Ei virheettömyys ole täydellistä

Yksityiskone Pariisista oli myöhässä aikataulustaan vartin. Ja moinen sai sillä matkustavan neiti Frayerin miltei järjiltään. Ok, kone oli mukiinmenevä. Kivat tarjoilut, mukavat tilat ja muuta. Tietenkin, kun isä kustansi kaiken mukisematta pikkuprinsessalleen. Silti! Olihan se nyt jo miltei kunnianloukkaus tasoa, kun typerä kuski vai mikä lienee nyt olikaan antoi odotuttaa. Eikä vain Tessaa, vana mikä pahempaa, häntä jo varmasti kentällä vastassa odottavaa Cherie Hayesia! i kukaan, siis kukaan, voinut tehdä mitään sellaista! Ei siihen paljoa tarvittu, että tajuaisi, ettei Cherry tosiaankaan odottamista rakastanut!

Pariin otteeseen Tessa oli käynyt naukumassa ja motkottamassa ohjaamossa, että hänellä oli kiire. Siitä ei kuitenkaan tuntunut olevan lainkaan apua, joten tummaverikön oli tyydyttävä istumaan sohvalla nyrpeännäköisenä ja siemailemaan drinkkiä. Televisiosta ei tullut mitään katsomisenarvoista, edes stereoista kantautuva musiikki ei tummaverikölle lainkaan kelvannut. Mikään ei kelvannut Tessa Frayerille, kun häntä otti päähän. Luonnollistahan tuo, mutta se nyt ei ollut tytölle lainkaan sama. Hän tahtoi kaiken itselleen ja heti ja kun ei saanut, vääntyivät huulet mutruun. Enää vajaa puolituntinen, mutta se ei muuttanut sitä, että he olisivat myöhässä.
Isä saisi hyvittää tämän tyttärelleen ja raskaalla kädellä. Vaikka eihän se tytön isän vika ollut, mutta..
Viimein tytölle ilmoitettiin, että he laskeutuisivat ja että hänen olisi paras valmistautua siihen. Huulet kääntyivät hivenen ylöspäin vain sekunnin murto-osaksi. Drinkki laskettiin pois ja tyttö pöyhi hiuksiaan. Vielä muutama minuutti jälleennäkemiseen…

Palkalliset hoitivat tytön tavarat pois koneesta, Tessan tarvitsi huolehtia vain itsestään. Tyttö linnoittautui peilin eteen, asetteli täydellisiä hiuksiaan, oikaisi uutta mekkoaan ja tarkisti täydellisten kenkiensä täydellisen kunnon.
Peperinukke. Tyttö hymähti itselleen ja kiepsahti ympäri nauttien mekkonsa keveydestä yllään. Se oli kaunis ja oli se ollut kalliskin. Tessalle tehty, kirjaimellisesti. Ei se olisi yhtä hyvälle kenenkään muun yllä näyttänytkään.

Kun tummaverikkö viimein oli ulkona, metsästivät tuon silmät tuttuja kasvoja. Eikä tärkeimmän paikallistamiseen aikaa mennyt kauaakaan.
“CHERIE!!!”, tyttö kiljaisi äänensä täynnä aitoa iloisuutta. Toinen näytti täydellisemmälle kuin koskaan aiemmin ja ihmekös tuo. He olivat täydellinen pari, kuin paita ja perse. Erottamattomat. Ja jälleen, pitkän ajan jälkeen, uudelleen yhdessä.
Enää hetki ja hän pääsisi halaamaan parasta ystäväänsä.

Kaksi tuntia, kolmekymmentäneljä minuuttia ja viisitoista sekuntia.

Kaksi tuntia, kolmekymmentäneljä minuuttia ja sekunti.

Kaksi tuntia, kolmekymmentäkolme minuuttia ja neljäkymmentäyhdeksän sekuntia.

Cherie Hayesin päivä mateli.

Puolitoista tuntia, kolme minuuttia ja kaksikymmentäkuusi sekuntia.

Viimeinkin lähempänä.

Sekunnilleen yksi tunti.

