I messed up everyone. I've already had all my fun

Jacky ja Outsider tapaa =)

Jacky suorsiti hieman patjansa päällä olevaa vilttiä ja tiputti pienen pussillisen tapletteja sen päälle. Oli kesä ja se oli hyvä. Olihan San Diegossa aina lämmin, mutta ainakin viime talvi oli ollut selvästi viileämpi kuin kesä. Pitäisiköhän silloin muuttaa takaisin rakennukseen? Mustahiuksinen poika kieppasi itselleen sätkää. Hän oli asustellut uudessa kodissaan jo jonkin aikaa. Se oli vanha paketti auto ja sen "takakontissa" hän asusteli. Ei hän kuskin puolelle yleensä mennyt. Eihän siellä mitään enää ollut. Ei edes penkkejä. Takan olevia ovia ei enää ollut, joten jos joku sattui kulkemaan auton ohi takaapäin, Jackyn kotiin näki selvästi. Pitäisi varmasti pölliä joku rätti siihen eteen. Ei se olisi kiva, jos hän vaikka olisi pukille päässyt ja tytön kanssa olisi täällä ja joku tuttu pervo tulisi tirkistelemään. Tosin, eihän se olisi edes tirkistelyä, vaan suoraa katsomista.

16-vuotiaan pojan silmät seisoivat ja pupillit peittivät miltei koko vihreän alueen. Hän ei ollut edes varma mitä oli tänään jo vetänyt. Heti kun olo alkoi laskea, hän veti jotain lisää. Nyt hänellä oli nappeja ja pilveä. Tosin, jossain vaiheessa rupeaisi tekemään kokaiinia ainakin mieli. Napeista Jacky ei ollut edes varma mitä ne olivat. Jotain... Jotain. Tekivät hyvän olon ja piristivät kummasti.
"Oh I'm an outsider outside of everything!" Poika lauloi sitten itsekseen sutkot kovaan ääneen. Kappale oli soinut hänen päässään järkyttävän pitkään. Ainakin siltä se tuntui. Iltakin oli jo pitkällä. Kohta sitä kai voisi yöksi sanoa. Viettäisiköhän hän yön kotona vai jossain muualla? Tapahtuisikohan jossain jotain jännää?

Pojan "kodissa" ei pahemmin sisustusta ollut. Eräästä asunnosta pöllitty patja ja viltti, ruskea koristetyyny, kasa vaatteita, kasa cd:tä, paljon turhaa paperia ja sanomalehtiä, plus pahvilaatikoita.

/coming :---)/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

“Testaa vaan.”
Joku ojensi pysähtyneen auton takapenkiltä Jaseylle likaisen ja rikkinäisen tarjottimen. Mistähän sekin oli varastettu? Tyttä tutkaili hetken ajan valkoista jauhetta, joka oli laitettu siististi folion päälle. Toinen kulma koholla Jasey vilkaisi vieressään istuvaa kuskia, jonka nimeä ei edes tiennyt. Hänen ilmeisesti tupakasta kärsineet hampaat vilkkuivat tuon virnistäessä rohkaisevasti Jaseylle.
Tyttö kohautti olkiaan, kumartui ja nuuhkaisi ja kun valkoinen jauhe tavoitti hänen sieraimensa, olo tuntui äkisti erilaiselta. Paremmalta kuitenkin. Mustatukka virnisti ja tuon aikomuksena oli ottaa vielä toinenkin annos, mutta nuo toiset näyttivät olevan eri mieltä. Ei enempää. Tönäisy olkapäähän, ja Jasey löysi itsensä auton vierestä hiekkaiselta maalta, auton ovi vedettiin kiinni. Nauru kaikui pitkään tytön korvissa, kun auto kaahasi pois.

Meni tovi ja toinenkin että Jasey sai kammettua itsensä ylös. Tummat silmät katselivat ympäristöä, mutta eivät tunnistaneet sitä. Miten mustatukalla olisikaan voinut olla hajua siitä että missä hän oli, olihan tuo vetänyt matkalla ruohoa enemmän kuin laki sallii ja lopuksi heroiinipaukun nenäänsä. Ja ikäähän löytyi... 14 vuotta.
Parin kirosanan saattelemana Jasey lähti astelemaan kohti ränsistyneen näköistä kerrostaloa. Pihassa näkyi olevan pakettiauto, josta kuului laulua. Laulua? Kuulikohan Jasey omiaan, se ei olisi ollut mitenkään erikoista tällaisessa mielentilassa. Tytön mielenkiinto kuitenkin kohosi, ja vaikka matka pakulle tuntui pitkältä ja vaivalloiselta, hymy nousi hänen huulilleen kun pakettiautosta löytyi poika. Joku mustatukkainen poika, joka näytti Jaseytä vanhemmalta. Hetken ajan Jasey katseli vain poissaolevalla katseellaan pakettiauton sisältöä, joka ei näyttänyt olevan kovinkaan aatelislaatua.

”Ai, moi, sä täällä ilmeisesti laulat”, Jasey sitten virnisti ja mittaili poikaa katseellaan. Tuntematon näytti olevan, kyllä tyttö nyt sentään tutun olisi tunnistanut, hänellähän oli nimitäin loistava kasvomuisti jota eivät heikentöneet mitkään litkut tai aineet. Hetken oli hiljaista.
”Onko sulla jotakin hyvää, vai?” mustatukka sitten kysyi ja nyökkäsi viltillä olevia pillereitä kohti.
Vaikka Jaseyn katse oli melko poissaoleva, ja pupillitkin nuppineulanpään kokoiset, tyttö tunsi olevansa paikalla niin paljon kuin vain fyysisesti ja henkisesti oli mahdollista.

Jacky hätkähti silmiin pisätävn paljon, kun joku puhui hänelle. Hetken hän tuijottikin puhujaa (joka oli tyttö) silmät suurina, kunnes älähti.
"Koputa!" Hän huudahti ja hieman rymyten konttasi aukon eteen ja näin myös lähemmäs tyttöä. Toista tarkkailtiin lähempää. Kyllä tuo tyttö oli. Selvästi. Nuori, mutta edusti vastakkaista sukupuolta. Tummapää oli kysynyt hyvästä ja Jacky vilkaisi taakseen nappejaan.
"On ne hyviä." Hän vastasi hieman tyhmänä, kunnes kääntyi takaisin tyttöönpäin. Nyt hymyillen leveänä. Toista napattiin kädestä kiinni ja käytännössä väkisin tuo vedettiin sisälle pakuun.

"Olet ensimmäinen vieraani. Voidaan viettää tuparit." Mustahiuksinen poika nauroi ja istahti metalliselle lattialle, jättäen tytölle patjan. Ei hän tahtonut olla epäkohtelias ja istua itse pehmeällä ja tyrkätä vieraan sitten lattialle. Pussi napattiin patjan päältä ja se avattiin. aiemmin osittain kiepattu sätkä lojui nyt kesken eräisenä ilman puruja lähellä oviaukkoa. Sen teko kun oli kesken jäänyt.
"Tässä." Hän totesi sitten ojentaen nuorelle tytölle kaksi tablettia. Itselleenkin hän nappasi kaksi ja nielaisi samantien.

