Letterbomb

// joku vaa mukaa =) Pearl tänään (unohtaa blondit hiukset O:)

“Voi hitto”, Pearl mutisi kävellessään pois päin luokkahuoneen ovelta. Opettaja ei ollut päästänyt häntä enää sisään, koska Pearl oli myöhästynyt vaivaiset viisi minuuttia. Oliko se nyt oikeasti niin kamala juttu. Minkä hän sille mahtoi voida, että oli sattunut nukkumaan pommiin, koska se vanha herästyskello ei ollut soinut, koska hän oli unohtanut vaihtaa patterit? Ei ollut reilua, kyllä jokaiselle pitäisi antaa toinen tilaisuus. Vaikka toisaalta, nyt Pearl sai tietää senkin tunteen miltä niistä toisista tuntui, kun myöhästyi tunnilta ja jäi ehkä jälkeen muista. Ehei, ei Pearl voisi sitä ajatella, hän ei jäisi jälkeen kiitos lahjakkaan älykkyytensä. Oli varmasti ainutlaatuinen tilaisuus nähdä nörttityttö kävelemässä käytävällä, kun ensimmäiset tunnit olivat jo alkaneet, tai siis eihän se ollut oikeastaan yhtään tavallista nähdä nörttiä käytävällä tuntien aikaan. Pearl katsoi kelloa ja kaivoi laukustaan suklaapatukan, joka kivasti rauskui pureskeltaessa.

Pearl käveli käytävän päätyyn, josta pääsi rappusille. Samaan aikaan tuo etsi katseellaan roskista, heittäen sinne syödyn suklaapatukasta tulleen roskan. Joo kyllä, ne olivat pieniä patukoita ja ne tuli syötyä aina niin nopeasti. Mutta silti ne vain sattuivat olemaan Pearlin lemppareita. Pearl käveli rappuset alas askel askeleelta ja saapui alempaan kerrokseen, itseasiassa Pearl ajatteli mennä sinne odottamaan, koska hänellä oli äikkää ja luokka oli siellä, kun ei tässä kerran muutakaan tekemistä ollut. Tyttö istahti maahan luokkahuoneen vastapäätä ja nojasi seinään, suoristaen jalkansa. Sen seurauksena pari tyyppiä, ketkä kävelivät Pearlin ohitse joutuivat hypähtämään tytön jalkojen yli.

Tytön maha kurni, aamupala oli jäänyt syömättä, koska hän oli lähtenyt niin kiireellä koululle. Pearl kaivoi laukkuaan siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain syötävää. Ja jes, toinen patukka! Myslipatukka tai sellainen, jota televisiossa kaikki mainostaa terveelliseksi. Tai siis, eihän Pearl sellaiseen uskonut, mutta joku vain oli jättänyt sen keittiön pöydälle ja Pearl oli kiireissään sen siitä napannut. Brunette haukkasi palan ja piti huuliaan pienessä mutrussa, miksi juuri tänään. Ja sitä paisti Pearlilla oli tylsää nyt, olotila tosin parantui hieman patukasta.

Tyler Martin asteli rauhallista tahtia pitkin koulun käytävää. Hänellä ei ollut vielä mikään kiire, sillä hänellä alkaisi koulu vasta tunni päästä. Silti nuori herra oli jo koululla ja kuka tahansa olisi voinut pitää häntä sen takia tärähtäneenä. Mutta Tyler oli käyttänyt aamunsa hyvin. Hän oli vienyt itse pikkusiskonsa Tanyan kouluun, että tämän ei olisi tarvinnut mennä bussilla. Sisarusten vanhemmat olivat taas jollain turhalla vierailulla toisessa kaupungissa, joten oikeastaan Tylerin oli melkein pakko kuskata siskoaan. Ainakin hän oli tästä nyt vastuussa.
Tummahiuksinen poika ei oikein tiennyt miten olisi aamunsa kuluttanut. Kirjastoon hän ei halunnut mennä, koska lukeminen ei kiinnostanut. Mieluummin poika halusi vain hölistä kaikkea turhaa, eikä kirjastossa sitä voinut juuri tehdä. Mutta olisiko koululla sitten ketään tähän aikaan käytävillä? Kaikkihan olivat kai jo tunnilla, jos olivat tulleet oikeaan aikaan. Ja ne, joiden tunnit alkaisivat samaan aikaan kuin hänen, eivät tuskin näin aikaisin tulisi, elleivät sitten joutuneet kyytien takia tulemaan.

