On the other side.

(( Nova tänne feat. Kaleigh, kiitos! ^^ ))

Se päivä oli ihan suhteellisen aurinkoinen ja keväinen, jonka ihmiset olivat kyllä huomanneet. Nimittäin ainakin Belmont Park -niminen huvipuistossa oli melko paljon porukkaa, joka viestitti vain siitä, että kesä teki tuloaan.
Näiden lukuisten ihmisten joukossa oli myös muuan ruskean tukan omistava, miehenalku, joka tosin hukkui ihmispaljouteen melko nopeasti. Hän ei tosiaankaan tyyliltään eronnut muista ihmisistä juuri ollenkaan. Ja suorastaan hänen olemuksensa ryömi pohjamudissa, joten ei ihmekkään mikäli kukaan ei noteeranut häntä juuri olleenkaan. Elroy vetänyt tänään ylleen valkoisen, pienellä v-kauluksella varustetun t-paidan sekä siniset, hivenen rikkinäiset pillifarkut. Nenällä keikkui tummat aurinkolasit ja kenkinä toimivat normaalin mustat lenkkarit. Ruskea kuontalo oli laitettu hivenen pörrölle. Kädet oli tungettu visusti pillifarkkujen taskuihin ja askeleet laahasivat maata.
Poika ei todellakaan ollut innoissaan liikenteessä, sillä hän oli tässä muutama päivä sitten saanut kuulla inhottavan yllätyksen. Joku oli näet ilmoittanut pojan sokkotreffeille, ja nimenomaan sokkotreffeille. Eikä Elroy todellakaan ollut järin iloinen siitä, sillä hänhän hädin tuskin uskalsi kohdata uusia ihmisiä treffimielessä ihan sovitusti, mutta että sokkotreffeille. Hän ei todellakaan ollut varma, mitä tämä tulisi olemaan, mutta toivottavasti ei nyt mitään todella kamalaa. Nimittäin, pojalla ei ollut lainkaan hajua siitä, kuka tämä satunnainen treffikumppani tulisi olemaan. Sen Elroy kuitenkin tiesi, että treffikumppani olisi naispuolinen ja treffipaikka olisi tämä Belmont Park.

Elroyn kurkkua kuivasi ja vatsassa lenteli perhosia, sillä niin paljon häntä jännitti. Miten hän edes löytäisi tuon treffikumppaninsa? Tai tämä hänet? Okei, ohjeeksi oli sanottu, että hänen pitäisi odottaa maailmanpyörän läheisyydessä olevalla penkillä. Mutta siltikin. Tavattoman pessimistisenä ihmisenä hän kuitenkin ajatteli, että menisi kuitenkin istumaan ihan väärälle penkille ja treffit menisivät ihan pilalle. Tai sitten tämä vain oli kermalaisten typerä pila saada Elroy nolaamaan itsensä ihan totaalisesti tai jotain... Ei olisi ensimmäinen kerta, joten ei ihmekään miksi poikaa epäilytti.
No, Elroy kuitenkin oli täällä. Maailmanpyörän lähellä olevalla penkillä, joka oli tyhjä. Ainakin niin kauan, kunnes Elroy siihen istahti. Enää piti vain odottaa, että joku tulisi paikalle ja saisi tämänkin sitten pois alta. Vaikka, eihän sitä koskaan tiennyt. Jos vaikka tämä toinen olisikin mukava persoona, jonka kanssa tulisi juttuun. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan olisi jostain kaikille vittuilevasta pahiksesta tai sitten vastaisuudesti jostain nirppanokkaisesta cheerleaderista, joka ei viitsisi edes sylkäistä Elroyhin päin.

(( Sori, hivenen kökkö, mutta toivottavasti pääsee helposti mukaan! ))

