We're a complicated nation

--otsikko ei liity asiaan mitenkään, en keksinyt parempaaxD jatkoa siis edelliseen Rare tänne friiikkipoika Garynsa kanssa:3 anteeksi kesto ja pituus, inspiraatio on ollu hukassa ja on oikeastaan edelleen:s

Lamia seisoi notkea selkä suorassa ja kädet löyhässä, ei puolustelevasti puuskassa, kaiken kaikkiaan tytön kehonkieli oli varsin rento.
Tummahiuksinen friikkipoika seisoskeli hänen vierellään ja veti syöpäkääryleestä sauhuja sisälle keuhkoihinsa, tupakointi ei haitannut häntä, mutta ei tyttö itse moista harrastanut. Siihen jäisi koukkuun ja kuluisi rahaa, terveydellekin se olisi huono homma joten kaikenkaikkiaan ei ollut mitään syytä jotta tyttö olisi alkanut polttaa tupakkaa.

Molemmat friikit olivat hiljaa eikä kumpakaan puhunut mitään, tyttö odotteli edelleen, että toinen aloittaisi keskustelun, häntä nimittäin kiinnosti saada tietää kuinka nopeasti toinen kyllästyisi olemaan hiljaisuudessa aja aloittaisi keskustelun, mielenkiintoiset harrastukset hänellä tosiaankin oli, ei sitä parannut kieltää. Tytöstä oli hauskaa leikitellä tälläisillä ajatuksilla, kuinka joku reagoisi johonkin hänen sanomaansa, tai juurikin tälläisiin pieniin testeihin.

Hänen kännykkänsä alkoi piipata taskussa joten se tarkistettiin nopeasti, oli vain kaksi vaihtoehto,; joko se oli joku asiakas tai sitten hänen miss Minniensä. Pah, ei edes mikään noista vaan jotain puhelinyhtiön lisäetu tarjontoja, ei niin mitään mihin tulisi kiinnittää huomiota, viesti poistettu-ääni piipahti ja kännykkä sujautettiin takaisin mekon/housujen taskuun.

Välillä tyttö tuli vilkaisseeksi vieressä tupruttelevaa Garya jolla ei ulkoisesti ainakaan näyttänyt olevan mitään ongelmia olla hiljaisuudessa, ei pinkkipäätäkään, mutta tämä tapaaminen oli aivan turha jos hän ei saanut mitään irti toisesta jota voisi käyttää tilaisuuden tullen. Sitähän ei siis toiselle paljastettu, mitään ei paljastettu itsestään.

// Moi! Kesto ja pituus ei haitannut mitään, toivottavasti puolestaan mun kesto ja pituus ei haittannu sua :>

Kun Gary oli päässyt ulos, oli heti käsiin ilmestyneet tupakka sekä sytytin. Nopeasti tupakka oli sytytetty ja laitettu huulien väliin. Ensin poika katseli ympärille pihalle, tarkastellen oliko lähellä ihmisiä, jotka tulisivat todennäköisesti valittamaan polttamisesta. Tarkoittaen siis opettajia, jotka eivät oikein pitäneet koulun alueella sauhuttelusta. Mutta kuka jaksoi mennä kauemmas? Hän ei ainakaan, eikä aikomusta ollutkaan. Kun friikki kuuli puhelimen piippaavan, hän ei tunnistanut sitä omakseen. Se oli todennäköisesti Lamian, joka seisoi lähimpänä häntä, mutta poika ei vilkkaissutkaan tyttöä kohti kohti, vaan jatkoi rauhallisesti ympärille tuijottelua.

Kaksi kolmasosaa oli tupakasta vielä jäljellä, kääntyi Gary hieman, nähdäkseen tytön kasvot. "Sä et siis polta", poika enemminkin totesi kuin kysyi. Toinen kyllä saattoi odottaa myös pojan tupakan jämiä. Poika käänsi päätänsä ettei olisi puhaltanut savuja suoraan Lamian kasvoille. Valitettavasti ohi porhaltanut kerman pentu sai savut naamalleen, mikä oli hyvinkin 'valitettavaa' Garyn mielestä, joka loi pienen hymyn, tytön katsoessaan murhaavasti takaisin.

Pieni hiljaisuus taas jatkoi kulkuaan, kunnes poika avasi suunsa. "Onko sulla koskaan sellanen olo, että oot irti tästä maailmasta?" Gary ei yleensä puhunut tavallisista aiheista, ja joskus saattoi sanoa jotain outoa. Johtuen siitä, että ihmisten kanssa kommunikointi ei ollut hänelle niin tuttua.

--heissan~ sama homma täällä, joten ei haittaa:D

Sivusilmällään friikkityttö vilkaisi miten tottuneesti Garyn sormet nappasivat syöpäkääryleen askista huulilleen ja sytytti sen, vetäen ensimmäiset sauhut keuhkoihinsa vaikka varsinaisesti hän tarkkailikin pihaa ja koitti löytää Daisyn sieltä, mutta hänen scenetyttöään ei näkynyt missään ei ollut näkynyt missään vaiheessa tänään, olikohan toinen kipeänä? Lamia lähettäisi viestin kunhan pääsisi ruokalaan, olihan heillä sentään ruokailu samaan aikaan.
Tyttö vaihtoi painopisteensä toiselle jalalle ja odotteli edelleenkin Garyn aloittavan keskustelun.

