Tik Tok

Keshan tutuksi tullut kappale Tik Tok soi bassot uhkeasti jytisten eräässä yökerhossa, jossa varsinkin Astonin cheerleaderit näyttivät mainiosti viikonloppuna viihtyvän. Oli lauantai ja yökerho oli täynnä nuoria ihmisiä. Toki mukaan mahtui myös pari yli 40-vuotiasta irstasta miestä, jotka tarjoilivat nuorille kauniille naisille drinkkejä. Heidän oli tosin turha odottaa mitään yhden illan juttuja, sillä nuorille naisille oli tarjolla paremman näköistä silmäruokaa – urheilijapojut Astonista.

Penelope Ravens jatkoi bileputkeaan jo seitsemättä viikonloppua peräkkäin. Punapää oli tosiaan joka viikonloppu nähty cheerleaderporukassa vetämässä päänsä täyteen alkoholia. Mikäs siinä, jos alkoholia osasi ottaa kohtuudella. Mutta tämä tyttö ei enää tiennyt sanaa ’kohtuudella’.

Pepe tanssi kolmen cheerleaderkaverinsa kanssa tanssilattialla kädet ilmassa ja hiukset hulmuten. Pepe oli porukan ainoa punapää, muut olivat vaaleahiuksisia. Lisäksi tyttö oli porukan lyhyin, vaikka olikin 170 senttiä pitkä. Muut kolme tyttöä sattui olemaan mallivartaloisia, eli pitkiä ja hoikkia. Penelope ei ollut laiha, mutta ei hän ollut lihavakaan. Hän oli sopiva. Ainakin omasta mielestään.
Sitä voisi kysyä, miksi tämä blondikolmikko oli tahtonut ottaa Penelopen mukaansa. Eihän Penelope ollut lainkaan heidän kaltainen tyttö. Vastaus oli kuitenkin yksinkertainen; cheerleaderseuralle ei koskaan voinut sanoa ei, kaikki cheerleaderit kuuluivat samaan porukkaa. Tosin oli cheerleadereilla omatkin riitansa, mutta se ei nyt ollut pääasia. Kuitenkin illan mittaan kolmikko eksyttäisi Penelopen omilleen, niin se oli aina mennyt, sillä jokainen mallivartaloinen blondi cheerleader löysi aina itselleen seuraa.

Punapää ei löytänyt itselleen seuraa, koska… Niin, miksei?

Tyttö oli edelleen hajalla, vaikka ei nyt näyttänytkään siltä tanssiessaan tanssilattialla Keshan Tik tok – kappaletta laulaen. Humala teki tosiaan tehtävänsä, poisti mielipahan ja toi tilalle mukavan sekaisen tunnelman. Ei tarvinnut murehtia omista murheistaan, kun niitä ei yksinkertaisesti muistanut siitä tilassa ollessa. Olihan se ehkä hieman säälittävää antaa alkoholin hoitaa ongelmien ratkomisen, mutta ei punapää sille mitään voinut; hän ei enää halunnut olla yksin kotona tai olla ylipäätänsä yksin. Yökerhoelämä oli lopulta houkutellut mukaan ja sinne Penelope oli lopulta hukkunut. Hukkunut muiden juopuneiden nuorten sekaan.

”Pepe!” joku huusi hänen nimeään, jolloin Penelope avasi vihertävänsiniset silmänsä ja etsi ympäri pyörivillä silmillä hänen nimeään huutaneen henkilön. Huutaja ei ollutkaan kaukana, vaan oikeastaan seisomassa hänen vieressään. Pepe antoi katseensa tarkentua henkilön kasvoille, joka paljastui tutuksi cheerleaderiksi.
”Mennää välillä istumaan”, tyttö ehdotti, jolloin Pepe muisti tämän nimen olevan Annie. Punapää nyökkäsi hajamielisesti ja lähti horjuvin askelin seuraamaan blondia, joka johdatti häntä kohti tyttöjen valtaamaa pöytää. Pepe harppoi oranssilla, lyhythelmaisella mekollaan sohvalla istuvien tyttöjen polvien yli ja istuutui lopulta vapaalle paikalle sohvalle. Tytön pää keinahteli sivulta sivulle, ja oli oikeastaan ihme, että tämä punapää oli pysynyt pystyssä.
Heidän pöytäänsä tuli lisää juotavaa, eikä mennyt aikaakaan, kun hänelle tarjottiin uutta drinkkiä. Penelope otti drinkin käsiinsä ja hörppäsi siitä kostuketta suuhunsa. Alkoholia ei enää edes maistettu.

//Että tämmönen alotus tällä kertaa :-p Toivottavasti siitä saa edes jotain selkoa XD

hyvä se oli;D mä nyt päätin sittenkin että Taylor on oman kaveriporukkansa kanssa liikenteessä.

Taylor Morris, urheilijaporukan hiljaisin heppu, joka tarkkaili muita yökerhon asiakkaita.
Mustaan t-paitaan ja harmaisiin farkkuihin sonnustautunut Taylor istui vakavana kavereidensa keskellä, maistellen kaljaansa jonka makuun hän oli ehtinyt kyllästyä aikaa sitten. Muiden vitsit eivät kuulostaneet omaan korvaan hauskalta, hän oli selvinpäin ja kaverit ottaneet muutamat liikaa. Pojan kasvoilla oli jo kyllästynyt ilme, härskit K18-vitsit oli niin kuultuja ja ne saattoivat sopia vanhojen pultsareiden suuhun, mutta ilmeisesti hänen pari kaveriaan piti niitä kestohauskoina ja nauroivat ainoina omille jutuilleen.
"Tiedättekö mithen päin banaani on Tertussa?", vaaleahiuksinen ja roteva jätkä, Kevin mongersi. Taylor tuhahti ääneen ja pudisteli päätään, "Se on ihan Tertun oma asia", hän vastasi sävyttömästi ja kumosi tuoppinsa tyhjäksi.

Taylor oli huomannut koulunsa cheerleaderporukan aikaisemmin, hän tunnisti ainakin Pepen ja sen toisen tytön... Annien. Katse hakeutui istumaan siirtyneeseen tyttöporukkaan ja urheilija ei voinut olla ihmettelemättä Pepen nykyistä elämäntyyliä.
Ennen oli harvinaista nähdä tyttö edes pienessä hiprakassa, nykyään alkoholia tuntui kuluvan sitten niiden menetettyjenkin viikonloppujen edestä. Taylor siirsi katseensa takaisin Keviniin, joka oli onnistunut jotenkin putoamaan sohvalta lattialle ja lyömään päänsä pöytään. Sadattelu kuului varmasti viereiseen pöytään asti urheilijan kömpiessä takaisin istumaan otsaansa pidellen, Tayloria hävetti.
"Kev, koita nyt hieman rajoittaa", hän huomautti kaverilleen sarkastiseen sävyyn ja tutkaili toista kulmiensa alta tuimasti, poika ei halunnut olla se joka huolehtisi tuon kotiin.
Nuoriherra Morris pudisti päätään uudestaan, olisiko yökerhossa yhtäkään paikkaa, minne hän voisi piiloutua Kevinin kaltaiselta ihmiseltä?
"Penelope Ravens", solakampi ja tummakutrinen kaveri, Jonas, totesi pöydän toiselta puolelta. "Mä huomasin juu", Taylor kommentoi väliinpitämättömään sävyyn ja hieraisi niskaansa. "Niin mutta mennään sinne", Jonas jatkoi ja sai Taylorin naurahtamaan lyhyesti.
"Ai Kevinin kanssa vai? Kannattais muistaa että jätkä ei ton näkösenä ja tossa kunnossa oo mikään Jumalan lahja naisille", urheilija mumisi ja koitti vaihtaa aihetta. Tämänhän piti olla poikien ilta, eikö? Hän ei kuitenkaan tuonut närkästymistään julki, vaikka sen peittäminen olikin vaikeaa. Ei cheerleaderporukassa mitään vikaa ollut, mutta niin.
"Ja muuten, sielä on Annie ja mun muistaakseni sä et ole sen kanssa missään lämpöisissä väleissä, Kev", Taylor huomautti ivallisesti, mutta tarjosi kaverilleen ystävällisen ja pahoittelevan virneen.
Kevin ei ilmeisesti ollut asiasta samaa mieltä, vaan innostunut pilke kohosi tuon katseeseen pojan noustessa seisomaan. "No mehän mennään sitten sinne", roteva jätkä virnisti voitonriemuisesti ja lähti huterasti kävelemään cheerleaderseuruetta kohti.

Taylorilla oli vaikeuksia olla hakkaamatta päätään pöytään, oman terveytensä nimissä hän kuitenkin hillitsi itsensä ja katsoi Jonasta pitkään, joka hymyili lohduttavasti ja läimäisi miehenalkua toverillisesti selkään noustessaan seisomaan.
"Mennään nyt", Jonas virnisti ja Taylor tiesi kysymättäkin mikä tuolla oli mielessä, eikä hän voinut olla naurahtamatta kaverinsa päämäärälle illan suhteen. Naista petiin, vai miten se oli?
Kevin oli jäänyt kärkkymään tyttöporukan pöydän luokse kuin tähteiden toivossa tarkkaileva korppikotka, raadonsyöjään vertaaminen oli epäsopivaa, koska yleensä tuo halusi naisensa mielummin tuoreena, vanhemmat eivät niin sytyttäneetkään. Poika oli ehtinyt tuhlata parhaimmat iskulauseensa cheerleadereihin, Taylor seisahti tuon viereen ja hieraisi niskaansa pitäen katseensa kaikkialla muualla paitsi cheerleaderseurueessa.
"Moi tytöt", Jonas naurahti rennosti, olihan tuo elementissään. Taylor nyökkäsi lyhyeksi tervehdykseksi ja Kevin istui Annien viereen sen enempiä kyselemättä. Taylor ja Jonas jäivät käyskentelemään pöydän viereen, Jonas olisi halunnut istua mutta "herrasmiehen" tapoihin ei kuulunut väkisin änkeäminen, Taylor ei halunnut istua mutta enemmistö päätti ja kolmikosta kaksi halusi liittyä naisseuraan.
Hänellä ei siis tällä kertaa ollut paljoakaan sananvaltaa.

koitappa sä saada tästä selvää:--D

"Hihihi, huomasitteks te, ketkä tuolla kauempana istuu?" kuului yhden kikattavan cheerleaderin ääni punapään korviin, joka kittasi juomaansa hiljalleen alas kurkusta. Penelope keskittyi hetkeksi aikaa keskusteluaiheeseen ja siirsi katseensa myös sinne, minne muiden katseet olivat kohdistuneet.
"Annieee, siellä on Keviiiiin", joku tyttöporukasta kettuili sammaltavasti, jolloin Annie hymähti happamasti ristien jalkansa.
"Se on iha kauhee lääppijä. Ei taho millään pitää sormiaan erossa musta! Oikeesti, oisitte nähnyt yks ilta, kun se..." Annie jatkoi kertomistaan, kun Pepe taas sulki korvansa moiselta. Hänen päässään alkoi humista ja tyttö antoi vihertävänsinisten silmiensä tutkailla kauempana istuvaa urheilijaporukkaa. Hän kyllä tiesi kaikki kolme, mutta nimet olivat sattumoisin hukassa. Ei kai nimillä nyt mitään väliä ollut, joten tyttö päätyi sitten siirtämään katseensa lähellä istuviin cheerleaderkavereihinsa ja alkoi taas kuunnella heidän keskusteluaan.
"... mun isän edessä! Isä sai hirveet hepulit ja anto mulle kotiarestia. Siks mä en pidä Kevinistä", Annie paljasti ja näytti nyrpeää naamaa. Pari cheerleaderia purskahti heleään nauruun ja Penelope päätti hymyillä mukana, jottei herättäisi ylimääräistä huomiota hiljaisuudellaan.