Tasan tuntia ennen määrättyä aikaa Cherie oli istuttanut sievän pikku peppunsa vaaleanpunaiseksi sisustettuun limusiiniinsa ja käskenyt Alexanderia kuljettamaan hänet lentokentälle. Kauaa ei siinäkään kestänyt, liian vähän aikaa hän istui autossa rummuttaen koko ajan kynsillään käsinojaa kun hänen kuljettajansa ilmoitti heidän olevan kentällä. Diivaprinsessa oli ollut koko päivän, aamusta asti levoton, äksy ja tiuskinut koulussa jokaiselle vastaantulijalle aivan kuin ajan matelu olisi heidän syytään. Hänen luusereiden ja kapinallisten kurittamissaldonsa tältä päivältä käsitti neljä WC-pönttöuintia, kaksitoista seinällenostoa, kymmenittäin mä-pilaan-sun-elämäsi-uhkausta, ja yksi nyrkkitappelu. Ja ainoastaan uhkailut Cherie oli itse hoitanut, muut hän oli laittanut kiltit urheilijapojat tekemään. Iltapäivästä kaikki olivat väistäneet häntä normaaliakin auliimmin, sillä juoru oli levinnyt siitä kuinka turhautunut ja ärhäkkä queen bee kuritti jokaista joka uskalsi edes ajatella jotain väärin. Säälittävimmät tapaukset olivat jopa juosseet häntä karkuun, yksi poika oli itseasiassa tainnut kiljaistakin erittäin tyttömäisesti ja anella armoa kun Cherry oli osoittanut tuolle erittäin pahan katseen.

Koulussa varmasti moni ihmetteli miksi neiti Hayes oli noin huonolla tuulella, sillä tiedettiinhän se että Tessa Frayer tekisi comebackin. Kyllä Cherie oli siitä kaikille ilmoittanut, että tietäisivätpähän olla hyppimättä Tessan silmille. Mutta ei siinä mitään vikaa ollutkaan että hänen rakas Tessansa tulisi, päinvastoin, mutta kun hän oli niin kärsimätön! Vaaleaverikkö ei jaksanut millään odottaa että kellon viisarit napsahtaisivat niille kohdille jolloin hän saisi nähdä Tessan. Odottaminen oli inhottavaa, sillä tätä jälleennäkemistä hän ei pystyisi mitenkään nopeuttamaan, hän ei saisi aikaa kulumaan nopeammin uhkailemalla, lahjomalla, kiristämällä... Ei mitenkään. Ja se turhautti prinsessaa, turhautti todellakin.

Cherie istui sievästi jalat ristissä ja Cosmopolitan toisessa kädessään kentällä golf-auton etupenkillä ja joku häntä kuola poskella tuijottava kuskipoika - joka todennäköisesti oli vain joku reppana lentokentän työskentelijä jonka diiva oli komentanut kuljettajakseen - palvelemassa kuin kuningatarta joka hän tietysti olikin. Limusiinia hän ei ollut saanut tuoda kentälle... Neidon korkokenkä - kengät olivat Dolce & Gabbanan ja hyvin viehättävät, jos eivät taivaalliset, ainakin niiden kymmenien kerman likkojen kehujen mukaan - naputti malttamattomana kun kulmien välissä oleva pieni ryppy syveni hänen tuijottaessaan taivaalle suu mutrulla. Niinkin hän onnistui näyttämään upealta kolmensadan dollarin mekossaan.
"Kauanko vielä?" kaunotar kysyi viileällä äänellä, siemaisten Cosmoaan ja välittämättä siirtää katsettaan poikaan.
"Ööh, tuota, h-hetkinen... Viistoista m-minsaa, niin koneen pitäis laskeutua", tytön väliaikainen kuski mumisi ja tuo vaikutti olevan hyvin hämillään näin kauniin olennon läsnäolosta. Se raivostutti Cherietä, vaikka yleensä hän olisi vain kiherrellyt omahyväisyydestä.

Kuudentoista minuutin kuluttua Cherryn silmät kapenivat ja hän otti neljä päivää vanhan kännykkänsä ja numeron valittuaan nosti sen korvalleen.
"ISI! Tessan kone on myöhässä!" prinsessa ärähti niin vihaisesti että kuljettajan paikalle mennyt poika hätkähti. Ennen kuin Tony Hayes kerkesi sanoa mitään, tuon tytär jatkoi kiukkuamistaan.
"Tessan pitäis olla jo mun eessä eikä se oo, selvitä heti missä se kone on ja jos ne vitkuttelee jossain niin soita sinne hemmetin yhtiöön ja haasta ne oikeuteen!" diiva sähähti ja jo hieman kyllästyneen kuuloinen perheenpää myönteli tyttärensä pyyntöjä. Hayesit olivat kyllä saaneet katsella ja kuunnella pikkuprinsessansa raivokohtauksia ennenkin, mutta Tony rakasti miellyttää hemmoteltua kuopustaan eikä hän nytkään muuta kuin naurahtanut tyttärensä lyödessä luurin korvaan.

