Haunted

//Tiedän, oikein nerokas otsikko :--)
Ilmestykää hahmoillanne tänne vuoronperään, niin siitä tulee sitten se pelijärjestys :--) Kyseessä on siis Mary-Annen hakkaamispeli. Pelin tarkoitus ei ole olla pitkä, vaan lyhyt ja ytimekäs, josta M.A oppii olemaan hyppimättä väärien ihmisten nenälle

Kotona vielä ollessaan tällä vaaleaveriköllä ei ollut mitään käsitystä siitä, miten tämä lauantai-ilta tulisi hänen osin päättymään. Cheerleader oli lähtemässä viettämään iltaa tutussa porukassa. He vetäisivät tapansa mukaan päät täyteen ilolientä ja flirttailisivat ainoastaan hyvännäköisten jätkien seurassa. Sellainen peruslauantai-ilta siis oli luvassa. Niin tämä neitokainen ainakin oletti.

Mary-Ann McAllister viimeisteli nopeasti meikkinsä ripauksella puuteria ja pöyhi kiharrettuja hiuksiaan tuuheammiksi. Kello lähestyi jo yhtätoista ja hänen tyttökavereidensa pitäisi soittaa minä hetkenä hyvänsä. Eikä kestänyt kuin hetki, kun kännykkä jo pirahti soimaan ja Mary-Annea pyydettiin nopeasti saapumaan ulos autoon. Tytöllä oli yllään hihaton ja lyhythelmainen valkoinen mekko, joka ei jättänyt kenellekään epäselväksi sitä, että tämän tytön rasvakerroin oli hyvin alhainen. Hänen vyötärönsä korostui entisestään, kun M.A puki vielä ylävartalonsa suojaksi mustan minitakin, jossa oli lyhyet hihat ja lyhyt helma (y’know…). Sen puettuaan ylleen tyttö kiiruhti hymyssä suin pois huoneestaan kohti alakertaa, jossa hän voisi valita kengät omasta kenkäkaapistaan. Tosin tyttö ei kauaa miettinyt kenkiä, sillä hän oli jo mielessään suunnitellut, mitkä kengät sopisivat yhteen tämän yhdistelmän kanssa. No tietenkin mustat avokkaat totta kai!
”Mä meen nyt, moikka isi!” Mary-Ann huudahti, sillä tiesi hänen isänsä oleskelevan sillä hetkellä olohuoneessa. Äiti oli parhaillaan rentoutumassa vaahtokylvyssä eikä kuulisi tyttärensä hyvästejä. M.A ei kuitenkaan jäänyt odottamaan isän vastausta, vaan pinkoi hyvästit sanottuaan jo ripeää vauhtia kohti valkoista limusiinia, joka neitokaista jo odottikin.

Ilta sujui kaikkien odotusten mukaan, ainakin tähän asti oli sujunut. Kello näytti jo kolmea, eikä tyttöporukan energia näyttänyt vieläkään laantuvan. Oikeastaan se taisi olla päinvastoin, heidän energiansa oli vain kasvanut kasvamistaan, kun he olivat päässeet juomisen vauhtiin. Tytöt kittasivat minkä kerkesivät drinkkejä alas suustaan ja jatkuvasti heitä näki tanssilattian puolella. Miespuolisia viihdyttäjiäkin riitti oikein sopivasti, melkeinpä joka sormelle.

Mary-Ann kuitenkin sai yhtäkkiä päähänpiston, mikä oli tietenkin pakko toteuttaa mahdollisimman nopeasti, jottei se vain unohtuisi. ”Hei, mennäänksh ulos moikkailee ihmisiä!” M.A hihkaisi innoissaan, kun kääntyi kaveriporukkansa suuntaan. Tytöt alkoivat nauraa hervottomasti ja heiluttelivat käsiään Mary-Annen suuntaan. ”Mee sä vaan moikkailee niitä ihmisiä”, yksi tytöistä kikatti ja jatkoi tanssimista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mary-Ann, joka tunnettiin nopeista mielialavaihteluistaan, mutristi huuliaan loukkaantuneena. Juopuneena hänen mielialansa vaihtelivat vielä nopeammin kuin selvin päin, ja juopunutta Mary-Annea ei suositella suututtamaan mitenkään. ”Mitä toi muka tarkotti?” blondi tiukkasi kiukkuisesti ja asetti molemmat kätensä lantiolleen. Muut olivat kuin Mary-Annea ei olisi olemassa ja se jos mikä sai tytön pahoittamaan mielensä entistä enemmän. Mitään sanomatta tyttö lähti astelemaan suutuspäissään kohti narikkaa, josta haki mustan kevyen ulkoilutakkinsa. Sen jälkeen tyttö lähti yksin kävelemään keskustan hämärää katua pitkin. Oli hänellä jonkinlainen suuntavaisto siitä, missä hänen kotinsa sijaitsi. Ehkä hän vain soittaisi kännykällään autonkuljettajalle, jotta tämä tulisi hakemaan hänet. Mary-Ann ei vain millään olisi jaksanut kaivaa kännykkää laukustaan, joten tyttö jatkoi vielä hoipertelevaa kävelemistään eteenpäin. Sitten, kun sopiva aika koittaisi, hän kaivaisi kännykän valkoisesta laukustaan ja soittaisi autonkuljettajalle.
Eikä raittiissa ilmassa ollut mitään moitittavaa. Oli ihan hyvä haukata happea tunkkaisen yökerhon jälkeen.

- Phinxin look ja random muikkelo venyi, mutta lyhyempää luvassa, huomattavasti -

Langan laiha, mutta sitäkin pidempi neito nojaili rakennuksen seinään ja koetti parhaansa mukaan keskittyä vain ja ainoastaan polttamaansa tupakkaan jättäen täten huomiotta viilenevän illan ja alati äänessä olevan seuralaisensa. Tea ei oikeasti ollut ollut illan aikana hiljaa kuin silloin, kun oli juonut, polttanut tai suudellut. Viimeksi mainittu Phinxin kanssa vain useimmiten sattui jäämään vähemmälle. Pahistyttö vain ei ollut tottunut moista huomiota turhanpäiten kenellekään suomaan.
Sekunti sekunnilta ärtyneen neidin sietokyky rasittui ja rasittui vain enemmän, kunnes pinna lopulta katsekesi kieltämättä kovin sievän ja hehkeänkin neidin valitettavaan puhetulvaan. Mitään tuon selostuksesta ei ollut jäänyt mieleen, mutta ääni oli ruvennut kovasti ottamaan päähän.
Mitään sanomatta tänään peikontukkansa selvinyt Phinx irtautui seinästä ja lähti pitkävartisten saappaiden soljet kilisten rivakoilla, pitkillä askelilla pois jättäen taakseen hölmistyneen näköisen tytön, joka huikki jotain perään, yritti seuratakin. Phinx joutui kuin joutuikin tiputtamaan tupakkinsa, kääntymään ja huutamaan patoutunutta kiukkuaan ulos. Vale olisi toki ollut, jos syy kaikkeen raivoon olisi puskettu yksin Tean niskoille.
“Painu nyt saatana vittuun vitun lehmä tai teippaa ainakin turpasi kiinni ja häivy mun silmistäni. Hyvästi.”
Muuta ei tarvittu kuin tarpeeksi tiukka ka kylmäkiskoinen ääni, selän kääntäminen ja askelten jatkaminen ja nyt tuo tyttö näytti särjetyltä, mutta snetään jäi jälkeen, eikä seurannut.