"No mut on siellä kans Taylor ja Jonas. Uuu Taylor", joku cheerleadereista totesi ja pian tyttöporukka taas alkoi nauraa. Punapää naurahti itsekin, vaikkei edes tiennyt, mille hänen olisi pitänyt nauraa.
"Taylor on kyllä niin... Grrrr", tummahiuksinen cheerleader ihasteli ja sai kannatusta sanoilleen.
"Hot!"
"Ihana sängyssä!"
"Ethän sä oo sen kaa sängyssä ollu?"
"En ni, muttei ton näkönen jätkä voi sängyssä huonokaan olla!"
Ja taas tyttöporukka alkoi nauraa hervottomasti, jolloin Pepen silmät eksyivät taas urheilijaporukkaan, josta he puhuivat. Taylor etsittiin silmiin ja miehenalku paikannettiin. Mutta silloin poikaporukka nousi paikaltaan ja alkoi lähestyä heitä päin.
"Hei, ne tulee tänne", Pepe, joka oli ollut jo jonkin tovin hiljaa, avasi suunsa ja herätti melkoisen sekasorron cheerleadereiden keskuudessa. Kaikki tytöt, paitsi Pepe, alkoivat korjata omia meikkejään ja hiuksiaan mahdollisimman nopeasti. Juuri, kun urheilijakolmikko saapui heidän pöytänsä eteen, kaikki cheerleaderit istuivat paikoillaan kuin kauniit patsaat, joilla ei ollut kiire minnekään.
"Moi pojat", joku cheerleadereista tervehti Jonaksen tervehdyksen jälkeen. Kun Kevin istuutui Annien viereen, alkoivat cheerleaderit tehdä tilaa sekä Taylorille että Jonakselle. Kun cheerleaderit tappelivat siitä, kuka saisi istua heidän vieressään, jäi Penelopen molemmille puolille vapaa istumapaikka. Punapää vain tuijotteli kädessä olevaa lasia ja sen sisällä olevaa punaista juomaa niin kuin siinä olisi ollut jotain ihmeellistä. Valitettava tosiasia nyt sattui vain olemaan se, että Penelope oli yhä vallan ujo poikaseurassa. Ujous tuntui vain kasvaneen sitä mukaa, kun alkoholia kitattiin kurkusta alas. Tosin ujoudesta päästäisiin eroon heti, kun tyttö vain tuntisi olonsa niin sanotusti turvalliseksi.

Ehkä Taylorin olisi pitänyt olla humalassa, jotta juttu olisi luistanut paremmin.
Jonas siirtyi istumaan Penelopen ja jonkun toisen cheerleaderin väliin ja Taylor seurasi perässä istahtaen punahiuksisen cheerleaderin toiselle puolelle. Kevin yltyi anelemaan anteeksiantoa Annielta, mutta kaikkihan sen tiesivät että hän haluaisi sen vain täksi illaksi ja kaikki tiesivät miksi. Urheilijaa hymyilytti kaverin sinnikkyys, vaikka cheerleader ei näyttänyt kovinkaan kiinnostuneelta, Kevin jaksoi silti leperrellä humalaisesti ja näyttää katuvaiselta.
"Mitäs tytöt?", Jonas kysyi itsevarmasti ja nosti kätensä sohvan selkänojalle hymyillen tuttua ja omahyväistä hymyään. Taylor naurahti, syy ei ollut hänen juomassaan kaljassa vaan siinä että kumpikin hänen kavereistaan tuntuivat kaipaavan sängynlämmittäjää juuri sinä iltana. Mihin jäi se jätkien ilta, oliko noiden kahden alapäällään ajattelevan ihmisen pakko pitää playerin roolia päällä nonstoppina, joka ikinen päivä? Ei sillä, ei Taylor mikään pyhimys ollut. Kyllä hänkin oli onnistunut muutaman sydämen murskaamaan, mutta ei hän sitä työkseen tehnyt, toisin kuin Kevin ja Jonas.
"Hei beibi...", Kevin sammalsi Annielle pöydän toiselta puolelta saaden Taylorin kiinnittämään huomionsa ympäröivään elämään, näky sai miehenalun naurahtamaan ivaavasti.
Annie näytti huomattavasti lempeämmältä kuin hetki sitten, ehkä Kevin oli saanut tytön pään pyörälle lepertelyillään. Tai sitten tuo oli juuri juonut ratkaisevan shotin tai drinkin, joka oli saanut Kevininkin näyttämään unelmien prinssiltä.
Taylor käänsi katseensa vasemmalle puolelleen, ruskeat silmät jäivät hetkeksi lepäämään Penelopen kasvoille, mutta nopeasti ne siirrettiin Jonakseen, joka ilmeisesti nautti toiselta cheerleaderilta saamastaan huomiosta.
Miten niin hän tunsi itsensä jotenkin ulkopuoliseksi? Ehkä se johtui siitä, ettei urheilija ollut humalassa? Ehkä hänen siis pitäisi vetää kaljaa ja viinaa naamariin minkä juomiseltaan ehtisi, olla humalassa ja sikailla kuten Kevin ja Jonas?

"Taylor... Älä näytä noin saatanan masentuneelta!", kuului humalainen huudahdus pojan vasemmalta puolelta, Jonas jakoi jälleen yhden mielenkiintoisen ja merkittävän kommentin ennen kuin tuo palasi takaisin sen tummakutrisen cheerleaderin kimppuun, jonka nimeä Taylor ei nyt syystä tai toisesta mahtanut muistaa.
"Miten niin mä näytän masentuneelta?", urheilija vaati tarkennusta kysymykseensä ja sai kaverinsa naurahtamaan. Jonas kumartui pöydän puoleen ja virnisti, "Sä tarvit naisen", tuo totesi naurahtaen ja kallisti päätään vihjaavasti Penelopen suuntaan.
Tayloria hävetti kaverinsa puolesta ja tietysti itsensäkin, "Jonas, musta tuntuu että sä oot juonut ihan liikaa, eikä sun mahtaviin 'neuvoihin' kykene luottaan ennen kun sun promillemäärä on pudonnu taivaista takasin maan pinnalle", hän kommentoi ivallisesti ja katsoi kaveriaan ilmeellä, joka sai toisen hetkeksi hiljenemään.
"No täällä on esimerkiksi Penelope, oikein sievä tyttö, joten mitä tästä enään puuttuu? Relaa nyt pikkasen", Jonas kommentoi närkästyneenä ennen kuin palasi takaisin sen brunettensa kimppuun.
"Vittu mä tarviin paukun", Taylor kommentoi ja kumosi ensitöikseen jonkun pöydässä istuvan lasin tyhjäksi, sitten hän nousi pöydästä ja lähti suuntaamaan baaritiskiä kohti.
Poika palasi takaisin seurueen luokse kolmen väkevän drinkin ja kahden viinapaukun kera, hän istui takaisin paikalleen ja loi Penelopeen pahoittelevan katseen.

Cheerleaderporukka muuttui huimasti, kun urheilijakolmikko oli tullut heidän seurakseen. Jopa humaltunut Penelope pystyi huomaamaan eron. Tytöt alkoivat kikatella suunnilleen jokaisen sanan jälkeen ja hymyilivät niin hurmaavasti kuin osasivat. Kun Jonas ja Taylor olivat löytäneet paikkansa tyttöjen läheltä, ei mennyt aikaakaan, kun tytöt olivat jo melkein liimautuneena kiinni näihin kahteen poikaan, jotka istuivat punapään molemmilla puolilla. Pepe vilkaisi molempia poikia nopeasti, ensiksi Jonasta ja sitten Tayloria, jonka jälkeen katse pyrittiin pitämään tiukasti kädessä olevassa juomalasissa. Penelopella oli hahmottamisongelmia, mutta sen hän sentään tajusi, että istui mahdollisimman sievästi ja niin, ettei paljastanut kenellekään alusvaatteitaan mistäkään suunnasta. Joiden cheerleadereiden mekkojen olkaimet olivat valahtaneet sen verran alas, että heidän rintaliivinsä näkyivät, mutta se ei näyttänyt tyttöjä hävettävän lainkaan.
Penelopella ei tosin ollut haku päällä, joten hän ei tuntenut tarvetta alkaa flirttailla kenenkään kanssa.

Annie näytti selvästi rauhoittuneen äskeistä kiivasta keskustelustaan ja flirttaili Kevinille oikein avoimesti. Muut cheerleaderit, joita oli pöydän ympärillä Penelopen lisäksi neljä, yrittivät kilpailla Taylorin ja Jonaksen huomiosta. Tummatukkainen cheerleader onnistui nappaamaan Jonaksen huomion, jolloin loput kolme cheerleaderia yrittivät parhaansa mukaan iskea Tayloria.
Penelope vain pyöritteli pilliään juomalasissaan ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton.