Vielä viime hetken vilkaisu peilistä, kai hän nyt näytti hyvältä? Meikki oli kunnossa, samoin kiharat hiukset ja kai mekkokin nyt oli hyvä valinta. Ainakin se oli kaunis. Kaleigh Sterling katseli kuvajaistaan ja mietti tätä tilannetta jossa oli, sekä sitä miten tulisi siinä pärjäämään, monet kysymykset myllersivät bruneten päässä kun tämä pienen huokauksen kera oikaisi uutta mekkoaan ja käveli rappuset alas eteiseen. Siellä kiskottiin sirot korkokengät jalkohin ja hän oli valmis lähtöön. Eteisessä kun oli valmiina häntä odottamassa pieni laukku, jossa oli kännykkä sekä kukkaro ja jotain muuta pientä, mahdollista tarpeellista.
Tyttö otti rivakoita askelia pihalla odottavaa autoa kohden jossa Kaleighia odotteli jo tämän älukkö isoveli joka ei voinut vastustaan kiusausta tokaista, että Kay oli aina myöhässä. Siitä hyvästä veikkakulta sai kevyen nyrkiniskun olkapäähän, kehtasi vielä uikuttaa väkivallasta Kayn istuessa pelkääjän paikalle.

''Minne suunta?'' Kysyttiin johon brunette vastasi Belmont Park. Isoveli itse oli välttynyt tältä farssilta, eikä kyllä pitänyt ollenkaan siitä, että hänen siskonsa joutui moiseen. Onneksi hän osasi nauraa asialle, toisin kuin veikka.
Automatka sujui vallan mainiosti, ehkä hieman hiljaisissa merkeissä mutta eipä se mitään. Ei kumpakaan yleensä puhunut mitään automatkoilla, joten se ei ollut mököttämistä. Sinisilmäinen tyttö kiitti kyydistä päästyään portille saakka ja jatkoi siitä sitten jalan sisälle, maksettuaan ensin lipun tietenkin.
Maailmanpyörä, maailmanpyörä, maailmanpyörä.... Korkokengät asfalttia vasten kopisten suunnattiin sitä laitetta kohden jossa hänen deittinsä pitäisi olla, humm.. millainenkohan henkilö häntä oikein odotti? Sitä ei voinut olla miettimättä, ei sillä oikeastaan ollut mitään väliä, mutta kuinka hän oikein tunnistaisi toisen!

Tuossa se maailmanpyörä sitten oli, kirkkaan siniset silmät kävivät mieshenkilöitä läpi ja tuli huomanneeksi pojan tummissa hiuksissa, istumassa penkillä. Mekkoa kohennettiin vielä kerran ja rohkeasti rikas pentu asteli tuota kohden. ''Anteeksi, oletko sä mun sokkodeitti?'' ääni oli pirteä, muttei yliampuvan ja kaunis, viehättävä hymy täyteläisillä huulilla.

--ei se mitään, multaki tuli aika kökköö tekstii, ei sellainen päivä kun kirjoittaminen sujuis, mutta halusin vastata ettet joudu kauempaa odottaa, joten siis. täältä tultiin ;3

(( Sori pieni kesto! ^^ ))

Elroy hypisteli hermostuneena paitansa helmaa ja vilkuili jännityneenä ympärilleen. Ihmisiä tuli ja meni, mutta kukaan ei pysähtynyt tämän penkin luokse, missä emopoika parhaillaan istui. Ehkäpä tämä kaikki sittenkin oli vain todella typerää pilaa? Ehkäpä joku kermalainen kohta hyppäisi jostain pusikosta esille ja nauraa räkättäisi kuin viimeistä päivää, kun Elroy oli mennyt lankaan ja kertoisi sitten koko koululle huijanneensa häntä ihan kunnolla. Siitä ainakin riittäisi naurunaihetta ihan moneksi päiväksi, eikä poika luultavasti sen jälkeen viitsisi näyttää naamaansa koulussa. Hyvä jos hän uskalsi nykyään aamuisin lähteä kouluun niiden lukuisten kiusaajien takia. Oli lähes pelottavaa, miten paljon Elroyta loppujen lopuksi kiusattiin, vaikka hän omistikin yhden todella hyvän ystävän, joka toisinaan myös puolusti häntä kiusaajia vastaan. Okei, hivenen noloa, sillä olihan Elroyn paras ystävä tyttö, mutta silti. Hän ei vain yksinkertaisesti osannut sanoa kyllin hyvin vastaan, joka vain heitti lisää vettä kiusaajien myllyyn.

