Valokuvia ja vapautta

//Mukaan saa tulla ihan kuka vaan tahtoo. Otsikko on pöllö, mutta en mä koskaan osaa parempiakaan keksiä XD//

Oli pilvinen, mutta hyvin lämmin päivä. Ilmassa ei ollut lainkaan sateen tuntua, päinvastoin vaikutti siltä, että pilviverho oli ohenemassa. Pian kai taas paistaisi aurinko ja maailma näyttäisi taas valoisammalta ja suunnattoman paljon kauniimmalta. Marie Bennetin mielestä aurinko sai maailman näyttämään aina jotenkin erilaiselta, paljon värikkäämmältä ja iloisemmalta. Siksi hän kai pitikin aurinkoisista päivistä enemmän kuin pilvisistä.
Nyt tyttö oli kuitenkin ulkona, huolimatta pilvisyydestä. Sää oli mitä mainioin hänen suosikkiharrastukseensa, koska kuvattaviin kohteisiin ei muodostunut inhottavia varjoja. Ja päivä oli kuitenkin valoisa, ei mikään hämärä ja synkkä, kuten olisi voinut luulla.
Marie oli pukeutunut keltaiseen toppiin ja pinkkeihin minishortseihin. Jaloissaan hänellä oli turkoosit ballerinat. Tytöllä oli ranteissaan paljon koruja, mutta muualla ei ollut ainuttakaan. Tyttö oli varsin pirteän näköinen ilmestys muiden puistossa hyörijöiden keskellä. Suurin osa oli paikalla vain lenkillä tai ulkoiluttamassa koiraa, ei kukaan tainnut olla siellä ainakaan kuvaamassa mitä sattuu, kuten tuo scenetyttö oli. Hän halusi vain ikuistaa taas jotain kaunista kameraansa, joka oli tällä kertaa oikein kunnon järjestelmäkamera. Se oli hänen kallein aarteensa ja silmäteränsä, jota ilman hän ei uskonut edes pärjäävänsä.

Marie pysähtyi jonkin matkan päähän eräästä kauniista suihkulähteestä. Hän oli ottanut siitä kuvia ennenkin, mutta nyt hän aikoi tehdä niin taas. Ja mikä parasta, suihkulähteen luona kuljeskeli lauma puluja, jotka myös saisivat luvan tulla kuvaan. Marie napsi muutaman kuvan linnuista ja suihkulähteestä ja jatkoi sitten matkaansa. Lähistöllä oli jäätelokoju, joka houkutteli häntä kummasti puoleensa.
Ei mennyt kauaa, kun tytöllä jo oli kädessään herkullinen jäätelötötterö, jossa oli yksi mangomelonipallo, yksi mansikkapallo ja päärynäpallo. Ja koristeena oli tietenkin kaikkea mahdollista mitä hänen mieleensä oli juolahtanut pyytää. Nyt päivä tuntui entistä paremmalta, kun oli saanut suuhunsa jotain makeaa ja ihanan viileää.

Elämä oli vain niin paljon helpompaa vapaa ajalla, sillä sai tehdä mitä huvittaa. Bethany Whodre oli kävelyllä puistossa, vapauttamassa mieltään niistä tunteista mitä hänen sisällään kiehui. Hänen isänsä oli juuri tytön kanssa riidoissa siitä että oli kokeillut tupakan polttoa, ilman vanhempien lupaa. Vielä vuosi niin päästäisiin tuskista, lopullisesti. Yhtäkkiä Bethin teki mieli jäätelöä, mutta mistäs sitä tähän hätään nyt saisi, jos ei pääse kotiin tai tiedä mitään tästä kaupungista. Bethanyn mieleen alkoi piirtyä mansikan sekä vanilijan sekoitus. Voi nami! Tuntui kuin kieli tipahtaisi kohta ulos, tai silmät ummistuisivat pelkästä näännytyksestä, mitä tyttö nyt koki. Ja vihdoin Beth näki tytön jolla oli jäätelö kädessään. Voi tätä onnen päivää! Hei, tyttö oli samassa koulussa kun hän, eli vaaleaverikkö voisi solmia tuttavuutta. Jalat alkoivat kävellä hurjaa vauhtia ja pian sitä oltiinkin tytön luona silmät kirkkaina. " Moi! Ööö.. tiiätsä mis tääl on jätski kiska?" Tyttö alkoi huitoa ympärilleen vinhasti. " Ja ainii mä oon Bethany Whodre!" Siinä sitä sitten töllötettiin ja odotettiin toisen vastausta.

