Who do you think you are?

Chaosta ja Milesiä ootellaan.

Tytsyn lookki tänään ;D

Marya työnsi jonkun pienemmän ketjun hampurilaispaikan oven auki. Se vaikutti olevan 24/7 h auki. Se kävi tytölle paremmin kuin hyvin. Väkeä ei ollut paljoa, mikä oli oletettavaa, olihan kello lähemmäs yksi yöllä. Tytön silmissä heitti. Niissä heitti paljon. Ehkä hän oli juonut pari shottia liikaa. Ehkäehkä...Totta vitussa oli! Hänestä oli tuntunut jo tunti sitten, ettei enää viitsisi juoda, mutta hän oli silti juonut. Osasi ihminen joskus olla typerä. Tyttö asteli tiskille. Ylhäällä näkyi eri aterioiden nimiä, mutta niiden lukeminen oli vaikeaa. Nainen tiskintakana katsoi häntä kysyvänä ja peikkotytön teki kovasti mieli nostaa tylysti keskisormi pystyyn, mutta niin ei tehty. Hetken lukuyrityksen jälkeen Marya luovutti.
"Laita semmonen salaattiannos, missä e oo pätkääkään lihaa ja lighti kokis." Hän ilmoitti ja ojensi tiskille kymmenen dollarin setelin.
"Tuo pöytään ja pidä loput."

Tyttö käänsi naiselle selkänsä, eikä jäänyt vastailemaan, vaikka toisella olisi selvästi ollut vielä kysyttävää. Sinistä hametta suoristettiin hieman ja mustaa toppia nostettiin rintojen kohdalta hieman ylemmäs. Luojalle kiitos ettei hän ollut laittanut korkkareita jalkoihinsa, vaan tyytynyt normaaleihin mustiin tennareihin. Olisi nimittäin jalkoja kivistänyt ikävästi tällä hetkellä. Marya tiesi, että hän saattoi näyttää omituiselta. Silmistä näkyi vain hieman humaluus, vaikka omasta näkökulmasta tila oli paljon pahempi. Jaloissa heitti myös hieman, muttei niin paljoa, etteikö kotiin olisi pystytty kävelemään. Ei hänen puhekaan sammaltanut. Oli hankalaa olla Marya. Katseen annettiin kiertää paikkaa. Hän ei haluaisi syödä yksin! Mihin hän voisi istua kiusaamaan jotakuta?

Tänään ei ollut ihan Milesin päivä. Tai oikeastaan kai tavallaan olikin, mutta… Kaikki oli aina niin kovin suhteellista. Poika oli tänään kuollut viidesti ja sitten menettänyt hermonsa ja hiippaillut kotoaan salaa ulos. Eikä onnekseen ollut ketään herättänyt.
Pojalle oli tullut nälkä ja jääkaapin tarkistuksen jälkeen oli todettu, että kaiketi olisi sitten paras mennä ulos syömään. Ja niinpä tuo punatukkainen tissifetisti sitten teki ja istuskelikin nyt iloisesti lempi paikkansa vakiopöydässä edessään kahdet ranskalaiset ja iso cokis, sekä kourassa Tuplajuustokerroshampurilainen. Unohtamatta tietenkään dippiä.
Punatukkaisella pojalla oli yhä samat likaiset vaatteet kuin eilen, toissapäivänä ja sitä edellisenäkin. Oikeastaan hän oli viihtynyt samoissa rytkyissä jo pari viikkoa, mutta kuka muka moisesta välitti. Saattoihan sitä wowia munasillaankin pelata, eikä kukaan moista seikkaa edes tajunnut. Siis sitä toki harrastettiin vain, kun vaatteet olivat pesussa.
Tummanvihreä huppari, punainen T-paita ja farkut olivat mitäänsanomattomat. Ainoa ulkonäöllinen tekijä, joka saattoi herättää huomiota oli kirkuva porkkanatukka ja pisamaiset lapsenkasvot. Huomiotahan Miles Morganin ei ollut edes tarkoitus herättää, joten moisista ei välitetty.

