Fried my little brains

//sovittu

Elijah Thorn astui kirjastoon ja työnsi ovea niin, että pääsi itse sisään, mutta ei välittänyt takaatulevista. Hemmetti, mihin hän olikaan joutunut ja kenen toimesta! Itse neiti Lemonin, jolla oli kieltämättä näyttävät sääret, mutta päässä ei tainnut kulkea kaikki samaan suuntaan kuin muilla. Sitä poika epäili vahvasti, kun hetki sitten kyseinen maantiedon opettaja oli määrännyt parit ryhmätyötä varten. Tai sitten naisella oli erittäin huono ja kieroutunut huumorintaju laittaessaan hänet työskentelemään säälittävän näköisen tyypin kanssa. Neiti Lemon naureskeli tällä hetkellä varmasti luokassa itsekseen taidokasta pikku juontaan ja sitä, että Elijah ei ollut saanut tahtoaan läpi parinsa vaihtamisessa. Elijah hymähti naamallaan ärsyyntynyt ilme.

Poika vihasi koulua, mutta eniten vihastuttivat pari- ja ryhmätyöt. Ja sitten opettajilla oli tapana itse parhaaksi katsomallaan - niin varmaan - tavalla parittaa oppilaat. Joko Elijahilla oli parinaan innokas ihailija, riitaa haastava isottelija tai tuppisuu seinäruusu. Oikeastaan mistään näistä vaihtoehdoista rikas pentu ei innostunut, mutta joissakin oli puolensa. Ihailija saattoi tehdä kaikkensa tehdäkseen pojan pitääkseen itsestään. Tällaista mahdollisuutta sai hyvin hyödynnettyä, annettiin toisen hoitaa koko homma. Mutta silloin piti kestää kamalaa puhetulvaa.Isottelijat oli hankalimpia, kummankin puolella keskityttiin toisen väheksymiseen, silloin ei työ tullut tehtyä ja tuli hylätty. Ja seinäruusut olivat onneksi hiljaa, ja tekivät yleensä hommat hyvin kotiin. Opettajat kyllä tosin huomasivat, ettei Elijah ollut osallistunut koko projektiin ja silloinkin paperiin tuli hylättyä.

Vihdoin tultiin kirjaston maantieto osaston luo. Elijah ei ollut mikään kyseisen paikan suurkuluttaja, joten ei hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt etsiä. Vai löytyikö kaikki sittenkin kirjasta? Opettajan ohjeetkin olivat menneet hieman ohi korvien. Elijah istuutui pöydän ääreen laski reppunsa maahan ja kirja sekä mukaan saadun ohjelappusen pöydälle. Hetken aikaa ohjeita silmäiltyään tultiin varmemmaksi tehtävän epäkiinnostavuudesta. Hän olisi voinut luovuttaa heti. Siniharmaat silmät nostettiin pariin, jonka naama ei ollut jäänyt vielä muistiin. "Eli mitä me tehdään?" kysyttiin leikkien kiinnostunutta ja mietittiin millainen pari oli mahdettu saada.

Nämä oli juuri niitä päiviä, jolloin Elroy olisi mieluusti voinut haistattaa koko koululle paskat ja siinä samantien äärimmäisen huonolle tuurilleen. Ja mikäli ei olisi ollut kyse juuri Elroysta, niin tuo olisi saattanut hyvin toteutua. Mutta nyt oli kyse juuri tästä tietystä arasta emo-pojasta, niin voisi tämän mahdollisuuden unohtaa ihan siltä seisomalta. Hän ei nimittäin ollut lainkaan sitä tyyppiä, joka valittaisi aivan heti, mikäli joku asia ei olisi mieleen ja kaipaisi siihen muutosta. Tällainen käytös ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaan Elroylla tapana, eikä tämä ollut poikkeus. Hän ei ollut sanonut edes puolta sanaa heidän rakkaalle maantiedon opettajalleen, kun tämä oli vetänyt ihan hatusta parit, joiden oli määränä tehdä esitelmä jostakin määrätystä aiheesta. Ja ihan Elroyn tyypillisen tuurin takia hän oli saanut parikseen ihan täysin tuntemattoman luokkalaisen pojan. Siis pojan! Oliko tämä jotakin kohtalon ivaa vai miksi Elroyn täytyi tehdä esitelmä juuri tämän sukupuolen edustajan kanssa? Tekikö opettaja sen ihan häntä kiusaakseen vai oliko se kaikki pelkästään sattumaa? Oli totta, että näillä oli tapana laittaa pojat keskenään ja tytöt keskenään, mutta silti. Kyllä siellä joukossa oli muutama tyttö sekä poika pareina, joten miksi sitten näin? Tämä ei todellakaan tekisi hyvää Elroylle ja hänellä olisi siihen syynsä. Poika näet poti jonkinmoista miesfobiaa, joka johtui siitä muutamien vuoden takaisesta raiskauksesta ja se näemmä vaikutti vieläkin hänen mieleensä. Kyllä Elroyn pitäisi tietää, että eivät kaikki miehet olleet sellaisia hulluja raiskareita, jotka kävivät ihan jokaisen ihmisen kimppuun.

Elroy huokaili rakskaasti ja käveli parinsa, tämän ruskeatukkaisen pojan perässä kohti kirjastoa, jossa heidän oli määränä etsiä tietoa esitelmäänsä varten. Helvetti, hän haluaisi tämän päivän olevan jo ohi, mutta esitelmän tekeminen tulisi kestämään vielä vaikka kuinka kauan ja he joutuisivat luultavasti sietämään toisiaan jonkin aikaa. Elroylla ei ollut hajuakaan siitä, mitä toinen hänestä ajatteli, joka kieltämättä hankaloitti tätä projektia suunnattomasti. Oli tietenkin pojan itsensä kannalta ihan hyvä juttu, mikäli he kumpikin puhuisivat toisilleen vain niistä pakollisista asioista ja muuten keskittyisivät omiin hommiinsa.
Kaksikko saapui kirjastolle, jonka oven toinen jo avasikin ja meni itse siitä sisään. Tälle edes tuli mieleenkään pidellä ovea auki takana tulevalle Elroylle, mutta ei poika siitä jaksanut vetää herneitä nenään. Parempi oli, jos tämä esitelmä hoideltaisiin pois alta matalaa profiilia pitäen, sillä poika ei tunnetusti pitänyt ylimääräisistä konflikteista toisten ihmisten kanssa.

