How did we ever go this far?

Destinyä ja Chaosta odotetaan ^^

Edwyn istahti kahden hengen pöytään oluttuopin kanssa. Hän oli juonut jo muutaman ennestään. Tämä taisi olla nyt neljäs. Ruskea juoma oli kuitenkin noussut jo hieman päähän. Cheerleader kun ei ollut mikään megatason ryyppääjä. Poika oli rockbaarissa. Tismalleen toisella puolella kaupunkia, missä yleensä pyöri. Täällä häntä ei tunnistettu, eikä tuttuihin koskaan törmätty. Täydellinen paikka siis. Olutta hörpättiin hieman ja olotilasta yksinkertaisesti nautittiin. Tällaista hän rakasti. Kuunnella rockia ja juoda olutta baarissa. Ei tarvinnut olla yhtään mitään muuta mitä oikeasti oli. Kaikki oli vain täydellistä.

Baari oli yllättävän täysi. Myöhemmin illalla täällä saattaisi esiintyä joku yhtye, mutta siitä Edwyn ei ollut ottanut edes seuraa. Yleensä hän jäi kuuntelemaan livemusiikkia pahemmin miettimättä ketä oli edes kuuntelemassa. Livemusiikki oli hienoa ja sitä kuultiin nykyään aivan liian harvoin.
Poika sipaisi hieman ruskeita otsahiuksiaan. Ne olivat aika pitkät. Nyt jos hän värjäisi hiuksensa mustiksi, monet luulisivat varmasti hänen kääntyneen emoksi. Se olisi huvittavaa.

((Wynin lookki on sit samanlainen ku tässä videossa, mutta tummemmat silmämeikit ^^(Oletan että bongaat sen ilman huomautusta, että se on se laulaja xD)) ((+ Että se brunette pikkupoika on sit Wynin veli. Päätin just tänään, et siitä on pakko tehä sen ADHD pikkuveli xDD näin btw... xD))

Tänään tuo jo mieheksikin luokiteltava poika tiskin sillä puolen, jolla oltiin selvin päin oli sinihiuksinen. Olkamittaiset, suorat hiukset kun oli eilen ärsyttämään ruvenneen juurikasvun tähden pistetty ensin karsean kirkkaan oransseiksi värinpoistolla ja sitten värjätty sinisiksi. Se selittikin sitten sen, kuinka väri oli kirkas ja suhteellisen tumma, ollakseen kuitenkin vaaleansininen. Silmissään tuolla oli varjostukset ja ohut rajaus. Vaatetus taasen voitiin kuitata normaaliksi, kun kyseessä kuitenkin oli tuo pahikseksikin kutsuttu kaksikymppinen poika. Löysähkö ja mukava musta paita, joka oli tuunattu hihattomaksi ja jonka selässä luki valkoisella fontilla “bastard.” Housunsa taasen olivat maastohousut ja kengät tällä kertaa tennareiden sijasta maiharit.
Hiukset roikkuivat olilla ja lävistetyille huulille oli aseteltu suhteellisen ystävällinen ,joskin hivenen huvittuneen oloinen vino hymy.

Destiny jakoi juomia. Hänen onnensa, ettei vuoroa ollut enää pitkästi, vaan hänet tulisi pian vapauttamaan pinkkitukkainen punkkarityttö, Sofie. Yksin hän ei vuorossaan ollut, vaan kaverina oli joku uusi hevarin näköinen tyyppi, jonka nimi oli mennyt tystin ohi. Se takasi Desille luvan tupakkataukoihin, mistä tuo oli ihan mielissään. Työssään hän viihtyi, mutta ei se silti ilman tupakkaa ollut kiva katsella muiden kännäämistä.
Hänen onnensa tosin, että joskus tiskille eksyi yksi jos toinenkin, jotka rupesivat juttelemaan niitä näitä. Oikeastaan oli tavallaan huvittavaakin rupatella henkeviä kännisten ihmisten kanssa. Kaiketi Destiny sitten oli vain hieman kieroutunut.

Edwyn istuskeli itsekseen pöydässä ja kuunteli musiikkia. Olut meni yllättävän nopeaa tahtia alas. Yleensä hän joi kaiken hitaasti ja nautiskellen. Jostain kumman syystä hänellä oli nyt sellainen olo, että hän tahtoi humalaan. Sellaisia tilanteita sattui todella harvoin, hän kun joi yleensä yksin. Silloin tällöinhän tytöt pyytelivät häntä kotibileisiinsä tai sitten hienostoclubeille, mutta harvemmin hän sinne juomaan lähti. Sellaisessa touhussa piti kontrolli pysyä.

