Do what you Do

Typerä nimi ja mitään sanomaton alku xD Mut aivot ei luista ollenkaan =_= Sorry ^^
Remmiä ja Lexiä ootellaan >^.^<

Punkkaripoika nojasi seinään, jota peitti iso britannian lippu. Hän istui sängyllään ja katseli televisiota. Se oli pitkästä aikaa ehjänä. Musiikkikanavalta tuli jonkun blondinpovipommin video ja jos Mattillä olisi ollut kaukosäädin, kanava olisi vaihdettu. Sellaista ei kuitenkaan ollut. Vain televisiossa olevia nappeja painamalla saatiin kanavia ja volumea säädettyä. Julmaa. Katse kääntyi televisiosta sängyllä makaavaan Maryaan. Tuo oli sulkenut silmänsä. Tyttö ei kuulemma ollut jaksanut olla kotonaan homehtumassa. Sitähän tämä heidän toimintansa ei ollut. He vain norkoilivat Mattin huoneessa tekemättä yhtään mitään.

Oli maanantai ilta ja viikonloppu oli vilissyt silmissä ohi. Muutenhan he olisivat voineet lähteä rellestämään jonnekin, mutta Maryalla oli huomenna matikan koe. Ehkä siihen olisi pitänyt tänään harjoitella, mutta eipä se peikkotyttöä näyttänyt kiinnostavan. Mattillä sen sijaan oli luvassa heti aamulla kahdeksalta opinto-ohjaajan kanssa palaveri...Taas vaihteeksi. Nyt kuulemma aiheena olisi vakavasti Mattin koulumenestys. Mitä hän sille mahtoi, ettei opiskelu kiinnostanut yhtään? Se pitäisi silti yrittää vaikka väkisin viedä läpi.
"Meinaaks se LEx tulla tänne?" Marya herätti Mattin ajatuksista ja poika hätkähti hieman.Jotenkin vaistomaisesti katse ajautui oman huoneenoveen. Toimisikohan edes heidän ovikello? No, ystävä älyäisi kyllä kävellä Mattin huoneen ikkunan taakse koputtelemaan, jos ovi ei aukeisi.

Lex Martin

Taas yksi turhaakin turhempi maanantai oli vierähtänyt siihen pisteeseen, että koulupäivä oli päättynyt ja sitä oltiin vapaita tekemään mitä ikinä mieli. Tunnolliset, koululle omistautuneet oppilaat varmaan olivat rynnänneet riemuissaan koteihinsa jotta pääsisivät ahertamaan läksyjensä kimpussa. Ajanhaaskausta se oli, kuluttaa vapaa-aikansa johonkin, jonka pystyi hoitamaan nopeasti tuntien välissä kopioimalla muiden papereista. Tälläisen ajatusmaailman omaavasta nuoresta tuskin tulevaisuudessa tulisi tulemaan pääministeriä tai presidenttiä, mutta eipä se ollut Lexin tavoitekkaan.
Kyllä, hän oli itsekkin mennyt koulun jälkeen suoraan kotiin, mutta vain käymään. Hänellä oli ollut tuplasti tavallista maanantaivitutusta suurempi lerssi otsassa, sillä tavanomaisesta poiketen Lex oli näköjään kärsinyt kahden päivän krapulan tavallisen yhden päivän sijasta. Olotila oli onneksi parantunut päivän mittaan.