Nyt vain ruualla oli pojalle mitään merkitystä. Ja sillä, että Victor ei pääsisi yhtäkään leveliä hänen edelleen. Milesillä oli kova aivotyö käynnissä. Jep, hän oli nörtti ja sen huomasi. Kilttipoika, joka eli tiiviissä rakkaussuhteessa tietokoneensa kanssa. Tai oikeastaan hänellä oli rakastaja haaremi, kaksi tietokonetta, X-box ja nindendo, sekä wii. Noin kärkipäässä. Kukaan tuskin edes ihmettelisi, jos kävisi julki, että Miles oli nimennyt jokaisen. Ja hän oli.

Peikkotytön silmät osuivat oranssihiuksiseen poikaan, joka istui yksin pöydässä. Toinen näytti tarpeeksi nössykältä, jotta seuraan viitsittäisiin tunkea. Ei Maryalla suinkaan suunnitelmana ollut vain vittuilemaan mennä, mutta jos toinen osoittautuisi yhtä reppanaksi mitä ulkonäkö vaikutti...Lyhyt tyttö asteli muutamalla askeleella pojan pöydän luo. Käänsi penkin toisin päin ja istuutui, nojaten siis käsillään selkänojaan. Oli se ehkä vähän irstasta. Istua nyt haarat levällään minihameessa, mutta mitäpä siitä kenellekään näkyisi? Penkin selkänojahan peitti etupuolen ja takapuoli peittyi juuri ja juuri hameesta.
"Mä istun sun seuraks tähän." Pörröpää ilmoitti sitten vilkaisten sitten naista, joka asteli heidän pöytäänsä. Tuo laski kokismukin tytön eteen, muttei sanonut mitään kohteliaisuuteen viittaavaa. Ei se tosin haitannut. Eihän hän itsekään ollut ollut mikään unelma-asiakas.

Marya nappasi mukin käteensä ja imaisi hieman limpparia. Poikaa edessä katsottiin. Toinen saattoi olla tuttu koulusta tai olla olematta. Yleensä tytön mielenkiintoi ei riittänyt tuollaisiin henkilöihin. Olihan se hieman ilkeästi sanottu, mutta se oli tosi asia. Jos et ollut tarpeeksi mielenkiintoisen näköinen, ei Marya raaskinut vaivautua tutustumaan, tai urkkimaan tietoa toisesta.
"Hylkäskö kaveris sut tänne mököttämään, vai?"

Miles sai nieleskellä alas kurkkuunsa pompannutta sydäntään. Hän aivan tosissaan säikähti, kun pöytään hänen seurakseen yllättäen istuikin joku tuntematon. Eikä siinä kaikki, toinen oli vieläpä tyttö. Ja kieltämättä suorastaan tihkui seksiä. Voi jumalauta, Victor ei koskaan uskoisi tätä todeksi… Miles vain tuijotti vihertävillä silmillään ja aukoi kalvenneena suutaan kuin kuivalle maalle eksynyt kala. Voi heeeeelvetti, ei voinut olla mahdollista. Ehkä hän olikin nukahtanut…
Poika koetti vastata toisen toteamukseen jotain, mutta hän oli aivan liian poissa tolaltaan saadakseen sanotuksi yhtään mitään. Edes mitään tyystin järjetöntä paskaa.
Hetkeksikään punatukkainen Ron Weasley ei erottanut katsettaan tytöstä, ei hän edes huomannut tarjoilijaa, jota normaalisti olisi vilkuillut nälkäisesti. Nytpä ei ollutkaan Miles Morganille lainkaan normaali tilanne. Kuka tahansa muu tuskin oli ollut oikein milläänsäkään moisesta, mutta Miles… Niin.