Pepe kuuli tahtomattaankin kahden pojan keskustelun, sillä olivathan he hänen molemmilla puolillaan. Jonaksen mainitessa tytön nimen Pepe valahti alemmas sohvalla ja yritti olla niin näkymätön kuin osasi. Hän toivoi, ettei kukaan muu cheerleaderporukassa ollut kuullut kahden pojan keskustelua, mutta eihän tästä muuten voisi kehkeytyä mielenkiintoista iltaa.
"Ai Pepen?" yksi vaaleahiuksinen cheerleader sanoi kysyvästi, kun Jonas oli ehdottanut Taylorille Penelopea. Cheerleadereiden, myös Annien, katseet kääntyivät punapäähän, joka ei tahtonut sillä hetkellä olla tilanteessa mukana.
"Pepe, mä en muistanukaa, että sä olit siinä!" joku cheerleadereista henkäisi, kun Taylor oli poistunut hakemaan juotavaa.
"Sä oot ollu niin hiljane", uusi ääni totesi, johon Pepe vain hymähti.
"Joo, tytöt, eiköhän me nyt olla aika lailla yhtä mieltä tästä", kuului taas jonkun tytön ääni ja myöntävää mutinaa. Taylorin palatessa takaisin paikoilleen tytöt työnsivät Tayloria lähemmäs punapäätä, joka loi silloin säikähtäneen katseen kavereihinsa. Muut vain vinkkalivat hänelle silmää ja hymyilivät rohkaisevasti.
"Taylor hei", yksi cheerleadereista kiinnitti nuorukaisen huomion hetkeksi itseensä. Penelope oli siinä vaiheessa valmis nousemaan ylös ja katoamaan vessan puolelle, muttei päässyt nousemaan, sillä jostain oli ilmestynyt käsi ja tarttunut pitelemään punapäätä aloillaan. Penelope vilkaisi tummahiuksista cheerleaderia, jonka vieressä Jonas istui. Käsi kuului kyseiselle cheerleaderille, joka vain hymyili Penelopelle suuresti.
"Pepe tahtois mennä tanssii, mut me ei viititä päästää sitä yksin. Tiedäthän, täällä liikkuu vähän kaiken näköistä porukkaa. Viittisiks sä mennä sen seuraks? Pliis, tekisit meille ison palveluksen!"
Vihertävänsiniset silmät suurenivat ihmetyksestä ja katse suunnattiin tyttöön, joka selvästi puhui aivan omiaan. Sen jälkeen katse siirrettiin ujosti vieressä olevaan Tayloriin.
"E-ei sun oo pakko, en mä tahdo tanssia", Pepe änkytti hämmentyneenä vastaan ja toivoi syvästi, että Taylor ei ottaisi muiden sanomisia vakavasti.

Taylorin istuttua takaisin paikoilleen, ilmapiiri tuntui muuttuneen huomattavasti.
Etenkin Jonasin kanssa käyty keskustelu vaikutti näemmä negatiivisesti muiden cheerleadereiden käytökseen ja sai urheilijan varpailleen. Tanssimaan? Penelopen kanssa? Ei helvetissä, ei hän osannut tanssia, eikä punapäinen cheerleader omien sanojensa mukaan edes halunnut tanssia. Ensi töikseen Taylor siirtyi kohteliaasti kauemmas tytöstä, vaikka toiset olivat väen vänkäämällä työntäneet aivan toiseen kiinni. Drinkkilasi kohotettiin huulille ja alkoholista haettiin lohtua, turvaa sekä rohkaisua, tämä ilta tulisi varmasti raastamaan pojan hermoja ja pinnaa pahemman kerran.
"Ensinäkin...", urheilija aloitti vakavana ja käänsi katseensa tummahiuksiseen cheerleaderiin, "... Pepe itse sanoi, että hän ei halua tanssia ja mulla ei ole velvollisuutta tai edes halua tehdä niin kuin te sanotte, etenkään jos Pepe ei itse sitä halua", äänensävy pidettiin vakavana katseen kiertäessä muissa cheerleadereissä sen tummahiuksisen jälkeen.
"Ja toisekseen, rauhottukaa ihmiset", Taylor totesi lopuksi hieman rennommin ja vilkaisi vieressä istuvaan punapäähän hymyillen tälle rohkaisevasti.
Jonas näytti pettyneeltä ja pudisteli päätään vilkaistessaan Pepen ohitse Tayloriin, "Mistä asti sä oot ollut homo?", urheilija naljaili ja sai osakseen varoittelevan katseen.
"Mistä asti sä noin olet aatellut?", Taylor vastasi ja kohotti kysyvänä kulmiaan, Jonas naurahti. "Siitä asti kun sä kieltäydyit naisesta, mieti nyt, ois saattanu olla sun tähänastisen elämän paras yö", poika lisäsi hipelöiden samalla sen bruneten cheerleaderin hiuksia. Miehenalku näytti selvästi ärsyyntyneeltä, "Ihan oikeesti, Jonas, liikkuuko sun päässäs mitään muuta?" hän ärähti närkästyneenä ja kumosi drinkistä huikan verran alas.
"Kyllä liikkuu mut kyllä mulle sänkyseura kelpaa aina", jätkä naurahti ivallisesti ja kumosi omaa juomaansa reipasta tahtia kurkusta alas.
"Me voidaan mennä selvittään tää uloskin, jos sulla on jotain henkilökohtaista", Taylor ärähti haastavasti ja oli melkein valmis nousemaan sohvalta ylös lähteäkseen ulos tappelemaan. Jokin sai hänet kuitenkin jäämään vielä paikoilleen, mutta Jonas oli jo ylittänyt päänaukomiskiintiönsä ja Taylor itse polttanut päreensä.
Drinkkiä kumottiin kiivaaseen tahtiin alas, kyllä poikaa harmitti tälläiset sanaharkat etenkin kavereiden kesken ja siltä näytti myös Jonaskin, joka ei puhua pukahtanut urheilijan suuntaan enään yhtään.
Kevin jatkoi naisensa parissa puuhailua ja oli puheiden perusteella saanut suostuteltua Annien luoksensa yöksi,
"Me voidaan tehä ihan mitä sä haluut, ja ihan koko yö", tuo sammalsi ja yritti sitkeästi sievistä estelyistä huolimatta ujuttaa kätensä cheerleaderin mekon helman alle.
Ensimmäinen drinkki oli kumottu, Taylorin oli pakko myöntää että se todellakin oli väkevän makuista. Päähän se ei noussut, mutta kuitenkin olo tuntui huomattavasti rennommalta kuin hetki sitten.
"Jonas älä säkään näytä masentuneelta", hän virnisti ystävälleen, jota äskeinen sanaharkka oli ilmeisesti jäänyt vaivaamaan siinä määrin, että poika kumartui Penelopen yli Taylorin puoleen ja halasi kaveriaan jotain selittämätöntä mongertaen.
"Saat anteeks", urheilija virnisti Jonasille, jonka ilme kirkastui hetkessä.
"Okei mä tarjoon tän kierroksen", Jonas julisti itsevarmasti ja kietoi kätensä bruneten cheerleaderin ympärille.

Penelope ei ollut pitkiin aikoihin tuntenut oloaan näin kiusaantuneeksi kuin hän nyt oli. Onneksi alkoholi oli sen verran turruttanut mieltä, ettei tyttö jäänyt pidemmäksi aikaa murehtimaan tilannettaan. Lisäksi Taylorin sanat rauhoittivat, sillä toinen ei ollut lähtemässä punapään kanssa tanssimaan, vaikka muut niin yllyttivät. Pepe kohtasi Taylorin katseen ja nähdessään miehenalun rohkaisevan hymyn ei tyttö voinut olla hymyilemättä pienesti. Punapäätä näki harvemmin hymyilemässä, ja jos hän hymyili, hän hymyili hyvin pienesti. Mutta oli Taylor hänen hymynsä kyllä ansainnut. Ei miehenalku tainnut olla täällä myöskään seuranhaku aikeissa.

Mutta Taylor ja Jonas alkoivat käydä kinastelua, joka tuntui muuttuvan koko ajan vakavemmaksi. Penelope, joka istui tämän kinastelevan parin välillä, vilkuili vuoron perään poikia tietämättömänä siitä, mitä voisi tehdä estääkseen riidan alkamisen. Muut cheerleaderit eivät juurikaan huomanneet koko tilannetta, sillä ne kolme muuta cheerleaderia, jotka olivat jääneet ilman seuraa, olivat jo kiinnittäneet huomionsa toisaalle.
Pepe katsahti Tayloriin, kun tämä oli selvästi aikeissa nousta puhuen välien selvittämisestä ulkona. Punapää katsoi Tayloria hetken aikaa sanattomana, mutta alkoi sitten pudistella päätään.
"Hei, ei mitään... Ei mitään riitoja, okei?" Penelope selvitteli päätään, mutta puhuminen oli silti vaikeaa. Ulos oli päässyt vain epämääräistä sammallusta, josta Taylor toivottavasti jotain ymmärtäisi. Sen jälkeen Pepe hiljentyi taas vaihteeksi ja siirtyi tutkailemaan tilannetta ulkopuolisena. Taylor vaikutti rauhoittuvan, mutta Taylorin ja Jonaksen välillä oli selvästi jotain kitkaa. Välillä punapään silmät eksyivät Keviniin ja Annieen, jotka näyttivät siltä, etteivät malttaisi vaatteidensa alla pysyä. Nähdessään, minne Kevinin käsi oli tekemässä matkaa, käänsi Pepe nopeasti katseensa pois sieltä päin. Katse harhautui hetkeksi aikaa vieressä istuvaan Tayloriin, jota vihertävänsiniset silmät aikansa tarkkailivat. Pian katse kuitenkin laskettiin omaan syliin. Penelope ei tuntenut oloaan enää niin kiusaantuneeksi, mutta sen hän kuitenkin humaltuneena tiedosti, ettei kuulunut joukkoon.

Jonas kumartui yllättäen Penelopen yli ja halasi tytön toisella puolella istuvaa Tayloria. Punapää, jota jossain määrin ahdisti tällainen teko, vetäisi syvään henkeä ja toivoi Jonaksen pian nousevan ylös. Niin toinen nousikin, mutta tyttö tunsi tarvitsevansa jostain raitista ilmaa.
Joten niin Pepe nousi tai ainakin yritti nousta. Tyttö otti pöydästä tukea, jotta pääsisi ylös asti, mutta silti punapää horjahti takaisin sohvalle, osittain Taylorin päälle.
"Anteeks anteeks anteeks", Penelope sopersi pahoittelevasti ja käsi, joka haki tukea mahdollisimman läheltä, laskeutui Taylorin reidelle. Niin, vahingossa totta kai.

