Release me from this curse I'm in

// Mä oon kyllä otsikoinnin ehdoton tulevaisuus, eheh. Sovittu ( :

"A S T O N!" kuului cheerleadereiden huuto, jonka seassa oli myös Mackenzie Eddingsin ääni. Hän oli sanonut sen normaalilla puheäänellä, eikä yhtään niin kuuluvasti kuin muut. Tyttö ei viitsinyt käyttää ääntään, koska oli vasta pari päivää sitten tervehtynyt viikon kestäneestä karusta flunssasta. Tyttö oli jäljessä kaikesta, sen huomasi näistäkin harjoituksista varsin selvästi. Valmentajan piti selittää jatkuvasti missä Macin piti olla ja mihin aikaan. Ohjelmaan oli tehty valtavasti muutoksia juuri silloin kun hänen piti olla puolikuolleena potemassa jo melkein koko koulun yli pyyhkäissyttä sairausaaltoa. Cheerleader seurasi nyt sivusta muiden tekemistä ja yritti samalla painaa mieleen jokaista liikettä. Nättien silmien ja solakoiden vartaloiden katsominen ei ollut hankalaa, mutta samalla se tietysti oli. Se laittoi hymyilyttämään pakostakin, mutta eihän hymyily ollut pahasta? Hän vain piti näkemästään... Eli ammattimaisesta otteesta lajiin. Yhtäkkiä tyttö joutui kamalan yskänpuuskan uhriksi ja tuntui, että hän yskisi keuhkonsa pihalle. Kun ohi oli mennyt taas useampi kohta, tyttö huokaisi raskaasti ja sipaisi kädellään otsaa, jossa tunsi olevan hikipisaroita.

Ohjaaja istutti lauman vielä hetkeksi lattialle kertaamaan harjoitusaikataulua. Mackenziellä tämä sanoi, että jos seuraavalla kerralla hän on yhtä huonossa kunnossa, olisi parempi olla kokonaan pois. Hän oli ollut jo viikon pois, ei hän enempää haluaisi olla! Nyökyteltyään kuitenkin hyväksyvästi, nousiin ylös ja asteltiin salin reunalle, josta napattiin oma punainen juomapullo. Tyttö suuntasi askeleensa muiden mukana pukuhuoneeseen, yskähtäen vielä kerran.
"Vittu!" Mac huudahti ja paiskasi pullonsa penkille, jolla vaatteet lojuivat. Yksinäiset kyyneleet virtasi silmäkulmista ja ne hävitettiin nopeasti pois kädellä. Se oli ollut hieman karkea ele häneltä, ei tyttö yleensä kiroillut tai heitellyt tavaroita vastoinkäymisen tullen. Mutta nyt hän otti sen oikeudekseen ja ilmoittaa kaikille miltä hänestä tuntui. Cheer-neiti istuutui penkille, hamusi lattialle tippuneen pullon takaisin käsiinsä ja joi. Muihin pukuhuoneessa oleviin vilkaistiin ja suusta kuului vaimea 'Sori'.

Tessa Frayes oli harkoissa tapansa mukaisesti täysin mukana. Hän yritti tehdä kaiken muita paremmin ja loistaa. Pienimuotoinen pakkomielle korjata lyhyyttään suuremmilla eleillä ja pyrkimyksellä täydellisyyteen. Eikä hän toki kauas siitä jäänyt, hän onnistui ihan hyvin liikkeissään notkeutensa tähden, mutta vittuuntui sitäkin suuremmin pienistä virheistään. Kunto ei ollut huono, mutta olisihan se suotavasti parempikin voinut olla. Päässä pyöri ajatus tupakoinnin lopettamisesta, mutta eihän tuo pienikokoinen kaunotar moiseen kykenisi. Hän oli aivan liian koukussa.
Joukosta Tessa ei erottunut oikeastaan mitenkään, sillä kyllähän muutkin tytöt parastaan pistivät. Mutta eipä hän ollut huonokaan, jos hyviä puolia etsittiin. Mieleen nousi pilkallinen ajatus siitä, että samaa ei kyetty sanomaan Mackenzie Eddingsistä, joka tyri koko ajan. Tummatukkainen nättimys ei vaivautunut pistämään moista tytön sairaudesta johtuneen poissaolon piikkiin, sillä tapaus oli itsetuntoa kohottava.
Vilkaisu hyvin menestyneen ja huomiota osakseen saaneeseen, aina niin saatanan täydelliseen lehmään, M.A. McAllisteriin laski Tessan hyvän mielen pohjalukemiin. Toinen loisti liikaa ja Tessa vihasi tuota tyttöä. Eihän moista kenellekään voitu kertoa ja blondille piti aina esittää kaveria. Kuten monelle muullekin.

Catherine piti heille saarnansa kehotettuaan heidät istumaan lattialle. Eikä tessa voinut olla virnistämättä omahyväisesti kuullessaan Mackenzien osakseen saamat moitteet.
Heille annettiin lupa poistua ja tytöt virtasivat massana pukuhuoneisiin noukittuaan kukin juomapullonsa. Niin teki myös Tessa muiden perässä. Pukuhuoneeseen asteltiin ylpeänä ja oikaistiin hieman hametta. Ohimennen piti naurahtaa jollekin randomille jutulle jota yksi tyttö, jonka nimi ei millään Tessaan päähän jäänyt, kertoi toiselle samanlaiselle. Eihän tummaverikkö tiennyt, mutta pitihän sitä nyt hieman edustaa.
Siro sipsutus kuljetti tytön tuon laukkujen luo, okranruskeat silmät loivat paheksuvan katseen elämöimään ruvenneeseen vaaleaverikköön. Mahtoi Mackenzietä tosissaan ottaa päähän, eikä ihan syyttä. Pienen pieni sääli pilkahti tytön silmissä, mutta katosi huvittuneen hymyn tieltä. Toinen pahoitteli heille yleisesti ja Tessa huokaisi dramaattisen raskaasti.
Lyhyt paita kiskaistiin päältä ja tyttö loi hyväksyvän katseen peilikuvalleen. Hän oli oikein soma jopa omasta mielestään, mutta hänessä oli se vika, että vajaa satakuusikymmentä senttiä ei tuonut häntä samalla tavalla esilel kuin useimmat pitkät huutosakkilaiset. Syy, joka sai miljoonaperijättären kulkemaan korkeissa koroissa.

“Ihan syystäkin ottaa päähän, sä kaipaat harjoitusta”, tyttö lausui neutraalilla äänellä ja ilmeettömästi kääntyessään Mackenzietä katsomaan yllään vain lyhyt harkkahameensa ja liioitellusti B-kupin rintaliivit. Tyttö heilautti hiuksiaan ja soi pienen hivenen ilkeänkin hymyn toiselle.
Kengät potkittiin penkin alle ja tyttö kääntyi laukkunsa puoleen löytääkseen pyyhkeensä. Ja siitä seurasi dramaattinen kiljahdus ja liuta mutistuja kirosanoja. Miten hän saattoi unohtaa jotain niin kriittistä kuin pyyhkeensä! Ei voinut olla totta!!
Onneksi oli olemassa se pieni helpottava tekijä, että harkat olivat olleet viimeiset tunnit. Kaiketi hänen sitten tuli virua, inhosi hän ajatusta kuinka paljon tahansa, hikisenä deodorantin ja hajuveden voimin siihen asti, kun pääsisi kotiin ja suihkuun.
Tyttö vapautti itsensä urheiluliiveistään ja varoi katsomasta kehenkään tai kääntymästä kaivaessaan laukustaan uudet rintsikat ja tuiman deodorantin suihkuttelun jälkeen mustan, myötäilevän T-paidan. Hame vaihdettiin legginseihin ja lyhyisiin farkkushortseihin. Siroihin jalkoihin laitettiin kymmenen sentin koroilla varustetut, jumalattoman kalliit ja näyttävät kengät. Varta vasten Tessaa varten teetetyt ja niistä tyttö todellakin piti.