''Sä et siis polta?'' No tulihan se sieltä, Lamia käänsi kasvonsa tummatukkaista poikaa kohden ja nyökkäsi ''en polta, en näe tarpeeksi hyvää syytä siihen'' ja hymyili hiukan jo tutuksi tulleeseen kettumaiseen tapaansa.
Hän pääsi näkemään miten Garyn puhaltamat sauhut osuivat ohi kävelleen kerman pennun kasvoille ja hänen kalvakoiden kasvojensa huulille nousi pilkkaava virnistys, eikä tämä kermalainen uskaltanut tässä ja nyt mitään sanoa kun oli yksin vastassa kahta friikkiä, varsinkin Lamia oli aikamoinen ilmestys pinkkeine hiuksineen ja asuvalintoineen.

"Onko sulla koskaan sellanen olo, että oot irti tästä maailmasta?" Mitenköhän tummatukka oli tuon kysymyksensä tarkoittanut?
Mutta kun sitä lähti tarkemmin miettimään niin melkein aina.. Hän oli ulkopuolinen, asui yksin, eli elämäänsä kuten tahtoi kun useimmat elivöt yhteiskunnan luomien sääntöjen mukaan, hänen ajattelutapansa poikkesi niin paljon normaalisti, että hän tunsi olevansa lähes aina yksin.
''Joskus..'' Hän ei kuitenkaan ollut varma, oliko Gary sen tarkoittanut sillä tavalla miten lamia sen ajatteli, mutta ei se haitannut ollenkaan.

Garyllä oli tosiaan mielenkiintoinen ajattelutapa ja kuin sieni joka imee vettä itseensä, tyttö halusi saada tietää lisää tästä. Pokerinaama silti pysyi ja hän ei paljastanut itsenstään edes millaisessa tunnetilassa oli. Mutta yleensä hänestä ei saanutkaan mitään selvää, hän oli sumua joka pakenee aina kun joku lähestyy mutta joka silti pysyttelee ympärillä.

--tökstöks, sori lagittaminen

--anteeks kesto:> <3

Kaikelle ei tarvitse olla syytä, no se oli kyllä totta, mutta yleensä Lamia tarvitsi hyvän syyn kaikkeen, kaiken piti olla järjestälmillistä ja suunniteltua sillä hänen elämänsä oli jatkuvasti tasapainottelua veitsenterällä, tosin terävällä järjellään hän on varmistanut itsensä kuiville moneen otteeseen, joten periaatteessa hän voisi olla rauhaillisesti, mutta se olisi ylimielistä typeryyttä joka varmasti kostautuisi jossain vaiheessa huolimattomuutena ja silloin kaikki sortuisi.

Heti hänen vastattuaan Gary kysyi uuden kysymyksen, oliko hän nyt? lamia jäi miettimään vastausta, mitenköhän asia oli? ''Empä usko'' oli vastaus ja hän hymyili taas hiukan tuttua hymyään oikein viekkaan näköisenä, posliininukkemaisten kasvojen ilme oli lukematon, tytöstä ei tuntunut koskaan saavan selvää.
Hänen piti myöntää itselleen, että toinen oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista ihmisistä joihin oli törmännyt, Garyllä oli erikoinen tapa ajatella josta tyttö halusi ehdottomasti päästä perille.

Sen pidemmittä puheitta Gary käänsi katseensa pihalla olevaan puun ja sen viekoittelevaan varjoon lähtien kävelemäänm sitä kohden, eikä Lamia aikoisi jäädä tähän oven eteen yksin, joten friikkityttö lähti myöskin sipsuttelemaan kohti puuta ja sen viileän varjon alle.
Hän istahti ruohikkoon polvilleen ja katseli hetken aikaa pihaa, sekä sen ihmisiä. Tyttö ei voinut myöskään olla huomaamatta muutamia katseita joita he saivat osakseen, kulkihan yleensä Lamia vain yksin tai sitten Daisy Coreyn kanssa, joten ilmeisesti tämä rutiinista poikkeaminen oli joku olevinaan suurempikin tapahtuma.

Friikkineitoa ei se kuitenkaan kiinnostanut, hänen mielenkiintonsa kohde oli nyt tässä mustahiuksisessa friikkipojassa, Lamia mietti päänsä sisällä mitä utelisi toisesta seuraavaksi ja oikeastaan, mitä kaikkea hän halusi saada tästä tietää?
Sitä jäätiin pohtimaan joksikin aikaa, nyt olisi hänen vuoronsa aloittaa keskustelu jälleen sillä hänen pikku kokeensa oli jo ohitse kun Gary oli alkanut puhumaan.
Se vain, että yleensä tässä vaiheessa kaikki Lamiaa vastaan tulleet ihmiset lähtivät lätkimään joten tyttö ei oikein enää keksinyt mitä utelisi, varsinkin kun hän oli jo pistänyt merkille, ettei Gary puhunut juurikaan itsestään.
mikiköhän?

