Pitsaa ja paskapuhetta

''Tiedän, se äijä vain nuolee koutsin persettä, ettei joutuisi tekemään yhtä paljon harjoituksia, mutta ei se tuu pärjäämään sitten kisoissa kun kunto on kuin syöttöporsaalla''
Kaksi komeaa, tummahiuksista urheilija astelivat sisälle Ree'sin pitserian ovista puhellen niitä näitä samalla kun valtasivat itselleen parhaamman pöydän.

Paikassa oli myös muutamia muita tuttuja joille sitten heilautettiin kättä, mutta tällä hetkellä Liam Wolflinin huomio oli jossain muualla, nimittäin bestiksessään Taylorissa jonka kanssa oli juuri tullut harjoituksista ja palauttaakseen energiatasonsa takaisin he olivat yhdessä tuumin päättäneet mennä syömään pitsaa.
Asiaan saattoi myös vaikuttaa Liamin radiosta kuulunut pitsa grandiosan mainos, mutta haittaneeko nyt tuo mikä oli syy poikien tuloon paikalle.

Liam kaivoi jo valmiiksi kukkaron taskustaan sillä tiesi mitä tilaisi, eipä tuo paljoa muuta täytettä syönytkään kuin kinkkupitsan tuplajuustolla.
''hei Taytay, otetaan kivi-paperi-sakset siitä kumpa tän maksaa?'' tummaverikkö käänsi katseensa kaveriinsa ja hymyili hiukan veikeästi, yleensä se meni niin että Liam voitti mutta kukas tiesi, ehkä kävisi nyt toisin päin. Hän odotteli toisen vastausta, mutta sitä ei ehditty saada kun yli-innokas tarjoilija tyttönen tuli jo ja ojensi heille listan mitä olisi tarjolla, valmiina kirjaamaan tilauksen ylös.

''Juurikin vasta tultiin joten josko odottaisit hiukan aikaa ennen kuin me päätetään?'' Wolflinien esikoinen hymyili ja niimpä hieman nolostuneena tyttö lähti sivummalle pyyhkimään pöytiä.
''Niin, mihis me jäätiinkään. Oletkos mukana vai jänistätkö?'' Liam virnisti hiukan veitikkamaisesti, hän oli tyytyväinen että omasi näinkin hyvän ystävän kuin Taylor jonka kanssa sai olla ihan rauhassa rennosti.

--tökkivä alku, mutta tästä se lähtee :--D

Taylor naurahti huvittuneesti ystävänsä lausahdukselle astuessaan tuon perässä sisälle pitseriaan. "Sehän se, ilmeisesti on niin saamaton muutenkin että mielummin kulkee naama koutsin perseessä kun tekis pätkääkään ruumiillista työtä", murahdettiin takaisin, äänensävyssä oli vivahde puhdasta halveksuntaa erästä joukkueen jäsentä kohtaan, joka mielummin siipeili muiden työskentelyllä ja haravoi kiitokset itselleen. Tuttuja naamoja tervehdittiin lyhyellä nyökkäyksellä, treenikassi laskettiin maahan ja pöydän ääreen istuttiin tyytyväisesti huokaisten. "Mä kuolen nälkään, ihme että ne pisti meidät näin koville vielä tänään vaikka viikonloppuna on taas matsi", Taylor äimisteli treeniohjelmaa, joka tällä viikolla oli puolestaan ollut erittäin raskas. Ilmeisesti kevättä ja karsintamatseja varten oli parempi olla hyvässä kunnossa muiden koulujen joukkueita vastaan.

Tarjoilija pyyhälsi turhan aikaisin paikalle, ja poistui yhtä nopeasti takaisin Liamin hoidettua puhumisen Taylorin puolesta. "Vai että kivi-paperi-sakset? Musta tuntuu että sä olet aika vaarallisesti addiktoitunut uhkapeleihin", urheilija lausui teennäisen huolehtivasti ja naurahti äänekkäästi. "Ja sitä paitsi, sä voitat aina ja joka tapauksessa... Joten mä nyt voin kyllä maksaa ilman häiviön karvasta makuakin, sun vuoro sitten ens kerralla", poika tarjoutui maksumieheksi ja läimäytti Liamia toverillisesti olkapäähän.
"Mä voisin ottaa ananaksella, salamilla ja juustolla...", vaihtoehtoja harkittiin vakavasti ääneen, ilme oli mietteliäs. Urheilija viittoi tarjoilijan takaisin pöydän luokse ja hymyili tytön pysähtyessä hänen eteensä. "Iso kokis jäillä, sitten omavalintainen pitsa salamilla ja öö, juustolla sekä ananaksella... Ja tälle hurmurille tässä pöydän päässä pitsa tuplajuustolla ja kinkulla, juoman se päättää itse", Taylor tilasi naurahtaen ja vinkkasi tarjoilijalle silmää. Hän kyllä tiesi ystävänsä lempitäytteet, joten ei edes vaivautunut kysymään, mitä toinen ottaisi.

"Eikö meillä ollut kotiottelu tänälauantaina?", tummahiuksinen katsoi vastapäätä istuvaan Liamiin ja kohotti kysyvänä kulmiaan. Hänellä ei ollut todellakaan havainnon palaa otteluohjelmasta, aiemmin viikolla poika oli missannut omien kiireidensä vuoksi kahdet harkat, eikä valmentaja tuntunut olevan mielissään.

Liamko addiktoitunut uhkapeleihin? No tottahan toki, sarkastisessa mielessä ''Vain silloin kun tiedän voittavani'' hän naurahti Taylorille joka oli samaa mieltä, että Liam olisi se joka voittaisi jos he alkaisivat kps;ää pelaamaan ja toinen suostui suosiolla maksamaan, jos Liam maksaisi ensikerralla ja sehän sopi hänelle vallan mainiosti joten hän naurahti huvittuneesti ja nyökkäsi vastaukseksi.
Taylor vinkkasi tarjoilija neitiä tuleemaan takaisinpäin ottamaan heidän tilauksensa vastaan. Komistus hymyili ystävällisesti tytölle joka näytti siltä että oli enemmän kuin otettu kahden komean urheilijan huomiosta, vaikka tuskin kumpainenkaan sillä mitään tarkoitti.
''Ei vissiin ollu vaikea arvata mitä mä otan?'' Tokaistiin huvittuneena vastapäätä istuvalle kaverille ja hän käänsi sitten kasvonsa kohti tarjoilijaa joka odotti hänen tilaavan jotain juomaa, ''kaipa se olisi standardi kokis siihen päälle vielä ja tämä herrasmies kanssani on kassa'' poika tunki samalla oman kukkaronsa takaisin taskuun.