Katse kiersi pukuhuonetta, parille paikalta poistuvalle tytölle moikattiin ja tavaroita ruvettiin keräämään urheilukassiin.

- venyi : DD -

Mackenzie istui penkillä, heiluttaen jalkaansa kuin hermostunut. Juomapullo kävi sulla usempaan kertaan, sammuttamassa janon sekä yskään johtavan kurkun kutiamisen. Huomatessaan muiden alkaneen nopeasti vaihtaa asujaan, päätti tyttö ryhdistäytyä ja yrittää itsekkin päästä eroon hikisestä olemuksesta. Mikä muodostui äskeisen show'n tuskanhiestä, että tavallisesta. Penkiltä noustiin rauhallisesti ja isoa urheilukassista pengottiin tarvittavia tavaroita. Tessan sanat kuultuaan tyttöä ei enää ärsyttänyt niin pahasti, että olisi jatkanut samalla, kiukuttelevalla linjalla. Toisen sanoista ei kuullut yhtään sääliä, jota olisi voinut odottaa ystäviltä, kun toisella meni huonosti. Cheer-siskot kilpailivat toistensa kanssa, vaikka kyseessä olikin joukkuelajista, ymmärrettiin tällaisen puute. Nättiin tummahiuksiseen nostettiin pienesti hymyilevät kasvot. "Niin kaipaan, on kyllä kamala homma yrittää ottaa teidät kiinni.. Mutta enköhän mä siihen jotenkin pysty", Kenzie sanoi luottavaisena ja huomattavasti itsensä kasanneena. Oli hyvä vakuutta muille kuin vain itselleen, että parannus tapahtuisi. Ei saatu antaa epäilyille valtaa.

Suihkutiloja kohti oltiin jo lähdetty kun Tessan kiljahdus kuului. Siitä ei välitetty, koska samanlaisia kuului jatkuvasti tyttöjen pukuhuoneessa. Mac riisui ja laittoi cheerleaderin tavallisen asun naulaan, kuten myös pyyheensä. Tyttö keskittyi niin itseensä, ettei muiden kanssa suihkussa oleminen tuottanut hänelle ongelmia. Joskus tuntui erityisen häiritsevältä. Kuuman veden annettiin valua vartalolle, vältellen kuitenkin kastelemasta hiuksia. Vaalean sävyiset hiukset olivat vieläkin kiinni ponnarilla takaraivossa ja mahdollisesti pysyisivät myös loppupäivän. Puhdistavasta rentoutumisesta ei nautittu kauaa, vaan pian palattiin pyyhkeen luo ja kiedottiin se ympärille. Mackenzie käveli pesualtaiden luona olevien peilien luo ja katsoi peilikuvaansa arvioiden. Iho oli vieläkin hieman kalpea, huomattiin myös että, jäseniin oli alkanut treenaamisen seurauksena taas koskemaan.

Suihkun jälkeen puettiin nopeasti alusvaatteet päälle, joiden päälle ilmestyi rento vaaleansininen mekko. "Nyt ei onneksi ota enää niin kovasti päähän", lausahdettiin valmiilta näyttävälle Tessalle. Harjoituksissa käytetyt vaatteet pantiin laukkuun ja sivutaskusta otettiin esille kännykkä. Tietysti piti tarkastaa oliko joku yrittänyt ottaa yhteyttä. Yhtäkään viestiä tai soittoa ei ollut tullut, mikä pieni pettymys. "Vielä kun nauttisi kupin kahvia, unohtuisi nämä kamalat harjoitukset... Mistä sä oot muuten ostanu noi kengät?" Mac oli huomannut toisen jalassa olevat kengät, jotka olisi itsekkin taatusti omistanut. Tytöllä oli tänään jaloissa mukavat muutamalla sentillä korkoa varustellut avokkaat. Ei yhtään niin huomiota janoavat kuin Tessan.

Mackenzie sai itsensä kasaan, mikä olikin täysin suotavaa. Tuo totesi Tessalle, että muiden kiinniottamisessa oli työtä, mutta blondi uskoi selviytyvänsä siitä. Tummaverikkö hymyili sievästi, joskaan ei ystävälliseen sävyyn. Huulen kertoivat sanattomasti pikemminkin, että toivossa oli hyvä elää. Mutta olisihan se muidenkin tyttöjen osalta hyvä., että tuo tietty vaaleaverikkö saisi harjoituksista otteen.
Vaaleaverikkö katosi suihkuun, kuten useat muutkin tytöt. Tessalta se ei valitettavasti onnistunut, sillä kuten jo mainittu, ei tytön pyyhe ollut mukaan tarttunut. Ja yhä tuo siro neiti jaksoi siitä itseään sättiä, joskin ulospäin oli täysin tyyni kamojaan kasatessaan.
Tessa laittoi hiuksiaan, pöyhi ja asensi katsellen itseään mittailevasti peilistä. Lakkaa suihkuteltiin säälittä. Kampaus oli huomattavasti tärkeämpi kuin mahdolliset valitukset muilta. Joskin, kenelläkään tuskin oli kovastikaan valittamiseen varaa. Tessa oli huomattavasti hienovaraisempi kuin pahimmat muovinukkemaiset pakkelinaamat.

Tummaverikkö kääntyi katsomaan okranvärisillä silmillään Mackenzieen, joka puhui hänelle. Nyt tyttö saattoi jo oikeastikin hymähtää sipaisten samalla hiuksiaan. Se ei oikeastaan johtunut siitä, että toinen kertoi lahtuneensa, vaan siitä että tyttö tosiaan kehui hänen kerrassaan upeita ellei jopa täydellisiä kenkiään.
“Kiitos. Mä olen teetättänyt nää, isän hyvä ystävä osaa todellakin hommansa ja siihen on voinut ennekin luottaa, joten… No, ei se sua kuitenkaan kiinnosta”, Tessa selitti sulkien suunsa muka vaatimattomana katsellen pieni teennäinen hymy huulillaan cheer-siskoaan. Jos tummaveriköltä ei ollut mennyt mitään ohi tai hän ei ollut ymmärtänyt mitään väärin, mikä ei toki voinut olla edes mahdollista, oli Mackenzie puhunut jotain kahvista. Ja oikeastaan, eipä Tessallakaan ollut kiirettä mihinkään…
“Ajattelitko sä Dusty’sia vai jotain muuta?”, Tessa kysäisi salavihkaisen viattomalla äänellä. “Saako sieltä yhä yhtä hyviä erikoiskahveja kuin ennen?”, Tessa kysäisi rupattelu sävyyn. Siitä oli kuitenkin pitkän aikaa kuin hän viimeksi kyseisessä kahvilassa oli käynyt. Pariisissa hän oli tottunut hemmotteluun, joten Dustyn ennen kovin laadukkailta tuntuneet kahvit saattaisivat maistua suussa sekundalle. Riskejä oli kuitenkin otettava jos aikoi pitää itsensä pinnalla. Ja hän voisi kahvin lomassa hieman tutustuakin tähän tyttöön… Joskaan ei toki liiaksi, Cherietä ei kannattanut tehdä mustasukkaiseksi. Edes syyttä.