Pojat kävelivät sille osastolle, mistä löytyisi parhaiten kirjoja maantiedosta. Toinen jo siirtyi pöydän ääreen istumaan ja kysyi kiinnostuneena tehtävänannosta. Elroy säpsähti hivenen ja hän näpläsi hermostuneena valkoisen t-paitansa helmaa. Sen lisäksi hänellä oli jaloissaan vaaleat, hivenen kulutetut pillifarkut sekä mustat Conversen tennarit. Ruskea tukka oli laitettu hiuslakalla hivenen pörrölle ja otsatukka laskeutui hivenen silmille.
"Tuota.." hän aloitti ja asteli sitten muutalla varovaisella askelmalla myös pöydän ääreen ja laski ruskean olkalaukkunsa siihen - uskaltamatta aluksi edes vilkaista toista. "Kalifornian osavaltiosta", emo jatkoi ja puraisi hermostuneena ylähuultaan. Mitähän tästä kaikesta tulisi. Toinen ei nyt järin innokkaalta vaikuttanut, joten saattoi olla, että Elroy saisi tehdä tämän esitelmän ihan yksin.

(( Valitsin nyt ton esitelmän aiheeksi. Sori kun se on vähän mielikuvitukseton, mutta muuta ei tullut mieleen ^^' ))

// Ihan hyvä aihe tuo on, se on vaan pikkuseikka (-:

Vitkuttelun jälkeen toinen viitsi vihdoin vastata kysymykseen esitettyyn kysymkseen. "Onneksi edes aihe on joten kuten siedettävä", Elijah tokaisi ja katseli uudestaan ohjelappua. Heidän piti tehdä laaja selonteko aiheesta... Hitto, heillähän kestäsi ikuisuus tehdä kaikki tämä! Paperi hylättiin uudestaan pöydälle. Penkissä nojattiin kunnolla taaksepäin ja katsottiin kirjoista notkuvia hyllyjä. Tuntui kuin ne olisivat kaatuneet päälle minä hetkenä hyvänsä. Poika kuvitteli sen tapahtuvan, ja joutuisi sen takia sairaalaan eikä hänen olisi tarvinnut istua sekuntiakaan enempää tässä. Jostain kauempaa kirjastosta kuului nauravan tytön kikatus, sitten nopeaa kenkien kopinaa ja käsky olla hiljempaa. Hiljentäjä taisi olla supertarkka kirjastonhoitaja, jonka ohi he olivat kävelleet. Muutkin maantiedon parit olivat siis löytäneet tiensä tietoparatiisiin ja niillä muilla tuntui olevan paljon paljon hauskempaa. Niin hauskaa, että saattoi nauraa vapautuneesti. Mutta mistä sitä koskaan tiesi miten hauskaksi työ saattaisi yltyä? Ei, se ei voisi tässä tapauksessa muuttua positiivisempaan suuntaa mitenkään, siitä Elijah oli varma. "No", ruskeahiuksinen sanoi. "Ei näistä kirjoista valu tietoa sun päähän jos vaan seisot siinä", sanottiin näsäviisaasti komentaen.

Elijah katseli nuorta poikaa, joka näytti nuoremmalta kuin hän itse. Mutta eidän piti olla samanikäiset ollakseen tällä kurssilla. Selän kääntämisen jälkeen toinen ei ollut muutunut yhtään sen paremman näköiseksi kuin oli ollut luokassa. Yhtä ihmeellinen, säälittävässä mielessä siis. Poika halusi nauraa, kun huomasi miten laitetuilta hiukset näyttivätkään. Etenkin otsalla olevat hiukset, jotka peittivät silmää saivat Elijahin naurahtamaan ääneen. Ei, ei, ei - ei noin. Minkälaisen homon kanssa hänen pitäisi työskennellä? Siltä tuo sataprosenttisesti näytti. Pukeutuminen muistutti kaukaisesti rikkaan pennun pukeutumista, jolla oli myös jaloissaan Converset, farkut olivat tummansiniset ja päällä oli siniruutuinen kauluspaita, jonka hihat olivat kääritty 1/4 pituisiksi. Tuo yrittäisi varmasti iskeä häntä. Ihme ettei ollut jo puristanut perseestä heidän kävelessä kirjastoon! Varmasti tuo oli ainakin katsellut sitä, olihan poika kulkenut häneen takanaan. Vakavampi ilme täytti kasvot, ja pojan oli pakko katsoa pois päin iljettävien mielikuvien saapuessa mieleen. Neito Lemon saisi kuulla kunniansa jos tapahtuisi jotain, edes jotain pientä. Ehkä oli parasta ilmoittaa, ettei hän ollut sellainen. "Turha sitten yrittää mitään, muuten..." Elijah sanoi jyrkästi ja katsoi tuota julmasti. Pojan oli parempi pysyä ainakin metrin päässä hänestä.

Elroy vaihtoi hermostuneesti painoaan jalalta toiselle ja yritti näyttää mahdollisimman rennolta - tavoitettaan saavuttamatta. Hänestä oli näet todella hermostuttavaa seisoa tässä toisen edessä, sillä tämähän suoraan sanottuna tuijotti häntä. Se poikaa tässä ahdisti eniten, sillä hän ei ikinä ollut pitänyt siitä, että häntä tuijotettiin. Varsinkaan kun tuijottaja oli joku toinen poika, jota Elroy ei tuntenut muuten kuin ulkonäöltä - olihan tämä hänen kanssaan samassa maantiedossa.
Elroy kuuli tuon jokseenkin näsäviisaan sekä komentelevan lauseen ja pojan katse ponnahti oitis tuohon. Vaaleanvihreissä silmissä näkyi selvä hämmennys ja kulmat olivat kohoneet aavistuksen ylöspäin. Siis mitä tuo oli tällä äskeisellä lauseella tarkoittanut? Mikäli osasi lukea rivien välistä, niin se tarkoitti juuri sitä, että Elroyn ja vain Elroyn piti hankkia aineistoa tähän esitelmään. Ihan yksin, mutta mitä tämä toinen poika sitten tekisi? Istuisi ja vetelehtisi siihen asti, kunnes Elroy olisi saanut esitelmän valmiiksi? Emo tiesi varsin hyvin, ettei se ollut oikein ja tietenkin toisen oli pakko auttaa häntä, sillä muuten se olisi myös epäreilua. Ehkä Elroy oli hyvä koulussa ja osasi väsätä ihan kiitettävän aineen ihan tuosta vain, mutta tällainen esitelmä oli täysin eriasia. Ei se vaikeaa ollut - sitä Elroy ei väittänyt. Mutta asiaa piti saada paljon, sillä tämä oli kuitenkin tarkoitettu parityöksi ja siksi tekstiä pitäisi olla enemmän. Eikä esitelmän palautuspäiväänkään ollut ihan loputtomasti aikaa, joten ei Elroy ikinä selviäisi tästä itsekseen.
"Niin..." hän aloitti ja käveli sitten ensimmäisen vastaantulevan hyllyn luokse. "ehkä me sitten... aloitamme tästä hyllystä", poika jatkoi ja katsoi mietteliäänä kirjoja. Ainakaan aineistonpuutteesta he eivät kärsisi, sillä olihan kyseessä heidän oma osavaltio ja kirjoja luultavasti löytyisi ihan kiitettävästi. Ruskeatukkainen otti ensimmäisen Kaliforniasta kertovan kirjan hyllystä ja selaili sitä hivenen. Tästä he voisivat kirjoittaa siihen yleistä tietoa ja hivenen sijainnista sekä ilmastosta. Elroy kulki edestakaisin hyllyä ja nappasi aina välillä paksun tai vähemmän paksun kirjan kainaloonsa. Hän halusi tämän tehtävän mahdollisimman nopeasti pois alta, ettei hänen enää tarvitsisi olla kontaktissa tuohon toiseen poikaan. Jotenkin Elroylla oli vain sellainen olo, ettei tuo oikein pitänyt hänestä...

