I'm all that you can see

- lilco&Gemma~ -

Ensimmäinen päivä Aston highschoolissa Italian loman jälkeen. Jos poika olisi itse päättänyt, hän olisi mielellään jäänyt Italiaan. Naiset olivat koreita, kauniita ja auliita, juuri Mischan mieleen. Italia, maa jossa sai miellyttävän naisen sillä, että näytti hyvältä ja oli rahaa. Ja Mischahan edusti sekä että, joskaan ei etsinyt yhdestäkään naisesta mitään vakituista. Hetken huvi riitti itseriittoiselle pitkätukkaiselle komistukselle.
Tavanmukaisesti tyylikkäästi pukeutunut Mischa seisoskeli nurmikentällä kuunnellen vain näennäisesti kainalossaan viihtyvät vaaleaverikön selvästi Mischalle suunnattua yksinpuhelua. Punapää ei vaivautunut edes murahtelemaan mitään sopiviin väleihin. Miksi olisi kuulunut esittää, että toisen elämä kiinnosti häntä tippaakaan, kun toisessa Mischaa miellytti vain tiukka pillu ja suhteellisen nätti naama. Ja olihan tuo toki huutosakissa, joka ehkä korosti neidin kananaivoisuutta, mutta teki tuosta Mischalle kelpuutettavaa lihaa.
Poikaa todellakin kiinnosti enemmän tupakka, jota hän imeskeli. Siitä sai enemmän irti kuin kanan keskustelutaidoista.

”Suu kiinni, Janice, sä kyllästytät mua”, Mischa sihahti hyläten tytön hölmistyneen ja täysin yllättyneen näköisenä tuijottamaan selkäänsä harppoessaan pois paikalta tupakkaansa yhä imien.
”MISCHA MOON, SÄ OLET SIKA! SÄ ET VOI KOHDELLA IHMISIÄ NÄIN!”, kana kiljui huomionhakuisesti punapään perään saaden pitkätukkaisen kermalaisen huulille huvittuneen hymyn. Ehkei tyttö ihan niin tyhmä ollutkaan kun Mischa oli kuvitellut. Tyhmä silti, ei voinut mitään.

//... joo, mulla on joku pakkomielle pukea gemmaa aina kivoihin kenkiin... ja muutenki. huoh.

Oli tiedossa erittäin kiireinen päivä neiti Gemma Flemingille, joka oli juuri astunut hopeisesta Aston Martinistaan (no, hänen perheensä yhteisestä Aston Martinista). Hän näytti tyypillisen tyylikkäältä jonkun mielestä ehkä ylihinnoitellussa ja ylihienossa Nicole Millerin mekossaan, jonka seuraksi tyttö oli valinnut vielä ylihinnoitellummat Fendin kengät. Kädessä keikkui uutuuttaan kiiltelevä Miu Miu, ja tytön huulilla itsevarma hymy. No hei, kukapa ei olisi hymyillyt melkein tuhannen dollarin vaatteet yllään? Kun siihen päälle vielä isketään ne muutamat timantit jotka säihkyivät muunmuassa neiti Flemingin rannekorussa ja sormuksessa, nousi hänen päivän asuun kuluttamansa rahat jo melkein kahteen ja puoleen tonniin. Niin, nuo timantit vain välähtelivät kun Gemma heilautteli sormiaan muutamille tutuilleen jotka hengasivat parkkipaikan alueella ja luultavasti pohtivat itsekseen miksi Gemma nyt oli niin hyvällä päällä. Tyttöä vähänkin tuntevat tiesivät kuitenkin että Astonissa oli taas tapahtunut kaikkea makoisaa; Pepe Ravens ja Chad Wheeler olivat eronneet ja Gemman suureksi riemuksi Pepe tuntui menneen asiasta aivan sekaisin, haha. Sen sijaan Thomas Vale ja Mackenzie Eddings olivat löytäneet toisensa - ja Gemma oli jo mielessään päättänyt että tuo suhde ei tulisi kauaa kestämään. M.A oli aiheuttanut omat draamansa, joihin en jaksa nyt edes vaivautua puuttumaan... valitettavasti se suurin Gemman ilonaihe - alias operaatio näytetään Giselelle kaapin paikka - ei ollut vielä suuren yleisön tiedossa, mutta aikansa kullakin. Joo, kaikenkaikkiaan juorurintamalla meni erittäin hyvin...

Tietysti oli tämä eräs valitettava juttu joka oli saanut Gemman masentumaan suuresti kun hän oli asiasta kuullut. Se helvetin äpärä, omahyväinen pikkupaskiainen, se... se...
"MISCHA MOON, SÄ OLET SIKA! SÄ ET VOI KOHDELLA IHMISIÄ NÄIN!"
... joo, juuri se. Mischa Moon. Se kusipää oli sitten päättänyt tulla takaisin San Diegon aurinkoon jostain hiton Italiasta, vaikka Gemma - kuten luultavasti moni muukin - olisi tykännyt paljon enemmän jos herra Moon olisi suvainnut jäädä rapakon toiselle puolen.

Gemman askeleet, jotka olivat saattaneet neidin jo Astonin pihan puolelle, pysähtyivät kuin seinään kun tyttö rekisteröi tuon edellämainitun, suivaantuneen kiljaisun. Kiljujan ääni kuulosti jotenkin tutulta, eikä mennyt kuin hetki kun Gemman ihmislauman (ei sillä että pihalla olisi ollut erityisempää tungosta) haravoimiseen harjaantuneet silmät spottasivat kiljujan pihalta. Ah, se oli se blondi, Janice... Janice joku... no, joku typerä kana-aivo Cat Williamsin koulutetusta bimbolaumasta, alias cheerleadereista. Itse Mischankin Gemma spottasi melkein heti, ja sitten tytön ajatuksiin syntyikin pieni idea, jonka hän päätti pistää heti käytäntöön. Gemma hymähti itsekseen, pöyhäisi kiharrettuja hiuksiaan, ja sipsutti sitten tuon Janicen luo.
"Voi Janice, otan osaa... ei ihmisiä tosiaankaan saisi kohdella noin", tummaverikkö totesi Janicelle erittäin osaaottavaan sävyyn, pahoittelevasti hymyillen. Gemman katse siirtyi sitten poispäin harppovan Mischan selkään.
"Mihin kiire, herra Moon? Etkö aio edes pyytää anteeksi Janicelta?" tyttö huudahti mainitun punapään perään, tarkoituksellisen toruvaan sävyyn. "Vai ootko lähdössä etsimään parempaa panoa vaikka vaihteeksi jalkapallojoukkueen pukuhuoneesta..?"

Hahah.
Vanha juttu, mutta silti edelleen yhtä makoisa. Janicen järkytyksestä laajentuneet silmät, jotka jäivät tuijottamaan Gemmaa kauhistuneesti, tekivät hetkestä vielä hauskemman, ja neiti Flemingin oli vain ihan pakko virnistää ilkeästi cheerleaderille.