Vaikka yökerhossa desibelit kävivät jatkuvasti korkealla, Taylor kuuli silti Penelopen puheen. Ilmeisestikkään tyttö ei välittänyt joutua tappelun todistajaksi ja se laannutti hänen riitelynhaluansa edelleen, loppu olisi Jonaksen käsissä, jos toinen haluaisi vielä haastaa riitaa niin saamansa pitäisi. "Ei tässä oo enään mitään, vai kuinka on, Jonas?", Taylor lausahti ja katsoi kaveriinsa jonka ilmeettömyyttä oli vaikea tulkita mitenkään.
"Eipä kai sitten", tuo kuitenkin mumisi ja huikkasi loput juomastaan kerralla alas. Miehenalku kohautti harteitaan ja käänsi katseensa toisaalle, paikka oli täynnä Astonin kermaa. Urheilijoita, cheerleadereita, rikkaita pentuja, jotka kukin omalla tahollaan parantelivat välejä ja suhteita toisiinsa, etsivät yhden yön ajaksi seuraa tai keskittyivät alkoholipitoisten juomien kumoamiseen.
Pepeä silminnähden häiritsi Jonaksen kurottautuessa halaamaan Tayloria, mutta poika ei kehdannut jättää vastaamatta halaukseen, Jonas olisi kuitenkin tulkinnut sen päin metsiä ja uusi riita olisi pystyssä sekunnissa.
Seuraavaksi punahiuksinen cheerleader nousikin hataran näköisesti seisomaan ja horjahti lähes saman tien osittain Taylorin päälle. Tilanne sai etenkin miehenalun kiusaantuneeksi, cheerleaderin käsi lepäsi hänen reidellään, mutta ei hän voinut suuttua. Pepe oli humalassa ja tuskin oli tahallaan kaatuillut, käsi siirrettiin kohteliaasti tytön syliin ja Taylor nousi seisomaan auttaen toisen seisomaan. "Pärjäätkö sä?", hän kysyi epäilevästi ja tutkaili cheerleaderia ruskeilla silmillään.
Otetta toisen käsivarresta ja vyötäröltä ei päästetty irti, vaan Taylor piti edelleen Pepeä tukevasti pystyssä. Tässä vaiheessa toiset cheerleaderit olisivat saaneet huolehtia kaveristaan, mutta ilmeisesti miesseura oli mielenkiintoisempaa kuin muutaman liikaa nauttinut tyttö, joka tuskin tulisi omin päin pärjäämään.
"Ootteko te sokeita, vai eikö teitä kiinnosta yhtään, missä kunnossa Penelope on?!", Taylor huudahti närkästyneesti ja yritti saada muiden huomion itseensä. Katse kiersi sohvilla istuvassa seurueessa ja sitten taas huojuvassa cheerleaderissa.
"Oikeesti jos te antaisitte niiden vähienkin aivosolujenne raksuttaa, niin luulisi että kaverin hyvinvointi menee miestenmetsästyksen edelle", hän jatkoi ivalliseen sävyyn ja sai Jonaksen suunnalta äimistelevän tuhahduksen.
"Taylor, sä voit olla tänään se uljas prinssi... Ja jos et sattunut huomaamaan, niin tällä neidillä on muuta tekemistä", Jonas lausui sammaltaen ja antoi kätensä valua bruneten tytön vyötärölle. "Sä oot naurettava", Taylor totesi jäätävästi ja pudisteli päätään naurahtaen.
Kevin oli myöskin kiinnittänyt huomionsa kahden urheilijan kukkotappeluun, Annie oli unohtunut sekunnissa, olihan välienselvittely mukavaa viihdettä. Mutta tottakai niin oli naisetkin.

"Voitko sä toistaa?", Jonas vastasi ja nosti kätensä pois cheerleaderin vyötäröltä.
"Että sä olet naurettava, pitääkö mun tosiaan tavuttaa sulle?"
"Se vois kyllä selventää, että kiitos"
"N-a-u-r-e-t-t-a-va"
"Älä kerjää turpaas"
"Me voidaan edelleen mennä ulos, sulla se ongelma tässä on"
"Miten niin? Sä itse koitat olla niin uljasta ja huolehtivaa"
"Mielummin niin, mä en hankkimalla hanki sukupuolitauteja toisin kun sinä"
"Pidä nyt oikeesti turpas kiinni"
"Mä en ota sulta käskyjä vastaan"
Jonas menetti hermonsa ja nousi seisomaan, vaikka poika oli humalassa, tuon ilmettä oli tällä hetkellä helppo tulkita. Taylor olisi valmis pitämään puoliaan, vaikka siihen tarvittaisiin nyrkkejä.
Hän ei aikoisi olla se, joka löisi ensimmäisenä, eikä hänen tarvinnutkaan. Jonas tarjosi miehenalulle mukavan iskun kasvojen oikealle puolelle. Vaikka isku ei osunut kunnolla, se sai hänet värähtämään kivusta.
Taylor irroitti otteensa Penelopesta ja tuuppasi tätä hieman pois tieltään, poika iski kaveriaan takaisin ja seuraavassa hetkessä käynnissä oli kahden urheilijan painiottelu. Selvinpäin olemisesta oli selvää etua Taylorille, mutta silti tilanne oli tasaväkinen, Jonas oli häntä huomattavasti voimakkaampi.
Ottelua oli siirtynyt seuraamaan muutama ulkopuolinen, ja Kevin oli noussut seisomaan ja huutelemaan kannustushuutoja vuorotellen kummallekkin riitapukarille.
"Noin just Jonas, ai saatana... Taylor älä päästä sitä niskan päälle!"

Hyvä kun punapää edes tajusi tapahtuneesta yhtään mitään. Nyt hän tajusi seisovansa pystyssä Taylorin avustuksella. Miehenalun kädet olivat asettuneet niin, että toinen oli tytön vyötäröllä ja toinen tuki käsivartta. Penelope nyökytteli kiivaasti urheilijan esittämälle kysymykselle ja tytön käsi asettui Taylorin rintakehälle tukea ottamaan, kun tyttö itse työntyi toisesta kauemmas.
"Joo, ei tässä mitään, mä vaan... Mä vaan meen.. Tonne.." Pepe mutisi sekavasti, mutta lähdöstä ei näyttänyt tulevan oikein mitään. Penelope jäi melko lailla paikoilleen seisomaan, kasaamaan ajatuksiaan ja etsimään jostain sitä järkeä.

Kun Taylor ärähti tytön cheerleaderkavereille, meni tyttö aivan kananlihalle. Vihertävänsiniset silmät kääntyivät katsomaan Tayloria, joka vaikutti muuttuuneen kiivaammaksi kuin äsken. Cheerleaderit, jotka olivat kuulleet Taylorin huudahdukset, vilkaisivat huvittuneena miehenalun suuntaan. Jokainen cheerleader, joka baarissa vietti aikaansa, oli sitä mieltä, että kukin pitäköön itsestään huolta. Ei tänne tultu ketään vahtimaan, vaan pitämään hauskaa.
"Eihän sil oo mitää hätää", joku tytöistä totesi välinpitämästi ja keskustelu hyvännäköisesti miehistä jatkui. Pepe pysytteli vain paikoillaan ja huojui sivulta sivulle. Hän ei tahtonut, että tästä tulisi jokin suurempikin riita, mutta sillä hetkellä aivot ei vain suostuneet toimimaan, eivätkä ne suostuneet muodostamaan järkeviä sanoja. Sen takia tyttö ei puhua pukahtanut.

Cheerleader, joka ei enää ollut mukana tilanteessa, havahtui sitten siihen, kun Taylor tuuppasi häntä. Tyttö horjahti suoraan kavereidensa luo, jotka olivat sopivasti nousseet. Ihmisiä alkoi kerääntyä tappelevien urheilijoiden ympärille ja pian kaikki tappelua katsoivat kannustivat lyömään ja hakkaamaan toisen.
Väkivalta ei koskaan ollut oikea ratkaisu, sitä mieltä Penelope oli aina ollut. Tyttö tunsi tämän kaiken olevan hänen syytään, vaikka eihän tämä toisaalta edes ollut hänen syynsä. Jotenkin vain tuntui siltä, että jos punapää olisi istunut hiljaa paikoillaan, mitään ei olisi käynyt. Silloin Taylor ja Jonas luultavasti istuisivat yhä kiltisti paikoillaan juttelemassa tytöille.
Tämän oli loputtava.

Juuri silloin paikalle ryntäsi kaksi turvamiestä, jotka yrittivät parhaansa mukaan rauhoitella vauhkoontuneita nuoria miehiä. Penelope siirsi hiuksiaan korvansa taakse ja tarttui Taylorin käsivarresta vaistomaisesti kiinni.
"Älä tai jotakuta vielä shattuu", punapää sopersi Taylorille, eikä ollut aikeissa päästää irti toisen kädestä. Mikäs siinä ollessa, jos näin pystyisi estämään tappelun jatkumisen. Tyttö ei tahtonut, että kenellekään kävisi huonosti. Taylor vaikutti melko kiivastuneella ja vauhkoontuneelta henkilöltä, joka pystyisi tekemään mitä vain tuossa tunnetilassa ollessaan. Ei toinen voisi punapäätä satuttaa, joten siksi Penelope siis edelleen piteli kiinni Tayloria tämän käsivarresta.

saattaa tulla vähän hittiä: )