Piinallisen, sähinää ja kiukkuamista sisältäneen neljätoistaminuuttisen jälkeen Cherien katseen kärventävät liekit sammuivat kun hän näki lentokoneen taivaalla, lentokoneen joka lähti rauhallisesti alaspäin, lentokoneen jonka renkaat saavuttivat maankamaran. Lentokoneen, jonka ovi aukeni ja siitä saapui ulos tummaverikkö jota neiti Hayes oli kärsimättömänä odottanut koko päivän. Pienestä merkistä hänen kulkuvälineensä lähti aivan lentokoneen portaikon luo ja queen bee parin kiireisen askeleen jälkeen tavoitti rakkaansa, sulkien Tessan lämpimään halaukseen.
"Tessa!" kuului iloinen huudahdus ja Cherie Hayesin ääni oli ensimmäistä kertaa koko päivän aikana hunajainen oma itsensä mutta sen lisäksi täynnä aitoa välittämistä parhaasta ystävästään. Hänellä oli ollut ikävä.
"Sä olet myöhässä", Cherry torui Tessaa hymyillen, yhä kädet toisen kaulassa ja suukottaen toista poskelle.
"Mut ei hätää, asia on jo hoidossa, isi soittaa pikku puhelun. Mulla on ollut ihan kamala ikävä", diiva sanoi hymyillen ja viimein irroitti otteensa BFF:stään.

+ laatu kymppiplusplus mut venähti senki eestä XD +

Cherie vastasi huudahdukseen tumman neidon nimellä, kasvoille kohonnut hymy leveni useita asteita! Tuo oli hänen rakas ystävänsä, jonka viimenäkemisestä olikin aikaa… Ja aivan liiaksi.
Tummaverikön kädet etsiytyivät omistavasti toisen ympärille, huulet koskettivat vaalean tytön poskia. Pitkästä aikaa Tessa oli aidosti iloinen. Omistavuus oli kaukana romantiikasta, mutta rakkautta Tessalla Cherietä kohtaan oli siitäkin edestä. Joskin kyse oli enemmänkin sielunsisaruudesta kuin mistään ihmehömpästä.
Cherie muisti mainita myöhästymisen, Tessa mutristi suutaan.
“No, mutta..”, tyttö aloitti hiljennyttyään toisen kertoessa asian olevan hoidossa. Tytön hymy kiipi takaisin kasvoille, tästä hyvästä Cherie ansaitsi ainakin yhden suukon lisää!
“Sä olet mahtava, rakas!! Ja mullakin oli sua ikävä”, tyttö ilmoitti irrottautuen toisesta vain muutaman sentin ja oikoen mekkonsa helmaa.

Toinen oli tavattoman upea, kuten aina ennenkin. Kuinkas nyt muutenkaan, ei vaaleaverikkö turhaan koulun kuningatar ollut! Josta tukin mieleen…
“Mitä astoniin kuuluu? Lyhyesti, muuten siitä jauhaessa menisi koko päivä… Mutta tärkeysjärjestyksessä! Mitä sulle kuuluu? Kerro kaikki juurta jaksaen, susta mä voin oikeasti kuunnella vaikka kokonaisen viikon! Vittu mulla oli sua ihan kamala ikävä, vaikka luulisi Pariisissa olevan hieman hohdokkaampaa kuin täällä.. Mut ei sekään mitään ollut ilman sua! Lähdetään joskus yhdessä, niin esittelen sut mun tuttaville”, tyttö päpätti kuin paraskin papupata, mutta oli hänellä asiaakin. Kaikenlaista, mutta tärkeintä, että Cherie oli nyt tässä. Hänen silmiensä alla. Taas sitä huomasi, kuinka kovaa ikävä oikeasti oli ollut.

