Never again

//Angelin lookki ilman tuota päällystakkia

Pahis inhosi tätä. Hän inhosi liikuntaa. Hän vihasi liikuntaa. Liikunta oli ainoa aine, jota hän ei pystynyt sietämään. No okei, oli niitä pari muutakin, mutta liikunta oli kärjessä.

Evangelina Dolly, jotkut käyttivät nimeä Angel, istui nurmikolla murjottamassa. Liikuntatunti oli saanut päätöksensä viitisen minuuttia sitten. Kello näytti kahta. Heillä oli ollut jalkapalloa, joka oli tietenkin sellainen laji, mitä Angel vihasi koko sydämestään ja yritti vältellä jalkapalloa aina parhaansa mukaan. Hän oli seitsemän vuotiaana, ensimmäistä kertaa jalkapalloa pelatessaan, onnistunut loukkaamaan isovarpaansa. Hiusmurtuma, lääkärit olivat sanoneet. Se oli kuitenkin ollut yhtä tuskaa, ja sen kokemuksen jälkeen Angel vältteli jalkapalloa.
Nyt hän ei tosin voinut lintsata, sillä tämän kuukauden lintsaukset olivat täynnä. Seuraavasta lintsauksesta isukki saisi puhelun rehtorilta, mitä Angel ei missään nimessä tahtonut. Vaikka oppilaat olivatkin täysi-ikäisiä ja saivat päättää yleensä omista asioistaan, tahtoi koulu silti pitää heitä remmissään. Vanhemmille soittaminen oli tietenkin se viimeinen oljenkorsi, johon opettajat sitten päätyivät. Angel ei tahtonut huolestuttaa isäänsä, joten sen takia tyttö oli joutunut itseään liikuntatunnilla kituuttamaan.

Vammoitta ei oltu selvitty tälläkään kertaa. Angel oli nostanut housunsa vasenta lahjetta ylemmäs. Nilkka hehkui punaisena, mikä ei tietenkään voinut tarkoittaa hyvää. Liikunnanopettajakin oli kadonnut, eikä pahis ollut edes jäitä ehtinyt itselleen pyytää. Eikä Angel varmaan edes olisi pyytänyt. Hänen pitäisi nyt vain päästä kotiin, jossa hän voisi tunkea jalkansa vaikkapa kylmällä vedellä täytettyyn kylpyammeeseen.
Mutta vielä hän ei jaksanut nousta. Angelin päätä särki, ja tyttö oli aivan varma, että se johtui auringosta, joka oli porottanut koko päivän taivaalla. Pahis sulki silmänsä ja kellahti nurmikolle makaamaan. Hän oli viimeinen, joka nurmikentälle tyttöporukasta jäi. Ihan sama. Ihan helvetin sama. Angelin päätä särki ja jalkaa särki. Hän nyt vähän välitti siitä, oliko hän ensimmäinen vai viimeinen, kuka liikuntatunnilta lähti. Hän vain tahtoi olla siinä paikoillaan ja antaa ajan kulua. Ehkä hän vielä joskus saisi itsensä ylös kentältä ja saisi raahattua itsensä kotiin asti. Tosin... Saipa nähdä, mitä tällä nilkalla kyettäisiin tekemään.

//Mukaan saa tulla kuka vaan, joka ei pelkää Angeliä eikä sen vitutustuokiota :--D

//Joo, jos mä saisin vaikka tunkee Aprilin tänne Ja tässä Eleanen look

Tunnit olivat juuri loppuneet kaikilta, tai ainakin April Hardingiltä. Tämä käveli ulkon aauringon paisteessa miettien mitä tälle päivälle järjestäisi. April ei menisi kotiin, ei todellakaan. Hänen äidillänsä oli taas yksistä niistä päivistä jolloin tuon oli pakko leipoa ja siivota. Onneksi hänen äitinsä ei kutenkaan koskaan koskenut hänen huoneeseensa. April ajatteli käyvänsä katsomassa paikkoja ja kun nyt oli ulkona olisi hyvä aloittaa, vaikka urheilukentästä. Nurmikolle astuttiin ja nostettiin katse ylös, silloin hän näki tytön joka ei todellakaan näyttänyt iloiselta, mutta ei ollut myöskään siinä pisteessä, että räjähtäisi vihaansa. Tyttö käveli lähemmäs ja katsoi toisen jalkaa. "Hei! Oot sä loukannu jalkas, auttaisin muuten mut en voi kun mun pitäis sillon palvella sua!" Tu olikin todella mahtava letkautus, mutta muutakaan ei tullut mieleen. "Mitä sä muuten edes teet täällä? Kun tunnit loppu jo. April kaivoi laukustaan huulikiillon ja sipaisi sillä huuliansa. Sitten nostettiin vesipullo ja juotiin siitä tilkka. Ku juomat oli juotu istuttiin toisen viereen ja katseltiin tyttöä. Ehkä tämä olisi joku joka osaisi kerrankin vihata Eleanaa.