Niin, hän oli kotona käymässä. Huonon olonsa vuoksi poika oli liikkunut kouluun ja takaisin julkisia käyttäen. Hän siis kävi kotona hakemassa Hondan ja heittämässä samalla koululaukun virkaa toimittavan mustan laukun sisälle. Kotona ei ollut ketään, mutta ei se ollut yllätys. Äijä oli virallisesti kirjoilla San Diegossa, mutta näytti kuitenkin asuvan New Yorkissa ja Lynsey luultavasti oli manikyyrissä, pedikyyrissä tai ottamassa uusia hiustenpidennyksiä. Tai lisäämässä täytettä huuliinsa.
Lex kävi kotona tosiaan vain kääntymässä. Heti kun laukku oli heitetty ulko-ovesta aulaan (josta hän epäilemättä saisi kuulla, ellei joku hovimestari kävisi toimittamassa sitä hänen huoneeseensa), kääntyi poika kannoillaan ja istahti tallissa olevan pyöränsä satulaan. Moottori hurahti käyntiin pehmeästi ja sai nopean hymyn käväisemään Lexin huulilla. Hymy kuitenkin katosi nopeasti, kun poika nappasi mustan kypärän käteensä.
Hän rakasti pyörällä ajamista, mutta olisi mieluusti tehnyt sen ilman kypärää. Tällöin hänen hiuksiinsa näkemä vaiva ei olisi ollut ihan turhaa. Tosin muotoilutuotteiden kyljissä aina luvattiin kestävää pitoa ja mahdollisuutta uudelleen muotoiluun, eikä ne olleet tähänkään mennessä pettäneet. Sitäpaitsi hänellä oli nahkatakkinsa povitaskussa musta pipo jota koristi sivussa valkoinen, puolittainen pääkallo, jonka hän voisi hätätapauksissa aina vetää päähänsä.

Ensiksi Lex käväisi keskustassa. Häneltä oli katkennut kitarankieli perjantaina ja päästäkseen taas soittamaan piti hankkia uusia. Yleensä Lexillä oli laatikossaan muutama ylimääräinen paketti, mutta ei tällä kertaa. Huonoa tuuria kai, kun pojan yleensä käyttämie kieliä ei löytynyt varastosta. Niitä oltiin kyllä laitettu tilaukseen, mutta erä saapuisi vasta loppu viikosta. Niinpä Lex päätti olla ostamatta yhtään mitään.
Hänellä oli ollut jotain puhetta koulussa Matt'in kanssa siitä, että tämä piipahtaisi tuon luona myöhemmin illalla. Sen tarkempaa aikaa nämä eivät olleet sopineet, mutta Lex päätti myöhemmin illalla olevan nyt ja suuntasi Hondasa sitten seuraavaksi vastakkaiseen suuntaan josta oli tullut. Hän parkkeerasi pyörän pihaan ja asetti sen jalustalleen. Kypärää poika ei uskaltanut jättää sen kahvaan roikkumaan, ei siksi ettäkö se olisi ollut jotenkin tärkeä tai arvokas, kaupasta nyt sai aina uusia, vaan koska Lex ei nyt tällä kertaa jaksanut ottaa riskiä että joku penska tulisi ja päättäisi heittää sen lähimpään ojaan. Niinkin oli käynyt. Ennen kuin hän nousi pyöränsä satulasta, tarkasti poika vielä millaista tuhoa musta kypärä oli saanut aikaan. Ei mainittavaa. Kai sitä sitten piti vain luottaa teksteihin, joita valmsitajat pullojensa kylkiin tunki. Lex kuitenkin sukaisi sekaisesti pystyyn nostettuja hiuksiaan, ikäänkuin varmuuden vuoksi ja nousi sitten pois pyörän selästä.

