>> Fabian Chalet
>> Mies
>> s. 13.5, Bern. 18 vuotias
>> Syntynyt Sveitsissä. Äidinkielinä Englanti ja Saksa.
>> Sinkku
>> Hetero(ko?)
>> Perheeseen kuuluu äiti, isä ja pikkuveli
>> Aston High. 3 lk
>> Urheilijat -- Amerikkalainen jalkapallo (RB, 11)
>> Valinnaisena syventävä liikunta
- - Kuvissa Garrett Hedlund.
No denying I am scared to lose the things I love
Äänekäs, äärimmäisyyshakuinen, itseriittoinen ja toisinaan koppavaksi äityvä pojankoltiainen, joka ei koskaan oppinut työnteon tai kohtuuden merkitystä. Elämä pyörii kärjistettynä urheilun, naisten ja juhlimisen ympärillä.
Fabian on yleensä suuren ystäväporukan ympäröimä ja joukosta se joka nauraa kovimpaan ääneen, lakkaa hymyilemästä viimeisenä ja on ensimmäisenä vapaaehtoinen mihin tahansa. Poikaa voisi kuvailla hyvin sosiaaliseksi ja iloiseksi ihmiseksi, joka ei oikeastaan osaa ottaa asioita vakavissaan - jos ei kyse sitten ole urheilusta, mikä on elämän ja kuoleman asia. Nuorukaisen lähellä on vaikea olla surullinen tai masentunut, hymy ja nauru tarttuvat, eivätkä jatkuvasti kieleltä kirpoilevat keventävät kommentitkaan pahaa tee. Jotkut kokevat kuitenkin jatkuvan leikiksi lyömisen jopa ärsyttäväksi, eivätkä kaikki osaa mieltää jatkuvaa naljailua ja kettuilua vain ystävyyden osoitukseksi. Monet tuntuvat mieltävän blondin kusipääksi, eikä ihmekään. Haukkuu ja kiusaa ihmisiä, joista ei pidä, surutta moninaisin tavoin, ja on välillä kohtuuttomankin raaka.
Poika saattaa ensin olla jonkun ylin ystävä ja seuraavassa hetkessä käyttäytyä kuin pahin vihamies konsanaan. Syvällisen ja herkemmän puolen saavat esille vain ne kaikkein läheisimmät ystävät, muiden seurassa esittää lähes väsymättömästi tiettyä roolia ja koittaa pönkittää egoaan typerillä tempauksilla. Miettii muiden mielipiteitä välillä liiankin kanssa, ja saattaa tehdä jotain totaalisen typerää muita viihdyttääkseen, tai jättää tekemättä jotain vain, koska joku ei välttämättä pitäisi siitä. Vaikka hyvänpäiväntuttuja ja juomakavereita riittää joka sormelle, ei urheilijanalulla ole koskaan ollut montaakaan oikeaa ystävää, suureksi osin varmasti sen takia, että kyllästyy ihmisiin helposti ja hylää nuo sitten kahta kertaa miettimättä. Sama ongelma korostuu muissakin ihmissuhteissa - ei ymmärrä luottokavereita eikä seurustelua.
Suhtautuu kaikkiin ihmisiin alussa avoimesti ja ennakkoluulottomasti, muodostaa kuitenkin järkkymättömän mielipiteen ihmisistä hyvissä ajoin ennen kun oppii nämä tuntemaan, eikä turhaan anna toista tilaisuutta. Mielipiteensä poika saattaa perustaa niinkin arkisiin asioihin kun vaatteisiin tai hiuksiin. Kiinnittää herkästi huomiota myös muiden mitättöminä pitämiin asioihin, kuten nauruun, kävelytapaan tai aksenttiin, ja tekee näistä omat, yleensä todellisuudesta poikkeavat, päätelmänsä.