Vaikka Phinx Kovac tänään näyttikin erilaiselta kuin normaalisti, mihin vaikuttivat pitkät ja suoristetut tummat hiukset, lyhyt harmaasta farkusta tehty minihame sekä musta myötäilevä toppi, oli hän yhä sama vittumainen itsensä. Häntä ei muuttanut se, oliko jalassa nahkahousut vai hame, päällä lyhyt paita tai pitkä takki. Ei liioin merkitystä, olivatko hiukset takussa vai suorat, Phinx tuo tyttö yhtäkaikki oli. Phinx, joka ärtyessään saattoi käydä hyvinkin ennalta arvaamattomaksi ja räjähdysalttiiksi.
Tyttö tiedosti käsiensä tärisevän, sormiensa kaipaavan tekemistä ja kroppansa tupakkaa. Tyttö tiedosti myös, ettei moista hänellä ollut sen enempää kuin laukkua tai muutakaan. Kaikki tarpeellinen saatettiin aina saada käyttämällä muita hyväkseen. Tieto ärsytti entisestään, täriseviä käsiä puristettiin tiukkaan nyrkkiin.
Vihreisiin silmiin osui hahmo, jota kaikista vähiten kaivattiin juuri nyt. Muija, jonka näkeminen nyt olisi vituttanut ketä tahansa muutakin Astonissa opiskelevaa ihmistä. Eritoten juuri Phinxiä ja juuri nyt.

Eikä tuolla tytöllä useinkaan ollut tapana jäädä toimettomaksi, jos muulta tuntui. Pahistyttö naurahti itsekseen, suli julmaan hymyyn ja risti kätensä rinnalleen. “Neiti, joka ei mahdu kärkikolmikkoon, eikä edes nelikkoon ja jota se vituttaa suuresti. Ja vieläpä ilman seuraa ja väärään aikaan väärässä paikassa. Hyvin kannattavaa jollekin sun kaltaiselle lehmälle”, Phinx sylki hymyillen vinosti, vailla minkäänsortin positiivisuutta kasvoissaan. Ei tyttöä edes hävettänyt myöntää itselleen, että vaikka hän olikin jotenkuten selvillä vesillä, ei hän ollut varma tuon liian meikatun vaaleaverikön nimestä. Vesiselvähän ei ollut Phinxkään, mutta ei hän ollut paljoa alkoholia maistellut. Mitä nyt pari olutta ja lonkeron. Kaksi kolme jotain drinkkiä, mutta olihan hän jo muutaman tunnin tässä ilman ollut.

-- Erican asukokonaisuus ja tukkavärkki

Paineita parkourin kautta purkamaan lähtenyt Erica saapui parahiksi paikalle nähdäkseen jonkun etäisesti tutun, mutta samalla kuitenkin vieraan oloisen hahmon, tyttö pysähtyi katsomaan kuka tämä oli ja hetken aikaa silmiä illan hämärässä siristellyt neito huomasi kuka tuo hujoppi oikein olikaan, sehän oli Phinx! Heidän rakas ja vähemmän rakas mekaanikkonsa. tuota ei meinannut millään tunnistaa ilman kaikkia takkujaan ja sulkiaan, eikä siinä vielä kaikki! Phinxilla oli hame, minihame! Nyt Ericaa kyllä nauratti, eikä hän kyennyt vastustamaan kiusausta mennä hiukan vittuilemaan, mutta juuri kun Er oli ottamassa ne askeleet lähemmäksi, saapui paikan päälle joku toinen tyttö.

Tuolla toisella oli vaaleat hiukset, kauniisti laitetut hiukset, kalliin näköiset vaatteet ja hoipertelevat askeleet, ilmeisesti joku kermalainen joka oli kännissä kuin käki..
Haughton otti pari askelta lähemmäksi näitä kahta ja kun hän oli melkein saavuttanut Phinxin, tämä kolmas henkilö tunnistettiin, se oli Mary-Ann MacAllister... Yrrh, pahistytön naama happani ja hänen teki mieli oksentaa puhtaasta halveksunnasta. Vaikea varmasti arvata, ettei Erica kuulunut tuon naispaholaisen ihailijoihin tai perseen nuolijoihin.
Eikä tuttu vittuuntunut mustatukka selkeästikään voinut jättää asiaa sikseen vaan meni suoraan M.An luokse aukomaan tälle päätään.

Er asteli varmoin askelin näiden kahden luokse, jotka eivät olleet vielä ilmeisesti huomanneet häntä ja tervehti heitä, ''Heippa Phinx, en ollut tunnistaa sua.'' Erica hymyili tälle, mutta hänen silmänsä jäätyivät kääntäessään katseensa vaaleaverikköön, ''Ja katsossa vain.. koulun päähuora on näköjään lähtenyt hiukan viihteelle, suosittujen persettä nuolemasta. Mitäs noin 'hieno' neiti oikein tälläisellä kujalla tekee? Etkö tiedä, että täällä voi olla vaarallista sinunkaltaisellesi...'' Erica seisoi ryhdikkäästi Phinxin vieressä ja salli huulilleen nousevan halveksivan virneen.

--joo, pituus ja laatu,krmh~ halusin vaan saada vastattua joten anteeks tää säälittävä kempo-vuoto 8'D

//Tähän peliin ei näköjään muita tule, niin pelataan sitten kolmistaan :-)

Mary-Ann ei tiedostanut lähellä olevaa pahistyttöä lainkaan. Jos hän olisi toisen nähnyt, olisi askeleet luultavasti suunnattu heti toisalle. Mutta ei, tyttö ei toista huomannut.
M.A havahtui, kun joku puhui. Tummansiniset silmät pyörivät ensiksi villisti ympäriinsä, kunnes ne tarkentuivat lähellä olevaan pahistyttöön. Blondi ähkäisi hiljaa ja oli aikeissa kääntyä, mutta paikalle saapui silloin toinenkin tyttö, johon tämä neitokainen ei olisi mielellään tahtonut törmätä. Mikä päivä tämä muka oikein oli, tapaa koulun roskasakkia päivä?

