Knights of Cydonia

//Joo, otsikko on Musen kappale : p
Angelin lookki

Korkokenkiä roikotettiin laiskasti sormenpäissä, kun tyttö asteli hietikolla eteenpäin. Kengistä oli luovuttu heti, kun vaaleaverikkö oli rannalle astunut. Eihän korkokengissä olisi mitään järkeä kävellä hiekalla, sillä korot uppoisivat koko ajan hiekkaan ja eteneminen olisi varsin hankalaa. Tyttö oli siis muina miehinä ottanut kengät pois jaloistaan ja roikottanut niitä sormissaan, kun antoi varpaidensa tunnustella pehmeää ja viileää hiekkaa. Eihän kello ollut kuin vasta yhdeksän aamulla ja aurinko oli vasta nousemassa. Toki se lämmitti, mutta hiekan lämpeneminen kestäisi ainakin vielä pari tuntia.
Hiekkaranta oli autio. Kirkkaansiniset silmät, jotka välillä harhautuivat hiekasta katselemaan ympärilleen, eivät nähneet mitään liikettä missään. Ei edes lintuja näkynyt. Olihan se rauhoittavaa, mutta samalla aika yksinäistä. Tosin ei pahis nyt olisi mitään meteliä kestänyt, sillä hän oli vasta toipumassa kovasta krapulasta. Olihan eilen ollut lauantai, baari-ilta. Oli kai sanomattakin selvää, missä tämä vaaleaverikkö oli edellisiltansa viettänyt.

Evangelina Dolly antoi tuulen puskea vapaasti kasvojaan vasten. Tuntui hyvältä, kun viileä aamutuuli helli kasvoja ja hiuksia. Muuten olo ei sitten tuntunutkaan kovin hyvältä: päätä särki, samoin kuin jalkoja. Vatsassa velloi ikävästi ja tytöstä tuntui, että hän voisi minä hetkenä hyvänsä antaa ylen. Hän oli selvinnyt varsin pitkään oksentamatta, vaikka tyttö olikin puoli tuntia sitten herännyt jonkun tuntemattoman miehen sängystä. Angel oli heti herättyään pukenut ylleen eilisillan vaatteensa ja kadonnut tuntemattoman miehen asunnosta sen sileän tien. Pahis oli vain kävellyt ulkona toivoen, että krapula lähtisi nopeammin pois raittiissa ilmassa. Toki raikas ilma auttoi, mutta ei se juurikaan nopeuttanut krapulan katoamista.
Angelin olemus oli tietenkin aika rähjäinen. Tukka sörrötti ties minne ja kasvoilla oli eilisillan meikki. Tyttö ei kuitenkaan antanut ulkonäkönsä mitenkään itseään häiritä. Hänhän saisi vaellella tällaisenä missä tahtoi. Ei ketään kiinnostanut.

Eihän siinä sitten kauaa ehtinyt mennä, kun tyttö jo sukelsikin hieman kaueammas rannasta ja okensi yksinäiseen roskalaatikkoon. Ei hän nyt tahtonut pilata rantaa omalla okennuksellaan, oli Angelillakin jotain järkeä päässään. Mikä olisikaan ällöttävämpää kuin astua jonkun oksennukseen.
Hetken tyttö vietti aikaa roskalaatikon kanssa kunnes totesi jonkin verran huojentuneena, ettei oksennusta enää tullut. Angel pyyhkäisi kämmenellään suutaan ja hengitti raskaasti. Pian hän jo menisi bulimikosta, sillä oksentaminen tuntui nykyään olevan Angelille arkipäivää.
Pahis vetäytyi roskalaatikon luota ja harppoi veden lähelle. Hän pesaisi kätensä nopeasti vedessä, vaikka eihän se nyt sen puhtaampaa ollut. Sen jälkeen tyttö käveli kuivemmalle hiekalle ja istuutui alas. Hän asetti kenkänsä vierelleen ja nosti laukkunsa syliinsä. Laukusta pengottiin esille tupakka-aski ja valkoinen sytkäri.