Kovin kauaa Jonas ja Taylor eivät ehtineet välejään selvitellä, paikalle saapuneet turvamiehet kiskoivat kummmankin pois toistensa kimpusta ja tekivät isokokoisina ihmisinä selvän muurin urheilijoiden välille.
"Venaa vaan kun me päästään ulos!", Jonas pauhasi ja koitti väkisin päästä turvamiesten ohi takaisin Taylorin kimppuun, joka olisi myös tehnyt samoin, ellei olisi havahtunut otteeseen käsivarressaan.
"Pepe älä sä puutu tähän", miehenalku vastasi väliinpitämättömästi, olihan omaa kunniaa puolustettava loppuun asti. Ensimmäiseksi hän yritti astua eteenpäin kokeillakseen, päästäisikö cheerleader otteensa irti helposti. Ilmeisesti ei, mutta Taylor ei kehdannut tai edes halunnut käyttää voimaa vaativia keinoja toisen otteesta pääsemiseen.
"Älkää nyt vielä lopettako, mennään ulos!", Kevin kannusti ja oli selvästi sitä mieltä ettei tappelu saisi jäädä tähän. Jonas paineli kämmenellään verta vuotavaa huultansa, Taylor totesi saman kohtalon käyneen hänen nenälleen, josta valui ohuen ohut verinoro ylähuulta kohti. Pahemmilta vammoilta oli tähän asti vältytty, turvamiehet pysyivät paikallaan varmistaakseen ettei uutta kahakkaa kehkeytyisi ainakaan yökerhon sisällä.
Jonas provosoitui Kevinin huuteluista entistä enemmän, ja tämä yritti edelleen päästä turvamiesten ohi takaisin painimaan. "Sä et uskalla vai?!", urheilija räyhäsi turvamiesten toiselta puolelta ja huitoi näitä epätoivoisesti käsillään.
Taylor hengitti kiivaasti, tappelun ja suuttumuksen vuoksi. Katse käännettiin edelleen kädessä roikkuvaan Penelopeen, "Tämä ei kuulu sulle", hän lausui tytölle rauhallisesti ja nosti toisen kätensä cheerleaderin käden päälle koittaen omallaan irroittaa toisen otetta.
Turvamiehet saivat Jonaksen riehumisesta tarpeekseen, ja ilmoittivat tuon lentävän seuraavasta ärräpäästä tai nyrkinheilutuksesta pihalle mukanaan vuoden porttikielto. Se sai tuon rauhoittumaan ja istumaan aloilleen, Taylor ei istunut vieläkään, katse siirrettiin Jonakseen ja se myös pysyi siinä.
Päätään pudistellen poika istahti takaisin sohvalle ja tarttui oitis viinapaukkuunsa, kumoten sen nopeasti ja yhdellä huikalla alas. Kasvoille nousi irvistys, joka johtui viinan väkevästä mausta. Hengitys oli edelleen kiivahkoa, mutta se muuttui joka hengenvedon myötä rauhallisemmaksi.

Tayloria hävetti äskeinen, mutta hän ei sietänyt seurueen väliinpitämättömyyttä, vaikka ei kyllä itsekkään halunnut olla kenenkään toisen humalavahtina. Jokainen taplatkoon tyylillään, mutta silti hän uskoi että jokainen, joka omisti vähääkään järkeä, olisi tajunnut ettei sellaisessa kunnossa - missä Penelope sillä hetkellä oli - pärjäisi omin neuvoin ja itsekseen.
Urheilija ei puhua pukahtanut hetkeen, hän keskittyi tyhjentämään laseja ja kaatamaan kuningas alkoholia kurkustaan alas ja odottamaan sen aiheuttamia vaikutuksia. Hetkellinen rentoutuminen alkoholin avulla tuskin tekisi pahaa kenellekkään muulle, kuin Taylorille itselleen. Eikä hän mitään änkyräkännejä joisi. Vain muutaman paukun, siinä se.
"Nyt te kyllä sovitte", Kevin komensi selvästi harmistuneena, ettei tappelu siirtynytkään yökerhon ulkopuolelle.
"Mä en pyydä tolta mitään anteeks", Taylor tuhahti töykeästi ja pudisteli päätään.
"Samat sanat, kusipää", Jonas mumisi sohvan toiselta puolelta, mutta Taylor ignoorasi pojan täysin.
"Vitun idiootit", Kevin liittyi haukkumiseen ja pudisteli päätään vähintään yhtä kiivaasti kuin Taylor, mikä näitä jätkiä oikein vaivasi? Sillä hetkellä Kev tajusi omaavansa edelleen viehkeän ja liehittelevän seuralaisen, joka vaikutti hieman loukkaantuneelta aiemman huomiottajättämisen johdosta.
"Sori kulta, mä hyvitän tän sulle", tämä virnisti Annielle.
Taylor vilkuili sivusilmällä Penelopeen, johon ei kuitenkaan luotu sekuntiakaan liian pitkiä silmäyksiä.

Penelope vähät välitti siitä, mitä Taylor hänelle sanoi, mutta tyttö ei ollut päästämässä irti. Taylor ei ollut riuhtomassa kättään irti, joten tyttö jatkui miehenalun käsivarren kiinni pitämisestä. Punapää katsoi hitusen huolissaan urheilijaa, sillä tämä oli saanut ihan kivasti turpaansa. Tosin nyt mieleen tuli eräs muisto, jota Pepe ei aivan mielellään tahtonut muistella, sillä se särki mieltä inhottavasti. Onneksi alkoholia oli tullut juotua sen verran, että ajatukset olivat hyvin nopea tempoisia eivätkä ne jääneet painamaan mieltä.

Pepe ei ollut valppaana, kun Taylor yritti uudemman kerran irrottaa tytön käsiä käsivarrestaan. Punapään kädet irtosivat, kun Taylor ne irrotti, jolloin tyttö jäi seisomaan toisen vierelle vaitonaisena. Pian Taylor kuitenkin katosi, mutta vihertävänsiniset silmät paikansivat miehenalun istumasta sohvalla, josta he olivat hetki sitten nousseet. Punapää jäi seisomaan paikoilleen, sillä hän ei tuntenut, että olisi enää kovin tervetullut tuohon seurueeseen. Annie oli selvästi taas Kevinin pauloissa, brunette, joka oli Jonaksen kanssa äsken flirttaillut, yritti taas luoda flirttiä toisen kanssa ja muut cheerleaderit olivat kadonneet jonnekin. Mitä Penelope enää tässä teki, ei hän yksinkään uskaltanut baareissa aikaansa viettää. Ei hän sentään niin tyhmä ollut.
Ulkopuolinen hän kylläkin oli, se oli varmaa.

Hetken aikaa Penelope seuraili Taylorin ja Jonaksen murjottamista toisilleen, jonka jälkeen tyttö sitten teki täyskäännöksen. Suunta oli kohti... Niin, minnes sitä nyt mentäisiin. Ensimmäinen ajatus oli, että kotiin. Koti kuulosti hyvältä. Se tosin oli eri asia, miten sinne tultaisiin pääsemään. Nimittäin punapään käsilaukku oli kadonnut jonnekkin, eikä Penelope asiaa lainkaan muistanut. Tyttö lähti väkijoukon sekaan hoiperrellen sivulta sivulle yrittäen pitää tasapainoaan edes jotenkin. Hän onnistui pääsemään narikalle, mutta kun Penelope oli nyt hävittänyt sen laukkunsa, jossa oli lompakko, kännykkä, avaimet ja narikkakortti, ei tyttö muistanut ruskean takkinsa olemassaoloa lainkaan. Pepe siis suuntasi suoraan viileään yöilmaan yllään vain hihaton lyhythelmainen mekko.

Taylor ei jaksanut enään reagoida kummankaan kaverinsa naljailuihin. Puheenaihe ei ollut muuttunut yhtään, Jonas sätti poikaa edelleen, Kevin taas molempia, ainakin sen verran mitä Annien lääppimiseltä ehti.
"Taylor, voitko sä nyt oikeesti edes puhua jotain?", Jonas mumisi paikaltansa, mutta poika ei vastannut tälle mitään. Tässähän toinen sitä sai, riitelyä. Mykkäkoulu oli ehkä noloa ja lapsellista, mutta nyrkkeihin ei enään huvittanut turvautua ja toisen ääni alkoi kuulostamaan entistä ärsyttävämmältä. Huomena koko juttu olisi kuitenkin unohdettu, joten miksi pitäisi viedä koko sanaharkka liian pitkälle niin, että joku oikeasti vielä pahoittaisi mielensä? Mutta julkisesti Taylor ei ajatellut näin, hän ei halunnut olla se, joka pahoittelisi tai pyytäisi anteeksi. Ruskeat silmät kääntyivät edelleen seisoskelevaan Penelopeen, tällä kertaa ne lepäsivät tytön olemuksessa pidempään, tutkaillen ja tulkiten tämän ilmeitä.
Cheerleader poistui hoiperrellen pois pöydästä ja Taylor huokaisi melkein helpotuksesta, vaikka toisen pärjääminen huoletti häntä. No, ehkä tyttö meni vain vessaan ja palaisi kohta takaisin.
"Mä käyn haukkaamassa happea", poika ilmoitti kavereilleen jotka vilkaisivat ensin toisiinsa ja kumpainenkin nyökkäsi sitten lyhyesti. Taylor kykeni lähes tuntemaan näiden tuijotuksen selässään kävellessään uloskäyntiä kohti.
Halvan näköisesti pukeutunut bimbo riehui tanssilattialla, eikä se liikehdintä edes muistuttanut tanssimista, baaritiskiltä sai osakseen vihjailevia katseita joidenkin naispuolisten suunnalta. Urheilija sulki ympäröivän maailman kokonaan pois mielestään ja käveli määrätietoisesti ulko-ovea kohden.
Takkia ei haettu narikasta, Taylor oli kuitenkin menossa takaisin sisälle ja kyseessä olisi vain hetken kestävä happihyppely, jonka aikana ajatukset selkiytyisivät ja hermot viilenisivät. Toivottavasti.

Raikasta ulkoilmaa vedettiin keuhkoihin ja silmät ummistettiin hetkeksi aikaa. Sisälle jonottavia ihmisiä käyskenteli oven pielessä ja portsari päästi joitakin ihmisiä jonon ohitse suoraan sisään, mikä aiheutti selvää närkästystä kiltisti jonottavissa.
Taylor havaitsi Penelopen vähän matkan päässä ja lähti ottamaan ripeitä askeleita tavoittaakseen tytön.
"Pepe! Ootsä kunnossa?", urheilija kysyi ja pysähtyi toisen vierelle kulmiaan kurtistaen.

Penelope pääsi kuin pääsikin ulos ahtaan ihmismassan läpi. Viileä iltatuuli iski yllättävästi vasten kasvoja ja saivat punapään hiukset hulmahtamaan taakse. Tyttö hengitti sisään raitista ilmaa, jota äskeisessä yökerhossa oli yllättävän vähän ollut ulkoilmaan verrattuna. Humaltunut tyttö seisoi hetken aikaa paikoillaan niin hyvin kuin vain siinä tilassa pysyi, kunnes lähti kävelemään kuvainnollisesti sokkona pitkin asfalttikatua. Ei päämäärällä tuntunut olevan nyt lainkaan väliä, kunhan pääsisi kävelemään ja kunhan sitä jonnekin lopulta päätyisi. Ehkä jonnekin lämpimään kenties.

