Kuihtuvat neidot

Yksi sohva oli valloitettu ja se oli tarkoitettu lepäämistä varten.
Angel makasi sohvalla selällään ja hänen kätensä oli ristitty mahan päälle. Neitosella oli tänään päällään valkoinen toppi, joka saattoi aina tietyssä valossa loistaa hitusen läpi ja vilauttaa hänen vaaleansinisiä pitsirintaliivejä. Tästä neiti vähät välitti, sillä paita oli valmistettu mukavan tuntuisesta kankaasta, joka tuntui hyvältä ihoa vasten. Angelin solisluut törröttivät pelottavat piikikkäästi tytön makaillessa sohvalla. Olkapäät näyttivät luisevilta ja ohuilta, kuin ne menisivät rikki, kun niitä vähänkin koskettaisi.
Jalassa Angelilla oli vain kireät farkut.

Neito oli niin väsynyt. Hän ei tajunnut, miten hän oli niin väsynyt. Viime aikoina väsymys oli alkanut tuntua hyvin voittoisalta ja Angel nukkui todella paljon. Hän ei enää jaksanut täyttä päivää olla pystyssä, vaan etsi aina jonkin sopivan leposijan loikoillakseen.
Tämä sohva oli kuin tarkoitettu häntä varten. Sohva oli todella pehmeä ja se oli oikein kutsunut Angelia luokseen. Yleensä sohvan oli valloittanut suositut, mutta nytpähän pysyivät kaukana, kun Angel oli vallannut koko sohvan. Hänen päänsä takana oli ainakin yhdelle tilaa istua, mutta kuka nyt halusi istua tämän tytön viereen, kun Angel lepäsi?

Tyttö oli sulkenut silmänsä ja yritti nukahtaa. Hänellä oli alkamassa hyppytunti, joten oli aikaa nukkua.

//nico tänne Ravennen kanssa (:

Aulan läpi käveli hoikka tai paremminkin pelottavan luiseva, luurankomainen tyttö. Näkymää ei parantanut kireä korsettimainen toppi, joka tuurilla kesti Ravennen luisen ylävartalon peittona. Väriltään tämä vaatekappale oli musta, mutta sen silkkiset nauhat olivat neonvihreät. Tikkujalkansa tyttö oli peittänyt mustilla pillifarkuilla, joiden lahkeissa oli vihreitä ja pinkkejä kangastähtiä. Pinkit rastat oli vedetty poninhännälle ja päähänsä tuo oli vetänyt vielä silkkisen, melko läpinäkyvän huivin, jonka alta pitkät rastat pääsivät kuitenkin heilahtelemaan ja roikkumaan vapaasti friikin selällä. Raven katseli ympärilleen aulassa ja huomasi sohvalla laihan tytön - paljon laihempi kuin terveet ihmiset, mutta silti terveemmän näköinen kuin tuo itse. Laukku olkapäällä tyttö laahusti valkeat lateksikengät jalassaan kohti sohvaa, jolla Angel makoili.

Sohvan vierellä Raven pudotti laukkunsa suhteellisen äänekkäästi maahan ja istahti sohvan vierellä olevalle nojatuolille. Tuo katsoi hetkessä tytön katseellaan lävitse ja tunsi pienen koputuksen takaraivossaan. Nukkuva tyttö näytti samalta kuin friikki itse oli näyttänyt joskus. Ja pian tuo muuttuisi laihemmaksi, kuihtuisi ja kuihtuisi. Kunnes lopulta näyttäisi yhtä karmealta kuin rastapää tai karmeammalta. Huuliaan lipaisten tyttö raotti suutaan.
”Hei.”, Raven sanoi kuuluvalla äänensävyllä.

# täältä tullaan

Angel liikautti silmiään silmäluomien alla kuullessaan oudon kovan äänen lähellään (laukun putoaminen maahan). Hän ei kuitenkaan avannut silmiiään, sillä ajatteli sen vain olevan jokin turha kolahdus. Ehkä Angelin laukku oli pudonnut hänen viereltään?
Tyttö kokeili kädellään sohvan vierustaa ja tunsi laukkunsa vierellään. Se ei ollut ainakaan hänen laukkunsa.