Pian Angel jo henkäisi huuliltaan tupakansavut ilmoille. Laihat sormet vetivät tupakan sitten pois huulilta ja Angel antoi katseensa pysyä vain edessä näkyvässä meressä. Olisi ollut niin ihanaa heittää vaatteet pois ja pulahtaa veteen peseytymään, sillä pahis tunsi olonsa likaiseksi. Hän ei kuitenkaan aikoisi riisua muuta kuin päällystakkinsa, sillä tyttö varjeli tarkoin vartaloaan. Hän ei halunnut kenenkään näkevän, mitä hänen vatsalleen oli tapahtunut. Parille ihmisille tyttö oli siitä asiasta uskoutunut ja Angel uskoi vahvasti, ettei kukaan muu saisi kuuna päivänä tietää mitään Angelin menneisyydestä. Eihän kukaan nyt tahtonut tutustua Angelin kaltaiseen naiseen, joka melkein heti uuteen ihmiseen törmättyään oli uhkailemassa väkivallalla ja päästi ilmoille mitä pahempia kirosanoja. Mutta Angel ei mahtanut luonteelleen mitään, menneisyys oli muovannut hänestä tällaisen. Tosin viime aikoina Angel oli huomannut pehmenevänsä joissakin määrin, mutta tyttö ei tahtonut tiedostaa moista itse.
Pahis ei kuitenkaan voinut olla kuvittelematta sitä, miten hän olisi nauttinut uida vapaasti alastomana. Se olisi varmasti ainutlaatuista. Silloin olon voisi jopa tuntea vapaaksi, vapaammaksi kuin koskaan ennen.
Harmi, ettei Angel ollut opetellut edes surffaamaan. Häneltä oli jäänyt niin paljon pois menneisyytensä takia, että Angel ei osannut kuin kirota omaa tuuriaan. "Vittuun kaikki..." kuului vain mutina Angelin huulilta, ennen kuin hän taas imaisi tupakanmyrkkyjä keuhkoihinsa.

//Plaaplaaplaa :--)

Edwyn asteli rantahiekkaa pitkin vähemmän iloinen ilme kasvoillaan. Eilen oli ollut hauskaa. Hän oli ollut baarissa, tosin samaisessa missä hänen Cheerleader kaverinsakin viihtyivät, mutta silti hän oli viihtynyt. Ehkä osa syy siihen oli, että seurassa oli pyörinyt myös pari rennompaa ja ei niin klikki tarkkaa poikaa ja tyttöä. No, aamu ei tietenkään ollut mikään hyvä. Päätä oli jomottanut laittoman paljon ja Aaronilla oli ollut jokin ylivilkkauskohtausaamu. Tuo oli käytännössä vain juossut ympäri asuntoa ja vanhemmat olivat tietenkin huutaneet reppanalle minkä kerkesivät. Usein Edwyn sääli pikkuveljeään. Tuolla oli varmasti oikeasti jonkinlainen keskittymishäiriö, mutta kukaan ei vain huomioinut sitä. Varsinkaan vanhemmat. No, hirveästä hedarista huolimatta kermalaispoika oli päässyt vuoteestaan ylös ja raahautunut keittiöön. Ensin kaikki oli ollut sutkot hyvin. Sitten keskustelut olivatkin kääntyneet Edwynin tulevaisuuteen...

Hän oli ehdottanut jatkavansa johonkin musiikkipainotteiseen kouluun ja siitäkös halo oli syntynyt. Vanhempien mielestä heidän esikoisensa pitäisi lähteä jatkamaan cheerleader linjalla ja siinä sivussa opiskella vähintäänkin lakimieheksi. Eipä nuo sitten olleet edes kuunnelleet poikaa tai sitä mitä tuo itse halusi. No, eipä hän hirveästi ollut jäänyt asiasta inttämäänkään. Ei se kuulunut hänen luonteeseensa. Aina Edwyn pysyi hiljaa ja pyysi lupaa poistua huoneeseensa. Kaikki oli niin saamarin tarkkaa ja mitään ei saanut tehdä omanpään mukaan. Onneksi pikkuveli ei ollut sotkeutunut tähän samaan kierteeseen. Aaron pyrki tekemään kaiken päinvastoin mitä vanhemmat toivoivat tai pyysivät.

