Over and over.

// Chaos ja Migu .> ikari tänään.

Ikari huokaisi syvään, kaksi ensimmäistä tuntia oli olleet äikkää, kuolettavan tylsiä tunteja. Ikaria ei pahemmin kiinnostanut sinä päivänä opiskella, englantiakaan hän ei ollut jaksanut puhua, joten koko päivän hän oli puhunut japania. Veli tietysti ymmärsi mitä tyttö oli aamulla raivonnut, mutta kaverit oli katsonut vähän kummissaan brunettea. Ikari seisoi pihalla ja katseli ohi kylkevia ihmisiä. Välitunti ja seuraavaksi olisi matikkaa, jonka neito ajatteli skipata suosiolla. Läksyjä ei oltu tehty, eikä tyttö jaksanut mennä sinne kuuntelemaan muutenkaan. Väsytti muutenkin. Ikarin suunnitelma oli ollut sairastaa vielä päivä, kunnes yksi hänen treeni kaverinsa ilmoitti että illasta olisi kolmen tunnin tanssi treenit, joihin valmentaja halusi kaikki. Ei Ikari voinut sanoa ei, eihän tyttö ollut ollut enää niin sairas, nenä vähän vuosi ja yskitti, mutta treenejä hän ei jättäisi väliin. Sama kai se olisi ollut nukkua koko päivän, mutta Ikarilla oli koe, joten samantien hän voisi tulla sen tekemään. Brunette tiesi räjähtävänsä heti jos joku tulisi urputtamaan hänelle nyt jostain. Veli varmasti pysyisi turvamatkan päässä, tuo oli joutunut kuuntelemaan parin päivän ajan siskonsa valitusta, jota veli tuskin haluaisi kuulla koulussakin. Huoh, maanantait.

Ikari huokaisi jälleen. Hänen pitäisi nyt rauhoittua. Tyttö laittoi ipodin kuulokkeet korvilleen ja nojautui penkin selkänojaan, sulkien silmänsä. Hän kuunteli rauhallista musiikkia, eihän rock ollut ainoa mitä hänen ipodistaan löytyi. Siihen olisi voinut nukahtaa. Kuitenkin hetken kuluttua hänen hiljainen ja rauhaisa hetkensä särkyi, kun joku idiootti juoksi tytön ohitse, kaatui ja onnistui löymään jalallaan Ikaria sääreen. Tyttö avasi silmänsä ja katsoi kaatujaa, joku nörtti. Ikari huokaisi väsyneesti, näytti ilkeää naamaa nörtille joka älysi nousta ja lähteä nopeasti. Tyttö laski kuulokkeet korvistaan ja katsoi tuon perään.

Miguel oli tänään ärtynyt, mikä selitti alituiseen huulilla palavan tupakan. Häntä vitutti oikeastaan tällä hetkellä, kuten usein muulloinkin, yksi tietty rastatukkainen kusipää samaisesta klikistä. Romeo osasi mennä pitkälle tempauksissaan, mutta viimeaikoina tuo oli mennyt liiankin pitkälle asioissa, jotka helvetti vie vaikuttivat tuon kyseisen latinonkin elämään. Ensin Ione ja nyt Andrew.. Ja sitten kuin Mic oli mennyt ja tempaissut Romeota kunnolla turpaan, oli hän saanut siitä hyvästä jälki-istuntoa koko viikoksi. Eli eipä mennyt meksikolaisella lainkaan hyvin.
Hyvältä tuo tosin näytti, jos muuta positiivista ei keksitty. Tuulen tempoma, paksu ja luonnostaan laineileva hieman normalia pidempi tumma tukka oli ´täysellisesti sekaisin, joka näytti laittoman hyvältä. Päällä oli takaistuvat kivipessyt farkut, jotyka olivat takamuksen alta kuluneet jo miltei puhki ja pienille reille. Samoin polvista molemmin puolin, lahkeetkin käytössä rispaantuneet. Jalkateriin oli vedetty beiget conssit ja ylävartaloa verhosi rintakehältä myötäilevä vaaleansininen bändipaita, tällä kertaa puolihuumorilla Spice Girlsin.