Joku tervehti kuuluvalla äänensävyllä ja Angel avasi silmänsä. Hän tuijotti hetken aikaa kattoa, kunnes siirsi katsettaan hitaasti viereisessä nojatuolissa istuvaan friikkityttöön. Toinen oli puhunut hänelle?
"Hei.." Angel mutisi uupuneena, äänessä hitusen hämmästyneisyyttä. Jopas neiti oli suosittu tämän viikon aikana. Hän oli joutunut jo melko monen kanssa jonkinmoisiin kanssakäymisiin. Ja ne eivät onneksi olleet johtaneet väkivaltaisuuksiin, vaan ihan rauhallisiin lähtemisiin.
Angelin kirkkaansiniset silmät katsoivat yhä tuota friikkityttöä.

Raven loi kapeille huulilleen hymyn ja räpäytti pinkeillä tekoripsillä korostettuja silmiään. Tuo laski kätensä polvilleen ja antoi ryhtinsä hieman kärsiä.
”Anteeksi jos tungettelen.”, tyttö jatkoi, vaikkei oikeasti ollut pahoillaan. Nyt oli tärkeää juteltavaa ja toinen saisi jättää kauneusunensa toiselle hyppytunnille tai välitunnille.
”Milloin olet viimeksi syönyt, skinny girl?”, tuo kysyi ja kohotti kulmaansa. Friikin katseesta näki kyllä, ettei tuohon uppoaisi mitkään valheet jos toinen edes vastasi. Olihan kysymys aika.. erikoinen ja saattoi olla, että toinen hyökkäisi puolustuskannalle.
”Ja tiedän, en ole äitisi eikä se ole asiani. Mutta sinä olet anorektisen laiha.”, tuo sanoi ja räpäytti taas myös kauniilla meikillä korostettuja silmiään, lipaisten huuliaan.

Jos Angel tietäisi mitä anoreksia todella oli - tuo olisi varmaan hotkimassa ruokaa. Kaikkea muuta kuin laihuutta. Kärsimystä ja muuta, mutta silti jollain tavalla Raven halusi kärsiä - kärsiä oman kehonsa ja kauneuden vuoksi. Kauneuden, joka saattoi muuttua hiljalleen karmeudeksi. Rastapää nosti kätensä solisluilleen ja tarrasi niistä kevyesti kiinni. Tuo tunnusteli kauniita luita sormillaan. Ne olivat hänen lempiluunsa. Kauniit, terävät luut jotka toivat huomiota. Tyttö siirsi katseensa toiseen ja näki tuon solisluut kovinkin helposti. Kauniit.
”Sinulla on kauniit solisluut.”, friikki sanoi ja hymähti. Lähes kaikki solisluut olivat kauniita, vaikka oudolta se kuulostikin.

Todellakin, tuo friikkityttö puhui Angelille ja alkoi jopa enemmän juttelemaan. Aiheesta, jota Angel halusi välttää.
Neito kohottautui istumaan ja mulkoili toista tyttöä varuillaan.
"Puhu vaan omasta puolestasi", neiti vastasi lyhyesti, kun oli katsahtanut toisen olemuksen. Kuka tässä oli enää laiha, toinen oli varmasti laihempi kuin Angel! Ja se helpotti tietenkin Angelin mieltä, hän ei ollutkaan vielä niin laiha kuin voisi olla, joten eihän tässä ole mitään hätää.

Sitten toinen jo kehui Angelin solisluita. Neito kurtisti hitusen kulmiaan ja tunnusteli kädellään omia solisluita.
".. Ai", Angel tokaisi. Ei hän nyt osannut sanoa 'kiitos kehuista', sillä tuo ei oikein ollut sopiva kehumisaihe Angelin mielestä. Eikä neito olisi muutenkaan vastannut kohteliaasti takaisin, se ei ollut hänen tapaistaan.

Jos tuo friikkityttö alkaisi saarnaa hänelle syömisestä, vaihtaisi Angel nopeasti paikkaa. Hän inhosi kaikista eniten sitä, kun ihmiset käskivät hänen syödä. Angel söi, omasta mielestään tarpeeksi!