Poika huokaisi ja vilkaisi sitten tummansinisestä kännykästä kelloa. Se alkoi olla ihan siinä pisteessä, että treffikumppanin pitäisi hiljalleen alkaa ilmestyä tänne. Mitä enemmän kellon minuutit kulkivat eteenpäin, sitä varmemmin Elroy oli sitä mieltä, että tämä juttu oli silkkaa kusetusta. Aivan kohta joku hyppäisi tuolta pusikosta esiin ja paljastaisi koko jutun. Ja niin kaikki saivan taas nauraa pojalle. Elroy vilkaisi jopa läheistä puskaa, mutta sen oksat heiluivat pienesti hennossa tuulesa, eikä siellä näyttänyt olevan ketään. Emo puraisi huultaan ja katsoi kelloa taas. Pitäisiköhän lähteä vain raukkamaisesti paikalta? Mikäli se treffikumppani ei olisi tässä kymmenen minuutin päästä, Elroy lähtisi kävelemään.
Ei kuitenkaan aikaakaan, kun poika kuuli kysymyksen, joka oli aivan varmasti suunnattu hänelle. Elroyn vaaleanvihreät silmät ponnahtivat oitis tulijaan, joka paljastui erääksi ruskeatukkaiseksi tytöksi, joka ei - Elroyn onneksi - näyttänyt näin ensisilmäykseltä nirppanokkaiselta kermalaiselta tai rääväsuiselta rokkarilta. Mutta kuten aina, ulkonäkö voi pettää.
Emo ponnahti seisomaan ja katsoi aluksi tyttöä kauhistuneena, mutta tajusi sitten vääntää kasvoilleen pienehkön hymyntapaisen. Sydän tykytti tuhatta ja sataa, vaikka poika yritti parhaansa mukaan saada itseään rauhallisemmaksi.
"Varmaan joo... Tai siis joo, olen", Elroy aloitti ja naurahti hivenen hämmentyneenä. Ja mitähän sitten? Poika ei todellakaan ollut hyvä tällaisissa jutuissa. Ei niin sokko kuin normaaleilla treffeilläkään. Mitä treffeillä edes tehtiin?
"Mä olen Elroy", poika esitteli itsensä ja ojensi tytölle kättään. Sen hän kuitenkin tiesi, että oli hyvätapaista esitellä itsenä ja kätellä juuri tapaamaansa ihmistä.

Toivon mukaan tyttö oli esittänyt kysymyksensä oikealle henkilölle, olisihan se hitusen noloa jos poika ei tietäisi yhtään mistä hän puhui, siinä olisi selittelemistä pieneksi hetkeksi. Tummatukkainen poika katseli häntä hetken ja ystävällinen hymy pysytteli edelleen Kaleighin kasvoilla.
Toinen hyppäsi pystyyn ja siitä hieman yllättyneenä, otti tyttö askeleen taaksepäin. Mitä nyt näin ensivaikutelmasta pystyi sanomaan niin tummatukka oli aika ujoa sorttia, mikä oli vain suloista hänen mielestään.
Varmaan joo? Pieni hihitys lipesi täyteläisiltä huulilta, ihan vahingossa ja täysin viattomasti, saatuaan varmuuden siitä, että emopoika oli hänen seuralaisensa tämän päivän ajan, nyökättiin hyväksymisen merkiksi.

Elroyksi itsensä esitellyt ojensi kätensä hänelle, Kaleigh olisi omasta puolestaan ihan hyvin voinut vaikka halata toista, ei sillä niin väliä ollut ja siron kätensä ojentaen kätteli Elroyta, esitellen samalla itsensä ''Hauska tavata, mä olen Kaleigh''
Brunette silmäili hetken aikaa Elroyta ja sitten Belmont Parkia, miettien minne he ensimmäisenä voisivat mennä, tällä hetkellä ainakin Kayla uskoi, että päivä kuluisi ihan hyvin toisen kanssa ja oli positiivisin mielin,
kuten aina.

''Onko sulla mielessä jotain, minne mentäisiin?'' Iloinen ja avoin olemus aseinaan, rikas penikka päätti murtaa toisen ujouden jotta he voisivat viettää mukavan päivän yhdessä, vaikka tuntemattomia toisilleen nyt olivatkin, eihän se olisi este, eikä mikään.
Mikäli treffiseuralla ei olisi mitään varsinaista mielessä, hän voisi ehdottaa hohto-minigolfia, vaikka luultavasti olisi totaalisen surkea siinä- tai jotain vuoristorataa.
Siniset silmät katsoivat Elroyn omia odottavina.

