Lukutoukka

Ei ollut mitenkään kummallista löytää nuorempaa Dallasin kaksosista kirja kourassa istumassa kirjastossa lähelle ikkunaa asetetulla tuolilla. Dominic oli tottunut hiljaisuuteen täällä, siihen, jonka ansiosta sai unohtaa todellisuuden ja uppoutua omiin maailmoihinsa. Kirja hänen sylissään oli paksu, jotain fantasiaa.

Siniset hiukset olivat pörrössä ja pojan nenällä nököttivät tuon lukulasit. Nörtiltä tuo nörtti ei kovin näyttänyt, mutta luonteeltaan hän oli juuri sitä. Hiljainen lukutoukka, joka ei osaa sanoa vastaan voimakastahtoisemmille. Eihän Dominic oikeastaan mahtanut yhtään mitään sille, että oli oikeastaan kasvanut veljensä varjossa tuon tahdon alla. Damon oli aina ollut se, joka keksi mitä tehdään ja siinä ei auttanut pikkuveljen pahemmin valittaa.

Sormet käänsivät sivua ja poika oikoi ohi mennen mustan paitansa helmaa, muutaman koon liian suuri kirppis löytö. Siinä missä Damon pukeutui ulkonäkö mielessään, Dominic pukeutui siihen minkä sai halvalla. Hän ei pahemmin rahojaan tahtonut vaatteisiinsa tuhlata, ne menivät kirjoihin tai säästöön.

Dominicin kirjastaan havahdutti meteli, jonka aiheutti jokin, minkä olemusta hän ei juuri kyennyt näkemään tai ymmärtämään. Se taisi kuitenkin olla tulossa kohti. Muutama ääneksä tyyppi, mikäs sen mukavampaa. he olivat sentään kirjastossa! No, ei Dom ääneen mitään sanonut. Yritti vain keskittyä kirjaansa, mutta se riuhtaistiin kädestä. Poika kohotti katseensa säikähtäneenä.

- taas näitä... Vapaasti mukaan, ken tahtoo. Miten vaan tykkää seuraan liittyä... -

[[ Tulen mukaan niin kuin lupailin Omalla Angelillani >:)) ]]

"Evangeline Dolly! Ulos!" Karjaistiin luokasta ja luokan ovi pamahti kovaan ääneen kiinni neitokaisen takana. Tyttö seisoi suu mutrulla oven toisella puolella ja näytti siltä, että pian tyttö räjähtäisi. Äidinkielen opettajalta oli tosiaankin palanut pinna tytön kanssa, olihan tyttö huutanut rivouksia ja kirosanoja kuin kerkesi eikä ollut tehnyt esseetä jostakusta merkittävästä kirjailijasta.
Nyt siis Angel seisoi äidinkielenluokan ulkopuolella, kaulassa "Rangaistus"-kyltti. Äidinkielen opettaja keksi yleensä noita 'nerokkaita' rangaistuskeinoja ja tykkäsi etenkin pahvinpaloista kaulassa.
Angel kivahti kimeästi, potkaisi korkokengällään luokan oveen ja pian vaaleat hiukset hulmuhtivat tytön lähtiessä vihaisin askelin luokasta poispäin. Hän kaivoi taskustaan tupakan ja asetti sen huulilleen. Nyt hän alkoi etsiä sytkäriään.

Angel oli niin raivon partaalla, että unohti rangaistus kyltin roikkumaan kaulaansa.

Kirjasto. Kirjastossa olisi hiljaista ja yksinäistä. Ja se oli paikka, jossa voisi alkaa salaa tupakoida hyllyjen takana.
Angelin astuttua kirjastoon, hän kuitenkin joutui perumaan ajatuksensa hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Yhden sinihiuksisen nörtin ympärillä oli pari nuorta, jotka huutelivat jotain kovaan ääneen ja sitten riuhtaisivat kirjan tuolta pojan reppanalta.
Korkojen kapina lakkasi ja Angelin raivotaso oli korkeimmillaan. Jos nuo eivät osaisi pian tukkia suutaan, olisi Angelin puututtava asiaan ja silloin olisi oltava varovainen hänen kanssaan.
Angel käveli sitten ripeästi erään hyllykön taakse ja sytytti tupakkansa.

