Boy, you're not so bad.

- Juuti ja otsikko on nyt mitä on

"Yks kola ja ranskikset." Pleur tilasi tiskin takana olevalta tarjoilijalta. "Tulle." Tuo ilmoitti ja Pleur lähti etsimään vapaata pöytää, joita oli paljon. Kello oli melkein viisi ja Pleurilla oli iskenyt parhaiden ranskisten tarve. Pleur iski laukkunsa tuolille ja istahti hieman yksinäisen näköisesti pöytään. Tytöllä oli yllääm perus valkoinen toppi, jonka päällä kaulassa oli Svashin silkkinen huivi. Jalasta löytyi boyfriend malliset Current/Elliottin farkut ja valkeat converset. Laukkuna toimi Svashin samaa kangasta oleva pussukka ja hiukset olivat rennolla nutturalla.

Tilaukset tuotiin ja Pleur kävi ahnaasti ranskalaisten kimppuun ketsupin kera. Aika ei oikeasti kulunut paljoa, mutta Pleuria nyppi syödä yksin kuin mikäkin syöppö. Hän mietti jos vaikka joku kaveri haluaisi tulla Dusty'siin seuraksi. Kaivaessaan iPhoneaan hän huomasi akun loppuneen. Tuntui tyhmältä kun kaikkea tapahtui juuri vastoin. Melkein kuin joku tarina. Ja niin Pleur uppoutui muodostamaan tarinaa elokuvaksi omissa aivoissaan.

// saavun uljaan Danteni kanssa : D

Dante, joka tunnetusti ei viihtynyt kotonaan oli päättänyt lähteä sieltä jonnekin, veljien alkaessa taas pitää hauskaa keskenään. Hmph, miten lapsellista se isoveljestä olikaan. Tuo ei ollut keksinyt mitään parempaakaan paikka kuin Dusty's vaikka ei tavannutkaan käydä usein koulu ajan ulkopuolella, eikä varsinkaan yksin. Tänään se kuitenkin kuullosti hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta ja ehkä sieltä saattaisi löytyä jotain hyvää seuraakin, mistä sitä koskaan tiesi. Dante oli tunkenut kätensä nahkatakkinsa taskuihin, takin alla tuolla oli vain valkoinen pitkähiainen t-paita, jalassaan tuolla oli tummansiniset kuluneet farkut. Tuo poltteli tupakkiaan hitaasti kaartaessaan rakkaalla mersullaan Dusty'sin edustalle. Hän parkkeerasi rakkaansa huolellisesti lailliselle paikalle ja nousi kyydistä tumpaten sisälle mennessään tupakkinsa erään roskakorin päälle. Tuo polki vielä sätkän asfaltin rakoon ennen kuin avasi oven mahdollisimman äänekkäästi, kuin oikein näyttäen kaikille että oli tullut sisään.

Vasta sisäänpäästyään tuo huomasi ettei hänellä varsinaisesti ollut nälkä, jotain pientä juomista ja naposteltavaa tuo kuitenkin nappasi mukaansa ja maksettuaan lähti etsimään vapaata pöytää. Niitähän kyllä riitti, mutta olihan se nyt vähän kuivaa istua yksin, tarkan katseensa ansiosta pojan silmiin iski eräs tumma kaunotar johon hän oli törmännyt muutaman kerran koulussa jo aijemmin. Tällaiset tapaukset jäivät hyvin pojan muistiin ja tuttu kevyt, mutta toiveikas virne levisi urheilijan huulille tuon astellessa toisen pöytään.
"voinko tulla neitokaisen seuraksi vai odotatko kenties jotakuta ?" tuo kysyi mutta oli jo asettanut kahvinsa ja hyvin valitun piirakan palasensa toisen edessä olevalle paikalle. Tuo istuutui jo valmiiksi ja sekoitteli rauhassa kahviaan odottaen toisen reaktiota, josko tuo häätäisi pojan pois, mikä oli melko harvinaista sillä yleensä tuon näköiset tytöt suorastaan kuolasivat hänen peräänsä.