Käsi ojennettiin painamaan ovikelloa. Poika odotti hetken aikaa rappusella, mutta turhaan. Hän keskittyi kuuntelemaan tarkasti kun painoi ovikelloa toistamiseen, mutta hän ei kyennyt kuulemaan minkäänlaista ääntä. Eli kaiketi se ei siis ollut soinut lainkaan. Seuraavaksi Lex ojensi kätensä nyrkkiin ja koputti oveen muutaman kerran lujasti, mutta ei silläkään ollut vaikutusta. Poika nojautui sen verran sivulle päin, että pystyi kurkistamaan viereisestä ikkunasta sisälle, mutta siellä näytti melko elottomalta.
Eipä Lex niin pienestä lannistunut kuitenkaan.
Mikäli Matt oli kotona, tuo luultavasti olisi omassa huoneessaan ovi kiinni ja kuunteli kaiketi musiikkia niin ettei ollut kuullut Lexin koputusta. Niinpä poika kiersi talon toiselle puolelle ja etsiytyi sen ikkunan taakse, josta valo pääsi Matt'in huoneeseen. Käsi ojentautui sitten koputtamaan ikkunaruutua, rystysillä. Äänellä oli sellainen vaikutus, että poika näki miten huoneessa olevien henkilöiden päät kääntyivät ikkunaan päin, kun nuo olivat juuri katsoneet huoneen oven suuntaan. Lex kohotti kulmiaan ja vinkkasi päällään sivulle sen merkkinä, että josko joku tulisi päästämään hänet sisälle. Ovesta tietenkin, ei hän nyt alkanut ikkunan kautta kapuamaan. Tällä kertaa. Sitäkin oli tehty.
Kun ikkunaruudun toisella puolella näkyi liikettä sen merkkinä, että ovea tultiin avaamaan, kiersi Lex takaisin talon etupuolelle ja juuri sen kulmalle tullessaan ulko-ovi avautuikin.
"Teitsin ovikello on rikki", Lex tokaisi astuessaan ovesta sisälle ja vetäessään sen sitten perässään kiinni. Hän seurasi Matt'ia tuon huoneeseen ja näki sängyllä makaavan Maryan, jota tervehti nyökkäyksellä. Kypärän poika laski pöydälle ja heilautti kättään sitten sillä tavalla, että tyttö ymmärtäisi siirtää vähän jalkojaan, ennen kuin Lex rojahti istumaan sängylle.
"Vittu mikä maanantai", hän puhahti sitten ja nojasi taaksepäin, kunnes tunsi seinän selkäänsä vasten.


((Toivottavasti ei pieni hittendaali haittanut :D))

Molempien nuorten katseet kääntyivät ikkunaan, kun koputuksen tapainen ääni kuului. Vino hymy nousi Mattin huulille ja sängystä noustiin ja omanhuoneen oviaukosta asteltiin ja olohuoneen halki ovelle. Ovi avattiin ja Lex päästettiin sisään. Pian kolmikko norkoili samaisessa paikassa, mistä punkkari oli lähtenytkin. Omassa huoneessa. Matt istahti samaiseen paikkaan, missä oli aiemmin istunut ja veti syvään henkeä. Olisihan sitä voinut käydä samalla tupakalla, nyt kun persettä oli hieman viitsitty nostaa. Ehkä ruokaakin olisi voinut hakea.

"Ottaako kumpikaa pitsaa? Tai Marya et sitä kumminkaan syö, mutta entäs Lex?" Pahis kysyi ja nousi sängyltään. Pitäisi käyttää ruuan haku motivaatio hyödyksi. Ei sitä tiennyt milloin seuraavan kerran hän viitsisi nousta ylös.
"Mä voisin ottaa kyllä lasin vettä. Jos oot niin kultanen, että sen hakisit." Peikkotyttö huomautti. Hän oli siirtynyt hieman sängyn reunemmalle makaamaan, kun Lex oli heidän seuraan liittynyt. Matt nyökkäsi hieman. Tyttöä katseltiin taas hieman arvioivana. Maryalla oli yllään tiukkamusta tpaita ja mustat pillifarkut, Oli miltei kammottavaa, miten luut paistoivat tuon paidankin läpi...Mattin olisi tehnyt mieli pakottaa ystävänsä syömään, mutta siitä syntyisi taas vain sota. Sen poika oli oppinut monesti kantapään kautta.
"Ok. Vettä siis." Hän totesi vielä ja vilkaisi televisioon.

Marya tunsi vilunväristyksiä kehollaan. Hänellä oli kylmä, mutta peittoa ei kyllä päälle otettaisi. Vaikka tyttö ei itsekään ollut mikään siisti ihminen, hän eipäili, ettei Matt ollut viimeiseen vuoteen vaihtanut lakanoitaan. Se ei ollut mikään hurmaava ajatus. Pitäisiköhän heidän hankkia elämä? Nyt kun he vain lagasivat. Marya oli aiemmin sulkenut uudelleen silmänsä, mutta avasi ne nyt.
"Keksitään nyt jotain tekemistäkin?"