Kootiottelu, kotiottelu. Puolalaisnuori pörrötti hiukan jo ennestään pöyhkeitä hiuksiaan ja hetken mietinnän jälkeen asia palautui taas muistiin, jolloin päästiin vastaamaan ''joo olihan se. Joten ei ollut sinällään yllätys, että koutsi yritti tappaa teidät treeni-ohjelmallaan, sitä oli kyllä hupaisaa katsoa''

Liamia kyllä välillä harmitti se, ettei hän itse oikein voinut harrastaa mitään raskaampaa lajia niin sanotusti, selkäranka reumansa tähden se olisi hieman hankalaa, vaikka hän uimisesta eniten pitääkin, mutta hän sitten piti kirjaa toisen otteluista ja tuli vierailemaan kentälle kun tällä oli harjoitukset.
Taylor kun ei niitä itse oikein muistanut joten kyllähän kamua piti auttaa. ''Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta mua ärsyttää kun koululla ei ole uimajoukkuetta.''

Tarjoilija otti tyynenä tilaukset vastaan ja kääntyi Taylorin puoleen, "Ai maksanko mä?", tuo kysyi yllättyneenä. Tarjoilija puolestaan näytti punastuvan, mikä sai pojan naurahtamaan. "Joo... Tossa", Taylor kaivoi lompakostaan pari seteliä ja lykkäsi ne tytön jäteen, "Pidä loput vaikka juomarahana", hän vinkkasi ja oletti sitten tarjoilijan poistuvan paikalta vähin äänin. Eihän siitä nyt paljoa jäänyt yli ja safkaa olisi saanut odotella pidempään, jos tuo tumpelo tyttö olisi ruvennut sekoilemaan vaihtorahojen kanssa.
"Viiden tähden palvelu", kommentoitiin sarkastisesti ja ruskeat silmät kääntyivät Liamista viereisen pöydän tyttöporukkaan. Sellaista hihittelyä ei jaksanut kuunnella, etenkään nälkäisenä raskaiden treenien jälkeen. Kaiken lisäksi oli kestettävä Liamin vinoilua treeniohjelmasta, jätkä itse pääsi huomattavasti helpommalla, olihan uinti vähemmän rasittavaa. "Hehe, kusipää... Joku päivä pidän sielä lastenaltaassa sulle semmoset tehotreenit että on ihme jos henkes pihisee vielä niiden jälkeen", Taylor uhosi naurahdellen ja virnisti leveästi, toinen jätkistä kyllä ymmärtäisi ettei hän ollut tosissaan.

"Kotiottelu", urheilija toisti ja nyökkäsi lyhyesti. Hän ei panostanut otteluidensa muistamiseen, Liam oli se, joka teki sen hänen puolestaan. Ja huolehti harkka-ajoista, aikatauluista... Taylor tunsi itsensä vauvaksi ja Liam oli hänen äitinsä... Tai tässä tapauksessa isänsä. Pelkkä ajatus kylläkin puistatti, Liam ei ollut ihan sellaista unelma-isä ainesta. Ainakaan Taylorin mielestä.
"Ehkä sun pitäisi tehdä sille asialle jotain? Niin kun puhua liikunnan maikalle? Jos ei se tottele niin pistät sen totteleen", lausuttiin pientä leikkisää uhoa äänessä. Uimajoukkueen puuttuminen oli todellakin harmistuttavaa, se oli toisen laji ja oli vaikea harrastaa, jos kunnon seuramahdollisuutta ei ollut.

''Annas kun mä nauran'' Ja niimpä Liam nauroi hiukan vittumaisella sävyllä ku Taylor uhkaili tulevansa joku kerta niinsanotulle lastenaltaille ja pitämään hänelle treenit, -senkun näkisi. ''Siitä sitten vaan, bring it on bitch, saa siinä nähdä kumpi väsyy ensin. Minä uimieen vai sinä kiljumiseen ja keksitkö edes mitään 'liikkeitä'?'' leikkivä virnistys oli kohdistettuna toiseen urheilijaan.
Se oli hyvä, että toisen seurassa sai heittää vähän ronskimpaakin läppää, eikä Tay siltikään suuttunut, eikä hänkään suuttunut toisen puheista, yhtälailla leikkimielistä vittuilua siis molemmin puolin.

Pienoinen huokaus kävi ja ennen kuin poika ehti aloittaa lauseensa, se sama yli-innokas tarjoilija toi heille tilatut juomat ja ilmoitti, että tilaus on pian tulossa, lähtien sitten persettään vienosti puolelta toiselle keinutellen kohti keittiötä. Liam ei tosin siihen kiinnittänyt sen suurempaa huomiota.''Mitäs meinasinkaan sanoa..'' Hetken hiljaisuus. ''Aivan. Luuletko etten ole yrittänyt? olen puhunut asiasta monet otteeseen niin liikunnan opettajan kuin rehtorinkin kanssa, mutta kuulemma näissä urheilujoukkuissa on jo tarpeeksi eikä uinti ole niin suosittu laji. Ei voi muuta sanoa kuin paska..'' Totta kai Wolflinia harmitti se, ettei päässyt toteuttamaan lempiharrastustaan koulussa vaan joutui sitten käymään uimahallissa.
Hänestä koulussa voisi ihan hyvin olla uimajoukkueetkin. ''Mutta minkäs teet, ei siinä yhden ihmisen mielipide paljoa paina ja tietääkeni ei astonissa ole paljoa uimareita.''