// Toi ei ollu kesto eikä mikään (;

Gary istui Lamian viereen, mutta jätti tahallaan heidän väliinsä tilaa. Vieri vieressä nyhjääminen ei olisi tullut mieleenkään. Viimeiset savut oli puhallettu ulos ja pieni loppu painettiin tiukasti maata vasten ja heitettiin sitten kauemmaksi. Koulun pihan siistinä pitäjä saisi taas yllätyksen. Tupakka oli nyt poltettu ja se syy miksi he olivat pihalla oli kadonnut. Se ei ahdistanut poikaa, joka oli aikaisemmin ilmaissut ajatuksensa syiden suhteen. Hän istui nyt samalla tavalla kuin oli käytävällä aikaisemmin istunut. Polvet hieman koukussa, käsillä niihin nojaten. Vaalean paidan napit eivät olleet edelleenkään kiinni aivan ylhäältä, ja se paljasti iholtaan vaalean friikin rintaa.

Tummahiuksinen käänsi päätänsä nähdäkseen tytön kasvot. Nyt hän näki ne paljon paremmin kuin käytävän keinovalon alla. Pienikin yksityiskohta painettiin mieleen; korkeat poskiluut, nenän kopeus, ohut kaula, joka yhdisti vaikeasti luettavat kasvot vartaloon, joka oli peitettynä vaatteilla. Garyn sisäänpäin kääntyvä luonne pysyi pois pojan kasvoilta, tuon tarkastellessaan julkisesti yhä uudelleen ja uudelleen toista. Oli niin harvoja, jotka eivät kääntyneet poispäin friikin pureutuessa heihin. Poikaa harmitteli usein, ettei hänellä ollut ajatustenlukemisen lahjaa. Aika tuntui hidastuvan katselun aikana, pojan hidas silmien räpsäytys tuntui kestävän kauan, yleensä kun sitä ei edes itse huomannut. Taas maailma palasi siihen tavalliseen aikaan, kiri nykyhetkeen. Gary katsahti käsivarteensa ja hieroi kohtaa, jossa oli tatuointi.

"Eikö olekkin mielenkiintoista kun ihmiset katsovat?", sanottiin ja hymyiltiin. Poika oli varma, että Lamia ymmärsi mitä hän tarkoitti. "Kuinka pitkään sua on katsottu noin? Tuolla tavalla kuin tuo punahupparinen lähimmän penkin luona katsoo?", Gary ei vilkaissut hupparityyppiin mainitessaan tästä. Hän tiesi, että tyyppi oli vieläkin siellä kun oli ollut aikaisemminkin sinne päin friikin silmäillessä.

Heidän välissään oli nyt pienoinen rako joka ei kylläkään haitannut kauniimman sukupuolen edustajaa friikeistä. Sivusilmällä tämä vilkaisi miten Gary viskaisi tupakan kauniissa kaaressa nurmikolle jonkun pihan siivoojan iloiseksi yllätykseksi.
Aurinko paistoi kirkkaasti pihalle ja vain vähän valoa pääsi puun lehtien välistä osumaan heihin jotka olivat turvassa paisteelta, lehtien muodostamat kuviot yhdistettynä valoon sai varjot heidän ihollaan muuttumaan kuviollisiksi. Ilma oli todella lämmin, vielä se tuntui mukavalle mutta jos asteet vielä paljon nousisivat alkaisi Lamiasta tuntua nihkeältä, kuuma sää ei todellakaan sovinnut tälle tyttöselle, varsinkin kun hän aina paloi auringossa.


Lamia myös huomasi miten Gary nyt katseli häntä, toisen katse oli arvioiva ja perusteellinen, hän antoi toisen katsella kasvojaan ja kehoaan, eihän hänessä ollut mitään kummallista, meikkiä ja vaatteita nyt lukuunottamatta.
Nukketyttö pysytteli paikoillaan kuin malli, liikkumatta, ilme tyynenä ja lukemattomana, kuten aina. Hän käänsi oman katseensa pojan suuntaan ja tuijotteli tätä samalla tavalla takaisin. Samalla mietittiin, että mitäköhän Gary ajatteli siitä, ettei hän ollut kääntänyt katsettaan pois kuin rakastunut teini vaan katsoi uhmakkaasti takaisin, häntä ehkä huolestutti hieman se havainto, että gary muistutti häntä itsestään, osittain ja hieman.
Tilanne raukesi kun kaksi friikkiä toinen toisen jälkeen käänsivät katseensa muualle ja olivat taas kuten äsken, ilman mitään syytä olla, muuten vain.

Kyllä vain, se oli todella mielenkiintoista kun ihmiset katsoivat ja se miten he katsoivat; arvostelevasti, peläten, halveksien, nenän varttaan pisin, useimmiten negatiivisesti. Se oli kyllä todella mielenkiintoista ja huvittavaa, miss Mickeyn kasvoille kohosi pieni virnistys. Pinkkipään katse kohdistui hupparipäiseen mieheen ja hänen jäisen siniset silmänsä katsoivat tätä hetken aikaa päästä varpaisiin ennen kuin huomio kiinnittyi taas garyyn ja hän pääsi vastaamaan ''Jo aika kauan, todella kauan.'' pienoinen kettu-hymy hillui taas kasvoillaan. ''Entäs sua sitten?'' kysymys oli täysin odotettavissa. Outoa kyllä Beaud tunsi olonsa ihan mukavaksi korppitukkaisen pojan kanssa ja se ihmetytti häntä vielä enemmän, mutta pokerinaama pysyi yllä, tilanteesta huolimatta.