Paljaisiin varpaisiin osui silloin tällöin viileä merivesi, kun aallot iskeytyivät kevyesti rantaan. Se tuntui mukavalta. Viime aikoina Wynillä ei pahemmin ollut riittänyt aika rannalla oleiluun, mikä oli todellakin harmi. Koulu, Cheerleaderpuuhat ja urheilu vei liikaa aikaa. Ja silloin iltaisin kun hänellä oli aikaa, hän yleensä lähti salaa baareihin. Eikä oikeastaan ketään huvittanut käydä iltaisin rannoilla. Silloin kun oli jo viileämpää kuin päivisin. Edwyn asteli takaisin hiekalle. Tietenkin vaaleahiekka takertui nyt hänen jalkoihinsa ja pian poika sai huomata omistavansa kaksiväriset jalat. Tuo huokaisi hieman ja nosti sitten katsettaan. Vähän matkan päässä hänen edessään oli tyttö. Tuo poltti. Ilmeisesti tupakkaa. Rehellisesti sanottuna nuorinainen näytti hieman ränsistyneeltä. Oli ehkä ollut tuokin viihteellä eilen. Pari askelta lähemmäs astuttiin. Tuo näytti hyvin tutultakin. Todennäköisesti kävi myös Astonia. Tällä alueella norkoili paljon koulun nuoria.

//Sori kun on kestäny ja tosi tökeröö tekstiäkin on >

//Nou problem !

Angel hieroi sormillaan ohimoitaan pidellen samalla savuavaa tupakkaa toisessa kädessään. Päänsärky oli uskomattoman voimakas. Miksei se tahtonut hellittää, vaikka sitä oltiin raittiissa ilmassa? Perkele.
Pahis asetti tupakan taas huulilleen ja imaisi myrkyt sisäänsä. Silmät olivat nauliintuneen veden rajaan ja tyttö tuijottikin samaa näkymää useita minuutteja. Tupakkaa poltettiin hitaasti ja nautiskellen. Oikeasti Angel toivoi rauhallisen polttamisen vähentävän päänsärkyä ja huonoa oloa.

Jos tyttö ei olisi sattunut vaistonvaraisesti vilkaisemaa ympärilleen, hän ei olisi huomannut häntä lähestyvää miehenalkua lainkaan. Hietikolla ei nimittäin kovin hyvin kuullut ihmisten askeleita. Kirkkaansiniset, tyhjät ja väsyneet silmät, tutkailivat lähestyvää nuorukaista varuillaan, mutta pian katse käännettiin takaisin veden rajaan. Tyttö karisti tupakan tuhkia sormenpäällään hietikolle ja päästi sisällä olevat savut ulos pitkänä henkäyksenä.
"En osta, enkä myy", pahis päätyi sitten tokaisemaan välinpitämättömästi katse yhä veden rajassa, kun miehenalku oli tullut tarpeeksi lähelle. Hänen silmänsä tahtoivat kyllä päästä tarkastamaan pojan ulkonäön, jotta Angel osaisi varautua miehenalkun tekemisiin, mutta hän ei antanut itsensä vielä katsoa toista. Ei, hän halusi ensin antaa kylmän ja epäystävällisen kuvan toiselle. Varmuuden vuoksi, tiedättehän.

Tupakka oltiin viimein poltettu loppuun ja Angel heitti jämät kauemmas itsestään nopealla sormien liikkeellä.