Brunette urheilija oli menossa treffeille Lizbeth Rodriguezin, heidän koulunsa viähättävimmän (ainakin Liamin mielestä) cheerleaderin kanssa, muttei ollut vielä ehtinyt maininnut tytöstä Taylorille. ''Mitäs mieltä oot muuten Lizbeth Rodriguezista?'' kokismuki otettiin käteen ja siitä juotiin kulaus. Häntä kiinnosti kuulla bestiksen mielipide toisesta, vaikka ei sillä sinällään ollut vaikutusta hänen pitämiseensä toisesta.

Taylor mumisi hiljaa jotain selittämätöntä, häntä tympäännytti ihan ystävänsä puolesta. Uinti vaikutti olevan Liamille suoranainen intohimo, vaikka poika itse ei sen päälle mitään tajunnutkaan, silti oli väärin ettei kaikilla oppilailla ollut mahdollisuutta harrastaa omaa lajiaan nimenomaan joukkueessa. Eihän uinti niin epäsuosittu laji voinut olla?
"Tässä on se kompastuskivi, että koulun roistot sun muut tuskin pääsis joukkueeseen, vaikka innokkaita varmasti löytyiskin", Taylor lausui kuin kansanedustaja konsanaan, hän ei perustanut klikkijaon päälle, muttei sitä ihan suoranaisesti halveksinutkaan. Olihan hänellä ja Liamilla mukavat olot ravintoketjun huipulla, paljon ihailijoita ja valtaa. Ei siitä voinut valittaa, ehkä sitten jos ne ihailijat olisivat miehiä.

Vai että Lizbeth Rodriguez? Taylor yskähti peittääkseen naurahduksensa. Liamin tuntien tuo oli jälleen kerran onnistunut sulattamaan jonkun tytön sydämen niillä tuikkivilla silmillään, "Pikkusysterin jotain hyvänpäivän tuttuja... Ei mulla pahaa sanottavaa ainakaan löydy, enkä tunne Lizbethiä henkilökohtaisesti, mut sillä on kiva perse", Taylor kommentoi virnistäen ja kumosi nopean kulauksen juomastaan. "Sulla on siis jotain peliä meneillään sen kanssa?", esitettiin suorasanainen kysymys, johon poika toivoi ja melkein vaati suorasanaista vastausta. Lizbeth ja Liam? Ainakin siinä oli alkusointu... Mitä?
Tarjoilija pyyhälsi jälleen kerran paikalle kesken keskustelun, "Haluaako herrat jotakin muuta?", lausuttiin kahdelle urheilijalle kysymys melkein törkeän liehittelevällä äänellä, mikä sai Taylorin naurahtamaan ääneen. "Joo, omaa rauhaa, kiitos", vastattiin sitten sarkastisesti pitsojen laskeuduttua pöydälle. Tarjoilija näytti tympääntyneeltä, mitäs meni ottamaan tosissaan molempien poikien vitsailut.

Opettajien nihkeän suhtautumisen lisäksi ongelmana oli tämä älytön klikkijärjestelmä jossa kyllä ei ollut mitään järkeä, kuka semmoisenkin oli oikein keksinyt? joku neropatti jälleen kerran...
Liam nyökkäsi vastaukseksi sillä oli samaa mieltä, että nämä kapinalliset eivät pääsisi uimajoukkueeseen, koulun 'hallintopaneelin' takia.
Noh, ehkäpä sitä pitäisi vielä käydä puhelemassa vaikka rehtorille, mutta ainakin tällä hetkellä ei tilanne näyttänyt kauhean hyvältä hänen hyväkseen, paska juttu.

Tummatukkainen puolalainen kohotti kulmaansa arvioivasti kun Taylor yskähti kovin epäilyttävän kuuloisesti, ettei tuo mokoma nyt olisi vain kuitenkin naurahtanut hänelle?
''Joo onhan sillä..'' Liamin olisi tehnyt mieli kehaista Lizbethiä muutenkin kuin vain ulkonäön saralta, mutta päätti jättää välistä, ainakin nyt tällä kertaa, eihän heillä nyt vielä mitään virallisesti ollut..
Noh, oli arvattavisa, että Taylor kysyisi häneltä Lizbethistä ja kuten tavallista Liam vastasi siihen rehellisesti ja ilman kaartelua kuten jotkut tekivät, sitäpaitsi oli Taykin kysynyt häneltä asiasta suoraan. ''Jotain ainakin... Yhdet epäviralliset treffit ja kävin mä sitä auttamassa niiden kotona, kun oli huonekalujen siirtämistä.. Selkä tosin rusahti hieman pahemmin..'' Viimeisen lauseen hän lähinnä mutisi. ''Ja me ollaan menossa toisille treffeille.'' Liam jätti tosin mainitsematta, että brunette cheerleader oli oikein yöpynyt hänen luonaan ja he olivat suudelleetkin, mutta joo. Ei kai sillä niin väliä ja luultavasti Tay osaisi ynnäillä jotain itsekin.

Keskustelua tuli häiritsemään jo tutuksi käynyt tarjoilijatar joka toi heille pitsat pöytään ja kasvoilta paistavasta ilmeestä jäi kaipaamaan jotain muutakin, luultavasti hieman huomiota heiltä, mutta sitä ei kyllä nyt enää herunut ja kuten hänen kumppaninsa jo tokaisikin oma rauha olisi nyt kova sana joten loukkaantuneen näköisenä tyttö lähti sipsuttamaan muualle, Liam seurasi tätä vain hetken sivusilmällä. ''Sinne meni'' Tokaistiin vain värittömästi ja hän kävi kiinni höyryävään pitsaan.
''Onkos itselläsi sitten mitään kenenkään kanssa?'' Liamin kasvoilla oli pieni veitikkamainen virnistys.