Pussi suljettiin ja viskattiin jonnekin päin lattialle. Vaalean t-paidan helmaa räpellettiin. Hetken, kunnes aine alkoi vaikuttamaan hieman. Pillereissä kun kesti tunnetusti hieman pidempään.
"Ei haittaa vaikka et tuonu tupari lahjaa." Jacky totesi sitten hymyillen sievälle tytölle.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey virnisti kun pakettiautossa istuva poika näytti pelästyvän, hätkähti ainakin, hänen ääntään. Hymy hyytyi hetkeksi Jaseyn kasvoilta pojan kehotuksen jälkeen ja kun tuo kampsei pakustaan lähemmäs tyttöä. Mustatukka astui puolen askeleen verran taakse päin ja loi huulilleen virnistyksen. Sitten tuo koputti kaksi kertaa pakettiauton kylkeä, ja vei kätensä sitten puuskaan.

”Olisin kyllä soittanut ovikelloa, mutta täällä kun ei sellaista näytä olevan”, Jasey naurahti ja katsoi hymyillen mustatukkaista poikaa edessään, astuen nyt sen puolen askeleen verran takaisin eteen.
Jaseyn katse seurasi pojan katsetta pillereihin ja sitten toisen silmiin, kun tuo kääntyi takaisin tyttöön päin. Aivot tuskin ehtivät lähettää mitään käskyä mihinkään suuntaan, ennen kuin Jasey tajusi jo olevansa pakettiauton sisällä pojan tartuttua häntä kädestä ja kiskottua sinne. Jasey naurahti kepeästi.

”Ai, siistiä, pidetään vaan”, Jasey virnisti. Miksipä hänellä olisi ollut syytä kieltäytyä tuntemattoman pojan tupareiden viettämisestä tässä ovettomassa pakettiautossa jossa oli vain yksi patja ja muuta sälää. Tyttö seurasi edessään istuvan pojan liikkeitä, kun tuo otti pussin, avasi sen ja vippasi pari pilleriä myös Jaseylle. Tuo otti ne vastaan ja tarkasteli niitä hetken siinä kämmenellään. Sivusilmällä tyttö huomasi pojan jo vetävän omansa kurkkuunsa. Mustatukka noudatti esimerkkiä ja teki siis samoin, jättäen arvioivan ilmeen kasvoilleen.
”Kiitos”, tuo vielä sanoi hymyillen, kun huomasi etteivät pillerit ainakaan olisi kuollettavia.

Meni hetki, ennen kuin pillerit alkoivat vaikuttaa. Niiden vaikutus tuplasi ja tuplasi muiden vedettyjen aineiden vaikutuksia ja saivat olon paremmaksi ainakin kolme kertaa pidemmäksi ajaksi. Jaseyn huulille tuntui jäävän joku kestohymyn tapainen kun tuo katseli poikaa ja naurahti sitten tuon kommentille.
”Jos olisin tiennyt, mä olisin tietenkin tuonut jotain”, tuo virnisti ja katseli sitten mietteliäänä ympärilleen.
”Mutta kyllä mä voin vielä jotakin keksiä. Onko sulla jotakin toiveita?”

Jacky jäi lagaamaan hetkeksi paikalleen, kun pillerit alkoivat vaikuttaa. Hän oli vetänyt sen verran piristeitä, että periaatteensa aineet eivät vaikuttaneet. Kyllä hän tunsi niiden vaikuttavan, mutta mitään erikoista ei ilmaantunut. Poika hätkähti, kun toinen kysyi mitä hän tahtoi tuparilahjaksi. Leveä hymy levisi Jackyn kasvoille ja hän katsoi tyttöön.
"Jos vain istut siinä hengailemassa, se olis paras tupari lahja ikinä." Mustahiuksinen yksilö ilmoitti.

Hetken hän taas lagasi, kunnes katseesta varmasti näkyi, miten lamppu syttyi tuon päässä. Pari konttausaskelta otettiin eräälle pahvilaatikolle ja sieltä kaivettiin vajaa viinipullo. Sitä heilutettiin hieman.
"Mulla ei ole kyllä laseja, mutta voin vannoo, et mulla ei oo mitään tauteja. Vast viime viikol jouduin sairaalaa, nii tsekkailivat kaiken samal." Jacky selitti ja konttasi takaisin lattialle, tosin nyt käytännössä vastapäätä tyttöä. Omat jalat miltei koskivat tuon jalkoja. Korkki kierrettiin auki ja hymy huulillaan poika ojensi pulloa tytölle.
"Ota vain ensin. Olen herrasmies, katsos."

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey hymyili aurinkoista hymyään toisen vastaukselle. Tyttö korjasi asentoaan inkkari-istuntoon niin, etteivät jalat puutuisi, tehden samalla selväksi ettei sitten aikonut lähteä tästä vähään aikaan. Ei sillä, että mustatukalla olisi ollut kiire pois ennen lahjatoivomustakaan, päin vastoin hän tutustuisi mielellään tuohon uuteen tuttavuuteen, joka ei näyttänyt laisinkaan hullumalta tapaukselta. Itse asiassa, oikein kivalta.
”Mä olenkin ensimmäistä kertaa lahjana kenellekään”, Jasey sitten nauroi.
Sitten pahisneiti äkkäsi keskenjääneen sätkän pakettiauton lattialta. Mustatukka kurottautui ottamaan sen ja kääri valmiiksi, ojentaen sitten edessään istuvalle pojalle.
”Onnea uuteen kotiin”, Jasey hymyili.

Muutamat lyhyet ja hiljaiset hetket eivät tuntuneet kovinkaan puristavilta tai kiusallista. Ne ymmärsi ihan hyvin, kun molemmat taisivat leijailla pilvissä ja vähän korkeammallakin tällä hetkellä. Vaati aina jonkin verran pudottaa itsensä todellisuuteen ja siihen hetkeen. Jasey seurasi katseellaan kun mustatukkainen poika konttasi pari askelta ja otti esille viinipullon, josta oli tosin jo juotu jonkin verran.
”Mitä sä sairaalassa?” Jasey kysyi oitis kulmat koholla kun toinen konttasi ihan siihen hänen eteensä, kosketus ja toinenkin. Mustatukka piti katseensa pojassa kun tuo availi viinipullon korkkia ja ojensi pullon sitten hymyillen Jaseylle. Tyttö otti sen vastaan ja tarkasteli hetken etikettiä, ennen kuin vilkaisi poikaa nopeasti naurahtaen tuon kommentille.

Viini maistui ihan hyvältä suussa. Se ainakin kostutti jo hiukan kuivunutta kurkkua. Muutaman kulauksen jälkeen Jasey jäi hetkeksi maiskuttelemaan huuliaan ja ojensi viinipullon takaisin pojalle.
”Ihan jees, vaikka mä en kyllä yleensä harrasta viinejä”, Jasey virnisti sitten ja kaivoi samalla tupakka-askin hupparinsa taskusta. Tuo sujautti yhden savukkeen huuliensa väliin ja alkoi sitten etsiä taskuistaan sytkäriä. Poissa. Voi helvetti. Kaikki taskut tarkistettiin, mutta sitä pientä tulenlähdettä ei löytynyt. Jaseyn suusta pääsi huokaisu ja tuo suuntasi katseensa ulos pakettiautosta, mutta niinkin pitkälle kuin sinne missä hänet oli heitetty autosta ulos, oli vaikea nähdä. Tyttö hymähti ja käänsi katseensa poikaan.
”Olisiko sulla täällä tulta tai jotain?”