Edwyn heilautti hieman otsahiuksiaan sivuun ja oli avaamassa suutaan, mutta vieras tyttö kerkesi edelle.
"Täh?" Hän totesi sitten pahemmin ajattelematta, kun toinen ilmoitti ettei ostaisi tai myisi. Poika ei oikein ymmärtänyt mitä tyttö tarkoitti. Yleensä hänellä ei ollut tapana mennä juttelemaan näin tuntemattomille. Se ei todellakaan ollut hänen tyyliään.
"En minäkään ole ostamassa tai myymässä... Mitä sitten tarkoititkaan. Ajattelin vain tulla kysymään oletko kunnossa." Cheerleader huomautti ja hymyili hieman. Toivottavasti toinen ei olisi mikään megaäkäinen. Siltä tyttö tosin vaikutti. Nykyään ihmisen ulkonäkö ei kertonut paljoakaan todellisesta luonteesta. Varsinkaan yöaikaan. Aina piti olla varuillaan. Ja jos rehellisiä oltiin, kuka täysijärkinen meni tällä tavalla juttelemaan vieraalle? No, Edwynin mieliala oli kyllä niin matalalla, että tällaiset teot eivät tuntuneet nyt niin suurilta.

Poika katseli tyttöä tarkkaavaisesti, muttei painostavasti. Mielessään hän ravasi ihmisiä läpi. Kyllä. Toinen kävi Astonia. Se oli jo varma, mutta missä klikissä tuo oli? Ei ainakaan cheerleadereissa. Tietenkin hän muuten tuntisi toisen. Tosin, eihän häntä oikeastaan kiinnostanut kukaan koulussa, joten miksi hän edes muistaisi?

Kirkkaansiniset silmät käännettiin sitten tutkimaan toista, kun miespuolinen henkilö oli sanonut tulleensa kysymään, oliko nuori nainen kunnossa. Hetken aikaa pahis tutkaili viereen tullutta miehenalkua, kunnes hän päästi hiljaisen tuhahduksen huuliltaan. Ja tuhahdus oli kaikkea muuta kuin iloinen. "Kunnossa? Ajattelit vain tulla kysymään, olenko mä kunnossa?" Angel toisti ivaillen nuorukaisen sanoja ja henkäisi tupakansavuja siinä välissä keuhkoihinsa. "Painu vittuun. Vai olitko sä siellä jo viime yönä?"
Nuorukaisen kasvot olivat tutut ja Angel muisti nähneensä toisen eilen viihteellä samassa baarissa yhdessä cheerleadereiden kanssa. Eli johtopäätös; jos tuo miehenalku hengaili cheerleadereiden kanssa, toinen ei voinut olla kovin mukavaa seuraa. Ja olihan toinen miespuolinen, joten ei tietenkään jätkä ollut mukava. Onneksi Angel osasi vihata miehiä jo valmiiksi, jotta ei menisi näiden ansaan enää toistamiseen.

Angel viskasi tupakkansa hiekalle, kun oli polttanut sen loppuun. Sen jälkeen hän könysi seisomaan. Hän seisoi hetken aikaa paikoillaan ja tuijotti edessä näkyvää merta, mutta sitten katse käännettiin kylmästi miehenalun puoleen. "Arvaa mikskä mua kutsutaan. Angeliksi. Eiks se lempinimi sovikin mulle aika hyvin", Angel piruili ja virnisti ilkeästi.
Pahis seisoi siinä vielä parin sekunnin ajan, kunnes lähti lampsimaan poispäin toisesta. Angel tietenkin unohti ottaa kenkänsä mukaan, jotka olivat jääneet siihen Edwynin jalkojen juurelle. Eihän Angel tajunnut kenkien unohtumista, sillä hän oli hyvin äkäinen. Ja vittuuntunut siihen, että juuri miespuolisen henkilön piti tulla hänelle näin aamusta juttelemaan.