Elroylla oli kainalossaan ainakin kolme Kaliforniasta kertovaa kirjaa ja hän oli palaamassa niiden kanssa pöytään, kun kuuli toisen puhuvan jälleen - eikä mitenkään ihanalla äänensävyllä. Se näet pysäytti pojan siihen paikkaan ja hän vain jäi katsomaan toista kummissaan, että myös hivenen arkana. Mitä tuo sillä oikein tarkoitti? Oikeasti Elroy tiesi vallan hyvin, mistä tuo puhui, mutta ei uskaltanut myöntää sitä itselleen. Saatika sitten sanoa sitä ääneen. Miksi Elroy muka tätä... yrittäisi? Ja mistä tämä edes tiesi, että emo tykkäsi pojistakin sillä tavalla? Näkyikö se muka ihan päällepäin? Oliko Elroy katsonut tuota jotenkin oudosti ja nyt tuo uskoi hänen olevan... homo? Ei, ei se niin voinut olla! Eikä Elroy edes ollut homo! Eikä hän edes katsellut poikia sillä tavalla kovinkaan usein! Poika puraisi huultaan, sillä hän tajusi valehtelevan itselleen. Kyllä hän katsoi toisia miespuolisia henkilöitä useammin kuin toisinaan. Niin käytävillä ja liikunnan jälkeen poikien pukuhuoneessakin. Ja varsinkin siellä pukuhuoneessa. Sen myöntäminen hävetti Elroyta aivan suunnattomasti, mutta ei hän yksinkertaisesti mahtanut sille mitään. Tämä tahaton vilkuilu olikin toinen syy pojan kömpelyyden lisäksi, ettei hän kamalan usein osallistunut liikuntatunneille.
"E-en mä nyt mitään yritä... Siis mitä!" Elroy älähti nopeasti ja poskille nousi hento puna, jonka seurauksena yksi kolmesta kirjasta meinasi pudota lattialle. Onneksi poika sai laitettua ne nopeasti pöydälle ja istui itse toista vastapäätä. Poikaa todellakin huoletti se, ettei hänen hermonsa olisi tämän episodin jälkeen ennallaan ja kiitos kuului ihan tälle vastapäätä istuvalle pojalle. Häntä ahdisti muutenkin tuon läsnäolo ihan vain sen takia, että tuo sattui olemaan miespuolinen, mutta tämä homoksi epäileminen oli jo ihan liikaa..

Elijah katsoi tyytyväisenä kun sai nuoreen poikaan liikettä käskyllään. "Siitä vaan", poika sanoi kuulostaen kuitenkin siltä, että häntä ei kiinnostanut yhtään mistä aloitettiin. Jostain kunhan aloitettiin, niin oli hyvä. Elijah tyytyi itse avaamaan maantiedon kirjan vähin äänin ja selaili sitä aikansa kuluksi. Sieltä tuskin löytyisi mitään yksityiskohtaista tietoa mikä liittyisi aiheeseen, mutta ehkä opettaja piti siitä että käytettiin käsitteitä. Niitähän löytyi oppikirjasta paljon, ja niitä kun sujautettiin sinne tänne niin saatiin toivottavasti kymppi! Rikkaan pennun kunnianhimo oli arvosanansuhteen huomattavasti alempi, ehkä jotain juuri ja juuri nelosen yläpuolella.

Kirjan aukaisu oli myös tarkoitus näyttää siltä, että Elijah tekisi jotain työn hyväksi. Oikeasti oltiin jo päätetty, ettei työn tehtäisi valtavasti ponnisteluja. Ehkä hän jotain saattoi tehdä, mutta ei suinkaan niin paljon kuin hänen parinsa joutuisi tekemään. Tiesiköhän toinen sitä vielä? Olkoon se yllätys toiselle. Yhteistyö kun ei kuulunut Thornin sanavarastoon sen enempää kuin kirjasto tai lukeminen. Siksi hän ei ollut päässyt mukaan koulun jalkapallo- tai koripallojoukkueeseen. Tuon yhden pienen piirteen puuttumisella oli vaikutusta ja teki pojasta hankalan tapauksen. Elijah haukotteli pienesti, tutkaillessaan sivulla olevaa karttaa. Jos toisen kielen kannat saattaisivat irrota ja opettajalle kerrottaisiin hänen lusmuilustaan, olisi rikkaalla pennulla keinonsa miten korjata tilanne. Toinen kyllä vaikutti yllättävän hermostuneelta, joten ehkä tuo emo-otus ei uskaltaisi kannella mitään. Mikä toista oikein pelotti? Hän ihmisenä, mahdollinen epäonnistuminen vai homoepäilyt?

"Ymmärsitkö sä vai etkö sä ymmärtänyt?" kysyttiin toiselta tuon huudahduksen jälkeen, jonka takia kirjatkin olivat pudota otteesta. Tummahiuksinen poika oli näyttänyt sirkuspelleltä opuksien kanssa tasapainoillessaan. Siniharmailla silmillä katsottiin miten toinen istui vastapäähän. "Niin, mulla on silmää naiskauneudelle eli ei kannata tehdään mitään siirtoja, se olisi turhaa. Ja vaarallista" lausuttiin selkeästi hiljaisella äänellä. "Eli jos ymmärsit jutun juonen, niin oikein hyvä." Elijah toivoi, ettei hänen tarvinnut vääntää rautalangasta asiaansa enää kolmanteen kertaan. Pojan käsi käänsi kirjan sivua, vaikka sitä ei oltu ehditty vielä edes vilkaisemaan. "Mä haluan vaan, että tää typerä tehtävä tulee tehdyksi."