Fabian inhoaa yksinoloa joten hakeutuu luonnostaan ihmisten lähelle. Pojalle on oikeastaan yksi ja sama riiteleekö hän vai puhuuko syvällisiä jonkun kanssa, kaikki seura kelpaa. Kyllästyessään saattaa varta vasten lähteä haastamaan riitaa jonkun kanssa ihan vain viihdyttääkseen itseään, ja mahdollisesti muitakin. Kova esiintymään - rakastaa huomiota ja valokeilassa paistattelua "oikeissa tilanteissa" (eli silloin kun on itse niskan päällä). Onnistuu välillä antamaan itsestään melko kusipäisen vaikutelman huudellessaan jo friikeiksi, homoiksi tai skitsoiksi leimanneilleen ihmisille käytävällä perään, heittelemällä jonkun sopivasti tielle osuneen nörtin kirjoja ympäriinsä tai nolaamalla ihmisiä muuten vain. Joku voisi väittää, että muiden kustannuksella oman asemansa pönkittäminen johtuu huonosta itsetunnosta, mutta kukaan Fabianin tunteva tätä tuskin kuitenkaan allekirjoittaisi. Poika on itseriittoisuuden ja ylpeyden multihuipentuma, usein rasittavuuteenkin asti. Luottaa siihen, että pääsee mistä pinteestä tahansa ja saa tehdä mitä tahansa vain, koska näyttää hyvältä ja pelaa jalkapalloa. Väsymättä myös halveksii erilaisia ihmisiä, etenkin naisellisia miehiä. Esittää äärettömän homokammoista ja turvautuu nyrkkeihin heti, jos kokee miehen tulevan liian lähelle, eikä turhaan varo sanojaan. Tosiasiassa ei kuitenkaan voi mieltää täysin sataprosenttiseksi heteroksi itseänsäkään, joskaan ei asiaa missään nimessä kellekkään edes mainitsisi, saati sitten, että edes uneksisi kaapista tulemisesta, koska luonnollisesti asian myöntäminen tarkoittaisi potkuja joukkueesta ja kermasta. Urheilijanalku esittää rooliaan todennäköisesti elämänsä loppuun asti. Kellään ei ole myöskään syytä asiaa epäillä, sillä rasistisuuden lisäksi kainalosta löytyy ihailtavan usein nätti blondi. Harrastaa one-night-standeja useammin, kuin ehkä pitäisi, niin selvänä kuin humalassakin. Seurustelua on kokeillut vain muutaman kerran, mutta sängystä sänkyyn hyppinyt liiankin kanssa. Ei oikein ymmärrä uskollisuutta eikä rehellisyyttä, ei myöskään osaa jakaa tunteitaan ja ahdistuu, jos joutuu näkemään samoja ihmisiä turhan usein.
On pari asiaa, joita poika ei yksinkertaisesti siedä. Ensimmäinen on yksinolo, toinen masentuneet ihmiset ja kolmas hiljaisuus. Viimeiseksi mainittua ei kestä hetkeäkään, minkä takia ahdistuu lähes poikkeuksetta oppitunneillakin. Mykkäkoulun pitäminen on ehkä pahin asia, minkä urheilijanalulle voi tehdä - on kerran seonnut lyhyenkin mykkäkoulun seurauksena niin, että päätyi murtamaan kaverinsa nenän ja omat rystysensä, kun löi seuraavaksi seinää. Ihan vain sen takia, että oli liian hiljaista. Jos on yksin, tai ei vain jostain syystä löydä ketään, jonka kanssa puhua, kuuntelee musiikkia.
Ulkopuolisen mielestä saattaa näyttää siltä, ettei nuorukaisen elämässä oli mitään muuta kun amerikkalainen jalkapallo. Osittain se on tottakin, poika suunnittelee viikkonsa jalkapallotreenien, salilla käymisen ja juhlien ympärille. Treenit jättää väliin vain pakkotilanteessa, tärkeidän pelien aikaan pysyy selvänä ja poissa ongelmista. Urheilu onkin ehdottomasti Fabianin läheisin harrastus. Rakastaa liikkumista ja turhautuu nopeasti, jos joutuu pitkän aikaa olemaan toimettomana. Saattaa tylsistyessään lähteä lenkille tai salille, ja tylsistyy hyvin nopeasti. Meinasi omien sanojensa mukaan seota, kun nuorempana sai jalan murtumisen takia monen kuukauden pelikiellon. Kolhii itseään jatkuvasti, eikä ole harvinaista nähdä jotain raajoista kipsissä tai vähintäänkin parilla tukisiteellä kasaan karsittuna. Välttelee liikuntakieltoja taidokkaasti, eikä turhaan kavahda pieniä haavereita, välillä kipukynnys on liiankin korkea, ja kun sen yhdistää tavattoman isoon egoon.. Pienistä haavereista tulee helposti vakavampia, kun ei vain voi myöntää, että on sattunut. Iso ego näkyy myös siinä, että jos on jotain uhonnut tekevänsä, niin tasan sen myös tekee, olivat seuraukset sitten kuinka pahoja tahansa.
