// Miss Helmi & lya saapukoot tänne//
Se oli aivan normaali ilta Pearlin ja Johnny Deppin seurassa – voi kyllä, myös Ada oli jollain tasolla tämän komean ja vastustamattoman miehen fani ja ylhäällä pyöri parhaillaan jo muutamaan kertaan nähty Pirates Of The Caribbean-leffasarjan ensimmäinen osa. Kuka välitti Orlando Bloomista, kun sai katsella Deppiä? Niin juuri. Ada ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä yläkerrassa haaveilemassa unelmiensa miehistä ja muista mukavista, vaan odotteli alhaalla mikron ilmoittavan milloin popkornit olisivat valmiita. Hän naputteli kynsiään pöytää vasten ja huomasi miettivänsä myös sitä, mitä Sonja mahtoi tehdä. Vanhempi sisar kun oli jossain päin ulkona viettämässä aikaa suuremman porukan kanssa ja löytäisi kotiin joskus yöllä, jos löytäisi. Paino sanalla jos. Jos Sonjaa yhtään tunsi, tiesi vallan hyvin että vanhemman neiti Scarlettin tie saattoi toisinaan poiketa jonkun miehen luona ja neiti tallusteli kotiin vasta aamulla.
Mikro kilahti pian ilmoittaen popkornien poksuneen jo tarpeeksi ja Ada avasi pussin miltei saaden kuumat höyryt kasvoilleen. Mutta minkäs sille teit, kun toisinaan oli hieman kiire. Tyttö kaatoi pikaisesti popkornit kulhoon, suolasi ne ja huilutteli ympäriinsä, jotta ne suolautuisivat tasaisesti. Maistaessaan sitten yhtä, hän totesi popkornien kelpaavan oikein hyvin ja kiiruhti takaisin yläkertaan jatkamaan elokuvan katsomista. Sitä kun ei ollut pysäytetty silläkin viitteellä, että kyseinen leffa löytyi Sonjalta, joka oli sitä lainannut sisarelleen useamminkin ja lainauksia oli tosiaan ollut useampi, olipa Ada itse katsellut tai jos joku oli ollut kylässä. Sonjakin oli jo tarjoutunut antamaan dvd:t Adalle tämän tuijottaessa niitä useammin kuin toisinaan edes terveellistä, mutta Ada sen sijaan ei ollut ottanut tarjousta vastaan.
Ada tepsutteli yläkertaan jopa niin reippaalla vauhdilla, että oli jo kompastua matonreunaan lähtiessään keittiöstä. Valoja ei onneksi tarvinnut sammuttaa, koska Ada ei ollut laittanut niitä päällekään missään vaiheessa. Toistaiseksi hän ja Pearl olivat ainoat ihmiset siinä talossa, vanhempienkin viettäessä iltaansa ties missä ja Evan puolestaan oli yötä jollakin omalla kaverillaan, joten talo oli kokonaan nyt heidän käytössään: jos he olisivat viitsineet, olisivat he voineet helposti sekoittaa koko talon ja rakentaa ties millaisia majoja sohvien tyynyistä ja sänkyjen patjoista, mutta eivät he sentään viisivuotiaita olleet. Ja kummankin älykkyysosamäärkin kertoi jo jotakin.
”Missasinko jotain tärkeää?” Ada kysyi sulkiessan huoneensa oven ja asettui makoilemaan sängylle mahalleen.