//Joo tiiän tää meni nyt iha plörinäksi ja jäi lyhyeksi

Angel oli jo siinä pisteessä, että aivan minä hetkenä tahansa hän vain nopeasti nousisi ylös maasta ja lähtisi kotiin. Sanoipa nilkka mitä hyvänsä. Hän ei todellakaan tahtonut tuhlata aikaansa sen enempää tällä pahuksen nurmikentällä.
Ei Angel kuitenkaan ehtinyt elettäkään nousemisen suhteen tehdä, kun hän jo kuulikin jonkun äänen lähellään. Kirkkaansiniset silmät siirtyivät aluksi katsomaan lähelle tulleen naispuolisen jalkoja, joista katsetta sitten hiljalleen nostettiin ylemmäs ja ylemmäs aina kasvoihin saakka.
Vittu. Toinen oli selvästikin joku helvetin kermaperse.

Pahis tuhahti vain happamasti tytön sanoille ja käänsi katseensa pois toisesta. Juuri nyt hän oli viimeiseksi kaivannut jonkun kermaperseen huomiota. Päivä oli muutenkin sanotaanko mistä ja nyt päivä paheni vain entisestään. Ehkä Angel vain jättäisi toisen huomiotta, niin toinen saattaisi hyvässä lykyssä kyllästyä ja häipyä. Kyllä pahis tiesi, mitä noilla hienohelmoilla oli mielessään. Nehän tahtoivat aina irvailla toisten kustannuksilla, varsinkin alempien klikkiläisten kustannuksella. Angel oli jo vuosien mittaan moiseen tottunut, joten hän osasi sulkea korvansa näiden puheilta.
Tosin nyt Angel voisi vallan hyvin sanoa jotain ei niin mukavaa, sillä hän oli sellaisella tuulella. Nilkkaan sattui ja pää tuntui räjähtävän liiasta auringosta. Toiselta ei jäisi huomaamatta Angelin sen hetkinen mieliala. "Mitä ihmiset nyt yleensäki tekee, ku ne nurmella istuu", pahis tokaisi ivallisesti, eikä vaivautunut enää vilkaisemaankaan toiseen päin. "Vittu luuleks sä, että tässä muuten vaa istuttais, jos kaikki olis ihan hyvin", Angel lisäsi kylmästi ja veti keuhkonsa täyteen happea. Tupakkaa, sitä oli nyt saatava.

Ei mennyt kauaakaan, kun tyttö sai jo kaivettua laukustaan esille tupakka-askinsa. Yksi tupakka napattiin askista huulille ja Angel sytytti sen sytkärillään, jonka oli myös kaivanut laukkunsa pohjalta. Tupakka sytytettiin ja ensimmäiset sauhut vedettiin antaumuksellisesti. Että pahis rakasti tupakkaa ja sen rentouttavaa vaikutusta.
Angel ehti hetkeksi unohtaa kermaperseen olemassaolon, mutta pian se taas muistettiin. Valitettavasti. Silmät käännettiin laiskasti toisen puoleen ja tyttö tarkkaili tätä halveksivasti. "Noh, mitäs aattelit tehä mulle? Aatteliks kysellä jotain mun elämästä, että voisit alkaa levittää juoruja? Vai yritätkö muuten vaa liiskata mut sun suurella egollas? Kyllä mä tiedän teidän hienohelmojen ajatukset. Sanon suoraan, että voit painua helvettiin. Mua ei kiinnosta teijänlaisten seura."
Noin. Nyt pahis oli ilmaissut kantansa harvinaisen selvästi. Jos toinen ei hänen sanojaan ymmärtänyt, niin toinen omisti varsin pienen aivokapasiteetin.