Kyllä cheerleader kaksikon tunsi, ainakin kasvoista. No okei, kyllä Mary-Ann tunsi nämä kaksi myös nimeltään, mutta eihän sitä nyt kehtaisi kenellekään myöntää! Parempi vain, jos tyttö teeskentelisi, ettei tuntisi koulun roskasakkia. Phix Kovac ja Erica Haughton. Nuo kaksi neitiä eivät olleet kovin hyvässä maineessa, ainakaan kerman keskuudessa. Kyllä M.A tajusi, että hänen pitäisi pelätä näitä kahta, mutta juopuneena ollessaan hän saattoi laukoa suustaan vaikka minkälaisia solvauksia, oli kyseessä pahis tai kermalainen.

Mary-Ann näytti ulkoisesti siltä kuin häntä eivät pahisten naljailemiset olisi haitanneet. Hänen sisällään tosin riehui myrsky, mikä aikoi muuttaa muotoaan tuhoisaksi tornadoksi. Hän samalla tunsi pelkoa ja suunnatonta ärtymystä noita kahta tyttöä kohtaan, jotka tuijottivat häntä sillä hetkellä niin halveksivasti. No M.A tietenkin tuijotti kaksikkoa yhtä halveksivasti takaisin. "Vittu tää on vapaa maa", M.A tiukkasi sammaltavasti ja asetti kätensä puuskaan seisoessaan paikoillaan. Hänen tasapainonsa horjui koko ajan, mutta eihän Mary-Ann nyt voisi noiden kahden edessä itseään nolata! Joten tyttö teki parhaansa pysyäkseen pystyssä ja yritti selventää ajatuksiaan. Hän ei tahtonut jäädä kaksikon tallottavaksi edes sanallisesti.

Cheerleader antoi katseensa vielä käydä molemmissa vuorotellen, kunnes hymähti kirkkaasti. Hän ei aikoisi tuhlata kallisarvoista aikaansa noihin kahteen enää tämän kauempaa. Nyt hän soittaisi isukille, että lähettäisi auton tyttöä hakemaan.
Joten Mary-Ann käänsi selkänsä kylmästi pahiskaksikolle ja alkoi kaivaa kännykkää laukustaan, kun otti huteria askeleita poispäin tytöistä. Käsi penkoi laukkua monta kertaa, mutta sitten tyttö tajusi kännykkänsä jo olevan kädessään. Blondi avasi simpukkapuhelimensa ja katsoi sen näyttöä hetken aikaa. Miten tämä kännykkä nyt oikein toimikaan...

//Joo, anteeks tekstin laatu -___-

Phinx naureskeli itsekseen aina niin täydellisen cheerleaderin nuhruiselle ja känniselle olemukselle. Tyttö ei tainnut osatakaan arvata mitä tuleman piti. Phinx kun ei pitänyt vääristä ihmisistä väärissä paikoissa. Eikä hän ainakaan pitänyt itsestään liikoja luulevista vittupäistä. Niistä oli vain tummatukkaisen mekaanikon tunteiden purkuun. Tällä kertaa pikemmin nyrkkeilysäkiksi kuin mihinkään muuhun. Vihreät silmät olivat katseeltaan intensiiviset, hymy tympeä. Huomion sai herpaantumaan ainoastaan ääni, joka kutsui häntä nimeltä. Se ei ollu Mary-Annen, vaikka tuttu olikin. Tutumpi kuin tuon blondin. Katseen siirtyessä äänen suuntaan selvisi myös syyllinen. Erica, jonka oli saman tien pakko huomauttaa hänen ulkomuodostaan, joskin muka salavihkaisesti. Tyttö oli jo avata suunsa ja pitää palopuheen siitä, kuinka hänellä oli varmasti oikeus hameisiin, sillä hän oli nainen siinä missä Amber tai Jayceekin. Hän vain ei ollut blondi.
Hän ei kuitenkaan kerennyt sanoa mitään, kun Erica oli jo aukomassa päätään cheer-lehmälle.

Mary-Ann oli selvästi olevinaan liian mahtava ja täydellinen huomioidakseen heitä, mikä pisti vituttamaan Phinxiä. Hän oli aivan liian suuri persoona, jotta hänet olisi sopinut noin vain ignoorata. No, ehkä neidistä hieman huomasi, ettei tuo täysin selväkään ollut.
Blondi sekoili, yritti kaiketi soittaa jollekin, mitä saattoi kännykästä päätellä. Phinx ei ideasta pitänyt, mikä sai helposti 180 senttiä korkoineen ylittävän tytön astelemaan toisen luo ja nappaamaan puhelimen tuon kädestä.
“Hups”, tyttö lausui viekkaasti, ärsyttävällä äänellä ennen kuin tiputti kädessään pitelemänsä kännykän asvalttiin. “Lipesi.”

Nyt olisi blondinkin hyvä sisäistää, että tämä tosiaan oli vapaa maa, kun laeilla pyyhittiin persettä.

- hittiä~ Saa murista, mutta otin nyt vapauksia, sillä se on hieman välttämätöntä teemaan nähden (: -

--mä luulen että tässä pelissä ei hittaukselta voi välttyä ja se nyt on vähän pakollistakin kun ottaa huomioon mikä tän pelin ideana on ja eihän me nyt sentään olla M.Ata viiltelemässä kasvoihin tai mitään ni..:----D

Erican olisi tehnyt mieli kettuilla hieman lisää Phinxille joka ei selvästikään pitänyt siitä, että hän huomautti toisen ulkonäöstä, mutta loistavasti sitä ehtisi myöhemminkin.

Naispaholainen käänsi selkänsä heitä kohden ja ryhtyi näppäilemään puhelinta, eikä enää huomioinut kahta pahista. Ericaa ei niin suuresti haitannut se seikka, liittyi se huomiotta jättäminen toisen humalatilaan tai ei, entinen takkutukka Phinx joka tunnetusti omasi suuremman egon, kuin hän, oli varmasti loukkaantunut siitä ja nyt ryhtyikin härnäämään blondia, nappaamalla tämän puhelimen ja tiputtamalla sen maahan. Se nosti leveän virnistyksen bruneten huulille ja raahasi itsensä kamunsa vierelle, astuen ikään kuin vahingossa tiputetun puhelimen päälle. ''Oho.. Anteeksi, anna kun mä katon menikö se rikki'' Erica nosti puhelimen maasta ja tutkaili sitä katseellaan.

