Princess and the frog?

// Mixyan hahmonen sokkotreffeilemään, kiitos. //

Mick Fross kulki haparoivin askelin lähistöllä olevaa kahvilaa kohti. 'Pitäisikö unohtaa koko juttu?' hän mietiskeli ja yritti parhaansa mukaan keksiä jotain laadukkaita verukkeita, miksi hän ei olisi päässyt paikalle. Tietenkin hän olisi voinut jäädä kotiin pelaamaan Mount & Blade 2 -peliä, mutta hän ei olisi voinut keskittyä siihenkään niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pahimmassa tapauksessa hän olisi voinut vahingossa tapattaa oman pelihahmonsa joukot taistelun aikana, jos hän olisi tällä mielentilalla mennyt lähellekään sitä peliä. Mitään ihmeellistä ei ollut rästissä koulunkaan puolesta, joten hänellä ei ollut mitään, oikeita, syitä jättää tätä tapahtumaa väliin, johon olin alunperinkin itse itsensä ilmoittanut.

Poika oli menossa elämänsä ensimmäisille sokkotreffeilleen. Koulu oli järjestänyt sellaisen oppilaiden kesken ja tänään koitti se h-hetki, jolloin kyseinen ihme tapahtui. Itseasiassa nämä olivat myös ensimmäiset treffit Mickille tässä kaupungissa. Siitä oli ollut jokunen aika, kun hän oli saanut hurmata ketään naispuolista edustajaa upean nörttimäisellä olemuksellaan koulun ulkopuolella. Jännitti ja kurkkua kuivasi, kun askeleet lähenivät kuppilan ovelle. Nopeasti hän vielä tarkasti vaatetuksensa. Mustassa t-paidassa (jossa luki valkoisella teksillä I see dead pixels) ja pitkähihaisessa vihertävässä hupparitakissa ei onneksi näkynyt mitään likatahroja esim. edellisen päivän ruoka-aineksia. Ensivaikutus merkitsi kuitenkin jotain, jopa tällekin henkilöille.

Ovi avautui ja poika luikahti sisälle. Kahvilassa näytti olevan aika paljon väkeä, moni juuri hänen koulunsa oppilaita. Jotkut heistä näyttivät siltä etteivät pitäneet seuralaisestaan, joten hän oli selvästikin tullut oikeaan paikkaan. Nyt piti vain etsiä oikea pöytä. Hän käveli muutamien tyhjien pöytien luokse ja vilkaisi mahdollisia merkkejä siitä, mihin hänen olisi tarkoitus asettautua. Kun oikea pöytä löytyi, hän istuutui tuolille selkä ovelle päin. Nyt piti vain odottaa, että itse daami saapuisi. Poika toivoi, ettei toinen osapuoli olisi hemaisevan kaunis, hänen asteikollaan, koska muuten puhumisesta ja punasteluista ei tulisi yhtään mitään.

April Hardingilla oli juuri tänä päivänä mennyt yli-kauan meikkien, tukan ja vaatteiden kanssa. Mikä tietysti johtui siitä, että tänään oilisi sokkotreffit. Tyttö toivoi toisen olevan komea urheilija poika, joka tahtoi tehdä Aprilin olon hyväksi. Tällä hetkellä kadut olivat tyhjillään, mutta ne muutamat ihmiset jotka siellä astelivat kääntyivät tuijottamaan Aprilia pelkästä ihastuksesta. Pian kuitenkin astuttiin Dusty'sin ovesta sisään ja kiiruhdettiin etsimään pöytää mikä oli varattu neidille ja tämän seuralaiselle. Pianhan pöytä jo löytyikin, mutta se näytti olevan jonkun nörtin varauksessa. Niinpä April meni pöydän luokse ja katsoi poikaa inhoten. Tyttö yritti puhua toiselle nätisti. " Hei! Voisitko olla ystävällinen ja siirtyisit pois? Kun tämä pöytä oli varattu mulle ja mun komealle seuralaiselle!" Tyttö sanoi draamaattisesti. Mutta ääni ei ollut todellakaan ystävällinen, sillä kohti loppua hän alkoi melkein kirkua toiselle niin, että ainakin puolet tuon paikan kahviloitsijista kääntyivät katsomaan, mitä kummaa siellä oikein tapahtui.

"Joten, hus, hus!" April sanoi ja istui pöytään. Toinen lähtisi pika-puoliin ja oikea seuralainen istuisi hänen viereensä, valkoiset hampaat kimaltaen. Odotellessa Eleane saattoi puuteroida nenänsä ja laittaa huulikiiltoa lisää. Sitten kaivettiin puhelin ja alettiin tekstailemaan kavereille uusimmista juoruista. Sormet näpyttivät rivakkaan tahtiin ja viestejä tuli koko ajan lisää. Onneksi hän saisi tililtä lisää rahaa saldoa varten. April laittoi puhelimen taskuihinsa ja tuijotti poikaa vihaisesti. Kumpa joku jo tulisi!