//lol, se vähä... venähti... miten nii gemma inspii joskus vähä liiaksi.

Mischa oli miltei päässyt tyytyväisenä helpolla tästä blondista, mutta eipä tietenkään. Gemma Fleming onnistui aina pelmahtamaan jostain ja sotkemaan Mischan elämää. No ,eipä punapääkään neitiä helpolla päästänyt.
Itsensä hilliten snobipoika pysähtyi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa niin lapsellinen, että olisi jatkanut matkaansa kuin ei olisi kieltämättä suloista aasialaisneitiä huomannutkaan. Tai pikemmin kuullut.
Ettäkö ihan anteeksi? Mischan huulille kaartui huvittunut, halventava “sen kuin läkisi” -hymy, tupakka etsiutyi huulille ja viileä katse Gemmaan naulittuna poika veti savua keuhkoihinsa. Tyttö iski päin kasvoja vihjauksen jonkun ajan takaisesta välikohtauksesta koripallojoukkueen pukuhuoneissa, pojan vihreät silmät viilenivät miltei jäätymispisteeseen saakka. Poika ei katsonut ympärilleen varmistaen, ettei kukaan ollut kuullut. hän tiesi joidenkin kuulleen, mutta ei todellakaan tahtonut antaa kuvaa että koko lohkaisu olisi edes osunut.
Mischa harkitsi jopa sekunnin murto-osan kuittaavansa jutun sillä, että varmasti miltei kuka tahansa jalkapallojoukkueen pojista olisi parempi pano kuin tuo vaalea cheerleaderkana. Mischalla ei kuitenkaan ollut pakottavaa tarvetta hankaloittaa tilannetta.
“Voi Gemma, mä ymmärrän kyllä kuinka sulla on tylsää yksin varsin tyhjänoloisessa päässäsi, mutta jos pitäisit nuo järjettömät aivoituksesi ihan omana tietonasi”, poika lausui viileän hillityllä äänellä katsettaan tytön silmistä irrottamatta.

“Ja eiköhän olisi jo korkea aika keksiä jotain uutta ja vaihtaa kohdetta, juoruämmän mainehan saattaa vaikka kärsiä, jos sitä vaan jauhaa kuukausi kaupalla yhtä ja samaa”, Mischa jatkoi nyt jo enemmän rupattelevaan sävyyn, vino ja tylyhkö hymy huulillaan. Tupakka kulkeutui jälleen huulten väliin ja savu keuhkoihin.

Gemman huomio kiinnittyi takaisin Mischaan kun tuo suvaitsi antaa suikaleen omaa huomiotaan neiti Flemingille. Vai että tyhjänoloinen pää? Hah, luulisi että Mischa olisi jo tajunnut että Gemman pää oli kaikkea muuta kuin tyhjänoloinen... saattoipi olla että hän oli yksi harvoista kermalaisista joilla edes oli jonkinlaista aivotoimintaa! Tyttö oli vähällä ottaa nokkiinsa tuosta huomautuksesta, mutta viime tipassa hän muisti että tämä oli Mischa Moon, jonka sanomisista ei pitäisi loukkaantua ja jonka sanomisiin ei pitänyt reagoida millään tavalla. Gemma tyytyikin vain naurahtamaan halveksuvasti.

"Huomaa kyllä että eräs herra Moon on aivan pihalla tapahtumista", tyttö kuittasi pilkalliseen sävyyn. "Susta ei oo kukaan puhunut aikoihin, mikä taas tarkoittaa että sä et ole enää in, sori beibi." Ja Gemmapa puhui vaihteeksi ihan totta. Koulua kun voisi oikeastaan verrata julkkismaailmaan; jos et tehnyt mitään hätkähdyttävää, sinut unohdettiin ja jos olit koko ajan mukana toinen toistaan kummallisemmissa kohuissa, pysyit pinnalla.
"Tosin, sana vain, niin kehitän jotain reputaatiotas kohentavaa juttua susta..." neiti jatkoi ja soi Mischalle hymyn, jota tavallinen tallaaja olisi kuvaillut luottamusta herättäväksi, vaikka me kaikkihan tiedämme tietysti että tästä tytöstä ei olisi saanut luotettavaa tekemälläkään. Mutta että Mischan reputaatiota kohottavaa juttua? Ehei, ei missään tapauksessa! Gemmalla oli tietysti mahdollisuus vaikuttaa jonkun suosioon sillä hyvällä tavallakin; hän ei vain kovin usein vaivautunut olemaan niin avulias. Kieroilu ja ilkeily oli paljon hauskempaa kuin pelastavana enkelinä toimiminen. Eikä hän tosiaankaan mukavuutensa takia ollut juorukuningattaren titteliä itselleen ansainnut...

Gemma oli puhtaasi oma teräväkielinen itsensä, ja tosiaan, vaikka Mischa oli aiemmin viitannutkin alentavasti tytön älynlahjoja tiesi hän hyvin, jos Gemma jotain oli niin ei tyhmä ainakaan. Tuon kanssa sai varoa sanojaan ja panostaa takaisinsanomiseen. omalla tavallaan oikein rattoisaa, joskin vain jos itse oli voitolla sanasodassa. Toisen naurahdus kieli siitä, kuinka tyttö ei ollut loukkaantunut sanoista. Eipä sillä, että punapää kilahtamista Gemman osalta noin pienistä olisi odottanutkaan.

“Puolitoista kuukautta Italiassa, muru”, Mischa huokaisi. “Koita kestää kylmä totuus siitä, että sä ja sun typerät aivoituksesi ja sepityksesi ette olleet mun mielessäni”, punapää huokaisi sävyllä, jota käytettiin kun selitettiin yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä pikkulapselle. Olihan se nyt ihan ymmärrettävää, että kun Mischa lomaili niin ei kukaan hänestä jaksanut jauhaa. Eihän ollut mitään skandaalia josta jauhaa!
“Vai niin, Gemma. Mitä tällä kertaa pitää peitellä? Onko Gisele taas antautunut levittämään haarojaan jollekin pohjasakalle?”, Mischa kysäisi. Huulille kiiri pojalle hyvinkin tuttu halventava ja ylimielinen hymy, josta ei itseriittoisuuden katkua puuttunut.

"Bla bla blaa..." Gemma mutisi kuunnellessaan puolella korvalla mitä Mischan suusta tällä kertaa pulppusi. Hmm, yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä pikkulapselle? No mutta, tuohan oli vallan hyvä kuvaus - Gemma kun otti nuo yksinkertaiset itsestäänselvyydet kuin pikkulapsi. Voisin jopa sanoa että oli melkein ihme kun tyttö ei työntänyt sormia korviinsa ja alkanut hyräilemään kovaäänisesti päälle ja polkemaan maata jalallaan. Mischan kommentti Giselestä sai diivan kuitenkin valpastumaan, ja äsken pitkin pihaa harhailleen katseen tarkentumaan takaisin punapäiseen poikaan.

