Im not sure exactly what you're thinking

"Tobhias", Toby korjasi ja virnisti itsekseen. "Siellä on h-kirjain myös välissä, se tuottaa usein ongelmia."
Toby käänsi kasvonsa kohti Sugia ja etsiskeli tämän silmiä pimeässä. Ne näyttivät kiiluvan pimeässä vielä, joten ne paikannettiin melko pian. Vaikka oli pimeää, Toby näki tuon suloisen pojan kasvot - mielessään. Niitä oli ehditty päivän aikana katsella jo niin paljon, että ne oli ehditty painaa mieleen jo melko hyvin. Ei vielä aivan jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta sille oli vielä aikaa. Vielä tässä vaiheessa Toby ei uskaltanut ajatella, miten kauan, mutta oli toiveikas sen suhteen. Noita kasvoja katselisi vaikka... vaikka... no, toivottavasti vielä ainakin viikon päästä. Ja sitten kuukauden. Ja sitten vuoden...

Toby ojensi kätensä ja hänen kätensä etsiytyi varovaisesti Sugin poskelle. Poski tuntui niin pehmeältä ja lämpimältä. Toby kurottautuikin painamaan pienen pusun tuolle pehmeällä osalle pojan kasvoissa. Onnen tunne rinnassaan emopoika hymyili ja katseli Sugia, ja huokaisi. Käsi kulkeutui nuoren miehen hiuksiin päälaen kautta takaraivolle.
"Tänään kävi hyvä tuuri", Toby kuiskasi ja hymähti. "Päivä on ollut pitkä, mutta parempi kuin pitkään aikaan."
Tobya värisytti ajatus Sugista hänen lähellään, ja hän puistelikin päätään leveästi hymyillen - olisi tehnyt niin kovasti mieli vetää toinen ihan kiinni! Mutta ei Toby kehdannut.