Lyhyt kommentti sai friikin vain hymähtämään ja palauttamaan kätensä polvilleen. Tuo kokeili luisevia jalkojaan ja kohotti katseen käsistään Angeliin.
”No, se on sinun onnesi kun olet vielä noinkin laiha. Painolla ei pitäisi leikkiä.”, tyttö sanoi, muttei todellakaan syyllistänyt toista mihinkään. Se oli vain kommentti – ääneen sanottu mielipide, tuon oma näkemys asiasta ja niin edespäin. Toivottavasti toinen ei luulisi mitään muuta. Rastat heilahdellen Raven katsahti ilmoitustaululle päin ja yhtä nopeasti siirsi katseensa Angeliin. Tuo mittaili taas toista katsellaan, mutta teki sen niin nopeasti ja melkein yhtä huomaamattomasti, että katse näytti vain tavalliselta vilkaisulta.

Friikki kaivoi laukkuaan ja veti sieltä esiin kaksi omenaa, pompotellen niitä käsissään.
”Ota omena, ole kiltti, siinä ei ole paljon kaloreita mutta se antaa kuitenkin jotain käsiteltävää vatsahapoillesi.”, tuo sanoi ja viskasi toisen vihreistä omenista sohvalle. Raven haukkasi itselleen jättämästään omenasta palasen ja pyöritteli sitä suussaan, kuitenkin pureskellen ja niellen palan. Ei tuo ollut ruuan ystävä tai syönyt muuten kuin pakosta, mutta välillä oli kuitenkin syötävä. Tyttö ei halunnut enää uudelleen sairaalaan.

”Joten, skinny girl, voin varmaan udella nimeäsi? Ellet sitten halua tyytyä skinny girliin.”, friikki sanoi ja virnisti, haukaten perään uudelleen omenaa.

Nyt vuorostaan Angel tuhahti friikkitytön kommentille. 'Painolla ei pitäisi leikkiä'. No eihän Angel leikkinytkään! Välillä vain ruoka ei saattanut maistua ja joskus tyttö unohti syödä. Ei sille voinut mitään. Olihan Angelilla jääkaappi täynnä ruokaa, mutta niihin hän ei koskenut. Miksi, sitä tyttö ei itsekään tiennyt.

Omena heitettiin sohvalle Angelin viereen. Toinen oli pyytänyt syömään sen. Angel hymähti taas hieman hiljemmin katsoessaan omenaa.
"Luuleks sä, että mä mietin kaloreita?" Angel kysyi ja hänen äänestään kuulsi loukkaantuneisuus.
"Mä en oo anorektikko, mä en ajattele kaloreita", neito selvensi hieman äkämystyneenä ja otti omenan käteensä. Angel puraisi siitä palan ja nojautui sohvan selkänojaan selällään.

".. Angel.." tyttö mutisi oman nimensä.
"Entäs sun, friikki?" Angel kysyi nopeasti ja loi tarkkailevan silmäyksen toisen silmiin. Ei toinen luultavasti tuosta 'friikki' sanasta kilahtaisi, sillä toinen varmasti tiesi olevansa friikki.

”Minä lasken. Omenassa on 32 kaloria joten pärjään parilla omenalla kokonaisen päivän. Jos huomaat joskus laskevasi kaloreja, niin se on huono merkki. Todella huono.”, Raven totesi sävyttömästi ja haukkasi taas omenaa, maistellen sitä tarkasti. Vetinen ja virkistäväkin. Pirteä, täynnä energiaa. Tuo lipaisi huuliaan ja kopitteli omenaa hetken kädestään toiseen käteensä. Tosin ruualla ei olisi saanut leikkiä, joten rastapää lopetteli omenan pahoinpitelyn ja haukkasi siitä uuden palan.

Tytön esittäytyessä Angeliksi rastapää hymähti. Toinen näyttikin enkeliltä – vain siivet puuttuivat. Tosin luonne ei tainnut vastata aivan mielikuvaa enkelistä. Friikki- sanan sisältävä nimikysymys sai Ravenin virnistämään leveämmin.
”Raven.”, tuo totesi ja söi omenansa loppuun. Mitään ei mokomasta jäänyt jäljelle.