Urheilullisen ja terveellisen elämäntavan kanssa sotii Fabianin toinen harrastus - rankalla kädellä juhliminen. Poika on oikea vakikalu kotibileissä ja harvoin pitää juomisen kanssa kohtuuden mielessä. On omaksunut esimerkillisesti sen asenteen, että jos kerran juodaan, niin juodaan kunnolla. Kädestä löytää pullon turhankin usein, mutta tupakkaan ja huumeisiin sen sijaan pitää tiettyä etäisyyttä. Nauttii kyllä välillä pillereitä bileillan kunniaksi ja polttaa parikin savuketta, mutta vain viinan ja sängystä sänkyyn hyppelemisen voi lukea oikeasti paheeksi.
Bileissä Fabian ei suinkaan ole niitä poikia jotka istuvat ahdistuneina ryypäten kauimmaisessa nurkassa, saattaa ihan hyvin palloilla tanssilattialla naisen kanssa tai muuten vaan nauttia tunnelmasta täysin rinnoin hyvässä seurassa. Joskus räkäkännissä poika saattaa vuodattaa synkistettyä versiota elämäntarinastaan ensimmäiselle ohikulkijalle, useimmiten tyytyy kuitenkin vain tanssimaan pöydällä ja kittaamaan juotavaa kaksin käsin. Harvoin muistaa aamulla mitään edellisestä illasta.
Flirtti on naisten seurassa aina päällä vaikka ei edes yrittäisi ketään iskeä. Fabian on enemmän hienovaraisten kosketusten perään kun surkeiden iskulauseiden - tietää paremmin kuin hyvin itsekin, ettei ole sanallisesti niin lahjakas, että saisi puhuttua naisen sänkyynsä.
Tyhmä. Oikeasti. Välillä ihmiset epäilevät, ettei poika osaa edes lukea - osaa kyllä, joskaan ei todennäköisesti ole lukenut elämänsä aikana ainuttakaan kirjaa, ja takeltelee helppojenkin sanojen kanssa. Ilman nörttien apua ei olisi todennäköisesti päässyt läpi kuin liikunnan kursseista, jos niistäkään. Käy koulussa hyvin vaihtelevalla menestyksellä, tulee usein myöhässä niille tunneille, joille jaksaa raahautua, eikä oikeastaan keskity tippaakaan. Oikeasta opiskelusta on turha puhuakaan. Luottaa siihen, että pääsee johonkin kouluun jalkapallostipendin turvin, eikä tarvitse hyviä arvosanoja mihinkään.
Kerjää käytöksellään usein verta nenästään. Uhoamisen lisäksi on myös usein itse se, joka lyö ensimmäisen kerran. Hoitaa ongelmat käymällä päälle - ei väliä, sattuuko joka tielle, sanooko jotain, minkä poika ehkä lukee loukkaukseksi tai tekee mitä tahansa muuta. Ikävä kyllä ei myöskään ole ihan toivoton tappelija, vaan usein myös saa lyönnit perille asti. Harmi vain, että usein suututtaa siinä samalla ihmisiä sen verran, että ottaa sitten jälkikäteen turpiinsa kostomielessä useammalta kerralla. Saattaa käydä päälle näennäisesti täysin syyttä; ehkä vain sen takia, että on huonolla tuulella, ehkä sen takia, että joku kavereista valittaa olevansa tylsistynyt.
I know that I can find the fire in your eyes Fabiania ei välttämättä ulkonäön perusteella heti yhdistetä urheilijoiden joukkoon, monelle tuntuu olevan myös vaikea uskoa, että poika on ihan oikeasti vasta kahdeksantoistavuotias. Kasvojen aikuismaiset piirteet ovat syrjäyttäneet lapsenpyöreyden aikoja sitten, eikä kukkivasta teini-ihostakaan ole ollut havaintoja pitkään toviin, myös kehon mittasuhteet ovat normalisoituneet murrosiän hujoppiajoilta. Nuorukaista voi siis täysin rehellisesti kuvata nuoreksi mieheksi koulupojan sijaan.