Gary heitti kädellään sekaiset hiuksensa enemmän sekaisin, kun tarkoituksena oli ollut vain ottaa ne roikkumasta epämukavasti naamalta. Siitä oli tullut keskustelu tai ainakin jokin alkukantainen muoto siitä. Poika oli esittänyt kysymyksen, toinen oli vastannut. Bumerangina kysymys oli tullut takaisin sen kysyjään. Ja siihen taidettiin odottaa vastausta. "Yhtä kauan, kun olen mäkin heitä", vastattiin. Ruohikossa oli kohta, jossa puun luoman varjo ja auringon nuoleva ruoho kohtasi. Se oli selkeä raja, jossa aurinko loppui ja varjo alkoi tai varjo loppui ja aurinko alkoi. Sellaista rajaa ei ollut voinut esittää vastaukseksi edelliseen kysymykseen. Myös Lamian vastauksesta raja kuulosti häilyvältä.

"Mitä mieltä sä olet niistä?", tummahiuksinen kysyi katsellen eteenpäin. Tuijottaen yhtä ainoaa pistettä, joka ei ollut kuitenkaan mitään mikä hän näki edessään. "Luuletko niiden tietävän mitä on sen kuoren alla minkä ne näkee?" ääni oli tasainen, hän näytti rauhalliselta. Hän ei voinut sanoa, että tilanne oli helppo tai että istuessaan ruohikolla tuntemattoman ihmisen kanssa olisi ollut kotoisaa. Se, että Lamia oli tuntematon ei ollut itse ongelma. Kaikki tulivat olemaan aina tuntemattomia, koska läheiseksi ei Gary pystynyt kenenkään kanssa ryhtymään. Ihmiskontaktit oli harmaata aluetta, aiheuttaen tilanteen vaikeuden. Mutta hankalammassakaan tilanteesta huolimatta, friikki ei näyttänyt ulospäin tuntemuksiaan.

Puhuessa Gary oli viitannut niihin, muttei ollut laskenut itseään mukaan. Kyllä hänkin katsoi, tuntiessaan kuitenkin olevansa erilainen. Hän ja Lamia... Gary ei olisi ajatellut heitä mielellään yhdessä, edelleenkään luottamusta ei ollut tytölle suotu. Heissä oli jotain samaa, vain niinkin pieni samankaltaisuus kuin muiden ihmisten ajoittainen tuijottelukohteena oleminen, yhdisti. Tummahiuksinen käänsi heidät samalle puolelle ja se kertoi, ettei Garyn ajattelussa Lamiaa oltu vielä suinpäin työnnetty sen valtavan muurin harjalta alas.

Garyn vastaukselle kohotettiin hienoisesti kulmaa ja Lamian arvioiva katse pysytteli tässä, toinen oli kuin vieraalla kielellä kirjoitettu kirja josta hän tunnisti muutamia lauseita. Vastaus oli tarpeeksi hyvä friikille joten hän käänsi kristallinkirkkaiden silmiensä suunnan pihamaalle, ei tarvinnut olla edes viisas ihminen kun huomasi, miten muut häntä katsoivat ja miksei tytön seurassa istuvaa poikaakin. Olihan hän silmiin pistävä näky, mutta Lamiaa aina jaksoi naurattaa se miten paljon oikeastaan niittikään huomiota.

Mitä mieltä... Normaalisti jos joku täysin random ihminen olisi sitä kysynyt niin Lamia olisi tyytynyt vain hymyilemään ja käskemään miettimään sitä vastausta itse, mutta hän arveli, että ehkäpä Gary ymmärtäisi. Edes jotenkin, he kun tuntuivat olevan suurinpiirtein samalla aaltopituudella joka oli harvinainen kokemus tälle pinkkipäälle. Ei tosin, että tuo olisi Garyyn luottanut, Lamian luottamus pitää ansaita kovalla yrityksellä.
Hymyn saattelemana, tämä toi avoimen mielipiteensä julki tälle, ''Minusta ne ovat typeryksiä.. Eivät näe pinnan alapuolelle ja tuijottelevat vain omaa napaansa.. Mutta niinhän se menee, itsekkäät,pahat ja rikkaat pärjäävät tässä maailmassa'' Puhuessaan Lamian ääni oli tasainen ja pehmeä, Beaud ei kuvitellutkaan, että 'normaalit' ihmiset ymmärtäväisivät häntä, kun joskus friikki itsekkin mietti miten oli tälläiseksi ajan saatossa muokkautunut ja mitä olisi tapahtunut jos, mutta hän ei katunut.