Muutama kaapin kokoinen gorilla, jolla ei sitten ollut parempaa tekemistä kuin etsiä käsiinsä silvottavia luusereita. Juuri sellaisia kuin Dominic oli. Säälittäviä tapauksia, jotka eivät osanneet vastustella. Mukavaa, mitäpä pahaa oli muka mustassa silmässä? Ei muuta kuin kaikki, se oli kipeä, raa'an näköinen ja siitä sai kokoajan kuulla huonoja vitsejä. Jossei sitten muilta, niin Damonin taholta. Huumoriahan se oli huonokin huumori, tai niin velipoika ainakin tuntui ajattelevan. Dom ajautui pikkuhiljaa paniikkiin, pian hän onnistui hyperventiloimaan tai jotain. Ahdisti, oli päästävä pois. Säikyt, ruskeat silmät tuijottelivat apaattisen oloisena noita jätkiä. Karkuun, karkuun, karkuun... Ja miten muka? Ei hän tästä mihinkään pääsisi. Ei toivoakaan.

Lähimpänä seisovan pojan käsi nykäisi, ja kirja paiskautui takaisin vasten Dominicin kasvoja. Lasit tippuivat lattialle, poika vinkaisi kuin kidutettu eläin. Ja se hän melkein olikin. Hän ei varmasti selviäisi tästä... Eikä varmasti selviäisi edes pelkällä kuolemalla, jos joku opettaja saisi tietää. Nuo gorillat kostaisivat oman 'käärsimyksensä' hänelle moninkertaisesti. Pelko valtasi tilaa yhä enemmän pojan sisällä, Dom veti itseään mahdollisimman sykkyrään. Hän ei selviäisi tästä...

"Syty jo, perhana..." neito manasi hyllykön takana ja rämppäsi sytkäriään. Hän ravisti sitä ja yritti uudelleen. Siitä ei edelleenkään tullut tulta. Angel ärähti ja puraisi tupakkaansa. Hänen hengityksensä kiivastui ja tyttö yritti rauhoittua. Ja se oli hyvin vaikeaa.
Se oli sellainen hetki, jolloin Angel tarvitsi vain hiljaisuutta. Sitä hän ei saanut, kun pian hän kuuli oudon vinkaisun. Nyt neitokainen ärähti kovemmin, otti korkokenkänsä pois jalasta ja astui esiin hyllykön takaa. Nuo perhanan isokokoiset... Gorillat!

"Haha, näättekö sen? Sehän on ihan pelkuri!" yksi kiusaajista huudahti ja pari kaveria naurahti.
"Lyö sitä, lyö sitä!" toinen kiusaajista yllytti.
"Lyö ja kovaa!" kolmas nauroi. Kun yksi isoista nuorukaisista oli lyömässä tätä nörttipoikaa, osui kenkä tätä henkilöä suoraan takaraivoon. Kolmikko kääntyi vihaisena katsomaan kengän heittänyttä tyttöä.
Angel seiso vähän matkan päässä ja hänen kasvoillaaan oli sanoinkuvaamaton ilme; hänen kulmansa olivat kurtistuneet vihaisesti ja hänen suunsa oli mutrulla. Lisäksi hänen silmänsä hehkuivat raivoa. Silloin Angel puraisi tupakkaansa kovemmin ja se tippui hajonneena kirjaston lattialle.
"... Tää on kirjasto... Kirjastossa ollaan hiljaa... Jos te ette osaa olla hiljaa, niin lähtekää muualle..." Angel murisi turhautuneesti. Yksi kolmikosta lähestyi neitokaista kädet sivuilla.
"Hei neitokainen, tää ei oo sun juttus. Lähe ennen kuin mä tuun vihaseks", nuorukainen sanoi. Angelin kulma alkoi nykiä. Nuo tyypit pitivät häntä vain neitokaisena, jonka ei kuuluisi puuttua tähän asiaan. Ei Angel puuttunutkaan nörtin kiusaamiseen, vaan siihen, että saisi hiljaisuuden kirjastoon.
Pian hänen toinen korkokenkänsä osui jälleen nuorukaista päähän ja sitten tyttö hyppäsi tämän selkään. Hän alkoi repiä nuorukaisen hiuksia ja löi tätä jaloillaan mahaan. Kaksi muuta nuorukaista säikähtivät tytön äkkinäistä tekoa ja katosivat paikalta.
Eikä kulunut aikaakaan, kun kolmaskin kiusaaja katosi paikalta pidellen mahaansa.