Lex Martin

Marya teki tilaa sängyllä niin, että Lex pääsi rotkahtamaan siihen. Matt oli istahtanut alas, mutta ei pysynyt kauaan paikallaan, kysyi tahtoiko vieraat pitsaa. Lex kääntyi katsomaan langanlaihaan Maryaan joka sanoi ottavansa mielellään vain lasin vettä. Poika ei ollut itse sellaista tuputtavaa sorttia, että olisi käskenyt tytön syödä, ruokaa kun tuo nimenomaan näytti tarvitsevan luidensa peitoksi. Kukin teki omat valintansa. Ja tuskin Marya olisi hirmuisesti ilahtunut holhoamisesta. Katse kääntyi takaisin Matt'iin.
"Mä voisin slaissin ottaa", Lex sanoi ja kääntyi sitten katsomaan televisiossa pyörivää ohjelmaa. Joku musiikkivideo. Aika huono sellainen.
"Miks te tätä katotte?", Lex kysyi ääneen vaikka luuli tietävänsä vastauksen. Ei siinä tarvinnut kuin katsoa vanhaan telkkariin, joka näytti toimivan television nappuloita painamalla, luultavasti siihen ei ollut edes olemassa kaukosäädintä. Ja luultavasti nämä kaksi olivat olleet vain niin laiskoja, että eivät olleet jaksaneet nousta vaihtaakseen kanavaa.
Kaipa se oli sama mitä taustalla soi. Eihän sitä tarvinnut kuunnella sen tarkemmin.

Lex käänsi päänsä taas Maryaan päin. Tyttö oli sulkenut silmänsä ja makasi siinä sängyllä. Poika korjasi omien jalkojensa asentoa ja kääntyi tutkimaan Matt'in huoneen seiniä, vaikka ei niihin ollut mitään uutta ilmestynytkään sitten viimeisen kerran.
Marya puhui, ehdotti että voisi keksiä jotain tekemistä.
Se sopi Lexille ihan hyvin, vaikka ei hänellä ollut pelkkää olemistakaan vastaan mitään, se nyt kävi vain suurempina annoksina vähän tylsänlaiseksi.
"Mä luulin, että te olisitte jo ehtiny lyömään viisaat päät yhteen ja keksimään jotain", Lex tokaisi ja käänsi katseensa seinästä Maryaan.

Kun Matt saapui pitsanhakureissultaan nousi Lex sen verran, että sai otettua tuon tarjoaman pitsanviipaleen itselleen ja laskeutui sitten takaisin alas, niin että nojasi puoliksi selällään seinään ja oli tavallaan puoliksi istuvassa asennossa ja puoliksi makuullaan.
Blondi nainen television ruudussa vaihtui silmälasipäiseen, aika tollon näköiseen mieheen. Ruudussa vilahti teksti The proclaimers / 500 miles ja se käänsi Lexin huomion puoleensa. Hän oli itseasiassa kuullut kyseisen kappaleen muutaman kerran aikaisemmin ja se oli tavallaan aika hauska. Vähän omituinen kokoonpano, mutta melko letkeä kappale, joskaan se ei täysin sopinut Lexin normaalisti kuunteleman musiikin joukkoon sitten yhtään.
Poika haukkasi pitsasta palan.
"No, ei kellään mitään ehdotuksia oo? Teillä kummallakin oli aamulla jotain tärkeitä tunteja, vai?", Les kysäisi. Matt oli jotain sanonut sen tapaista, mutta Lex ei enää muistanut että mitä tarkalleen. Hän kun oli ehdottanut, että nämä voisivat lievittää sitä maanantaivitutusta vaikka muutamalla alkoholipitoisella juomalla. Oli kuitenkin ihan hyvä, että sittenkään näin ei tehty. Siinä tapauksessahan se ketutus olisi siirtynyt vielä tiistaillekkin.