"Se on Ellyn ongelma, oon päättänyt et en enää peittele sen tekemisiä", Gemma tuhahti. Tottapuhuen tyttö olisi aivan innoissaan jos saisi selville että Gisele oli tosiaankin... ööh.. tehnyt jotain mitä Mischa vihjasi, mutta sitä hän ei pojalle viitsinyt mainita. Piti pysyä suunnitelmassa!
"Toiset tykkää rahvaasta, toisille maistuu vain aito oikea... mutta sähän tietysti tiedät kaiken rahvaasta, etkös, Mischa-muru?" tyttö heitti vielä, vihjaten kommentillaan siihen vanhaan pukuhuonejuttuun. Joo, hän tosiaankin jatkaisi siitä piikittelyä ja pitkään, koko hiton high schoolin läpi ja jos kävisi huonosti ja Gemma joutuisi kestämään Mischaa vanhuudenpäivilleen asti, jatkuisi piikittelykin yhtä pitkään.

Mitähäh, vanhuudenpäivilleen? Voi pliis.

// diudiu.. ;)))

Mischa ei pitänyt tavasta, jolla Gemma sivuutti hänen sanansa. Ei siitä silti nostettu meteliä, mitä nyt silmät hivenen kapenivat pidätellystä kiukusta.
Tytön tuhahdus sai punapään toisen kulman kohoamaan. Ja mitäs tämä merkitsi? Eikö Gemma välittänytkään enää siitä, kuinka tippuisi kovaa ja korkealta samalla kuin siskopuolensakin? Tai sitten tuo oli saanut itsensä cheerleadereiden suosioon, mitä pitkähiuksinen poika kehtasi epäillä hyvinkin avoimesti. Mischa kuulisi mielellään lisää aiheesta, mutta ei ruvennut utelemaan.
Ja samassa Gemma olikin jälleen sanoillaan hänen kimpussaan, pistäen poikaa kiehumaan oikein kunnolla. Vai tiesi hän tuon itseriittoisen lehmän mielestä kaiken rahvaasta? Mischa tuhahti sävyyn, joka ilmaisi hyvinkin selvästi että väite ei miellyttänyt häntä.
“Voi Gemma, mun ei tarvitse tietää mitään rahvaasta”, poika lausui kylmästi. “Ja mua ei kiinnosta ottaa edes selvää.”
No, Gemmalle oli turha yrittää uskotella, ettei pukuhuoneissa silloin olisi mitään sattunut, mutta eipä tuolle kannattanut mitään myöntääkään. Ja kukaan muu ei ainakaan saisi kuulla mitään tuon aasialaispiirteisen juorulehmän suusta.

“Ja mä voin kyllä tehdä sulle hyvinkin selväksi kuinka hetero mä olen, jos sä sitä vieläkin epäilet”, poika ilmoitti sävyttömästi, joskin silmistä paistoi sekunnin sadasosan, tai parinkin, ajan puhdas riettaus ja vihjailu. Pian se oli tiessään, ja poika hymyili jälleen liioitellunkin väkinäisesti.
Eihän siihen todellisuudessa paljoakaan vaikuttanut vanhempien pankkitilin saldo, kun Mischa metsästi saalista. Enemmänkin pärjättiin nätillä naamalla ja muilla avuilla, maine ja hyvä perhe olivat toki oiva lisä.

Mischan vastaanväittäjän taidot olivat edelleen ihan kivassa kunnossa, pitkästä lomasta huolimatta. Oli aika virkistävää, kun sai vihdoin väittelyvastuksen, joka osasi oikeasti antaa takaisin. Niitä huutosakkilaisten ja muiden bimbojen "you slut, I'ma tell my dad what you did to me!" -huutoja ei tosiaankaan voinut kehua ompaeräisen ja nokkelan comebackin aateliksi. Mischan kanssa piti tietysti varoa aina ettei juttu muuttunut pikkulapsille sopimattomaksi. Gemma eli draaman aiheuttamisesta, mutta hän ei halunnut itseään yhdenkään draaman päähenkilöksi. Moonin pojan kanssa se tuntui kuitenkin mahdottomalta toiveelta...

"Ai että ihanko voisit tehdä selväksi? Et kai aio suudella mua taas?" Gemma kysyi kyynisesti, mutta puri kuitenkin kieltään lipsautettuaan tuon taas-sanan. Janice (joka ei ihme ja kumma ollut vieläkään poistunut) henkäisi nimittäin kauhistuneena kuultuaan Gemman toteamuksen. Ilmeisesti blondilla oli hieman enemmän aivotoimintaa kuin mitä kukaan oli edes ajatellut. Paha juttu. Vielä pahempi juttu, kun Janice päätti sitten vielä kaivaa jostain saatanan laukusta kännykän, jota alkoi näpyttelemään helvetillistä vauhtia.

"Tekstaako sun rakas Janicesi sitä mitä mä luulen sen tekstaavan..?"

- Lalala, olen ihana ihminen~ x’3 -

Gemman vastaus oli oikeastaan kumman kovaääninen ottaen huomioon, että he olivat kuitenkin keskellä koulun pihaa ja paikalla oli muitakin ihmisiä. Tosin, eipä se ensimmäinen kerta kovin peitelty ollut ollut. Mischan toinen kulma kohosi, Gemma puri huultaan, eikä tilanne pahemmin Mischaakaan huvittanut. Gemman kommentti sai punapään vilkaisemaan itseään aiemmin viihdyttänyttä vaaleaverikköä, joka toden totta näpytteli tekstiviestiä kännykällään. Mischa oli kirota ääneen.
“Saattaa olla, että huomenna meillä on oikein kiihkeä suhde, muru”, Mischa sähähti katsellen viileänä vaaleaverikköä. M.A ratkeaisi kyllä riemusta, kun saisi kuulla arvailunsa osuneen oikeaan. Tai osuneen ja osuneen… No, saisipahan blondi nokilleen ainakin siitä, ettei itse päässyt levittämään uutista. Mischa naksautti kiltään terävästi kitalakeen ja vilkaisi sitten Gemmaa viileästi.

“No otetaan nyt sitten kaikki ilo irti”, Mischa tuhahti olkiaan kohauttaen ja nappasi tyttöä vyötäröltä vetäen lähemmäs itseään. Kai tämäkin oli jotain sairasta kokeilunhalua, mutta tämä oli jo kolmas kerta heidän tapaamisillaan, kun punapää painoi huulensa vasten itseään huomattavasti pienikokoisemman tytön huulia ja suuteli tuota säälittä ja kovaa.