[[Haha, ihan ku Angel olis joku pelastaja xDD ]]

- oivoi, angel todellakin on pelastava enkeli! :'D -

Muiden sanat eivät rekisteröityneet järkevinä Dominicin tajuntaan lainkaan. Kaikki oli vain epämääräistä sanahelinää, turhaa muminaa, vaikkei se muminaa ollutkaan. Hän ei ymmärtänyt sanoja ihan kuin ne olisivat olleet jotain täysin vierasta kieltä. Viesti kuitenkin välittyi sinihiuksiselle nörtillekin; lyö sitä, lyö kunnolla, teurasta, älä sääli, näytä että oot kova, hakkaa se, tapa.
Dominic ei todellakaan ollut tyhmä, ehei hän oli hyvinkin fiksu kaveri. Ja silti, jos hän olisi ollut vielä fiksumpi hän olisi tajunnut kasvattaa itselleen hieman enemmän lihasmassaa. Ja silti hieman oli aivan liian vähän, hän ei koskaan pärjäisi kolmelle gorillalle yksin. Mutta eipä hänen tarvinnutkaan pärjätä. Jollain tasolla poika sisäisti kuinka tu tytön ääni sanoi jotain, pojan ääni vastasi. Ne keskustelivat hetken, tappelun ääniä, askeleita ja hiljaisuus. Tilanne oli kummallinen, Dom uskaltautui kohottamaan hysteerisen katseensa. Hän näki vain tytön, jopa hän tajusi tuon olevan nätti. Kuin enkeli, mutta ei se voinut olla jos hääti gorillat tappelemalla. Enkeli se silti taisi olla, tai eihän Dom tiennyt.
Hetken poika vain tuijotteli lamaantuneena, kuin vauhkoontunut lammas. hiljalleen kasvoille kohosi rauhallinen ilme, joka tilanteen tajuttua vaihtui kummastuneeksi ja siitä kiitolliseksi.

"Tota... Kiitos." Dominicin ääni oli hiljainen, hän ei vieläkään oikein osannut hahmottaa tilannetta. Se oli jollaintapaa... omituinen? Jep, sitä se oli. Dom pyyhkäisi verta vuotavaa nenäänsä paidanhelmaan.
"Ne ois varmaan tappanu mut, tai jotain..." Ja mitähän ihmettä hän oikein sönkötti? Karkuun tuollaisen naisen edessä pitäisi lähteä, ja nopeasti pitäisikin.

Angel murisi vihaisesti itsekseen siihen asti, kun kuuli jonkun sanovan 'kiitos'. Neito kääntyi kummastuneena katsomaan taakseen ja muisti sitten nörtin, joka oli ollut noiden kiusaajien kohde. Angel tsekkasi pojan päästä varpaisiin ja tuli siihen tulokseen, että poika ei pärjäisi tappelussa.
Nytkö poika sitten piti Angelia jotenkin arvossa? Ei kiitos!