# lyhyempi

Angel huomasi hymähtävänsä taas toiselle, kun toinen mainitsi laskevansa kalorit. Angel ei juuri koskaan ollut vahtinut syömisiään, hän söi mitä halusi.
Omena tosiaan toi hieman uutta energiaa neidille, mutta Angel pyrki pitämään itsensä tyynen näköisenä.
"Sä oot siis anorektikko?" Angel kysyi sitten, varmistaen asian. Eihän tuo friikkityttö ollut vielä sitä myöntänyt, ainakaan Angelille. Toinen näytti kyllä juuri sellaiselta, miltä anorektiset tytön näyttivät; pelkkää luuta ja nahkaa. Kuin Angel, mutta Angelilla oli vielä hitusen enemmän rasvakudosta luiden ympärillä. Hyvin vähän tosiaan.

Angel nyökkäsi, kun friikkityttö esittäytyi Raveniksi.
".. Sä näytätkin aika korpilta..", tyttö mutisi hiljaa, siirtäen katseensa pois tytöstä. Ei oikein osannut sanoa, oliko se tarkoitettu vitsiksi tai loukkaamaan toista. Angel ei ollut itsekään varma, oliko tarkoittanut tuon vitsiksi vai loukkaavaksi kommentiksi. Hän ei ollut huumorityyppiä, enemmäkin sitä loukkaavampaa sorttia. Mutta ei Angelilla ollut tietääkseen syytä loukata toista. Ainkaan vielä.

Raven nyökäytti päätään anorektikko kysymykselle - ei siinä ollut mitään hävettävää tai peiteltävää.
”Kolmatta vuotta. Joihin on sisältynyt pari laitoskeikkaa ja sairaalareissuja.”, tuo totesi ja virnisti ivalliseen sävyyn, mutta vain itselleen. Tällä menolla rastapää vielä tappaisi itsensä, mutta sehän tässä oli hauskinta. Tappoi itsensä. Hahah. Oli lähellä, ettei Ravenne kertonut ajatuksiaan ääneen ja nauranut päälle. Tosin se olisi tainnut olla jo liian karmivaa ja friikkimäistä, eikä tyttö halunnut säikäyttää Angelia tiehensä.

Ulkonäköön liittyvä korppi-ilmaus sai kuitenkin pirteän friikin naurahtamaan heleästi, juuri sellaista naurua joka olisi helposti tarttunut muihinkin.
”Kuule, et ole ensimmäinen joka sanoo samaa.”, tuo virnisti leveästi ja pyyhkäisi käsillä räikyvän pinkkiä rastapehkoaan.

Angel katsoi toista nyt kulmat kurtussa ja silmät tarkkaillen tytön olemusta toisen kertoessa avoimesti sairaudestaan. Angel laski katseensa sitten lattialle ja ajatteli omaa tilannettaan. Mielestään Angel oli ihan kunnossa, ainakin verraten tähän tyttöön. Neito ei siis vieläkään myöntänyt itselleen olevansa jo alipainoinen. Hänen ei tarvitsisi mennä hoitoon, sillä hän oli aivan kunnossa!
"Oma mokas", tyttö sanoi ja nosti katseensa lattialta Raveniin.
"Että olet joutunut laitoksiin ja sairaaloihin. Mä en sinne kuulu", Angel vastasi ja laski katseensa sohvan reunaan, puraisten omena kädessään.

Angel kohotti nyt hitusen kulmiaan, huvittuneena, kun Raven kertoi, että Angel ei ollut ensimmäinen joka huomautti tytön muistuttavan korppia.
"Noni. Mähä sanoin", Angel myhäili, mutta ei antanut huulilleen nousta edes pientäkään hymyä.
"Minnes oot muut friikkikaveris jättäny?" tyttö kysyi kuin ohimennen. Kysymys ei ollut tarkoitettu loukkaavassa tai hyvässä mielessä. Angel ei itsekään tiennyt, mitä mieltä oli ollut omasta kysymyksestään.