--iäm bäck:--D

Tayloria nauratti, Liam oli niin vähäpuheinen mutta paljasti kuitenkin tiivistettynä kaiken oleellisen itsestään ja tapaus Lizbethistä. Toinen kyllä tiesi, ettei hän täysin aivoton tapaus ollut. Muutaman omintakeisen johtopäätöksen jälkeen Taylor uskoi vahvasti, että Liam oli epäonnekseen mennyt rakastumaan - tai vähintäänkin ihastumaan - ja samoin neiti Rodriguez. Eikä kaksikon uunituore juttu takuulla ollut rajoittunut vain ja ainoastaan huonekalujen siirtelyyn, tästä ei kuitenkaan huomautettu, vaikka kasvoilla loistikin virne pojan hymäillessä omiaan. "Miten sun selkäs kestää sitten... naimapuuhissa?", Taylor kuiskasi virnuillen, leikkisän vittumaisella äänensävyllä, joka olisi varmasti ärsyttänyt itse paholaistakin. Hän tiesi Liamin selkäongelmista, eikä pitänyt toista minään täysrampana siitä huolimatta. "Mä voin toki tulla auttamaan sitten kun teidän häät pidetään, siis siinä tapauksessa ettet sä kykene kantamaan tulevaa rouva Wolflinia kynnyksen yli", urheilija naurahti ja piti itseään helvetin hauskana tyyppinä.

Ei sen puoleen, hän taisi olla kaksikosta se, jolla oli syntyestään saakka ollut huono tuuri naisten kanssa. Tai ainakin Taylorista tuntui siltä, takana nolla seurustelusuhdetta, muutama - jos vähän valehdellaan - yhdenyönjuttu ja helvetin monta sellaista kertaa, kun poika oli saanut kuulla olevansa San Diegon kykenemättömin ja luuserein jätkä, joka jäi nörteillekin toiseksi. Ei hän sille mitään mahtanut, että suurin osa häntä kiinnostavista muijista sattui olemaan a) herkkänahkaisia, tai b) armottomia lutkia, jotka eivät kestäneet mustasukkaisuutta.

Liam esitti vastakysymyksen, mikä pisti Taylorin hetkessä sanattomaksi. Sanoja toki löytyi, mutta niitä mietittiin muutaman sekunnin ajan tarkkaan. "No... Mä en tiedä, Penelope Ravens on mukava tyttö", Taylor murisi hiljaa, koittaen olla huutelematta mielipiteitään niin, että viereisen pöydän cheerleaderit ne kuulisivat. "... Mä olin niillä yötä viime lauantaina", poika kuiskasi ja kohotti kulmiaan nyökähdellen muutamaan otteeseen.

"Ei sielä kyllä tapahtunut mitään... Penelope oli vähän... Noh, huonossa hapessa", jatkettiin jaarittelevaan sävyyn, Taylor pudisteli päätään. Eikä sielä kyllä olisi tapahtunut mitään muutenkaan, lähtökohdat olivat huonot ja koko tapaus tuli hieman puun takaa. Olisi ollut täysin sopimatonta puuhailla mitään aikuisten leikkejä tytön kanssa, jonka veren promillemäärät hipoivat ennätyslukemia. Se olisi mennyt hyväksikäytön puolelle... Selkeästi.
"Koska me lähdetään kaksin baariin? Siitä on pitkä aika kun ollaan viimeksi oltu missään... Jos ei lasketa mun pelejä ja sun kuviokellunta-harjoituksia", Taylor naurahti kiusoittelevaan sävyyn ja katsoi kyllästyneenä pitsoja tuovaa tarjoilijaa. "Ei kai taas...", murahdettiin melkein hermostuneena, mutta tarjoilija ehti korjaamaan pojan väärän käsityksen. "Mä tuon vaan nämä pitsat... Älkää pitäkö itseänne ihan niin komeina, ette sais edes mun puhelinnumeroa", tyttönen tiuskahti koppavasti ja sai urheilijan nauramaan.
"Jos mä haluaisin sun kaltasen tytön puhelinnumeron, soittasin aikuisviihdenumeroihin... Matami-69 vois olla kova juttu", jos kerta tälle linjalle lähdettiin, niin tarjoilija kyllä saisi mitä tilaisikin. Tuo kuitenkin tyytyi tuhahtamaan loukkaantuneena, jättäen pitsat parivaljakon pöydälle. Taylor pyöritteli silmiään ja naurahti uudestaan.

"Varmaan leikannut jotain häpykarvojansa tänne pitsan sekaan", hän totesi ja tutkaili pitsaansa epäluuloisena, "Tai ainakin viskellyt räkäänsä sun juustojes sekaan", lisättiin virnistellen. Pitsaan ei koskettu, sen verran kuumalta sen näytti, ettei syöminen tullut kysymykseen ihan hetkeen.


// <3

Taylorin virnuilu paljasti kaiken mitä tuo ajatteli ja todennäköisesti heppu pöydän toisella puolella oli jo päätellyt kaiken tarvittavan jotta olisi perillä hänestä. Taylorilla ei tuntunut olevan miään ongelmia lukea häntä kuin avointa kirjaa, mikä sinällään hämmästytti Liamia, koska tämä luuli olevansa vaikeasti luettavissa, mutta no jaa, väliäkös tuolla.
Vai sänkypuuhissa? Liam naurahti ja kohotti sitten huvittuneena kulmiaan. poika pudisteli hiukan päätään ja virnisti takaisin ''ihan hyvin se kestää, mutta ei tässä nyt ihan niin pitkällä olla'' joku herkempi olisi varmasti vittuuntunut Tayn puheista, mutta kaksikolla ei kyllä ollut mitään ongelmia kestää toistensa pouheita, sillä molemmat olivat kyllä aikalailla pahoja suustaan, niinsanotusti.
''Kiitti, mutta ehkä ei tartte tulla'' ja naurahdettiin uudestaan.

Toinen meni oitis hiljaiseksi ja Liam päätteli, että taisi olla hiukan paska kysymys, mutta uskoi ettei toinen siitä pahastunut. Vaikka siihen heki menikin niin vastaus kuitenkin saatiin, Penelope Ravens? Nyt oli Liamin vuoro virnistää murisevalle Taytaylle ''Vai että ihan Penelope Ravens?'' Tämä ihan tahallaan painotti sanoja Penelope Ravens, mutta sen verran hiljaa, ettei koulun kanat kuulleet heitä parin pöydän päähän. ''Noei, sen verran mitä tiiän niin Penelope on mukava tyttö.''
Kulmia kohotettiin uudelleen, kun kävikin ilmi että toinen oli ollut jo yötä Pepen luona, Liam näyti hieman yllättyneeltä, mutta pieni veitikkamainen vino hymy huulillaan.