Kenzie kuunteli toisen selittäessä kengistään katsellen välillä puhuttuttavia. Kenkien teetättäminen oli melko kallista hommaa, mutta tiedettiin, ettei Tessalla ollut ongelmia niiden maksamisessa. Mac tyytyi ostamaan vaatteensa suoraan kaupasta, siinä oli se hankaluus, että joillakin saattoi olla samanlainen. Olla sitten jonkun kanssa kuin kaksoset, mitä ei mielellään tapahtunut. "Tietenkin mua kiinnostaa mistä tollasia aarteteita saa. Voisit antaa sen numeron, niin mäkin voisin käydä hyödyntämässä sen taitoja", tyttö ehdotti toisen kehuskellessa tekijää. Arvattiin ettei toinen kertoisi helposti tietoa, koska parhaat kultakimpaleet haluttiin pitää itsellään, oli kyse sitten pojista, vaatesuunnittelijoista, ystävistä. Itsekkyyttä parhaimmillaan ja loiston tavoittelua.

"En tiedä mitä sieltä on ennen saanut, koska aloitin vasta viime viikolla juomaan kahvia", naurahdettiin ja vedettiin laukun viimeinenkin vetoketju kiinni. "Mutta hyvältä se maistui viime kerralla." Toisen mielestä se, mikä maistui hyvältä saattoi maistua pahalta tai toisinpäin. Toivottavasti heillä oli samanlainen maku. "Mutta siellä kyllä viihtyy vähän kaikenlaiset oppilaat..." toista katsottiin tietynlaisella ilmeellä, olettaen toisen tietävän mitä tarkoitettiin. Kun koko päivän koulussa on joutunut näkemään tiettyjä kasvoja, vapaa-ajalla haluttiin niitä suinkin vain välttää.
"Ajattelitko lähteä siis seuraksi?" tarkastettiin. Puuteri oli ilmestynyt käteen, ja sitä taputeltiin ympäri kasvoja peilistä katsoen. Tessa ei ollut hänelle se lähin ryhmästä, mutta tulivathan he ihan hyvin juttuun. Onneksi, sillä oli todella kiusallista jos cheerleader ryhmässä olisi ollut joku ärsyttävä tyyppi. Ei Mackenzie kuitenkaan voinut sanoa, että olisi kaikista yhtä paljon pitänyt. "Luulisi sun näkevän Hayesia", cheerleader sanoi, ei mitenkään piikittelevästi vaan ihan ihmetellen. Ei ollut salaisuus kenen kanssa toinen kulki.

Tokihan se Tessaa miellytti kovasti, kuinka toinen tuntui oikeasti kiinnostuneelta hänen upouusista kengistään. Ja aivan syytäkin, toki. Olihan positiivinen huomioiminen ja kehut aina mukavaa kuunneltavaa. Toinen tyttö vihjaisi, että Tessa voisi toki antaa taiteilijan numeronkin, mihin hymyiltiin vain salavihkaisesti. Tottahan se oli, ei aarteita noin vain muille jaeltu, jos ne oli itse löydetty ensin ja niistä pidettiin. Tummatukka saattaisi nyt kevyesti vaihtaa keskustelun pois kyseisestä. Ja kahvi oli siihen kovin hyvä keino. Onneksi Tessan ei kuitenkaan tarvinnut sanoa itse mitään, kun Mackenzie kertoi jo vastausta esitettyyn kysymykseen. Aloittanut kahvin juonnin vasta viime viikolla? Tessa ei ainakaan olisi pärjännyt ilman päivääkään. Pienestä pitäen sitä oli opittu juomaan. Mielellään mustana, mutta vain jos sen sai itse keittää tai joku keitti sen, jonka kahvinkeittotaitoihin saattoi luottaa. Kahviloissa oli muutenkin tyylikkäämpää tilata erikoiskahveja kuin muka olisi tietänytkin niistä jotakin. Ja kaikenlaista oli tullut koettua, varsinkin pettymyksiä.
“Se on kyllä ihan totta”, tyttö tuhahti toisen viitatessa, ettei Dusty’s ollut vain kerman suosima kahvila. Siellä oli varaa asioida myös… rupusakin. Vaikka olihan heissäkin helmensä, jota toki ei saatettu sanoa ääneen. Edes Cherie ei tiennyt mitään Tessan suurimmista kaappiin lukituista luurangoista.

Toinen kysyi ajatteliko Tessa tarjota hehkeyttään viihdyttämään toista. Tai ei oikeastaan ihan niillä sanoin, mutta niin Tessa sen tahtoi kuulla. Mistä sitten olikin riittämiin syytä nostattaa vieno hymy huulille.
“Jos seura vain kelpaa”, tyttö vastasi vilkaisten itseään peilistä sipaisten hiuksiaan. Aivan kuin niissä muka mitään laittamista olisi ollut. Omasta kuvajaisesta tyttö siirsi katseensa takaisin Mackenzieen tuon huomauttaessa, että oli luullut Tessan näkevän Cherien. Tyttö hymyili suloisesti toiselle, joskin se oli kovin ylpeän ihmisen hymy.
“Tarvitseehan Cheriekin vapaapäiviä”, tyttö naurahti. “Sitä paitsi eiköhän Cherien kaltaiselle tytölle ole aina seuraa tarjolla”, tyttö vielä huomautti. Ääni ei ollut edes mitenkään katkera, sillä Tessa saattoi olla oikeasti iloinen ystävättärensä puolesta. Vientiähän tuolla oli, sitä paitsi hän oli siinä käsityksessä, että ihan oikeaakin kiinnostusta oli ilmassa. Joskin se oli salaisuus, joka ei saisi livetä Tessan huulilta muiden korviin.

“Oletko sä autolla?”, tyttö kysäisi kevyellä sävyllä. Itse hän nimittäin ei ollut, sillä oli päässyt veljensä kyydissä koululle. Eikä siinä mitään valittamista ollut, Donin auto oli kadehdittavan upea yksilö.

"Kelpaa toki, jos vain uskallat. Saatan ehkä kiskaista kahvit päällesi, mutta yritän olla tekemättä sitä", naurahdettiin katsellen peilistä itseään katselevaa nuorta naista. Tunnetasolla laantuminen oli tapahtunut, mutta ei voinut tietää mistä vastoinkäymisestä tyttö olisi seuraavaksi kimpaantunut. Turhautuminen oli tehnyt hänestä jopa vihaisen, joskaan toisen ihmisen päälle ei ollut vielä käyty. Tuskin mitään järkyttävää sattuisi kahvilassa, ainakaan hänelle. Se, että paikasta ei löytyisi hänen tähän astisen kahvittelijan uransa lempikahvia, ei saisi vaaleahiuksista hermostumaan. Hän oli sopeutumisen haluinen, se hallitsi suurimmaksi osaksi tyttöä, joka ei voinut olla täysin sitä mitä oli. Yritettiin olla kuten kuka tahansa muu, se oli sopeutumista. Pieni huokaus kuului, hän ei päässyt huolistaan eroon ja sellaisia tuntui kasaantuvan yhä lisää hartioille. Mutta tyttö tosiaankin halusi unohtaa huonosti menneet harkat ja nauttia vapaa-ajasta.

"Ai vapaapäiviä susta vai ihan yleisesti?" Tessan puhuessa vapaapäivistä, kuulosti se viralliselta Macin korvaan. Tessan seuraava lausahdus tuki sitä, että suositun kalenteri oli varmasti täynnä ja näitä 'vapaapäiviä' tuskin oli paljoa. Luulisi sen olevan raskasta jos revittiin joka suuntaan, mutta eipä ilmoille ollut tullut huhuja siitä että Cherie olisi kyllästynyt puuhaansa. Se olisi ihme, joillekin ehkä suuri siunaus, jos tyttö jättäisi paikkansa antaen sen jollekulle muulle. Mackenzie ei osannut ottaa siihen kantaa, ei hänellä ollut juuri kiinostusta siihen paikalle. Useimmat eivät tosin uskoneet, yleisesti kun puhuttiin että ihan kaikki tavoittelivat niitä paikkoja. Haluttomuus ei johtunut siitä, että siihen ei oltaisi kyetty, enemmän se johtui kaikista asioista jotka olisivat tulleet helpommin esille.