//dints dints! nyt jatkuupi tämä x> kiitos chao-tädin joka oli mukava ja otti misu-kissan takaisin, hihii

Janice kyllä tippuisi pissiksiin ja nopeasti, vaikka tuo ei tekstariaan matkaan lähettäisikään. Itseasiassa - jos tuo huora tekisi elämänsä pahimman virheen, eli pistäisi tämän tekstiviestin kiertoon, saattoi olla mahdollista että blondi löytäisi itsensä seuraavalla ruokatunnilla nörttien pöydästä. Gemma ei tosiaankaan, ei niin missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa halunnut että hänestä ja jostain saatanan Mischa Moonista juoruttaisiin - ei Astonissa. Aston oli Gemman, ja Gemman valtakunnissa juoruttiin kaikista muista, kuin hänestä itsestään!!! Helkkari.

Gemman ärtymystaso oli siis tosiaankin noussut ihan hitusen. Tyttö oli jokseenkin omissa ajatuksissaan (hän suunnitteli mitä kaikkea kivaa neiti Janicen päänmenoksi voisi keksiä), eikä siten ehtinyt pahemmin reagoida Mischan sanoihin, joista tyttö olisi varmaan jo osannut päätellä mitä tuleman piti. Jos hän ei olisi ajatellut kaikkea hykerryttävän ilkeää, olisi hän luultavasti ehtinyt perääntyä ja läimäyttää herra Moonia.

Tosin me kaikkihan kuitenkin tiedämme, että Gemma ei niin olisi tehnyt, vaikka olisi ehtinytkin... vaikka tyttö ei sitä itse ikinä myöntäisikään. Tosin tämänkin me tietysti tiedämme jo, emmekö?

Neiti Fleming siis jokseenkin hämmästyi kun hän tunsi Mischan käden ympärillään, ja toisen huulet omillaan. Ja siinä sitä sitten taas oltiin. Nuoleskelmassa maailman pahimman kusipään kanssa. Okei, ei se se ihan nuoleskelua ollut, se oli pelkkä suudelma. Suudelma, johon Gemma vastasi jokseenkin halukkaasti. Jännää miten hän aina vahingossa meni ja osoitti jotakin halua Mischaa kohtaan. Heh. Jep, oikeastaan Gemmasta oli aika ärsyttävää työntää tuota punapäistä herra pois, mutta pakko oli. Ei tämä nimittäin käynyt laatuun alkuunkaan.
"Jos nyt kuvitellaan että sä et tehnyt tuota", tyttö mutisi, yrittäen olla katsomatta Mischan suuntaan (se oli hitusen hankalaa, sillä eihän Gem toista niin kauas ollut viitsinyt tönäistä, joten Mischa näkyi aika pakostikin, katsoi mihin suuntaan tahansa). "Sä et tehnyt tuota, ja saat elää pari minuuttia pidempään."

Ja sitten, vaikka Gemman oli tarkoitus olla oikein äkäinen, hän kysyi yhtäkkiä ihan vilpittömästi (tosin edelleen jonnekkin sivulle tuijottaen): "Myönnätkö että mussa on jotain erikoista vai suuteletko kaikkia noin?"

Mischan itsetunto kohosi huimaa vauhtia, jos se edes oli enää mitenkään mahdollista. Ja kaikki tämä vain siksi, koska tuo pienikokoinen ja teräväkielinen neiti vastasi hänen suudelmaansa. Mutta niinpä tuo oli tehnyt edellisilläkin kerroilla..
Ja kun Gemma työnsi hänet kauemmas itsestään, perääntyi punapää ihan suosiolla. Virnuillen ja katsellen tyttöä, joka ei nähtävästi antanut itsensä vilkaistakaan Mischan suuntaan. Voi kuinka somaa… Pitkätukkaisen pennun päässä kaikui stereona paskaista naurua.
Nyt he kuulemma sitten kuvittelisivat, ettei Mischa ollut tehnyt mitä teki. Poika hymähti itsekseen ja oikaisi paitaansa takaisin huoliteltuun asentoon, mitä se oli ollut ennen kuin Mischa tosiaan oli tehnyt mitään. Siis sitä, mitä nyt ei siis ollut tapahtunut. Eli suudellut Gemma Flemingiä, kaikkien vihaamaa narttua. Ja vihasin tuota Mischakin, joskis se viha meni sellaisiin sfääreihin, ettei mikään enää ollutkaan niin yksiselitteistä. Ja se sai sen vihan jopa hälvenemään muutamia (hyvin reilujakin) asteita. Ja nyt kun Mischa ei ollut tehnyt yhtään mitään, niin hänelle suotiin muutama minuutti lisää elinaikaa. Ja vain siksi, koska Gemma oli reilu ja huomaavainen ihminen ja kaiken lisäksi vielä piti Mischasta. Ja sehän oli tietenkin pojan oma lisäys, joskin vain tuon päänsisällä.
“Ihan omin käsinkö sä ajattelit mut teurastaa? Pieni ja heiveröinen lumppu”, poika kysäisi. Sävy oli hitusen normaalia lempeämpi, hänestä tuntui, että neiti Flemingistä oli nyt avattu jotain uusiakin puolia.

Seuraava kysymys oli sitä luokkaa, joka sai Mischan todellakin hivenen hämilleen. Äänensävy kuin oli sen verran aito.
“Niinhän sä haluaisit”, poika vastasi. Jep, sanat olisivat voineet olla ilkeitä ja normalain mischamaisia, mutta sävy oli suhteellisen väritön. Rivienvälistä oli luettavissa myös se, kuinka poika olisi saattanut lausettaan jatkaa.

Mischan vastauksen neutraali sävy Gemman tyhmään ja vahingossa lipsautettuun kysymykseen ärsytti tätä pienikokoista tyttöä aika paljon. Niinkin paljon, että tyttö nykäisi itsensä parin käsivarrenmitan päähän herra Moonista.
"Sä olet raivostuttava", Gemma tiuskaisi asettaen toisen kätensä päättäväisesti lanteelleen. Hän antoi itsensä nyt jo katsoa edellämainittua poikaa... ei kun anteeksi, ei poikaa vaan lantakasaa; pinoa hyvännäköisiä vaatteita, jotka oli kieputettu paskakeon ympärille. Aivan, juuri näin, mahtava mielikuva. Ärtymykseen ja tuollaiseen lapselliseen mielikuvaparjaukseen oli ihan hyvä peittää hämmennys, jonka Mischan vastaus oli oikeastaan ensin aiheuttanut. HÄMMENNYS, tajuatko. Se oli yksi niistä tunteista, joita Gemma Flemingiin ei pitäisi voida yhdistää, joten tyttö varoi näyttämästä edes mitään siihen suuntaan viittaavaa. Totta puhuen olisi parasta, jos hänellä ei olisi tunteita ollenkaan - siis vihan, vitutuksen ja vahingonilon lisäksi.

Vaikka joskus olisi varmaan ihan kiva olla iloinenkin.