Mitään ei kuulemma ollut tapahtunut, joten urheilija käytti ylisuuria aivojaan ja päätteli sitten suurimmat todennäköisyydet mitkä olisivat voineet olla syyt.
''Vai baariin..'' poika puri huuliaan miettivästi yhteen ja kävi päässään kalenteria läpi, joku viikonloppu luonnollisesti, oliko hänellä juuri nyt mitään? Vihreitä silmiä siristettiin miettiessä, oli varmasti huvittavan näköistä, että Liam oli aina vakavan näköinen miettiessään jotain, oli se sittene enemmän tai vähemmän tärkeää. ''Mitä hemmetin kuviokellunta-harkkoja?'' virnistettiin ''no mutta takas asiaan-- tai ainakin melkein.'' tarjoilija palasi jälleen heidän pöytäänsä ja kärkkääseen tapaansa Taylor oli selventämässä herneen nenäänsä vetäneelle tytölle, etteivät he olleet kiinnostuneita tai tarvinneet tämän numeroa.
Hän itse olisi hoitanut asian hieman nätimmin, mutta ei tuominnut toista.

''Voi olla, varo vaan, voi olla että näin just yhden sun pitsassa'' Liam virkkoi virnistellen ilkeästi ja osoitti toisen lautasta.

Kiitos Liamin, ruokahalu tuntui huventuneen ratkaisevasti. Taylor katseli pitsaa ja pystyi sielunsa silmin kuvittelemaan sen täyteen räkää ja alapääkarvoitusta, "Hyi helvetti...", poika mumisi ja käänsi katseen pois etovaksi muuttuneesta ruuasta.
Ehkä hän nyt kuitenkin söisi sen, heti kun olisi saanut äskeiset ajatukset pois päänsä sisältä ja mielikuvan pois mielestä. "Mutta mites muuten menee? Taidettiin puhua tästä jo eilen, mutta kerrataan nyt vielä", urheilija lausahti ja katsahti kaveriinsa kohottaen samalla lasin uudemman kerran huulilleen, erittäin hiilihappopitoisen juoman annettiin valua suuta kostuttamaan.
Tummanruskeat silmät valuivat epäröiden pitsan suuntaan, joka ei ennakkoluuloista huolimatta, näyttänyt enään niin etovalta kuin heti sitten. Käsi ojentui pitsan suuntaan nappaamaan yhden slaissin, ja koukiustui sitten jälleen kuljettaman sitä kohti suuta. "Mä toivon että tää on hyvää, tai sitten koko paikka saa kuulla kunniansa", Taylor murahti ja haukkaisi maistiaispalan pitsastaan. Ei se nyt pahaakaan ollut, mutta ei mitään maailman parastakaan. Pohja oli kuivaa ja turhan ohut, tai sitten poika oli liian vaativa. Nälkäisenä tuo tuppasi nyt muutenkin olemaan sellainen tuittupää, että vaikka syöttökaukalossa olisi ollut maailman parhaiden kokkien tekeleitä, mikään niistä ei olisi miellyttänyt.

"Lähetäänkö perjantaina ajelemaan? Mä en voi juoda sen lauantaisen matsin takia, mutta kotona homehtuminen ei ole vaihtoehto", Taylor puhui ruoka suussa ja vilkaisi Liamiin keskittyen sitten jälleen pitsansa syömiseen.
"Voitais käydä jossain vähän pidemmällä... Kahvilla tai jotain", lisättiin kulmien kohotessa hieman ylöspäin. Vuorostaan limua kumottiin huikan verran alas, nälkä tuntui puolestaan katoavan sitä mukaa, kun pitsaa haukottiin melkein ahnehtien.

--- laatu + pituus 10 !

Tylerin ilme kertoi hänelle, että ruokahalu oli tippunut kympistä nollaan ja hänen kasvoilleen nousi voitokas ja poikamainen virnistys. Kun ei ajatellut asiaa niin häntä ei haitannut ollenkaan. Ja mikäli hän tunsi Tyleria ollenkaan niin jos hän löytäisi yhdenkin epäilytävän asian pitsastaan niin koko putiikki olisi kyllä maan tasalla ja ainakin tarjoilija raukka työttömänä.

''Mitenkäs tässä..Hyde on napannut jostain pahan tavan ja on alkanut pureskelemaan huonekaluja, mulla meni jo yksi tuoli roskikseen. Isukin nelikymppiset on ihan kulman takana joten oletettavasti äiti järjestää jotkin suuretkin kemut..'' Pieni huokaus kuului poja, suusta, olihan se mukava viettää aikaa sukulaisten kanssa, mutta hänen suvullaan oli liioitella kaiken kansa joka hiukan häiritsi hänen kaltaistaan nuorta. ''Saa nähä millanen farssi siitä sitte tulee..'' Tummia kulmia kohotettiin ja laskettiin.

Taytayn ilme kiersi koko pitsansa läpi kuin etsien pienintäkin syytä olla syömättä kyseistä roiskeläppää, toisen touhu huvitti häntä, Liamilla itsellään ei ollut mitään ongelmia sen kanssa. Ei ajattele moisia vaihtoehtoja ja pärjää ihan hyvin niimpä urheilija otti aterimet pöydältä ja ryhtyi rohkeasti leikkaamaan syötävän kokoisia paloja kuin näyttääkseen hyvää esimerkkiä kaverilleen. ''Mä uskon kyllä sen..'' Huvittuneisuutta ei peitelty, eikä kyllä tarvinnutkaan sillä kumpikaan heistä ei ollut niin herkkänahkaista sorttia, että sellaisesta pahastuisi, molemmat kun vittuilivat toisilleen.