// varmaan liian lyhyt.

Marie oli jo kävellyt hyvän matkan päähän jäätelökioskilta. Hän katseli ympärilleen miettien, mitä seuraavaksi kuvaisi. Ehkä vaikka itseään jäätelöä syömässä? Tai vaikkapa vain jäätelöään. Tosin se nyt ei enää näyttänyt kovin kuvaukselliselta, kun siitä oli jo jonkin verran syöty. No, ainahan sitä ulkoa jotain kuvattavaa löytyi. Nytkin näytti lupaavasti siltä, että hän saisi kuvattua perhosia, niitä tuntui lentelevän kummallisen paljon. Ehkä niillä oli joku vaellusaika tai jotain? Eikö perhosilla aina joka vuosi ollut joku sellainen? Siitä tytöllä ei ollut kyllä mitään käsitystä, mihin aikaan vuodesta perhoset vaeltelivat, eikä sillä nyt ollut juuri mitään merkitystä. Perhoset olivat kuitenkin kauniita ja niistä olisi upeaa saada onnistuneita kuvia. Ehkä hän voisi vaikka osallistua johonkin valokuvauskilpailuun jos onnistuisi oikein kunnolla.

Scenetyttö nuolaisi jäätelöään, samalla hän tajusi, että joku tyttö asteli häntä kohti melkoisella kiireellä. No, tytöllä oli selvästi hyvä syy, jäätelön kaipuu. Ilmeisesti tyttö ei harrastanut kovin usein jäätelön syöntiä puistossa, kun ei edes tiennyt missäpäin kioski oli. No, Marie päätti auttaa toista, täytyihän sitä nyt tällaisena päivänä jäätelöä saada jos mieli teki!
"Mä olen Marie," tyttö esitteli itsensä, vaikka jotenkin se tuntui turhalta. Mutta mitäs toinen oli mennyt kertomaan nimensä, pakkohan hänenkin oli ettei kuulostanut miltään lurjukselta, koska sellainen hän ei missään nimessä ollut.
"Voin vaikka viedä sut sinne, se ei ole kaukana," Marie sanoi ja kääntyi sitten ympäri, sillä nythän hän oli ollut menossa poispäin kioskilta. "Sieltä saa mun mielestä koko San Diegon parhaat jäätelöt. Eikä vain sen takia että myyjä on niin söötti."
Marie virnisti iloisesti muistaessaan myyjäpojan ihanat tummat kiharat. Poika oli ollut kyllä suloinen, oli vieläpä laittanut hänelle ekstrasuuret pallot. Ehkäpä Bethanykin saisi tältä samanlaista kohtelua.

//Öhhöh... sain vihdoinkin peliin vastattua... xD

"Marie... Sehän on kiva nimi!" Beth sanoi ikään kuin maistellen nimeä. Pian Marie tarjoutui jo viemään Bethin kioskille ja tietenkin pyyntöön vastattiin hyväksyvästi, eikä pelkästään sen takia että saisi jäätelöä, sillä olivathan uudet ystävät aina tervetulleita. Bethany lähti kävelemään heti rivakasti Marian perässä sanaakaan sanomatta. Bethin huulille nousi hymy kun toinen kertoi jäätelökioskin myyjän olevan söpö. "Öö... Hei ootko tuolta Astonista, kun vaikutat jotenkin tutulta?" Neidin piti nopeasti kysyä, saadakseen jotain keskustelua. Ja niin olipas taas fiksu aihe, mutta ei hän parempaakaan tähän hätään olisi keksinyt. "Jos, haluut nii voisit tulla mun kanssa joku päivä kouluun? Siis jos vaan haluut, ei oo pakko." Beth sanoi esittäen itsevarmaa vaikkei sitä todellakaan ollut.