“Onko sulla suunnitelmia, mitä tehdään ja minne mennään? Ei kai heti mitään populaa? Mä en siis oikeesti jaksa, mä haluun ainakin hetken olla sun kanssas vain, ettei tarvitse heti diivailla puolitutuille.”

Cherien suupielet olivat kaartuneet hymyyn joka oli aivan yhtä lumoava kuin aina ennenkin, mutta nyt siihen sisältyi myös aitoja tunteita. Hän oli ikävöinyt sielunsisartaan kovasti, ja toisen omistava halaus ja suukko poskelle tuntuivat niin tutuille ja turvallisille että aivan kuin Tessa ei olisi ollutkaan poissa. Olivathan he tietysti nähneet sinä aikana kun tummakutrinen kaunotar oli viettänyt aikaansa pariisilaisten herrasmiesten ilona, mutta Cher ei kuitenkaan viitsinyt ihan joka viikonloppu lentää Pariisiin. Sillä täytyisihän Aston high schoolin omistajattaren hoidella omia "bisneksiään" - eli käydä kuumimmissa bileissä, pyöritellä kuumimpia komistuksia pikkurillinsä ympärille, ja pitää kerma kuohkeana.
Vaaleaverikkö nauroi kun Tessan suu mutristui ja tuo aloitti vastalauseen hänen moittimisilleen, mutta pian hymy palasi toisen kasvoille.
"Tiedän, kulta, mä tiedän", Cherry sanoi kikattaen, tietysti hän oli mahtava. Hän osasi hoitaa kaiken millilleen täydellisesti, kiitos lievän - ehkä ei niinkään lievän - perfektionisminsa.

"Voi rakas, Astonista jauhaessa ei menis koko päivää vaan viikkokausia", Cher naurahti, vaikka Aston ei ollutkaan ylellinen yksityiskoulu, diiva rakasti koulunsa draamaa. Pohjasakka nyt oli pohjasakkaa, mutta juorut olivat aina yhtä makoisia.
"Mulle kuuluu hyvää, ja koulussa on taas tapahtunu kaikkea, voi hyvänen aika sentään. Esimerkiksi, Didi on ollut aika lämpimissä väleissä erään Andreas Rhimes -nimisen komistuksen kanssa", blondi kertoi ensimmäisen mieleensä tulleen asian. Ja se oli tärkeä asia, sillä olihan Didi yksi hänen suosikkitytöistään, ja oli tärkeää että hänen suosikkitytöllään oli edustava mies, hyvännäköinen ja oikeaa klikkiä. Mutta ei tietenkään sellainen että Cherie olisi kadehtinut, koska siitä olisi tullut jos minkälaista sotkua selvitettäväksi kun kuningatar veisi perintöprinsessan deitin.
Queen bee ohjaili ystävättärensä golf-auton takapenkille jolle istuutui itsekin, samalla kun kuunteli suloinen hymy huulillaan Tessan höpötystä.
"Valitettavasti mulla ei ole tarjota parempaakaan kyytiä parkkipaikalle, kun mä en jostain syystä saanut tuoda limoa", neitokainen tokaisi ja loi julman katseen kuskiinsa joka oli jähmettynyt tuijottamaan kaksikkoa kuin he olisivat tippuneet taivaasta. Tai ehkä pikemminkin helvetistä, sillä Cherie tiesi vallan mainiosti että he kumpikin näyttivät saatanallisen hyvännäköisiltä.
"Ala nyt ajaa niin kuin olisit jo", Cherie sähähti sokerisella äänellä pojalle.

"Mullakin oli sua ihan hirveä ikävä, ja mä oon ollut koko päivän ihan hermostunut kun on tehnyt mieli lähteä sua omalla koneella vastaan, mut totesin että se ois ehkä vähän hölmöä", draamakuningatar kihersi golf-auton huristaessa täyttä vauhtiaan - eli niinkin hurjaa kyytiä kuin 30 km/h.
"Oi Pariisissa on aina niin ihanaa, muistatko sä kaikki ne bileet missä me ollaan käyty kun mä oon vaan päässyt tulemaan sinne? Ja ne miehet, oi luoja, aivan järkyttävän paljon miehiä mitkä näyttää hyvältä mun kenkien kanssa. Ne petipuuhataidotkaan ei haittaa yhtään, mähän kerroin sulle sillon siitä yhdestä jätkästä minkä kanssa mulla oli erittäin... notkea yö", Cher nauroi kuuluvalla äänellä, mutta sähähti ärtyneesti heidän poloiselle kuskilleen joka oli äkisti meinannut kaataa koko pikkuruisen auton nopealla kurvilla, ja ilmeestä päätellen tytön sanat aiheuttivat hieman tukalan olon nuorelle miehelle.