Angel keräsi korkokenkänsä ja asetti ne takaisin jalkaansa. Hän supisi itsekseen 'ei perhana' 'voi helvetti' 'nyt on perhana' -tyylisia lauseita ja pudisteli päätäänsä. Hän kaivoi taskustaan uuden tupakan ja vilkaisi ympärilleen. Kirjasto oli näköjään jätetty ilman valvontaa. Hah, sepäs sopi.
Tyttö onnistui sytyttämään sytkärinsä ja vetäisi pian syvään tupakansavua keuhkoihinsa. Sitten hän puhalsi savut ulos. Olo rauhoittui välittömästi ja tyttö lysähtyi istumaan läheiselle tuolille, lähelle sinihiuksista nörttiä.

"Voi helvetti, eikä!" tyttö kirosi, kun huomasi sormestaan vuotavan verta ja oli onnistunut töhräämään verellä valkoisen hihattoman paitansa. Nyt hän vilkaisi lähellä istuvaa nörttiä ja mulkaisi tätä sellaisella ilmeellä, että kohta sattuisi jotain.
"Jos sulla ei oo mitään, millä tän veren saa lähtemään pois, mä tapan sut", oli yksinkertainen uhkaus neidon suusta tuolle pojalle.

Tytön katse lävisti Dominicin jollain oudolla tapaa. Tuntui hassulta, se mittasi häntä ja mitä luultavimmin tuli siihen tulokseen, että hän oli toivoton tapaus. Mitä kyllä olikin, eikä se jäänyt häneltä itseltäänkään tiedostamatta. Dom oli vain säälittävä nörtti, jota oli lupa polkea. Arvoton, kermalle kuin ilmaa, pahiksille hyvä nyrkkeilysäkki ja mille luusereillekaan tuskin mitään. Säälittävääkö? Hieman kyllä.

Tyttö laittoi kenkiään takaisin jalkoihinsa manaillen kaikella mahdollisella tapaa. Dominicin ruskeat silmät seurasivat toimitusta kummeksuen. Tyttö oli outo, vaikkakin varmasti vaarallinen. olihan se häätänyt yksikseen kolme isokoista poikaakin. Tuon tytön sisässä oli pakko asua suurikin voima, ulkokuori oli tarkoitettu vain hämäykseksi.
Nyt tuo tyttö sitten pisti tupakaksi, ei Dom valittanut. Hän oli oppinut alistumaan ja olemaan pyristelemättä vastaan. Siitä ei tullut kuin lisää sotkua.

Tytön äkkinäinen kiroaminen sai pojan hyppäämään liki kattoon. Dominic, säikky kuin hiiri, saisi vielä sydänkohtauksen tänään. Mikäs sen parempi tapa kuolla. Eipähän sattuisi niin paljon kuin tohjoksi hakkaaminen. Ja hyvä niin, kai.
"Mä.." Mitä Dominicin tuohon olisi pitänyt sanoa? Ei hän viitsinyt mitään terävää näpäyttää tuolle tytölle, vielä toteuttaisi uhkauksensa. Dom ei yhtään epäillyt sitä, tyttö oli pelottava. Kuin naaras pantteri tai jotain siihen suuntaan.
"Ei mulla varmaan oo..." sitäpaitsi vaaleanpunainen varmasti pukee sinua, ja sitähän et poika varmasti sano ääneen. "Desinfiointi ainetta, mutta ei se sillä lähe..." Dom totesi kaivaessaan laukkunsa sisältöä.

"Ihan sama, anna nyt äkkii jotain!" neito kivahti, kun poika alkoi soperrella jotain vastaan. Tupakka savusi hänen suussaan, kun Angel yritti samalla putsata veriläikkää pois syljellään. Sillä se ei lähtenyt ja tällä hetkellä ainoa mahdollinen pelastus taisi olla se desinfiointiaine, joka kuulosti kuitenkin aika epätoivoiselta tapaukselta.
Tai no, voihan sitä aina kokeilla.
"Äkkii ennen kuin tää kuivuu", Angel sanoi turhautuneella äänellä. Miksi hänen uusi kallis hieno paitansa joituikaan kokemaan jotain tällaista?