Tässä keskustellessaan Garyn kanssa, hän huomasi koko ajan paremmin, miten he kaksi muistuttivat toisiaan, niinkin että voisivat jopa olla sisaruksia. Mikä oli kyllä kaikkien fysiikan lakien ja järjen mukaan täysin mahdotonta, mutta ajattelutavoiltaan. Se miten hän oli tämän ajatuksen mielessään muotoillut, oli hänestä hieman naurettava ja huomaamattaan hymyiltiin itselleen.
''Arvaat varmastikkin, että kysyn sen saman kysymyksen sinulta?' Totta kai Lamia halusi saada Garyn mielipiteen asiasta, hän oli jo päässyt unohtamaan, että oli jäänyt juttelemaan Garyn kanssa vain saadakseen tietää tästä paremmin, nyt hän vain vietti aikaansa ihmisen, jonka kanssa tunsi samankaltaisuutta seurassa.

--loppu hiukan tökki ja inspis katkesi koska kone sekoilee ja sen myötä myös minä sekoan:--D

// Tuli sekametelisoppa-vastaus srry :>

Lamian vastauksen jälkeen ei näytetty oltiinko samaa vai eri mieltä. Pieni poispäin vilkaisu olisi saattanut vaikuttaa joltain, mutta mitään se ei kuitenkaan ollut. "Miten sä olet sitten selviytynyt?" poika halusi tietää, tarttuen tytön sanoihin. Gary arveli, että tyttö olisi voinut olla niitä kaikkia; itsekäs, paha ja rikas. Jokaisessa oli varmasti itsekäs ja paha puoli, mutta harvempi oli rikas. Mutta jos Lamia oli näitä kaikkia, hän kuului muihin. Oliko Gary sittenkin erehtynyt? Poika mietti äitinsä mielipidettä asiasta, vastaus olisi ollut kyllä. Hänen olisi pitänyt muistaa minkälaisia ihmiset pohjimmiltaan olivat, eikä sanoihin voinut luottaa. Saatettiin väittää olevansa viaton, vaikka oli kaukana siitä. Mutta Lamia oli jotain erilaista, ei vain ulkopuolelta. Gary mietti kuvitteliko kaiken.

Hiljaisuudesta ei säästelty Garyn kohdalla, tauko oli kuitenkin lyhyempi kuin aikaisemmin. "He ovat hävijäjiä", mielipide pysyi lyhyenä, selkeänä. "Luulevat olevansa voittajia, ylempiarvoisia", poika jatkoi ja oli löytänyt kaulakorunsa käsiinsä. Siitä roikkuvaa osaa puristettiin sormien välissä. Samalla sitä vedettiin poispäin itsestä kovalla voimalla huomaamattomasti, kunnes se rikkoontui. Koru roikkui nyt Garyn sormien välissä, lukko oli mennyt rikki ja ketjun osat heiluvat. Nopeasti hän sulki sen kämmeneensä ja laittoi housujen taskuun.

Tummahiuksinen otti laukustaan esille tupakka-askin, jonka kyljessä varoitettiin vaaroista. Peloteltiin kuolemalla. Poika otti pitkin sormin yhden vaalean tupakan esille. Häneen, kuten ei moniin muihinkaan tekstit uponneet. Osa ehkä ajatteli välttävänsä haittavaikutukset hyvällä tuurilla. Gary ymmärsi varsin hyvin mitä se teki ja hyväksyi sen. Se nopeutti hänen kuolemaansa. Askin paikalle hän vaihtoi sytyttimen ja pyöritteli kumpaakin käsissään hetken, melkein kuin miettien mitä niillä tekisi. Tupakka laitettiin palamaan ja kun ensimmäiset savut ilmestyivät puhallettuna ilmaan, kuului takaa paskamainen naurahdus.

"Kato mitä täällä on", tavallista korkeampi pojan ääni sanoi. Gary käänsi vaistomaisesti päätänsä, katsellen kahta poikaa. Kummatkin olivat hinteliä ja pitkiä, ulkonäöstä päätellen he kuuluivat kermaan. Hän ei sanonut mitään tutulle kaksikolle, jotka asuivat friikin kanssa samalla kadulla. Kääntäen katseensa takaisin eteenpäin, tupakka laitettiin uudestaan huulille. "Kerro Gay, kuka tää sun ystäväs on. Onko tyttöystävä vai joku hoito vaan?" sama poika sanoi ja sai kannustavan naurahduksen toiselta. Poika tuijotti hiljaa kaukaisuuteen. Hän ei sanonut mitään sen takia, että olisi ollut peloissaan. Tuo ei vain välittänyt, eikä ajatellut vastata kysymykseen.

---toidiudiu<3 mulla se tässä hiukan köppänää onx'3

Sanattomuus heidän välillään jatkui kun kuului jonkun metallisen menevän rikki, lamia käänsi sievää päätään ja näki miten Garyn koru oli ratkennut liitoksistaan ja nyt oli hänen kädessään, tosin ei kauaa koska mustatukka sulloi sen taskuunsa kuin ei sillä olisi ollut mitään väliä. Tuo rikkinäinen koru toi hänen mieleensä muistoja joita hän ei enää koskaan halunnut nähdä... Nuo hatarat mielikuvat häntä kaksi kertaa isomman mieshenkilön ruumiista häntä vasten, tytön oma käsi ja miehen rikki mennyt koru joka tippui kilinän saattelemana lattialle..Lamia säpsähti hieman ja oudisteli päätään niin, että pinkit kutrit heiluivat.

Tuota ei olekkaan ollut pitkään aikaan...