Tuoppi oli nyt tyhjä ja sit katseltiin hetken, kunnes ylös noustiin. Onneksi hänen pöytänsä oli lähellä tiskiä. Tuskin kukaan kerkeäisi sännätä hänen paikalleen. Tyhjä tuoppi napattiin käteen ja tiskille käveltiin. Hänellä oli tapana tuoda tyhjät lasit samantien takaisin. Ei ainakaan tarvitsisi baarimikkojen hänen takia ravata hakemassa tyhjiä laseja. Edwynin katse osui sinihiuksiseen poikaan. Ilmeisesti tuokin oli baarimikko, mutta hän ei ollut aiemmin Wyniä palvellut. Aina oli tullut toinen mikko paikalle. Mitäköhän hän tilaisi? Olutta ei enää tehnyt mieli. Wyn ei yleensä edes juonut muuta kuin sitä. Eikä hän seuranut drinkkien ihmeellistä maailmaa. Lukikohan täällä jossain mitään juomien nimiä?

Des rekisteröi pojan, joka tuli tiskille. Huomaavaisesti, kuten toimenkuvaan kuuluikin poika pidätti katsekontaktinsa toisessa ja hymyili tuolle kevyesti.
“Mitäs sulle?”, pojan, tai ehkä oikeammin kuitenkin miehen, tumma baritoni kysyi. Käsi, jonka kynnet olivat maalatut mustiksi eksyi sipaisemaan hiuksia, turhaa, sillä Destiny heilautti ne kuitenkin jo pian sekaisin. Poika tuntui etäisesti tutulta, mutta siihen rumpalipoika ei takertunut. Niinhän ne kaikki tuntuivat, hän oli kuitenkin asiakaspalvelu ammatissa.

Oli jotenkin outoa, kuinka toinen toi tyhjän lasin tiskille. Todella, siis todellakin todella harva, teki niin. Huomaavaista toki, siitä hyvästä Destiny soi itseään nuoremmalle pojalle leveämmän hymyn.

Edwyn katsoi toista silmiin, kun toinen kysyi mitä hän ottaisi.
"Itse asiassa en tiedä." Hän vastasi sitten rehellisesti. Toiselle hymyiltiin hieman takaisin.
"En yleensä juo kuin olutta ja nyt iski siihen kyllästyminen. Jos sanon että tee mitä haluat, niin lupaatko olla myrkyttämättä minua?" Cheerlreader naurahti sitten katsoen kysyvästi baarimikkoa. Tuo oli erikoisennäköinen. Sellainen, kenen seurassa Wyn tahtoisi koulussa hengailla, mutta kermaan kuuluminen esti sen.

Kelloa ranteessa vilkaistiin hieman. Ei se vielä paljoa ollut, mutta oli silti myöhä Wynin perheen mittapuulla. Hän oli valehdellut menevänsä erään tytön luo. Niin kenen? Edwyn ei ollut seurustellut vuoteen kenenkään kanssa. Olihan hän pareilla treffeillä käynyt, mutta eivät ne olleet miltään tuntuneet. Ehkä hän etsi vain liikaa täydellistä tyttöä. Siitä se todennäköisesti johtui.

Toinen kertoi, ettei tiennyt mitä tahtoi. Destiny naurahti. Sitetn tuo jo tarkensi, että yleensä olut kelpasi, mutat nyt ei napannut. Ja kysyi sitten, että jos antaisi vapaat kädet niin eihän poika toista myrkttäisi. Sinihiuksinen pahis virnisti leveästi.
“Ehkä siinä säästytään henkilövahingoilta. Kuinka pahassa darrassa haluat olla huomenna? Terävää, makeaa?”, Des kyseli hymyillen yhä sitä samaista mukavanpojan hymyään. Toki siinä mukavanpojan hymyssä oli se tietty vaarallisuuden vivahde. Kukapa sitä nyt täysin kiltti olisi tahtonut olla? No, tokihan Destiny oli kiltimpi kuin monet muut pahikset, mutta aikanaan hän oli ollut kovinkin pahapoika. Isyys tasoitti kummasti villimmänkin luonteen. Mielessä käväisi ajatus siitä, mitä se olisi Justicelle tehnyt. Se kuitenkin karistettiin nopeasti mielestä.

Tummat kauriinsilmät tarkkailivat toisen olemusta ja kasvonpiirteitä. Mielessään Destiny listasi sekoituksia, joista toinen voisi ehkä pitää. Jotain pirteää ehkä? Destiny piti toisen silmistä. Sivuhuomio, joka pistettiin merkille. Ne nyt vain olivat kivat, tavallaan ja jotenkin selittämättömästi. Des nyt piti ihmisten silmistä muutoinkin, ne olivat useimpien ihmisten kauneimmat ulkoiset avut. Eipä nyt sillä, että Destiny olisi koskaan ollut tyyppi, jota ulkonäkö suuresti kiinnosti. Hänen kanssaan tuli toimeen, näytti miltä näytti. Luonteeltaan vain ei saanut olla raivostuttavimmasta päästä.