Elroyta ahdisti ja se johtui vain ja ainoastaan tästä toisesta pojasta. Miten tämän läsnäolo voikaan ahdistaa niin paljon, vaikka hehän istuivat viikoittain samassa luokassa, samalla maantiedon tunnilla? Ehkä se johtui juuri siitä, että he olivat kahdestaan, kun taas luokassa oli paljon muita ihmisiä. Täällä kirjastossa ei ollut paljoa ketään, lukuunottamatta tietenkään niitä muutamaa kikattavaa tyttöä, joista ei Elroylle olisi mitään iloa. Hän oli siis käytännössä täällä yksinään tuon määräilevän pojan kanssa. Voi apua.. Miten Elroy selviäisi tästä tehtävästä hengissä, mikäli näin alussakin ilmeni tällaisia ongelmia. Toinen oli nimittäin ilmeisesti päättänyt Elroyn olevan homo, josta poika ei pitänyt lainkaan. No, olihan biseksuaali melkein homo, mutta ei nyt ihan kokonaan. Ilmeisesti tuo sitten pelkäsi hänen käyvän tähän käsiksi tai jotain.
Elroy vilkaisi toista varovasti ja otti sitten ensimmäisen hakemistaan kirjoista esiin, avaten sen sisällysluettelon kohdalta. Häntä ei olisi ollenkaan huvittanut keskustella siitä, että ymmärsikö hän, ettei mitkään yritykset toisen suhteen kannattaisi. Varsinkaan kun ei Elroylla ollut ikinä ollutkaan moisia ajatuksia tämän suhteen.
"Joo. Enköhän", Elroy sanoi hiljaa ja katse edelleen kirjassa. Oikeastaan, tuo lause saattoi kuulostaa ihan siltä, että hänellä muka olisi ollut joitain ajatuksia tämän vastapäätä istuvan pojan suhteen. Emo puraisi nopeasti huultaan, mutta ei uskaltanut alkaa korjailla tilannetta mitenkään. Homoksi tuo epäilisi häntä jokatapauksessa, joten ei hänen kannattaisi sanoa yhtikäs mitään.

Elroy käänsi ensimmäisen sivun kirjasta, jossa luki johdanto kirjan sisällöstä, jota poika silmäili hivenen. Hän kuitenkin nappasi varovasti toisen edestä opettajan antaman ohjelapun, jossa luki mitä heidän esitelmän pitäisi sisältää. Elroy vilkuili aina vähän väliä toista, sillä hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt uppoutumaan kirjoihin ihan kokonaan. Vaikka tuo olikin tehnyt varsin selväksi, että oli hetero ja toivoi Elroyn pitävän näppinsä kurissa, mutta silti. Poika ei tiennyt, että milloin hän voisi luottaa täysin miehiin. Oli ehkä typerää sanoa olevansa biseksuaali, vaikka omasi jonkinmoisen mieskammon. Ei Elroy vain yksinkertaisesti voinut sille mitään, että katseli muita miehiä seksuaalisessa mielessä, vaikkei näiden kanssa uskaltanutkaan tehdä mitään.
Toisen kertoessa, että tällä oli silmää naiskauneudelle, Elroy nosti salamana katseensa tähän. Voi, miksi tästäkin asiasta oli tullut näin vaikeaa?

Elroy puri alahuultaan ja yritti selvästi luoda jotain järkevää lausetta vastaakseen tuohon äskeiseen, mutta mitään ei kuulunut. Mitä siihen olisi sitten pitänyt vastata? Hänhän oli sanonut tuolle äskettäin, ettei yrittäisi mitään, joten eiköhän sekin iskeytyisi tuon päähän ennemmin tai myöhemmin.
"No niin mäkin haluan", Elroy vastasi toisen viimeisimpään lauseeseen ja käänsi kirjasta ensimmäisen kappaleen auki. "Jos sä vaikka etsisit Kalifornian tyypillisestä ilmastosta jotakin pääasioita, niin mä sitten vaikka yrittäisin etsiä sen sijainnista jotain", Elroy sanoi nopeasti ja käänsi edessä olevasta kirjasta oikean sivun esille.

Kiemurteliko toinen epämukavassa tilanteessa? Se sopi hienosti, paremmin kuin hyvin rikkaalle pennulle. Poika antoi kaivatun vastauksen, asiat ymmärrettiin toivotulla tavalla. Helpotus se oli, vaikka ei tuota pidetty enää suurena uhkana. Alkuun niin oltiin luultu, mutta enää toisesta lähti inhottavan lisänä uhkaamaton tuoksu. "Hienoa. Mikä sun nimi taas olikaan?" Elijah kysyi, mietittyään sitä hetken itse. Hän oli sen opettajan huulilta kuullut, mutta ei ollut rekisteröinyt sitä. Oli turha luulla että kysymys esitettiin sen takia, että poikaan haluttiin tutustua. Enempää ei hänen aikomus ollut toisesta tietoja kysellä.

Tummahiuksinen alkoi jakaa ohjeita, mikä sai Elijahin kääntämään katseen taas poikaan. Tai oikeastaan se oli ehdotus, hän voisi suostua siihen tai sitten olla suostumatta. Niin, hänhän oli ajatellut pitävänsä näppinsä erossa jutusta. "Ei mun tarvii mistään kirjasta etsiä mitään. Kirjotat siihen vaan että yleensä paistaa aurinko ja on paljon plus-asteita. Sateita joskus ja sitten maanjäristyksistä jotain, jos ne edes kuuluu siihen" Elijah luetteli. Tiedoista ei kyllä saanut kuin muutaman hassun rivin, riitti pojalle. "Säkin voisit yrittää käyttää sun päätäs, vai etkö sä tiiä missä tää osavaltio sijaitsee" ihmeteltiin ääneen. Elijah aikaisempi maantiedon opiskelu oli mennyt vähän niin ja näin, mutta jotain perusasioita tiedettiin. "Mutta jos sun on pakko turvautua kirjoihin, ihan sama mulle", sanottiin ja noustiin penkiltä seisomaan. Hän kaipasi hieman jaloittelua. Elijah käveli hyllyn luo, silmäillen kirjarivistöjä.

Kelloa ei ollut ripustettu huoneeseen, joten poika joutui kaivamaan kännykkänsä esille. Aika ei näyttänyt olevan kummankaan puolella, he olivat olleet vasta lyhyen ajan loukussa. Puhelinta näppäiltiin hetken, sitten jäätiin katselemaan ruutua ja hetken päästä naurahdettiin. Kaveri oli lähettänyt hyvän videon. Elijah katsahti nopeasti toiseen poikaan, alkaen sitten kirjoittaa vastausta kaverilleen. Oli selvää mihin poika mieluummin keskittyi.