Huolimatta siitä, että poika urheilee säännöllisesti on jäänyt melko pienikokoiseksi. Vaikka pituutta löytyykin mukavat 186 cm, eivät lihakset kuitenkaan ole lähimainkaan samaa sarjaa niiden bodareiden kanssa, joita Fabianinkin joukkueessa näkee. Lihaksia kyllä löytyy, loistavan kunnon lisäksi, niitä ei vain ole pumpattu valtaviksi. Massan puute ei kuitenkaan nuorukaista itseään häiritse laisinkaan, vaan hän on kroppansa kanssa täysin sinut. Ehkä kuitenkin vielä sirouttakin hämäävämpi piirre on se, että poika oikeasti välittää ulkonäöstää, kuluttaa aikaansa hiuksien järjestelyyn eikä näyttäydy julkisesti hikisissä treenivaatteissa tai likaisissa rievuissa. Metroseksuaalia Fabianista ei ehkä saisi tekemälläkään, mutta urheilijoiden joukosta erottuu kyllä edukseen.
Pojalla on vahvapiirteiset kasvot, joiden keskipisteenä ovat utuisen oloiset vihertävät silmät, joista on usein lapsellinen helppo lukea tämän mielialat.
Fabianin nenä murtui tämän ollessa lapsi ja se on edelleen hiukan vinolääkärien pelastusyrityksistä huolimatta. Toinen "kauneusvirhe" on oikean silmäkulman yllä oleva, muutaman sentin pituinen rosoreunainen arpi, joka on vuosien saatossa ehtinyt haalistua lähes valkoiseksi ja erottuu selvästi etenkin kesäisin. Arpia löytyy muualta kehosta paljonkin, onhan hän lapsesta asti kaatuillut ja kolhinut itseään aktiivisesti, ja joutunut leikkauttamaan toisen polvensakin. Iho on kauttaaltaan asteen pari tummempi kun perusjenkkien. Ruskettuukin hyvin herkästi, mikä saa ihmiset usein miettimään pojan syntyperää toisenkin kerran.
Hiukset poika yleensä vain sukii taakseppäin pois silmiltä ja antaa jäädä aavistuksen sotkuiseksi. Päivästä riippuen kampaus onnistuu näyttämään joko muotiluomukselta, tai vain siltä, kun tämä olisi juuri herännyt ja jättänyt hiuskuontalonsa täysin koskemattomaksi. Hiukset ovat luonnolliselta väriltään jotain maantienvaalean ja haaleanruskean väliltä, on kuitenkin vuosi takaperin blondannut koko pehkon. Hattuja ei käytä. Ei koskaan.
Poika suosii pukeutumisessaan hillittyjä värejä ja käytännöllisiä vaatteita, ei turhaan revittele kuosien tai mallien kanssa, vaan käyttää sitä mikä tuntuu ja näyttää hyvältä, ja minkä kanssa voi liikkua mahdollisimman vapaasti. Jos ei turhaan murehtisi imagoaan, näyttäisi vaatteidensa puolesta ennemminkin räppäriltä. Yleisimmin Fabianin päällä näkee roikkuvat, mutta silti tiukat perusfarkut ja t-paidan tai beaterin, jonka ylle on heitetty huppari. Kaulassa roikkuu aina kultainen risti ja oikeassa korvassa on industrial, mutta muita koruja ei käytä. Muita lävistyksiä ei löydy, eikä ole aikeissa hankkiakaan. Alavatsaan on tatuoitu kaarevasti latinankielinen teksti Acta non verba -
Action not words. Tatuointeja aikoo hankkia lisää heti, kun keksii mitä haluaa ja saa jostain tarpeeksi rahaa.
No time for lies and empty fights
Fabian syntyi Sveitsissä nuorelle amerikkalaisparille, Kacey ja Peter Chaletille, kevään viimeisen kuukauden keskivaiheilla. Vanhemmat olivat muuttaneet Sveitsiin työpaikkojen perässä, joten muu suku oli jäänyt amerikkaan. Vahinkolapsenakin poika otettiin vastaan avosylin ja ennakkoluulottomasti, kukaan ei muistanut suunnittelemattoman raskauden aiheuttamaa epätoivoa enää muutaman viikon päästä. Oikeastaan Kacey alkoi hyvin pian haaveilla toisestakin lapsesta.
Fabian sai nauttia vanhempiensa jakamattomasta huomiosta ja rakkaudesta lähes vuoden, ennen kuin perheeseen syntyi toinenkin poika, joka Felicjaniksi ristitttiin. Vanhemmat halusivat, että lapsista olisi mahdollisimman paljon seuraa toisilleen, joten vuotta suurempi ikäero ei tullut kysymykseenkään.