Toinen selvästi arvasi Aprilin olevan kermalainen ja minkä sille voi. Hän halusi kavereita vaikka sitten huonoimmasta päästä, kunhan edes jonkun saisi. Hän ei halunnut toiselle mitään pahaa, mutta toinen ymmärsi sen ihan väärin. " Niin halusin toivottaa hyvää päivää vaan, kun on näin hyvä ilma." April sanoi ja käveli taaksepäin. " Joo uskon et on vähän vaikee puhua sellasen ihmisen kanssa kun mä. Mut vaikka oon tämmönen haluun silti kavereita." No kyllä hän jo tiesi, että puhui mitä suustaan päästi, mutta muutakaan hän ei keksinyt.

Tyttö istahti uudelleen maahan ja kaivoi puhelimensa esiin sen soidessa. "Haloo? Ai hei mummi! Mitä nyt kuulostat surulliselta?" Kyyneleet alkoivat vieriä Aprilin poskilla, hänen isänssä puhuessa. Jalat taivutettiin seisoma asentoon, ja siinä sitten hiljaa noustiin ylös. Puhelin suljettiin ja katsottiin toista tyttöä. Toivottavasti tämä ei nyt kysyisi mitä on tapahtunut. Eihän haluaisi puhua äitinsä menettämisestä. Hänhän oli tytön ainoa perhe. Mitä hän nyt tekisi?

//"Haloo? Ai hei mummi! Mitä nyt kuulostat surulliselta?" Kyyneleet alkoivat vieriä Aprilin poskilla, hänen isänssä puhuessa.
Jäi vähän epäselväksi, kenen kanssa hahmosi nyt puhui : p Mutta eipä se nyt mun kirjoittamisia sinänsä haittaa

Angel tuhahti paheksuvasti. Vai halusi toinen vain toivottaa hyvää päivää, ja paskat. Kuka kermalainen muka tulisi toivottamaan hyvää päivää pahikseksi luokitetulle tytölle? Johan aikoja elettiin. Toinen kuulosti olevan varsin naiivi, sillä tyttö sanoi haluavansa kavereita. Minkä ikäinen tyttö oikein oli, joku kymmenenvuotias pentu? Kuka tässä iässä enää sanoisi etsivänsä kavereita. Eikös ne kaverit oltu tähän ikään mennessä jo löydetty. Jos kavereita ei ollut, niin eikö se ollut sen merkki, että toisessa oli jotain vikaa. Niin Angel ainakin asiasta ajattele. Ei hänellä ollut kuin pari ystävää, joille pystyi ehkä jotain itsestään puhumaan. Hän ei kyllä todellakaan aikoisi puhua itsestään kenellekään kermaperseelle. Pian koko koulu luultavasti kuulisi Angelin elämästä, jos pahis uskoutuisi jollekin hienohelmalle.
"Uskotko sä tosiaankin haluavasi 'kavereita' munlaisista ihmisistä? Haha, voi tyttö rukka. Taidat olla aika epätoivoinen, jos munlaisiin aiot turvautua", pahis ilkkui ilkeästi ja henkäisi tupakansavut ulos huuliensa välistä. Savu katosi melko nopeasti omille teilleen ja Angel imaisi jälleen tupakanmyrkkyä keuhkoihinsa.

Sitten tuo blondi alkoi puhua puhelimeensa. Eiväthän nuo hienohelmat juuri muuta tehneetkään kuin puhuneet puhelimessa muiden bimboblondien kanssa. Angel yritti olla välittämättä toisesta ja toisen puheista, mutta toisen muuttunut äänensävy sai Angelin nopeasti vilkaisemaan toisen suuntaan. Toinen itki.
Pahis ei voinut olla kohottamasta hitusen kulmiaan, kun huomasi kyyneleet toisen poskella. Katse käännettiin kuitenkin nopeasti toisesta pois ja Angel keskittyi polttelemaan tupakkaansa. Toisen täytyi juuri äsken kuulla jotain hyvin järkyttävää, sillä kukaan täysjärkinen ei pystyisi noin vain pillahtamaan itkuun. Ei se kuulunut Angelille ollenkaan, mitä toinen oli kuullut puhelimesta, mutta... Helvetin moraali saatana. Jos pahis jättäisi nyt kysymättä kyyneleiden syytä, se jäisi vaivaamaan. "No, mikä tuli. Pillitätkö mun ilkeyden takia", Angel tiukkasi. Tuon ystävällisemmin pahis ei osaisi toiselle puhua.