Syönnin lomassa Tay kysyi josko he menisivät ajelemaan perjantaina, Liam mietti hetken aikaa olisiko hänellä vapaa silloin ''Joo, mennään mun puolesta vaan.'' Hänkään ei ehtisi viikonloppuna juomaan koska oli menossa setänsä korjaamolle töihin, perjantai kuitenkin oli kokonaan vapaa ja hän oli tyytyväinen, että sekin aukko kalenterissa tuli täytettyä. Poika kun oli sellainen, että ei viihtynyt rokulia viettäen.
Wolfin otti kokismukin käteensä ja kumosi kylmää juomaa kurkusta alas, ruuan ahmisen lomassa.

--tuli vähän lyhyt, mutta ei varmaan haittaa?:----D<3

Liamille kuulemma sopi suunnitelma perjantai-ajelusta, Taylor nyökähti. Hänen sydänkäpynsä oli virunut autotallissa ainakin viikon, ihan hyvä jos sekin pääsisi välillä ulkoilemaan. Konepellin alla oli muutenkin liikaa heppoja tuhlattavaksi, joten ensimäisenä poika aikoisi viedä sen moottoritielle näyttämään tehonsa.
Pitsa hupeni hyvään tahtiin parempiin suihin, olihan se loppujen lopuksi ihan hyvää, vaikka Liam oli aluksi onnistunut tuhoamaan ruokahalun viimeistä ripettä myöden. Coca Colaa kumottiin janonsammuttajaksi alas, vaikka se ei urheilijan ruokavalioon olisi sopinutkaan. Ainakaan koutsin mielestä, mutta Taylor nyt vähät välitti siitä, mikä olisi hänen kunnolleen hyväksi ja mikä ei. Tuskin cokis hänen terveyttään pilaisi, jos poika nauttisi siitä silloin tällöin. Vähän sama juttu kaljan kanssa.

"Sä voit pyytää sun naistas mukaan", Taylor naurahti ja katsoi pöydän toisella puolella ruokailevaan kaveriinsa. Onneksi Liam ei ollut sitä sorttia, joka vetäisi papuplantaasin sievään nenäänsä pienestä kiusoittelusta, johon kumpikin osapuoli taisi olla aika lailla taipuvainen.
Ruskeat silmät seilasivat pizzerian sisätiloja, paikalla näytti olevan Astonin edustajia joka lähtöön. Muutaman cheerleaderin seurue puuteroi vuoron perään neniään, pöyhivät hiuksiaan ja lisäilivät huulikiiltojaan. Mikä niissä pienissä meikkipurnukoissa veti niin puoleensa? Taylor ei kyennyt ymmärtämään tämän vuosituhannen kauneusihanteita, mutta hän tuskin oli yksin ymmärtämättömyytensä kanssa.
"Mä voin kouluttaa sen sun koiras, et ilmiselvästi ole vastuuntuntoinen koiranomistaja kun et saa hillittyä yhtä Hydeä", urheilija valisti kuin mikäkin koirakuiskaaja, selvä huvittuneisuus kuitenkin paistoi läpi.
Kyllä hän tiesi, millainen riiviö se koira osasi olla. Mutta se oli suloinen, joten Liam tuskin kykeni olemaan edes vihainen Hydelle. Leppymiseen ei tarvittu kuin pikainen katse elukan suuntaan, ja tsädäm; sydän oli sulanut

Taylor sai viimeisteltyä pitsansa jättäen epäkohteliaasti muutaman reunanpalasen syömättä. Loput limusta kumottiin muutamalla kulauksella alas, perästä tuli röyhtäisy, joka sai kermaneidit ääntelehtimään ja vääntelehtimään sen näköisenä, että Taylorin sietäisi parantaa tapansa. Poika ei kuitenkaan ollut yhtään pahoillaan virnuillessaan neitien suuntaan ja kohottaen kätensä tervehdykseen, "Mitä mimmit?", tuo naurahti ääneen ja kääntyi takaisin Liamin puoleen itsekseen hymähdellen.

--joo, täyttä paskaa sorly :--D

''Ei Liz oo mun nainen'' Liam ynisi vastaukseksi ja joi hieman miettiessään, että ainakaan ei ollut vielä. Toisen ilkeilyille poika nyrpisti nenäänsä ja päästi naurahduksen, vaikka olihan Liam nyt ymmärtänyt Taylerin vittuilleen hänelle jälleen kerran. Sillä välin kun Tay vilkuili ympärilleen hajamielisen näköisenä, niin Liam tunki tas pari palaa pitsaa suuhunsa ja vaikka yleensä kovin huoliteltu olikin niin pöytätavoissa saattaisi olla parantamisen varaa ainakin siinä suunnassa ettei turpavärkkiin tarvitsisi lastata niin paljon ruokaa samaan aikaan, etei suuhun meinannut mahtua. Mutta syöppö, mikä syöppö.
Ruoka meinasi lentää suusta ja poika alkoi nauraa makeasti kaverilleen, hän ei uskonut, että Taylor saisi millään konstilla Hydeä kuriin, ellei sitten hirttämällä pihalla olevaan kuuseen.

''Senkun vaan näkisi'' naurahdettiin ja hekottaminen jatkui, hyvä kun urheilija ei tukehtunut. Ainakin Liam oli saanut päivän naurut kuvitellessaan miltä Tayler näyttäisi koittaessaan saada pimumagneettia käyttäytymään. Vastapäätä istuva herrasmies röyhtäisi oikein kuuluvasti ja sai astonin kermalaiset katselemaan heidän pöytäänsä pöyristellen eikä Wolflin voinut olla nauramatta uudelleen. ''Ah, sinä käytöstapojen mestari, kai tiedät, että häikäiset minut sulavuudellasi?'' virnuiltiin häikäisevän näköisenä.
Pitsa oli jo tuhottu, lautasella ei ollut jäljellä kuin jotain epämääräisiä täytteen jäämiä, eikä juomastakaan ollut enää muuta kuin liru pohjalla joka kumottiinkin pohjanmaan kautta kurkusta alas. Tyytyväinen huokaisu lipesi bruneten huulilta ja hän käänsi katseensa Tayleriin.