Tytön herätti mietteistään nikotiinin katku joka tuli hänen vieressään istuvalta pojalta, Gary oli jälleen sytyttänyt tupakan ja veteli siitä nyt myrkyllisiä sauhuja huulilleen tyytyväisenä, tai mistäs hän sitä tiesi oliko toinen tyytyväinen, sillä mustatukka oli ihan yhtä hankalasti luettavissa kuin hänkin
ja sekös Lamiaa häiritsi.

Ei Lamia ehtinyt mitään sanoa, sillä joku tuli heitä häiritsemään, tarkalleen ottaen jotkut. Tytön siniset kristallisilmät kohdistuivat halveksivasti noihin urheilijapoikiin jotka olivat tulleet häiritsemään heidän ajanviettoaa ja vielä jotkut tuollaiset impotentit luuserit! Lamian kalvakoille kasvoille nousi vino ja viekas hymy joka ei kyllä koskaan enteillyt hyvää.

''Kunhan jutellaan... Oletteko henkisesti siinä ala-asteiässä ettei tyttö voi jutella pojan kanssa ilman että on meneillään jotain muuta?'' kapeaa kulmaa kohotettiin ja pieni kikatus kuului huulilta. ''ja voisitteko nyt lähteä jonnekin perimpään helvettiin mistä tulittekin? Kimeä äänenne ärsyttää minua..'' valkeaa ja täydellistä hammasrivistöä vilautettiin pojille.

''Suosittelisin myös käyttämään jotain väkihappoa tuohon orastavan akneen ja ottamaan vessapaperit housuista pullottamasta, joku vielä luulee, että teillä on erektiot päällään'' Vittumainen hymy koristi edelleen kasvoja, tyttö totisesti toivoi, että nuo tolvanat älyäisivät lähteä eivätkä tarttuisi hänen sanoihinsa ja jäisivät kinastelemaan hänen kanssaan.

Pojan asuinpaikassa ei ollut mitään vikaa, mutta ihmisissä jotka siellä asuivat sitäkin enemmän. Nämä kaksi poikasta kuuluivat joukkoon. Toinen pojista yritti aina esittää johtajaa ja toinen oli enemmänkin alempiarvoinen kuin tasa-arvoinen. Gary oli päättänyt ingoorata tunkeilijat, mutta vieressä istuvalla tytöllä oli kuitenkin sanottavaa heille. Poika kuunteli näyttämättä kuitenkaan mielenkiintoaan keskustelusta, polttaen samalla.

Ensimmäisten lauseiden aikana pojat tuijottivat Lamiaa hymyillen. Typerä hymy alkoi pienesti hyytyä ja lakkasi kokonaan tytön käskiessä lähtemään. Vilkaistiin nopeasti toisiinsa, mutta ei vielä liikuttu mihinkään suuntaan. Lamia ei ollut kuitenkaan vielä lopettanut, kettuili lisää aknesta sun muusta. Toinen poika naurahti heitolle, mutta sekin loppui kaverin nopean katseen jälkeen. Pojat olivat hiljaa ja näytti siltä ettei kerman päässä liikkunut yhtään mikään. Mitään sanottavaa ei keksitty.

Friikki oli kuunnellut jokaista sanaa tarkasti ja sormien välissä keikkui enää puolikas. "Nyt... olisi varmasti hyvä hetki lähteä", Gary puuttui juttutuokioon, kuulostaen hitusen uhkaavalta. Päätä ei käännetty, heille näytettiin vain selkää. Eivätkö pojat enää muistaneet mitä viime kerralla oli tapahtunut? Toiselle se oli varmasti muistunut mieleen, kun toisen suusta kuului 'lähdetään'. Toinen ei reagoinut ehdotukseen heti. "Sulle suosittelisin... vaihtamaan noi pellevaatteet oikeisiin vaatteisiin", kaksikon 'johtaja' sanoi tökerösti katsellen samalla Lamiaa ärsyyntyneenä. Nenänvarsiefektiä ei voinut olla huomaamatta tyyppien vihdoinkin lähtiessä.

Hänen naapureidensa jutteluvisiitti oli ollut turha, Gary ihmetteli miten nuo jaksoivat. Heillä ei ollut mitään uutta sanottavaa, joten miksi vaivautua. Hän ei suonut pojille sitä iloa, että olisi ärsyyntynyt, sitähän he aina jaksoivat tavoitella. Yhdellä kerralla se oli ollut todella, todella lähellä, mikä olikin saanut pojat pysymään kauempana mukavan aikaa. Siitä kerrasta ei oltu opittu mitään, vaan jatkettiin. Se todisti ihmisten typeryyden. Viimeiset savut puhallettiin ulos, Gary yskäisi pienesti.

Katseet hyytyivät asteittain häiriköiden kasvoilla ja tätä Lamia katsoi erittäin tyytyväisenä eikä edes peitellyt sitä. Tyttö oli kyllä erittäin mielissän siitä että tuo kahden hengen älypää-pataljona meni sanattomaksi siinä missä hän olisi voinut jatkaa vielä kuinka.
Kauniisti nypittyjä kulmia nostettiin ja sinisten silmien ylimielinen katse kohdistettiin poikiin, viesti oli kyllä selvä, siinäkö kaikki?

