Lena Svendsen

(Katso kuvat)

Pituutta punkkaritytöltä löytyy tasan 175cm ja paino tarkalleen 60. (Ei ole kuitenkaan ihme, jos se joskus valahtaa 55 tai jopa 50.) Lenan olkapäitä ja osaa käsivarsia koristavat erilaiset tatuoinnit. Kuvioita löytyy myös jaloista ja selästä. Kuvissa ei ole mitään yhtäläistä teemaa, vaan ihoon on piirretty mitä milloinkin on tullut mieleen. Kaikkea löytyy hauta-arkuista sydämiin.
Tytön oma hiustenväri on musta ja se hänen päätään yleensä koristaakin. Silloin tällöin pahis värjäilee päätään myös shokkiväreillä. Sinistä ja vihreää suositaan! Pituudeltaan Lenan hiukset ovat puolipitkät. Niitä ei kuitenkaan suorina juuri koskaan nähdä. (Ja silloinkin kun nähdään, on pää peitetty hupulla.) Yleensä hiukset on nostettu keesiksi tai piikeiksi pystyyn. Sellaista tyyliä Lena on aina pitänyt yllä ja sokerivettä kuluukin litra kaupalla vuosittain.

Silmien väri tytsyllä on sininen ja piilolinssejä ei käytetä. Hän ei ymmärrä miksi ihmiset eivät voi vain tyytyä omiin silmien väriin. Silmiä ympäröi lähes aina tumma/musta kajalia ja luomiväri kerros. Ripsiväriä tyttö ei kuitenkaan käytä. Omat ripset kun ovat luonnostaan pitkät. Huulet värjätään usein tummanpunaisella. Toki vaaleampiakin sävyjä huuliin silloin tällöin tungetaan, mutta sävy on aina punainen.

Lenalla on huulilävistys vasemmalla puolella, kielikoru ja nännikoru oikeassa nännissä. Vaatetyyli hänellä on punkhenkistä. Tyttö suosii napapaitoja ja käyttääkin niitä miltei aina. On harvinaisempaa olla näkemättä tytön napaa kuin nähdä se. Lena vihaa hameita ja sellaisia ei hänen päällään koskaan nähdä. Ei edes juhlatilanteissa. AINA hänellä on housut jalassaan ja mallin täytyy olla pilli. Kangas voi tietenkin vaihdella ja samoin värit. Suosiossa kuitenkin ovat skottiruutu, leopardikuvio ja mustavalkoraidat. Kenkinä toimivat usein tennarit. Ei pahis kuitenkaan korkokenkiäkään arastele, mikäli niistä löytyy tarpeeksi asennetta.

Luonne:

Eniten huomiota herättävä luonteenpiirre Lenassa on sääntöjen vastustaminen. Hän ei todellakaan suostu tottelemaan ketään muuta kuin isäänsä. (Joka onkin salaa hyvin tyytyväinen asemaansa.) Lena ilmaisee aina mielipiteensä hyvin selvästi ja vaikka ymmärtäisikin toisen näkökulman, hän ei tahdo luopua omastaan. Eikä myöskään myöntää ymmärtävänsä toisen kannalta asiat. Muutenkin punkkarityttö puhuu paljon. Usein myös turhia asioita.
Lena on myös hyvä keskustelemaan syvällisiä, vaikkakin usein häneltä palaa pinna, jos toinen osapuoli ei ymmärrä hänen tarkoituksiaan tai ajatusmaailmaansa.

Lena on aina ollut omaitsensä. Sellaiseksi hänet on kasvatettu pienestä pitäen. Hän ei tee mitään vain miellyttääkseen muita. Tytön ajatusmaailmaan tai tekoihin ei pysty kukaan vaikuttamaan ja kaikesta hän kantaa myös itse vastuun. Koskaan ei ongelmatilanteessa tyttö kiellä tehneensä sitä (mikäli on syyllinen) Lena on 100% rehellinen jokaiselle, vaikkakaan se ei todellakaan ole aina hyvä asia. Hän kun sanoo suoraan myös negatiiviset asiat, mistä yleensä normaalisti vaiettaisiin. Tosin, hän myös halveksii rikkaita ja omahyväisiä ihmisiä. Hän ei voi sietää kermaa yhtään ja ei arastele osoittaa mieltä noita vastaan.