Mac oli meinannut itse kysyä toiselta, että menisivätkö he hänen autollaan. Hopean värinen BMW odotti pihassa. "Oon, voidaan mennä sillä jos sulle sopii", laukku nostettiin viimein olkapäälle, viimeinen vilkaisu peiliin ja pukuhuoneesta pois johtavalle ovelle. "Pitäiskö meidän tsekata Dusty's, että jos siellä on kamalat apinalaumat niin mennä mieluummin muualle?"

Tessa hymähti varoitukselle, mutta antoi asian olla toteamukseen mitään vastaamatta. Kaikkien kannalta kaiketi parempi olisi, ettei Mackenzie missään tapauksessa kajoaisi Tessaan suuttuessaan. Siitä nousisi meteli ja useat ongelmat saisivat syntynsä.
“Vapaapäiviä yleisesti”, Tessa hymähti. Eivät he olleet Cherien kanssa mitään sopineet, mutta kaiketi tyttö olisi tästä seurasta luopunutkin Cherien tähden. Niin olisi varmasti tehnyt moni muukin, kelle nyt ei Queen beenin huomio olisi kelvannut.
Mackenzie kertoi olevansa autolla ja kysyi menisivätkö he sillä. Tessa vastasi toiselle pienellä hymyllä. Vastaus vahvistettiin vielä verbaalisestikin.
“Miksipä ei”, tyttö sanoi ja otti keinuvia askelia kohti ovea.
Korkeanpaikan kammosta ei ollut tytöllä pelkoa, vaikka kengistä korkoa kiitettävästi löytyikin. Tessa kun tosiaan ei lukeutunut niihin, jotka kaatuessaan olisivat pudonneet korkealta. Tai kuului, mutta vain kuvainnollisessa mielessä, eikä suinkaan kirjaimellisesti.

“Tehdään tosiaan niin, mä tahdon juoda kahvini ilman ympäristöhaittoja”, tyttö tokaisi avaten oven. Hän oletti automaattisesti blondin seuraavan itseään, joskin olisi kai ollut parempi antaa Mackenzien mennä edeltä, kun kerta tiesi minne autonsa oli jättänyt.
Jalat veivät laukkuja kantavan tytön ulos asti, eikä tummaverikkö kertaakaan vilkaissut taakseen, ylpeydestä. Ulkona eksyi salakavalasti urheilijan painajainen huulille ja se löysi itseensä helposti tulen. Tessalla ei ollut aikomustakaan suunnata vain tämän yhden tähden tupakkakopille. Siellä nyt vasta epämääräisyyksiä olisikin.
“Jos sä menet edeltä”, neiti kehotti olettaen blondin seuranneen häntä tänne.

Mackenzie oli seurannut toista ja oli kulkenut noin metrin jäljessä. Ei oltu edes yritetty rinnalle tai ohitse. Tyttö mietti silmäillessään Tessan takaraivoa, oliko tuossa jotain, joka saattoi muistuttaa neiti Cheriestä? Tätä koulun kuningatarta ei tunnettu niin yksityiskohtaisesti, että niin olisi voitu sanoa. Mac otti avaimet esille taskusta jossa niitä aina säilytettiin. Vaalea cheerleadereistä katseli toisen polttamista hieman vakavan näköisenä, mutta ei sanonut mitään. Kommentoitu tai vastattu ei sittenkään kun tyttö puhui edeltä menemisestä. Askeleita nopeutettiin ja pidenneet, korkokengillä kävelevä oli helppo saavuttaa, vaikka toisen kulku ei mitenkään näyttänyt epävakaalta. Nyt hän oli johdattamassa heitä parkkipaikalle jossa menopeli olisi. Toiseen suunnattiin hymyilevä katse. "Tuo sitten sammuksiin ennen kuin lähdetään." Mac oli tarkka siitä ettei hänen autonsa pilaantuisi ulko- tai sisäpuolelta. Jopa Puppy matkusti autossa sille varatussa kuljetuskopissa ja kuinka ikävältä se hänestä tuntuikin, oli se parempi auton kannalta. Tosin, hänen ei tarvinnut sotkuja siivota sillä siihen olivat muut ihmiset. Tiukkaan huolenpitoon kuului myös tupakansavu, joka ikävästi kuulemma tarttui verhoiluun ja haisisi sitkeästi. Toisen ajateltiin ymmärtävän.

Hän tunsi jo nenässään pakokaasun, lähettyvillä oli käynnissä auto, ehkä kaksikin. Tyttö asteli nopeasti auton takaa, joka oli peruuttamaisillaan parkkiruudusta. Lähtevä auto oli pelkkä romukasa hänen autonsa rinnalla, joka oli kalliin näköinen ja kiilsi kuin se olisi juuri pesty. Eikä siitä todellisuudessa ollut kauaa, muutama päivä ja kun kaupunkiajelua harrasti, harvemmin osui kuralätäköihin. Kun taas äskeistä autoa sellaiset olivat näyttäneet syleilleen urakalla. Mackenzie aukaisi lukosta auton ovet, ja laittoi laukkunsa takapenkille ottaen sieltä lompakkonsa ja kännykkänsä. Nyt vuorostaan aukaistiin kuskinpuoleinen ovi, sisälle ei vielä istuuduttu vaan katsahdettiin tummaverikköön. "Muistin, että siellä toisessa kahvilassa taitaa tänään olla joku teemapäivä", sanottiin ja pidettiin kättä auton ovella. Teemapäivä haiskahti hieman överiltä, mitä kermalainen ei ehkä nyt jaksanut. "Mut toivottavasti Dusty's ei menetä meidän luottamusta." Tyttö katsahti muualle puolitutun kävellessä ohi hymyillen, siihen ei vastattu. "Luuletko, voisikohan ne epämieluisat heivata pois sieltä?", Mac naurahti pienesti ja istuutui autoon. Kännykkä ja lompakko pudotettiin pieneen syvennykseen joka erotti etuosan penkit toisistaan. Avaimet pujotettiin virtalukkoon ja peruutuspeilistä katsottiin pikimiten oma ulkoasu. Nutturasta eksynyt kiehkura laitettiin korvan taakse. Tarkkaillen vielä peilistä kasvojaan, Mac käynnisti auton ja sen kehräys muistutti ulkokuorta - se kuulosti yhtä laadukkaalta kuin ulkonäkö antoi luvata.

Tessa tunsi vaaleaverikön katseen, se oikeastaan jopa poltti häntä. Toisen onni, ettei tuo moittivasta ilmeestään huolimatta sanonut mitään Tessan savukkeesta. Tupakointi oli toinen suhteellisen herkkä kohta tytön pituuden lisäksi, kuten homoseksuaalisuuskin. Hän vain oli liian koukussa lopettaakseen, mutta eihän sitä kenenkään sopinut hänelle edes vihjata.
Toinen huomautti, että tupakan pitäisi palaa loppuun ennen kuin oli mitään asiaa autoon. No, sen Tessa sentään sieti, vaikka hieman vinosti hymähtikin. Eriasia olisi ollut, jos Mackenzien auto ei olisi ollut puoliksikaan niin hieno kuin mitä oli.
Kun auto meinasi ajajaa vaaleaverikön yli, ärähti Tessa kiukustuneena.
“Vittu mikä kusipää! Saisi vähän kattoa kenen päälle on ajamassa”, tummaverikkö tuhahti silmiään pyöräyttäen. No, kermalla oli täysi yksinoikeus puhua toisistaan selän takana ja vaikka vihatakin toisiaan, mutta kenelläkään muulla ei sellaiseen ollut mitään oikeutta. Todellakaan. Puhumattakaan nyt siitä, että joku idiootti ei katso yhtään kenen yli on ajamassa.