Ja pian löytyi vastaus tekemiskysymykseenkin. Mariella oli kamera, kuten Bethilläkin. He voisivat kuvata yhdessä kaikkea kivaa. "Kun sulla on toi kamera ja mulki on ni haluaisitko kuvata mun kanssa hetken? Siis jos sulla ei oo mitään muuta?" Toivottavasti kiskalle ei olisi enää pitkä matka, sillä Bethanyn teki mieli niin kovasti jäätelöä, että sitä olisi pakko saada ja pian! Päivä taisi tosiaan olla aika lämmin kun kerran näin paljon teki mieli jäätelöä.

"No, ihan tylsän tavallinen se mun mielestä on," Marie sanoi toisen kommentille nimestään. Häntä ei olisi haitannut, vaikka hänen nimensä olisi ollut jokin erikoisempi, vaikka joku Pixie tai Peaches niin kuin joillain julkkistytöillä. Sen nimiset muistettiin aina, tai ainakin heihin kiinnitettiin aina huomiota. Mariella oli kyllä ulkonäköä, joka varmasti jäisi ihmisten mieleen. Ei hän ainakaan joka päivä nähnyt kovin montaa tyttöä, jolla oli yhtä värikkäät hiukset kuin hänellä. Häntä ei sinänsä houkutellut näyttää ja olla erilainen, hän kuitenkin tahtoi tulla huomatuksi kuten kuka tahansa hänen ikäisensä tyttö. Mutta Marie oli tylsä nimi, ainakin yhdistettynä niin tavalliseen sukunimeen kuin Bennett.
"Oon mä Astonista, säkin siis olet vai?" Marie kysäisi ja katsahti nyt tarkemmin tyttöä. Toinen oli joku, jonka seurassa hän ei todellakaan paljon liikkunut, luultavasti siis joku kermalainen. Ja mitenhän ihmeessä tyttö oli sitten erehtynyt tulemaan hänen seuraansa? Ei kai välittänyt klikkisysteemistä, mutta mitäpä järkeä siitä oli välittää, ainakaan näin koulun ulkopuolella.

"En mä siitä kouluun tulemisesta tiedä," Marie sanoi varovasti. Mistähän tyttö nyt oli tuollaisenkin ajatuksen saanut päähänsä? Eiväthän he kuitenkaan olleet kavereita tai mitään. Vielä he eivät ainakaan olleet, vaikka toinen selvästi oli ystävyydenkipeä. Se jotenkin sai Marien ajatukset heltymään ja tyttö alkoi tuntea uteliaisuutta toista kohtaan. Ehkäpä Bethany oli yksinäinen ja kaipasi oikeasti jotain, jonka kanssa viettäisi aikaa.
"Ihan tosi? Harrastatko säkin kuvaamista?" Marie kysyi kiinnostuneena. Kyllä hän aina jaksaisi kuvata, ainakin tällaisena päivänä ja jos Bethany ei tekisi mitään häiritsevää, niin mikäs siinä.
"Mut ei kyllä ennen kuin on syöty jätskit. Kyllä tässä kuvata ehtii myöhemminkin," tyttö sanoi virnistäen. Jäätelökioskikin oli jo putkahtanut näkyviin. Siellä se suloisuus odottelisi ja hän pääsisi taas ihailemaan tämän hymyä ja varsinkin toisen matalaa ääntä.