Mutta tuo ei nyt kuulunut tähän.
Tähän kuului nyt se, että Gemma oli syvällä shaibassa. Kuvia kännykällään paparazzin lailla räpsivä Janice ei helpottanut yhtään. Eikä sekään kun tuo blondi lähti juuri nyt kiitämään niin nopeasti kuin piikkikoroistaan pääsi, eli voi vittu kun kiva. Siellä meni sitten kuvamateriaali ja varmaan yksityiskohtainen selitys tästä äskeisestä tapahtumasta. Gemma ei oikein tiennyt kumpi olisi pahempi otsikko: Gemma Flemingillä ja Mischa Moonilla INTOHIMOINEN suhde vai Gemma Fleminigllä ja Mischa Moonilla EI-NIIN-SALAINEN SALASUHDE. Tai ehkä häntä kauhistutti se muiden ihmisten kuhina ja kiinnostus. M.A:n kiinnostus. Voi helveti, Mary-Ann... pitikin muistaa se cheerleader.

"Mischa", Gemma murahti, ja kyllä, epätoivo kuulsi tytön sanoista. Äkäisyys oli hälvennyt ehkä hitusen. "Sä aiheutit tämän mulle, joten kerro ihmeessä mitä vittua sanon Mary-Annelle?! Miten mä selitän sut sille ja SUN kummallisen fiksaatiosi MUN pussailuun?"

//kai janice oli blondi? en nyt jaksa tarkistaa...

- eikös se ollu? Toissijainen seikka :: D -

Nyt Mischa oli Gemman mielestä raivostuttava. Ja jostain kovin omituisesta ja kieroutuneesta syystä ei poika osannut olla siitä lainkaan yllättynyt. Sehän oli selvä tosiasia. Se, että Mischa Moon oli raivostuttava. Jokin vika ihmisessä piti olla, jos kuvitteli jotain muuta. Oli todella outoa, ettei Mischa ollut varma siitä, mikä hänen seuraava siirtonsa oli. Ja sitä oli hyvä paikata kaivamalla tupakka huulille ja rupeamalla polttelemaan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Thats it, eihän tässä nyt sen kummempia.. Hän oli vain suudellut Gemma Flemingiä ja se oli aivan normaalia. Mitään ei oltu sanottu, he vihasivat toisiaan ja he jatkaisivat kärkästä yhteenottoa. Eikö? Jokin sai Mischan kuitenkin ajattelemaan toisin.

Janice katosi paikalta, mihin punapää tuskin edes reagoi. Hän näki vain Gemman juuri nyt, tuon pienen tytön, joka oli muutakin kuin vain nätti. Sillä oli järki ja terävä kieli. Oikeastaan kaikki, mikä sai Mischan viihtymään pidempäänkin… Eikun hetkinen? Mitä hän taas päässään kävikään läpi? Ei mitään, Gemma oli vain nainen muiden joukossa. Ja hänellä oli lupa käyttää naisia kuinka tykkäsi. Jep, juuri niin.
Nyt tyttö lausui hänen nimensä, katse kirkastui, Mischa oli taas todellisuudessa oman päänsä sijasta. Gemma katsoi häntä, Mischa noukki katsekontaktin. Hän katsoi epä-mischamaisesti toista ilmeettömin kasvoin. Kuunteli mitä oli sanottavana, oli omalla tavallaan jopa… hivenen nöyrä. Vaiukka hyvin huomaamattomasti, ainakin toivon mukaan.
Nyt punapään sitten pitäisi keksiä mitä toinen sanoisi M.A:lle. Mischa naurahti kolkosti.
“Kyllä sä jotain keksit. Sulla on hyvät puitteet päästä mistä tahansa helpolla”, poika lausui jo palaten viileyteensä. Tupakkiin keskityttiin näennäisesti huomattavasti tiiviimmin kuin tyttöön.
“Ja voithan sä vaihteeksi yrittää puhua vaikka ihan tottakin. Kuten ettei mitään ole ja mitään ei ole tapahtunut. Ja että kaikilla vaan on kummia hallusinaatioita.”

//oli se, tsekkasin tuolta eli oikein lilco-pieni muisti!

Gemma oli ehkä hitusen mustasukkainen Mischan tupakalle, joka selkeästi sai enemmän huomiota. Kukakohan oli se neropatti, joka oli opettanut Mischan tupakoimaan? Sietäisi kuristaa se tyyppi.

Tai siis, öh, asiaan!
"Hallusinaatioita?" Gemma toisti, kulmiaan kurtistaen. Joo siinäpä vasta selitys! Hitto, eikö Moon tuntenut M.A:ta ollenkaan? Ei tuollainen tarina kelpaisi blondille, ei niin alkuunkaan. Totuuden kertominen kuulosti kyllä ihan hyvältä (hallusinaatiot = ei totuus!), mutta kun Gemma ei oikeastaan edes tiennyt mikä oli totta tässä tapauksessa. Hän vihasi Mischaa. Mischa vihasi häntä. Se oli selvää. Erittäin selvää. Mutta entä sitten? Totuus taisi olla, että Gemma ei tiennyt mikä totuus oli. (Tai sitten hän ei vain uskaltanut myöntää itselleen, mutta se on taas jo ihan asian vierestä.)

"Tiedätkö mitä", Gem totesi siinä hetken pohdittuaan. Tyttö väläytti omahyväisen, erittäin gemmaflemingmäisen hymyn. "Kiitos ideasta; mä taidankin kertoa Mary-Annelle totuuden. Hallusinaatiot ei ole osa sitä totuutta, herralle tiedoksi."
Tietenkään tyttö ei paljastaisi Mischalle mikä tämä totuus oli. Ei ainakaan nyt. Eikä tässä. Olisi ihan mukava vaihteeksi ärsyttää toista, vaikkakin näin raukkamaisesti. Antoi herran nyt hieman miettiä totuutta. Hahaa. Tietysti tämä nyt vaatisi kuitenkin jotain itsetutkiskelua ja miettimistä - kummassakaan Fleming ei ollut kehuttavan hyvä - mutta hän oli sanansa mittainen tyttö, ja kertoisi M.A:lle totuuden. Kunhan hän ensin keksisi mikä se oli. Näin - näin Gemma tekisi. Saatuaan tämän päätettyä, tyttö jäi odottamaan, josko Mischa vaikka olisi niin mukava, ja tiedustelisi tätä SUURTA totuutta. Olisi mukava päästä sanomaan lälläslää, enpäs kerrokaan.
Ilman tuota "lälläslää" kohtaa, tietysti. Se olisi jo vähän lapsellista, jopa Gemmalta.