Angel alkoi jälleen tarkkailla poikaa ja pojan liikkeitä. Poika oli varmaan hänen kanssaan joillakin kursseilla? Ei Angel ollut asiasta ihan 100%, lintsasihan hän melkein kaikilta muilta tunneilta paitsi ranskan ja kuvaamataidon.
Nyt neito vasta alkoi tajuta, että olihan tuokin poika siis oikea mies! Mutta jotenkin Angel ei kokenut toista yhtään uhkaavaksi, poika olisi ihan hyvin voinut käydä tytöstä käytöksensä perusteella.

"Onks sulla sytkärii?" Angel kysyi sitten hiljaisella äänellä. Hän otti oman sytkärinsä esille ja heitti sen pois käsistään.
"Mun sytkäristä loppui kaasu", tyttö selitti ja kaivoi jo uutta tupakkaa vanhan tilalle.
Jep, tämä oli tupakkapäivä.

Tytön käskevä sävy sai Dominicin liikkeet hieman nopeammiksi, mikä tuskin oli niinkään hyvä juttu. Sattuihan poika kuitenkin hermoilemaan ihan kiitettävästi. Poika ojensi puolillaan olevaa desinfiointiainetta tyttöä kohti. Nörtti todella toivoi, että aine auttaisi tytön ongelmaan edes jollain tapaa. Ei ollut kovinkaan vaikea arvata kuka siitä tulisi kärsimään, jollei toinen saisi paitaansa puhdistettua.
Dominic laski laukkunsa lattialle ja noukki lukulasinsa sekä kirjan pakaten ne laukkuun. Hänen onnensa, etteivät tavarat olleet menneet rikki.

"On", Dominic vastasi nopeasti tytön kysymykseen. Ainakin hän oli laittanut sen taskuunsa eilen. Täytyi vain toivoa, ettei Damon ollut tonkinut hänen taskujaan, ainakaan sytkän toivossa. Tietenkin se olisi, mitä muutakaan voidaan odottaa jos kysymys kerran on Dominicista?
Poika upotti käden taskuunsa ja kuin ihmeen kaupalla hän löysi stendarinsa. Toinen kulma kohosi hieman hämmästyksestä. Hänen onnensa, toivottavasti se nyt sentään toimi.
Dom iski siihen liekin ja hymähti, toimi. Käsi ojensi stendarin tytölle.
"Tässä."

Angel oli melko ihmeissään tuosta sinihiuksisesta pojasta. Poikahan olin ihan hänen tassun alla! Mutta sehän oli hyvä juttu, eikö niin?
Neito nappasi desinfiointipullon käsiinsä ja yritti sen avulla putsata veritahraa paidastaan. Kuin ihmeen kaupalla, jäljelle jäi enää vain kostea läntti.
"Jes", tyttö totesi onnekseen ja tarkkaili paitansa helmaa vielä hetken aikaa. Kaipa se näytti edelleen valkoiselta.

Taas Angel vain nappasi sytkärin pojan käsistä ja sytytti uuden tupakan. Syvä henkäys sisään ja savut ulos. Ah, kuinka olo rauhoittuikaan.
Tyttö risti jalkansa, hänellä oli päällään violetti minihame. Hänen jalkansa näyttivät sileiltä ja kiiltäviltä, mutta hänen jalkansa näyttivät myös liian laihoilta. Tupakka roikkui nyt neitokaisen oikeassa kädessä ja tyttö puhalteli savua ulos. Hänen katseensa tarkkaili taas poikaa. Hän ei yhä halunnut luottaa siihen, että pojalla ei olisi muka mitään irstaita taka-ajatuksia.
"Sä oot luuseri", Angel tokaisi. Se sanottiin niin rehellisesti, että se olisi voinut jopa kuulostaa kehulta, mutta sitä se ei toki ollut.
"Jopa mä pärjäsin niille", tyttö jatkoi, kohotti hieman kulmiaan ja veti tupakansavua taas keuhkoihinsa.