--anteeksi kesto ja lyhyys : < ~<3

(( Sori tämä älyttömän pitkä kesto, mutta olen ollut vaan tosi saamattomalla päällä! Mut onneksi kohta alkaa kesäloma <3 ))

Jos totta puhuttiin, niin Elroy oli kyllä ihan oikeasti hämmästynyt, että tyttö todellakin seisoi siinä hänen edessään. Poika kun oli luullut tätä kaikkea vain todella typeräksi pilaksi, jonka kermalaiset olivat keksineet ihan vain häntä kiusaakseen. Mutta ei sitten, kerta tämä ruskeatukkainen tyttö osoittautui hänen sokkotreffikumppaniksi. Ja tuo oli vielä kaiken lisäksi ihan suhteellisen hyvännäköinenkin, vaikka Elroy olikin odottanut ihan muuta. Hän oli siis uskonut, että mikäli joku tänne olisi ilmaantunut, niin se olisi ollut joku todella pelottava tai muuten vain uhkaava ihminen, joka oli valmis repimään Elroylta raajat yksitellen irti. Tällaisen ajatteleminen sai emon lävitse kulkemaan kylmiä väreitä, joten hän sai onnellinen, ettei näin ollut tapahtunut.

Poika hymyili todella ujosti, kun tyttö hihitteli hivenen hänen lausahdukselleen. No, ehkä se oli ollut hivenen hauskan kuuloinen, mutta Elroy vain sattui olemaan hivenen hermostunut, ei muuta. Toivottavasti tyttö ei nyt kuitenkaan saanut Elroysta ihan typerää kuvaa, sillä... Kyllä hän mukavakin osasi olla, eikä ollut näin ujo vähän tutustuttaan ihmiseen. Niin, ainakin toivottavasti. Kyllä poika luultavasti pääsisi ulos kuorestaan, sillä seuralainenkin vaikutti olevan ihan mukavaa sorttia, joten tuskinpa tämä alkaisi poikaa ihan heti pilkata. Ainakaan toivottavasti...

"Hauska tavata myös, Kaleigh", Elroy sanoi tytölle hivenen hymyillen ja kätteli tätä. No, kyllä se tästä lähtisi.
Vähän ajan päästä täksi Kaleighiksi esittäytynyt tyttö tiedusteli, että oliko Elroylla jotain tiettyä paikkaa mielessään, mihin he voisivat mennä. Poika puraisi nopeasti huultaan ja vilkuili hetken ympärilleen.
"No, oikeastaan... En mä ole ehtinyt ajatella koko asiaa", poika tunnusti, sillä se oli totta. Eihän hän ollut aluksi uskonut, että kukaan ilmestyisi paikalle. "Mutta, jos me vaikka... Kiereltäisiin vähäsen? Katsottaisiin, mitä tulee vastaan?" Elroy ehdotti arasti ja vilkaisi tyttöä silmiin.

(( Tuli vähän lyhyempi, pahoittelen :< ))

Ruskeahiuksisesta tytöstä oli jotenkin hauskaa, miten hämmästyneen näköinen emopoika oikeastaan olikaan siitä, että hän oli oikeasti tullut paikalle, tai siitä ettei paikalle ollutkaan tullut steroideja täyteen pumpattu, verenhimoinen pahis.
Oli hänen myönnettävä itsekin, että oli hieman jännittynyt siitä mitä tästä tulisi jos siitä tulisi mitään, mutta ennakkoluulottomana naisenalkuna Kayla uskoi, ettei hänen edessään seisova poika olisi ihan mukavaa seuraa.

Ystävällisesti hymyilevä Kaleigh seisoi Royn edessä, paino enemmän vasemmalla jalalla ja hieman ennemmin taaksepäin nojaten kuin suorassa ollen. Ruskeat hiukset laitettiin kuriin sipaisemalla ne korvan taakse. Ensivaikutelma jonka hän sai Elroysta oli mukava ja ujo, kyllä Kaleigh vielä saisi tämän tulemaan ulos kuorestaan ja rentoutumaan, että molemmat voisivat nauttia tästä päivästä!

