Tik Tok

Taylor nosti teatraalisesti kätensä ilmaan Penelopen riuhtoutuessa hän otteestaan irti,
"Hei muista että mä yritän vaan auttaa, mutta oma on valintas jos haluat mennä yksin kotiin ja joutua jonkun sekopäisen narkkarin raiskattavaksi!", poika ärähti närkästyneenä. Tuntui siltä että Penelope oli aika kiittämätön, mutta toisaalta tyttöä ei voinut syyttää mistään, eihän tuo ollut edes selvinpäin.
"Mä haluan vaan auttaa sua", hän sanoi rennommin ja ystävällisemmin. Poika ei päästänyt cheerleaderia näkyvistään, vaan seurasi tätä vähän matkan päähän. Hän osasi jotenkin odottaa toisen oksentavan, siltä Pepe ainakin näytti. Sitten seuraavaksi Taylor näki toisen oksentavan. Ja vaikka Pepe olikin nätti tyttö, ei hänkään oksentaessaan ollut ihan hehkeimmillään. Taylor olisi kyennyt oksentamaan itsekin, mutta käänsi mielummin katseensa pois tytöstä ja peitti suunsa kädellään.

"Onko parempi olo?", poika kysyi Penelopen lopetettua oksentamisen. Kasvoilla keinui jotakin virneen tapaista, "Sen siitä kuningas Alkoholista saa", hän naurahti itsekseen ja vilkaisi cheerleaderiin kohottaen sitten kulmiaan kysyvästi. "Haluisitko sä nyt kotiin? Se taksi odottaa tos oven eessä".

Penelope oli kuullut saman virren ennenkin; jos hän lähtisi yksin juovuksissa liikenteeseen, hänet takuulla raiskattaisiin. Eipä ainakaan vielä kukaan ollut pimeällä kujalla yllättänyt. Eikä tyttö oikeastaan edes ottanut toisten varoitteluja tosissaankaan. Eihän häntä nyt voitu raiskata, se ei olisi todellista. Raiskareita ja väkivaltaisia tyyppejä oli vain tv:ssä ja elokuvissa, eikö niin?
Pepe nielaisi kostuttaakseen kurkkuaan, joka tuntui kovin karhealta oksentamisen jälkeen. Suussa oli kauhea maku, joka melkein aiheutti uuden oksennuksen tulon. Mutta tyttö onnistui pidättelemään sitä vatsassaan ja pian olo tuntui tasaantuvan. Ainakin jotekuten.

Auttaa. Taylor tahtoi vain auttaa, niin miehenalku ainakin väitti. Monet olivat sanoneet samaa, monet tahtoivat auttaa tätä punapäätä. Mutta uskoiko Penelope, ei. Ei hänelle kannattanut järkeä yrittää puhua silloin, kun hän oli juopuneena.
Tyttö nyökytteli hatarasti, kun urheilija kysyi, tahtoiko tyttö päästä kotiin. Kotiin, sinne hän tahtoi. Hän tahtoi kypristyä oman peittonsa alle ja nukahtaa. Nukkua pahan olon pois. Tosin herätessä paha olo olisi entistä kauheampi.

Cheerleader otti tukea Taylorista, kun päästi irti tukevasta seinästä kävelläkseen keltaisen taksin luo, joka tuntui olevan harmillisen kaukana.

Sen enempiä puhumatta Taylor otti jälleen kerran tukevan otteen Penelopesta ja lähti kävelemään taksin luokse tyttöä pystyssä pitäen. Jälleen kerran hän oli kiitollinen siitä, ettei tyttö kerennyt pinkomaan viittä metriä pidemmälle. Matkanteko taksille tuntui silti ikuisuudelta, nopeasti eteneminen ei käynyt päinsä, muuten Penelope olisi herännyt aamulla polvet ja otsa asfaltti-ihottumassa.
"No niin", Taylor mumisi ja avasi taksin oven avittaen cheerleaderin auton takapenkille. Hän itse kipusi autoon toisen jälkeen ja katsoi kuskia, joka näytti kyllästyneen odotteluun. "Minnekkäs matka?", tukeva ja kaljupäinen mies kysyi kuitenkin ystävälliseen äänensävyyn, tämä tuntui onneksi ymmärtävän, miksi taksiin selviytyminen oli kestänyt niin kauan.

"Pepe?", Taylor kysyi ja katsoi tyttööön, "Missä sä asut?", hänellä ei ollut aavistustakaan toisen kotiosoitteesta.