Nyt vasta Jasey huomasi, että hän oli viettänyt siinä tovin ja toisen jos kolmannenkin tuntemattoman tyypin kanssa, ja tyttö jäikin tarkkailemaan poikaa hiukan tarkemmin.
”Mikä sun nimi muuten on?”

Jacky otti haltioituneena sätkän vastaan. Hän sai lahjan! (Sitä hän ei tosin tajunnut, että kyseessä oli hänen oma kesken jäänyt sätkänsä.)
"Kiitos. Mä laitan tän talteen, nii muistan tän pitkään." Poika ilmoitti hymyillen ja laittoi sätkän laatikkoon, muiden tärkeiden esineiden sekaan. Neiti kysyi mitä hän oli tehnyt sairaalassa ja poika kohautti harteitaan.
"En mä oikein tiiä. Heräsin vaan sieltä. Kai olin sammunu johonkin ja sinne mut oli viety. Ihmettelin vähä itekki." Mustahiuksinen poika selitti ja alkoi sitten kaivella taskujaan, kun kysymyksenä kuului sytytysvälineet. Pian taskusta kaivettiin sytkäri ja tytölle ojennettiin se.
"Siinä. On minulla bensaakin, jos satut olemaan pyromaani." Hän naurahti. Jacky ei tiennyt miksi tunsi olonsa niin onnelliseksi. Aivan eri tavalla mitä yleensä aineissa. Oliko kama jotenkin viallista?

"Jacky." Poika esitteli sitten itsensä ja nappasi hennosti toista kädestä kiinni ja heilutteli hieman. Sitten poika konttasi jo Auton oviaukkoa kohti. Tuo vilkaisi ulos ja taivaalle. Huonolla tuurilla alkaisi satamaan. Katto ei kuitenkaan vuotaisi. Se olisi hyvä asia. Ei huvittaisi kastua.
"Sä oot Outsider." Hän totesi sitten ja hymy kohosi jälleen hänen kasvoilleen. Sehän se tytön nimi oli! Miten hän ei sitä ollut tajunnut. Tietenkin tuo oli Outsider.
"Asut sä tossa kerrostalossa?" Jacky kysyi sitten könyten nyt istumaan toisen vierelle patjalle. Tarkemmin ottaen, aivan tuon viereen. Poika ei kuitenkaan istunut risti-istuntaan. Se ei sopinut hänelle, vaan jalat vedettiin itseään vasten hieman tyttömäisesti.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jostain syystä Jasey ei yllättynyt, kun poika vastasi ettei itsekään tiennyt että mitä sairaalassa oli oikein tehnyt tai miten hän oli sinne joutunut. Jasey ei ollut koskaan itse herännyt sairaalasta, mutta monista muista jännistä paikoista kylläkin. Tai no, tytön omasta mielestä kai ne vain olivat tosi jänniä paikkoja. Muiden sängyt, nimittäin.
”Ei, en sentään. Mä olen pyrofiili”, Jasey sanoi ja loi kasvoilleen pelottavan virnistyksen ja nuolaisi huuliaan. Sitten tuo naurahti perään, otti sytkärin vastaan ja sytytti savukkeensa. Ehkä poika oli ymmärtänyt vitsin, jos tuo tiesi mikä on pyromaanin ja pyrofiilin ero.
Jasey ei ollut muistanut kysyä, että saiko täällä toisen kodissa polttaa vai ei, mutta kai poika mainitsisi asiasta jos se olisi haitaksi.

Jackyksi itsensä esitellyt poika tarttui Jaseytä kädestä ja tyttö yhtyi heilutteluun naurun saattelemana. Jacky konttasi auton oviaukolle ja katoi ulos. Jaseykin nojautui alas kätensä varaan niin että saattoi nähdä jo pimentyvälle taivaalle. Kohta olisi varmaan tähtien vuoro astua esille. Jasey kohottautui takaisin kunnolla istumaan, kun Jacky kampesi hänen viereensä istumaan. Jasey vain jatkoi hymyilyään toiselle, samalla röökiänsä poltellen ja virnisti sitten.
”Totta kai olen, Outsider, kyllä”, mustatukka naurahti. Oudoin lempinimi ikinä. Sitten jokin syttyi Jaseyn mielessä ja tuo nosti sormensa pystyyn, kuin olisikin keksinyt jotain tosi hohdokasta.
”Sä lauloit juuri Outsiderista!” Juuri oli ehkä väärä sana kuvaamaan ajanmäärettä, koska todellisuudessa Jasey ei tajunnut ajanmenosta mitään ja kello oli varmasti oikein vyörynyt eteen päin.
”Laula lisää, jooko?” Jasey aneli koiranpentuilmeellään ja päästi sauhut ulos toisesta suupielestään.

Jackyn seuraavalle kysymykselle Jasey pudisteli päätään.
”Mä asun kaukana täältä”, mustatukka selvensi, ”tai ainakin luulen, että asun aika kaukana täältä.” Jasey ei tajunnut miten sekavalta kuulosti, mutta kun tuolla ei oikeasti ollut mitään hajua että missä oikeasti oli, oli vaikea arvioida ja kertoa että missä oikea koti oikein oli.
”Mä asun eläintarhasta karanneiden kahden virtahevon ja apinan, sekä kolmen veljen kanssa”, Jasey selvensi, poltti tupakan nopeasti loppuun ja kampesi sitten pakusta ulos tappamaan tupakan polkaisulla vasten maata. Sitten tuo jäi hetkeksi vain siihen seisomaan, antoi viilenneen iltatuulen viedä hiuksia.
”Asutko sä yksin?”

Jacky katsoi hömistyneenä toista, kun tuo kertoi olevansa pyrofiili. Poika ei tiennyt mikä tuo oli, siksi hän vain tuijotti toista. Tilanne kuitenkin meni samantien ohi, kun tyttö tajusi hänen laulaneen outsiderista.
"Kyllä! Sinä olet outsider. Se on hyvä kappale. Nyt minä muistan aina sinut siitä. Tulit juuri kun meinasin alkaa laulamaan outsiderista. Olet minun outsider." Miehenalku söpersi hieman epäselvänä. Naurun saattelemana poika heilutti kuitenkin käsiään, kun tyttö pyysi häntä aulamaan lisää.
"En mä osaa. Tykkään hoilailla, mut en tosissaan osaa."

Outsider asui kaukana täältä. Toisaalta, sitä Jacky olisi voinut olettaakin. Omalla tavallaan tyttö oli aivan liian siisti näihin kuvioihin. Aivan liian nätti ja nuori. Toinen oli selvästi häntä nuorempi. Pienesti Outsiderin virtahepo jutulle naurahdettiin, mutta mitään ei kommentoitu. Poika katsoi vain hieman lumoutuneena kun tyttö lähti ulos pakusta ja jäi seisomaan pihalle. Toinen oli niin sievä.