Natsa nakattiin asvaltille ja tupakantuoksuinen tummaverikkö sipsutti koroillaan lähemmäs autoa seuraten toisen esimerkkiä oven avaamalla ja istumalla pelkääjänpaikalle.
“Toivotaan tosiaan, ettei Dusty’s petä”, Tessa huokaisi. Teemapäivää hän nyt vähiten kaipasi… Toisen ehdotus oli kieltämättä vallan mainio, vaikkain vaikeasti toteutettavissa. Sai se tummaverikön kuitenkin naurahtamaan.
“Se olisi mahtavaa”, neiti ilmoitti hymyillen. “Mutta realistisesti ajateltuna, ne ovat liian iilimatoja lähteäkseen helposti…”

Harmaa ajoneuvo ajatettiin koulun edustalla olevalta parkkipaikalta. "Eikö kaksi vahvaa naista muka saisi iilimatoja irtoamaan?" naurahdettiin. Luuserihan ei tiedettävästi treenannut kanankoipiaan, joten eikö se olisi helppoa. "Ja sähän voisit käyttää keinoista vanhimpia eli flirttailla vähän", Mac katsahti nopeasti vierellä olevaan, kääntäen katseensa tiehen. Hän antoi tehtävän mieluummin toiselle kuin tekisi sen itse. Iilimadothan olivat inhottavia otuksia, eikä tyttö halunnut niihin todellakaan koskea. Koska Dusty's oli kävelymatkan päästä, ei kestänyt kauaakaan kun he olivat kadulla jonka varrella kyseinen kahvila sijaitsi. Tyttö hidasti vauhtia ja pysähtyi kadun reunaan. Hän ei ollut sammuttanut moottoria vaan katseli Tessan puoleisesta ikkunasta Dustys'iin sisälle. Oliko tämä joku hauska pila? Jos ikkunoista näkyi oikein kahvilassa oli meneillään nörttiklubin tapaaminen. Hammaslaudat kimmelsivät oikein hyvin! "No jos käydään kuitenkin katsastamassa se toinen... Eihän meillä kai mitään kiirettä ole", Mackenzie huokaisi sanoessaan. Tessa ei ollut tuntunut pitävän vaihtoehtoisesta kahvilasta, mutta kyllä heidän nyt johonkin piti mennä!

Tyttö nosti kytkintä pienen mietintä tauon jälkeen ja kaasutti eteenpäin katua. "On kyllä olemassa kolmaskin paikka", tokaistiin virnuillen sen enempää kertomatta. Hän oli saanut paremman idean, joka tarjosi paljon enemmän kuin jokin kahvila. Tessalta ei koskaan kysytty mitä mieltä hän olisi, mutta koska kuskina toimi Mackenzie oli hänen päätettävissään mihin mentiin. Tyttö painoi enemmän kaasua, että he pääsivät vanhoista valoista tarvitsematta pysäyttää. Hän ajoi muutaman korttelin eteenpäin ja kääntyi ehkä hieman epämääräisen näköiselle kujalle, joka osottautui umpikujaksi. Mutta heidän ei tarvinnutkaan mennä enää eteenpäin. Hän pysäytti auton lähelle roska-astioita ja käski Tessaa vain seuraamaan perässä. Mackenzie asteli ainoalle ovelle joka kujalta löytyi ja soitti ovikelloa. Hetken odottelun jälkeen oven tuli avaamaan keski-ikäinen japanilainen mies, jolla oli päällä verryttelypuku. "Neiti Mackenzie! Kuinka te voitte?", mies huudahti hieman murtaen ja suuteli Maciä kummallekin poskelle. "Hei herra Mori, voin erittäin hyvin... Sopisiko teille jos minä ja ystäväni", nyt viitattiin Tessaan, "voisimme tulla käymään New Yorkin tyyliin?" Mies näytti epäluuloiselta, jopa Mac luuli että tuo kieltäytyisi. Mies kääntyikin ympäri huutaen jotain. "Tulkaa sisään" perääntyvä kiinalainen sanoi ja se tulkittiin myöntäväksi vastaukseksi.

Cheerleader käveli käytävää pitkin jonka varrella oli paljon suljettuja ovia ja tuli lopulta isoon saliin. Oli sohvia, pöytäryhmiä, baaritiski sekä korokkeita joissa oli tankoja. Se oli strippiklubi, miksikä sitä ei kadulla ohi mennessä tunnistanut. Mutta kun tuli sisälle, tiesi tasan tarkkaan mikä tarkoitus paikalla oli. Nyt päivällä se oli täysin tyhjänä ihmisistä, minkä takia tyttö oli tuonutkin heidät tänne. Etenkään ei epämieluisia tyyppejä ympärillä, jotka saastuttivat ilmaa. "No, kerro mitä haluat juoda? Kaikki tuo tuolla on meidän", hän viittasi tiskin taakse oleville täysille pullohyllyille.

Tessa katsahti vaaleaverikköä ja tuhahti, vaikkeikään pahantahtoisesti. “Irtoamaan, vähintään sitten raivonvallassa, kyllä, mutta koskea nyt sellaista”, neiti puheli ja värähti teatraalisesti. Jep, etova ajatus. Ainakin hänen kuorensa sanoi niin.
Flirttiehdotus sai tummaverikön kääntämään katseensa kuskina toimivaan Mackenzieen. Tessa naurahti epäuskoisena.
“Pahin virhe, mihin kukaan koskaan saattaisi sortua. Siinä menisi sekä maine, että saisi peräänsä laumoittain pellejä”, neiti ilmoitti. Laukkua kollattiin hetki ja Tessa etsi meikkipussistaan puuterirasian tarkistaen meikkinsä kunnon pikaisesti peilistään. Sitä tuo teki tottumuksesta liiaksikin usein.
Dusty’sin edessä neidon silmät laajenivat ja tuo näytti järkyttyneeltä. Mackenzie teki ehdotuksen, jota vastaan Tessalla ei ollut yhtään mitään. Hänen vastaustaan ei odotettu, mikä oli kieltämättä melko loukkaavaa, mutta päätös oli kuitenkin oikea. Mitään tummaverikkö ei juuri jaksanut nalkuttaa. Toivottavasti ei mitään typerää teemaa…

Kolmas paikka… Tytön kulma kohosi kysyvästi, katse siirtyi vaaleaverikköön jälleen. Hiuksia sipaistiin, mitään ei kysytty. Toisen ilme kertoi, ettei lisäinformaatiota hetkeen saataisi. Joten turhaanpa lypsämään.
Auto pysähtyi, neidit nousivat kyydistä. lyhyempi keikkui koroillaan perässä, joskin hieman epäluuloisena. Hämärältä näytti, mutta joku sai suun pysymään kiinni. Jos joku oli ärsyttävää, niin rasittava kyselytulva, sen tiesi Tessakin. Ja hän ei tahtonut olla rasittava, jos kyseessä oli vähemmän etova cheer-sisko.
Oven avannutta miestä mittäiltiin epäillen, eikä tuo vaikutusta miljoonaperijättäreen tehnyt. Olisi kai pitänyt kääntyä koroillaan ja sipsuttaa pois… Uteliaisuus oli kuitenkin vei voiton, se kun oli yksi pahimpia syntejä Tessan syntilistalta.
Heidät päästettiin sisään, vaikka se hetken vaikutti mahdottomalta. No, Tessa seurasi yhä hiljaa perässä.