Kun kättely oli ohi, neito laski sen takaisin kehonsa vierelle ja odotti toisen vastausta kysymykseen, Elroy ei ollut vielä ehtinyt miettimään asiaa sen tarkemmin, no ehkäpä hän nyt voisi ehdottaa. ''Ei mulla ole mitään sitä vastaan, kierrellään vain, mutta voidaanko jossain vaiheessa käydä vaikka hohto minigolfissa?'' kysyttiin siniset silmät säihkyen. ''En ole koskaan kokeillut ja se kuullostaa hauskalta'' jatkettiin vielä perään''

Hänellä oli sellainen pieni tunne takaraivossa, että oli tyhmä valinta laittaa korkokengät jalkaan huvipuistoon mentäessä, mutta tehty mikä tehty, kyllä hän nyt sen verran kestäisi vai mitä?
Hän kääntyi selin toista päin ja otti jo ensimmäiset askeleensa eteenpäin, valmiina katselemaan laitteita, ''Mennäänkö?'' Kaleigh kysyi pirteällä äänellä, katsahtaen olkansa ylitse Elroyhyn.

-- joo, saamattomuus on tuttu tunne :----D tuli kans lyhyttä ja höttöä :s

(( Joo, ehkä en selittele tässä mitään. Sori kesto! ))

Nyt Elroyta hävetti se, että hän oli niin käsittämättömän ujo, koska hädin tuskin sai sanoja suustaan. Vaikka tyttö sitten vaikuttikin äärettömän mukavalta persoonalta ja tuskin tämä nyt ihan heti alkaisi Elroyta härnäämään - tuskin koskaan -, mutta silti poikaa jännitti. Hän ei ole koskaan ollut hyvä niissä tilanteissa, missä kohtasi uusia ihmisiä ja oli juteltava näiden kanssa. Vaikka, ei tuollainen jutteleminen niiden tuttujenkaan kanssa ollut kamalan helppoa. Elroyn piti tuntea ihmiset todella hyvin, että osaisi rentoutua ja aloittaa mahdollisesti jotain juttuakin. Hyvänä esimerkkinä oli hänen paras ystävänsä, jonka kanssa hän ihan oikeasti jutteli vaikka mitä turhaa - ja ehkä toisinaan myös vähemmän turhaa.

Elroyn olisi oikeasti tehnyt mieli potkia itseään, jotta olisi tajunnut ryhdistäytyä. Nämä treffitkin saattaisivat loppua melko lyhyeen, mikäli hän vain kävelisi tuppisuuna Kaleighin vierellä ja antaisi tytön hoitaa puhumisen. Tuo kuitenkin ehdotti varsin pian, että he voisivat kokeilla hohto minigolfia jossakin välissä.
"Joo. Sopii mulle. En mäkään ole sitä koskaan kokeillut. Vois olla ihan hauskaa", Elroy sanoi ujosti hymyillen ja katsoi tyttöä vaaleanvihreillä silmillään.
"Mennään vaan", poika hymähti ja lähti ruskeatukkaisen tytön perään, kun tämä otti ensimmäiset askeleet eteenpäin. Hmm... Mihinhän he voisivat mennä ensimmäiseksi? Huvipuistossa oli kyllä vaikka mitä hauskaa, joten heillä oli todella hyvä valikoima. Elroy ei kauhean usein itse huvipuistossa käynyt, mutta jos hän sai itselleen kaverin, niin kyllä hän sitten lähti. Kyllä poika pikkusiskonsa kanssa oli muutaman kerran täällä käynyt, mutta ei todellakaan kamalan usein. Sillä tälläkin oli totta kai omat kaverinsa ja halusi olla näiden kanssa.
"Minkä ikänen sä muuten oot? Ja millä luokalla?" Elroy sitten päätti kysäistä, sillä sehän oli tuollainen perusjuttu, eikö niin?

Kaleigh halusi jo lähteä kiertelemään, siitä oli ikuisuus kun tyttö oli viimeksi ollut belmont parkissa. Elroy sai osakseen vasta-hymyn tytön suunnalta, hän oli tyytyväinen, ettei pojalla ollut mitään hohtogolfia vastaan. ''Mutta ei sillä niin kiirettä, käydään vain katselemassa ympäriinsä ja edetään omaan tahtiimme vai mitä?'' Sen sanottuaan hän oli jo liikkeessä.
Olisi varmasti hauskaa kokeilla jotain kojua, vaikkapa pallon heittoa, tyttö tuumi itsekseen, tosin minulla on huono sihti..
Pää kääntyili ahkeraan ja kirkkaan siniset silmät kävivät läpi mielenkiintoisia kojuja sekä laitteita läpi, niinkin nopeasti kuin vain ehti. ''Onko sulla jo mitään ehdotusta?'' Kaleigh kysäisi vierellään astelevalta Elroyltä. Hän itse ei osannut vielä itse päättää minne haluaisi, joten ajatteli kysyä tätä pojalta.