Seuraavan kysymyksen Jacky kyllä kuuli, mutta aivoilla meni usea sekuntti siihen reagoimiseen.
"Joo. Vasta muutin tähän. Asuin ennen jonkin aikaa tos kerrostalos." Hän vastasi sitten, kunnes könysi itsekin ulos pakusta. Ilma alkoi viiletä ja jotenkin pojasta tuntui, että hän haistoi sateen olevan tulossa. Ehkä se oli vain harhaa, mutta siltä hänestä tuntui.
"Porukat hääs mut koto joku vuos sitten. Ehkä... En ees tiiä mikä kuukaus on menossa." Mustahiuksinen poika selvensi, muttei surullisena. Täysin neutraalina. Varovasti hän lysähti istumaan niin sanotun asuntonsa lattialle oven suuhun. Hän katsoi pienesti hymyillen ylös Outsideriin.
"Sä olet tosi nätti."

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey hymyili pienesti ja kuunteli toisen innokasta selitystä outsiderista. Hänen Outsideristaan. Mustatukka jäi katsomaan toisen vihreitä silmiä, pieni hymynkare huulilla edelleen lepäillen.
”Oletko sä varma, Jacky, että muistat mut vielä huomennakin?” Jasey sanoi hiljaisella äänellä, melkein kuiskaten ja katseli toisen kasvoja ja hiuksia. Vaikka ajattelu tuottikin henkisiä hikipisaroita litrakaupalla, Jasey ei mennyt kieltämään tosiasiaa, joka näkyi sekä pahsneidistä itsestään kuin Jackystäkin, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin; molemmat täysin aineissa ja ulapalla.
”Mä en ainakaan unohda sua”, mustatukka lupasi hymyillen.

Jasey kohotti hiukan kulmiaan Jackyn vastaukselle ja katsoi kun tuo tuli perässä ulos pakettiautostaan. Tyttö piti hetken mietintätauon, vaikkei miettinyt oikeasti mitään, ja kääntyi sitten katsomaan vieressä olevaa kerrostaloa. Sitten katse siirtyi taas Jackyyn.
”Miksi sä tähän muutit?” tyttö kysyi vähän kummissaan toinen kulma koholla. Vaikka toisaalta, Jaseyn oli pakko myöntää että pakussa asusteli oli varmasti jännempää. Tyttö myös veikkasi, että alueella asui sen verran värikästä porukkaa, että elämä täällä tuskin oli koskaan tylsää.

Jasey oli melko varma että arvaisi syyn siihen, miksi Jacky oli heitetty ulos kotoa, mutta poika ei näyttänyt olevan ollenkaan moksiskaan siitä, äänensävystä päätellen. Toisen mainitsiessa kuukaudesta, Jasey naurahti ja sanoi että luultavasti joku kevätkuukausi.
”Kunpa mutkin heitettäisiin kotoa ulos”, Jasey sanoi vakavana ja todella tarkoitti sitä. Tällä hetkellä tyttö vihasi elämäänsä ja perhettään, niin sanottua perhettään, niin paljon että olisi ollut valmis tekemään mitä vaan päästäkseen pois. Mutta kun ikää löytyi tosiaan vasta vajaan viidentoista, niin oli pakko tyytyä kohtaloon. Karkaamistakin oli kokeiltu, mutta se ei ollut tuottanut tulosta.

Jacky oli istahtanut siihen pakun lattiansa reunalle. Jasey katseli poikaa alas päin, Jacky puolestaan Jaseytä ylös päin. Pahistytöltä meni hetki sisäistää se, mitä Jacky oli juuri hänelle sanonut. Kun sanat olivat loksahtaneet aivoihin ja tajuntaan, mustatukan huulille nousi leveä hymy ja tuo puhalsi otsahiuksia hiukan silmiltään.
”Sä olet ihan liian aineissa sanoaksesi tuon”, Jasey naurahti, ja nyt kun hän katsoi poikaa edessään, silmät näkivät komean nuorukaisen.
Aineet ja alkoholi saivat olon paljon rohkeammaksi, varsinkin Jaseyn kohdalla se tuntui antavan oikein lisää potkua. Yleensä kun tytöllä ei ollut tapana miettiä asioita kahdestikaan, niin aineiden alaisena tuo ei varmaan edes ehtinyt ajattelemaan ennen kuin toimi. Niimpä, nyt tuo astui ne pari askelta istuvan Jackyn eteen ja istuutui tuon syliin sivuttain.
”No, hoilaisitko sä mulle?” tyttö sitten hymyili pienesti ja katsoi syvälle vihreisiin silmiin.

Jacky nyökkäili tytölle.
"Mulla on hyvä muisti. En mä sua tuu unohtamaan." Hän vakuutteli ja puhukin totta. Ei hänellä ollut tapana unohdella ihmisiä. Koskaan ei voinut olla liian vähän ystäviä, sen rokkaripoika oli oppinut jo nuorena. Typerä lapsuus. Jacky oli tehnyt kaikkensa, jotta saisi unohdettua sen, mutta silti jotenkin se pasahti aina huumatun pään kolkista esiin. Poika lysähti sitten selälleen makaamaan ja kaivoi eräästä laatikosta tupakka-askin ja nousi takaisin istumaan. Askin sisältä löytyi muutama tupakka ja uusi sytkäri. Tupakka nostettiin huulille ja laitettiin tulille.
"Tahdoin... Miten se nyt sanotaan. Yksinäistyä? Siis en tahtonut asua enää parin tutun kanssa samassa huoneessa." Poika selitteli, löytämättä kuitenkaan oikeaa sanaa. Sellaisia asioita hänellä oli vaikeuksia muistaa. Sanoja. Se tuntui omituiselta. Tosin, nimetkin olivat vaikeita. Siksi hän antoi usein ihmisille lempinimiä. Outsider tuntui toivovan, että hänetkin heitettäisiin pihalle. Siihen Jacky ei kommentoinut mitään. Hän ei tiennyt olisiko onnellinen perheensä kanssa. Tärkeintä oli, että hän oli nyt onnellinen, vaikkakin oli nuori. Hän nautti elämästään ja se oli tärkeintä.

Tyttö ei tuntunut uskovan narkkaripojan kehuja ja hymyn nousi pojan huulille.
"Liian aineissa? Outsider hei, mä en oo ollu selvänä viimeseen puoleen vuoteen. Sairaalassakin vedin morfiinia salaa. Että mä jos sanon nyt jotain, niin mä kanssa tarkotan sitä." Jacky ilmoitti imien tupakkaansa. Hänellä ei ollut tapana valehdella.
"Ja sinä olet nätti. Sinusta tulee kaunis nainen joskus." Hän jatkoi aihetta ja hämmentyi hieman, kun Outsider istahtikin hänen syliinsä ja pyysi laulamaan. Tupakasta imettiin lisää, mutta sitten se vietiin hieman kauemmas tytöstä, jottei hän vahingossakaan polttaisi toista.
"En mä tiedä mitä mä laulasin? Sä voit laulaa mulle. Kukaa ei tee sitä ikinä." Jacky ehdotti virnistäen. Ei sillä että hän olisi koskaan pyytänyt ketään laulamaan. Kyllähän hän itse usein hoilaili ja kuulemma osasikin sen ystävien mukaan, mutta ei hänelle koskaan laulettu.