”Niin onkin.”, Raven sanoi hieman terävästi ja veti toisen jalkansa sohvalle, painaen polvensa sen päälle. Angel vaikutti todella.. puolustautuvalta tai hyökkäävältä, mutta friikki ei kommentoinut asiaa mitenkään. Luultavammin se kuului vain toisen luonteeseen. Samalla tavalla kuin tuon omaan luonteeseen kuului pirteys ja puheliaisuus, mutta samalla hentoinen sarkasmi ja iva. Raven piti kaiken kaikkiaan luonteestaan eikä oikeastaan muuttaisi mitään, jos saisi. Tai no ehkä muutamaa pienen pientä asiaa.

Friikkikaveri kysymys sai tytön taas naurahtamana kevyesti ja tuo suuntasi silmiensä katseen Angeliin.
”Luna, se hutsu, ei jaksanut tulla tänään kouluun. Iona on luultavammin pariutumassa sen koiramaisen pojan, Oscarin kanssa. Muut ”friikkiystäväni” taitavat lojua yläkerran käytävässä.”, tuo puheli taas melko vapaasti ja virnisti sanojensa jälkeen. Äänensävy pysyi kokoajan huvittuneena, vaikka tyttö kutsuikin tyttöystäväänsä hutsuksi.

”Entäpä sinun.. tyttökaverisi?”, Raven kysyi ja kohotti toista kulmaansa.

Angel söi omenansa loppuun ja heitti sen lähellä olevaan roskikseen. Hän ihmetteli mielessään, miten toinen puhui muista friikkikavereistaan, mutta mitäpä se Angelille kuului. Puhukoot heistä miten halusi.
Raven sitten kysyi, missä olivat Angelin tyttökaverit. Silloin Angel naurahti tunteettomasti ja nosti katseensa kattoon, josta liu'utti sen friikin silmiin.
"Ihan niinku mä mitään kavereita tarttisin", tyttö tokaisi ja kohautti kevyesti olkiaan.
"Mä pärjään loistavasti yksinään", Angel tarkensi hieman ja sipaisi hiuksiaan korviensa taakse.

Angel huomasi sitten toisella olevan tatuointi ranteensa sisäsivussa.
"... Vai että kissoista tykkäät", Angel totesi pienoisen hiljaisuuden jälkeen ja viittoi sormellaan toisen tatuointia.
"Eiks ne raatele kaiken, mitä niitten eteen tulee", tyttö sanoi sitten, ei ollenkaan kysyvästi. Ainakin neitokaisella itsellään oli sellaisia kokemuksia kissoista, että ne raatelivat kaiken niiden eteen tulleen.

Ravenne ei kommentoinut mitenkään Angelin vastausta kaverikysymykseen. Tuo ei halunnut suututtaa toista, sillä puhuminen näytti juuri nyt jopa ”sujuvan”. Kissatoteamus sai friikin hymyilemään – ainakin aihe miellytti tuota.
”Joo.”, tuo kuitenkin sanoi vain ja käänsi rannettaan, että näki sen tatuoinnin paremmin. Rastapää siveli tatuointia sormellaan ja sitten taas siirsi katseensa toiseen tyttöön, joka puhuikin heti lisää.
”No ei nyt sentään. Ellei niitä silitä väärän suuntaan.”, tuo naurahti ja vinkkasi silmäänsä. Se oli ollut vitsi ja silmän vinkkaukseen ei liittynyt taaskaan mitään epäilyttävää.

”Onko sinulla mitään lemmikkejä? Mukaan lasketaan myös autot ja skootterit ja kaikki sellaiset.”, Raven virnisti ja katsoi Angelia. Auto lemmikkinä.. hassu ajatus, mutta tyttö epäili ettei puhekaverillaan ollut mitään ”oikeata” ja elävää lemmikkiä.

Angel katsahti nyt paremmin tytön kädessä olevaa tatuointia, kun Raven oli kääntänyt rannettaan. Neidot kulmat kohosivat hivenen, kun toinen mainitsi silittämisen väärään suuntaan.
"En mä ees silittäny sitä ja se raateli mun kengät", Angel puhui sitten, paljastaen muistonsa kissoista. Jep, erään sukulaisen kissa oli raadellut Angelin upouudet pinkit kengät piloille (kun tyttö oli 10-vuotias) ja siitä tyttö oppi välttelemään kissojen seuraa.