Fabian oli oikea vanhempien kultapoika, toisin kuin pikkuveljensä, joka tuntui välillä omistavan liioissa määrin temperamenttia ja mielipiteitä, jotta arki sujuisi rauhallisissa merkeissä. Urheilijanalku pysyi hiljaa ja tyytyväisenä yhden lelun turvin eikä turhaan häirinnyt vanhempiensa elämää typerillä tempauksilla, mitä nyt välillä purki ylimääräistä energiaa epätoivotuin tavoin. Perhe-elämä oli suurimman osan ajasta lähes täydellistä. Molemmat lapset saivat osakseen hemmottelua ja huomiota niin paljon kun vain jaksoivat vaatia, koskaan ei mitään puuttunut ja lahjoja sai ympäri vuoden. Perhe ei kuulunut kaupungin varakkaimpiin, muttei toisaalta lukeutunut ihan vain keskiluokkaankaan. Isä elätti perheen mediasuunnittelijan ja yksityisyrittäjän urallaan nyhtämillään tienesteillä äidin viettäessä päivät kotona poikiaan kaitsemassa. Rahasta ei koskaan ollut puutetta, ruokaa oli pöydässä aina tarpeeksi ja katto pään päällä, molempia veljeksiä kiidätettiin harrastuksesta toiseen ja ulkomaillakin käytiin aina kun aikaa liikeni. Sukulaiset eivät koskaan olleet läheisessä asemassa, pääasiassa heitä nähtiin vain jos lähdetiin jouluksi yhdysvaltoihin isovanhempien luokse.
Fabian viihtyi pienestä asti suurissa ihmisjoukoissa ja sosiaalisena ihmisenä löysi itselleen paljon ystäviä mihin vain ikinä menikään. Pikkuveljensä kanssa oli vuosia läheisissä väleissä, jossain vaiheessa pojat kuitenkin vain kasvoivat irti toisistaan, etsiytyivät erilaisten ihmisten seuraan ja kiinnostuivat eri asioista.
Vannoutuneena urheilufanina isä tutustutti Fabianin useaan itseään kiinnostavaan lajiin jo pikkulapsena. Isän ja pojan yhteisiksi suosikeiksi vakiintuivat nopeasti jenkkifutis ja laskettelu. Isä oli valmis kuskaamaan esikoistaan vaikka toiselle puolelle maata, jotta tämä saisi harrastaa amerikkalaista jalkapalloa, josta Sveitsissä ei ollut kukaan koskaan kuullutkaan. Laskettelemassa käytiin yhdessä perheenä aina siitä asti, kun molemmat pojat olivat kykeneviä seisomaan laudalla ja pysymään jotenkuten pystyssä. Poika vietti suuren osan nuoruudestaan nimenomaan rinteessä, ja pitkään suunnitteli saavansa siitä ammatinkin. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusi, että oli parempi pallon nappaamisessa ja juoksemisessa, joten keskittyi, isän mieliksi, jenkkifutikseen. Ikävä kyllä siinä samalla myös vaihtoi kaveripiiriä, jonka kautta tutustui juhlimiseen, viinan ja naisten iloihin, pillereiden salaiseen maailmaan, ja menetti sydämensä.
Kun isä sai paremman työtarjouksen, koko perhe muutti takaisin vanhempien kotiseuduille, San Diegoon.
Fabian ei ollut pärjännyt koulussa kehuttavasti Sveitsissäkään, yksinkertaisetkin laskutehtävät ja kielioppiasiat tuntuivat karkaavan mielestä jo ennen kun ehtivät sinne asti, eikä luonnollisesti parantanut suorituksiaan tippaakaan, kun joutui vielä opiskelemaan englanniksikin. Kyllä poika on koko ikänsä puhunut niin englantia kuin saksaakin, mutta aina kokenut saksan omimmaksi kielekseen. Rämpi kuitenkin peruskoulut läpi, juuri ja juuri hyväksytyn rajalla, ja pääsi sisään San Diegolaiseen lukioonkin, Aston Highin. Fabian liittyi kahta kertaa miettimättä jenkkifutisjoukkueeseen, ja tuli näin ollen klikitetyksi urheilijoiden joukkoon.
--
x Aamu ei ala ilman double shot espressoa
x Miellyttävä matala puheääni
x Pienoinen saksalainen aksentti
++ Räiskintäleffat, tuunatut autot, katuajot, punapäät, lumi, likööri
-- Kirjallisuus, masentuneet ihmiset, kalja, uiminen, luistelu