Pojan vihreät silmät ajautuivat jälleen taivaalle.Saattaisi tulla viileää. Onneksi hänellä oli viltti ja luulisi sen lämmittävän. Ainakin niin se oli parina viimeisenä yönä tehnyt.

/Biisi, jonka Outsider nyt sitten lauleskelee :'') Jacky voi vaikka kuvitella pianon päänsä sisällä tai jtn :----D/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jacky selitteli, miksi oli muuttanut siihen pihalla olevaan pakettiautoon talon “suojista”. Jasey nyökkäsi, ja katsoi sitten taivaalle päin. Näytti kirkkaalta, mutta yltyvä tuuli kertoi siitä, että kohta alkaisi huonolla tuurilla satamaan –ja Jaseyn tuurihan ei koskaan ollut mainittavan hyvä. Ilmaan jäi leijumaan hetken hiljaisuus, ja senkin rikkoi pahistyttö joka hyräili hiljaa jotakin legendabiisiä, joka oli soinut soittimessa iät ja ajat kulumatta puhki, eri versioina ja eri artistien esittämänä.

Jasey kuunteli Jackyn selitystä aineista ja sairaalasta. Tyttö hymähti huvittuneena, mutta toisen seuraavalle kommentille tuo naurahti kepeästi.
”Ai, nainen vai?” Jasey virnisti ja vei huvittuneena kädet puuskaaan. ”Mä olenkin tällainen tytöntyllerö vasta”, mustatukka virnisti vielä. Tietenkin Jasey heitti kaiken vitsillä, sillä oli ihan totta että tuo oli vasta nuori tyttö. Mutta totta puhuen, jos tyttöä olisi kuvailtu vain kokemuksien perusteella, hän olisi mennyt kirkkaasti jo naisesta. Nuoresta naisesta ainakin.
Jaseyn suhtautuminen toisen kehuihin ei ollut mitenkään yllättävää. Sitä oli nimittäin saanut kaduilla ja kulmilla ja yöelämässä kuulla loppujen lopuksi aika paljon merkityksettömiä sanoja. Ei Jasey kuitenkaan väittänyt, etteivät Jackyn sanat merkinneet hänelle mitään, tyttö ei vaan osannut suhtautua niihin oikein.
”Kiitos”, sanottiin kuitenkin hymyillen.

Jacky näytti yllättyvän hiukan, kun Jasey istui tuon syliin. Koko painollaan tyttö ei siinä ollut, vaikka eipä tuo mainittavia painanut. Sekin oli vaan tapa; istua tavallaan puoliksi, ettei vahingossakaan puuduttaisi toisen jalkoja tai muuta vastaavaa. Tupakan haju leijaii siinä ilmassa ja Jasey virnisti Jackyn vastaukselle, sanomatta mitään.
Pahisneidin kasvoille jäi toviksi miettivä ilme, ennen kuin tuon hetki sitten hyräilemä kappale sai jo ääntäkin, tytön katse hapuili jossain taivaalla. Ilman säestystä se ei välttämättä toiminut yhtä hyvin, mutta Jasey pystyi helposti pään sisällään kuulemaan pianon sävellyksen taustalle.

Laulun viimeisen osion Jasey jätti taas hyräilyn varaan ja laski katseensa hymyillen Jaceyhyn. Ja kun viimeinenkin sointu oli hyräilty, laskeutui kaksikon välille jälleen pieni hiljaisuus, jonka aikana Jasey nousi poijan sylistä ja asteli muutaman askeleen edemmäs katsoen sitten ympärilleen hiljaa. Kylmä, pieni pisara tippui taivaalta Jaseyn poskelle ja tyttö nosti oitis katseensa kohti pilviä yläpuolellaan.
”Mä veikkaan, että nyt alkaa satamaan.”

Jacky naurahti hieman.
"En mä sitä pahalla tarkottanut. Olethan sinä nuori vielä. Vaikka...Enhän minäkään vanha ole." Poika selitteli ja silitti hieman vapaalla kädellä toisen selkää. Tuo oli alkanut laulaa ja narkkari kuunteli. Se kuulosti nätiltä ja poika tunnisti kappaleenkin. Osittain laulu oli kai vain hyminää, mutta silti Jacky piti siitä. Kappale loppui aivan liian pian ja hiljaisuus laskeutui ja Outsider nousi hänen sylistään. Poika imi viimeiset imut tupakastaan ja viskasi sen sitten maahan. Viinipullo kumarruttiin ottamaan paketti auton sisältä ja sitä juotiin reilusti. JAcky rakasti humalan tunnetta. Se oli erilaista kuin huumeet. Omalla tavalla mukavampaa. Tytön astelemista kauemmas katseltiin samalla viiniä juoden. Kepeästi se vajentui. Hitaasti hän nousi itsekin ylös ja vilkaisi taivasta pullo huulillaan, kun Outsider ilmoitti, että nyt alkaisi satamaan. Tyhjä pullo heitettiin mahdollisimman kauas ja räsähdyksen seuraamana tuo hajosi sirpaleiksi kauemmas parkkipaikalle.

"Niin alkaa." Poika kerkesi todeta, ennen kuin sade alkoi todellakin tulla päälle. Muutaman sekunnin sade tuli hitaammin, mutta yltyi samantien kaatosateeksi. Jacky alkoi nauraa ja katsoi ylöspäin taivaalle. Hän oli jo märkä. Sadevesi oli kylmää, mutta ei se pahalta tuntunut. Se tuntui kuin viilentäisi aivoja, jotka olivat sumeana. Jacky nosti kätensä ilmaan ja tunsi miten vaaleapaita liimautui kehoa vasten. Se näkyisi läpi, mutta eipä se aineissa olevaa poikaa vaivannut. Hymy kareili edelleen leveänä pojan huulilla.
"Ethän lähde vielä? Jäät kai yöksi?" Hän kysyi sitten laskien kätensä ja katsoen hymyillen Outsideria. Jacky piti siitä, että oli saanut seuraa. Vaikkakaan hän ei muistanut, oliko kysynyt samaa kysymystä jo aiemmin. Outsiderin seurassa Jacky kuitenkin viihtyi. Oli oma itsensä. Se oli hienoa asia. Tosin, eipä poika oikein osannut ollakaan mitään muuta kuin oma itsensä.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jacky tuli etken päästä perässä heitettyään savukkeensa menemään ja juoden viinipullosta viimeisiä kulauksia. Jasey seurasi pitkään katseellaan pulloa, jonka toinen viskasi menemään kaikilla voimillaan. Se lensikin melkoisen kiitettävän matkan ja sen särkyminen kaikui hiljaisessa illassa, kun lasi kolahti vasten kovaa maata. Jasey jäi hetkeksi vain katsomaan sen perään, neutraali ilme kasvoillaan ja sanomatta mitään.
Jackyn äänen rikkoessa hiljaisuuden ja pisaroiden alkaessa tippuaraskaammin taivaalta, Jasey heräsi todellisuuteen ja kääntyi lumoutunut hymy kasvoillaan katsomaan poikaa edessään. Toisen tavoin tyttökin nosti katseensa kohti taivasta, ja niin pisarat alkoivat kostuttaa kasvoja. Vaikka silmien sulkeminen aiheuttikin melkoisen maailman pyörimisen, Jasey nautti siitä tunteesta kaikin siemauksin, ja niin taisi Jackykin nauttia naurusta päätellen.