Garykin osallistui vihdoin keskusteluun ja kehotti itsekin jätkiä häipymään hyvän sään aikana, sillä aikaa Lamia paransi hiukan asentoaan sillä jalkoja särki hieman.
Kaksikko lähti lätkimään, mutta totta kai oli pakko päästä pätemään sitä ennen ja 'johtaja' murahti pinkkipäälle, että vaihtaisi sirkusvaatteensa normaaleiksi.
''En kyllä paremmin puhuisi noilla vaatteilla'' kujerreltiin takaisin, hän ei ollut moksiskaan jos jollakulla oli ongelmia hänen pukeutumisensa kanssa, tarvittiin huomattavasti enemmän ennen kuin lamia vetäisi nerneen sievään nenäänsä.

''Sepäs oli hauskaa..'' lamia kohotti toista kulmaansa ja hymyili hiukan veikeästi, Gary saisi itse päätellä oliko se sarkasmia vai oliko tyttö oikeastikin pitänyt hauskaa tuossa, toisille vittuillessa.
''Onko noi sun naapureita, sukulaisia vai vanhoja kavereita, kun noi taisi tuntea sinutt, vai perinteikkäästi joitain idiootteja jotka on otaneet sinut silmätikukseen?'' tyttö katsoi Garya pieni hymy huulilla.

Beaud suoristi jalkansa ja pudisti muutaman sukkiin tarttuneet ruohonkorret pois, taaksepäin käsiinsä nojaten tyttö käänsi katseensa puun latvaan, kesä oli ihan mukava mutta kyllä sitä talvea enemmän kaivattiin. rusketus ei pukenut häntä, eikä lamia edes ruskettunut, vaan paloi aina. Sitä se tekee kun on herkkä iho.

"Lähde vaan perään jos haluat ", Gary sanoi, toisen kertoessa miten hauskaa poikien tapaaminen oli ollut. Mutta halusiko tuo sittenkään? Poika oli kyllä huomannut Lamian äänessä pientä huvittautuneisuutta. Mutta tyttö saisi kaksikosta kyllä hyviä juttukavereita. Nuo tosin saattoivat vihata friikkityttöä tämän äskeisen käytöksen takia, mutta jos pyydettäisiin anteeksi kaikki varmasti korjaantuisi. Sitten pojat ehkä saisivat uuden ihmisen jota ahdistella ja yrittää ärsyttää kysymyksillä. Jättäen tummatukan rauhaan puolestaan rauhaan.

Lamia oli arvannut heti oikein, kysyessään ketä pojat olivat olleet. "Naapureita", Gary vastasi lyhyesti. Hän oli näiden idioottien ympäröimä, toinen asui vasemmalla olevassa, toinen taas oikealla puolella olevassa omakotitalossa. Pihalla poika ei liikkunut kovinkaan usein, joten hän ei tavannut noita kuin koulussa. Ja öisin, joilloin saatettiin tehdä pitkiäkin kävelylenkkejä, eivät nuo ilmaantuneet eteen. "Jaksavat aina yrittää, mutta turhaa se on. He eivät saa haluamiaan tietoja", poika jatkoi varmasti katsellen suuntaan mihin nuo olivat menneet. Friikki ei löytänyt heitä enää pihalla olevien ihmisten joukosta. Ihan hyvä, että olivat menneet pois näköpiiristä. "Eivätkä opi... Mutta tekisin sen mieluusti uudestaan." Garyn huulet tiukkenivat ja tuo vaipui muistelemaan lasittunut katse kasvoillaan.

//töxxxxarhg :c

''Kiitos ei, en ole niin omistautunut'' vastattiin ja pieni hymynpuolikas pysytteli kasvoilla, kun kasvot käännettiin Garya päin. Lamiaa ei todellakaan kiinnostanut tehdä sen suurempaa tuttavuutta noihin äskeisiin kerman poikiin ja yleisesti ottaen harvemmin kehenkään, Gary oli tässä poikkeus ja kiehtoi siten Lamiaa suuresti. Se mitä hän tahtoi tuolta pojalta oli suuri kysymysmerkki nyt hänelle itselleenkin.

Mitä ikinä tyttö kysyikin, tummatukan vastaus oli lyhyt sekä ytimekäs, poikkeuksia olivat vain ne lauseet jotka Gary itse sanoi, ilman pinkkipään kannustusta.
Monet alkaisivat turhautua tässä vaiheessa ja lähtisivät pois, jätäen keskustelukumppanin kuin nallin kalliolle, muttei Lamia, hän vain jaksoi kiinnostua enemmän ja enemmän. Mitkä olivat aiheet jotka saisivat Garyn sanaisen arkun auki? Oliko edes sellaisia? Gary oli haaste ja jos jotain oli mitä Lamia rakasti niin ne olivat haasteet.

''Ja mitäköhän tietoja he sitten oikein haluavat sinusta?'' tutuksi tullut kettumainen ja uteleva hymy nousi kasvoille samalla kun nukkemainen neito nosti sievää kulmaansa ja katsoi tummatukkaa silmiin. Toisen sanat saivat friikin miettimään, mitä tuo niillä tarkoitti.. Hän päätteli, että olisikohan hakkaus? Mutta luulo ei koskaan ollut tiedon väärti, joten Beaud ei sanonut mitään siihen.