''Olen 17 -vuotias ja 2 luokalla, entäs sinä?'' kuului sinisilmän vastaus. Hän tuli huomanneeksi maailmanpyörän sekä vuoristoradan ja osoitti niitä Elroylle kysyen tältä veikeä vino hymy huulillaan, ''uskaltaisitko tulla jompaan kumpaan laitteeseen mun kanssa?''
Vaikka silmät tuikkien Kay odottikin kyllä-vastausta, hän ei aikoisi pakottaa toista yhtikäs mihinkään, sillä hän ei pitänyt pakottamisesta ja mikäli hän yrittäisi saada Royn rentoutumaan ja pitämään hauskaa, niin siitä ei tulisi mitään jos hän vain raahaisi toisen sinne minne itse tahtoi.
Mikäli Elroy ei innostuisi kummastakaan ehdotuksesta niin he voisivat mennä sitten niiden sijaan, öö.. Hmm..Minnekäs muualle he voisivat mennä? Tyttö katseli ympärilleen.

Elroy puri huultaan ja yritti hymyillä. Hänellä oli pahana tapana se, että näytti varsin usein vain säikähtäneeltä peuralta, joka loikki karkuun vihaisia metsästyskoiria. Hän teki sitä varsin usein. Poika joko onnistui näyttämään pelokkaalta tai surulliselta, joka sitten saattoi karkoittaa kanssaolijat matkoihinsa tai yllyttää näitä kiusaamaan. Elroy tosin uskoi, ettei tyttö tekisi niin, mutta mistään ei voinut olla täysin varma! Okei. Pojalla oli tapana olla aina vähän liiaksi varpaillaan, mutta minkäs hän luonteelleen mahtoi. Ei hän osannut rentoutua ihan tuosta vain, vaikka seurakin oli tällaista... Rentoa.

"Aijaa. Mä olen 18, eli siis yhtä luokkaa ylempänä 3. luokalla", Elroy hymyili ja lähti sitten kävelemään Kaleighin perässä. Minnehän he voisivat mennä ensimmäisenä? Olikohan tyttö sitä tyyppiä, joka tykkäsi käydä erittäin hurjissa laitteissa? Tai niissä, jotka menivät ihan mielettömän kovaa ja pää meni alaspäin? Elroy itse ei niistä oikein välittänyt. Tai oikeastaan, hän pelkäsi sellaisia vähäsen. Nössö kun oli, niin hän ei kestänyt edes ajatusta mistään sellaisesta vuoristoradasta, jossa meni pää alaspäin. Ja jos hän sellaiseen erehtyi menemään, niin aivan varmasti häneltä lentäisi laatta sen jälkeen. Tai vielä pahempaa; sen aikana! Se olisi jo ihan tajuttoman noloa.

Ruskeatukkainen pysähtyi ja ehdotti Elroylle maailmanpyörää tai vuoristorataa. Poika puraisi huultaan. Pitäisiköhän hänen kertoa tytölle, että hän saattoi sitten voida pahoin sen vuoristoradan jälkeen? Maailmanpyörä sen sijaan kuulosti ihan mukavalle, sillä se ei todellakaan mennyt kovaa. No, se meni korkealle, mutta ei se Elroyta pelottanut. Ainakaan kauheasti. Jos hän vain ei katsoisi alas, niin hän saattaisi jopa selvitäkki.
"Käydäänkö ekana tuossa maailmanpyörässä?" Elroy sanoi ja kallisti aavistuksen päätään. Oli tyhmää olla näin varautunut, vaikka Kaleigh oli ihan oikeasti todella mukava tyttö.

Kaleigh yritti kovasti olla mahdollisimman rentouttavaa ja mukavaa seuraa ja yritti hieman hillitä itseään, ettei innostuisi liikaa höpöttämään turhista. Tyttö sipaisi kiharia hiuksiaan korviensa taakse ja otti laukustaan turkoosin sinisen hiuspannan, joka sitten laittoi päähänsä, pitämään hiuksia kurissa.
Hän jatkuvasti hymyili ystävällistä hymyään Elroylle, joka oli paljon varautuneempi.