- no hyvä (: jaa aaw Gemmaa♥ -

Gemman reaktio oli oikeastaan ihan suloinen. Kulmien kohottaminen ja hallusinaatio-sanan toistaminen. Ja eihän nuoriherra moiseen tietenkään minkäänlaista huomiota kiinnittänyt. Missään tapauksessa. Oli surullista, kuinka nopeasti tupakka paloi loppuun ja Mischa joutui takaisin tiedostamattomuuteen siitä mihin seuraavaksi käsiään käyttäisi. Ei ainakaan kiertäisi niitä tytön ympärille ja palauttaisi toisen ruumiinlämpöä ja hentoa vartaloa rintaansa vasten. Ei. Eikä missään nimessä todellakaan tehnyt edes mieli. Jos hieman valehdeltiin. Tai ehkä jopa enemmänkin.
Tyttö rupesi taas puhumaan, ja eihän Mischa tiennyt mitä tuo takaa ajoi. Eikä varmasti kukaan muukaan, Gemman pää oli sen verran kiero. Tuo kiitti ideasta ja ilmoitti kertovansa ystävättärelleen totuuden. Ja nyt oli punapään vuoro kohottaa kulmiaan.
Hallusinaatiot kun eivät kuulemma olleet osa Gemman totuutta. Mitäköhän tyttö tälläkertaa oli päähänsä saanut? Jos totta puhuttiin, ei poika ollut edes varma tahtoiko tietää. Uteliaisuus kuitenkin oletettavasti veisi tämän erän.

“Meinaatko nyt sitä osaa totuudesta, jossa sä vastasit mun niin sanottuun ‘fiksaatiooni pussailla sua’ vai kenties jotain muuta?”, poika kysäisi viileän ivallisesti. Voi hyvää päiivää tuon tytön kanssa, jos hän huomenna saisi kuulla joltakulta olevansa pahasti Gemma Flemingin perään. Ja ihan kuin hän ei olisi muka tiennyt sitä itsekin.
Eikun… eihän hänen pitänyt moista myöntää edes itselleen!

Hah, toinen sitten tosiaankin tiedusteli että minkälaisesta totuudesta tässä nyt puhuttiin. No, ei tuo suoraan kysynyt, mutta kysyi kuitenkin. Mutta Gemmahan nyt oli tiennyt koko ajan, että se kysymys tulisi, sillä niin ihmisluonto vain toimi. Kun ilmaan heitettiin tuontapainen arvoitus, jonka Gem oli esittänyt, ei porukka vain voinut olla kihisemättä uteliaisuudesta. Hiukanko oli kivaa olla älykäs ja ihmisluonnontunteva <3

"Voi Mischa, Mischa..." tyttö totesi sävyyn, jolla puhuteltiin yleensä pikkulapsia tai vajaaälyisiä. Hienoa, hänenhän jo onnistui suhtautua Mischaan kuten kuuluikin. Tässä välissä neiti Fleming antoi itsensä pöyhäistä hieman kiharrettuja hiuksiaan, ennen lauseensa jatkamista. Tuo ele ilmoitti, että tyttö oli saanut itsensä kasaan ja näki Mischan taas vain kasana kakkakikkareita.

"Niin, mikä saa sut kuvittelemaan että mä kerron?" Gemma jatkoi, hymyillen nyt vittumaisesti. Vapaan kätensä tyttö asetti lanteelleen, ja päätään hän kallisti haastavasti, pohtien siinä sivussa mitä M.A:lle sitten tosiaankin sanoisi, kun aika koittaisi. Ehkä hänen onnistuisi vältellä cheerleaderia seuraavat pari kuukautta, että tämä koko juttu unohtuisi...

Gemma oli kaikin puolin ärsyttävä itsensä, mikä oli sinällään harmi, mutta sai punapään skarppaamaan. Jaa ei tämä neiti nyt kertoisikaan hänelle? Ja niinhän se tosiaan taisi kuvitella, ärsyttävä pieni lehmä. Mischa hymähti tylysti.
Poika kohensi asentoaan irrottamatta tytöstä vieläkään katsettaan.
“Kyllä mä tiesin, että sä olet lapsellinen, mutta odotin mä nyt hiukan enemmän sultakin”, poika tuhahti lannistavasti ja hymyili päälle sarkastisesti. “Mä voin kyllä tehdä tästä tilanteesta sulle hankalammankin, että alahan laulaa”, Mischa lausui äänellä, joka ei jättänyt vain oletusten varaan. Siitä kuuli, että hän toteuttaisi uhkauksensa jos tarve vaati.

“Voidaan me mennä syrjempäänkin, jos sä haluat vähemmän yleisöä. Joskin epäilen sitä sun huomionkipeytesi tähden”, poika tuhahti kaivaen taas esille uutta tupakkaa ja siihen tulen saadakseen myös taskustaan sen saman sytkän kuin aiemminkin. Tupakka vei taas pitkätukkaisen huomion, ainakin hetkittäin.

Gemma naurahti Mischan vastaukselle, pudistaen päätään huvittuneesti ja vaikuttaen varmasti itsevarmuuden perikuvalta. Tosiasiassa tytön päässä pyöri lähinnä ajatus siitä, mitä tekisi seuraavaksi. Hän ei "laulaisi", lähinnä koska hän ei tiennyt vielä mitä tässä nyt tapahtui eikä hän haluaisi että tästä tulisi hankalampaa, sillä tämä oli jo tarpeeksi monimutkaista. Pahin mahdollinen vaihtoehto olisi varmaan tähän jääminen, ja keskustelun jatkaminen. Mutta voisiko Gemma Fleming muka vastustaa sanasodan houkutusta, etenkin jos pääsisi taas hieman lähemmäs Mischaa? Vastaus: ei voisi.
Tosin tuo kohta Mischan lähelle pääsemisestä oli tullut ihan vahingossa mieleen, mutta Gemma ei jostain kumman syystä yllättynyt yhtään kun hän tajusi vahingossa ajatelleensa jotain tuollaista. Kerrassaan kamalaa, olikohan hän sortumassa? Toivottavasti ei.

"Mischa-kulta", Gemma totesikin sitten hunajaisesti - tosin tietyn ivan kuultaessa tietenkin hänen sanoistaan läpi. "Mä en usko että sulla on pokkaa, sillä tekemällä tilanteesta hankalamman mulle, teet sen myös hankalammaksi itsellesi. Ja me kaikkihan tiedetään että rakastat itseäsi ihan liiaksi..."
Tytön viimeiseen lauseeseen saattoi sisältyä pieni moite, noin niin kuin narsistilta narsistille.

//taisi mennä vähän ooc nyt, mutta ei se mikään ihme oo ku ottaa huomioon että viimeksi kirjottelin gemmalla jotain melkein kuukausi sitten...

Tyttö rupesi ottamaan päähän vain enemmän vittumaisuuttaan, mutta tavallaan se olikin syy siihen, ettei Mischa ihan kylmäksi tälle tinttailijalle jäänyt. Poika tuhahti karistaen tupakkaansa ja asetti huulilleen laskelmoivan hymyn. Häntä ei innostanut katsella neidin kiukuttelua. Tai olisihan hän voinutkin pitää siitä, jos ympärillä ei olisi ollut muita. Silloin tilanne olisi ollut täysin Mischan hallittavissa ja hän voisi vapaasti koetella jäätä kepillä.
Nähtävästi poika oli jo antamassa periksi ajatukselle, että Gemma Fleming voisi oikeastaan olla ihan mielenkiintoinenkin neiti… Ja aivan eri tyyppiä kuin ne naiset, joita Mischa huvinaan harrasti. No, naiset voitiinkin jaotella kolmeen ryhmään: Ehdottomat eit, panot ja varteenotettavat. Sanotaanko, että viimeiseen ryhmään oli Mischan kohdalla korkea rima.