Jaseyn musta huppari alkoi painaa päällä yllättävän nopeasti, kun sade sai sen märäksi. Niinpä se ei enää edes lämmittäisi. Pillifarkut liimautuivat ihoa vasten, vaikka ne olivat normaalistikin jo tiukat. Hiukset alkoivat tippua pisaroita, kohta silmissä olevat rajaukset olivat poskilla. Mitä sitten? Jasey ei jaksanut välittää siitä, koska tiesi ettei Jackykään välittäisi.
Pojan ääni sai Jaseyn avaamaan silmänsä ja katsomaan edessään olevaa hymyilevää Jackyä. Mustatukka hymyili pienesti toiselle takaisin, ja kaivoi sitten farkkujensa taskusta kännykkänsä. Se puhelin olikin melkoinen tapaus; melko vanha ja kärsinyt yhtä paljon kuin Jaseykin elämänsä aikana. Näyttö oli viiltoja täynnä. Mutta kyllä sillä pystyi soittamaan, sehän oli tärkeintä. Nyt pahistyttö kuitenkin kiinnitti katseensa puhelimen kelloon. Numerot vilisivät silmissä, mutta Jasey oli melko varma että näki ajan edes puoliksi oikein. Oli myöhä. Hyvin myöhä.

”Totta kai jään, enhän mä voi tällaisena mennä himaan”, Jasey sanoi, laittoi puhelimen taskuun ja nosti katseensa Jackyyn. Shelley ja Scarlett olivat oppineet vuoden aikana olemaan pitämään yhteyttä Jaseyhin kun tuo lähti omiin menoihinsa iltaisin. Se johtui siitä, että Jasey ei koskaan vastannut puheluihin tai viesteihin. Ja jos vastasi, oli tyttö päissään tai aineissa. Ehkä adoptiovanhemmat olivat viimein tajunneet, että Jaseystä oli jo huolehtimaan itsestään.

Sade vain yltyi ja jos katsoi kauemmas, saattoi nähdä sadeverhon. Maa täyttyi pian vedestä ja purot valtasivat parkkipaikkaa. Mutta siinä nuo kaksi vaan seisoivat keskellä sadetta, Jasey luultavasti onnellisempana kuin koskaan. Tyttö astui muutamat askeleet, jotka erottivat häntä ja Jackyä, pojan eteen, tarttui tuota molemmista käsistä ja hymyili. Sitten katse suunnattiin taas taivaalle, sinne, mistä tämä kaikki ilo oli lähtöisin.

Jacky oli jo litimärkä ja vaatteet painoivat kuin synti, silti poika ei tahtonut lähteä vielä sateesta. Outsider ilmoitti, ettei lähtisi vielä kotiin ja sekös oli hyvä uutinen! Hymy vain leveni narkkaripojan huulilla ja innoissaan hän otti toisen kädet vastaan, kun tuo ne hänelle antoi. Katse luotiin myös taivaalle. Pitäisi kai kohta mennä sisälle. Katse laskettiin ja toinen käsi vapautettiin tytön otteesta. Sillä siirrettiin hieman Outsiderin märkiä hiuksia sivuun ja tuon otsaa suukotettiin kevyesti.
"Pitäs varmaan tiiätkö mennä tohon sisälle. Ollaa kohta molemmat kipeitä." Hän huomautti virnistäen. Jacky ei tahtonut flunssaa. Tupakointi sattui silloin helvetisti. Saati sitten kaiken muun polttaminen. Muiden aineiden veto tosin silloin onnistui. Mutta kuumeen kanssa niiden yhdistäminen oli perseestä. Olo ei ollut hyvä. Kuumeessa kun pojalla oli muutenkin tapana hourailla.

Poika irroitti Outsiderin käsistä ja kapusi takaisin pakettiautoon sisälle. Ilma oli todellakin viilentynyt samantien sateen seurauksena. Tytölle pitäisi kyllä antaa viltti. Jacky istahti pakun lattialle muutamien papereiden päälle ja kiskoi litimärän vaalean t-paidan päältään. Samahan se oli ottaa pois. Olisi varmasti lämpimämpi olla, kun kylmä paita ei viilentänyt ihoa.
"Tuossa patjan päällä on tuo viltti. Voit lämmitellä sen alla." Jacky kehotti tytölle hymyillen. Toinen oli oikeasti sievä. Ei hän välttämättä olisi edes uskonut tuon käyttävän huumeita. Olihan tuo nuorikin. Ei poika tarkkaa ikää tiennyt, mutta eipä sillä hänelle väliä ollutkaan. Hän viihtyi tuon kanssa. Ei hän tahtonut että tyttö lähtisi minnekään. Poika yskäisi pari kertaa ja ravisteli sitten märkiä hiuksian. Ne menisivät ihan sikinsokin ja pystyyn kosteina. Kädellä kurotettiin erääseen pahvilaatikkoon ja sieltä kaivettiin esiin vodkapullo, jossa oli enää alle puolet jäljellä. Se oli paras tapa lämmintellä! Heti viltin jälkeen.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey laski katseensa taivaalta, samoin Jacky hänen edessään. Jasey antoi hymyn elää huulillaan, piti vain toisen käsistä kiinni, kunnes toisen ote irtosi. Jackyn sormet koskettivat tytön otsaa, pyyhkäisivät märkiä suortuvia pois. Hymyillen Jasey hymähti hiljaa, ja tunsi pian huulien kosketuksen otsallaan, siinä missä hiukset olivat juuri olleet. Lämpö tuntui valtaavan nuoren tytön kehon nopeasti, ja pisaroiden aiheuttama kylmyys unohdettiin täysin.
Jasey virnisti Jackyn kommentille.
”Joo, mennään.”
Jasey vihasi kipeänä olemista, kukapa nyt ei olisi vihannut. Kaikista eniten esimerkiksi kuumeessa olemisessa ärsytti se, että joutui tapittamaan sen helvetillisen talon neljän seinän sisällä. Ja sekös jos jokin vei Jaseyn raivon ja turhautuneisuuden partaalle.

Jasey kipitti sateesta Jackyn perässä takaisin pakettiauton turviin. Hetken ajaksi mustatukka jäi seuraamaan sadetta suojasta, kunnes keskitti huomionsa Jackyyn, joka otti likomärän paitansa yltään ja tarjosi Jaseylle lämmittävän viltin. Mustatukka kurottautui ottamaan sen itselleen, noudatti sitten toisen esimerkkiä ja riisui hupparinsa ja t-paitansa, ja kietoi viltin ylävartalonsa ympärille.
Pahistytön huulille kohosi virne kun tuo huomasi Jackyn kaivavan esiin vodkapullon. Viina lämmittää, miehet ei. Jasey ei ollut aivan samaa mieltä.
”Ei sun tarvitse välttämättä sillä itseäsi lämmittää”, Jasey hymyili ja nyökkäsi pulloa kohden, vaikkei tyttö voinut kieltää, etteikö kurkkua kuivannut vaikka ulkona satoi, ”tää viltti on sen verran iso, että kyllä sä voit tulla mun viereen lämmittelemään”, mustatukka jatkoi, virnisti ja levitti vilttiä hiukan ja tarjosi paikkaa vieressään.

