Everyday is getting worse

Koulun ovi nykäistiin auki tympääntyneenä ja mustien Converseiden pohjat tapailivat lattiaa, kun vaaleatukkainen tyttönen astui koulun aulaan. Pitkissä hiuksissa löytyi myös sinistä, vihreää ja mustaa väriä ja pehkoa oli tupeerattu jonkin verran pörheämmäksi. Scarla, kuten tyttö oli nimetty, harppoi kiireesti aulan lävitse ja nousi oikeaan kerrokseen.
Nopeasti neito pysähtyi, kun löysi luokkansa oven. Scarla oli jo viisi minuuttia myöhässä tämän päivän toiselta tunniltaan ja nyt hänen täytyisi siis etsiä atk-luokka. Muut olivatkin nimittäin menneet sinne, näin oveen jätetty lappu kertoi. Scene huokaisi. Vielä lisää rappusia, oi kuinka mukavaa!
Laukun hihna hiersi nahkatakin päällä ja vaaleatukka laski sen läheiselle penkille. Ei olisi mitään järkeä lähteä etsimään atk-luokkaa. Tunti oli jo menossa hyvää vauhtia, joten Scarlalla ei ollut mitään syytä mennä sinne kesken kaiken.

Hän huokaisi uudelleen, heilauttaen laukun takaisin olallensa. Tyttö päätti pitää vapaatunnin, ja asteli hitaanlaisesti käytävällä sijaitsevan kahvikoneen luokse. Scarla kumartui laukkunsa puoleen, alkaen penkoa sen uumenissa olevaa lompakkoaan. Lopulta vaaleat sormet tapasivat lompakon ja vetivät sen esiin. Pinkin lompakon vetoketjun takaa löytyi sopiva kolikko, joka tipautettiin kahvikoneeseen.
Hetken kuluttua violetit kynnet kiertyivät mukin ympärille ja neitokainen nosti kassinsa olalleen lähtien hieman kauemmas penkille. Tyttö laski juomansa penkille, asettaen laukkunsa sen viereen ja istuutui. Valkea tyllimekko levittäytyi penkille, ja Scarla nosti mukin huulilleen. Ehkä hän heräisi edes hieman... Eilinen oli mennyt liian myöhään, kun tyttö ei ollut huomannut ajankulua ja oli jäänyt kuuntelemaan uusinta levyään yhä uudestaan ja uudestaan. Musiikkiin oli vain niin helppo uppoutua.

// Gillian tulee 8 )) Toi laukku ei muuten näy.

Gilliania hermostutti. Hän oli ärsyyntynyt edellisellä tunnilla, kun häntä ei kuunneltu, eikä saanut ilmaista mielipidettään. Lisäksi joku puhui kaiken aikaa hänen päälleen. Oliko se oikeutettua vain siksi, että hän sairasti tourettea? Hän ei ehkä osannut hallita välillä joitakin liikkeitään, mutta totta hemmetissä hän osasi puhua.
Tyttö marssi käytävää pitkin jämäkästi, ja tunsi kuinka oireet olivat tuloillaan. Vielä kahvikoneen ohi, sitten pääsen vessaan, tyttö ajatteli. Viimein hän pääsisi purkamaan paineitaan, ja vessa oli paras ratkaisu tähän hätään. Tähän aikaan käytävillä ei juuri liikkunut oppilaita.

Gillian nosti olaltaan laukkunsa ja takkinsa, ja roikotti niitä nyt vihaisen oloisesti toisessa kädessään. Toisella kädellään hän pyyhkäisi hiukset kasvoilta korvan taakse, ja oikaisi vielä mustaa toppiaan. Mikään ei tuntunut olevan hyvin tai pysyvän aloillaan, kun häntä hermostutti.
Vessa, vessa, vessa, "PERKELE!" Gillian ei enää pystynyt pidättelemään huudahdustaan, vaan karjaisi keskellä käytävää, eikä ollut saavuttanut kahvikonettakaan. Samalla hän huomasi, että penkillä istui kuin istuikin joku tyttö. Hän ei ollut huomannut toista kiihdyksissään.
"Vittu!" tyttö kiljahti vielä ja alkoi nykiä päätään olkapäätään kohti. No niin. Myöhäistähän se nyt oli.