Gemma rupesi laukomaan totuuksia, mutta Mischa tarttui jälleen lausuttuun kultaan. Niin, samanlaista nimittelyähän hänkin käytti Gemmasta ja aivan yhtä ivallisesti.
Poika hymähti ja veti sauhut tupakista nakaten natsan sitten menemään.
“Voi rakas, älä yllytä mua”, poika tuhahti. Käsi olisi kovasti tahtonut vaeltaa koskettamaan neidon poskea, pieni viaton fyysinen kontakti olisi ollut todella houkutteleva..
Punapää ei tajunnut loukkaantua tullessaan haukutuksi itserakkaana. Hän tiesi itsekin pitävänsä itsestään kovasti, joten so what?

//onko taas vähän venynyt :----D sori chao <3 ja tää nyt on vähä tämmöne randomselitysvuoro, anteeks :d

Gemma naurahti suorastaan heleästi Mischan sanoille - siis heleästi siihen tapaan kuin kalkkarokäärmeen häntä helisee heleästi. Tiedätte kyllä.
"Ai nyt mä olenkin sitten oikein rakas?" Gem nälväisi silmiään muljauttaen. Tyttö ei antaisi missään tapauksessa piirun vertaa periksi, ei vaikka miten tekisi mieli. "Ja miten mä muka yllytän sua! Kunhan viattomasti heitin..."
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin Gemmaa hieman ärsytti tämä tilanne. Hänestä olisi ollut mukava saada Mischa hämmentymään jotenkin, ehkä hieman rikottua toisen kuorta. Ainut vain että se vaatisi varmaan sitä, että Gemmakin keventäisi hieman asennettaan, mutta sehän ei tulisi missään nimessä kysymykseen. Yksi vahingossa suusta lipsahtanut lause oli ihan tarpeeksi, kiitos vain. Tyttö kuitenkin toivoi että hän osaisi keksiä jotain jännää tähän, ja tosiaankin jotain sellaista mitä nuoriherra Moon ei osaisi odottaa. Jotain, mikä saisi tuon ehkäpä yllättymään... sellaiset lausahdukset kyllä tuntuivat tulevan paremmin ihan lonkalta heitettynä.

Päässä kierteleviä ajatuksia ei tietenkään näytetty ulkomaailmaan. Brunette vaihtoi painoa jalalta toiselle, vilkaisten nopeasti rakkaan koulunsa pihaa mahdollisimman ylimielisen näköisenä. Muutama utelias vilkuili Mischan ja Gemman suuntaan, mutta onneksi ei kukaan muu. Nuo uteliaatkin kääntivät päänsä nopeasti huomattuaan Gemman myrkyllisen katseen, ja sitten tyttö antoi silmiensä kääntyä takaisin Mischaan.

"Hei, jos mä kerran yllytän sua niin pahasti", Gemma aloitti miettivään sävyyn, tutkien Mischaa katseellaan ehkä hieman arvioivasti ja niin puolueettomasti ja ei-kiinnostuneesti kuin vain kykeni. "Etkö sä voisi vain yksinkertaisesti kääntyä ja jatkaa matkaasi?"
Ärsyttävä hymy käväisi tytön huulilla, kun tämä lisäsi vielä: "Vai onko sulla jokin erityinen tarkoitus siinä seisomiseen? Ehkä sä et jostain syystä pysty poistumaan..?"

- bahaha♥ :::: D Mischa sitten sekosi.... -

Gemma rupesi hermostumaan, mikä sai hymyn kohoamaan Mischan huulille. Hän taisi todellakin olla saamassa erävoittoa… Nyt jos Gemma Fleming rupeaisi avautumaan isoon ääneen, olisi Mischan aivan pakko suojella tuota ja hiljentää neiti väkisin… Voi jumala, hänen mielensä oli menossa pahasti kieroon suuntaan. Ja vieläpä epämiellyttävällä tavalla… Hänen pitäisi saada oudot mielitekonsa kuriin…
Mischa vain odotti, odotti toisen virhettä ja samalla lupaa tehdä kaikkea, mikä oli tyystin sopimatonta noin muutoin. Teki mieli polttaa jälleen tupakka, mutta tätä menoa hän tyhjentäisi koko askin ennen aikojaan.

Gemma tuijotti häntä ja punapää tuijotti takaisin. Kävi näinkin, mutta oli täysin luonnotonta että he molemmat seisoivat toistensa seurassa täysin tuppisuina. Joku oli siis pielessä.. Tai toki oli, Gemma oli lipsauttanut jotain sellaista, mitä ei oltu odotettu kuultavan… Ja Mischa vastasi siihen, mitä piili rivien välissä. Kummankaan ylpeys ei kuitenkaan kestänyt tätä leikkiä, joten siksi hiljaisuus ja pistävät katseet.
Tyttö avasi suunsa, kehotti Mischaa lähtemään, joskaan ei aivan niin suoraan. Ja mitä Mischan pitäisi tehdä? Taipua tuon tahtoon noin vain? Alistua ja… Sitä Gemma tuskin odotti ainakaan sitä. Mutta olisiko Mischalla pokkaa lähteä?
No, se ajatus tyrmättiinkin alkuunsa, kun neiti rupesi syyllistämään Mischaa tämän salatuista kriteereistä paikalla pysymiseen. Vai näin… Ehkä hän voisi uhrata minimaalisesti… No, nyt hän oli tarpeeksi sekaisin…
“Erityinen tarkoitus?”, Mischa maisteli sanaa suussaan naurahtaen. “Joo, lähdetkö mun kanssa kahville?”

Jep, hän oli kokonaan menettänyt järkensä.

Gemma itseasiassa ihan oikeasti (siis ihan totta!) ajatteli, että Mischa lähtisi, jatkaisi kylmänviileästi matkaansa.
Mutta tuo, mitä poika päästikin suustaan... se oli jotain... jotain sanoinkuvaamatonta. Ennenkuulumatonta. Kerrassaan niinkin hämmästyttävää, että Gemma Flemingin silmät oikein suurenivat yllätyksestä. Tyttö änkytti jotain käsittämätöntä hetken, mutta sulki suunsa nopeasti tajuttuaan miten typerältä kuulosti, yrittäen samalla käsittää mitä Mischa oli sanonut.

Joo, lähdetkö mun kanssa kahville?