"On mulla jotain pieniä suunnitelmia... Me voitaisiin käydä mun luona ekaks, vaihtamassa vähän vaatteita ja sitä rataa", Cherie sanoi salaperäisesti, kyllähän hänellä oli vaikka mitä suunnitelmissa, mutta pientä jännitystä olisi hyvä pitää yllä.

Tessa katseli toista tietäväkatse tummissa silmissään tuon puhuessa Astonista. Jep, aikaa siitä draaman näyttämöstä keskustellessa kyllä kuluisi. Cherry kertoi Didin löytäneen miehen ja Tessan silmät laajenivat hitusen. Kyllä hän Didin muisti, tumma neiti. Kaunis, vaikkei ehkä aivan Tessan makuun soveltuva tyttö. Andreas taas… etäinen mielikuva, muttei mitään tarkkaa. Sellaista se oli, ei Tessam tosissaan poikia merkille pistänyt, vaikka hyvin osasi näytellä niin tekevänsä.
Tessa johdatettiin kohti rakkinetta, johon tumma kaunotar myös istutettiin. Tytön silmät laajenivat ja dramaattinen katse suotiin vaaleaverikköön.
“Miten ne voi sulle tehdä näin? Mä just meinasin kysyä, miten sä tyydyt tällaseen? Kamalaa!”, Tessa parahti. Tästä pitäisi tosiaan tehdä valitus. Asialle tehtäisiin jotakin, jos sellaiset nimet kuin Tony Hayes, sekä Sean Frayer valittaisivat asiasta. Oli niiiin käytännöllistä omistaa isä, joka oli julkkis. Siitä oli jopa enemmän apua kuin kaunottaren ulkomuodosta.

Cherie otti puheeksi Pariisissa pidetyt bileet. Tessa huokaisi kaihoisasti. Voi niitä ihania iltoja, alkoholia ja kuumia pariisittaria… Voi ei. Tessa naureskeli toisen mainitessa notkeista yöistä. Se tarina nosti aina hymyn huulille. Voi kunpa Tessakin voisi oikeasti pitää niistä miehistä… Mutta ei hän kyennyt, niin ihania ihmisiä kuin monet olivatkin. Sellaisia, jotka kävivät kuumana Tessaan, mutta ei tyttö ymmärtänyt heidän päälleen mitään seksuaalisessa mielessä.
“Sun täytyy kokeilla boheemia taiteilijaa, Cherie”, Tessa kuiskutti. “Vaikka ne ovatkin köyhiä… Niin kiimaisia ja kuumia, rakas. Elukoita”, Tessa kehräsi vinkaten silmää. No, valehtelu tuntui pahalta… Joskaan, ei hän tarkalleen valehdellut. Kertoi vain kuulemiaan juoruja siten, että ne kuulostivat omakohtaisilta kokemuksilta.
Niin väärin, että hän jäisi kuvioista, jos joku saisi tietää hänen haluavan naista. Mutta se oli väärin haluta naista! Tai tavallaan neito tiesi sen valheeksi, hänellä oli oikeus! Toisaalta… hänen paikkansa arvojärjestyksessä, sekä maine olivat huomattavasti painavampia vaakakupissa.

Cherie kertoi omaavansa suunnitelmia, muttei tarkentanut. Niin vaaleaverikön tapaista, ettei Tessa voinut olla hihittelemättä. Joskin… yllätyksissä oli aina vaaransa. Neito saattoi kuitenkin luottaa siihen, että Cherie tunsi hänet tarpeeksi hyvin ollakseen tuottamatta pettymyksiä.
“Kuulostaa salaperäiseltä… Mulle kyllä sopii, että mennään sun luo ehostamaan”, tyttö ilmoitti.