Punkkari on sarkastinen persona. Hän on hionut sen taidon huippuunsa ja käyttääkin sarkasmiaa aina kun vaan saa tilaisuuden. Lenalla on hyvä huumorintaju,vaikkakin hän antaa ymmärtää asiat aivan toisin. Hänhän ei naura toisten jutuille tai anna vahingossakaan ymmärtää, että toiset olisivat hauskoja. Syytä siihen hän ei oikeastaan itsekään tiedä.
Punkkari viihtyy porukassa, mutta ei oman ikäistensä seurassa. Hänhän on kasvanut aikuisten porukoissa ja teinit tuntuvat vähän turhan lapsellisilta. Lenasta tuntuu omituiselta jo pelkkä ajatus siitä, että hänen pitäisi joskus viettää vapaa-aikaa omanikäistensä seurassa.

Tyttö ei ota koulua vakavasti, sillä ei alunperinkään olisi tahtonut lukioon. Hän ärsyttää aivan tahallaan opettajia ja siksi hänet onkin luokiteltu pahiksiin. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien hän on vastustanut opettajakuntaa avian kaikessa. Eikä Lenan maine pahemmin ole parantumaan pain. Hän kun ei ole tutustunut kehenkään ja siitäkös seuraa vain lisää juoruja. Ja millaisia juoruja keesipäisestä tytöstä voisi liikkua? Ei ainakaan mitään positiivista.

(Luonnetta tulee enemmän selville menneisyysosiossa.)



Lena syntyi Tanskaan eräänä helteisenä kesäpäivänä. Valitettavasti hänen äitinsä kuitenkin menehtyi synnytyksessä ja heti ensimmäisestä elämänsä päivästä lähtien tyttö sai hengata isänsä Jensin kanssa. Hänen isä oli ollut koko ikänsä rento Rockabilly ja vaikka hän saikin aloittaa pitkän taipaleen huoltajana ja lapsen isänä, ei se muuttanut hänen elämänasennettaan tai tyyliään.
Lena sai kasvaa musiikin parissa. Jens soitti milloin missäkin underground psycobilly ja punk bändeissä kitaraa ja aloitti opettamaan soittamisen jaloa taitoa myös tyttärelleen tuon ollessa vain neljän. Perhe ei koskaan ollut mikään rikas. Ala-asteeseen asti isä ja tytär asuivat pienessä yksiössä hieman huonommalla alueella Kööpenhaminassa. Eivät olot senkään jälkeen kamalasti muuttuneet. Asuntoon tuli vain yksi huone lisää, josta tuli Lenan oma huone.

Heti koulun aloitettuaan tytön temperamentti alkoi selvitä myös muulle maailmalle. Ensimmäisestä koulupäivästä lähtien Lena oli ongelmissa opettajien kanssa. Tyttö kun vihasi tottelemista ja määräilemistä. Hän ei ymmärtänyt, tai oikeastaan tahtonut ymmärtää sääntöjä. Toisin kuin muut vanhemmat olisivat tuossa tilanteessa tehneet, Lenan isä kannusti vain tytärtään. Tuo uskoi siihen, että lapsen piti olla oma itsensä. Oli se sitten jälki-istunnossa istuva tytär tai täysiä kymppejä vetävä hikari.

Vuodet vierivät ja isä ja tytär olivat toistensa parhaat ystävät. Omanikäisiä ystäviä Lenalla ei juuri koskaan ole edes ollut. Hän on aina hengannut samoissa piireissä Jens isänsä kanssa ja näin ollen ystävätkin ovat olleet vähintään kymmenen vuotta vanhempia. Ei se häntä itseään ole koskaan haitannut. Lähinnä luokkakavereita, jotka pitivät tyttöä muutenkin friikkinä.

Ylä-asteen alettua Jens päätti pitää tyttärelleen koulutuksen, niin kuin tuo itse tapahtumaa nimitti. Kuulemma tuon oma isä oli pitänyt hänelle itselleen samanlaisen joskus. Tuo mätti tyttärensä suuhun viisi tupakkaa ja käski juomaan niin paljon olutta, kunnes oksentaisi. Tyttö totteli ja totesikin koko illan oksentamisen jälkeen, ettei tahtoisi ikinä polttaa tai maistaa alkoholia enää. Eihän mies sitä uskonut, eikä se ollut ollutkaan tempauksen idea. Pointtina oli ollut se, että Lena oppisi kohtuuden rajat.
Ylä-asteella tyttö sai kepeästi pahiksen maineen. Ei hän ketään kiusannut, mutta hän oli edelleen kuriton ja vastusti kaikkea mitä opettajat keksivät. Eikä kaverittomuus koulussa lisännyt hyvää mainetta.