Edwynin poskille kohosi kevyt puna, kun toinen ei selvästikään ollut juttu-tuulella.
"En. En ollut. Kiitos kysymästä." Poika vastasi kuitenkin toisen ivalliseen kysymykseen aivan kuin tyttö olisi kysynyt normaalisti kuulumisia. Olihan Wyn tottunut kiukutteleviin tyttöihin. Jokaisella naissukupuolta edustavalla oli joskus huonoja päiviä ja naisiahan Cheerleaderpiireissä riitti. Onneksi Edwynillä oli tunnetusti todella hyvä pinna. Vähän kaiken asian suhteen. Poika katsoi miten kuvankaunis nuori nainen könysi hiekalta seisomaan ja katseli merta. Kauan tuo ei kuitenkaan paikoillaan pysynyt vaan ilkeänsävyisen esittelyn jälkeen tuo lähti astelemaan pois Wynin luota.
"Angel..." Edwyn toisti hiljaa itsekseen. Nimitys oli tuttu. Toinen oli siis samassa koulussa hänen kanssaan ja tuo kärkäs puhetyyli ja tulinen luonnekin yhdistettiin jotenkin vaistomaisesti nimenomaan Angel nimeen.

Cheerleaderpojalla ei ollut tapana juosta kenenkään perään tai perässä. Hän ymmärsi itsekin, jos seuraa ei kaivattaisi. Nyt kuitenkin poika teki poikkeuksen. Tyttö oli nimittäin unohtanut kenkänsä hiekalle, missä oli aiemmin istuskellut. Kengät napattiin maasti ja rivakoin askelin, miltei hölkäten Edwyn lähti toisen perään.
"Angel?!" Wyn huusi sitten kevyesti ja asteli tuon vierelle kävelemään.
"Unohdit kenkäsi. Saatat tarvita niitä myöhemmin." Poika huomautti ja hymyili hieman. Vaikka toinen olikin viileä ja ilkeä häntä kohtaan, se ei tarkoittanut sitä, että Edwynin pitäisi kohdella toista samalla tavalla.

Angelin kasvoilla häivähti suuri turhautumus ja kiukku, kun hän kuuli äskeisen nuorukaisen huutelevan peräänsä. No mikäs pojan nyt tuolla lailla sai huutamaan? Hemmetti, eikö tässä maailmassa saanut olla enää rauhassa? Ärh, perkeleen seksiä kinuvat miespuoliset otukset, mikseivät ne vain voisi kuol-
Vaaleaverikön ajatukset katosivat kuitenkin nopeasti, kun Angel tajusi nuorukaisen huudon tarkoituksen. Kirkkaansiniset silmät suuntautuivat kenkiin, joita poika piteli käsissään. Hetken aikaa pahis tuijotti kenkiään epäilevästi, mutta nappasi ne sitten omiin käsiinsä yhdellä nopealla liikkellä.
"Kiitti."
Jep, kiitoksen lausumiseen oli kulunut jonkin aikaa, ennen kuin Angel oli osannut sen ääneen sanoa. Hän harvemmin kiitti ketään, joten.. Niin, tuon miehenalun pitäisi olla otettu. Tosin jätkä ei ehkä tainnut tietää, ettei Angel tosiaankaan yleensä kiitellyt, mutta. No, se siitä. Angel oli mielestään tehnyt päivän- tai siis kuukauden hyvän työn.

"Mitään muuta et saa", Angel tiukkasi sitten kylmästi, jottei antaisi itsestään liian pehmeää kuvaa. Hänen kirkkaansiniset silmänsä tuijottivat nuorukaista jälleen viiruina, kunnes hän jatkoi kävelemistään rantaviivaa pitkin. Nyt hän halusi vain päästä kotiin nukkumaan, nukkumaan pois tätä pahaa ja painavaa oloa.

//Joo, mun on kyllä pakko lopettaa tää peli tähän. Mä en vaa saa tästä mitään irti : / Angelillä pelailut taitaa olla mun kohdalta tosiaankin ohi...
No joo. Mutta kiitti lyhyestä pelistä ! : )