Beth oli kävellyt tyttösen kanssa jo jonkin matkaa ja kyllähän sitä kiskaa jo jonkin verran näkyi. "Joo, siis olenhan mäkin astonista. Mä en välitä siitä klikki systeemistä niin paljoakaan, entä sä? Ku vaikka oon kermaa ni ei se tarkota ettenkö sais olla muidenkin kanssa?" Tyttö pälpätti hirmuisen kovalla äänellä sekä hirmuisen nopeasti. " No, mutta siis tottakai mä harrastan kuvaamista, se on niin ihanaa! Varsinkin tälläsena päivänä! " Beth ajatteli pitää hauskaa, kun nyt tässä kerrankin saattoi saada jonkun ystävän, jonka kanssa viettää aikaa useamminkin. Marie vaikutti todella mukavalta ja reippaalta tytöltä, joihinkin laiskamatoihin verratuna.

Nyt oltiin saavuttu kioskille, ja poika tosiaankin näytti tosi komelta. Tuon hymy ja silmät olivat niin ihanan näköiset että tekisi mieli syödä ne. Tyttö meni pojan luokse ja kysyi tältä mikä hänen nimensä on. Onneksi tyttö oli hyvä ihmis- suhteissa. Poika oli vastannut nimekseen: Sam. " Ai kiva nimi sulla" Beth sanoi hieman innostuneena, nyt pitäisi kuitenkin tilata se jäätelö. " ottaisin suklaa/Vanilia sekotuksen, kiitos." Hetken kuluttua Sam antoi Bethille jäätelön, jota tyttö sitten heti nuolaisi. " Nam! Okei mennäänkö syömään tonne penkille?" Hän kysyi Marielta kun oli nuolaissut jätskiään.

//Huhhuh nyt oli pitkä väli, sori ;-(

Okei. Marie ei ollut ihan varma mitä mieltä olisi ollut Bethanystä. Toinen vaikutti hyvin puheliaalta, ehkä jopa liiaksikin. Hän sai itsekin joskus kamalia puhetulvia, jolloin hänestä ei saanut minkäänlaista selkoa. Sellaiset hetket olivat harvassa, sillä hän kuitenkin mietti aina sanomisiaan ja tekemisiään. Paitsi jos oli niin loistavassa ja ihanassa seurassa, että sellaiset asiat vain unohtuivat.
Marie ei ollut ihmisten seurassa kovin ujo, paitsi jos joutui kohtaamaan uutta porukkaa jossain erikoisemmassa paikassa tai tilaisuudessa. Sellaiset jutut eivät olleet ollenkaan häntä varten, se oli todettu jo aikoja sitten. Hän piti enemmän siitä, että elämä soljui eteenpäin tasaisesti ja varmasti, ilman mitään yllättäviä käänteitä.
Mutta Bethany. Tyttö puhua pälpätti niin kovaa tahtia, ettei Marie saanut sanottua hetkeen mitään. Kun toinen viimein hiljeni, scenetyttö oli hetken hiljaa miettiäkseen mitä itse sanoisi.
"Mua ei paljoa häiritse tuo klikkisysteemi. En mä sitä sen pahemmin mieti, kun mulla kuitenkin on joka porukassa kavereita," Marie kertoi ja vilkaisi sitten Bethiä jäätelön syömisensä ohessa.
"Se on tosi kiva harrastus. Mitä kaikkea sä tykkäät kuvata?" Marie kysyi pitääkseen yllä keskustelua joka olisi hänelle helppoa.