Dominicin huulet kaartuivat hymyyn, kun desinfiointi aine onnistui hävittämään veritahran tytön paidasta. Ihmeen hyvin se lähti, kun otetaan huomioon, että se oli vain desinfiointiainetta. Tyttö näytti tyytyväiseltä lopputulokseen, joten Dominicillakaan ei ollut pahemmin varaa valittaa.

Nörtti korjasi asentonsa hivenen mukavammaksi ja tyytyi sitten vain tuijottamaan toisen tekemisiä. Dominic oli kuin koira, istui hiljaa kuin käskyä odottaen. Ilman sitä hän ei tekisi mitään, auttamattomasti tossun alla, todellakin.
Poika sävähti tytön lausetta. Se tuli vain niin tunteettomasti, suoraan. Eipä Domilta jäänyt epäselväksi, että tyttö taisi todellakin tarkoittaa mitä sanoi. Niinhän se kuitenkin oli, Dominic oli luuseri. Väistämätön tosiasia.
Ja tyttö oli pärjännyt, hän ei. Kai se omalla tapaa oli hyvinkin noloa ja saikin pojan punehtuneena painamaan katseensa lattiaan.

Tuon huulilta karkasi myötäilevää muminaa, sanoista ei kuitenkaan osannut ottaa juuri minkäänlaista selkoa.

Angel tuijotti nuorukaista taas kulmiensa alta ja odotti, että poika sanoisi jotain, esimerkiksi jotain kiistääkseen tytön sanat. Mitään pojan suusta ei kuitenkaan kuulunut ja tyttö tirskahti hiljaa itsekseen.
"Kiltti hauveli juu", Angel kiusasi ja halusi vielä jatkaakin.
"Vuh vuh", tyttö sanoi ja purskahti ilkeän kuuloiseen nauruun.

Kun tupakka oli poltettu ja viimeiset savuhenkäykset päästetty ulos suusta, siirsi Angel katseensa taas poikaan. Neidon oikea kulma kohosi hivenen korkealle ja ilkeä hymy kipusi hänen punaisella huulipunalla korostettuille huulille.
"Haluuks 'rangaistuksen'?" tyttö kysyi, mutta oikeasti hän oli tarkoittanut sen kuin käskyksi. Totta kai tyttö tiesi, että hänen sanansa kuulostivat varmaan todella oudolta pojan päässä, mutta tyttöä vain huvitti nähdä ihmiset hämmentyneenä.
Hetken kuluttua hän otti kaulastaan 'rangaistus'-kyltin pois ja heilutteli siitä roikkuvasta narusta pahvipalasta sivulta toiselle.

Tytön sanat kiusasivat Dominicia, saivat tuon kasvot punehtumaan entisestään. Olihan se mukava väriyhdistelmä, punainen ja sininen. Tyttö nauroi hänelle, ei se niinkään ollut uutta, oli Dom sitä ennenkin saanut kuulla. Hän vain yksinkertaisesti sattui olemaan liian kiltti, ei osannut vastustaa vahvempitahtoisia lainkaan. Sen siitä sai kun sai kasvaa puolustuskyvyttömänä veljensä pompoteltavana. Siihen poika nyt vain oli kasvanut, myöntymiseen ja käskyjen vastaanottamiseen.

Toisen kummalta kuulostava kysymykseksi naamioitu käsky sai osakseen sinihiuksisen nörtin oudoksuvan katseen. Mitä tyttö oikein tarkoitti? Sanat olivat kummia, tai kyllähän poika ne ymmärsi, mutta... Tarkoitus jäi kuitenkin hänelle hivenen epäselväksi. Kyltti kuitenkin valaisi kaiken ja sai pojan huulille nousemaan hymyn, lopulta irrotti jopa naurun, joka syveni hillittömäksi hihitykseksi. Ei se nyt sentään noin hauska juttu voinut olla. Dom pyyhki silmiinsä nousseen veden kämmen selkäänsä.
"Mikäs siinä", poika totesi pahimman naurun hillittyään, hymyillen ujosti.