"Ei mitään", vastattiin nopeasti ja katse kohotettiin toisen tatuoinnista Ravenneen. Kirkkaansiniset silmät katsoivat hetken aikaa toisen kasvoja, hiuksia ja vaatteita, mutta sitten katse laskeutui lattiatasoon.
"Kun olin pentu, naapurissa asui vanha mummo sellasen valkoisen puudelinsa kanssa. Lenkitin sitä ja se mummo anto mulle siitä karkkia. Se siitä mun lemmikkiharrastuksesta", Angel puheli ja supisti hitusen huuliaan yhteen ja katse harhautui seinällä olevaan kelloon. Omenasta oli tosiaan tullut hieman lisävoimia, mutta silti Angelin mieli oli närkästynyt. Hänen ei tehnyt mieli jäädä viimeiselle tunnille.

"Onks sulla viel jotain tunteja?" Angel kysyi sitten ja siirsi katseensa kellosta Ravenneen. Oli paljon helpompaa puhua samaa sukupuolelta olevalle henkilölle kuin vastakkaiselle sukupuolelle olevalle henkilölle.

Ravenne päästi suustaan epämääräisen äännähdyksen, kuullessaan kissasta ja kengistä. Tuo kuunteli Angelin puhetta ja käänsi sitten katseensa kengistään tuohon.
”Minulla on vain kissa. Pienenä ulkoilutin myös naapurimme koiraa. Ja oli mulla kilpikonnakin.”, tyttö totesi ja kohotti olkiaan itsekseen. Lemmikit olivat aina olleet rakkaita friikille ja tuo muisti kyllä itkeneensä, kun naapurin koira jäi auton alle ja kuinka kilpikonna oli karannut. Jokaisella kerralla oli tuntunut kuin lekalla olisi lyöty sydän pieniin palasiin.

Angelin kysymys herätti pinkkipään ajatuksistaan ja tuo kohotti katseen käsistään, joihin se oli valahtanut, toiseen tyttöön.
”Matikan kaksoistunti.”, tuo huokasi ja hieraisi käsillään kasvojaan, irvistäen perään.
”Arvaa huvittaako mennä sinne?”, Raven lisäsi ja näykkäisi huultaan.

"Ah, ihanaista matikkaa!" Angel puuskahti ja hymyili piikittelevästi.
"No tottakai sä oot menos, sä näytätki sellaselta matikkanerolta", neito tokaisi ja virnisti niin, että hampaat vilahtivat nopeasti. Virnistys oli tarkoitettu vain kiusoittelevaksi.

Neiti nousi sitten ylös sohvalta, jossa oli aikaisemmin loikoillut. Hän oli saanut tarpeeksi, hän ei enää jaksanut opiskella tänään koulussa.
"Mä lähen", Angel tokaisi vain ja nappasi laukkunsa olalleen. Vielä suotiin yksi katse Ravennelle.
"Pidä hauskaa, matikkanero", neiti lausahti piikittelevästi, virnisti kiusoittelevasti ja lähti lampsimaan jo paljon energisemmän oloisena pois paikalta. Omena tosiaan oli tuonut paljon lisävoimia laihalle neitokaiselle.

//Haluutko vielä jatkaa Angelin kanssa vai oliko tämä tässä? :,D Mulle on ihan sama

Raven vain virnisti Angelin sanoille. Tuo olisi varmaan lähtenyt tytön perään, ellei muutama friikki olisi tullut portaikkoon huhuilemaan pinkkipäätä mukaansa. Kieltään vilauttaen tyttö nousi ja heitti laukun olalleen.
”Pidä hauskaa, puudeli!”, huutaessaan Angelin perään friikki käytti samaa sanamuotoa kuin tuo, mutta korvasi matikkaneron puudelilla. Mistähän sekin tuli? Olkiaan kohottaen Ravenne huokasi ja lähti laahustamaan ystäviensä perässä portaita ylös. Ihana matikka kutsui jo.

# taitaa olla tässä. :----) kiitokset kivasta pelistä!