Viimein kaksikko pääsi kioskille. Marie soi suloisimman hymynsä myyjäpojalle, joka jo joutui Bethanyn innokkaiden uteluiden kohteeksi. Marie ei olisi uskaltanut noin vain kysellä toisen nimeä, kun ei tiennyt ollenkaan oliko toisen silmissä vain yksi asiakas, vai kenties jokin kiinnostavampi tapaus. Eikä hän kyllä olisi missään muussakaan tapauksessa uskaltanut moista. Hän oli siihen liian ujo.
"Mennään vaan," Marie myöntyi ja hymyili vielä kerran Samille, joka jäi katsomaan heidän peräänsä. Kioskille asteli kohta joku pikkupoika äitinsä kanssa, joten poika joutui lopettamaan katselunsa. Marie oli varma, että poika oli kuitenkin tuijottanut Bethiä, joka oli paljon kauniimpi kuin hän. Ja olihan Beth toiselle jutellutkin heti kaikenlaista, joten kai asia nyt niin oli. Jostain syystä se harmitti Marieta suuresti.

Marie näytti oudolta, aivan kuin hän oli joko pelottava, outo tai liikaa pälpättelevä ihminen, joten Bethany sulki kiltisti suunsa ja odotteli Marien puhuvan jotain hänelle. Ja niin viimein Marie puhui klikki- systeemistä joten tyttö vain nyökkäsi. Ja taas Marie avasi suunsa aivan toisissa asioissa. " Ai että mitä tykkään kuvata, no kaikkea mikä on kaunista ja joskus tilanne kuvat ovat ihania, sillä niille saa nauraa kunnolla sitten myöhemmin. Mutta otan tilanne kuvia vain kavereistani." Nyt tyttö puhui jo paljon hitaammin, mutta itsevarnasti. Beth nuolaisi taas jäätelöään, joka oli jo melkein syöty. " Kohta voimme aloittaa kuvaamisen, vai?" hän kysyi kun jäätelöpaperit heitettiin roskiin. " Kyllä m inä jaksan ainakin odottaa" Tyttö sanoi kaivaessaan taskusta kameransa. Jäätelö teki kyllä hyvää tälle neitoselle.

//köh... laatutekstiä ;))

Marie tajusi, että toinen oli varmasti huomannut hänen hiukan kummaksuvan tämän puhetulvaa. Ainakin tyttö oli hiljentynyt. Nyt scenetyttö vain toivoi, ettei toinen ollut loukkaantunut. Mutta onneksi siltä ei vaikuttanut. Marie ei mielellään loukannut ketään, eikä hän ollut aikonut niin tehdä nytkään, kun ei edes ollut minkään laista syytä sellaiseen.
Kiinnostuneena tyttö kuunteli, mitä Bethany vastasi hänen kysymyseensä. Kaikkea kaunista siis, ihan kuten hän itsekin. Hänkin napsi tilanne kuvia, mutta ei todellakaan nauraakseen niille myöhemmin.
"Mä taas kuvaan lähinnä luontoa ja mun kavereita. Ja tietysti nyt täytyy itsestä joskus napsia kuvia facebookiin," Marie sanoi virnistäen iloisesti. Jos hän kuvasi itseään, hän pukeutui aina mahdollisimman suloisesti ja hassutteli oikein kunnolla.
"Niin, eiköhän, kunhan saan tämän jäätelön syötyä," Marie vastasi. Hän oli syönyt ehkä vasta puolet jäätelöstää, koska halusi syödä sen hitaasti ja nautiskellen, jotta se kestäisi mahdollisimman pitkään. Eikä hänellä ollut mitään kiirettä pois kioskin läheisyydestä, olihan Sam vielä siellä ja vilkuili välillä heidän suuntaansa.

//Nyt jäi vähän lyhyeksi...//

Bethany oli jutustellut Marien kanssa jo aika kauan ja se olisi ehkä hyvä merkki, vain ehkä. " Ai, kyllä mäkin joskus luontoa kuvaan" sanottiin toiselle. Kohta olisi aika kuvata, ja siihen Beth olisi valmis, hänen järjestelmä kameransa kapasi niitä tytön käsiä jotka kiertyivät sen ympärille Bethin kuvatessa. " Joo, kyllä mä aina jaksan odottaa. Vaikka sanoin sen jo, niin sanon sen uudestaan. Anteeksi jos se ärsyttää." tyttö puhui katsellessaan pieniä lintuja jotka liitelivät hänen yläpuolellaan.
"Ehkä mä voisin kuvata noita lintuja sillä aikaa kun sä vielä syöt?" Bethany laittoi kameransa päälle ja jäi odottamaan toisen vastausta, hänen olisi pakko saada kuvata noita lintuja. Sille ne olivat niin kauniita.