''Miten Maddy voi?'' hänen paras ystävänsä oli usein huolissaan siskostaan joak ajautui kiitettävän usein jos minkälaiseen ongelmiin. ''Ajattelin vaan, koska huomasin sulla muutaman harmaan haivenen hiustesi seassa joten päättelin, joskos Maddison on tehnyt jotain, ei-niin-järkevää ja sen takia alat ennenaikaisesti harmaantumaan'' Lian virnisti hieman ja huikkaisi tarjoilijan pöydälle, tilaten uuden juoman, pienemmän koon tosin. Se oli kuulemma tulossa ja tyttösen kaikotessa keittöön katse käännettiin uudelleen eteenpäin, vastausta odotellessa.

Liam kyseli Maddisonin kuulumisia, mikä sai Taylorin aluksi vain kohauttamaan harteitaan. "Samanlainen kauhukakara ja kapinoiva teini se on kuin aina ennenkin...", hän virnisti ja pudisteli ymmärtämättömänä päätään. "Riekkuu pitkin kaupunkia ties missä seurassa ja mitä tehden, perus Maddy", jatkettiin syvään huokaisten, ilmeen vaihtuessa vittuilevaan irvistykseen. "Jos sulla olisi sellainen sisko, sä olisit varmasti niin stressaantunut, että olisit pureskellut kyntes irti ja nyppinyt hiukss päästäsi... Sun huolena on vaan hankala koira", Taylor huomautti rennosti naurahtaen ja tutkaili tyhjäksi syötyä lautastaan.
Maddison oli aina ollut Morrisien perheen mustalammas, joka teki kyllä kaikkensa mustamaalatakseen koko sukunsa kaukaisia serkkuja myöten. San Diegossa tuskin oli ihmistä, joka ei olisi neitiä tuntenut nimeltä tuon toilauksien ansiosta. Mieleen juolahti eräs sivuseikka, josta Liam saattaisi olla kiinnostunut, tai sitten ei. Kuitenkin Taylor halusi jakaa pienen uutisensa parhaan ystävänsä kanssa. "Arvaappa muuten mitä?", hän aloitti ja käänsi suklaanruskeat silmänsä toisen suuntaan, "Jared Hawkins vei sen ulos tossa pari päivää sitten... Eikä Maddison tullut silloin edes yöksi kotiin. Mä kyllä tiesin, että se on menossa sen Barnesin kemuihin", Taylor valisti virnistellen ja haroi epämääräisesti hiuksiaan. Hän ei pitänyt yhtään siitä, että Maddisonilla oli paha taipumus ihastua joka toiseen tapaamaansa jätkään. Vielä kun suurin osa näistä jätkistä oli täysin kusipäitä, jotka hyödynsivät pikkusiskon sinisilmäisyyttä ja kilttiä luonnetta.
Taylor ei tiennyt Jared Hawkinsin tarkoitusperistä tai taka-ajatuksista sen enempää, eikä hän ollut edes varma, halusiko hän tietääkään.

"Ajattelin vaan kertoa... Pitäis pitää sitä jätkää vähän silmällä", urheilija murahti ja hieraisi niskaansa.
Pizzerian pitäjä, se tulinen ja äkäinen italialaismies näytti siltä, että kaksikon olisi parempi häipyä suit-sait-sukkelaan ulos pizzeriasta. Eihän kummallakaan ollut enään syötävää lautasillaan, joten periaatteessa he veivät asiakkailta tilaa. "Toi heppu tulee kohta hakkaamaan meidät pizzalastalla", Taylor kommentoi ja heilautti päätään keittiössä hääräävän italiaanon suuntaan. Oikeastaan kummatkin olivat maksavia asiakkaita, joten he saisivat istua pizzeriassa koko rahan edestä. Huomio kiinnittyi jälleen pöydän toisella puolella istuvaan urheilijaan, "Niin selitäs nyt, mikä tää sun ja Lizin juttu on", Taylor vaati ja kohotti kulmiaan kysyvänä.

Maddison osasi keinot saada Taylorin repimään tummia hiuksiaan, puhumattakaan muusta suvusta, hän oli itse ollut todistamassa muutamia kyseisen tyttösen tempauksia. ''Onhan mullakin Jasper...'' Liam hiljeni hetkeksi, sillä hänen mieleensä nousi kuva hänen kaksoisveljestään sekä Maddisonista yhdessä. ''Huhhu, mietippäs Maddya ja Jasia yhdessä, siinäpä olisi aikamoinen parivaljakko'' urheilija naurahti pudistellen päätään.
Ohitse kulkeva tarjoilijatar toi hänen kokiksensa pöytään ja jatkoi saman tien matkaa, sillä uusia asiakkaita tuli ihan kiitettävää vauhtia sisään ja näytti olevan kiirettä.
''Kerrohan.'' Liam vastasi Tayn kysymykseen ja käänsi itsekin vihreiden silmiensä katseen vastapäätä istuvaan kamuunsa. ''Jared Hawkins... Se koripallon pelaaja?'' tummahiuksinen tiesi kyllä hyvin mikä oli Jared Hawkinsin maine naistennaurattajana, kuten myös sen, että Maddison lankesi helposti pahoihin poikiin ja suojelevana isoveljenä Tay taisi olla hieman huolissaan siskonsa puolesta. Poika nyökytteli ymmärtäväisesti ja nojasi päätään nyrkkiinsä.

''Vaikea arvata mitä sen mielessä liikkuu.. Pidetään jätkää silmällä'' vastasi samalla äänensävyllä ja vilkaisi pizzerian pitäjän suuntaan, heilauttaen tälle hymyillen kättään. ''Voi ollakin, jos mä uhraan sut ja lähden itse karkuun super-marion vihaa, samalla kun se tekee susta pannupizzaa.'' urheilija virnisti pienesti Taytaylle.
''Noh..'' Liam aloitti ja selvitti hiukan kurkkuaan, ''Mitäs tässä nyt sitten kertoisi..'' hän päätti tiivistää asian niinkin hyvin kuin vain osaisi ja selitti aluksi sen miten oli tavannut Lizbeth Rodriguezin kanssa sekä muista tapaamisista, muunmuassa sen, kun hän ritari rohkean tavoin kävi hakemassa Lizin kaatosateesta hänen luokseen yöksi. Mainiten myös samana yönä tapahtuneen suudelman. ''Että semmoista..'' tämä sanoi ja rapsutti poskeaan.