Jasey peruutti jonkin verran niin että sai nojattua pakettiauton seinää vasten, ja oikoi jalat suoriksi eteensä. Tennarit näyttivät myös olevan märät, vesi oli tunkeutunut sukkiinkin asti. Mustatukka heilutteli jalkojaan ja hymyili, ei tuota haiannut ollenkaan tulvivat, mustat tennarit.
Kun Jasey oli saanut hetki sitten riisuttua paitansa ja hupparinsa, käsivarret, jotka lepäsivät tytön sylissä, loistivat kalpeahkoina. Mustatukka jäi hetkeksi tutkailemaan niitä, joitain piikkien jättämiä jälkiä joita ei olisi oikeasti kuulunut olla sen ikäisen tytön nuorissa käsivarsissa pilaamassa elämää. Mutta eihän Jasey sitä nähnyt, tuo piti piikkejä vain pakona kaikkeen, hauskana ja siistinä.
Jasey hymähti ja alkoi kaivaa taskustaan savukkeita.

Jacky kohotti hieman kulmaansa ja hörppäsi hieman pullosta. Se todellakin lämmitti, mutta lähinnä sisäelimiä...
"Tuo kuulosti ihan iskuyritykseltä." Poika naurahti, mutta sulki kuitenkin pullon korkin ja kömpi toisen vierelle ja osittain viltin alle.
"Kunhan et ajattele että ahdistelen, niin kaikki on ok." Narkkari lisäsi vielä hymähtäen painautuen kevyesti tytön kylkeä vasten. Housutkin kyllä kannattaisi heittää pois. Ne kun alkoivat yleensä haisemaan inhottavalta märkinä. Saati sitten se tunne, kun vesi viileni jalkoja vasten...
"Ei saakeli minä heitän housutkin. Jos ei haittaa?" Jacky kysyi sitten ja nousi ylös. Vyö avattiin ja löysähköt housut kolahtivat lattialle paljasten mustat bokserit. Housut viskattiin nurkkaan. Ehkä ne olisi voitu laittaa kuivumaan, mutta... No, eipä sen eteen tehty elettä.

Poika kömpi takaisin peiton alle ja katsoi kun toinen kaivoi tupakkaa esiin. sitä tekikin mieli, mutta omat tupakathan oli juuri heitetty nurkkaan farkkujen seurana. Huulia mutristettiin hieman.
"Tahotko heittää yhen? En jaksa kontata tonne märille housuilleni enää takasin..." Jacky kysyi sitten viattomana silittäen pari kertaa tytön poskea hymyillen.

/hittasin tota sytkäriä ettei jäis junnaamaan :----D/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jaseyn oli pakko nauraa Jackyn kommentille.
”Kyllä mun iskurepliikit on jotain ihan muuta luokkaa kuin tällaista ihmeellistä siirappia”, tyttö naurahti vielä ja virnisti Jackylle. Ei sillä, että Jasey olisi kierrellyt kaupungin katuja ja huudellut kaikille iskurepliikkejä, itse asiassa mustatukka ei harrastanut niitä juuri koskaan. Sen tuo kuitenkin tiesi, että jos joskus pitäisi käyttää iskurepliikkiä, se viittaisi varmasti johonkin muuhun kuin lämmittelemiseen. Tai no, mistäs sitä koskaan tietäisi. Jaseyn pää alkoi olla niin sekaisin, ettei hän edes tiennyt mitä ajatteli ja miksi.
Jackyn toinen kommentti sai mustatukan vielä hymähtämään huvittuneena.
”Okei, en mä sitten ajattele”, virnistettiin pienesti kun toinen tuli siihen viereen istumaan.
”Ja joo, ei haittaa.”

Jasey nosti nopeasti katseensa tupakka-askistaan Jackyyn, jonka sormi tunnettiin hellästi omalla poskella. Hymy nousi mustatukan huulille, ja tuo otti askista yhden savukkeen ja asetti sen Jackyn huulien väliin. Yksi syöpäkärely asetettiin myös omille huulille ja aski pistettiin viereen lattialle.
”Onko sulla se tuli tässä jossakin lähellä, vai miten me nää meinataan poltella?” Jasey naurahti, vilkaisi Jackya ja katseli sitten ympärilleen hakien katseellaan sytkäriä. Se löytyikin sieltä tytön tennareiden vierestä. Mustatukka potkaisi sitä tennarinsa kantapäällä lähemmäs ja kurotti sitten ottamaan tulilähteen käteensä. Ensin tuo sytytti kohteliaasta Jackyn tupakan, sitten vasta omansa.
Ensimmäinen henkonen tuntui taas mahtavalta. Sauhut päästettiin huulien välistä varovasti kohti pakettiauton takaosaa, jotta tuuli veisi ne mennessään pois. Poltellessaan röökiään, Jasey jäi lumoutuneena katselemaan ulkona riehuvaa sadetta. Pahistyttö piti tuhansia ja taas tuhansia kertoja enemmän vesisateesta kuin niistä päivistä, jolloin aurinko poltti ihon kipeäksi ja vaalensi ärsyttävästi hiuksia. Sitä paitsi, sateen ääni oli omalla tavallaan niin...

Jasey jätti hetkeksi tupakan polton, asetti savukkeensa sormiensa väliin lepäämään ja nojautui Jackyn olkapäätä vasten. Silmät suljettiin, ja korvat kuuntelivat vain pakettiautoa vasten hakkaavaa sadetta. Vaikka Jasey oli tuntenut Jackyn vasta hyvin vähän aikaa, tytöstä tuntui ettei hän sillä hetkellä olisi halunnut olla missään muualla. Se hetki oli paras, ja Jaseystä tuntui että hänellä oli kaikki, mitä saattoi edes tarvita.

Jacky sai tupakan huultensa väliin ja hymyili. Tosin, se liike sai tupakan tippumaan huulten välistä. Naurahtaen hän nosti kääryleen kuitenkin takaisin huultensa väliin. Poika oli vastaamassa jotain sytkärin olinpaikasta, mutta Outsider vaikutti löytävän tulentekovälineen ihan itsekin. Tupakkaan saatiin tuli ja siitä imettiin kunnolla. Poika oli ollut sanomassa jotain, mutta ennen kuin ääni oli kerennyt karata edes huulten välistä, oli Jacky unohtanut mitä oli ollut sanomassa. Tyttö oli nimittäin painanut päänsä hänen olkaansa vasten. Tupakka otettiin huulilta sormien väliin ja rokkari hymyili jällleen.