"Noh, mä ajattelin että antaa olla tällä kertaa, pääasia että mä sain oman pikku-Tessani tähän kopperon kyytiin. Jos mun olis pitäny yksinään lähteä vielä tällä romukasalla, voit uskoa että mulla olisi palanut hermot", Cherie kihersi, ohittaen aiheen kädenheilautuksella. Ei häntä nyt kiinnostanut puhua mistään golf-autoista ja muusta, heillä oli niin paljon muutakin, tärkeämpää puhuttavaa! Voi voi, puheenaiheita oli aivan liikaa, ei hän edes tiennyt mistä sitä alottaisi.
"Mmm, kyllä mä taiteilijankin kelpuutan, kunhan se ei ole mikään homssuinen. Miehen pitää olla komea ja hyväkroppainen, kuten sä varsin hyvin tiedät", vaaleaverikkö sanoi iskien silmäänsä.

Ei kulunut kauaakaan kun heidän vaatimaton pikku kärrynsä saapui parkkipaikalle, ja valkoinen, kiiltäväksi vahattu limusiini kurvasi heidän eteensä samalla kun neitokaiset nousivat golf-autosta. Cherie oli aikapäiviä sitten unohtanut kuskin, joka jäi avuttoman näköisenä odottamaan tippiä, tytön tervehtiessä iloisesti kaksimetristä, kookasta tummaihoista miestä joka tuli avaamaan neidoille limusiinin oven.
"Alex-kulta", prinsessa heläytti ja suukotti miestä joka oli enemmänkin hänen ystävänsä, kuin autonkuljettaja ja henkivartija.
"Hei, prinsessa. Olet näköjään paremmalla tuulella", Alex sanoi ja tuon silmäkulmiin ilmestyi naururyppyjä miehen jatkaessa. "Neiti Frayer, mukava nähdä pitkästä aikaa. Kuinka lentosi sujui?"
Tumman ja vaalean kaunottaren päästyä limusiiniin, Alex sulki oven noiden perässä, antoi lentokentän työntekijälle reilun tipin ja meni sitten rattiin.

Auton huristellessa eteenpäin ja jäädessä välillä ruuhkaan pitkiksi ajoiksi, Cherie ei silloinkaan kiinnittänyt ympäristöönsä mitään huomiota. Hän vain höpötti Tessalle kaikenmaailman asioita kuin papupata, todella onnellisena että oli pitkän odotuksen jälkeen saanut parhaan kaverinsa eteensä. Oli niin erilaista puhua kasvotusten kuin puhelimessa tai Skypessä.
"Ja hei, tiedätkö mitä! Mä tykkään tosi paljon tästä mun limosta, mut oon jutellu isin kanssa että tää myytäisiin pois ja mä saisin uuden... Ja tiedätkö minkälaisen!" diiva sanoi silmät loistaen innosta. Hän rakasti autoja. Siis, hienoja, kalliita autoja joissa oli paljon kaikkea turhaa.
"Se on pinkki limusiini-Hummer, siis ulkopuolelta kanssa! Ja siihen mahtuu, öö, olikohan se jotain 18 ihmistä? Ja siellä on samanlaiset valot kuin yökerhossa, ja voi hemmetti mä haluan sen! Siinä on kaikkea kivaa, siinä on nostettu kattoakin joten se ei oo niin ahdas kuin tää. Isi on vaan mumissu aina jotain epämäärästä kun mä oon puhunut siitä, mut kyllä mä luulen että mä saan sen", hemmoteltu nuori nainen sanoi itsevarmasti, ainahan hän sai sen minkä halusi, loppujen lopuksi.

Cherryä kävi väkisinkin hymyilyttämään kun he olivat istuneet autossa paljon pitempään kuin olisi pitänyt, ja hän tiesi että Tessakin varmasti oli tajunnut sen.
"Okei kulta, mä oon pahoillani mut mä vähän huijasin sua", diiva sanoi ja vaikka hän pyysikin anteeksi, ääni oli päinvastainen; se oli hyvin salaperäinen ja siitä tihkui huonosti peiteltyä innostusta. Cher itse inhosi yllätyksiä jos hän ei tiennyt mistä oli kyse, mutta se oli aivan upeaa jos hän itse oli jutussa mukana.
"Sulje silmät", kaunotar sanoi, suukotti Tessaa poskelle alkaen sitoa ystävättärensä silmiä leopardikuvioisella huivilla jonka oli tempaissut penkkinsä välistä. Hän kikatteli itsekseen kun limusiini pysähtyi, ja hän avusti Tessan ulos ja samantien sisälle tähän heidän salaperäiseen määränpäähänsä.