//Ei, sulla mitenkään pieneks jääny, mulla jäi johtuen inspiksen puutteesta

"Joo, kuvaile sä vaan ihan rauhassa," Marie sanoi toiselle ja virnisti huvittuneena. Ensin tyttö oli sanonut jaksavansa odottaa, mutta ilmeisesti sitten ei, kun kerran aikoi jo alkaa kuvata. No, sama se Marielle oli. Hän kyllä oli ehtinyt jo saada sen päivän aikana hyviä kuvia kokoelmiinsa. Ja hän ehtisi hyvin kuvata sittenkin kun Beth häipyisi omille teilleen. Miksiköhän toinen oli edes hänen seuraansa tuppautunut? Tai no, tämä ei ollutkaan sellainen pinnallinen, scenejä karttava tyttö, jollaisia jotkut Astonilaiset olivat. Ainakin Bethany oli tainnut mainita ettei välittänyt klikkisysteemistä. Marie ainakin muisteli että niin oli kuullut toisen sanovan, muttei ollut ihan varma enää, hän kun oli liian keskittynyt jäätelöön ja komistukseen jonka kioskilta oli sen käynyt hankkimassa.
"Tuo Sam on kyllä ihan ylisuloinen," Marie sanoi haaveksivalla äänellä ja vilkaisi taas poikaa joka käänsi katseensa juuri toiseen suuntaan. Sieltä tuli joku ehkä Marien ikäinen tyttö. Ja suuteli Samia heti kioskille päästyään.
"Taisi mun mahdollisuudet kyllä tippua nolliin," tyttö huokaisi ja söi sitten nopeasti jäätelönsä loppuun. Nyt hänellä ei kyllä ollut mitään syytä jäädä kioskin lähistölle.
Marie nousi ylös penkiltä ja otti kameransa taas esiin. Lintuja hän ei aikonut enää sinä päivänä kuvata, ellei sitten näkisi jotain yliöpöä otusta.
"Mennäänkö johonkin muualle? Tai siis kauemmas tästä. Ei oikein huvita jäädä tähän katsomaan mitä tuolla kioskilla tapahtuu," Marie ehdotti ja ei edes vaivautunut odottamaan vastausta, vaan lähti jo astelemaan pois päin.

Marie oli antanut luvan Bethanylle että tämä saisi kuvata, vaikka hän ei olisi sitä kyllä kuunnellutkaan. Hän oli saanut monta hyvää kuvaa linnuista, ja ne olivat kyllä myös syötävän söpöjä. "Siis saan kyllä tosi hyviä kuvia näistä linnuista" Sanottiin Marielle ja katseltiin tyttöä. " Haitttaisko sua jos ottaisin susta kuvan? Mulla ei ole mitään taka-ajatuksia" Oikeastaan tyttö halusi vain kuvan kaveristaan, jos he nyt edes olivat niitä, mutta kuitenkin. " Joo onhan se ihan söpö. Menisit juttelee sen kanssa" Mutta pian kuitenkin, joku heidän ikäisensä tyttö käveli Samin luokse ja SUUTELI tätä. " Ei helvetti, nyt se saa kunnon opetuksen! Mun kaverin ihastusta ri viedä!" Ei Bethany itselleen mitään mahtanut tuo vain lipsahti suusta. Beth lähti kohti jäätelökioskia, mutta pysähtyi kun huomasi Marien pahoittavan mielensä kohtauksesta ja lähtien pois pyytäen häntä mukaan."Hei pliis. Mä tunnen tälläset hommat voin auttaa sua! Oon auttanu montaa ihmistä tälläisissä asioissa! Mä tuun, mutta jutellaan asiasta siellä" tyttö juoksi Marien perään, mutta ei akoinut jättää tätä tähän ei todellakaan.
Bethany ei luovuttaisi, ei koskaan. Marie ja tuo Sam rakastuisivat vielä. Se olisi varmaa.