He saapuivat autioon baariin, joka korokkeista ja tangoista päätellen ei ollut niitä perinteisimpiä. Vaikka kasvot olivat ilmeettömät, nauroi pieni piru Tessan olkapäällä helakasti. Enkeli oli peittänyt silmänsä ja kadonnut näkyvistä.
“Kahviin nyt ei ainakaan tyydytä”, neiti ilmoitti itsestään selvyyden ääneen. “Vaikka voisihan sitä hieman terästää…”
No, myönnettäköön, ettei Tessa ollut niinkään diiva juomisen suhteen. Drinkkien nimet ja sisällöt oli opeteltu lähinnä muodonvuoksi. Eihän sitä nyt mitä tahansa ronskisti kehdannut juoda muiden nähden… Mutta sitä tummaverikkö tykkäsi harrastaa enemmän..

Mackenzie naurahti kun tummahiuksinen sanoi hänen omat ajatuksensa ääneen, ei ainakaan kahvia. Tyttö liikkui tiskin luo, luoden hitaita silmäyksiä pulloihin. Ulkoasu oli hyvä kuin sisältökin, mutta Mac ei joisi tänään vodkaa. Hän ei enää ikinä joisi sitä. Katseen osuessa kyseiseen tavaraan kamalat mielikuvat nousivat puistattamaan tyttöä. Tiskin takana käsiin etsittiin tarjotin, jolle voisi koota juotavaa. "Tuon vähän kaikkea, niin on valinnan varaan" hän huikkasi toiselle, löytäessään juuri kaksi keskikokoista lasia heille.

Melko painavaksi tullutta tarjotinta kannettiin pyöreän pöydän luo. "Ei kai sua haittaa kun tultiin tänne?" kysyttiin. Vielä ei ollut tullut suoraa palautetta päätöksestä, joka oli tehty oman pään mukaan. "Ei tää oo mikään kovinkaan trendikäs mesta", tyttö katseli ympäristöä piirittäviä tankokorokkeita. Eihän naiset paikassa mitenkään voineet viihtyä, ainakaan suurin osa. Aviomiehet ja poikaystävät tuhlaamassa rahansa ja ajatuksensa toisiin naisiin, joilla ei ollut yhtään liikaa päällä. Paikka oli kuitenkin nyt hiljainen ja jos ei ajatellut asiaa, olisi voinut paikkaa pitää vaikka lasten leikkihuoneena. "Sentään ilmaista juomista", hän nosti tarjottimelta juuri pullon käsiinsä, "kiitos minun ja mukavien suhteiden." Mackenzie varmisti vielä ettei se ollut vodkaa ja kaatoi nestettä lasiin. Tuolille istuuduttiin ja viereiselle jalat asetettiin suoriksi, mekon asentoa parannettiin, ettei vilahduksia päässyt tapahtumaan. "Mutta mulla on yksi ehto." Tyttö ei ollut vielä maistanut juomaansa vaan piti kaksin käsin kiinni lasista. "Sä et saa kertoa tästä paikasta kenellekään, varmuuden vuoksi. En jaksa ketään korvan juurelle vinkumaan, ymmärrät varmaan", nyt vaaleahiuksinen nosti lasin huulilleen asiansa loppumisen merkiksi. Hetken aikainen tuijotus Tessaan ja miete siitä, oliko ollut järkevää tuoda juuri erään tietyn paras ystävä tänne. Cheerleaderilla ei ollut siis kovin suuri luottamus kaltaiseensa.

Kenzie nauroi Tessan ilmoitukselle, mihin tummaverikkö hymyili hieman. Tessan katse seurasi vaaleahiuksisen neidin matkaa baaritiuskin taa, muutaman pullon nappaamista tarjottimelle.
“Sopii mainiosti”, neiti Frayer vastasi Mackenzien kertoessa tuovansa reilusti valinnanvaraa. No, tummatukkainen tyttö siirtyi istumaan erään pöydän tuoliin ristien siististi jalkansa ja oikaistessaan hameensa helmaa.
Toinen tyttö uteli haittasiko Tessaa tänne tulo, mainitsi itsestäänselvyyden paikan trendikkyydestä ja sitten huomautti, että ainapahan juoma oli ilmaista. Ja aivan kuin se ongelma Tessalle olisi ollut.. .Mutta ilmaisesta viinastahan ei voinut kieltäytyä.
Tytön olisi tehnyt mieli vastata toiselle suoraan, että paskat väliä, mutta eihän sellaista voinut toiselle cheerleaderille sanoa. Saisi vielä kuulla muutaman viikon päästä koulussa olevansa karski rekkalesbo… Karua.
“Suhteilla pääsee vaikka salaa strippiklubille juomaan”, tessa hymähti. “Ei haittaa ja en hiisku mitään. Kunhan säkään et mene mainitsemaan ohi suusi mun sivistymättömästä ryyppäämisestäni”, neiti lateli iloiseen sävyyn. Rivien väliin jäi kuitenkin selkeästi luettavaksi uhkaava tai muuten… -sävy.

“Ja mä jos kuka ymmärrän täysin, maine on kaikki kaikessa”, Tessa totesi äänessään pieni hippunen katkeruutta. Hän oli niin paljon muutakin kuin vain se tylsä tyttö, jonka näytti. Niin paljon.
“Ja kun se nyt on jo mainittu, että mä en pidä tissuttelusta, niin”, Tessa naurahti nousten koroilleen, napaten lähimmän pullon hyppysiinsä, avaten sen ja kaataen lasinsa puolilleen nestettä. Mitäpä sitä turhaan lantraamista harkitsemaan, kun se kävin näinkin. Nopeammin nousisi ainakin päähän.

Paikka vetosi tyttöön saaden tämän katselemaan ympärilleen. Kuullessaan Tessan äänen pieni kuvitelman poikanen katkaistiin ja katse suunnattiin tyttöön. "Niin juuri ja sellaiset suhteet ovat kaikken mukavimpia", tyttö naurahti, ainakin hänen mielestään. Vaikka ei mitään vikaa ollut muissakaan suhteissa joiden takia sai erityiskohtelua. Mackenzie oli mielissään että tummempi heistä otti tosissaan sanat kenellekään kertomisesta. Mitään lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon - tyyppisiä loruja ei haluttu pakottaa toinen toistamaan. Se olisi ollut vielä huonompi tapa pitää suu kiinni kuin suoraan puhuminen. "Sivistymätön? Kukaan ei varmasti uskoisi kun kertoisin... Mitä en siis tee", tyttö vakuutti. Nyt kun säännöt oli sovittu, pystyi hyvillä mielin keskittyä rentoutumiseen.

Mackenzie nyökkäsi. Tietenkin tyttö tiesi maineen puhtaana pitämisestä. "Osaisitko kuvitella elämää jossa se ei olisi niin tärkeää?" Kenzie heitti ilmoille pienen ajatusleikin, jota itse oli päässään pyöritellyt. Se oli kiintoisaa ja erittäin houkuttelevaa, mutta toteutettavissa? Tuskin ainakaan nyt.
"Siitä vaan", kuului Macin kannustus pulloja kohti hyökkäävälle tytölle, "en mäkään sellaisesta tyylistä oikein välitä." Tämä jos mikä oli mielenkiintoinen tapa tutustua toiseen. Ryypätä tai siis nauttia alkoholia kahdestaan eikä suuressa porukassa kuten yleensä. "Ja valitettavasti täytyy sanoa, ettei me täällä koko iltaa voida olla. Sillä tää aukeaa illansuussa, ja sillon meidän on oltava mahdollisimman kaukana", cheerleader muistutti ja kohotti uudestaan lasia. "Eli hyvä syy olla jarruttelematta."