Tylerin luokkalaisia, eikä ainakaan kavereita paikalla vielä ollut, joten nyt täytyi sitten kai vain keksiä jotain muuta. Poika päätti kuitenkin vain mennä odottamaan tunnin alkua, ettei vain vahingossakaan jäisi mihinkään kauas luokasta täysin ajantajunsa menettäneenä. Joskus, jos ajautui tarpeeksi syvälliseen keskusteluun, kaikki muu ikään kuin unohtui ja jopa hänkin saattoi myöhästyä tunnilta, vaikka tunnollinen oppilas olikin.
Pojalla olisi ensimmäisenä terveystietoa. Se oli kyllä mielenkiintoinen aine, halusihan hän pysyä kunnossa ja tietää paljon terveydestä. Tylerin kasvoille kohosi ilahtunut hymy, kun hän huomasi, ettei joutunutkaan aivan yksin istumaan käytävällä. Vieressä olevan äidinkielen luokan edessä istui tyttö, joka kai oli ajoissa liikkeellä, ihan kuten hänkin. Hetken poika mietti häiritsisikö toisen rauhaa puheillaan, mutta päätti kokeilla kuitenkin, jos vaikka saisi jonkinlaista keskustelua aikaiseksi.
"Äidinkielen tunti tulossa vai?" poika kysyi, kun ei mitään fiksumpaakaan keksinyt.

Oikeasti mielessään Pearl vittuili itselleen mielessään sen vuoksi, koska oli sattunut unohtamaan vaihaa patterit. Jos hän olisi vaihtanut ne, olisi hän kerennyt tunnillekkin ja kaikki olisi hyvin. Patukasta tullut roskapaperi sullottiin laukkuun heti murto-osa sen jälkeen, kun Pearl oli patukkansa syönyt. Ajatukset yritettiin koota ja rauhoitti, hengitys tasaantui ja Pearl yritti karistaa äskeisen tapahtuman mielestään. Sovitaan vaikka, että hänellä alkaisi nyt koulu niin kukaan ei saisi ikinä tietää, että hän myöhästyi. Sehän oli täysi katastrofi jos nörtille kävisi niin. Miettikää nyt, nörtit oli niitä, keiden kuului käydä tunnollisesti koulua, keillä ei ollut yhtään merkintää ja ketkä saivat kymppejä ja ysejä. Ei sellaiselle sopinut myöhästely. Ja kuka nyt uskoisi syyksi sen, että oli unohtanut vaihtaa patterit? Aivan.

Yhtäkkiä joku kysyi tytöltä oliko hänellä äidinkieltä. Vaikka ilmiselvästi sen huomasi jo vaikkei Pearl olisi vastannutkaan. Ensiksi kuitenkin brunette kävi pojan läpi varpaista päähän ja arvioi ettei toinen ollut niitä kermabimboja, ja sehän oli vain hyvä juttu. Ihan kuin Pearl jaksaisi nyt sellaista itseään täydelliseksi luulevaa kermalaista. Viittaus useimpiin cheerleadereihin.
“Hmm joo, äidinkieltä”, nörttityttö sanoi hetken viiveellä ja jottei hän tuntuisi aivan epäkohteliaalta, kun nyt silla tavalla tarkkaili toista, siirsi Pearl katseensa eteensä, katsomaan ikävystyttäviä koulun seiniä. Toivottavasti toinen ei alkaisi nyt kysellä mitään siitä, miksi Pearl sattui olemaan ajoissa. Hän oli toisaalta melko huono valehtelija, eikä hän nyt totuutta voisi kertoa. Vielä luulisi, että Pearl, kympin oppilas olisi heitetty ulos luokasta. Sitten brunette katsoi ensin luokkia samalla käytävällä ja yritti arvuutella mikä tunti toisella olisi, kuitenkin arvuuttelu meni monimutkaiseksi nörtin päässä ja niimpä Pearl siirsi katseensa toiseen.
“M-mikä tunti sulla on?”, Pearl sanoi yhtäkkiä ja hymyili jo vähän, enimmäkseen sen takia, ettei toinen saisi tytöstä sellaista kuvaa ettei hän tykkäisi olla täällä. Ja sehän oli tietysti ihan väärä luulo, eihän niin kukaan saanut luulla. Ei tietenkään. Hehe.