Angel hämmästeli pojan nauramista. Oliko neito sanonut jotain... Hassua? Siihenhän hän ei ollut pyrkinyt, hänen tarkoituksensa oli vain saada poika kiusaantumaan ja lähtemään pois kirjastosta!
Hetken tyttö vain tapitti toista ilmeettömänä, mutta nousi sitten ylös seisomaan ja ripusi sinihiuksisen nörtin kaulalle 'rangaistus'-kyltin.
"Itepä halusit", Angel tokaisi kylmästi ja istahti takaisin tuolille, josta oli äsken noussut.
"Palauta se sitte äikänmaikalle, se halus sen takas", neito käski, sillä ei halunnut palauttamattomasta pahvipalasta sen enempää rangaistusta.

Angel ihmetteli hieman omaa käytöstään. Yleensä hän puhui tämän verran viikossa, ei 10 minuutissa! Neito yritti olla puhumatta juuri kenenkään kanssa, sillä ei halunnut viettää aikaansa ihmisten kanssa syystä ja toisesta. Ensiksi, jotkut osasivat käyttäytyä todella ääliömäisesti. Ja toiseksi, yleensä pojat kuolasivat hänen peräänsä ja se vasta mikä oli rasittavaa.
Tämä poika ei kuitenkaan paljoa puhunut tai näyttänyt kuolaavan hänen peräänsä. Se rikkoi tytön ajattelutapaa ja paljon! Olipas outoa...

Tyttö ripusti 'rangaistus'-kylttinsä Dominicin kaulaan, eikä poika tehnyt mitään vastustaakseen. Miksi olisikaan? Sehän olisi ollut jo melkein itsemurha, jos alkaisi hyppiä tuon tytön nenälle. Tai ainakin poika oli sellaisen käsityksen saanut. Tyttö oli kova, kaiketi klikiltään joku kapinallinen, vaikka olisi hyvinkin ulkonäöltään saattanut lukeutua koulun kermaan. Ei poika oikeastaan osannut sanoa, hänen onnensa ettei kysytty.
Tyttö käski palauttamaan kyltin äikänmaikalle, mikä oli sinällään hivenen outoa. Ja kuten arvata saattaa, ei Dom väittänyt vieläkään vastaan. Nyökäytti vain päätään alistuneena. Dominic tuntui olevan valmis oikeastaan mihintahansa, mitä toinen vain päähänsä saisi. Sellainen tuo poika nyt vain sattui olemaan, liian kiltti, jopa hivenen outo tapaus.

Nörtin katse seuraili omituisen rauhallisena tytön istumista, jopa jollaintasolla poissaolevasti. Sitä tuo ei kuitenkaan ollut, vaikka muutama ajatus harhailikin.
"Rangaistaanko mua siks, etten mä pärjänny niille?" Ihan uteliaisuuttaan hän kysyi, tai sitten tyhmyyttään.

Poika havahdutti Angelin omista ajatuksistaan kysymällä rangaistuksesta. Aluksi Angel ei tajunnut, mitä poika häneltä oikein kysyi, mutta vähän ajan kuluttua neito vain tuhahti.
"Aattele sitten vaikka niin..." Angel mumisi turhautuneesti.
"Ihan sama se mulle on", neiti jatkoi hiljaa kohauttaen samalla olkiaan.
"Sun se nyt on", Angel sanoi vielä ja tarkoitti edelleen rangaistuskylttiä pojan kaulassa. Mitäpä tyttö sillä enää tekisi, poika saisi keksiä sille parempaa käyttöä.