Toinen tyttö tokaisi sellaisten suhteiden olevan niitä mukavimpia, mihin Tessa hymähti itsekseen. Suhteet olivat hyvin mukavia… Ja eritoten ne parhaimmat suhteet… No, Tessaa juoruilta suojeli Cherien pahasilmä. Kukaan ei kertonut Tessasta loukkaavia juoruja joutumatta pelkäämään asemansa puolesta. Cheriellä nyt vain oli sellainen vaikutus oppilaisiin Astonissa.
Toinen totesi, ettei kukaan edes uskoisi Tessaa sivistymättömäksi juojaksi, mihin tummatukka nauroi. Jos ihmiset tietäisivät hänestä yhtään sen enempää, mitä tyttö päällepäin näytti, heistä suurin osa osaisivat tuskin pitää tummaverikkö lainkaan samana ihmisenä kuin sitä Tessa Franceska Carita Frayeria, jonka tiesivät.
“Ja sehän on vain hyvä asia”, tyttö hymähti vinkaten toiselle silmää todistaen aiemmat sanansa kumotessaan whiskeyn ykkäsellä alas kurkusta. Hetken neste poltteli, mutta miksipä moisesta olisi välitetty sen enempää. Mitään diivailua oli turha harrastaa tällaisessa paikassa. Ja nyt oli vain luotettava siihen, että toinen tajuaisi pitää suunsa kiinni kaikesta, mitä Tessa tänään tulisi tekemään.

Toinen kysyi, osasiko tummaverikkö kuvitella elämää, jossa maine ja pankkitilin saldo eivät olisi niin tärkeitä…
“Kuvitella ehkä, mutta aivan eriasia, olisiko musta elämään sellaisessa”, tyttö pohdiskeli kaataen lisää nestettä lasiin. “Mutat mä uskon siihen, että jokaisella cheerleaderilla on kaapissaan ne luurankonsa. Olisi oikeastaan jopa outoa, jos kukaan ei vaivautuisi piilottelemaan mitään maineenmenetyksen uhalla…”
Sehän tarkoittaisi sitä, että kermalaisista tulisikin samanlaisia kuin kapinallisista… Joskin, mitäpä Tessa mielelleen mahtoi.. Hän vain sattui pitämään kapinallisia mielenkiintoisimpina kuin useimpia kanssa klikkiläistään.

Mackenzie muistutti siitä, että ennen iltaa heidän olisi kadottava, mikä oli myös syy juoda nopeaa tahtia. Tessa naurahti itsekseen leikitellessään ajatuksella, etteivät he lähtisikään ennen iltaa... Moinen oli kuitenkin typerää, sillä ei hän nyt aivan kurittomaksi saattaisi toisen cheerleaderin kanssa käydä. Saati ehdotella mitään niin... rahvaanomaista.

Mackenzie tyrkkäsi lasinsa tasolle juotuaan sen tyhjäksi, olo oli mitä mainioin. "Niin taitaa olla", tyttö totesi hymyillen. Väitteet jotka tuntuivat kaukaisilta eivät levinneet niin helposti, jos asioita ei pystynyt suoraa liittämään henkilöön. Hänellä ei siis ollut mitään yhteyttä tähän pulloon, jolla täydennettiin sisältöä huutavaa lasia. Vaikka ei häntä minään absolutistina pidettykään.

Erilaiseen elämään ei taidettu olla valmiita hyppäämään toisen cheerneidon mielestä. "Et oo varmaan sit ikinä miettinyt että jättäisit cheerleaderit..?" tyttö kysyi katsellen lasiaan eikä suinkaan seuraansa. "Mä nimittäin oon", katse nostettiin hetkeksi samalla kuin lasista hamuttiin suuhun juomista. Hän ei ollut puhunut mietteistään kenellekään, uskoen saavansa tyrmäävän vastaanoton. Tessa ei ehkä halunnut kuulla, mutta tyttö puhui silti. Johtui ehkä muutaman lasillisen kumoamisesta. "Tuntuu että mä en kuulu siihen porukkaan. Tänään ainakin tuntui kun mä vaan sotkin kaikki ja äh", jatkettiin, muistellen aikaisemmin tapahtunutta. Sairaus oli tällä kertaa selittänyt asian, mutta entä ennen sitä olleet samanlaiset mietteet? Mac katsahti Tessaan, mitä hän oli taas alkanut avautumaan? Nyt ainakin tiedettiin millä saatiin Eddingsin suu aukeamaan.

Vaaleaverikkö tyytyi vain hymyilemään ja juomaan, Tessan puhuessa salaisusta. "Ja mitä kaikkea niistä kaapeista löytyisikään", mutistiin ja heiluteltiin nestettä lasissa. Heillä kummallakin oli siis jotain salaisuuksia, mikä mielenkiintoinen ajatus se olikaan.

Toinen esitti kysymyksen, joka sai Tessan virnistämään. ”Ehkäpä olen, ehkä en”, tyttö vastasi hymyillen salaperäisesti. Niin… Ja kuinka monesti hän olikaan harkinnut moista uhrausta. Hän oli katsellut niin montaa kapinallista tyttöä, ettei kermassa varmasti toista ollutkaan. Tai ainakaan Tessa ei uskonut moiseen, vaikka tiesikin jokaisella olevan salaisuutensa.
Toinen myönsi ja Tessa nyökkäsi kulauttaen täytetystä lasistaan kurkkua polttavaa viinaa ruokatorvesta alas.
”Et nyt sentään. Menihän se paskasti, mutta aina ei voi onnistua. Harjoittelulla pääsee pitkälle”, ilmoitettiin. Toisen huomautus kaappien sisällöstä sai Tessan virnistämään.
”Kaikenlaista hyvää juoruainesta, jolla saattaa peittää omat salaisuutensa”, tummaverikkö mutisi itsekseen irvistäen perään. Sitähän se oli, ainakin hänen silmissään. Ja kokemuksen äänellä väite saatettiin myöntää todenmukaiseksi.

Oli Tessalle varsin outo kokemus lähteä spontaanisti ryyppäämään hyvänpäiväntutun kanssa, josta ei oikeastaan nimen ja juorujen lisäksi tiennyt mitään muuta.
”Jos sä hylkäisit cheerleaderit, mihin kastiin sä ajattelit itsesi tiputtaa?”, Tessa kysyi. Viinaa katosi taas sanojen päätteeksi kurkusta alas. ”Mä en muista sun taustojas, eikä mua liioin kiinnosta sun pankkitilis saldo, jos totta puhutaan.. Pentuihin? Vai kenties kapinallisiin, jopa luusereihin?”
Ehkä tämä meni jo pelottaville vesille, joskaan Tessalla ei ollut syytä laittaa toisen puheista liikkeelle juoruja. No, jos oikea hätä iskisi, niin kaiketi silloin. Mutat että huvikseen? Tuskimpa vain.

Mackenzie ei saanut kunnollista vastausta toiselta, sellaista oli odotettu, koska itsekin oltiin asia melko suoraan sanottu. Mutta mielensä hiljaisuudessa arveltiin että ehkä ajatusta oli pyöritelty mielessä. "Kai tuo pitää taas uskoa", tyttö hymähti, "mutta oikeastaan kyse ei ole siitä että oon huono. Mä oon vaan kyllästyny siihen juttuun ja niihin helvetin..." Mac yritti etsiä hyvää sanaa kuvaamaan mielipidettään, muttei onnistunut, "tyyppeihin." Lopulta oli päädytty neutraaliin sanaa, joka ehkä olikin vaihtoehdoista paras. Sillä Tessa kun kuului kyseiseen porukkaan joista puhuttiin, ja jos toinen tuntisi olonsa uhatuksi tai loukatuksi, juttu alkaisi varmasti leviämään.