Tyttö kysyi olivatko Milesin kaverit hylänneet pojan tänne mököttämään yksikseen. Pontevasti punatukka pudisteli päätään.
“E -eiköhän ne mammanpojat ole tähän aikaan jo nukkumassa. Ja mä en mökötä!”
Juuri näin, Miles. Kukas se mammanpoika olikaan? Ja vaikka hän yritti kuulostaa niin kovin miehekkäältä ja itsevarmalta, epäonnistui moinen typeryys tyystin. Poika kuulosti enemmänkin vain säälittävältä äänen väristessä. Ja säälittävähän hän muiden silmissä olikin. Vaikkakin verenhimoinen murhaaja ja armoton macho roolipelatessaan.

Marya kohotti hieman kulmaansa huvittuneena, kun punapää vastasi hänen kysymykseensä. Tyttö nappasi limpparimukin ja imi pillistä hieman nestettä, ennen kuin katsoi taas poikaan. Kyynerpäät nojasivat pöytään.
"Mammanpojat? Meillä taitaa olla erilainen käsitys sellaisista ihmisistä." Peikkotyttö naurahti ja pyyhkäisi hieman hiuksia silmiltään. Toinen väitti vielä ettei mököttänytkään. Kuinkakohan vanha tuo poika oli? Sitä oli aika vaikea arvioida. Tuskin kuitenkaan paikan pitäjä olisi suostunut ottamaan pahasti alaikäistä tähän aikaan sisään. Tai mistä sen tietäisi.

Tyttö joi hieman lisää limppariaan, kunnes laski sen takaisin pöydälle.
"Muotoilen uusiks. Miksi istut yksin täällä tähän aikaan?" Marya hymähti ja vilkaisi hieman tiskille. Ei hänen annostaan ainakaan vielä näkynyt. Saisi tulla rivakasti. Hän tahtoisi vielä saada seuraa yöksi.

Kaiketi Milesin olisi pitänyt loukkaantua, mutta eihän moinen ollut nörtille millään tavoin mahdollista, kun otettiin huomioon kaikki. Kuten nyt vaikka se, että toinen pukeutui rohkeasti ja oli muutenkin räväkkä olento ja ennen kaikkea vieläpä tyttö!
Poika vain punastui raskaasti, ja laski katseensa ruokaan vieden ranskalaisen suuhunsa dipattuaan sen ensin ketsupissa. Haaleat silmät katseineen kohosivat jälleen peikkotyttöön tuon muotoillessa uudelleen lauseensa. Miles jäi tuijottamaan toista ja unohti tyystin vastata. Hiljaisuutta kesti hetken aikaa, kunnes poika tajusi änkyttää jotakin vastaukseksi kysymykseen.
“N -nälkä ja tylsyys”, poika ilmoitti kohauttaen olkiaan. olo oli typerä ja vaivautunut. Tyttö oli jotain aivan muuta, kuin mitä hänen seuransa useimmiten.

No, Miles oli arka aivan liiaksikin, varsinkin tuntemattomien ja tyttöjen seurassa. Ja sen myös näki tuosta typerästä nörtistä.

MArya kohotti tummaa kulmaansa hieman, kun punapää kertoikin syyn hampurilaispaikassa oloon. Olkia kohautettiin hieman ja toiselta otettiin yksi ranskalainen ja laitettiin suuhun. Rasvan maistoi ikävästi, mutta nälkä kyllä kurni niin paljon vatsassa, ettei pientä rasvamäärää nyt aristettu.
"Just... Ja yksin?" Tyttö lisäsi vielä, vaikka selväähän oli että toinen oli yksin. Kai pöydässä olisi ollut toinen tarjotin, mikäli seurassa olisi ollut joku toinen. Eikä Marya jaksanut uskoa, että noin nörtin näköisellä pojalla olisi seuraa tähän aikaan yöstä.
"Yksi salaattiannos ja lightkokis." Samainen nainen, joka aiemmin oli tiskintakana palvellut ilmoitti ja asetti tarjottimen Maryan eteen. Pörröpää nyökkäsi hieman ja avasi annoksen kannen.
"Mun nimi on Marya, jos kiinnostaa ja olen tulossa baarista ja siksi istuin sinun pöytään, koska liika alkoholi on sumentanut osan aivoistani." Rokkari ilmoitti virnistäen kierosti hieman ja napaten sormilla yhden salaatin korren suuhunsa.