Selvä, tytön oli otettava asia rauhallisesti. April ei juoksisi pois, eikä myöskään jäisi vain seisomaan paikalleen. Toinen näytti aika kummastuneelta ja sitten taas aika uteliaalta. Kunnes tyttö kysyi häneltä, itkikö hän toisen ilkeyden vuoksi. "No miks itkisin! Eikä se su nyt varmaan kiinnosta pätkän vertaa!" April sähähti. Tämä uuden koulun aloittaminen ei ollutkaan mitenkään niin hyvä päivä kun tyttö oli luullut, mutta ei tässä muukaan auttanut kuin puhua jollekkin joka oli selvästi jostain alemmasta klikistä. Hän istui taas maahan ja tekstasi kavereilleen uuden uutisen. "Tämä on niin raskasta. Menetäppä nmyt ainoa perheesi!" Puheli April aivan selvällä äänellä itselleen. Tyttö katsoi toista. "Mikä sun nimi muuten on? Oliko se joku Evangelina?" Ja näin Eleane yritti saada edes jonkun keskustelun tässä väsättyä. Siinä hän sitten istui ja odotti toisen vastaavan.

//Ups! Sori, se puheli sen mummin kanssa. Ja taas tuli täältä lyhyt

Tuntemattoman kermalaisen sähähtäessä Angelille vastaan ei Angel voinut näyttää sen ärtyneemmältä. Sentään pahis oli kysynyt, miksi toinen siinä itkeä vollotti. Toinen oli selvästi eksynyt väärän ihmisen luo, sillä tästä pahiksesta ei saisi ystävällistä tai huolehtivaista tekemälläkään. Siis kermalaista kohtaan. Toki Angel voisi poikkeuksenkin tehdä, jos kermalainen todellakin osoittautuisi hyväksi tyypiksi. Pahis ei kuitenkaan osannut vielä tätä tuntematonta kermalaista vielä luokitella. Eikä Angel jaksaisi edes moisia nyt miettiä, häntä vitutti nimittäin aivan liian paljon. "No ei se vittu kiinnostakaan", pahis tiukkasi sitten takaisin kylmällä äänensävyllä ja nipisti huulensa tiukaksi viivaksi. Kohta Angel vain sanoisi toiselle 'painu vittuun' ja lähtisi itse pois toisen luota. Hän ei nyt millään jaksaisi näitä bimbo blondeja sen enempää kuin tarvitsisi.

Mutta sitten kermalainen istuutui jälleen maahan ja alkoi tietenkin näpytellä kännykkänsä kanssa. Tuntui siltä kuin jokainen kerman tyttö olisi jotenkin liimautunut kiinni omaan kännykkäänsä, sillä ainahan kännykät olivat heidän käsissään. Sen enempää Angel ei ehtinyt kännykkäasiaa miettiä, kun toinen alkoi jälleen puhua.
... Luuliko toinen tosiaan, että Angelia muka oikeasti kiinnosti, mitä huolia tytöllä oli. "Menetäpä nyt ainoa perheesi!", siis mitä helvettiä, oliko toinen nyt menettänyt jonkun läheisensä? No mitä hemmettiä toinen sitten siinä vain istui ja yritti keksiä puheenaihetta! Angel olisi ainakin itse juossut kotiin, eikä olisi jäänyt juttelemaan kenenkään kanssa. "Mitä sä siinä sitten teet?" Angel kysyi ääneen ja oli kääntynyt katsomaan tuntematonta blondia kulmat kurtussa. "Mä en ainakaa yrittäis tutustua keheenkään, jos mun läheinen olisi kuollut. Ootko sä ihan sekaisin?" pahis kysyi loukkaavasti ja katsoi toista edelleen vakavasti. Olikohan toisen pää täynnä jotain pumpulia, kun toinen ei tuntunut osaavan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

"... Evangelina.." Angel mutisi sitten nimensä kokonaan, kun toinen oli sitä kysellyt. Jos toinen siinä vielä kauemmin istuisi ja yrittäisi rupatella pahiksen kanssa, ei Angel vastaisi teoistaan. Hän ehkä yrittäisi takoa toiselle jotain järkeä päähän.