Kuten Tyler oli osannut tytön istumapaikasta arvata, tämä kertoi, että oli kuin olikin menossa seuraavaksi äidinkielen tunnille. Tyler meinasi kysyä, miksi toinen oli niin ajoissa paikalla, mutta arveli, että syynä oli tietenkin aikainen kyyti. Niin sen täytyi olla, joten turha sitä kai oli edes kysyä.
Poika istuutui lattialle, penkkejäkään ei juuri sillä paikalla sattunut olemaan, valitettavasti. Olisi kyllä ollut mukavampaa istua jossain muualla kuin lattialla, mutta kelpasihan sekin. Tyler silmäili tyttöä uteliaana tämän tuijotellessa seiniä, tai jotakin muuta ainakin kuin poikaa itseään. Toinen näytti ihan mukavalta tapaukselta, ei miltään snobilta tai joltain kiusanhengeltä. Sellaisia Tyler ei nyt olisi jaksanutkaan. Vaikka hän itse kuului rikkaisiin pentuihin perheensä takia, hän ei juuri tuntenut olevansa sellainen. Hän käyttäytyi enemmän taviksen lailla ja kohteli muita hyvin kunnioittavasti, jopa nörttejä ja taviksia, joihin useimmat kermalaisista eivät halunneet edes vilkaista.

"Mulla on terveystietoo," Tyler vastasi esitettyyn kysymykseen. Oli hyvä, että tyttö oli edes jonkin verran puhelias. Hän ei olisi nyt mitään muuta kaivannutkaan kuin juttuseuraa, joten ehkä tytöstä sellaista sitten saisi. Tuskin tyttöäkään innostaisi istua lähes tunnin ajan ilman mitään tekemistä tai seuraa.
"Millä luokalla sä muuten olet?" Tyler keksi sitten kysyä jatkaakseen keskustelua. "Mä olen kolmannella, mut sen sä kai jo arvasit kun muillahan ei terveystietoo edes ole."
Tyler hymyili ystävällisesti tytölle, toivoen, ettei hänen juttelunsa häiritsisi tätä ollenkaan. Olisi niin typerää, jos toinen ei haluaisikaan jutella ollenkaan, vaan käskisi olla hiljaa.

Samassa toinenkin istahti lattialle ja poika kertoi, että hänellä olisi seuraavaksi terveystietoa. Mistä johtuen Pearl arvasi toisen olevan kolmannella, tietenkin koska ensimmäisellä tai toisella luokalla ei ollut terveystietoa, tai ainakin hänen ystävänsä ketkä olivat tokalla olivat sanoneet ettei heillä ollut sitä ainetta. Sitten poika kysyi Pearlin katsellessa seiniä, millä luokalla hän oli ja tyttö siirsi katseensa syliinsä, näpistellen paitansa helmaa.
“Ensimmäisellä”, brunette sanoi melko kuuluvalla äänellä, sillä eihän hän mikään piipittäjä ollut. Sitten toinen sanoi kuin arvaten, että kyllähän Pearl varmaankin tiesi toisen olevan toisella luokalla. No tottakai hän tiesi, nörtiksi klikettynä hän tiesi lähes kaiken oppiaineista ja siitä, mitkä aineet tulisivat vasta tokalla, mitkä kolmannella ja mitä olisi ensimmäisellä.

Pearl näpisteli hetken helmaansa edelleen kunnes tajusi, että ehkä olisi ystävällistä esittäytyä, kun nyt olisi seuraa siksi aikaa ennen kuin tunnit alkaisivat.
“Olen muuten Pearl, Pearl Lloyd. Kuka sä olet?”, kysyttiin ja vilkaistiin sitten ystävällisesti mutta pienesti hymyillen toiselle, antaen vinosti leikatun otsatukan kuitenkin olla osittaen kasvojen edessä. Kädet löytyivät rentoina sylistä, ja laukku vierestä. Pearl nosti jalkansa koukkuun, välttäen ikävät tapaukset, jos oppilaita menisi ohitse. Koska hän ei ainakaan halunnut mitään riitaa siitä, että joku pahikseksi klikitetty alkaisi räyhäämään, koska Pearlin jalat olivat tiellä. No jaa, miksi hän edes mietti ajatusrikkaassa päässään tälläisiä, kun olisi voinut käyttää ajan hyödyllisestikin.