--vastasin vihdoin 8D

"He..." aloitti Gary hiljaisella äänellä, jättäen lauseen roikkumaan mitäänsanomattomana vielä tässä vaiheessa. Gary havahtui siihen, että tyttö vaikutti kyselevältä. Liian utelias kuulemaan asioita, hieman niin kuin nuo äskeiset pojat. Aivan kuten he. Sen näki kun katsoi noita viekkaan VÄRI silmiä. Mutta ei ollut täysin toisen vika, poika oli puhunut liikaa. Lause oli ollut täynnä vihjailua, eikä toinen voi siinä tapauksessa olla kysymättä, tyhmää sellainen. Toiselle ei haluttu sanoa enää enempää mitä oli sanottu. Siitä ei olisi mitään hyötyä, todennäköisesti vain haittaa. Ja Lamia tuskin välitti. Eihän tyttö voinut välittää, toinen halusi vain hyötyä, käyttää omaksi hyväkseen sitä mitä poika saattoi kertoa. Vaikka se ei olisi ollutkaan niin tärkeää tai salaista tietoa. Ei, Gary ei suostunut puhumaan. "Eivät... yhtään... mitään", sanottiin varmasti, vaikka äsken olikin puhuttu aivan muuta. Sen toinen saisi unohtaa.

Friikin käsi tarttui laukkuun hihnaan ja samalla noustiin seisomaan. Garyn toinen käsi löysi turvapaikakseen puolestaan housujen taskun. Tummahiuksisen puolelta tämä tuokio, mikä se sitten oli ollutkaan, oli loppu. Lamialle sitä ei viitsitty kuitenkaan sanoin esittää. Pojalle oli sitä paitsi saman tekevää, näkikö hän toista enää koskaan. Sanottavaakaan ei enää ollut. Näin ainakin vahvasti uskoteltiin. Laiha poika lähti marssimaan pois, puun juurelta, varjon alta. Määränpäänä ei näyttänyt olevan liiemmin koulurakennus tai pois koulusta johtava tie. Käsi otettiin pois taskun uumenista. Garyn huomaamatta jotain, mitä kyseiseen taskuun oli aikaisemmin laitettu tippui siististi ajettuun ruohikkoon. Se kiilsi hieman auringossa.

// (:

Garyn aloittama lause ei koskaan pääsytkään ilmoille, kun tämä muuttikin mieltään ja tokaisi, etteivät mitään. Lamia harmistui, muttei antanut sen näkyä, pokerinaama piti, tapahtui mitä tapahtui, vaikka sisällään hän olikin ärsyyntynyt kun ei saanutkaan kuulla loppuun mitä toinen oli sanomassa. Mutta tavallaan hän ymmärsi, ei tyttö itsekään olisi mennyt sitä sanomaan, hän ei olisi itseasiassa suostunut sanomaan mitään, ainakaan rehellisesti ja totuutta. Niin..
lamia olisi valehdellut, sen hän osasi hyvin. Toinen olisi varmasti niellyt hänen selityksensä epäilemättä yhtään mitään, se vain oli tyttösen luonto.
Tämä ymmärrys oli syy, miksei hän pistänyt mitään itkuparku show'ta pystyyn. Se ei silti estänyt häntä päättämästä, että selvittäisi Garyn perinpohjin, Beaud ottaisi Garysta selvää eikä toinen voisi sille mitään.

Mutta mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuikaan, Gary nousi ylös ja lähti. Sanomatta yhtään mitään, se sai Lamian silmät siristymään ja hänen huulensa mutristumaan. Toinen pakeni ja Lamia antoi toisen paeta pois paikalta, mutta jokin kiiltävä osui hänen silmäänsä ja kiiltäviä esineitä rakastavan korpin lailla, hän ojensi kätensä tuota esinettä kohden nostaen sen maasta. Tyttö tunnisti sen Garyn rikkoutuneeksi kaulakoruksi, no jopas!
Korua tutkailtiin hetken aikaa ja hän mietti kierossa mielessään, että siitä saisi varmasti edes hieman rahaa ja vielä enemmän kun kehittäisi sen ympärille jonkun umpikieron ja nerokkaan tarinan joka toisi esineelle enemmän arvoa.

Sitten hänen mieleensä juolahti, että olisikohan korulle jotain niinsanottua ''pidempiaikais arvoa''. Kuten, jos hän korjaisi sen ja palauttaisi korppitukalle, tyttö saisi oivan tekosyyn tavata tämän uudelleen ja näin päästä juttelemaan sekä jatkamaan kieroroa selkoon ottoa, hoo.. Ehkäpä hän tekisikin niin, tätä tulisi miettiä ja tarkkaan. Kaiken Lamian elämässä piti olla tarkkaan laskelmoitua.
Ehkpä hänellä olisikin aihetta olla tyytyväinen, niimpä pinkkipää nousi itsekin ylös ja vilkaisematta etääntyvän Garyn suuntaan, hän lähti omille teilleen.

--joten tää oli tässä : D kiitos ihanasta pelistä!<3