Kauaa tyttö ei kuitenkaan yksin saanut kävellä, kun kuuli jo jonkun huutavan tytön perään ja askeleet, jotka lähestyivät hetki hetkellä häntä. Punapää pysähtyi aloilleen ja katsoi viereen ilmestynyttä Taylor Morrisia hitusen hämmentyneenä.
"Miten shä siihen päädyit? Tai siis mistä sä ilmestyit?" Penelope sopersi ihmeissään ja antoi vihertävänsiniset silmiensä tuijottaa Tayloria kummissaan. Cheerleaderin päässä keinahti hitusen, mutta onneksi se ei aiheuttanut tasapainon kadottamista. Tyttö tuijotti toista vielä hetken aikaa, kunnes sipaisi sekaisin menneitä hiuksiaan korviensa taakse.
"Mä oon ihan kunnosha, kiitos vaan", tyttö sammalsi ja lähti kävelemään eteenpäin haparoivin askelin. Hän tunsi pientä kiukkua sisällään sen takia, kun äskettäin Taylor oli kohdellut häntä melko huonolla tavalla, mutta kiltti kuin tyttö nyt humaltuneenakin sattui olemaan, piti tyttö tuon omana tietonaan.

Pepen pahasti sammaltava puhe sai Taylorin entistä varmemmaksi ainakin sen suhteen, että hän ei aikoisi päästää tyttöä tuossa kunnossa yhtään mihinkään.
"Mä... Mun piti tulla haukkaan raitista happee ja Jonas ynnämuut kävi vähän hermoille", Taylor vastasi ja veti syvään henkeä, yökerhossa raikas happi oli vähissä mutta happivaje oli helposti korjattavissa ulkoilmassa.
"Ja mihinkäs neiti on matkalla?", hän kysyi vakavana ja harppasi parilla askeleella toisen eteen pysähtyen sitten paikoilleen, näin hän kykeni estämään cheerleaderin etenemisen. "Se oli vähän ajattelematonta mitä tuol sisällä kävi, sori siitä", Taylor mumisi epäselvästi, mutta ei varsinaisesti ollut pahoillaan. Se ei kuulunut hänen tapoihinsa, ja hän oli liian ylpeä pyytääkseen välikohtausta tosissaan anteeksi. Katse tutkaili Pepen kasvoja, mutta kasvot pysyivät ilmeettöminä.
"Jos sä nyt kiltisti tulisit takaisin sisälle ja hakisit vaikka tavaras, jos sulla semmoisia on", urheilija aloitti ja käänsi katseensa asfalttiin, "Sitten soitettais sulle taksi ja menisit kotiis nukkuun ton humalan pois", hän jatkoi vakavana ja vilkaisi tyttöön lyhyesti.
Vaikka Taylorilla ei ollut mitään velvollisuutta pitää Pepestä huolta tai katsoa tuon perään, mutta kuitenkin hän teki niin. Omatunto olisi kolkuttanut ja rankasti jos tytölle sattuisi käymään jotain.
"Eiköhän mennä?", poika ehdotti varovaisesti ja nosti kätensä cheerleaderin hartialle.

"Ja jos viittit mitenkään olla vänkäämättä vastaan koska mä olen selvinpäin, sä et ja mulla olis aika paska fiilis jos sulle sattuis käymään jotain siks, että mä luovutin ja päästin sut omin päin hiippailemaan tuossa kunnossa", Taylor lausui illan pisimmän puheenvuoronsa tähän mennessä ja yllättyi jopa itsekin.
"Tai meinaan että omatunto soimais", hän lisäsi ja totesi mielessään lauseen kuulostaneen ihan joltain muulta, kuin siltä, miksi se oli tarkoitettu. Toivottavasti Pepe ei aamulla muistaisi yhtään mitään.

Penelope ei jotenkin tajunnut Taylorin siirtymistä, vaan oli melkein törmätä tähän, kun urheilija oli astunut hänen eteensä estämään etenemisen. Vihertävänsiniset silmät nousivat tuimasti Taylorin silmiin ja tyttö katsoi tätä nyt tiukasti.
"Se ei kuulu shulle, minne mä oon menossha. Että voisitko siirtyä, kiitos", Pepe sopersi, kun urheilija oli ehtinyt vielä pahoitellakin sisällä tapahtuneesta tapahtumasta. Punapäätä ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa toisen pahoittelut, koska tyttö ei oikeastaan edes muistanut, mistä toinen oli pahoillaan. Humaltuneen Penelopen muisti ei ollut kovin hyvä.

"Ai mikä humala muka", tyttö tiukkasi närkästyneenä ja kasvoille kohosi turhautunut ilme. Penelope oli tekemässä väistöliikettä, mutta Taylorin käsi laskeutui silloin hänen harteilleen. Punapää hätkähti toisen kosketuksesta hienoisesti ja oli aikeissa siirtää toisen käden pois harteiltaan, mutta omaksi yllätyksekseen Pepe nojautuikin välittömästi vasten Tayloria. Niin, totta kai vahingossa. Kengät, joilla Pepe käveli, olivat varsin pitkä korkoiset ja niillä juopuneena käveleminen oli yllättävän haastavaa. Jopa Penelopelle, joka oli tottunut korkokenkiin.
"Ei mulla oo... Tavaroita..." tyttö mutisi varsin epäselvästi ja yritti työntää käsillään itseään kauemman Taylorista ja Taylorin vahvan tuntuisesta kropasta.
"Mun laukku... Mulla ei oo laukkua..." Penelope jatkoi epäselvää mutinaa ja alkoi vaistomaisesti etsiä olalla roikkuvaa laukkua, jota ei siis enää ollut. Minne hänen musta olkalaukkunsa oli kadonnut, eikös se kuitenkin lähtenyt mukaan, kun tyttö kotoaan lähti?

Punapään käsivarret menivät välittömästi kananlihalle, kun viileämpi iltatuuli puhalsi heitä päin. Penelope sulki hetkeksi aikaa silmänsä, sillä silloin yllättävä paha olo iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hengitys kävi raskaaksi, kun tyttö yritti hengitellä sisään ja ulos.

Taylor oli hieman varpaillaan Penelopen suutahtaneen reaktion vuoksi, okei kyllä hän ehkä oli ansainnut moisen kiukuttelun mutta silti hänestä ei paistanut merkkiäkään katumuksesta.
"En mä siirry, enkä mä aijo päästää suakaan lähtemään", urheilija totesi varmasti ja katseli humalaista cheerleaderia kulmat kurtussa, hän ei ymmärtänyt tälläistä juomista yhtään. Olihan sitä itsekin tullut vedettyä sellaiset koomakännit, että seuraavana aamuna todellakin tiesi, mitä edellisiltana oli tehnyt. Silti kenenkään ei koskaan tarvinnut pelätä tai huolehtia hänen puolestaan, tai ainakaan poika itse ei muistanut sellaista tapahtuneen.
"Pepe sä tiedät ihan itsekin että kukaan muukaan ei päästäis sua tossa kunnossa harhaileen yhtään mihinkään", Taylor jatkoi Pepen vakuuttelua ja katseli ympärilleen. Toisen epäselvä mumina kiinnitti hänen huomionsa ja katse käännettiin tyttöön, "Ootko sä hukannut jotain?", poika kysyi ja koitti hahmottaa hieman niitä epäselviä sanoja, joita punahiuksinen oli suustaan päästänyt.
Ja jälleen yksi mainio peruste sille, että hän ei päästäisi tyttöä lähtemään yhtään mihinkään ilman jotakuta, joka osaisi ja tajuaisi katsoa tuon perään ja pitää huolen siitä ettei toinen joutuisi ongelmiin. San Diego kun ei ollut öisin mitään turvallisinta seutua, varsinkaan silloin, jos oli liian luottavainen ja eksyisi väärään seuraan. Alkoholin vaikutuksen alaisena ajatusten juoksu hidastui eikä se tatuoitu ja pelottavasti naurava korsto tuntunutkaan enään pelottavalta, ja ihmisiin tupattiin luottamaan turhan helposti.

Taylor säpsähti Pepen horjahtaessa häntä päiten, hetkeäkään hän ei epäillyt sitä, että tuo olisi sen tahallaan tehnyt, eikä sillä mahdollisuudella ollut edes sijaa pojan ajatuksissa.
"Ota nyt oikeesti hiukan rauhallisemmin", hän mumisi ja tarttui tottuneesti cheerleaderin käsivarsiin pidellen tuota pystyssä, vaikka tyttö kovasti yrittikin päästä pojasta kauemmas.
Kun Taylor oli varmempi siitä, että Penelope osaisi pysyä pystyssä omin avuin, hän päästi tuosta irti. Päätä pudisteltiin lähinnä siksi, että tälläistä iltaa hän ei osannut edes odottaa. Poikien ilta oli muuttunut Taylor pelastaa-illaksi, eikä voitu sanoa, että urheilija tuntisi prinssin leikkimisen mielekkääksi. Se vain tuli luonnostaan, eikä Taylor mahtanut luonnolleen mitään. Sitä paitsi hän oli selvinpäin, muutamaa nautittua drinkkiä lukuunottamatta, olisi ollut vastuutonta ja typerää olla huolehtimatta huonommassa kunnossa olevista vain siksi että se ei ollut mukavaa.
"Ootko sä ihan kunnossa?", urheilija kysyi kummaksuen ja katseli Penelopea, joka näytti olevan huonossa hapessa ja sitäkin huonommassa jamassa.

Penelopen ajatukset karkasivat sitä mukaa, miten ne mieleen tulivat. Punapää yritti parhaansa mukaa pidellä itseään pystyssä ja kuunnella, mitä Taylor hänelle puhui.
"Oon mä ennenkin..." tyttö mutisi ja jätti sanansa kesken. Hän oli siis aikeissa vastata miehenalun 'kukaan muukaan ei päästäis sua tossa kunnossa harhaileen' -toteamukseen. Voi kyllä, tämä cheerleader oli kyllä aikamoinen selviytyjä, jos totta puhutaan. Ihme, ettei häntä oltu vielä ryöstetty tai mitä pahempaa, raiskattu. Sen verran punapää oli yksin kaduilla yömyöhään käyskennellyt humaltuneena. Onni saattoi olla tässä asiassa hänen puolellaan, mutta eipäs se onni sitten muuta varten auttanut.
"Mun laukku on kano- ka-kadonnut", Penelope selvensi sanomisiaan parhaansa mukaan ja antoi päänsä taas vaihteeksi keinua puolelta toiselle.