''Voi voi, tää meni nyt rikki.'' Sen sanottuaan, puhelin heitettiin olan yli jonnekkin hut helvettiin. Eihän puhelin oikeasti ollut mennyt rikki, mutta ei sillä ollutkaan väliä, nythän se oli rikki. Hän seisoi hetken aikaa paikoillaan ja mitään sanomatta, mutta käänsi päänsä hujoppia kohden.
''Tiedätkö muuten Phinx, mitä minun on kauan jo tehnyt mieli tehdä?'' pieni vino hymy koreili huulilla.

--laatu taas~

//Hitatkaa vain niin paljon kuin mieli tekee :--------D Kunhan Mary-Annen kasvoille ei kuitenkaan jouduta kauheasti tän jälkee tekee kasvoleikkauksia XD

M.A ei ehtinyt tehdä kännykällään oikein mitään, kun se jo kiskaistiin pois hänen käsistään. Ensiksi tyttö luuli, että oli vahingossa pudottanut kännykkänsä, joten katse kävi ensiksi maassa. Maassa ei kuitenkaan ollut mitään, eikä tyttö muistanut kuulleensa mitään rikkoutumisääntä. Kunnes se kuitenkin kuului. Silloin katse vasta nostettiin lähelle ilmestyneeseen pahistyttöön, joka sai vaaleaverikön värähtämään. Ei kylmyydestä, vaan hienoisesta pelosta.
Toinenkin pahis liittyi joukkoon ja murskasi maahan pudonnutta, jo hieman hajonnutta kännykkään entisestään. Erica nosti puhelimen ja totesi sen menneen rikki. Eikä M.A voinut olla tokaisematta mitään ivallista. "No, niinpä näköjään. Tosi aikuishmaista hei", cheerleader tokaisi, kun Erica oli viskonut blondin kännykän menemään. Siinä meni kallis ja hyvä puhelin. "Millä mä muka nyt soitan isille." Sitä ei ollut tarkoitus sanoa ääneen, mutta niin vain kävi.

Ensiksikään, Mary-Annelle ei ollut käynyt edes mielessä sitä vaihtoehtoa, että pahikset voisivat tehdä hänelle jotain. Erican kuitenkin alkaessa puhua Phinxille, ei M.A mahtanut mitään niille kylmille väreille, jotka kulkivat pitkin hänen selkäänsä. "M-mikä tää juttu on, en mä oo teille koshkaan mitään tehny! Okei, mä oon pahoillani siitä, että joshkus puhuin susta paskaa, mut siitä on jo monta kuukautta", tyttö alkoi puolustella itseään ja oli ensimmäisenä kääntynyt Erican puoleen. Sen jälkeen hän kääntyi Phinxin puoleen. "Anteeksh vielä hei siitä, että sait mun takii sen jälki-istunnon silloin joshkus. Se oli ihan typerä juttu, haha, ei sille voi kun nauraa. Eiks niin?" Mary-Ann selitti anteeksipyytävästi ja katseli molempia pahiksia vuorotellen. Olikohan tytön pahoittelut tehneet mitään vaikutusta noihin? Toivottavasti, sillä muuten hän olisi pulassa.
M.A nielaisi kuuluvasti ja otti askeleen taaemmas. Hyvä kun hän ei horjahtanut maahan. "Te ootte ollu ihan kivoja luuserei- tai siis oppilaita. Ei muistella pahalla?"

Erica oli helposti yllytettävissä leikkiin mukaan. Vaikka olihan Phinx heistä se yllytyshullumpi, ei tarvinnut kuin usuttaa “ei oo pokkaa” niin tyttö oli jo pää kolmantena jalkana toteuttamassa mitä typerämpiä ja uhkarohkeampia tempauksia. Ja kaikesta huolimatta oli hän maineensa antsainnut, pahamaineisen isän pahamaineinen jengiläistytär. Taustajoukkoja oikein kahdestakin vahvasta voimasta, kukaan ei tahtonut suututtaa motoristejä, pitkätukkaiset ja -partaiset miehet olivat pelättyjä syystä. Ja sama päti jengiin. Joskin olihan lauma teinejä aivan eriasia kuin legioonittain isoja raavaita miehiä, joista kukin omasi toinen toistaan kirjavammat rikostaustat.
Erica teloitti blondin nartun puhelimen ja Phinx hymähti. Häntä ei voinut miksikään hymytytöksi sanoa, jokainen hampaiden väläytys oli peräisin kieroutuneen huumorintajun miellyttämisestä tai irvistelystä. Hän harvoin hymyili, koska oli iloinen. Saattoi miltei sanoa, ettei koskaan.
Erican kysymys sai kieron virneen syvenemään.
“Voin arvata”, tyttö tuhahti kääntäen kissansilmänsä itsestään niin varmaan naikkoseen. Liian meikkinaamari, jotta se olisi Phinxiä miellyttänyt. Tai vähintään se oli sitä väärällä tapaa.

Blondi oli sen verran sekaisin, että vaikutti vielä tyhmemmältä kuin yleensä. Phinx tuhahti halveksien katsellessaan tuon sekoiluja. Voi voi, muistikuvat saattaisivat kadota… Paskat, kyllä Phinx tekisi tästä mielellään McMonsterille ikimuistoisen illan. Tyttö inisi, että millä tuo muka nyt isälleen soittaisi. Phinx nauroi räkäistä, kantavaa ja lannistavaa naurua.
“Voi, nyt olet syvässä kusessa ilolintu”, tyttö hymähti julmasti. Tästä tulisi niin kivaa. Erican kanssa harvoin tulikaan tehtyä mitään suurempia tempauksia, tyttö kun oli hieman etäinen hänelle. Phinx nyt vaan ei saanut ihmisistä useinkaan otetta.
“Voi kuule, muakin naurattaa tosi kovasti”, syljettiin tummimman tytön viivaksi puristetyilta huulilta. Muistutus moisesta sai veren kiehumaan ja adrenaliinin virtaamaan vauhdikkaammin. “Ja mun mielestä sä oot kans tosi kiva, ilolintuseni. Mä voisin oikein mielelläni tutustuttaa sua itseeni paremmin.” Hymy katosi ja tilalle saatiin terävä kissamaisuus ja nopea liike, jonka seurauksena tarkoin hallittu nyrkki mäsähti vaaleaverikön kasvoihin. Pitkät, hoikat sormet ujuttuivat tuon liiaksikin hoidettuihin hiuksiin, eikä Phinx edes tiennyt mitä sääli tarkoitti.
“Helvetin syvässä kusessa. Eikä ainuttakaan steroidimassaista rusina-aivoa pelastamassa sun naamaas. Onneksi viiden sentin meikkivoidekerros ei ole sulle mikään uusi juttu. Sitä sä saatat tarvita tulevaisuudessa entistäkin enemmän.”