''Aa, okei. Eli me ei ollakaan millään samoilla kursseilla, ajattelinkin kun en ole ennen nähnyt sinua.'' jutusteltiin niitä näitä, Kaleigh kyseli seuralaiseltaan kaiken näköistä pikkusälää, kuten kenen kanssa tämä asui, mistä piti, ytms ja yritti näin tutustua toiseen. Tietenkin vastavuoroisuuden nimissä hän vastasi takaisin, mikäli Elroy kysyi jotain häneltä.
Rikkaan pennun omiin korviin vuoristorata kuullosti todella mielenkiintoiselta laitteelta. Voi kyllä, hän kyllä pelkäisi istua sellaisen kyytiin ja varmasti kiljuisi kuin syötävä, mutta eikö se juuri ollutkin sen tarkoitus? Lisäksi se oli hauskaa!

Valitettavasti Elroy ei näyttänyt niin innostuneelta kuin hän itse oli, mikä oli hieman harmittavaa, mutta ainahan hän voisi tulla belmonttiin uudestaan vaikka Maddisonin kanssa ja mennä vuoristorataan yhdessä. Oli kuitenkin hyvä juttu, että maailanpyörä kelpasi toiselle ja pirtsakka hymy nousi hänen huulilleen. ''Joo, mennään siihen vain. Tule!'' hän hihkaisi ja otti ensimmäiset askeleet sinne suuntaan. Maailmanpyörä oli paljon kauempana kuin vuoristorata, joten heidän piti pujotella monen kojun, sekä ihmismassan läpi, ennen kuin pääsivät jonottamaan laitteeseen.

Elroy hymähti hivenen tytölle ja haroi sitten tukkaansa.
"Niin noh... En mä nyt silleen ihmettelis, jos oltaiski oltu samoilla kursseilla, etkä ois nähny mua ikinä. Oon loppujen lopuksi aika huomaamaton", poika kertoi olkiaan kohauttaen ja hymyili jokseenkin arasti. Oli ihan totta, että Elroy oli niin huomaamaton, että oli jopa ihme, että kaikki hänen kursseillaan olevat ihmiset edes muistivat hänen nimensä. Mutta ei se Elroyta juuri haitannut, sillä hän oli tottunut olemaan näkymätön. Ehkä hänen olonsa oli joskus, kuin jollakin koulun pohjasakkaan kuuluvalla oppilaalla, mutta ei se häntä oikeastaan haitannut. Ei poika muutenkaan osaisi olla kauhean esillä, kuin jotkut muut hänen luokkatoverinsa.

Tyttö hyväksyi sen, että he menisivät maailmanpyörään, josta johtuen Elroy hymyili.
"Voidaan me tosin kans jossakin välissä kokeilla sitä vuoristorataa, jos sä haluat", poika sitten sanoi ja katsoi Kaleighiä silmiin. Kyllä poika moisen kyydissä saattoi olla, mutta sitä hän ei taannut, etteikö hän kiljuisi sen aikana kuin mikäkin pikkutyttö ja saattaisi sitten seuralaisensa häpeään. Eihän se tietenkään ollut tavanomaista, että 18-vuotias miehenalku kiljui vuoristoradassa kuin mikäkin tyttö. Ei Elroy vain mahtanut sille mitään, että häntä moinen pelotti. Ei nyt aina, mutta joskus. Eikä hän kylläkään viitsinyt ihan tytön kylkeenkään liimautua, sillä... Eihän hän tuota edes tuntenut. Ja eiköhän sen pitäisi mennä ihan toisinpäin.

He kuitenkin päättivät mennä aluksi maailmanpyörään, joka oli kyllä ihan hyvä aloitus tälle reissulle. Se kun ei mennyt lujaa tai kääntynyt ylösalaisin, joten ei Elroy antaisi itsestään heti nössönvaikutelmaa. Ja heillähän olisi sen kyydissä oiva mahdollisuus jutella ja tutustua toisiinsa?
Matka maailmanpyörälle oli ehkä pidempi, kuin vuoristoradalle, mutta piankos he pääsivät jonottamaan. Onneksi jonoa ei tähän laitteeseen ollut kauhean paljon. Toisin kuin muihin laitteisiin. Olihan päivä kuitenkin sen verran hyvä ja aurinkoinen, että ihmiset halusivat tulla viettämään päivänsä huvipuistossa.
"Onko sulla sisaruksia?" Elroy kysyi, sillä sehän oli myös perusjuttu, josta oli hyvä aloittaa tyttöön tutustuminen.