(( Oho, kesti vähän vastaaminen. Pahoittelen. ))

Elroy selasi kirjaa mahdollisimman syventyneen näköisesti, vaikka mitä luultavimmin epäonnistui yrityksessään kehnosti. Poika oli näet liian hermostunut, sillä toinen ei vaikuttanut mitenkään ystävälliseltä persoonalta. Ja varsinkin sellaiselta, joka laittoi todella usein muita tekemään omia hommia puolestaan ja katseli sitten itse vain peukaloita pyöritellen vierestä. Erittäin ärsyttävää, mutta mitäpä emo olisi siille voinut. Hän oli yksinkertaisesti liian kiltti huomauttamaan asiasta jotain ja kun hänen arkuus vielä lyötiin päälle, niin tulos oli toivoton. Joten tässä taisi jälleen käydä niin, että Elroy tekisi esitelmän yksin ja toinen saisi ihan suhteellisen hyvän numeron hänen kustannuksellaan. Kyllä Elroy todella hyvin tiesi, miten tämä meni, sillä olihan hänellä niin käynyt monia kertoja. Oli häijyä käyttää jonkun toisen ahkeruutta hyväkseen ja sai sitten hyvän numeron. Ja toinen aivan varmasti tiesi, ettei Elroy opettajalle uskaltaisi tämän laiskuudesta kannella. Emo oli näille liian helppo uhri.
Elroy havahtui nopeasti siihen, että toinen kysyi hänen nimeään ja nosti vaaleanvihreät silmänsä kirjasta. Eikö tuo todella muistanut, vai halusiko tämä vain osoittaa ihan silkkaa vittuimaisuuttaan, ettei todellakaan vaivautunut muistamaan alempiarvoisiensa nimiä? "Oon Elroy", poika sanoi ja käänsi jälleen kirjan sivua. Eipä kyllä kukaan ikinä häntä muistanutkaan, sillä poika oli aivan liian huomaamaton ja joskus jopa opettajat unohtivat hänen olemassaolon. Sekä nimen.
"Sä olit Elijah, eikö niin?" Elroy päätti vielä kysyä ystävällisesti, vaikka oli melkein varma, että oli sen tiennyt. Hänen nimimuistinsa oli melko hyvä ja hän osasi nopeasti yhdistää nimen joihinkin tiettyihin kasvoihin.

Seuraavaksi toinen puhui jälleen ja Elroy sai sitten hyvän vahvistuksen sille, ettei tämä aikonut laittaa tikkuakaan ristiin tehtävän eteen.
"No, mut..." Elroy aloitti hivenen hämmentyneenä, mutta ei osannut väittää kunnolla tuolle vastaan. "Sitä vain, että en mäkään nyt kaikkea tiedä. Siis joo, tiedän noi perusjutut, mutta ope ihan varmasti haluaa siihen jotain enemmän", Elroy jatkoi ja yllättyi itsekin siitä, miten paljon uskalsi jopa puhua. Ja tuonhan voisi jopa tulkita vastaan väittämiseksi, vaikka hyvin kehno sellainen se oli. Poikaa ärsytti suunnattomasti, ettei toinen aikonut tehdä mitään ja aikoi teetättää koko työn Elroylla. Oli jopa ihme, ettei tuo ollut jo lähtenyt omille teilleen ja laittanut Elroyn tekemään kaiken, tai muuten sillä olisi kohtalokkaat seuraukset. Ei hän missään tapauksessa halunut tuon kanssa alkaa kilpasille. Ihan vain sen takia, että tuo sattui olemaan mies. Ja tietenkin, aivan varmasti paljon voimakkaampi kuin Elroy, sillä poika oli muutenkin ruumiillisesti melko heikko.
Silmät seurasivat, kun toinen käveli hyllyn luokse ja näppäili kännykkäänsä. Eikä aikaakaan, kun tuo jopa naurahti jollekin asialle, joka ei nyt ainakaan kuulunut Elroylle mitenkään.
"Se vain olisi musta aika reilua, jos säkin tekisin jotain", poika mutisi enemmänkin itsekseen, huokaisi syvään ja käänsi jälleen sivua kirjasta.

// ei haitannu : )

Elroy, mukava tavata ja sitä rataa. Ei, niin ei sanottu. Poika pysyi hiljaa siihen asti kun tuo muisteli hänen nimeään, joka oli mennyt oikein. "Elijah, juuri niin." Eihän hänen nimensä voinut jäädä ihmsiltä muistamatta, kun taas kaiken maailman Elroyt unohtuivat hetkessä. "Aivan", sanottiin melkein ymmärtäväisesti, kun toinen poika selitti tietävänsä asioita, mutta ei tiennyt niin paljon, että olisi saanut omilla tiedoillaan aikaiseksi kiitettävän työn. Ehkä hän oli sekoittanut tuon nörtteihin, eivätkö ne olleet niitä joilla oli yleensä kirjojen sisällöt kirkkaana mielessä? Käveleviä kirjahyllyjä, joista yhden jos toisenkin saattoi löytää samaisesta paikassa jossa he olivat, tankkaamassa tietoa. Nörtti olisi ollut tässä tilanteessa nopeampi ja kätevämpi. Ja kohta poika ajatteli myös, että helpompi.

Viestit oli laitettu ja rikas pentu käveli takaisin pöydän vierelle. Ei kuitenkaan omasta päätöksestään vaan sen takia, että jotain tuo ei-nörtti oli alkanut mutisemaan. "Ai, oisko se reilua?" kysyttiin ihmetellen, kännykkä oli tässä vaiheessa laitettu takaisin taskuun. Elijah katsahti Elroyn edessä olevaan kirjaa ja sen vieressä olevaa pinoa miettien hetken. "Olinpas mä tyhmä, tietenkin mun pitää tehdä jotain", elehdittiin suuresti ja kierrettiin pöydän toiselle puolelle. Juuri siihen penkkiin jossa oltiin hetki sitten istuttu. Poika istui selkä suorana kuin tunnollisin oppilas ja katsoi vastapäätä olevaa emoa. "Mä teen ihan mitä vaan sä käsket mun tekevän", Elijah piti pilkkanaan toisen pyyntöä, tai mielipidettä. Hymy kohosi suunpieliin. "Kyllä mulla ois yks ajatus tai tehtävä", sanottiin ja otettiin yksi kirja eteen, kannen tuijotteluksi se kuitenkin vielä jäi. "Mä voin uittaa sun päätä vessanpöntössä, oisko siinä tarpeeksi tekemistä?" Elijah ei ollut sitä koskaan tehnyt eikä koskaan sitä tulisikaan tekemään, ei edes nyt. Kuka viitsisi tuhlata energiaansa tällaisiin heppuihin kuin Elroy. Tokihan heille piti antaa opetus, sen mahdollisuuden saivat mieluusti muut. Eikä tietämättömyydestä saanut rangaista, eihän? Toinen ei näköjään tiennyt miten hommat toimivat, ehkä hänen piti sittenkin hieman opettaa tuota, mutta hellästi. "Muistatko kuka sä oot?" Thorn aloitti kysyen, tuijottaen tarkkana emopoikaa. Tämän pitäisi olla helppo kysymys. "Sen jälkeen voit miettiä kuka mä oon", jatkettiin, yhtä helpolla kuin aikaisempikin. "Kerro vaan ääneen", poika rohkaisi, hän halusi välttämättä kuulla toisen vastaukset.