Pojan vierelle seisahti joku tyttö ja Mick loi huomionsa toiseen. Tuoko se nyt oli, salaperäinen seuralainen? Poika katsoi toista päästä varpaisin nopeasti, kunnen teki omat johtopäätöksensä. Meikkiä toinen näytti rakastavan ja myös vihjailevia vaatteita. Hänet oli selvästikin laitettu kuvainnollisesti painimaan aivan toiseen liigaan, missä itse oli. Tuollainen kauneus ei tuottanut suurta vaikutusta Mickin kykyihin toimia järkevästi, joten ulkoisesti ei toinen miellyttänyt häntä ja tuskin hän tyttöä. Olisiko heillä mitään yhteistä, paitsi koulu? Ehkä ei...

Suu loksahti auki, kun hän kuuli toisen töykeät sanat, jotka kohdistuivat häneen. Oi, oi miksi hän oli saanut tuollaisen vastaparikseen? Pikaisesti poika analysoi toisen. Tyttö oli selvästikin pentu, joka oli tottunut puhumaan toisille miten itse halusi ja vähät välitti muiden tahdoista ja haluista. Poika ei todellakaan arvostanut sellaisia ihmisiä, vaan pikemminkin halveksui niin alamaista käytöstä ja siihen alentuneita henkilöitä. Mick ei kuitenkaan sanoisi sitä suoraan toiselle, koska hän oli yleensä se mukavampi osapuoli.

Hän ei ottanut elettäkään noustakseen ja karatakseen nolona pois paikalta. Se olisi ollut ehkä viistasta, muttah... katsotaan sitten, kumpi onkaan se itsepäisempi osapuoli ja lähtisi viimeisenä tästä varatusta pöydästä. Pienellä köhäyksellä hän yritti saada tytön huomion pois, edes hetkeksi, kännykästään. "Olen pahoillani, mutta jos te itse ette ole erehtyneet paikastanne, niin sitten on oletettavaa, että joudut tyytymään minun seuraani." poika sanoi vakaan asiallisesti ja katsoi toisen reaktioita. 'Älä sekoa, älä sekoa', hän toivoi mielessään.

Pojan suu loksahti auki, ehkä tytön tavallisesta tai ehkä vähän suurremmastakin töykeydestä. Aprilin suu vuorostaan kuivasi, sillä toinen väitti olevansa tytön seuralainen, mikä saattoi ikävä kyllä olla totta. Viestejä kerkesi tulla jo lähelle 20, ennen kuin hän tajusi katsella niitä kuin toista.
"Nyt kun sinä sitten olet seuralaiseni, voisit kai kertoa nimesi?" kysyttiin toiselta murinaa pidätellen. Ystävät olivat kertoneet tästä, Kate oli kerran joutunut tyytymään nörttiin ja nyt tämä sama juttu kohtasi hänetkin. " No niin... oliko sinulla minulle jotain, vai siirrytäänkö ruokaan?" Eleane kysyi kuulostaen rauhalliselta, mitä hän ei todellakaan ollut.

//Joo sori täää paska teksti ja pituus... Mul on kato 40 astetta kuumetta, ni en oikeen jaksa kirjoitella.

Poika ryhdistäytyi hiukan tuolissaan, kun toinen ei pakottanutkaan häntä lähtemään, ainakaan ihan vielä. Hän kuitenkin havaitsi, että vaikka toinen näyttikin rauhalliselta, niin äänensävy kertoi jotain aivan muuta. Piti olla siis varuillaan mitä päästäisi suustaan. Mick ei niin välittänyt turhasta draamasta ja toivoi pääsevänsä tästä hetkestä mahdollisimman rauhallisin elein pois, niin ettei molempien osapuolien tarvitsisi joutua häpeään vielä enemmän.

Silmät hiukan pyöristyivät ihmetyksestä, kun tyttö halusi tietää seuralaisensa nimen. Olihan se tietenkin luonnollista, että treffikumppanista haluttiin tietää perusasiat, mutta eipä poika ollut uskonut, että toista olisi kiinnostanut tietää hänestä mitään, edes nimeä. "Olen Mick. Pyydän anteeksi, että en muista nimeänne. Siis, olen kyllä nähnyt teidät muutaman kerran koulussa ja minulla on kohtuu hyvä nimimuisti, mutta... no, niin." poika sanoi asiallisesti, mutta epävarmahkolla äänensävyllä. Jotkut pinnallisemmat ihmiset saisivat kohtauksen siitä, ettei joku tietäisi kyseisestä kohteesta mitään. Mick oli tottunut siihen kukaan-ei-tunne-eikä-kiinnosta -asenteeseen, joten ainakaan hän ei sellaisesta osaisi ottaa hernettä nenäänsä.