Taylor oli sellainen tyyppi, jolle asiat sai aina selittää moneen kertaan ennen kuin ne varmasti painuivat hänen mieleensä. Eikä tämä tapaus-Lizbeth ollut poikkeus, vaikka se kiinnostava olikin (tottakai häntä kiinnosti Liamin asiat).
Lyhyellä nyökkäyksellä nuorukainen kuittasi ystävänsä puheenvuoron ja hieraisi niskaansa virnistäen, "Voi sua pelimiestä", hän voivotteli teatraalisesti ja ryhtyi naksauttelemaan sormiaan. Sivusilmällä poika tarkkaili pizzeriatyöntekijää, joka varmaan oikeasti harkitsi heidän kahden pahoinpitelemistä jollakin helvetin pitsalastalla.
"Kannattaisikohan meidän lähteä pikkuhiljaa?", Taylor ehdotti kulmiaan kohottaen ja känsi katseensa takaisin Liamiin. Niin tosiaan, se Maddison. Okei, sisko tuntui vainoavan häntä minne ikinä hän sitten eksyikään. Jollain tapaa suloisesta pikkutytöstä oli varttunut oikea maanvaiva joka aiheutti isoveljelleen ennenaikaisen harmaantumisen ja tällä menolla myös kaljuuntumisen. Ehkäpä Taylor tästä eteenpäin pitäisi nokkansa erossa Maddisonin asioista, vaikka se ennenkuulumattomalta vaikuttikin. Oikeastaan se oli kiveen kirjoitettu että Taylor kärsisi pikkusiskonsa aiheutttamista harmeista ja Maddison puolestaan ylisuojelevasta isoveljestä.

"Nyt... Siis, toi Zippo Zi Italiaano tulee kohta kastroimaan sut tolla pizzaleikkaimellaan", Taylor ennusti ja puhkesi suorastaan räkäiseen ja ärsyttävään nauruun. Hänestä oli jotenkin hauskaa pilailla muiden kustannuksella ja pistää sanat muiden ihmisten suuhun, vaikka vastoin näiden tahtoa. Se tarjosi hyvää huumoria ja monet naurut, joten nuorukaisella ei ollut valittamista.

--joo, tää hurmaa laadullaan. not </3 sä voit heittää vielä jonkun lopetusvuoron jos haluat, mutta tää oli varmaan muuten tässä :d


Liam ei ollut mikään erityisen hyvä avautumaan (nais)asioistaan, eikä valloituksitaan kerskuminen kuulunut hänen ykköspuheenaiheisiinsa. Taylorin kanssa hän kykeni kuitekin jutustelemaan melkein mistä vain.

Tummatukka naurahti kamunsa tokaisulle, ''vai, että ihan pelimies?'' kiusoitteleva virnistys nousi huulille, ''entäpäs sitten sitten?'' Liam ajautui hetkeksi aikaa ihan omiin maailmoihinsa, niin kävi joskus tuhdin aterian jälkeen. Hänellä oli nyt sellainen fiilis, että joko lähtisi Taylorin kanssa riehumaan jonnekin tai sitten menisi kotiinsa ja ryhtyisi röhnöttämään sohvalla eikä tekisi mitään muuta, kuin katsoisi televisiota. Juuri näin, pitäisi katsoa kumpaa tekisi.
Muutaman sekunnin lagituksen päästä hön tajusi, että Taylor oli kysynyt jotain, ''täh?'' kuului häikäisevän tyhjentävä vastaus. Miten niin häneltä oli mennyt äskeinen ihan ohitse? Ei suinkaan, naurettava väite. ''Ai lähdetään? Se vois olla ihan hyvä ajatus, ei täällä koko päivää jaksa viettää.'' Liam olisi jo valmis lähtöön, mutta jotenkin kummasti he molemmat päätyivät istumaan paikallaan vielä viitisen minuuttien. Kumpainenkin miettien jotain ihan omiaan.

''O-ou! Ootko nyt varma, ettei sen pistävä mafioso katse kohdistu suhun? Ei kun mä keksin! Se aikookin suolistaa meidät molemmat ja sitten tehdä meistä jotain jauhelihaa, jota se tarjoaa sitten pizzassa asiakkaille?'' okei, tuo oli hiukan puujalka, mutta ainakin nauratti. Liam ja Taylor raahasivat perseensä pois Ree'sin pitseriasta ulos, ennen kuin oikeasti saisivat jostain päähänsä.
''Hmm.. mitäs sanot, heitänkö sut himaan nukkumaan vai mennäänkö kokeilemaan, miten kovaa mun autolla pääsee uuden moottorin kanssa?'' hän istuutui sisälle ja löi auton oven kiinni.

Taylor istui pelkääjänpaikalle luottokuskinsa, Liamin viereen ja kohautti olkapäitään. "Mä menen kotiin päiväunille, illalla on luvassa juoksulenkki ja kemian esseen tekeminen", hän pahoitteli selvästi harmistuneena. No, he ehtisivät testata Liamin auton tehoja myöhemminkin.
"Ai niin, mä voin huomena heittää sut kouluun ja kotiin", urheilija tarjosi ja käänsi katseensa toiseen. Siis sikäli mikäli kyyti kelpaisi, Maddison saisi luvan mennä omalla autollaan.

Taylor kiinnitti turvavyönsä ja taputti kojelautaa kannustavasti, "Sä voit kyllä ajaa moottoritien kautta", hän ehdotti kulmiaan kohottaen ja vihjaten siihen, että moottoritiellä pääsisi kyllä tyypittämään oikein olan takaa... Ellei siellä olisi kauheaa ruhkaa.

FINITO