Kun oli tälläinen, hänen kaltaisensa temperamenttinen ja väkivaltaisuuteen taipuvainen rääväsuu, niin ei vaatinut paljoakaan jotta lyhyt pinna napsahtaisi poikki ja olisi helvetti valloillaan. Tässäkin liikuttiin nyt rajamailla. Hämärä sivukuja jossa kukaan ei nähnyt tai kuullut mitä tapahtui, kaksi pahamaineisen jengin jäsentä ja ehdottomasti koulun hirviömäisin narttu jota kaikki vähänkin täysijärkiset vihasivat.
Kuka nyt ei käyttäisi tälläistä tilaisuutta hyväkseen ja antaisi moiselle vittupäälle pienen, ison opetuksen. Sellaisen jota tuo ei koskaan unohtaisi, vaan ehkä oppisi olemaan ryppyilemättä väärille henkilöille, riemustunut ja sillä hetkellä varmaan aika creepyn näköinen virne nousi bruneten naikkosen huulille.
Kierossa mielessään, Erica alkoi kehitellä kaiken näköistä kivaa jolla hän voisi tuota Mary-Annea kiduttaa. Blackmoren sisäoppilaitoksessa, eli kidutuslaitoksella ollessaan, tyttö oppi kaiken näköistä, kaikkien niiden hullujen nuorisorikollisten kanssa ollessaan.
''Se on hienoa, että arvaat ihan ilmat sanomattakin mitä mietin.. tiesitkö muuten Phinx sitä, että kun tumppaa tupakan jonkun ihoon, siitä jäävä palojälki katoaa kyllä aika nopeasti ajan kanssa, mutta kipu kyllä tuntuu aika kauan?''

Blondi uikutti kännykän kadottua, että millä hän nyt soittaisi isille.. Isille? Mikä helvetin vauva hän oikein oli kun kutsui isäänsä isiksi! Miten hemmoteltu kakara joku oikein kykeni olemaankaan! Haughton alkoi nauramaan räkäistä naurua, niin että mainasi vedet valua silmistä. '''Voi elämä, kiitti makeista nauruista lellivauva, mitään hauskempaa en ollukkaan hetkeen kuullut, voi voi pikkuista, miten sä nyt pääset soittamaan isillesi..''
päätä käännettiin Phinxiin joka nauroi ihan yhtä paljon toiselle kuin hänkin, tästä oli tullut juuri todella hauskaa ja paljon hauskemmaksi se vielä muuttuisikin.

Hymyt tosin hyytyivät kun humalainen cheerleader alkoi sönköttää epämääräisiä anteeksipyyntöjä jotka olivat pikemminkin epätoivoisia rukouksia jotka saneltiin siinä toivossa, etteivät he tekisi blondille mitään.
Valkeat hampaat narskuivat kun tuo puristi leukansa yhteen ''Todella helvetin hauskaa olikin, tykättiin ihan sikana siitä..'' Sihistiin uhkaavaan sävyyn huulien välistä. Niin kovasti kuin pahiksen olisikin tehnyt mieli syöksähtää tuon huoran kimppuun, ei hän voinut sillä takkutukka ehti ensin ja iski komealla oikealla suoralla blondin kasvoille.
Tyttö virnisti tyytyväisen näköisenä.

''Älä nyt kaikkea omi, viskaa se mullekin!'' Erica vinkkasi Phinxiä työntämään Mary-Annen hänen luokseen ja toisen niin tehtyä hän iski tätä vasemmalla koukulla toiselle poskelle jonka seurauksena tämä kaatui maahan. Er koukisti selkäänsä äristen alaspäin ja tarrasi toisen selkämykseen kiinni ''Äläs nyt vielä karkaa, tää ei ole ohitse, ei lähimaillakaan.. elämäsi höykytys on vasta alkanut.'' blondin kroppa heilautettiin helposti sivuttain ja Erica iski polvellaan tätä mahaan, pitäen samalla tytön olkapäistä kiinni, jottei tämä valahtaisi maahan.

--toivottavasti ei hitannut liikaa :'D

Näköjään M.A ei ollut onnistunut vakuuttamaan kumpaakaan pahista siitä, ettei tyttö tahtonut näille mitään pahaa. Phinx ja Erica alkoivat näyttää sen sijaan entistä uhkaavammilta, että blondin cheerleaderin teki mieli oikeasti lähteä juoksemaan kiljuen pakoon. Sitä hän ei tosin tekisi, sillä silloinkos hänen maineensa vasta huonossa jamassa olisikin. Juovuspäissäänkin tyttö pystyisi kuvittelemaan ensi viikon juorut 'Mary-Ann McAllister juoksi häntä koipien välissä karkuun kahta pahista. Eikö aina sanavalmis Mary-Ann tosiaan voinut murskata näiden kahden tytön muuria?' Ei, tuollaista juorua Mary-Ann ei tosiaankaan tahtonut kuulla koulussa ensi viikolla. Joten M.A ei lähtisi tästä minnekään, vaan ottaisi itseään nyt niskasta kiinni. Nuo kaksi vain uhkailivat, yrittivät saada tytön pelkäämään. Hahahaa, eivätpä tulisi siinä onnistumaan. Mary-Ann McAllisteriahan ei niin vain voitettaisi.

Mutta sitten se tuli kuin puskan takaa, eikä M.A ollut lainkaan varautunut tähän. Ei hän koskaan aikaisemmin nimittäin ollut joutunut tällaiseen tilanteeseen, niin eihän Phinxin iskuun voinut osata varautua. Yhtäkkiä Mary-Ann vain tunsi iskun kasvoillaan, puoliksi nenällään ja puoliksi poskellaan. Kuuma neste alkoi valua, eikä M.A osannut tiedostaa, sattuiko häneen vai ei. Hänet oltiin tosiaan lyöty ällikällä.
Sitten hänen hiuksiin tartuttiin, ja sen tämä neitokainen tosiaan tunsi. Hän parahti kivusta ja yritti repiä käsillään Phinxin käsiä irti hänen hiuksistaan. Kukaan ei saisi koskea hänen hiukseensa, ei varsinkaan kukaan alempi klikkiläinen!
Eikä se loppunut vielä siihenkään. Yhtäkkiä uusi isku tuli toiseen poskeen, jonka seurauksena Mary-Ann lennähti maahan vatsalleen. Hänen vaatteensa sotkeutuivat välittömästi, mutta sitä ei ehditty nyt ääneen valittaa. Hän tunsi vain tykytystä kasvoillaan. Kyyneleet olivat alkaneet norua poskia pitkin, eikä tyttö voinut kyynelehtimistä lakkauttaa. Häntä sattui, häntä tosiaan sattui aivan joka paikkaan. Hän tajusi vuotavansa verta vasta silloin, kun asfaltille oli pudonnut verta. Tytön nenä vuosi verta ja nyt vasta M.A sen itsekin tajusin. Voi ei, ei kai nenä ollut murtunut!