Scene oli vaipunut omiin mietteisiinsä. Tyttö hörppi juomaansa itsekseen nauttien mukin tuomasta lämmöstä. Ei sillä, että hänellä kylmä olisi ollut.
Scarla hätkähti kuullessaan jonkun tulevan käytävää pitkin. Askeleet olivat jämäkkiä, luultavasti toisella oli jokin kiire. Tyttö ei jaksanut heti nostaa katsettaan, mutta kun joku karjaisi kirosanan, vihreät silmät nostettiin tulijaan. Keskellä käytävää seisoi joku tyttö. Vaaleat kulmat nousivat hieman yllättyneenä, kun tyttö kiljahti vielä vitun. Oli outoa, että joku sillä lailla huuteli kirosanoja yksinään keskellä koulun käytävää.
Otsaa rypistettiin, kun scene-tyttö huomasi toisen pään nykivän. Olikohan tuolla kaikki ihan kunnossa? vaaleatukka mietti seuratessaan tyttöä katseellaan. Scarla kieputteli sormiaan hiuksissaan mietteliäänä.

”Oletko sä kunnossa?” hän kysyi viimein nousten penkiltä ja asteli tyttöä kohti varovasti. Eihän tuo tiennyt, miten toinen suhtautui tyttöön ja niin poispäin. Laukun tuo jätti penkille, samoin muki oli laskettu varovasti alas.
”Voinko kenties auttaa jotenkin?” Scarla lisäsi vielä ja hymyili kiltisti ja ystävälliseen sävyyn.

#Oho, ei näykkään. No, antaa sen nyt olla, en löydä sitä kuvaakaan enää. Joten se siitä. :)#

Hetken nykimisen jälkeen penkillä istunut tyttö reagoi.
"Joo, o-oon kunnossa, oireet vaan tässä taas..." Gillian yritti selittää ja pää nyki sitten taas vähän lisää.
Toinen tarjosi vieläpä apua. Se hymyilytti Gilliania oireidenkin keskellä. Tytöstä tuntui siltä, että oireet alkoivat olla ohitse, ja hän hengitti pari kertaa syvään. Oikean käden olkapää nyki vielä muutaman kerran, mutta sekin loppui kun Gillian sulki silmänsä ja keskittyi.
"Ei kiitos", tyttö sai viimein vastattua ja hymyili takaisin. Hänestä tuntui silti, että olisi parasta selittää koko tilanne, ettei toinen karttaisi häntä kohtauksen jälkeen kuin jotakin syöpäläistä.
"Et varmaan tiennyt, mutta tämä on tourettea. Piti ehtiä purkamaan paineet ja oireet vessaan, mutta en ehtinyt. Olin liian hermostunut", hän selitti. "Ja se siitä. Eli minua ei tarvitse pelätä", Gillian vielä lisäsi. Vaikka eihän toinen ollut vaikuttanut siltä, että olisi mitenkään säikähtänyt.

Gillian katsahti penkille, jonne tyttö oli jättänyt laukkunsa.
"Öö, ei sulla tuntia ole? Luulin ettei täällä tähän aikaan ole ketään", Gillian ihmetteli. Olisihan hänellä itselläänkin ollut tunti, mutta alku oli mennyt sivu suun paineiden purkamisen tarpeen takia.
"Mä en varmaan taida mennä tunnille enää", hän vielä jatkoi katsoen kelloa. Ehkä sitä voisi jäädä tänne käytävälle istumaan, ei tyttö kirjastoonkaan jaksaisi mennä maleksimaan.