Cheerleadereistä lähteminen tietäisi tiputusta, sitä tyttö ei ollut tullut miettineeksi paljoakaan. Jos pois lähtemisen tekisi vapaaehtoisesti, kai saisi säilyttää melkein saman paikkansa? "Ehkä pentuihin sitten, mutta arvaa houkuttelisiko kapinalliset? Tosin milläköhän tienesteillä sinne pääsisi", Kenzie naurahti kunnes vakavoitui. "Älä edes sano sanaa luuserit. Vai olisiko susta kiva nähdä mut siellä? Kaikkien likaisten hammasrautojen joukossa?" tyttö vaati tietää. Jotenkin häneen oli iskostunut se, että toinen samanlainen halusi automaattisesti toiselle huonommat oltavat. Ihmisten raivaaminen tieltään oli erittäin suosittua.

Uutta juomaa, uutta juomaa, uutta juomaa. Sitä tosiaankin toistettiin kun pöydältä etsittiin seuraavaa lajia täyttämään juomalasi. Pian se oli täynnä, ja käten kiedottiin juoman ympärille suojellen. Ympäristöä vilkuiltiin hörppimisen lomassa, hiuksia samalla pöyhien. Vaaleat hiukset sekoittuivat ja saivat uuden asennon. Mackenziw yritti saada muutaman pahiksen mieleensä, saaden vain epätarkkoja mielikuvia. Silmät kiinnittyivät hieman ylempänä lavalla olevaan tankoon, joka jatkui kattoon asti. "Kyllä ehkä pelkkä huutosakista lähteminen riittäisi... Tai sitten pitäisi vaikka alkaa keikkumana tuollaisilla tangoilla", todettiin, jatkaen keskustelua kapinallisiin, etenkin pahiksiin pääsystä. Strippaushomma ei kai ollut vaikeaa, cheerleaderinä kun oli oppinut oppinut kaikkea, etenkin venymistä. "Isä ois ainakin todella tyytyväinen", hymyssäsuin ajateltiin itseensä kohdistuvia kuolaavia katseita. Imartelevaa toki, mutta ajatus miehistä katselijoina ei innostanut. Mac kun huomasi pitävänsä miehiä päivä päivältä vähemmän viehättävinä.

Toinen sanoi suoraan kyllästyneensä cheerleadereihin. Tessan olisi tehnyt mieli sanoa, että hän oli samalla kannalla. Mutat mitän HÄN muka olisi voinut myöntää moista ääneen? Hänen asemansa oli kuitenkin huomattavasti korkeammalla kuin Mackenzien… Tai ainakin Tessa kovasti niin uskoi. Hän oli ehdottomasti uusi nimi suosittuihin! Kuka muu muka voisi olla parempi valinta kuin hän? Hän viittasi kintaalla kaikille Lizbetheille ja Mary-Anneille. Yhdestäkään marla Morganista tai muusta pellestä ei ollut hänelle mitään vastusta. Häneen Cherie Hayes sentään luotti aivan oikeasti, vaikka kuka tahansa idiootti saattoikin kuvitella kahden kauniin ja rikkaan tytön ystävyyden olevan vain kulissia.
Mackenzie puhui haaveilevasti kapinallisista. Jos Tessa ei olisi ollut känniin päin, hän olisi kulissin ylläpitämiseksi irvistellyt ja laukonut loukkauksia toisen puheista. Nyt hän vain hymyili tavattoman aidosti. Hän niiin tiesi mitä toinen tarkoitti… Ja häntä viehättivät pahistytöt… Mutta hän ei ollut vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa myöntääkseen sitä kunnolla edes itselleen.

Viinaksen katosivat tiuhaa tahtia alas kurkusta. Se ehkä tiesi kunnon päänsärkyä huomiselle, mutta turha sitä nyt oli murehtia. Kenzie mietti, kuinka saavuttaisi paikkansa kapinallisista. Tyttö mainitsi tangot, Tessa nauroi.
“Väitätsä, ettei oman arvonsa tuntevasta huutosakkilaisesta olisi tankotanssiin?”, Tessa kiljahti. Äänestä kuuli, että hän oli ottanut moisen haasteena. Harvinaisen päättäväisesti tyttö nousi koroilleen, hivenen horjuen. Hän vinkkasi Mackenzielle silmää ja sipsutti korokkeelle. Hän ei aivan tajunnut mitä teki. Kengät potkittiin jaloista ja kroppa heilautettiin käsi voimin tangolle. Jokainen tyttö osasi perusteet, varmasti osasi. Kaikki olivat katselleet pornoa, vaikkeivat ehkä sitä myöntäneetkään.

Ja Tessa ei tuntunut häpeävät mitään, vaan pisti kaiken peliin alkaessaan tanssia vasten tankoa, hyvin eroottisesti, joskin aloittaen kevyesti.

Toinen oli kuunnellut kaiken erittäin hiljaa, tai voi olla että kaikki oli mennyt toisesta korvasta ulos heti kun se toisesta oli saapunut. Tai sitten tyttö oli järkyttynyt kuulemastaan. Pystyihän sellainenkin reaktio olla mahdollinen, kun kapinallisista puhuttiin positiiviseen sävyyn. Eli erittäin harvinaiseen tyyliin. Tessa sai ajatella ihan mitä lystäsi, ja sekunnin ajan tuntui siltä että ei olisi mitään väliä että tuo kertoisikin kaikille kuulemastaan. Mutta vaikka useat lasilliset olivatkin sekoittaneet normaalin ajattelun, tuli selkäytimestä tieto ettei niin saanut tapahtua.

Vihdoin toisesta suunnasta kuului ääntä, kantaanottavaa sellaista. "No en, mutta eihän se olisi mikään sopiva harrastus kuitenkaan", todettiin, toisen jo viipottaessa tangolle kuulematta tuskin hänen sanomisia. Tyttö kääntyi hieman ja mietti mitä oikein mahtoi nyt tapahtua. Tummahiuksinen aikoi näyttää mitä osasi. Antaen sanansa siitä, että kyllä hienostuneempikin osasi sellaista, jota Mackenzie oli luokitellut enemmänkin kapinallisten puuhaksi. Katseltuaan hetken ujostelematta työskentelyä, cheerleaderin oli pakko taputtaa samalla kun nauroi hyväntuulisesti. Hyvin, hyvin vaikuttavaa. Hän taputti taas ja kiljaisi muutaman kerran ihastuksissaan. Jos hänellä olisi ollut rahaa, hän olisi singonnut sitä jo toisen päälle. Vartalon keikkumista katseltiin, katse irroitettiin siksi aikaa että lasiin saatiin uutta täytettä. "Sä oot tosi hyvä, sanoitko että oot tehny tätä aiemmin?" Mac kysyi kuuluvalla äänellä ja hautasi virneensä lasin taa. Tessa oli viehättävä tummissa kutreissaan ja hyvässä kropassaan, ja tämän päähänpisto toi ainakin huvia iltapäivään. Enää puuttui vain musiikki, mutta sen tyttö pystyi helposti kuvittelemaan itse.

Meno näytti niin hauskalta, että pakostakin hänellä oli kiusaus kokeilla myös itse. Jalat jotka olivat levänneet tarpeeksi tuolilla, ne päästettiin koukistumaan ja samalla riisuttiin myös jalkineet. Vaaleahiuksinen nousi seisomaan, tarttui vielä lasiin yhden huikan ajaksi niin, että pohja saatiin taas näkyviin. Sitten Kenzie lähestyi koroketta, ja sen ympärillä heiluvaa neitokaista kädet lanteilla. "Sä voit varmaan opettaa mua kun oot noin hyvä", naurahdettiin, ja kiivettiin samalle tasolle kuin Tessa. Macille ei ollut vaikeuksia heittäytyä mukaan ainakaan tässä kunnossa ja hän lähestyi tankoa.