'"Ei me sitä katsota. Me annetaan sen vaan pyöriä eteenpäin." Marya huomautti Lexille, kun tuo oli kysynyt syytä musiikkikanavan tuijotukseen. Eiväthän he tosissaan sitä seuranneet, mutta niin kuin Mattkin, Marya vihasi hiljaisuutta ylikaiken. Peikkotyttö nousi istumaan ja katsoi Lexiin virnistäen.
"Ja me ei olla kato viisaita, niin ei olla mitään saatu yhteen lyötyä." Hän lisäsi vielä, kun toinen oli olettanut heidän keksineen jo jotain tekemistä. Pian Matt tuli takaisin ja ojensi toiselle pojalle pitsapalan. Se ei näyttänyt hyvältä. Ei ainakaan Maryan mielestä. Vesilasi otettiin myös vastaan ja kiitokseksi nyökättiin. Matt istahti heidän vierelleen sängynreunalle mutustaen itsekin pitsaa.

Musiikkivideo oli vaihtunut jälleen. Ei se tosin vieläkään pahemmin mitään Mattille sanonut. Tosin, eipä hän koskaan musiikkikanavaa juuri katsonutkaan. Turhakanava, jos häneltä kysyttäisi.
"Joo, pakko mennä, tai en valmistu ikinä." Matt tuhahti ja haukaten pitsaansa. Hän nappasi tytöltä äsken tuomansa vesilasin ja joi siitä hieman. Pitsa ei ollut mitään tuoreinta. Eilen kai se oli jääkaappiin tungettu.
"Mut eihän se mitään estä. Kunhan aamulla kouluun selviän." Punkkari totesi ja sai pitsansa syötyä. Marya naurahti.
"Joo ja jos me nyt lähdetään rellestämään, niin uskot että selviät heti kahdeksaan koululle?" Hän kysyi kääntäen katseensa molempiin poikiin. Matt kohautti harteitaan.
"Ei sitä tiedä." Tytölle vastattiin, vaikka kyllähän sen tiesi. Ei hän selviäisi ja jos sattuisi käymään sellainen ihme, että koulunpenkille päästäisiin, ei siitä päivästä tulisi mitään. Hän vain lagaisi ja haistattelisi kaikille. Ja opo ei pahemmin tykännyt Mattin elämänasenteesta muutenkaan...
"Onks sulla Lex jotain ideoita? Suunnitelmia tälle päivälle?" Mustahiuksinen poika kysyi toiselta saman sukupuolen edustajalta. Ehkä toisen aivot toimisivat hieman laadukkaammin kuin heidän kahden.

Lex Martin

Lex tuijotti kuvaruutua. Hän ei kääntynyt katsomaan tyttöön päin, kun tuo avasi suunsa vastatakseen Lexin kysymykseen miksi kanavavalinta oli mitä oli. Lex itseasiassa vain nyökkäsi. Liike oli toisaaltaan aika mitätön, koska pojan asento oli mitä oli, joten hän ei ollut aivan varma näkikö Marya sitä.
Poika katsoi ruudussa kekkaloivaa blondia naikkosta, joka lauloi rakkaudesta ja muusta turhanpäiväisestä paskasta. Sellaista typerää tusinatavaraa. Niinkuin naikkonenkin.
"Noi on kaikki saman näkösiä", Lex sanoi ja nosti kättään sen verran, että sai sormellaan osoitettua ruutuun ja siellä takapuoltaan pyörittävään naiseen.
"Isot kumitissit ja moneen kertaan vaalennetut hiukset. Että kun yhtä panisi, niin sitten on kuin olisi pannut kaikkia", poika jatkoi laiskalla äänensävyllä, vaikka Maryania tuskin kiinnostikaan yhtään. No tulipa sanottua. Eikä tyttö ollut sellainen kenen seurassa Lexin olisi tarvinnut pohtia oliko sopivaa sanoa jotain ajatuksia ääneen. Maryan kun oli itsekkin toisinaan aika poikamainen käytökseltään, joka varmaan alunperinkin oli vaikuttanut siihen, että näiden kahden välille ei ollut koskaan kehittynyt kaveruutta enempää.