Poika painoi oman päänsä pakettiauton seinää vasten ja nosti tupakan takaisin huulilleen. Vaikka hänen päänsä olikin täynnä aineita, jotenkin häntä alkoi ramasemaan. Yleensä tällaisissa tilanteissa hän lähti kaupungille ja eksyi jonkun tytön seuraan ja hommiin. Se vaihtoehto kutkutti häntä nytkin. Ei kaupungille lähtö, vaan seksi. Pienesti katse luotiin vieressä olevan Outsiderin jalkoihin. Sellaista ei tälle tytölle voitaisi ehdottaa. Eihän toisessa mitään vikaa ollut, päin vastoin. Mutta tyttö oli vielä niin nuori ja ei Jacky noin nuorille kehdannut ehdotella peti puuhia. Sitä paitsi, outsider tuntui jotenkin tärkeältä. Sellaiselta, että jos petipuuhiin päädyttäisi, kaiken pitäisi olla erikoista ja hienoa.

Jacky ravisteli hieman päätään. Mitä helvettiä hän oikein ajatteli? Tupakkaa imettiin jälleen. Muutama pitkä ja syvä veto ja rööki heitettiin ulos pakettiautosta sateeseen.
"Väsyttääks sua?" Tummahiuksinen yksilö kysyi sitten toiselta, parantaen vilttiä hieman molempien päällä.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Hiljaksiin sateen ääni ja Jackyn hengitys alkoivat kadota ympäriltä. Lihakset alkoivat rentoutumaan, luomet alkoivat tuntumaan raskaammilta ja raskaammilta. Ja vaikka silmät olivatkin kiinni, maailma tuntui aineiden vaikutuksesta pyörivän hullunlailla. Tupakka olisi tippunut sormien välistä melko pian, jos Jackyn ääni ei olisi havahduttanut Jaseytä unenpöpperöisestä maailmasta ja saanut ryhdistäytymään. Rööki vietiin huulien väliin ja siitä otettiin pitkä imu. Päätä nyökyteltiin.
”Joo”, mustatukka vastasi lyhyesti ja haukotteli äänettömästi. ”Eikö sua?” kysyttiin vielä ja kohotettiin nopeasti kulmia vieressä istuvalle Jackylle.
Tupakasta kiskottiin imuja ja väsyneen katseen annettiin haahuilla ulkona ja pakettiautossa. Hetken kuluttua Jasey kohensi selkänsä suoraksi ja nousi kunnolla istumaan. Tummilla silmillä vilkaistiin Jackyä.
”Mun tarvii saada jotakin piristettä”, mustatukka naurahti hiljaa, ja heitti tupakan Jackyn oman perässä ulos sateeseen. Jaseyn katse jäi taas seuraamaan pisaroita.

”Ennen kuin mä tulin tänne, niin mä sain foliolla sellaista valkoista jauhetta”, Jasey sitten sanoi hetken kuluttua, katse edelleen ulkona. ”Se tarjoiltiin ihan kuin kuninkaallisille”, tyttö naurahti ja vilkaisi nopeasti Jackya ennen kuin antoi katseensa ajautua taas kaukaisuuteen. Nenää niiskautettiin pienesti, kai siinä toivossa että heroiinin viimeisetkin rippeet olisivat tehneet jonkin vaikutuksen oloon ja väsymykseen.
Jasey painoi päänsä toistamiseen Jackyn olkaa vasten, mutta nyt sen verran vinoon että saattoi katsella ulos pakettiauton takaosasta sen sijaan että silmät olisivat havainneet vain vastakkaisen seinän. Nyt Jasey ei kuitenkaan aikonut sulkea silmiään, ettei nukahtaisi. Se olisi ollut liian epäkohteliasta, nukahtaa. Mustia hiuksia siirreettiin käden huitaisulla pois silmien edestä.

Jaseyn teki mieli hyräillä. Ei laulaa, vaan hyräillä. Niin tuo tekikin, antoi hiljaisen hyräilyn täyttää pakettiauton samalla kun sadepisarat löivät hiljaista tahtia auton kattoon.

Jacky kuunteli Outsiderin selitystä ja sille naurahdettiin kevyesti. Vai että kuin kuninkaallisille. Sellaista poika ei ollutkaan koskaan kokenut vetäessään aineita.
"Ei sun kato mitään piristeitä tartte saada. Ruvetaan vaan nukkumaan. Oot sen verran lapsi kato vielä, että tarttet unta." Rokkari hymyili ja silitti tytön päätä. Varovasti hän kallisti heitä ja kaatoi heidät vieretysten patjalle.

Poika vei toisen kätensä päänsä alle ja katseli pakun kattoa. Se näytti ruosteiselta, mikä ei ollut ihme. Kosteushan pääsi täysillä hänen kotiinsa sisälle. Toivottavasti katto ei joku kaunis päivä romahtaisi niskaan. Se ei olisi yhtään hyvä asia. Jacky nousi sitten istumaan ja asetteli viltin paremmin tytön päälle.
"Hyvä yötä." Hän totesi toiselle ja pussasi toisen huulia kevyesti. Sitten hän kävi takaisin selälleen ja sulki silmänsä kevyesti. JAckyn oli aina vaikea saada unta. Todennäköisesti se johtui huumeista. Ne kai olivat vieneet hänen unentarpeensa. Tai kyllähän hän sitä tarvitsi, muttei osannut kaivata.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey naurahti väsyneenä Jackyn kommentille, mutta ei jaksanut alkaa väittelemään vaikka olikin pirun erimieltä siitä että hän oli nuori ja pikkuinen. Se oli kai oikeasti tosiasia, mutta itselleenkin sellaisen asian myöntäminen oli mahdotonta. Nukkuminen kuitenkin oli ehdotus, jolle Jasey lämpeni nopeasti ja nyökkäsi. Jackyn käsi tunnettiin silittämässä hiuksia ja Jasey tunsi vaipunsa hiljaksiin johonkin horrokseen, syvään ja pitkään sellaiseen. Mustatukka ei vastustellut, kun tunsi pojan kallistavan heidät kyljelleen siihen patjalle pakettiauton lattialle.
Silmiään Jasey ei ollut sulkenut. Sen sijaan tuo toi jalkojaan lähemmäs kehoaan, oli enemmän kerällä ja antoi silmiensä katsella ympäri pakua ja välillä ylös sateeseen. Sateen ropina meni helposti kuin kehtolaulusta, ja ne tepsivät Jaseyhin pikkeuksetta. Pieni hymy hiipi tytön huulille.

Jacky asetteli viltin paremmin Jaseyn päälle ja tyttö kiitti hymyllään. Mustatukka tunsi toisen huulen pikaisesti omillaan, ja tytöltä meni hetki sisäistää se. Hetken ajan tuon silmät tuntuivat vain jumittuneen yhteen kohtaan ja hengitys pysähtynyt pariksi sekunniksi. Sitten kehon valtasi levollinen tunne, rauhallinen ja vakaa. Hymy nousi jälleen huulille, ja Jasey sulki silmänsä.
”Hyvää yötä”, pojalle vastattiin hiljaa.
Sitten uni tuli ja vei mennessään.

/kiitos pelistä? :--)/

Peli päättynyt =)

Kiitos! <3