Heidän välilleen syntyi uudelleen hiljaisuus, joka tällä kertaa häiritsi Angelia. Tyttö ei tiennyt, miksi ihmeessä hän yhä tapitti kirjastossa, kun siellä ei ollutkaan sellaista kuin neito oli kuvitellut. Täällä hän nyt vain istui, nörttipojan seurassa.
Angel nousi nopeasti ylös niin, että hänen hiuksensa lennähtivät. Hän kaappasi laukkunsa lattialta ja seisoi siinä hetken aikaa tuijottaen poikaa.
"..." Angel melkein sanoi jotain, mutta jättikin sen viime hetkellä sanomatta. Hän ei aikoisi vaivautua tuollaisen nörttipojan takia mitään sanomaan. Tyttö kääntyi ympäri ja oli marssimassa pois kirjastosta.

- En mä osaa tästä oikein jatkaa.. :'D Eli eiköhän tämä peli tainnut olla tässä... Kiitos seurasta, minulla oli oikein hauskaa! ;'D -

Dominic nyökäytti päätään, kun ei oikeastaan muutakaan osannut tehdä. Ei niinkään uutta häneltä, oikeastaan hyvinkin tavanomaista. Nörtti mikä nörtti, ei siitä mihinkään päästy edes nuilla sinisillä hiuksilla tai lantiolävistyksillä.
"Niin kai sitten." Mielikuvituksellista, Dom, erittäin mielikuvituksellista. Miksei vaikka samantien 'kyllä, teidän korkeutenne', matele vielä maassa ja nuole kengät. Se olisi hyvinkin sopivaa tuon pojan kaltaiselle otukselle, eipä Dominicista muuhunkaan olisi. Tuollaista myötäilijää ei elämässä muuta kun tultaisi hyväksikäyttämään.

Kirjastossa hiljeni, tyttö hiljeni, eikä Dominickaan osannut mitään sanoa. Tyttö nousi ylös ja Dom säpsähti sen nopeaa liikettä. Se otti tavaransa ja teki lähtöä, hetken poika vain tuijotti lamaantuneena.
"Tota... Saanko mä mun stendarit takas?", tuo uskaltautui kysymään. Oikeastaan, miltei heti hän jo katui, että kysyi. Tyttö oli niin ennaltaarvaamattoman oloinen, että sitä nyt tiennyt mitä oli ok kysyä ja mitä ei. Mistä rangaistiin. Dominic hymähti, niinpä, ei hänelle oikein ollut vieläkään selvinnyt. Kai hän vain oli hivenen hidas tai tyhmä nörtiksi.

[[ Joo, mä kans mietin samaa, että ehkä tää alko olee tässä xD koska Angel pyrkii juuri välttelemään tällaisia tilanteita xDD ]]

Angel kuuli pojan kysymyksen vaimeana korviinsa. Aluksi neito ei ollut varma, että poika oli puhunut hänelle. Tyttö kuitenkin pysähtyi paikoilleen ja kääntyi katsomaan nuorukaista, kulmat hivenen kurtussa.
"Siis minkä?" neito kysyi äkäisenä. Yrittikö poika jäädä juttelemaan hänen kanssaan? Hah, miten turhauttavaa.

Angel tajusi puristavansa jotain kädessään ja tajusi pitelevänsä kädessään pojan omaisuutta. Ai tämänkö poika halusi takaisin? Angel heilautti kädessään sytkäriä kysyen näin, että tätäkö poika tarkoitti.
"Ai, et antanukaa sitä mulle", tyttö totesi ja hänen äänensä kuulosti hitusen pettyneeltä, jos tarkkaan kuunteli. Pian kuitenkin sytkäri lensi kauniissa kaaressa kohti poikaa. Pojan olisi siis hyvä saada se kiinni, muuten se voisi hajota, jos se osuisi kivikovaan lattiaan.
"Kiitti lainasta", kuului lause tytön suusta ja sitten neitokainen oli jo kadonnut kirjastosta.