Ei Milesistä ollut kapinoimaan, kun tyttö varasti hänen tarjottimeltaan ranskalaisen. Punapään oli tyytyminen vain seuraamaan katseellaan ranskanperunan matkaa toisen suuhun. No, vitut siitä. Miles ryysti colaa pillillä ja napsi ranskalaisia suuhunsa vaivautumatta jokaista edes dippaamaan. Toisen lisätessä vielä oudoksuva kysymyksentapainen Milesin omastaseurastaan poika vain kohautti olkiaan hetken viiveellä. Kuinkas muutenkaan… Mikäs hän oli seuranpuutteellaan mahdollisia laneja keskeyttämään. Laneja, joihin häntä ewi oltu kutsuttu… .Mahdoton koko ajatus.
Toisen ruoka tuotiin pöytään, mutta sitä punapää vain vilkaisi. Pääsääntöisesti pojan katse vaelteli levottomasti neidissä, joskaan tuo ei kehdannut suoraan tuijottaa.

Toinen kertoi nimensä ja syynsä. Miles katseli toista arastellen ja nyökytteli päätään myönteleväisesti.
“Miles”, poika sai jotenkuten itsensä esitellyksi. Siihen oli sitten kaiketi tyytyminen. Ruoka alkoi pahaa vauhtia tarjottimelta huveta, mutta eipä punatukkaiseen paljoa enempää mahtuisikaan. Mutta mitä hän sitten tekisi, kun näistä olisi päästy?

Toisen nimi oli siis Miles.
"Selvä on, Miles. Et taida olla kovinkaan puheliasta sorttia?" Marya naurahti ja joi hieman omaa kokistaan, ennen kuin asetti tarkasti yhden salaatinkorren suuhunsa. Punapäätä katseltiin ja päätä kallistettiin taas. Toinen taisi tosissaan olla nörtti. Oikeastaan se oli aika hauskaa. Nuorempana nörttipoikien härnääminen oli ollut suurta huvia tytölle. Nykyään selvinpäin pinna oli ihan liian kireällä sellaiseen toimintaan. Mutta olikos hän nyt selvinpäin? No ei todellakaan.
"Sulla tuskin on usein tyttöjä samassa pöydässä. Kannattaa alkaa kertomaan tarinaa, tai minäkin karkaan tästä johonkin."

Ei Marya mihinkään olisi lähdössä, mutta hänestä oli vain hauskaa katsella mitä nörttipoika keksisi selitykseksi tai puheenaiheeksi. Tuskinpa hän edes muistaisi koko keskustelusta itse mitään aamulla...Mutta tuskinpa menetys olisi mikään kamalan suuri.

Voi ei… No, todettuhan se oli, että kaikista puheistaan huolimatta Miles oli varsin säälittävä kaveri naisseurassa. Ja toinenhan sen totesi ääneenkin. Tuskin on usein tyttöjä samassa pöydässä. Naulankantaan, mutta eihän sellaista noin vain myönnetty. Miles koki parhaaksi olla sanomatta minkään sortin kommenttia toteamukseen.
Toinen kehotti kuitenkin karkaamisen uhalla puhumaan. Haaleanvihreissä silmissä käväisi tuskastunut ahdistus. Mitä hän nyt muka sanoisi? Hän rupeaisi vain änkyttämään ja mutisemaan ja sitä saisi taas päänsä sisällä hävetä useita viikkoja.
“Eh”, Miles ynähti, mutta ei saanut enempää ääntä. Oliko hänellä sanojakaan sanottavanaan? No, eipä suuremmin.