Edwyn naurahti hieman. Kysymyksen hauskuuden olisi tajunnut kunnolla jos tuntisi hänen perheensä.
"Joo, en saa näyttää siltä, että olen juonut huomen aamulla." Hän ilmoitti sitten ja kaivoi mustan, nahkaisen lompakkonsa esille.
"Tosin, en ole mikään suuri makean ystäväkään." Wynin oli pakko lisätä, ettei saisi rahaansa vastaan mitään mansikkasoppaa, johon oli laitettu tilkka kirkasta. Kusetusta sellainen. Tosin, ei poika epäillyt, että tämä sinipää sellaista tekisikään.

Wyn tunsi toisen katselevan häntä. Pieni tunne päässä varoitteli siitä, josko toinen vaikka tuntisi hänet jostain, mutta sitä ääntä ei kuunneltu. Miksi joku hänenlaisensa Cheerleaderin muistaisi? Tuskin toinen oli enää edes kouluikäinen. Kymmenen dollarin seteli otettiin Aaronin kuvan takaa ja ojennettiin baarimikkoa päin.
"Sillä, ja jos yli jää, nii pidä vaikka tippinä."

Toinen kertoi, ettei saanut aamulla näyttää siltä, että oli juonut. Destiny nauroi jälleen. “Tuttua”, poika virnisti toiselle. Tyttöystävä? Kenties ehkä vanhemmat, jos tuo enää heidän luonaan asui? Mistä sitä koskaan tiesi ja mitäpä turhia miettimäänkään. Desillä itsellään oli ollut vielä lapsuudenkodissa asuttaessa vapaampaa. Lou se oli, joka oli asioista äitiä tarkempi. Ja Destinylle se oli vieläpä ok. No, mitä tahansa pikkuenkelin tähden. Ja nyt tarkoitettiin Sugaria, eikä suinkaan Louta.
Poika kertoi, ettei ollut makean ystävä, Des nauroi. “Pistit pahan. Eli jotain siltä väliltä, hoituupa tuo.”

Toinen kaivoi lompakostaan kympin ja kehotti pitämään loput tippinä. Des virnisti pojalle lyöden kanssaan mielestään kohtuullisen hinnan ja tunki vaihtorahat taskuunsa. Sen jälkeen poika sekoitti trinkin, pään sisällä oli jo muodostettu kuva siitä millainen oli ‘jotain siltä väliltä.’
Juoma laskettiin pojan eteen tiskille.
“Oleppa hyvä”, poika virnisti vielä, kunnes kääntyi tiskiä pyyhkivän työkaverinsa, jonka nimeä ei yhäkään muistanut, puoleen. “Mä pidän tupakkatauon”, Des ilmoitti ja mustatukkainen tyyppi nyökkäsi merkiksi siitä, että oli kuullut. Ihme tyyppi, mutta ehkä tuohonkin saisi jonkinlaisen kontaktin ajan kanssa.

Edwyn nyökkäsi hymyillen.
"Jos viel tilaan täällä jotain, niin lupaan olla helpompi asiakas." Cheerleader naurahti ja kiitti juomasta. Sitten hän asteli takaisin pöytäänsä ja istahti siihen, Ehkä oli hieman masentavaa juoda yksin, mutta eipä poika oikein osannut tuosta vain mennä juttelemaankaan kenenkään kanssa. Hän ei tiennyt miten ihmiset reagoisivat. Nauraisivat varmasti ojaan. Juomaa maistettiin. Se oli hyvää. Ei ainakaan liian makeaa. Tosin, eipä Wyn ollut edes seurannut mitä toinen oli siihen laittanut.

Katse kääntyi sitten ulko-ovelle, joka oli aiemmin käynyt. Lähellä häntä seisoi nyt kaksi tyttöä, jotka katselivat mietteliäinä ympärilleen.
"Ei tääl oo tilaa..." Toinen noista totesi hieman masentuneena ja Edwyn nousi seisomaan ja asteli tyttöjen luo.
"Ottakaa vaan tuo pöytä. Mä löydän kyllä itelleni toisen paikan." Hän ilmoitti kohteliaana ja tytöt kiittelivät häntä kovasti. Poika vain kohautti harteitaan. Aivan kohteliaisuuttaan hän oli sen tehnyt. Miksi hänen pitäisi omia kahden hengen pöytä, jos parivaljakko tarvitsi juuri sellaisen?