Lena oli ylä-asteen alkaessa jo taitava kitaristi ja olikin usein isänsä mukana tuon bändien keikoilla kakkoskitaristina. Omalla tavallaan punkkari nautti saamastaan huomiosta, mutta tärkeintä tuolle oli kuitenkin soittamisesta nauttiminen ja kavereiden kanssa hengailu. Ei se oikeastaan mitään esiintymistä edes hänelle ollut.

13-ikäisenä punkkari sai ottaa ensimmäisen tatuointinsa isänsä johdolla. Samalla kertaa hän otti myös ensimmäisen lävistyksensä, joka napsautettiin kieleen. Tatuointi tuli alaselkään. Kuvassa oli sydän ja keskellä teksti DaDa (tarkoitti isää)

Kun Lena oli 15, hän alkoi seurustella erään Psycobilly pojan kanssa. Tai oikeastaan miehen. Tuo oli nimittäin 22-vuotias. Isä hyväksyi kuitenkin suhteen. Tunsihan hän kyseisen herran itsekin. Neitsyys tytöltä meni pari viikkoa suhteen alettua ja suhde päättyi pari kuukautta myöhemmin.(Lena päätti sen itse.)

Teini-iässä Lena otti isänsä kanssa osaa Nørrebron nuorisotaloon liittyvään mellakkaan. Koko heidän ystäväpiirinsä ja jopa osa sukulaisista oli mukana tuhansien ihmisten kapinassa poliiseja vastaan. Mellakoiden loputtua Lenan isä tuomittiin 15 000 dollarin sakkoihin. Syytteiksi luettiin mm; Kotirauhan rikkominen, julkisten paikkojen hajottaminen, toisen omaisuuteen kajoaminen, väkivalta ja poliisin vastustaminen. Hyvin vastentahtoisesti mies maksoi sakot, sillä ei tahtonut joutua vankilaan Lenan takia.

Tuon tapahtuman jälkeen Jens ilmoitti, ettei hän tahtoisi elää maassa, missä punkkareita tai ketään vähemmistöön kuuluvaa ei kunnioitettaisi edes tämän vertaa. (He erosivat myös kirkosta.) Niinpä kaksihenkinen perhe päätyi Amerikkaan. Tarkemmin ottaen San Diegoon. Asunnon koko ei muuttunut lainkaan, mutta ilmasto sitäkin enemmän. Se olikin varmasti yksi suurin tottumisen aihe Lenalle. Englanninopiskelu ei tuottanut ongelmia. Olihan tyttö musiikin parissa kieltä käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi.

Nopeasti tyttö sopeutui kuitenkin Amerikan elämään ja piireihin. Piirit olivat kuitenkin jälleen samat kuin hänen isänsä. Ei hän kaivannut ikäistään seuraa, kun oli aina hengaillut aikuisten kanssa. Eikä kukaan aikuinen kohdellutkaan häntä kuin pikkulasta. Punk/psycobilly piirit olivat ne missä hän viihtyi ja hyvin vastentahtoisesti hän aloitti lukion parin vuoden tauon jälkeen.
Aston High oli aluksi todella omituinen paikka tytölle. Itse asiassa, koko kouluun palaaminen oli. Ei hänen oikeastaan tehnyt mieli edes tutustua kehenkään ja ehkä hän oli jopa tyly kaikille. Ja niin opettajien kanssa ongelmat alkoivat jälleen. Eikä mikään ihme. Pelkkä tytön ulkonäkö hehkui uhmaa heitä vastaan.

Koulussa Lena ei ole juurikaan tutustunut kehenkään. Ei edes samaan ryhmään klikitettyihin tyyppeihin. Kuitenkin, jos joku joskus uskaltautuukin juttelemaan hänelle, se on ihan ok. Ei hän ketään pois aja ja saattaisi olla valmis ystävystymäänkin. Kuitenkaan kermaa Lena ei sulata yhtään. Nuo ovat typeriä hienosto äpäriä jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa.

Amerikkaan muutettuaan Lena veti isänsä seurassa ensimmäiset känninsä. (Seurassa oli myös muita heidän ystäviään.) Hän sai aloittaa alkoholin käytön miltei 17 vuoden ikäisenä ja onkin siitä asti nautiskellut juomia silloin tällöin. Kohtuuden rajoissa kuitenkin. Lenalla on kuitenkin tapana ottaa kunnolla silloin kun sille tielle satuttiin. Tupakoinninkin tyttö aloitti heti muutettuaan ja tavattuaan uusia tyyppejä. Tästä isä ei ilahtunut, muttei lopulta ollut mikään sanomaan asiasta. Olihan tuo itse ollut ketjupolttaja viimeiset 20-vuotta.