//Joo, sori ku kesti

April ehti miettiä hetken, että lähtisikö kotiin vai jäisikö suremaan tuon pahiksen viereen, joka ei ilmeiseti hänestä edes välittänyt. Ja sitte toinen jo kysyikin mitä hän siinä vielä teki. " No en aio mennä yksin kotiinkaan, sillä ei mulla ollu kun äiti kun isä oli semmonen hirvitys, että jätti meidät heti kun synnyin!" tyttö puuskahti. Nämä taas olivat niitä isoja asioita mistä hän ei olisi halunnut puhua pätkän vertaa.
Toinen sanoi nimensä olevan Evangelina, aivan kun hän oli muistellutkin, kun oli katsonut koulun oppilaslistastasta jokaisen ihmisen läpi."Hei, onks sul loppunu koulu vai onks sul vaan hyppytunti?" Kysyttiin Evangelinalta. "Ajattelin, et jos sul ei oo muuta tekemistä niin voisit kävellä mun kanssa tonne rehtorin kansilaan, niin voisin sanoo sille et meen kotiin?" April kysyi, toista katsoen. Vaikka Evangelina oli pahis ja hän kermalainen ei se nyt niin hirvittävä asia olisi ollut, jos Evangelina veisi hänet rehtorin kansliaan. Vai oliko se? Jos ei olisi, kyllä toinen nyt voisi sen tehdä ja jos olisi niin... kyllä hän sen ymmärtäisi.
Äiti...Äiti... April ajatteli ja pyöritteli sanaa mielessään niin kauan, että kyynel kanavat virkosivat taas ja kyyneleet alkoivat taas vieriä hänen poskillaan. "Hei, ei sun tarvii. Mä meen moikka!" Tyttö sanoi ja lähti kohti koulua. Hitto. Toinen ei ymmärtänyt tämän tuskaa. Eikä Evangelinan tarvinnutkaan, ei pahis auttaisi tälläistä kermalaista. Varsinkaan kun kyseessä oli tuo. Hän oli nimittäin saanut pahan kuvan mieleensä Evangelinasta ja ehkä pahis tyttö toivoikin niin. April ei kuitenkaan ymmärtänyt heitä, joten ymmärrystä ei tippunut hänenkään kohdalle.

Nyt toinen alkoi selittää jotain perhesuhteistaan, eikä Angel voinut muuta kuin pyöritellä silmiään. Toisen oli turha luulla, että tämä pahis juurikaan välittäisi toisen epätoivosta pätkääkään. Olihan Angelkin menettänyt äitinsä, kun tämä oli saanut yllättäen aivoverenvuodon. Joten turha jonkun kermaperseen oli tulla viereen valittamaan omasta surkeasta elämästään. Angel voisi yhtä hyvin toivottaa toiselle 'Tervetuloa kerhoon', mutta se pidettiin oman pään sisällä. Ei pahis nimittäin tahtonut, että toinen kuvittelisi olevan tervetullut aina Angelin seuraksi. Tämä tyttö ei todellakaan tahtoisi kuulla kenenkään murheista, kun niitä oli tarpeeksi jo omastakin takaa.

Seuraavaksi toinen jo pyysi Angelia seurakseen, mihin tyttö ei voinut muuta kuin naurahtaa ivallisesti. Kirkkaansiniset silmät käännettiin kermalaiseen ja Angel katsoi tätä epäuskoisesti. "Sulla taitaa olla liian isot luulot itsestäs, jos sä luulit saanees musta jonkun kaverin", pahis ehti tokaista, mutta sitten toinen tyttö jo olikin ponnahtanut pystyyn. Angel ei enää yrittänyt pysyä mukana toisen ajatusten kanssa, toinen oli selvästikin aika sekaisin. Angelin mielestä toisen pitäisi vain nyt painua jonnekin sinne, minne aurinko ei paista, sillä jos tuo tyttö oli nyt oikeasti menettänyt äitinsä, niin silloin pitäisi surra sitä. Eikä yrittää tutustua johonkuhun sellaiseen, joka ei seuraa kaivannut.

Mitään sanomatta Evangelina nousi pystyyn, kun toinen tyttö oli tarpeeksi kaukana hänestä. Nilkka ilmoitti olemassaolostaan ja se sai Angelin kurtistamaan kulmiaan kivusta. Perkele, ei kai tässä muukaan auttanut kuin nilkuttaa kotiin. Hän ei enää paikoilleen jäisi, sillä kuitenkin Angelin epäonneksi sieltä tulisi lisää epätoivoisia kermaperseitä. Hahaha, ei kiitos.
Joten Angel nappasi laukkunsa käsiinsä ja lähti kävelemään eri suuntaan kuin tuo äskeinen tyttö. Tupakka, jonka Angel oli jo aika päiviä sitten sytyttänyt, oli palanut loppuun hänen huuliensa välistä, joten tyttö sylkäisi sen nurmikolle. Uusi tupakka kaivettiin laukusta esiin ja pian se jo sauhusi tytön huulilla.

//Joo, eiköhän tää peli ollut tässä. Kiitos seurasta