Wyn asteli takaisin baaritiskille. Tosin eri kohtaan missä äsken oli, ja joi juomastaan pari hörppyä. Sitten hän laski vajaan lasin tiskille. Hän joisi tämän loppuun ja vaihtaisi sitten paikkaa. Turhaan hän täällä norkoilisi enää, jos istuma paikkakin meni. Kännykkä kaivettiin taskusta ja sitä vilkaistiin. Ei puheluita tai viestejä. No, vanhemmat kuvittelivat todellakin hänen olevan treffeillä ja todennäköisesti eivät sen takia uskaltaneet edes soittaa.

Destiny suunnisti tiensä ulos ja kaivoi taskustaan nortin huuleen. Nautiskellen Des poltteli filtteriin asti, kunnes tiputti syöpäkääryleen maahan talloen sen jalkoihinsa. Kauemmaksi aikaa sitä keltanokkaa ei yksin uskaltanut jättää. tai eipä Des pahemmin toisen kykyjä epäillyt, kunhan oli ärsyttävä. Kännykästä kelloa vilkaistuaan poika totesi vuoroaan olevan jäljellä enää vajaat puolituntia. Parisenkymmentä minuuttia ja Sofiella oli tapana tulla ajoissa. Jostain syystä kotiin ei huvittanut mennä, Sugarkin olisi jo nukkumassa. Kaiketi sitä voisi vapauduttuaan itsekin nauttia muutaman shotin.
Poika palaili tiskin taakse ja saikin sitten samantien laskea ja laskuttaa muutamalle neidille oluet. Tänään ei ollut suurtakaan ruuhkaa, mikä sinällään oli aika ihme. Kauriinsilmiin osui samainen poika jolle hän oli hetki sitten sekoittanut drinkin ja joka oli luvannut jatkossa olla helpompi asiakas. Seuraa tuolla ei näyttänyt olevan, joten miksipäs tässä ei olisi saattanut rupatella.

“Eikö ole vähän tylsää lähteä juomaan yksin?”, Des kysäisi hymy jälleen huulillaan. Niin, mistäpäs poika muka tiesi toisen mihinkään yksin lähteneen, hänhän tiedosti vain sen, että nyt toinen istui yksinään baaritiskillä.

Edwyn käänsi katseensa, kun hänelle puhui sama mukavanoloinen baarimikko, joka oli juomankin sekoittanut. Cheerleader virnisti toiselle hieman.
"On, se on todella tylsää. Minulla vain ei ole oikein sen sortin kavereita, jotka viihtyisivät lähelläkään tällaisia paikkoja." Hän kertoi rehellisesti, mutta jätti tarkoituksella mainitsematta miksi. Brunette ei tahtonut kertoa kenellekään olevansa koulussaan parempaa luokkaa. Ei suinkaan kajalia käyttävä rockpoika.

Juomaa juotiin taas usea härppy kerrallaan. Siitä saisi vielä pari irti ja sitten lasi olisikin tyhjä. Otsahiuksia sipaistiin hieman sivuun. Humala sekoitti mukavasti päässä ja tuntui silmissä. Kotiin ei vielä uskallettaisiin mennä, mutta Edwyn tunsikin näläkn kurnivan vatsassaan. Onneksi he asuivat isossa kaupungissa, josta saisi milloin vain ruokaa, jos sellaisen himo yllätti.

//Ne vois törmään sit vaik jossain lähi ruokapaikas uudestaa? ^^ //

- sopiipa tuo XD Siinä käy luultavasti sitte nii, et Destyllä on pikku-muikki mukana x’3 Lopetellaanko me sitten tätä, vai? : ‘D -

Toinen virnisti ja kertoi, ettei tuolla ollut sen tyyppisiä kavereita, että heidät olisi tänne voinut tuoda. Automaattisesti Destinyn toinen kulma kohosi hieman. Pistihän se nyt väkisinkin miettimään… Hänelle itsellään kun ei oikeastaan muunlaisia kavereita ollutkaan, vaikka olikin lähtöjään rikkaamman puoleisesta perheestä. Mitä nyt isä uhkapeluri ties millä taustoilla. Dominicia Destiny ei suuremmin tuntenut, vaikka tuota saattoi isäksi kutsuakin. No, Leet ja Beatit olivatkin kaikki pahaluontoisia rääväsuita, eivätkä suinkaan hienostuneita pintaliitäjiä.
“Kuulostaa aika ankealle”, Des hymähti. Eihän rumpalipojan sopinut toiselta sen suuremmin udella. Tungettavaahan se olisi ollut, tuntemattomalta ihmiseltä ja vieläpä baarimikolta.

Tiskille suuntasi joukko äänekkäitä ja kännisiä miehiä, eikä Des voinut kuin pyöräyttää silmiään. Pystyssä nuo vielä pysyivät, ainakin osa. Pari tosin oli jo siinä kunnossa, ettei niille voisi myydä mitään kivennäisvettä vahvempaa.