Urheilijan kysyessä, oliko tyttö kunnossa, kyykistyi Pepe alas ja asetti kätensä päänsä molemmin puolin hiustensa sekaan. Mutta päästessään kyyryasennossa niin alas kuin suinkin tytön jalat pettivät ja nyt Penelope istui maassa erittäin pahoinvoivana. Häntä ei ollut sattunut lainkaan, sillä eihän pudotusta ollut kuin parisen senttiä.
"Mua huimaa..." punapää sopersi surkean kuuloisena, kun oli sulkenut silmänsä. Päässä tosiaan tuntui pyörivän enemmän kuin laki salli, eikä huimaaminen edesauttanut lainkaan sitä pahaa oloa, joka nyt suorastaan tuntui kasvavan astetta verran pahemmaksi.

Aina seuraavana aamuna tyttö sanoi itselleen, ettei enää koskaan aikoisi juoda itseään pahaan kuntoon. Kuitenkin aina viihteelle lähtiessä se sattui unohtamaan ja tähän sitä aina tultiin. Seuraavana aamuna herätessä olo olisi varmaan kuin olisi jäänyt jonkun tukkirekan alle.

Se ei ehkä ulospäin näkynyt, mutta Taylor taisi hätääntyä tässä tilanteesa itsekin.
Ei hän ollut mikään helvetin ensihoitaja. Eikä hän myöskään tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä ihmiselle, joka oli ottanut hieman liikaa ja kärsi huimauksesta ja näytti kaiken lisäksi siltä, ettei henkinenkään puoli kovin hyvässä kunnossa ollut.
"Sun laukku on siis kadonnut", Taylor toisti lähinnä itselleen ja kyykistyi asfaltilla istuvan Penelopen viereen. Mitä hänen pitäisi tehdä? Tuskin tässä ambulanssia tarvittaisiin, mutta keskellä kävelykatua istuskelu ei ollut hyvä vaihtoehto. "Jos mä soitan sulle taksin?", poika ehdotti ja nosti kätensä jälleen cheerleaderin hartialle.
"Oksettaako sua? Jos oksettaa niin kannattaa antaa vaan tulla niin olo paranee edes vähän", rohkaistiin toista käden silitellessä hartiaa rauhoittelumielessä. Taylor ei ehkä ollut hyvä tälläisissä, mutta hän kyllä hoitaisi homman kotiin ilman, että Pepelle tapahtuisi mitään.

"Pystytkö sä kävelemään jos haetaan sun tavarat ja soitetaan taksi?", Taylor kyseli, vaikka tämä ei ollut ehkä parhain mahdollinen hetki luetella mahdollisia vaihtoehtoja saada Pepe kotiin nukkumaan humalaansa pois.
Urheilija katseli ympärilleen ja muutama sisälle yökerhoon jonottava ihminen katseli parivaljakkoa kummastellen, tämä vielä puuttuisi jos häntä ruvettaisiin syyttämään cheerleaderin juottamisesta känniin. "Mennäänkö vähän sivummalle? Tässä keskellä tietä on vähän paskamaista istuskella", Taylor mumisi ja ujutti kätensä lupia kyselemättä Penelopen käsivarsien alle, sitten suoraan sanottuna raahaten punahiuksisen kävelykadun reunaan.
"Osaatko sä yhtään sanoa, mikä sun oloa helpottaisi?", hän kysyi kulmat kohollaan ja kyykistyi jälleen toisen viereen katsellen asfaltilla istuvaa cheerleaderia huolestuneena.

Tyttö nyökkäsi hajamielisesti, kun Taylor kyseli tytön laukun perään. Jos laukkua ei kerran nyt missään näkynyt ja se oli mukaan kyllä kotoa otettu, joten kai se sitten oli kadonnut. Loogista, eikö vain?
"En mä.. En mä tiedä.." Penelope sopersi vastaukseksi, kun miehenalku kyseli nyt, oksettiko häntä. Ei punapää osannut sanoa ollenkaan, oliko hänellä sellainen paha oli vain sellainen toisenlainen paha olo, jonka seurauksena hän ei oksentaisi. Olo kuitenkin oli sellainen, että mitään ei luultavasti saataisi enää alas kurkusta.
Paitsi vesi. Vesi. Vettä.

Mutta sitten Taylor jo jatkoi kyselemistä, mikä sai cheerleaderin kurtistamaan hetkeksi ajan kulmiaan. Sitä ei kauaa voitu tehdä, sillä päätä alkoi särkeä vain entistä enemmän.
"En mä tiä- tiedä... Ihan sama.." Pepe jatkoi epämääräistä sopertamistaan ja hieraisi kämmenellä otsaansa, jossa päänsärky tuntui sillä hetkellä olevan voimakkaimmillaan.
Yhtäkkiä kädet olivat ilmestyneet punapään käsivarsien alle ja tyttöä raahattiin pois keskeltä kävelykatua hieman reunempaan. Penelope hengitteli raskaasti ja sulki jälleen silmänsä, jotta ne eivät pyörisi villisti ympäriinsä koko aikaa.
"Vettä.." punapää sai viimein sanottua jotain sellaista, minkä Taylorkin voisi jopa ymmärtää.

Pepellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, missä hänen laukkunsa oli. Laukussa tosiaan oli kaikki tavara, joita tyttö tarvitsisi illasta selvitäkseen. Narikkamiehet eivät luultavasti antaisi punapään takkia kuin vasta silloin, kun se jäisi viimeisenä yksin naulakkoon. Penelope tahtoi vain nukkumaan.
"Mä haluun.. Nukkumaan.." cheerleader supisi vaisummin ja pää notkahti hieman alemmas väsymyksestä. Olihan sitä tullut melko lailla tanssia sinä iltana, joten ei ollut ihmekään, jos Penelopea väsytti näin paljon. Tosin hän nukkuin nykyään aika huonosti ja väsymys saattoi johtua siis myös huonosti nukutuista öistä.
Vihertävänsinisiä silmiä aukaistiinn hivenen, sen verran, että tyttö pystyi paikantamaan vieressä istuvan Taylorin. Pepen toinen käsi ujuttautui varovaisesti ja arasti toisen käsivartta koskettamaan, kunnes tyttö tarttui hellästi kiinni miehenalun kädestä.
"Älä jä-tä... Jätä mua yksin.." Pepe esitti hiljaisen pyynnön, kun katse onnistuttiin viimein siirtämään urheilijaan, jota väsyneet silmät katsoivat anovasti.

sori hitti :---)

Penelope halusi vettä, tai ainakin Taylor ymmärsi niin. Mutta mistä helvetistä hän taikoisi vettä siihen hätään? Ainoa vaihtoehto oli raahata toinen takaisin yökerhoon ja tilata toiselle vettä, tai sitten hän itse kävisi hakemassa sitä tytölle yökerhosta.
Muttia asiassa riitti; Pepen raahaaminen takaisin olisi haastavaa ja veisi takuulla aikaa, eikä Taylor halunnut oksennuksia päällensä. Toisekseen, hän ei ihan mielellään tohtinut jättää tätä yksin. "Mennään yhdessä hakemaan tuolta sisältä sulle vettä?", poika ehdotti ja koitti puhua selkeästi, jotta Pepe varmasti siinä tilassa ymmärtäisi. Hän tarttui cheerleaderia käsivarresta ja nosti toisen jaloilleen,
"Ota musta tukea", poika käski ja piti toista edelleen tukevasti pystyssä, lähtien sitten ottamaan rauhallisia askeleita takaisin yökerhoa kohti. Onneksi he eivät ehtineet kovinkaan kauas, muutaman kymmenen metrin päähän. Jos matka olisi ollut pidempi, Taylor oli mielummin soittanut taksin ja hoitanut Penelopen suoraan kotiinsa.
Portsari päästi parivaljakon takaisin sisätiloihin ja Taylor jatkoi cheerleaderin taluttamista kohti baaritiskiä, häntä ei kiinnostanut tuttujen kasvojen virnuilut ja katseet, joista kykeni helposti päättelemään, että maanantaina tästä puhuisi koko Astonin kerma.
Riitapukari saapui pelastamaan humalaisen cheerleaderin, poikaa ei kyllä kiinnostanut yhtään, vaikka siitä tulisi juttu paikallislehteen. Tärkeintä oli nyt se, että Penelope pääsisi turvallisesti kotiinsa.
"Taylor! Sun happihyppelys kesti aika kauan!", Jonas huudahti baaritiskin luota, jonne Taylor suuntasi huojuvaa punatukkaa taluttaen.
Onneksi jätkä tajusi Taylorin ilmeestä, että nyt ei ollut oikea hetki naljailuille tai vitseille. "Onko toi nyt ihan kunnossa?", Jonas kysyi tarkoittaen Penelopea, jonka suuntaan urheilija nyökkäsi.
"Miltä näyttää? Tultiin hakeen sille vettä ja sit soitan samantien taksin että se pääsis kotiinsa nukkumaan", poika vastasi naurahtaen, jos häneltä onnistui humalaisten huolehtiminen, rennon ilmapiirin ylläpitäminen tuskin olisi vaikeaa. Aikaisempi sanaharkka Jonaksen kanssa tuntui ainakin unohtuneen, eikä Taylor itsekään välittänyt enään kantaa kaunaa välikohtauksen johdosta.

"Hei, saisinko mä tuopillisen vettä?", Jonas tilasi baarimikolta, joka nyökkäsi ja lykkäsi puolen litran tuopin baaritiskille pojan eteen, joka ojensi tuopin sitten Taylorille,
"Tossa"
"Kiitos", hän vastasi ja ojensi vesilasia varovasti Penelopelle. "Koita olla kastelematta itseäs, ja jos tulee huono olo niin oksenna mielummin Jonaksen päälle kuin mun", Taylor lausui ja piteli vesilasia edelleen kädessään.
Pari seurueessa aiemmin ollutta cheerleaderia saapuivat Jonaksen luokse ja loivat äimistyneet katseensa Pepeen, ilmeisesti tuo ei sillä hetkellä sattunut näyttämään heidän mielestään tarpeeksi täydelliseltä.
"Ja te voittekin etsiä ystävänne laukun, kun kukaan teistä ei ole niin humalassa kuin Pepe, joten varmasti muistatte mihin se jätti laukkunsa", urheilija sanoi teennäisen ystävällisesti, mutta lauseen loppua kohden äänensävy muuttui käskeväksi.
"Mä soitan sen taksin heti kun tämä sankari on saanut tavaransa takaisin", Taylor totesi ja Jonakselle joka nyökkäsi kaljaa hörpätessään, "Ehkä parempi niin".
Ei ehkä parempi, vaan todellakin parempi.

