//... Voi ei, en toki kuuntele tätä kappaletta...
XDDDDDDOlihan se hieman outo pukeutumisyhdistelmä, kun näin tarkemmin alkoi ajatella asiaa. Ehkä ihmiset juuri sen takia häntä niin ihmeissään tuijottivat?
Eileen Von Hussle käveli vainoharhaisesti ahdistuneen ja närkästyneen ilmeen sekoituksella ihmisten joukossa ostoskeskuksen ruuhkassa. Hänen pukeutumisensa oli kuin kenen tahansa normaalin teinitytön, paitana hänellä oli keltainen v-aukkoine toppi ja housuina vaaleansiniset farkut, jotka myötäilivät hänen treenattuja jalkojaan. Topin päällä oli vielä ruskea takki, mitä tyttö piti sillä hetkellä auki. Oudointa hänessä kuitenkin sillä hetkellä olivat hänen kasvonsa ja hiuksensa. Kasvoilla oli nimittäin sellainen meikki, mikä sopi vain ja ainoastaan yhteen iltamekon kanssa. Ja sitähän Eileenillä ei ollut sillä hetkellä yllään. Hänen hiuksensa olivat kiharrettuina suurille kiharoille ja hiukset myös kimaltelivat tietyssä valossa. Miksi Eileen näyttikään kasvoiltaan ja hiuksiltään tältä?
Vastaus oli yksinkertainen; hän oli menossa hakemaan iltamekkoaan erästä tapaamista varten.
Ellien äiti, Birgitta, oli muuttanut kotoa pois kuukausi sitten. Kokonaiseen kuukauteen Eileen ei ollut ollut yhteydessä äitiinsä, vasta eilen äiti oli ollut soittanut ja kysellyt ainoan tyttärensä kuulumisia. Tietenkin äiti oli kääntänyt keskustelun itseensä ja pälätti kaikkea itsestään ja uudesta miesytävästään, joka kuulemma oli täydellinen mies. Niin, mies oli rikas kuin sika. Ellie ei pitänyt siitä, että äiti oli hylännyt Eileenin isän vain rahan takia, mutta nykyään, valitettavasti, elämä pyöri aika lailla rahan ympärillä. Äiti tahtoi elää rikasta ja huoletonta elämää, sellaista, jota Eileen, Birgitta ja Marcus olivat eläneet pari vuotta sitten Irlannissa. Se elämä oli jäänyt enää vain muistoihin.
Tietenkin se harmitti, mutta elämää oli vain jatkettava eteenpäin. Se oli Ellien motto.
Niin, äiti oli sitten ehdottanut tapaamista, johon Eileen suostui. Äiti kuitenkin samantien ehdotti, että Eileen tapaisi Remyn ja tämän pojat. Eh, siis mitä? Nytkö sitä jo piti tutustua äidin uuteen miesytävään, vaikka tässä oltiin vasta erossa toipumassa? Ja Eileenin täytyisi tavata Remyn pojat?
Äidin ei kauaa tarvinnut tytärtään suostutella, sillä äidin mainitessa, että Remy omisti suuren hevostallin, kysyi Eileen jo huomista aikataulua.
Tässä sitä siis oltiin, menossa tapaamaan äitiä ja ostamaan Eileenille kaunis mekko tapaamista varten. He olivat nimittäin menossa jonnekin hienoon ravintolaan, eikä Eileen kuulemma äidin mukaan omistanut sellaisia vaatteita, jotka sellaiseen ravintolaan kävisivät. Birgitta oli saanut jotenkin ihmeellisesti varattua tyttärelleen ajan meikkaajalle ja kampaajalle, mikä oli saanut Eileenin hermostumaan aika lailla; oliko se ravintola tosiaankin niin hieno, että siihen tarvittiin glitteröivää hiuskiinnettä ja meikki, jossa Eileen ei näyttänyt omalta itseltään?
Tavistyttö pysähtyi sitten viimein erään penkin luo, johon istahti uupuneena. Kampaajalla ja meikkaajalla istuminen oli ollut melko raskasta touhua, kuka muka sellaista jaksoi joka päivä. Hyvä kun Eileen oli jaksanut istua kiltisti paikoillaan edes sen 15 minuuttia. Brunette vain oli luonteeltaan hieman ylivilkas ja yliaktiivinen.
Siniharmaat silmät tuijottelivat uteliaana ympärilleen samalla, kun tyttö kaivoi taskustaan mansikkatikkarin, jonka kääreistä avatessaan pisti suuhunsa. Hän oli saapunut 10 minuuttia etuajassa, mutta tässä istuessa aika luultavasti kuluisi nopeasti. Eileenhän voisi bongailla vaaleahiuksisia ihmisiä ja laskea, kuinka monta hän niitä yhteensä näkisi. Joo, kuulosti hyvältä ajantuhlaamiskeinolta!
Yksi, kaksi, kolme, neljä...