Elroysta alkoi hiljalleen tuntua, ettei tämä työ etenisi yhtään ja siitä hän sai kiittää ainoastaan tätä Elijahia. Nimittäin, tuon läsnäolo oli suorastaan myrkkyä hänelle ja hänen keskittymiskyvylleen. Pojasta oli mahdotonta tehdä yhtikäs mitään, mikäli hän tunsi olonsa äärimmäisen epämiellyttäväksi. Hänellä ei kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa sitä ääneen, sillä eihän sitä tiennyt, mitä toinen vielä keksisi. Aivan varmasti tuo voisi järjestää Elroyn ihan mukaviin hankaluuksiin, jos ei opettajien, niin sitten muiden kaltaistensa kanssa. Ja sitähän poika vähiten halusi, sillä hän muutenkin vältteli parhaansa mukaan kaikkia koulun kermaan kuuluvia ihmisiä. Ihan vain sen takia, että ei saisi näiden vihoja päälleen ja tulisi pahoinpidellyksi. Toki oli olemassa sekin mahdollisuus, jos Elroy sattuisikin saamaan jonkun nyrkin naamaansa, niin hän voisi kertoa moisesta opettajille ja nämä mitä luultavimmin voisivat tehdä jotakin. Olikin sitten täysin eriasia, että mitä tapahtuisi koulun ulkopuolella, sillä se nyt kuitenkin oli vapaa-aikaa eivätkän opettajat pystyisi tällöin tapahtuviin asioihin vaikuttamaan. Joten, ehkä oli parempi, että Elroy pysyisi hiljaa ja tyytyisi kohtaloonsa. Ellei toinen sitten keksisi oikeasti jotain häijyä hänen päänsämenoksi.
Elroy kohotti varovaisen katseensa toiseen, kun tämä kiirehti oitis siihen samaisella paikalle, jossa oli hetki sitten istunut. Tuo puhui jotain siitä, että tämänkin pitäisi tehdä jotain, eikä edes Elroy ollut niin naiivi, että ei olisi tajunnut tuon olevan pelkkää pilkkaamista. Tietenkin tuo kuvitteli, että emo tekisi tämän kaiken yksin ja tuo pyörittelisi vain peukaloitaan. Se oli täysin päinvastaista, mitä Elroy itse oli ajatellut.
"K-kyl mä tarkotin sitä ihan tosissani", poika sanoi hivenen änkyttäen ja katsoi toista arasti silmiin. Miksi häntä rangaistiin näin, että pariksi määrättiin juuri Elijah? Kaikista niistä luokkalaisista juuri Elijah. Elroy huokaisi syvään ja laski jälleen katseensa kirjaan.

Seuraavaksi Elijah kuitenkin sanoi jotain sellaista, mikä sai emopojan hätkähtämään oikein kunnolla ja hän suoristi selkänsä todella nopeasti, katsoen toista kauhuissaan. Oliko tuo tosissaan?
"E-ei kai. Tai siis. Ei se varmaan ole oikein... Hyvä ajatus", Elroy sanoi hivenen värisevällä äänellä ja uskotteli itselleen, ettei tuo aikoisi hänen päätään vessanpöntössä uittaa. Ei tuo aikoisi haaskata aikaansa näin surkeaan tapaukseen, kuin Elroy oli. Ei ainakaan toivottavasti..
Tuon seuraava kysymys oli yhtä häiritsevä kuin edellinen, joka sai Elroyn puremaan huultaan melko rajusti. Ilmeisesti tuo aikoi tehdä emopojalle selväksi sen, että kumpi tässä oli ylemmällä paikalla ja kumman pitäisi totella ilman minkäänlaisia mutinoita. Elroy nielaisi, eikä saanut yhtään sanaa ulos suustaan. Tilanne oli liian painostava, että poika menettäisi hallintansa itseen kohta ihan oikeasti.

Elijah ei välittänyt toisen änkytyksestä, toinen oli to-to-tosissaan? Hän oli myös! Elijah odotti että toinen sanoisi uittamisideaansa. "Niin, ehkä se ei taida olla oikein hyvä ajatus", naurahdettiin. Elroy huvitti häntä käytöksellään. "Sä oot kyllä hauska tyyppi", sanottiin hymähtäen. "Mut et kyllä pärjäis isoilla aareenoilla." Poika oli alkanut puhumaan aivan jostain muusta. Elijah itse oli oikein rentoutunut katsellessaan säikkyvää jänistä. Ihme ettei toinen loikkinut oikeasti pakoon, sepä vasta olisi ollut hauskaa. Todellista viihdyttämistä, hän olisi hoputtanut toisen matkoihinsa, mutta työt, Elroyn työ oli vielä kesken. Sitä ei saanut jättää siihen. Mutta edelleenkään itseä ei pidetty pelottavana. Ei ollut pitkiä kynsiä tai isoja hampaita, jotka raatelisivat pienen loikkivan otuksen hetkessä palasiksi. Hänen kyllä pitäisi vilkaista peiliin mahdollisimman nopeasti, jos asia sittenkin oli toisin. Onneksi poika viihdytti itse itseään omilla ajatuksillaan, kaikki ei jäänyt emon harteille.