Penelope olisi tahtonut panna vastaan ideaa, joka tarkoitti takaisin yökerhoon menemistä, mutta Taylor ehti jo nostaa hänet jaloilleen. Punapään pää nojautui hetkeksi aikaa vasten urheilijan olkaa, mutta laiskan näköisesti tyttö sai päänsä sitten nostettua ja matka takaisin kohti yökerhoa sai alkaa. Taylorin avustuksella, totta kai.
Oli aika ihme, että ovimies päästi heidät sisään. Kaipa mies tajusi, että nyt oli saatava vettä ja taksi soitettua paikalle. Taas päästiin takaisin tunkkaiseen ilmaan, jossa Penelope ei viihtynyt enää lainkaan. Hän ei hetkeen erottanut mitään ympäriltään, sillä sisällä tuntui olevan pimeämpää kuin ulkona. Eikä tytön silmät olleet vielä tottuneet tähän.

Ympäriltä kuului ainoastaan kovaääninen musiikki ja jotain huudahduksia, joita tyttö ei osannut sillä hetkellä enää tulkita. Penelopea silmiä alkoi särkeä tanssilattialla olevat kirkkaan valot, joten tyttö päätyi sulkemaan silmiään aina tilaisuuden tullen. Onneksi Taylo talutti häntä eteenpäin.
He pääsivät viimein baaritiskin luo ja pian tytölle ojennettiin vettä. Cheerleader tarttui lasiin molemmilla käsillä, jottei se vain kaatuisi maahan. Vettä ei saatu kurkusta alas kuin vain pari kulausta. Sekin kyllä auttoi.
Pepe antoi katseensa pysytellä tiiviisti lattiassa, jottei hänen silmiinsä enää osuisi tanssilattialla oleviin kirkkaisiin valoihin. Tuttuja ääniä alkoi kuulua jälleen ympäriltä, mutta Penelope ei kiinnittänyt niihin juurikaan huomiota. Tyttö keskitti kaiken voimansa siihen, ettei hän vain oksentaisi yökerhon lattialle.

"Mut ei me tiietä, missä Pepen laukku on", joku cheerleadereista tokaisi närkästyneenä ja vilkaisi rakennekynsiään.
"Siis oliks se se musta laukku?" kuului toisen cheerleaderin suusta kysymys.
"No joku musta laukku vietii äsken baarimikolle", kolmas tytöistä sanoi sitten ja viittoi baaritiskin takana olevaa baarimikkoa. Häneltä saattaisi Penelopen laukku löytyä.

Taylor joutui miettimään kahteen kertaan, ryhtyisikö räyhäämään noille kolmelle tyhjäpäiselle cheerleaderille siltä seisomalta. Toisaalta, hän ehtisi tekemään sen myöhemminkin jos keskittyisi nyt vain Penelopesta huolehtimiseen.
"Minkä värinen se sun laukku oli, Pepe?", poika kysyi kovaan ääneen koska meteli yökerhossa oli muutenkin aikamoinen. Baarimikko tuskin antaisi laukkua miespuoliselle, mutta Penelope itse tuskin sitä pystyisi pyytämään. Taylor nojautui baaritiskiä vasten ja piti cheerleaderia edelleen pystyssä.
"Hei anteeks", hän yritti herättää baarimikon huomion ja saikin sen itselleen, "Tän neidin laukku hukku aikasemmin illalla", poika selitti ja baaritiskin toisella puolella oleva nuorehko mies nyökkäsi lyhyesti ja otti pari askelta toiseen suuntaan palaten mukanaan musta käsilaukku. Taylor nappasi laukun miehen kädestä ja näytti sitä tytölle, "Onko tämä sun?", hän kysyi jälleen ja tutkaili punahiuksista katseellaan. Tämä ilta ei ollut mennyt alkuunkaan putkeen, poikien ilta oli muuttunut naistenmetsästyksen MM-kisoiksi, hyvä ystävä tappelukumppaniksi ja Taylor itse hiljaisesta ja koppavasta pelastavaksi prinssiksi. Ei ihan unelmailta, mutta pahempaakin oli koettu. Tai ei siinä tapauksessa, jos urheilija saisi oksennukset päällensä...
"Teidän kannattais varmaan lähteä", Jonas totesi vakavana ja Taylor tiesi tuon tajuavan, ettei Pepe ollut elämänsä parhaassa kunnossa.
"Niin pitäis, mulla rupee voimat loppuun", poika naurahti ja katseli humalaista cheerleaderia, jota hän piteli pystyssä. "Juotko sä vielä?", hän kysyi tytöltä, joka ei näemmä ollut saanut kovinkaan paljoa vettä alas.

"Mä soitan taksin", Jonas tarjoutui ja ryhtyi oitis kaivamaan puhelinta taskustaan. Hän oli parempi muistamaan paikkojen osoitteita jopa humalassa, tällä hetkellä Taylorista tuntui ettei hän olisi muistanut tiukan paikan tullen edes kotiosoitettaan.

Punapää joutui tarkasti miettimään laukkunsa väriä. Minkähän värinen se oli, ei tytöllä ollu hajuakaan. Onneksi Taylor kuitenkin kysyi hukkunutta laukkua baarimikolta, joka otti esille mustan laukun. Nähdessän mustan laukun Taylorin käsissä tyttö mutisi jotain myöntävän kuuloista.
"Joo, toi on mun laukku.." tyttö sopersi ja otti laukun tärisevin käsin miehenalulta. Laukkua pidettiin melko hennosti kiinni, mutta käsissä se silti pysyi.
Seuraavaan kysymykseen Penelope ei vastannut, vaan joi vielä yhden kulauksen vettä. Sen jälkeen lasi asetettiin takaisin tiskille, josta se olisi kaatunut maahan, ellei baarimikko olisi ollut tarkkana ja ottanut lasista kiinni.

Penelope lähti sitten astelemaan takaisin ulos päin, sillä hän ei tahtonut enää olla yökerhossa, jossa oli paljon ihmisiä. Nyt väkijoukko alkoi tuntua yllättävän ahdistavalta ja ahtaalta. Eikä Penelope pitänyt siitä yhtään. Hän tahtoi pois ihmisten keskuudesta, mielummin nyt eikä myöhemmin. Taylorin olemassaolo oltiin unohdettu täysin ja Pepe kuvitteli olevansa yksin liikenteessä. Niin kuin hän oli aina ennenkin ollut.

Taylor huokaisi ääneen helpotuksesta kun Penelope tunnisti laukun omakseen.
"Hyvä, pidä nyt huoli siitä", hän sanoi vakavalla äänellä ja kääntyi takaisin Jonaksen puoleen joka oli juuri lopettanut puhelun.
"Se taksi tulee viiden minuutin sisällä tuohon eteen", tuo ilmoitti ja tyhjensi jälleen kaljatuoppiaan pitkän kulauksen verran, Taylor nyökkäsi lyhyesti ja nojasi paremmin baaritiskiin. Ote cheerleaderista oli päästetty hetkeä aikaisemmin ja urheilija käyskenteli tiskin luona kaverinsa kanssa, joka näemmä oli hukannut Kevinin ja tytöt hetki sitten.
"Missä Kev on?"
"Mä en itseasiassa tiedä, se lähi jonnekkin sen Annien kanssa ja se brunette ei enään lämmennyt mulle joten mä vedän nyt kaljaa suruuni", Jonas kertoi ja naurahti huvittuneena. Taylorkin naurahti lyhyesti, "Okei, harmi että tää ilta meni nyt vähän... Tälläin", hän lausui harmistuneena ja otti kaveriinsa lyhyen katsekontaktin, kääntäen katseensa nopeasti takaisin muualle.
"No kyllä niitä uusiakin iltoja tulee", Jonas totesi optimistisesti ja pudisteli päätään, ilta oli toden totta ollut tapahtumarikas.

"Mihin se Pepe nyt hävisi?", Taylor ärähti hetken hiljaisuuden jälkeen ja katseli ympärilleen, punahiuksista tyttöä ei näkynyt lähimaillakaan.
"Mä meen sen perään, soittelen sulle myöhemmin", hän huikkasi Jonakselle, joka jäi baaritiskin luokse urheilijan lähtiessä takaisin ulos.
Poika bongasi cheerleaderin juuri ennen ulko-ovea ja tarttui tätä ehkä turhankin tiukasti käsivarresta,
"Toi oli nyt niin tarpeetonta, Pepe", Taylor murisi ja kurtisti kulmiaan.

Penelope ehti astella jo tutuksi käyneen narikan ohi ja oli jo astumaisillaan ulos ovimiehen auki pitämästä ovesta, kun joku tarttui häntä tiukasti käsivarresta. Punapää ähkäisi ja kääntyi katsomaan viereen ilmestynyttä Tayloria sekavana. Tyttö yritti riuhtoa kättään irti toisen otteesta.
"Pääts-päästä irti.." Pepe sopersi ja väänteli Taylorin otteessa olevaa kättänsä.
"Mä en tahdo... Mä en halua, että sä kosket muhun", cheerleader sammalsi epäselvästi ja onnistui viimein riuhtaisemaan kätensä irti miehenalun otteesta.

Tyttö ehti ulos ja viitisen metrin päähän ulko-ovesta, kunnes hän pysähtyi ja asetti kätensä seinää vasten pitääkseen tasapainon. Happi tuntui taas loppuneen ja vatsassa väänsi hyvin ikävästi. Sitten se vain tuli, täytenä yllätyksenä. Okei, ei se oikeastaan ollut yllätys tuossa kunnossa ollessa.
Punapää oksensi seinän viereen ja yritti pitää jotenkin tasapainonsa. Hiuksia tuntui olevan vaikea pitää poissa kasvoilta, sillä ne koko ajan karkailivat tytön käsien välistä ja melkein sotkeutuivat oksennukseen.

Onneksi oksennusta ei kestänyt kauempaa, sillä tytöstä alkoi tuntua, että hän alkaisi pian oksentaa ulos sisäelimiään. Pepe haukkoi äänekkäästi happeaan seinään nojaten ja pari kyyneltä oli vierähtänyt poskelta maahan oksentamisen aikana. Tyttö pyyhkäisi kyynelvanat pois poskiltaan ja keskittyi nyt pystyssä pysymiseen.