Pää käännettiin tummahiuksiseen tyttöön päin, joka istui siinä pienen matkan päässä ja näytti jokseenkin viluiselta.
"Kylmä?", Lex kysyi. Matt palasi sitten pitsojen ja vesilasillisen kanssa, joten Lex nousi parempaan asentoon. Ennen kuin hän otti vastaan toisen itselleen tuoman palasen, hän riisui nahkatakkinsa yltään ja ojensi sitä Maryania kohti, josko tuo tahtoisi vetää sen vaikka ylleen. Vasen käsi ojennettiin eteenpäin (oikea ojensi siis takkia) ja hän otti vastaan Mattin tuoman pitsan.
Siitä otettiin haukku. Pitsa maistui jotenkin nuivettuneelta, mutta kyllä se meni. Ääneen kysyttiin oliko kahdella muulla jotain tärkeitä tunteja heti aamusta ja vastaukset oli kutakuinkin myötäviä.

Kun toinen totesi, ettei se mitään estänyt, ja että kouluun selviäminen oli mahdollista naurahti myös Lex ja kääntyi katsomaan kaveriinsa päin, kasvoillaan kutakuinkin huvittunut ilme. Maryan ehti kuitenkin ensin, ja kysyi uskoiko Matt tosissaan pääsevänsä kahdeksaksi kouluun jos lähtisi keitolle.
'Ei sitä tiedä', Matt sanoi ja Lex naurahti uudemman kerran.
"Ai eikö? Muisteleppa vaan sitä neljän kuukauden takaista kertaa", Lex sanoi ja haukkasi palan pitsasta. Neljä kuukautta sitten oli ollut kutakuinkin samanlainen tilanne. Nämä olivat tylsistyneet telkkaria katsoen ja joku oli saanut kuningasidean. Idea oli kuulunut niin, että otettaisiin päät täyteen. Lex oli seuraavana aamuna raahautunut kouluun, reilujen kahden tunnin yöunien voimalla ja päivä oli ollut järkyttävä. Vaikka poika ei itsekkään arvostanut opiskelua pätkääkään, ei hän silti tahtonut mennä paikan päälle krapulassa.
Toki vaihtoehtona oli myös jäädä kotiin, jolloin sai kestää Lynseytä koko päivän, joka siinä tilassa ei ollut yhtään sen parempi vaihtoehto, se oli itseasiassa parempi. Naisella kun tuntui toisinaan olevan hirmuinen tarve olla kamala riesa.
"Silloin sovitun mukaan, myös sun olisi pitänyt raahautua paikalle, mut ei.. Mä sain kestää sen päivän ihan yksin", Lex vastasi ja puraisi taasen palan pitsasta.
"Sitäpaitsi, mä en ite oo vielä selvinny täysin viime viikonlopustakaan, joten ehkä on parempi jättää keittoilut toiseen kertaan", Lex sanoi suu täynnä ruokaa ja kiinnitti sitten huomionsa taas telkkariin. Vaikka ei sieltä mitään kiinnostavaa tullutkaan.

Katse kääntyi kuitenkin pian takaisin Mattiin joka kysyi oliko tällä jotain ideoita. Poika pudisti päätään. Eipä hänellä mitään sen kummempaa ollut. Toisaaltaan ei hän tiennyt tarvitsisiko siinä mitään sen ihmeellisempää tehdä?
"Tai siis ellei teitä kiinnosta lähteä kaupungille", poika ehdotti, sillä tuskin he mitään kummempaa tekemistä keksisivät siinäkään. Voisivathan he aina tuijottaa toinen toistaan huonompia musiikkivideoita ja päivitellä asioita.


((sori etton kestäny :(( ))