Marie melkein säikähti, kun Bethany aikoikin mennä kioskille säätämään jotakin. Eihän hän nyt ollut mitenkään tosissaan ihastunut Samiin, toinen vain oli suloinen, lutuinen ja kertakaikkiaan houkutteleva. Mutta kyllä Marie selviäisi ihan loistavasti ilman Samia, olihan hänen elämssään muitakin vähintään yhtä hyvännäköisiä miehiä, joiden kanssa jopa joskus kaveerasi. Ei Samn ollut mikään erikoistapaus. Ja se piti saada taottua myös Bethanyn päähän, ettei tämä menisi nolaamaan häntä.
"Ei missään tapauksessa!" Marie sähähti kuulostaen tavallista ilkeämmältä, vaikkei niin ollut tarkoittanutkaan. "Et tasan mene tuonne sanomaan yhtään mitään. Sehän olisi ihan mielettömän noloa. Enhän mä edes tunne koko tyyppiä."
Marie tuijotti totisena Bethanyä ja toivoi, että tämä tajusi asian ja antaisi sen olla ja painua unohduksiin.
"Kyllä niitä nyt muitakin miehiä on maailmassa. Ja mä tunnen montakin tyyppiä, jotka ottaisin mieluummin kuin tuon Samin. Ja osa niistä on meidän koulussa ja nimiä en ala kertoa."
Marielta oli nyt lipsahtanut jo liikaa tietoa. Ei hän todellakaan ollut aikonut paljastaa ihastuneensa keneenkään Astonin oppilaaseen.
"Mutta siis, joka tapauksessa, mä selviän ilman Samia. Ja se näyttää niin onnelliselta tuon tyttönsä kanssa, ettei nyt niitten välejä voi mennä tahallaan rikkomaan. Eikä tuollaisia hetkiä saa häiritä."
Marie oli sanonut sanottavansa, mutta tuijotti yhä Bethanyä, ehkä hiukan pelokkaan, mutta samalla jotenkin suuttuneen oloisena. Ei Bethanyn tarvinnut hänen asioihinsa sillä tavalla puuttua. Eikä ainakaan jos hän ei antanut sellaiseen lupaa.

//Sori, tuli ihan hirveetä tekstiä...//

Marie suuttui tytölle aika pahasti ja pahoitti mielensä, eihän tämä aikonut kun auttaa. " Ei sitten, ajattelin vaa että haluaisit apua" Bethany sanoi alakuloisesti Marielle. Beth kääntyi ja lähti juoksemaan toiseen suuntaaen itkien. Kukaan ei ollut koskaan kohdellut tyyöä täälä tavoin ei koskaan. Hän juoksi jonnekkin eikä tiennyt edes minne. Tyttö ei edes tiennyt missä päin kaupunkia hän oli, mutta sen hän tiesi että oli eksyksissä. Kaikki ihmiset olivat tuntemattomia ja niin. Ainut tuttava oli hänen rakas kameransa, joka lohdutti aina häntä huonoina hetkinä. Bethany katsoi kameransa kuvia ja nauroi joillekkin niille, mutta kyyneleet tulvivat tytön silmäkulmista vieläkin. Beth käveli johonkin nurkkaan ja katseli itkien vanhoja kuviaan. toivottavasti joku tuttu löytäisi hänet ja veisi kotiin. Toivottavasti. Bethany halusi että löytäjä olisi Marie. Voi kunpa Marie etsisi häntä.

//Joo, eipä mitään mulla on kauheempaa ;))