"Olis mukavaa jos sä pystyisit itse puhumaan, vapaaehtoisesti, niin mun ei tarvitsisi vetää niitä vastauksia susta", Elijah totesi kyllästyneenä, muistuttaen hieman poliisia kuulustellessa rikollista. Emo rikollisena? Ei, tuo häntä koipien välissä istuva ei pystyisi mitään pahaa tekemään. Pieni huokaus kuului huulilta, pojan haroessa hiuksiaan. Oliko edessä oleva tyyppi vain hidas? Vai hidas ja tyhmä ja kaikkea muuta samaanaikaan, ymmärtämättä sanaakaan hänen sanomisistaan. Rikas pentu risti kätensä pöydän päälle. Hänen piti alkaa puhua, koska toisesta ei näyttänyt pukahtavan sanaakaan. "Mä olen se, joka sanoo mitä tehdään, koska mä tiedän paljon paremmin. Ja silloin säkään et joudu vaikeuksiin. Enkä mäkään, koska sähän et sano mistään simputtamisesta mitään... Tiiätkö mitä? Opettajat kyllä tietää kenellä näitä töitä teetetään, mutta ne ei välitä. Ne ei välitä susta, tai kenestäkään muusta puurtajasta. Muutenhan teillä olis joku tukikerho jo. Mut, ne haluaa vaan nähdä valmiin työn", Elijah valaisi poika parkaa. "Ja meidän opettaja on varmaan kahvilla, siksi se järkkää näitä paritöitä niin tiuhaan tahtiin, että sais olla meistä erossa. Se ei vaan jaksaa kattoo meitä. Emmäkään kyllä sitä, mutta vähemmän kyllä sua", jatkettiin luennoivalla äänellä. Pidettiin pieni tauko ja Elijah yritti kuunnella kirjaston muita ääniä. Haudan vakavaa hiljaisuutta, toivottavasti Elroykin otti hänen sanansa vakavasti ja oli hiljaa. Piti säälittävät tasa-arvon yrityksensä vain päänsä sisällä. Häneen niitä ei tarvinnut tuhlata, ehkä joku hieman sydämellisempi olisi suostunut pikku pyyntöön tehdä yhdessä työtä. "No, miten on? Miten tehdään?"

Ei Elroy osannut lainkaan ajatella, että saattaisi kuulostaa todella typerältä sekä huvittavalta änkyttäessään jotain vastaan. Mikäli sitä edes sellaiseksi pystyi sanomaan. Säälittävää se nyt ainakin oli, mutta ei emo voinut sille yhtikäs mitään. Elijah ahdisti häntä aivan liikaa, että poika olisi voinut olla normaalisti ja tehdä töitä ihan kaikessa rauhassa sekä hätiköimättä. Hänestä näet alkoi hiljalleen tuntua, että parityö tehtäisiin äärimmäisessä kiireessä, että he pääsisivät mahdollisimman pian toisistaan eroon. Tai, mikäli Elroy oli jotain ymmärtänyt, niin hänenhän harteille tämän tehtävän tekeminen jäisi. Elijah tuskin tekisi mitään muuta, kuin pyörittelisi peukaloitaan ja sanelisi Elroylle ohjeita tai jotain muuta sellaista. Ja haukuilta emo tuskin säästyisi, mutta niihin hän oli ehtinyt jo tottua elämänsä aikana. Harmi vain, että jokainen pienikin ilkeä sana painoi pojan itsetuntoa vähitellen maahan, joten poika ei edes halunnut kuvitella, millainen hänen henkinen vointinsa oli tämän koettelemuksen jälkeen.
Elroy vilkaisi nopeasti toista poikaa, mutta laski katseensa nopeasti takaisin edessä olevaan kirjaan. Toinen väitti häntä hauskaksi tyypiksi, jonka kuka tahansa oli tajunnut sarkasmiksi. Ja erittäin pahaksi sellaiseksi.
"Mä kyllä tiedän, mutta en mä sinne ole pyrkimässäkään", poika mutisi ja vilkaisi taas nopeasti vastapäätä istuvaa henkilöä. Oli täysin totta, ettei Elroy todellakaan pärjäisi missään isoilla areenilla tai sellaisilla. Emon selkäpiiriä karmi jo ajatuskin puhumisesta edes hänen luokkansa edessä, joten missään muualla se ei tulisi kysymykseenkään. Onneksi poika oli kuitenkin sen verran huomaamaton, etteivät esimerkiksi opettajat ikinä pyytäneet häntä pitämään puhetta koulun edessä jossain yhteisessä juhlatilaisuudessa. Se nyt olisi luultavasti viimeisin asia, mihin poika suostuisi. Vaikka, osaisiko hän väittää opettajille vastaan? Ei hän ollut ikinä väittänyt, mutta... Mielummin hän väittelisi opettajan kanssa asiasta, kuin menisi nolaamaan itsensä koko koulun eteen.

Elroy kuuli tuon seuraavan toteamuksen, joka sai puremaan kiivaasti huultaan, ettei vain olisi karjunut tuota etsimään tietoja ihan itse kirjasta. Poika oli aivan liian kiltti ja ujo tehdääkseen mitään tuollaista, vaikka toinen sen ansaitsisikin.
"M-musta olisi paljon h-helpompaa, jos kumpikin etsisi ihan i-itse kirjoista joitain asioita", Elroy aloitti ja nielaisi todella kuuluvasti tässä välissä. "Kun näyttää p-paljolti siltä, että s-sä et tykkää musta, enkä mä t-tykkää susta, niin se voisi olla h-helpompaa." Elroy jopa säikähti itse sitä, miten paljon uskalsi sanoa. No, ehkä änkyttää olisi parempi sana tähän, mutta kuitenkin. Eniten poikaa kuitenkin pelotti tämä toisen reaktio, sillä tästä ihan varmasti Elroyn pitäisi tehdä kaikki työ. Se ei vain ollut reilua..
Toisen seuraavaksi sanoma lause kuitenkin aiheutti sen, että Elroy painoi katseensa pöydän pintaan ja hartiat painuivat hivenen kyyryyn. Ei nyt sinänsä lauseen sisällöllä ollut niinkään väliä, mutta tuo nyt sattui sanomaan, etteivät opettajat välittäneet hänestä tai muistakaan puurtajista. Ei Elroyn pitäisi ottaa tuota lausetta näin vakavasti, sillä Elijah vain ihan selvästi yritti kiusata ja saada pojan murenemaan ihan kokonaan. Siltikin... Se tuntui Elroysta todella pahalta, mutta sitäpä hän ei todellakaan aikoisi toiselle selvästi ilmaista. Saisi vielä yhä enemmän aihetta keljuilla emolle, joten oli ehkä parempi pysyä hiljaa.

"Eih", Elijah huokaisi pyöritellen päätänsä, ehdotukselle jota Elroyn mielestä pidettiin helpompana. "Hei", poika huudahti Elroyn toisen lauseen jälkeen, "vihdoinkin oot jossain edes oikeassa. Me ei tykätä toisistamme." Oli helppoa onneksi myös vastapäätä istuvalle huomata edes yksi oikean oleva asia. "Mut.. mikset sä tykkää musta?" sinisten silmien yläpuolella olevat kulmakarvat olivat menneet ihmettelevään asentoon, luoden juovia otsalle. Ja kuin koira kuullessaan jotain kiinnostavaa, Elijahinkin pää kallistui hieman sivulle. Nauru poisti nopeasti tiukkuuden naamasta. "Unohda, ei sun tarvitse kertoa."