+ anteeeeeeks et on kestänyt näin kauan ja että oli näin kamalasti hittiä ja lopetin tosi typerään välikköön mut mut mut koita kestää muruseni ♥ +

Cherien sanot saivat Tessan hymyilemään harvoin näkyvää aitoa hymyä. Toinen oli kertakaikkisen ihana ja vain ja ainoastaan ainoa, jota tummakutrinen kaunotar saattoi kutsua aidoksi ystäväkseen. Hänelle sellaisia ei ollut hirveästi liiennyt.
Vaalea kaunotar kelpuuttaisi kuulemma taiteilijan, muttei homssuista sellaista. Tummatukkainen tulisielu hymyili, toinen lisäsi vielä että kuten Tessa hyvin tiesi niin miehen oli oltava hyväkroppainen ja komea. Niin, Cherien miehen… mutta kuinka hyvin Tessa sitten todellisuudessa tiesi, millainen miehen pitäisi olla? Hänen kohdallaan ei minkäänlainen, hän pyöritteli sellaisia kuin yleisesti oli soveliasta, vaikkei oikeasti kiinnostanut paskan vertaa. Neidillä oli enemmänkin silmää vain naiskauneudelle. Ja oikeasti hieman enemmän sähäköille naisille, muttei sitä nyt sopinut myöntää itselleenkään… No, Cherielle oli silti vain hyvä jatkaa sitä hymyilyä, hän ei ollut vielä todellakaan tarpeeksi varma tullakseen ulos kaapista.

Neidot pääsivät golf-kärrystä ja Cherie tervehti Alexia, joka Tessan silmissä oli vain kasvanut viiem näkemästä… Tai kaiketi ei kasvanut, mutta hän oli yhä yhtä pikkiriikkinen kuin viime näkemällä.
“Hei Alex”, Tessa tervehti hillityn hyväntuulisesti. “Lentoni oli raivostuttavan epävakaa ja myöhässä. Onneksi minulla on Cherie, joka vie kaikki ärtymyksen aiheet pois ajatuksista.” Sanansa äätettyään neiti Frayer kapusi limusiiniin ystävättärensä rinnalle.

Oli mukava kuunnella Cherieta livenä pitkästä aikaa. Puheista kävi ilmi, kuinka selvästi oli tapahtunut yhtä sun toistakin hänen viimeisimmän San Diegon vierailunsa jälkeen. Tyttö selitti myös kuinka oli hankkimassa uutta limusiinia ja oli saada Tessan silmät pulpahtamaan ulos päästä.
“Oikeasti?!”, tummempi neito kiljahti. “Siis voi apua, sun isäs on mahtava!”, Tessa suitsutti. Pian hänkin vaatisi saada limusiinin ja oman kuskin, niin paljon kuin itse ajamisesta tykkäsikin…
No, ehkä ei kuitenkaan, hän viihtyisi niin tiiviisti Cherien seurassa että saisi kyllikseen limusiinia, vaikkei se oma olisikaan. Oikeastaan, tämä neito ei ollut niin materialisti kuin usein luultiin.

Cherie oli kuulemma huijannut häntä. Tessa pyrki kätkemään hymynsä. Olisihan tämä tietenkin pitänyt arvata… Toinen oli järjestänyt hänelle jotain tajunnanräjäyttävää, eikä Frayerin kuopus edes koettanut arvailla mitä se olisi. Tuskin osuisi edes puoliksi oikeaan… Olihan Cherie kuitenkin Cherie…
Käskytettynä suljettiin meripihkalla säväytetyt silmät, jotka saivat peitteekseen vieläpä kankaan. Helvetti, nyt rupesi jo jännittämään! Hän tuskin malttaisi odottaa, mitä tulevan pitäisi…

Avustettunakaan neito ei meinannut pysyä koroillaan, mutta teki kaikkensa. Hän ei voisi missään nimessä kaatua nolosti tällaisessa tilanteessa! Voi ei, ottaisipa Cherie siteen jo pois hänen silmiltään, pian neito saattaisi jopa sortua kurkkimiseen ja sehän ei sopisi… Hän ei tahtonut pilata yllätystä, Cherie oli varmasti nähnyt hänen tähtensä paljon vaivaa. Ja se jos mikä oli sydäntä lämmittävää.