----krmh....anteeks tuhannesti tää kesto............


Tytön poskiin alkoi jo jatkuva hymyily koskemaan, joten hän antoi perusilmeensä laskeutua kasvoilleen.
Toista kulmaa yritettiin nostaa kysyvästi, mutta koska tämä kyseinen temppu ei oikein onnistunut molemmat kulmakarvat olivat hiukan kurtussa, miten niin hän ei olisi huomannut Elroyta? ''Ai jaa... Niin kai tavallaan mäkin, siinä mielin, etten pidä kauheaa haloota itsestäni. En kun pidä kauheasti huomiosta..'' Kaleigh tokaisi pienen trivian kappaleen itsestään, samalla kun käänsi katseen eteensäpäin, kun oli sivusilmällään nähnyt jonkun kävelevän itseään kohden ja näin väistöi vastaan tulijaa, joka ei edes viitsinyt väistää. Mokoma. ''Ja kyllä mä sut huomaisin, katson aina ketkä ovat samoilla tunneilla kanssani.''

''Tästä tulee kivaa, en olekkaan pitkään aikaan ollut maailmanpyörässä!'' brunette hihkaisi tyytyväisesti.
Kaleigh oli hetken aikaa hiljaa ja käänsi päänsä Elroyta kohden, ''se olisi mukavaa.'' eikä hän sanonut sitä muutenvain, vaan oli oikeasti hyvissään siitä, että tuo ujo emopoika viitsisi tulla pelostaan huolimatta vuoristorataan hänen kanssaan!
''mennään kuitenkin ensin tuonne maailmanpyörään'' kujerrettiin ja tahtia kiristettiin taas hiukan. Varsinaista kiirettä ei ollut, mutta jono kasvoi koko ajan. Eikä kukaan pidä tuntikausien jonottamisesta laitteeseen joka viihdyttää vain muutaman minuutin!

Hui kuinka korkea maailmanpyörä olikaan. Se oli näyttänyt matalemmalta kauempaa (noh, tietenkin oli, mutta kuitenkin..). Oli hyvä juttu, ettei Kaleigh pelännyt korkeita paikkoja. Niskaa taivutettiin taaksepäin kun hän katsoi ylöspäin, kohti huippukohtaa.
Yllätykseksi jono kulkikin odotettua nopeammin eikä aikaakaan kun he jo istuivat siinä pienessä kopperossa, konetta tosin lastattiin vielä jonkun aikaa, joten heillä oli hyväa aikaa jutustella. Elroy kysyi oliko Kaleighilla sisaruksia ja sekös sai neidin oikein sädehtimään. Hän ei meinannut pysyä nahoissaan, mutta halusi antaa järkevän kuvan itsestään, joten hillitsi itsensä. ''Ei vielä, mutta äiti on raskaana ja synnyttää 9 kuukauden päästä!'' hihkaistiin. Voi luoja.. hän melkein kiljaisi. Olipa tyhmää.. ''Ja mä saan päättää sen nimen'' tummaverikkö oli nyt yhtä hymyä ja näki kauas miten läheinen perhe hänellä oli.
''Entä sulla Elroy? Oletko läheinen perheesi kanssa?''

Laite käynnistyi ja lähti liikkeelle, kulkemaan hitaasti ympäri. Maisema avartui näkyviin koko ajan paremmin ja paremmin, Kaleigh istui Elroyn vastapäätä ja kääntyi sivuttain katsomaan ulos 'ikkunasta' painaen toisen kätensä lasiin. ''Hienot maisemat, eivätkö olekkin?'' kysäistiin pojan mielipidettä, jolloin katsahdettiin taas tähän.
Korkeimmalle kohdalle päästyään tyttönen kurkisti ulos katsomaan mitä muita kiinnostavia paikkoja belmont parkissa oikein olikaan. Toivottavasti he löytäisivät jonkun kohteen minne edetä seuraavaksi.