Ei tyttö ehtinyt siinä maassa kauaa rähmällään ollut, kun häneen jälleen tartuttiin. Mary-Ann uikahti vaistomaisesti, sillä hän ajatteli, että kohta häntä taas sattuisi. Hänet heitettiin kuin mikäkin räsynukke ja pian uusi isku kohdistettiin vatsaan. M.A äännähti tuskaisesti, sillä potkun myötä keuhkoista oli kadonnut kaikki ilma. Nyt cheerleader haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla ja rutisti kyynelehtiviä silmiään tiukasti kiinni.
Tämä ei tulisi päättymään hyvin.

Phinxiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa luovuttaa vaaleaa neitoa Erican hellään huomaan, kun hän itse viimein oli päässyt verenmakuun. Ja sitähän hänen tuttunsa juuri inisi, halusi osansa tästä kakusta, jonka Phinx niin mielellään olisikin pitänyt omanaan sanotaanko nyt tämän… vaikkapa puolituntisen ajan. Blondi todella tarvitsi hieman kouluttamista.
Lopulta pahistyttö kuitenkin tyrkkäsi muikin Ericalle ja sytytti itselleen tupakin rauhoittuakseen hieman.
“Älä nyt tapa sitä vielä”, Phinx tuhahti. Eihän se nyt olisi yhtään kivaa, jos Erica menisi tappamaan tuon blondin ennen kuin Phinx oli päässyt edes kunnolla vauhtiin. Hän oli saanut antaa vasta muutaman iskun.

Blondiin oli kuitenkin osunut ja tuo leikki marttyyria. Itki ja inisi, kaiketi jo tajusi, ettei saisi sääliä. Phinx naurahti kierosti imien tupakkaansa, muutama askel ja tyttö oli taas kiinni blondin tukassa.
Vino virnistys, ja takkutukkaisena tunnettu mekaanikkomuija tumppasi savukkeensa cheerleaderin solisluulle. Kokemuksen äänellä tummaverikkö saattoi sanoa, että se tuntui.
Hiuksissa olevan käden otteen avulla neiti Kovac tyrkkäsi uhrinsa maahan ja potkaisi tuota puolikovaa kylkeen.

''Omi sitten itsellesi, sillä en voi vannoa, että kykenisin hillitsemään itseäni kovinkaan kauan, sen verran on kertynyt patoutumia'' ärähdettiin takaisin takkutukalle, tämän tuhahdettua ettei saisi tappaa toista, vielä. Sitä ei ikinä tiennyt mitä tulisi tapahtumaan kun kaksi tempperamenttista tuittupäätä pääsisi vauhtiin, varsinkin kun molemmat olivat väkivaltaisuuteen taipuvaisia.
Saattaisi hyvinkin olla, ettei kukaan enää tunnistaisi Mary-Ann MacAllisteria ilman kasaa kauneusleikkauksia.
Varmaa kuitenkin oli, että molemmat antaisivat vaaleaverikölle elämänsä opetuksen, sellaisen jota tuo hirviö naiseksi ei kuunaan pääsisi unohtamaan!

Ericalta ei herunut pienintäkään myötätuntoa M.An itkuille ja valituksille. Kuka toiselle sääliä antaisikaan kun tiesi millainen tämän todellinen luonto oikein oli. Ruskeahiuksinen antoi enemmän tai vähemmän suosiolla räsynukeksi joutuneen blondin Phinxin käsiteltäväksi, eikä voisi kieltää nauttivansa tämän tuskasta jos sattuisi sitä joku kysymään. Kädet laskeutuivat sivulle, mutteivät olleet rennosti vaan päinvastoin, ruumiinkieli oli kireää ja toimintavalmista.
Häntä tympäännytti vain katsella miten pelkästään mekaanikko oli toisen kimpussa, tyttö kaatui maahan ja päätyi potkittavaksi. Virne kasvoillaan Erica Haughton katseli tätä toimitusta ja astui askeleen lähemmäksi, näiden viereen. Suklaasilmäinen potkaisi kevyesti vaaleaverikön kylkeä ja kysäisi tältä välinpitämättömään sävyyn ''heihei, et kai nyt vielä kupsahtanut? Me vasta aloitimme.''

Pahis kumartui ja nappasi jälleen kerran Mary-Annen tiukkaan otteeseensa, nostaen tämän ylös katsellakseen paremmin toisen surkeaa olemusta. Itsevarmasta paholaisesta ei ollut enää miksikään vaan tuo itki omaa surkeuttaan ja kivusta puutunutta oloaan, mikä toi vain pienen riemuisan virnistyksen huulille. ''mitäs sinulle pitäisikään tehdä, että opit olemaan hyppimättä väärien henkilöiden silmille?'' puheltiin lähinnä itsekseen, mutta sai siihen toki välihuomautuksiakin antaa. Vahvat kädet roikottivat cheerleaderia edessään, niin että tämän jalat vain koskettivat asfalttia eikä tehnyt edes tiukkaa, toinen oli kevyt, se piti myöntää.

Tyttö puristi silmiään yhä tiukasti kiinni. Hänen hengityksensä oli muuttunut rahisevaksi ja vinkuvaksi, mikä ei todellakaan kuulostanut kauniilta. Kyyneleet noruivat yhä poskia pitkin viileälle asfaltille, kun M.A makasi maassa liikkumatta. Tosin hän ei kovin liikkumatta voinut olla, sillä hän tärisi aivan kauttaaltaan. Joka paikkaan sattui, varsinkin nenään ja vatsan seudulle. Ja päänahkaan, päänahkaa ei sopinut unohtaa. Sitä tuntui polttavan, kun hiuksia oltiin hetki sitten kiskottu.
Eikä tyttöä jätetty vieläkään rauhaan.

Phix tarttui Mary-Annen hiuksiin ja M.A parkaisi jälleen kivusta. Hänen kätensä nousivat jälleen ylös ja nyt cheerleader yritti raapia manikyroiduilla kynsillään Phinxin käsiä irti hänen vaaleista hiuksistaan. Mutta sitten Mary-Ann tunsi suunnattoman suuren kivun solisluullaan, mikä sai tytön kiljumaan niin lujaa kuin hän vain osasi. Kädet laskeutuivat nopeasti kipeän solisluun kohdalle ja tyttö tahtoi mennä niin pieneen kippuraan kuin vain olisi kyennyt. Phinx päästikin viimein vaaleista hiuksista irti ja M.A ehti jo huohahtaa hieman helpotuksesta, mutta pian tuli jälleen kova isku kylkeen, mikä sai tytön lennähtämään hieman taaemmas tästä pahistytöstä. Cheerleader jäi liikkumattomana vatsalleen maahan makaamaan. Kyyneleet noruivat edelleen poskia pitkin alas ja tytön katse oli kohdistunut tyhjyyteen.