"Teille jotain... Hmmm... Olisiko pitänyt?" Ei Mick voinut tietää, mitä tällaisille treffeille pitäisi tuoda mukaan ja mitä ei. Mitä toinen oli edes odottanut, kuuta taivaalta ja miljoona ruusua? Hän oli itse tottunut siihen, että saisi toisen sukupuolen houkuteltua katsomaan jotain komediallista elokuvaa huoneeseensa ja asiat lähtevät siitä sitten liikkeelle omalla tahdillaan. Pojalla ei ollut siis kovinkaan paljoa kokemusta julkisista treffeistä, puhumattakaan sokollisista sellaisista. "Voin kyllä maksaa tämän illan," Mick yritti parannella tilannetta edes jotenkin.

April vilkaisi toista kun tuon silmät pyöristyivät, ja kyllä hän tajusi sen. Kuka tuollainen nyt uskoisi, että hieno neiti haluaisi tietää hänen nimensä. Pian kuitenkin toinen esittäytyi nimellä Mick. "Selvä, Herra Mick. En pidä tuosta jälkeisestä asiasta, mutta sinua ei varmaan edes kiinnosta muistaa nimeäni." Tyttö huokaisi sillä taas puhelin piippasi viestin merkiksi. April ei välittänyt siitä. " April, April Harding" hän sanoi ja vetäisi hiuksiaan taakse.

Nänä sokkotreffit, eivät olleet mukavat. Miksi viettää aikaa jonkun nörtin kanssa kun voisi olla bileissä ystävien luona. Hänellä ei olisi todellakaan ollut aikaa tälläiseen, mutta tämän oli pakko olla viimeinen kamala asia mitä tytölle voi sattua.
"Mitä! Toinen kertoo, ettei tuonut hänelle mitään!" Vallitsi ajatus päässä. Kauhistunut ilme kohosi tytön naamalle, muttaa hän muutti sen nopeasti normaaliksi. "Olin kyllä ajatellut jotain, mutta eiköhän tämä tästä." April sanoi. "Ei, se ei ollut viimeinen! Nyt muuttamaan tilannetta!" Hän ajatteli ja lähti kävelemään kohti tiskiä. Matkalla hän otti toisen kädestä kiinni, ja sanoi: " Tule! Ja ota kukkarosi mukaan! Saat todellakin maksaa tämän illan!"

Kun toinen kertoi nimensä, hän vain nyökkäsi vastaukseksi. Hänen mielestään April oli mielenkiintoinen, ehkä kiehtovakin, nimi. Mick alkoi miettiä, että mitä tytön vanhemmat olivat ajatelleet, kun olivat valinneet kyseisen nimen tyttölapselleen. Oliko hänen seuralaisensa sattumalta vai tarkoituksella nimetty kuukauden mukaan? Ehkä toinen oli syntynyt kyseisenä kuukautena? Ehkä toisen vanhemmat olivat tavanneet ensi kertaa toisensa tai kenties viettäneet häitä kyseisenä ajankohtana? Ei hän toki aikonut kysyä asiasta sen enempää toiselta. Ei sitä tiennyt, jos vaikkapa toinen ei olisi edes tajunnut koko yhtäläisyyttä. Hän ei olisi se henkilö, joka romahduttaisi tytön vaaleanpunaisen pilvilinnan, ainakaan vielä.

Ajatuksistaan poika heräsi, kun hän tunsi kädessään kosketuksen. Automaattisesti hän totteli toisen käskyjä, kuin mokomakin koiran puolikas. Hän ehti juuri ja juuri napata laukkunsa mukaan, kun toinen raahasi kaksikon tiskille tilaamaan jotain syötävää. Ei täällä nyt niin kallista voinut olla, etteikö hänen lompakkonsa kestäisi sitä. Poika oletti myös, ettei toinen edes söisi kamalasti mitään, joten siinäkin menisi vähemmän aikaa, vaivaa ja rahaa. Kerrassaan loistavaa.

"Mitä haluaisit?" hän uteli seuralaiseltaan. Seisoessaan tiskin läheisyydessä, Mick tutkaili miettelijäänä valikoimalistoja. Niin paljon vaihtoehtoja, mutta niin vähän kokemusta niiden kokeilemisesta. Ehkäpä sekin vääryys korjaantuisi tämän lukuvuoden aikana. Vaikka pojalla oli omat ruoka- ja juoma suosikkinsa, niin hän oli aina valmis kokeilemaan jotain uutta sillä elämyspuoliskolla. Siten oli aina helppo sanoa, että mistä ei ainakaan pidä ja mitä ei koskaan enää tilaisi uudelleen. "Haluaisitko suositella jotain tiettyä makukokonaisuutta? En ole käynyt täällä koskaan ennen, joten kaikki ruokalajit näillä listoilla eivät ole kovinkaan tuttuja."