Kaikki ei tuolle ollut mennyt päähän, siitä oli kertonut aiempi pojan huokaus. Elijah ei halunnut kuulla enää yhtään sanaa toisen suusta. Niitä hän ei nyt heti kuullutkaan vaan korviin kantautui tuttu tekstiviestiääni. Kädet kaivoivat kännykän esiin ja sitä pidettiin pöydän alla. Silmät pysyivät kännykässä, joka oli poissa Elroyn silmistä. Sen jälkeen kun rikas pentu oli taas purkanut viestin annin ja laittanut laitteen taskuun, katsottiin Elroyta. "Mun on pakko lähtee nyt, toivottavasti sä hoidat tän meidän jutun opettajalle ajoissa", todettiin säälimättä sitä, että toiselle tulisi mukava työmäärä. Kun heidän kirjastossa viettämästään ajasta oli mennyt niin paljon aikaa ohi aiheen. Elijah nousi tuolistaan ja venytteli, aivan kamala kiire hänellä ei ollut, mutta lähtöä ei haluttu kuitenkaan viivytellä. Hän asteli hyllyn luo, jolta emo oli kantanut pöydällä olevat kirjat. Hyllyyn oli jäänyt tyhjä aukko ja kirjat nojasivat toisiinsa kaatuneita. Siitä napattiin neljä samanpaksuista syliin ja vietiin pinkka pöydälle. Ei viitsitty edes tarkistaa olivatko kirjat aiheeseen sopivia. Poika hymyili, ajatellen tehneen hyvän teon. Hän taputti melko vahvasti emoa selkään virnuillen. "Pidä hauskaa." Muita kannustavia sanoja ei sanottu vaan napattiin pöydältä omat kamat vielä mukaan. Sitten rennosti kääntäen selkänsä Elijah käveli pois. Pois siitä osasta kirjastoa ja pois kokonaan paikasta, joka oli reilun tunnin tuntunut melko inhottavalta. Vaikka hän ei ollut se, joka oli joutunut hiostettavaksi. Mutta sen hän unohti jo melko pian päästessään käytävälle, ajatellen jotain aivan muuta.

Elroy puri huultaan niin kovaa, että olisi voinut luulla sen halkeavan pian. Voi, miksi opettaja oli saattanut pojan tällaiseen tilanteeseen? Oliko tämä tosiaan niin sokea, ettei tajunnut, ettei Elijah todellakaan tekisi tämän työn eteen mitään ja laittoi sitten Elroyn tekemään kaiken? Epäreilua, sanoisi Elroy, mutta hän oli liian ujo siihen. No, olihan hän nyt ihan kiitettävästi yrittänyt toiselle sanoa vastaan, mutta siltikin. Ei riittävästi, sillä eihän tuo poika ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Lähinnä vain nauroi ja se sai Elroyn itsetunnon painumaan entistä alemmas.
Elroy ei oikeastaan osannut edes sanoa syytä sille, miksei toisesta pitänyt, mutta onneksi rikas pentu ei sitä halunnutkaan tietää. Hyvä niin, sillä muuten emo olisi tuntenut itsensä entistä hölmömmäksi, koska ei todellakaan tiennyt syytä. No, tiesi hän kyllä, mutta sitäpä hän ei uskaltaisi ääneen sanoa.

Elijah kuitenkin ilmoitti hetken päästä, että tämän oli mentävä ja vielä kehoitti Elroyta tekemään työn valmiiksi riittävän ajoissa. Ehei, ei tämä kehoittanut; kermalainen nimenomaan käski tehdä niin.
"M-mutta kun..." Elroy ähkäisi ja katsoi kuinka toinen nousi rauhallisena tuolilta. "En mä millään saa tätä valmiiksi yksin palautuspäivään mennessä. Työtä on ihan liikaa ja..." poika yritti väittää vastaan, mutta todettuaan sen olevan turhaa, hän painoi suunsa kiinni. Eihän tuo ollut tehnyt työn eteen mitään nytkään, joten miksi tämä tekisi myöhemminkään?
Elroy pureskeli huultaan ja painoi katseensa kirjaan. Hemmetin hemmetti... Hän alkoi hiljalleen tuntea itsensä nörtiksi, jonka kermalaiset laittoivat tekemään kotitehtäviään tai muita juttuja... Ja niin hän kieltämättä sellainen olikin. No, ei hän ihan älyttömän hyvä koulussa, mutta sellainen keskiverto. Ahkera hän tosin oli, sillä halusi suorittaa koulunsa hyvin loppuun, sillä olihan tämä hänen viimeinen vuotensa.

Emo havahtui siihen, kun hänen eteensä pamahti neljä, ihan suhteellisen paksua kirjaa ja poika siirsi hämmästyneen katseensa kermalaiseen.
"M-mit..." Elroy vain älähti, mutta toinen vain käski pitämään hauskaa ja lähti sitten kävelemään pois kirjastosta. Kapinallinen jäi ihmeissään tuijottamaan toisen perään, kunnes tätä ei enää näkynyt. Kirjastoon laskeutui painostava hiljaisuus. Kuului vain Elroyn tasainen hengitys ja silloin tällöin kirjastonhoitajan rouva Sternin korkojen kopinaa. Mitä poika nyt tekisi? Lukisi tämän kaiken ja kirjoittaisi koko esitelmän yksin? Etsisi kermalaisen käsiinsä ja vaatisi tätä auttamaan? Ei, siihen Elroy oli täysin kykenemätön, joten ehkä oli vain parempi alkaa lukea. 'Luoja, tässä menee kyllä monta tuntia...' Elroy huokaisi mielessään ja katseli sitten niitä kirjoja, jotka Elijah oli hänen eteensä hetki sitten paiskannut. Eivät ne tietenkään kertoneet siitä aiheesta, mistä esitelmä tehtäisiin vaan ne kirjat olivat aivan toisesta maanosasta.
Huokaisten Elroy nousi tuolilta, kävi laittamassa kirjat takaisin hyllyyn ja palasi takaisin pöydän ääreen. Ehkäpä olisi parempi aloittaa heti, ettei pojan tarvitsisi istua täällä yömyöhään. Poika huokaisi, käänsi kirjasta uuden sivun ja alkoi lukea Kalifornian maantieteestä.

(( Kiitos mielenkiintoisesta pelistä <: ))