Mitä tuollaiselle tytölle pitäisi sanoa? No, ei tuo varmastikaan ymmärtäisi mitään siitä, mitä Miles ymmärsi ja toisinpäin. Heillä tuskin oli mitään yhteistä keskenään.
No, hänellä ei todellakaan ollut ainuttakaan sanaa kielenpäällä.

MArya kohotti kulmaansa ja kerkesi miltei luulla että toinen keksisi jotain sanottavaa. No, sellaista ei kuulunut. Hitaasti hymy levisi peikkotytön kasvoille ja pian tuo nauroi jo kunnolla toiselle.
"Voi kun sinä olet herttainen! Oot ihan ku suoraan jostain paskasta komedialeffasta." Tyttö nauroi tajuamatta puhuneensa juuri venäjää. Sellaista sattui hänelle usein humalassa. Yleensä hän käytti kieltä vain riidellessään sisarustensa kanssa...Tai lähinnä siskonsa. Tuo oli ainut kenen venäjän kieli ovi virheetöntä Maryan lisäksi.

Tyttö pyyhki hieman naurun kyyneliä silmistään ja nappasi sitten lisää ruokaa suuhunsa. Koko tilanne oli kyllä nyt niin omituinen, että kaiken voisi vetää ihan överiksi. Ihan vain tilannekomiikan vuoksi. Marya ei vain usein osannut sitten kohdata asioita kohtuudella, kun sellaisiin lähti mukaan. Todennäköisesti tästä tulisi juuri sellainen tilanne. Mutta luistikos ajatukset täysillä tytön päässä humalassa...Arvatkaapa vain.
"Okei. Ei saa olla ilkee sulle."

Tyttö rupesi nauramaan hänelle, solkotti kieltä, joka kuulosti aivan vieraalta Milesin korviin. Poika meni täysin hämilleen, silmiä rypyteltiin hetken aikaa ja poika vain tuijotti typerännäköisenä tyttöä. Hän oli aivan pihalla… Ahdisti…
Syömisestäkään ei tuntunut mitään tulevan, kun täytyi vain kelata, mitä tässä nyt oikein tapahtui? Mikä oli hauskaa? No, hän oli huvittava. Muiden mielestä. Ei lainkaan omastaan. Häntä vain nolotti niin pirusti kaikki… Olisi kaiketi ollut vain paras pysyä kotona ja tylsistyä kuoliaaksi. Tässä tämä meni pelkkään punasteluun.

Toinen tokaisi sitten, ettei saisi olla ilkeä porkkanapäälle. Miles nielaisi kankeasti ja nyökytteli päätään. Jostain kumman syystä hän todellakin sattui olemaan aivan samaa mieltä seuralaisensa kanssa.

Marya pyyhki naurunkyyneliä silmistään ja katsoi sitten Milesiin.
"Sori kun puhuin venäjää. Sanoin vaan että olet aika herttainen." Tyttö selitteli naurunsa syytä hymyillen ja söi pari salaatin kortta lisää suuhunja ja pureksi ne. Lisäksi juoma juotiin. Kädet ajautuivat hiuksiin ja niitä pörrötettiin hieman. Häntä ei väsyttänyt yhtään! Se oli rasittavaa. Päässä ääni naputti, että kello oli jo senverran, että unenpitäisi painaa silmiä, mutta ei. Alkoholi oli maaginen aine. Limpparia juotiin hieman lisää.
"Kuules Miles. Onko sinulla tyttöystävää?" Tyttö kysyi sitten ja katsoi kulma koholla poikaa. Seurusteliko edes nörtit? Saivatko nuo koskaan pillua?

Peikkotyttö naurahti omille ajatuksilleen. Mitä vitun väliä tällaisella oli? Oliko hän ilkeä kun kyseli ja uteli asioita pojalta vaikka häntä ei niinkään edes kiinnostanut.?