Tupakin natsa nakattiin maahan ja saman tien huulille vietiinkin jo uusi palamaan. Tummanruskeat silmät haravoivat ympäristöä, olo ei tuntunut nikotiinin avulla paljoakaan helpottavan. Olisi pakko saada jostain seuraa, jonka kanssa kepeästi jutustella ja niin saada itsensä rauhoittumaan.
Pojan silmiin osui välikohtaus ihan muutaman metrin päässä, joku onnistui kaatumaan penkillä istuvan tytön jalkaan. Nousi ja jatkoi matkaa.
Miguel päätti tehdä tikusta asiaa ja astella tytön luo.
“Ei kai suhun sattunut?”, poika kysyi imaisten tupakkaansa. “Sopiiko istua seuraksi, vai onko sulla jotain kamalia skeittareita vastaan?”, Mic hymähti. Tyttö oli nätti, eikä latino osannut arvata tuon klikkiä. Hän ei välittänyt, mutta joillekin se oli elämän ja kuoleman kysymys. Ja mistäpä tummaverikkö saattoi tietää lukeutuiko tämä tyttö juuri heihin.

Ikarin katse kääntyi paikalle saapuneeseen poikaan. "eipä juuri." hän totesi, aikomuksena täräyttää jokin pilkkaava sana perään, mutta se sitten jäi kun Ikari uppoutui tutkimaan toista paremmin. "skeittari vai ?" Hän kysyi, pieni hymy ehkä ilkikurinen nousi huulille. "ei mulla mitään skeittareita vastaan ole. Mutta jos kermaa olisit, asia olisi eri. istu toki." tyttö pyysi ja katsoi toista. "ellet sitten pelkää rokkareita." hän totesi kepeästi, hymyili pienesti ja sulki ipodin laittaen sen laukkuunsa. Toisen polttaminen ei haittanut yhtään, joskus tyttö itsekkin poltti, olihan kotona eräs vuotta nuorempi pahis, joka poltteli. Vaikka tyttö siis olisi vihannut tupakan hajua, hän joutuisi haistamaan sitä kotona aina. Tyttö kohtasi sen samaisen nörtin katseen, se oli pysähtynyt ja vilkaisi nyt taakseen, mutta Ikarin katseen kohdatessaan tuo lähti sisälle. Brunette pudisti päätään.
"olen muuten Ikari Nakane." Tyttö esittäytyi. Hän huomasi yllätyksekseen puhuvan englantia, eikä japania. Ehkä Ikari vain halusi jutella toiselle, eikä tyttö uskonut toisen ymmärtävän japania, tuo ei näyttänyt japanilaiselta. Vaikka eihän Ikari tiennyt osasiki toinen, mutta ehkä siitä ehtisi myöhemminkin ottaa selvää.

Ikari olisi voinut vain katsella toista, toinen näytti älyttömän hyvältä, minkähän ikäinen toinen oli ? tuskin 16-vuotias, varmasti toinen oli vanhempi. Ei tuo varmasti Ikaria vanhempi ollut. "oletko ihan San Diegosta kotoisin ?" tyttö halusi vain jutella toiselle, kuunnella tuon ääntä. Toisen tuskin olisi vaikea arvata mistä Ikari oli kotoisin.

Toista ei kuulemma ollut sattunut, mikä oli ihan hyvä juttu se. Tyttö jatkoi, kertoi ettei tuolla ollut mitään skeittareita vastaan, mutta kerma oli asia erikseen. Kehotti istumaan, ja niin Miguel sitten tekikin. Hän ei kysynyt miksi toinen ei pitänyt kermasta, hän osasi kyllä päätellä siihen syyn.
Toinen asetti ehdoksi sen, ettei Mic pelkäisi rokkareita. Poika naurahti. “Ei pelkoa, etkä sä kovin pelottavalta muutenkaan näytä”, latino vastasi kevyt hymy huulillaan. Olo oli heti parempi, kun sai seuraa, jossa ei tarvinnut turhia murehtia. olkoonkin sitten ennestään tuntematonta, Miguel oli kuitenkin sen verran sosiaalinen ihminen, ettei sillä niin väliä ollut tunnettiinko entuudestaan.
Toinen esittäytyi, nimi oli japanilainen, mutta siltä tuo sievä tyttö kyllä näyttikin, joten tieto ei tullut täysin yllätyksenä. “Miguel Chavez, hauska tutustua”, poika naurahti nakaten puolilleen poltetun tupakan jalkoihinsa polkien sen siihen. Hän ei kokenut enää tarvitsevansa lainkaan lisää nikotiinia. “Mutta voi kutsua ihan vaikka vaan Mic.”

Tyttö uteli oliko Mic kotoisin San Diegosta, poika pudisti hieman päätään. “Enkä edes Kaliforniasta”, poika kertoi. “Meksikolaisesta pikkukylästä mä alkujani olen”, poika nauroi. “Ja sä olet kaiketi Aasialainen, ei kau kauas mene, jos heitän, että joitakin juuria ainakin löytyy Japanista”, poika arvuutteli.

//eipä tunnu etenevän, joten keskeytän