Ensin Gem oli vähällä kiljaista "tietysti, anytime!" ja kapsahtaa pojan kaulaan. Se olisi kuitenkin tosi epä-gemmaflemingmaista, joten sitä ei voisi tehdä. Niinpä tyttö sitten päätyi tuijottamaan Mischaa epäilevästi. Hän ei yhtään tiennyt vittuiliko toinen vain, vai oliko tuo tosissaan. Pahimmassa tapauksessa tuo vittuili. Tosin jos katsotaan toiselta kannalta, niin pahimmassa tapauksessa Mischa oli tosissaan. Ja Gemma ei voinut suostua, ei missään tapauksessa. Hän myönsi itselleen että joo, olisihan se voinut olla mukavaakin lähteä kahville.. itseasiassa hän olisi antanut vaikka kaikki kenkänsä jos olisi voinut tehdäkin sen. Mutta kun hän ei voinut. Olisi mahdotonta vastata myöntävästi. Gemman ylpeys ei yksinkertaisesti antanut periksi, häntä pelotti antaa periksi. Hänestä kuitenkin tuntui, että kieltäytyminen olisi varmasti väärä teko... ja häntä pelotti sekin, mitä tapahtuisi, jos hän kieltäytyisi. HÄN EI OLLUT TOTTUNUT TÄLLÄISEEN, piru vie.
Gemman epäilevä katse muuttui pikkuhiljaa hitusen epätoivoiseksi. Hän ei oikeasti tiennyt mitä pitäisi sanoa. Tyttö kakisteli hieman kurkkuaan, ja pudisti päätään todeeeella hitaasti, ennen kuin sanoi yhtään mitään.
"En... en mä usko että voin tulla", Gem sanoi tasapaksusti. Hän ei uskaltanut katsoa Mischaa, joten hän käänsi katseensa pois... no niin, nyt se oli sanottu. Hyvä hyvä, senkin pelkuri-Fleming. Way to go.

Ja jälleen kerran Mischa onnistui, lievästi ilmaistuna, saamaan tytön tolaltaan. Tänään moinen oli harvinaisen yleistä, mutta olipa hän itsekin käyttäytynyt kummasti. Ja yleensä niin viileän ja itsevarman punapäänkin mieli järkkyi. Mitä hän oikein teki? Miten hän saattoi noin vain unohtaa ylpeytensä ja mennä mielensä mukaan? Harmi vain, että Gemma sentään muisti vielä omansa. Toisen epävarmuus oli asia, jonka näkemistä Mischa oli toivonut ja kuvitellut pitkään. Ja nyt kun se viimein oli nähtävissä… Hän ei ymmärtänyt, miksi oli tahtonut nähdä toisen inhimillisyyden. Nyt Gemma Fleming oli hirviön sijasta tyttö, jolla oli tunteet kuin muillakin ja mikä pahinta, saattaisi särkyä kuten muut. Ja se vaikuttii Mischaan eritavoin kuin muut tytöt. Mischa tunsi epävarmuuden vahvana, vaikka koettikin kätkeä sen pokerinaamansa taa.

Tyttö vastasi, kieltäytyi katsomatta poikaa. Mischakin katsoi muualle, tunnelma oli viilentynyt, joskin se oli omituisen haikea.
Mischan päässä risteili kaikkea, mitä hän saattaisi sanoa. Ehdottaa yhdessä karkaamista, salaa tapailua ja ties mitä. Ja mitä tuo teki? Kohotti katseensa maasta vilkaisten vihreillä silmillään Gemmaan, ja katse oli jopa hieman huolestunut. Kaikki Mischamaisuus oli olemuksesta poissa.
“Harmi”, poika totesi viileästi. Okei, ehkä hän hieman loukkaantui. Ja mikä pahinta, hän ei edes aikonut peittää sitä, vaikka oli helposti arvattavissa, ettei Gemma ollut aivan niin yksiselitteinen kuin mitä sanat kertoivat.

Kuten aiemmin oli pyydetty, poika käänsi tytölle nyt selkänsä ja lähti kävelemään poispäin sytyttäen tupakkaa jälleen kerran. Hän ei ajatellut mitään, tahtoi vain jonnekin, jossa ei tarvitsisi pukea ylpeyttä takaisin ylleen ja käyttäytyä etiketin mukaan.
Kai jostakin tyhjäluokkahuone löytyisi, jotta poika saisi itsensä taas kokoon…

- voi draama… -

Gemma huomasi sivusilmällä Mischan vilkaisevan suuntaansa. Tyttö puri huultaan ja teki kaikkensa, jottei itse sortuisi katsomaan Mischaa; ja onnistuikin siinä erinomaisesti. Gem ei nimittäin missään tapauksessa voisi katsoa toista, ei ainakaan silmiin, tai saattaisi tapahtua jotain todella kummallista. Tyttö voisi ehkä mennä perumaan sanansa tai murtua tai jotain - ja sitä riskiä ei voisi ottaa, ei tässä.
Ja sitten tuo yksi pieni sana, jonka Mischa suustaan päästi, sai Gemman puremaan huultaan entistä kovemmin. Nyt oltiin juuri sellaisissa ulottuvuuksissa, missä ei oltu aikaisemmin käyty; Gemmaa vähänniinkuin sattui. Hän jotenkin tiesi että poika oli loukkaantunut, ja se oli kamalaa.

Pikkuhiljaa tyttö yritti koota itseään, ruveta taas Gemma Flemingiksi. Ilkeäksi, piittamattomaksi ja itsevarmaksi olioksi, joka oli tavallisten kuolevaisten yläpuolella. Hän puristi kätensä nyrkkiin, edelleen tyhjyyteen tuijottaen, ja yritti miettiä mitä kaikkea kamalaa pistäisi siitä blondista, Janicesta, liikkeelle. Kenen elämän vaikka seuraavaksi romuttaisi, kenestä tekisi yleisen naurun kohteen seuraavalla viikolla.

Se oli hankalaa, etenkin kun hän tiesi että hänen onnistuisi vielä ottaa Mischa kiinni, pyytää anteeksi ja ehkäpä suostua tuon aiempaan pyyntöön, tai mahdollisesti vaikka esittää jokin toinen kutsu tai jotain.
Mutta Gemma ei tehnyt sitä, ei liikahtanut askeltakaan. Hän yritti täyttää päänsä ajatuksilla, jotka olivat hänelle normaaleja, kuten vaikkapa juuri muiden ihmisten maineen mustaaminen ja katalat suunnitelmat. Hänellä oli sitä paitsi pari tuntia kouluakin ja tunteja, joilla pitäisi käyttäytyä kuten Gemma Flemingin kuului!

Ehkä rouva Hickman kirjoittaisi lääkärintodistuksen vaikkapa flunssasta niin Gemman ei tarvitsisi tulla kouluun pariin päivään. Mischa Moon ehtisi unohtaa ja unohtua.

//alkais olee kai pikkuhiljaa siinä? ;3

//Eiköhän se ollut siinä (: Jatkoa taas pian~ (;