Mary-Ann oli siis turta ja kyvytön liikkumaan, kun Erica vuorostaan kävi hänen kimppuun. Tyttö nosti hänet liian helposti ylös maasta ja sanoi ilkeitä sanoja blondille tytölle. Mary-Annen suupielestä valui verta. Oikeastaan hänen kasvonsa olivat kokonaan veren peitossa, että hädin tuskin Mary-Ann McAllisteria tunnisti omaksi itsekseen.
Tyttö ei osannut edes kuvitella, mitä hänelle oli ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Häneltä oli murtunut pari kylkiluuta, hän oli saanut aivotärähdyksen, hänen nenänsä oli murtunut, alahuuli oli auennut ja hän oli saanut kaikenlaisia ruhjeita Phinxin ja Erican hakatessa.
Mitä tässä voisi muka vielä tapahtua? Mitä Phix ja Erica voisivat vielä murtaa tytön vartalosta?

//Seuraavassa M.A:n vuorossa paikalle tulee sitten joku hihhuli, joka soittaa poliisit ja ambulanssin :--)

Phinx nauroi, nauroi mielipuolisesti ja katsoi blondia, jota koristi kaunis kerros verenpunaa. Oikein soma paketti, sen voisi vaikka jättää roskikseen, eiköhän se sieltä itse itsensä aikanaan pelastaisi, ellei joku sitten löytäisi tuota… Tai roska-auto korjaisi talteen.. Siinäpä soma ajatus, ihan toteuttamiskelpoista kamaa.
Kun Erica hoiti tytön potkimisen ja Phinx naureskelun ja virnuilun, itki ja inisi omaa pahaa oloaan tuo huomattavan negaiivisen maineen omaava McMonster. Voi raasua.. Ja ihan kuin mekaanikolta muka sääliä olisi toiselle herunut. Saati kenellekään muulle…
“Erica, tutustutetaan se dyykkamiseen!”, Phinx julisti ideansa ääneen. “Se varmasti arvostais sitä… Eiks kivaa, joo hei! Käytetään sitä roskiksessa… Onko missään tässä lähellä biojäteastiaa?!”

Jep, tosiaan… Phinx ja randomit ideat… Voi elämä mikä yhdistelmä.
Luotettakoon sitten Erican harkintakykyyn, Phinxiltä sellaista kuin ei löytynyt. Varsinkaan kuin pohjaksi oli muutama tuoppikin kumottu.
Mene ja tiedä sitten onko siinäkään mitään luottamista, mutta.. yhtäkaikki.

Ennen kuin nukelta näyttävä nainen muistutti tällä hetkellä lähinnä jyrän alle jäänyttä ruumista, tuo ei pistänyt vastaan Erican nostaessa tämän vaan oli velttona, hänen käsiensä puristuksessa. ''Yllättävän helposti sen pirun voikin tappaa vaikka sanonta toisin väittääkin..'' vaaleat hiukset olivat raidoittuneet punaisen eri sävyihin, posliinin sileitä kasvoja ei enää meinannut tunnistaa samoiksi, Er tutkaili tätä näkyä ja se sai pienen virneen hänen huulilleen, paineiden purkaminen nyrkkien kautta tuntui hyvältä, pitkästä aikaa taas rento olo.
Vai, että ihan dyykkaamiseen pitäisi hirviö tutustuttaa? Sievästi nypittyä kulmaa kohotettiin heiman toisen ehdotuksen myötä, eikä ilme kertonut vielä mitään sillä huulet olivat laskeutuneet taas pelkiksi viivoiksi.

''Mikäs siinä, neiti rikaspaska pääsee näkemään vähän uudenlaista maailmaa ja tällä hetkellä sopiikin vallan mainiosti roskien sekaan.'' Mary-Ann nostettiin kevyesti olalle ja tuittupää odotti Phinxin etsivän jostain sivukujan perukoilta kämäisen jäte asian jonne blondi voitaisiin heivata. Parempi olisi, ettei toisen veri sotkisi pahiksen vaatteita tai ne pitäisi hävittää.
''No löytyykö yhtään mitään?'' Kysyttiin toiselta ja päätä käännettiin taaksepäin kun hän oli kuulevinaan jotain. Oliko joku katselemassa heitä? SIllä jos olisi niin molemmille saattaisi olla aihetta lähtiä lätkimään, Ericalla meinaan ei ollut mitään aikomusta jäädä selvittelemään asiaa poliisien kanssa, tai aikaa päätyä putkaan.

Suklanruskeita silmiä siristettiin tuiman näköisenä kun ne kävivät läpi ympäristöä, hän ei nähnyt missään liikettä tai mitään erityistä joka olisi kiinnittänyt huomiota, ehkäpä se oli vain kissa joka metelöi. Huomio kiinnitettiin taas kauempana hääräävään Phinxiin joka ei tainnut löytää yhtään mitään. ''No anna sen olla ja keksitään jotain muuta.''

--tuli hiukan lyhyt :'3

Cheerleaderin huulien välistä pääsi aika ajoin epämääräisiä äänähdyksiä, jotka johtuivat kivusta. Jos tyttö vähänkin itseään liikutti, jotain paikkaa alkoi koskea polttavasti. Mary-Ann pyrki pysymään paikoillaan ja yritti pysyä tajuissaan, sillä hän oli kyllä katsonut elokuvia; aina, kun joku tuupertui väkivallan kohteena ollessaan, se ei voinut merkitä hyvää. Ja M.A tahtoi elää, hän ei tahtonut kuolla. Ei, hän ei haluaisi kuolla tämänlaisessa tilanteessa. Hän ei ollut vielä ehtinyt elää kunnolla elämäänsä, moni asia oli vielä kokeilematta. Mutta joka paikkaan koski, koski niin vietävästi, että se oli viedä järjen mukanaan. Mary-Ann ei enää edes nähnyt kunnolla, hän näki ääriviivat sumuisina. Kuulossakaan ei pahemmin ollut kehumista, sillä hän kuuli vain kaikuvia ääniä päässään.
Hyvin ei siis todellakaan mennyt.

Erica nosti hänet helposti olalleen, jolloin blondi päästi tuskaisen ähkäisyn. Hänen kylkeään sattui niin paljon, että se sai tytön pian parkumaan tuskissaan. Kuin kylki olisi tulessa, kuin siihen olisi tuikattu monta tikaria. Kipu oli niin suuri, että tyttö pelkäsi pian oikeasti kuolevansa siihen paikkaan.
Mary-Ann kyllä kuuli pahisten puhuvan jotain roskalaatikoista, mutta siihen ei kyetty juuri kohdistamaan huomiota. Hänen huomionsa oli varastanut vain se suunnattoman suuri kipu, mikä ei luultavasti jättäisi häntä rauhaan vähään aikaan. M.A jo pelkäsi, että kipu seuraisi häntä loputtomiin, se kiduttaisi häntä ikuisuuksiin asti.

"H-hei! Mitä siellä tapahtuu? Minä soitan p-poliiseille!"
Sen Mary-Ann kuuli ja pystyi jotenkin tajuamaan; se oli ollut jonkun naisen ääni, joka oli luultavasti heille huutanut.
Kauempana heistä tosiaan seisoi naisihminen, joka oli jo ehtinyt asettaa tärisevin käsin puhelimen korvalleen. Hän oli nähnyt, kun kaksi tyttöä olivat hakanneet ja potkineet kolmatta tyttöä.

Roskalaatikkoa ei näkynyt mailla halmeilla, Phinx kirosi raskaasti. Toinen samanlainen liuta samaisten sanojen toistamista seurasi ylimääräisestä äänestä. joku uhkasi soittaa poliisille, voi helvetin helvetti. Phinx sähähti vielä muutaman alakerranherran ja vitun, kunnes vilkaisi Ericaa tylysti.
“Tiputa se siihen”, tyttö kehotti miltei käskevästi. Ihan kuin hänellä muka olisi ollut mitään valtaa Ericaan. Hän vain käski tehdä niin, mikä oli järkevintä juuri nyt. Ja se jos mikä oli suuren suuri ihme, kun kyse oli Phinxistä.

Tyttö ei jäänyt seuraamaan mitä hänen tuttavansa sille kermaperseelle teki, häntä ei liioin edes kiinnostanut. Kengät kopsahtelivat vasten asvalttia tytön suunnatessa tasaista tahtia vain eteenpäin. Hänen ei tarvinnut kiihdyttää kävelyään juoksuksi, vaikka olisikin hyvä olla mahdollisimman kaukana virkavallan saapuessa. Näinkin suuressa kaupungissa se vei aikansa, eikä kiirettä siten liioin ollut.
Nyt hän kaipasi kovasti kahvia, vaikka tupakkakin tekisi ihan hyvää…
Mitäköhän Erica aikoi? Phinxillä ei ollut aikomusta kysyä suoraan neitiä seurakseen, se olisi liian alentavaa hänelle. Seura olisi kuitenkin kelvannut, ei siinä mitään.

- jeps, se oli varmaan ainakin mun osalta sitten tässä (: Kiitos pelistä molemmille! Novan kanssa kaiketi vielä jatketaan tästä sitten uutta peliä? -

Painoa siirrettiin toiselle jalalle enemmän ja kun naispaholainen meinasi päästä lipsumaan olalta alaas, tämä nosti toisen takaisin paremmin, Phinxie Pixie ei löytänyt mistään loistokkaan neronleimauksensa täyttövälinettä, eli roskalaatikkoa, johon Mary-Ann olisi viskattu jonkun pulsun tai narkkarin löydettäväksi ja nyt joku oli huomannut heidän touhunsa ja uhkasi soittavansa poliisit paikalle.
Voihan paska.

Erica kohotti kulmaansa toisen käskylle paiskata blondi alas, hän olisi voinut kiukutella kuin pikkulapsi ettei totellut ketään kuin itseään, mutta poliisien kanssa tekemisiin joutuminen ei kuullostanut kauhean houkuttelevalta millään mittapuulla, joten Takkutukan neuvoa noudattaen Er valutti cheerleaderin alas, kuiskaten ensin tämän korvaan, ''Ja jos kantelet, voit olla varma, että saat verenjanoisen pahisjoukkion kimppuusi..'' jäätävän tyynellä sävyllä, liu'uttaen sitten toisen pois harteiltaan maahan. Jääköön siihen jonkun pelastettavaksi, pikaisen päätöksen tehtyään Erica lähti Phinxin perään, ottaen tätä kiinni nopeilla harppauksilla.

''Terve'' Pahis virnisti, hänen mielestään kummankin pitäisi laittaa vähän vauhtia jalkoihin, mutta vielä ainakaan ei kuulunut sireenien korvia vihlovaa ulinaa, mutta siihen saattaisi tulla hetkellä minä hyvänsä muutos, lisäksi piti toivoa, ettei se silminnäkijä ollut nähnyt heidän kasvojaan kunnolla tai oli surkea kuvailemaan kasvoja, koska myös sillon tulisi ongelmia.
Käveltyään hetken matkaa -häneen verrattuna- hujopin vierellä, Erica ajatteli ehdottaa kahvireissua ja vilkaistuaan mustanpuhuvia vaatteitaan totesi, ettei äskeisestä tapahtumasta ollut juurikaan todisteita, pieniä epämääräisiä, jo kuivuvia veritahroja takissa. ''Kuis olis kahvit?'' Pahis tokaisi, olisihan se ihan okei, tutustua toiseen vähän pahemmin.

--joo, kiitos pelistä molemmille~ ja jees, me jatketaan varmaan sitte uutta peliä : D

//Jees, kiitos Mary-Annen hakkaamisesta ! :------D

Sitten aika tuntui kuluvan kuin pikakelauksella eteenpäin; Mary-Ann olikin yhtäkkiä laskettu maahan, jossa hän makasi melko liikkumatta. Hänen huulensa olivat raollaan, eikä hänen silmänsäkään kovin mukana pysyneet. Phinxin viimeinen uhkaus kaikui kumeisena hänen mielessään. Pian hän kuuli korviinsa vaimeaa sireeneiden ääniä ja yhtäkkiä, kun tyttö avasi hitaasti äsken suljetut silmänsä, hänen vierellään oli kaksi ensihoitajaa, jotka nostivat häntä parhaillaan paareille. Mary-Ann henkäisi kivuliaasti, tajuamattaan, kun häntä nostettiin. Kylkeen sattui niin paljon, että tyttö pelkäsi halkeavansa kahtia.
Ensihoitajien suut liikkuivat ja hetken aikaa cheerleader kuvitteli, että he eivät puhuneet. Hän alkoi sitten hiljalleen kuulemaan vaimeta, epämääräisiä ääniä.
Eikä kestänyt kauaakaan, kun vaaleaverikkö menetti tajuntansa. Hänen silmissään oli vain yks kaks pimennyt, eikä ympärillä olevia asioita kyetty enää tiedostamaan.

Ambulanssi lähti kiireisesti pillit soiden kohti San Diegon keskussairaalaa, jossa Mary-Ann luultavasti vietäisiin suoraan leikkaussaliin.