Hän on kuin kissa kuumalla katolla

// Sokkotreffikutsu: Vlip + Mickey

Belindan astellessa pientä sillan tapaista pitkin laivaan, kaikki äänet jotka olivat sanoneet tämän olevan huono ajatus, olivat lakanneet ja tyyni mielentila hallitsi tyttöä. Häntä ei jännittänyt vaikka ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Reippaasti tyttö suunnisti kannelle, josta olisi hyvät näköalat ja tullessaan sinne, huomattiin myös pieni baari, muutamia pöytiä ja tuoleja. Hän asteli reunan vierellä, joka esti häntä ja muita putoamasta välkehtivään veteen. Niin, yksin ei missään nimessä oltu, sillä jo nyt kansi oli saanut suosion muiden päiväristeilylle osallituvien keskuudessa. Katseen annettiin viipyä ihmisissä pitkään ja hartaasti, mutta siitä huolimatta tyttö ei löytänyt etsimäänsä. Oikeastaan ei tiedetty ollenkaan ketä odotettiin saapuvaksi, mutta merkin avulla toinen pitäisi tunnistaa. Ihmisille käännettiin selkä, käsillä tartuttiin reunaan. Vartalo oli kohti merta, jonne tänään oli matka. Belinda varmisti, että hänen pääkoristeensa oli paikoillaan. Valkoinen panta, jossa oli vaaleanpunainen kukka. Vain yhdelle henkilölle se oli muutakin kuin pääkoriste, ajatellessaan tätä tyttö hymyili enemmän. Se oli merkki treffiseurasta.

Hän ei heti ollut innossaan sokkotreffeistä. Oli mietitty, oliko tällaiseen juttuun osallistuminen säälittävää. Osallistuivatko vain ne jotka eivät tavanneet ihmisiä muuten? Ja kuinka monet niistä olivatkaan onnistuneet? Yleensä kuuli, että parit olivat toistensa vastakohtia. Onhan se julmaa jos oikeasti etsii itselleen sielunkumppania tai vastaavaa ja saa jotain aivan muuta. Mutta mitä Belinda etsi? Ehkä oli parempi kysyä miksioli osallistuttu. Belinda halusi kokeilla tällaista vaihtoehtoa, tämä ei missään nimessä ollut tytön viimeinen mahdollisuus. Hän oli nuori ja nätti, vielä ei ollut toivoa menetetty. Linda katsahti muutaman metrin päähän, jossa laitaan nojasi söpöstelevä nuoripari. Ja tyttö ei voinut olla hymyilemättä, rakkaus oli ihana asia. Ehkä jossain tuntui pisto mustasukkaisuudesta, mutta se peitettiin hyvin itseltään kuten muilta. Oli mahdollista, että hän löytäisi tästä paatista oman kadoksissa olevan puolikkaansa. Oliko sinisilmällä turhan korkeat odotukset illasta ja partnerista? Kyllä. Tuuli tarttui tytön mekkoon, mutta nopealla käsi reaktiolla helman nousu estettiin liian ylös. Melkein kun Marilyn Monroen kuuluisa kuva.

//Hihi, Zen Cafén biisiä, tai sitten hyvä sattuma. Mutta oli pakko nyt laittaa soimaan tuo kissa kuumalla katolla xD

Mickey oli hieman ärsyyntynyt ystävilleen, jotka olivat ilmoittaneet pojan sokkotreffeillen. Hänet? Mikehän sai naisia sormia napsauttamalla, joten miksi tuhlata aikaa johonkin tylsiin treffeihin. Itseasiassa Mickey ei harrastanut edes treffejä, ehkä pari kertaa hän oli sellaisilla olleet ja ne ovat liian muodollisia tämän nuorukaisen mieleen. Parempi oli tutustua vaikka.. baarissa ja sillä tavalla. Ei mitään järjestettyä kiitos. No kuitenkin nuorukainen oli yllytyksen voimasta suosutunut sokkotreffeihin. Hieman mieltä kaiversi se, että treffit oli sovittu päiväristeilylle! Mickey päiväristeilyllä? Kukapa tuota olisi uskonut, ei varmasti kukaan. Eihän tunnetusti tästä herrasmiehestä löytynyt romantiikkaa sitten nimeksikään, hyvä jos poika tiesi mitä se sana tarkoitti. Paremminkin sanat: seksi, paneminen, nuoleskelu jne, olivat tutumpia sanoja tälle. Ei mitkään hempeät rakastelu, rakkaus, romantiikka, pussailu. Kylmät väreet nousivat pitkin pahiksen ihoa jo niitä ajatellessa. Mutta pakko oli mennä, kerta oltiin jo lupauduttu. Kenties vastassa olisi joku erittäin seksikäs pakkaus ja päiväristeilystä tulisi jotain muutakin. Vaikka tuskinpa.

Mickey oli pukenut päälleen astetta siistimmät vaatteet, muttei kuitenkaan mitään hienoa pukua. Nämä vaatteet saivat kelvata seuralaisellekin. Päällä nimittäin oli harmaapunaruudullinen kauluspaita, jonka ylin nappi oli jätetty napittamatta. Jaloissa mustat farkut ja ranteessa uusi rannekello. Hiukset oli laitettu geelin avulla hieman siistimpään ulkomuotoon ja hieman partavettä, siinä kaikki. Tarpeeksi siisti mies katseli Mickeytä vastaan peilistä ja nuorimies oli todennut itsekseen, että kyllä tällä naista tänään saisi. Vaikka ei sitten sokkotreffiseurasta. Hänhän aikoisi mennä treffien jälkeen muutamalle oluelle, ihan vain palkkioksi itselle tästä romanttisesta risteilystä. Mickeyn tyyli

Pahis oli saapunut oikean paatin luo ja asteli laivaan. Nyt täytyisi etsiä neitokainen, jolla kuulema oli päässä jokin hiuskoriste missä oli vaaleanpunainen kukka. Ainiin olihan Mickeynkin pitänyt rintataskuun sellainen tunkaista, ja sekös oli ollut noloa. Käydä kukkakaupassa ostamassa pinkki ruusu! Aivan uutta tälle Mikki Hiirelle. Äkkiä tuollainen pääkoriste huomattiinkin ja samalla huomattiin, että tyttöhän meinasi tehdä Marilynit. Pieni naurahdus pääsi miehen suusta tämän astellessa toisen vierelle.
"Terve Marilyn", Mickey totesi virnistäen ja asettui nojailemaan selkä merta päin kaiteelle. Katse harhaili muissa ihmisissä ja eksyi sitten tarkoin tutkimaan tuon seuralaisen. Ei pahempi, ei pahempi. Ehkä tässä nyt jaksaisi leikkiä hetken herramiestä. Olihan ainakin silmän ruokaa tarjolla.

// mulla oli zen hetki, kun kirjotin alotusta, joten samasta biisistä on kyse :--)

Kädet irtautuivat mekosta, joka tuntui pysyvän nyt aloillaan ihan itsekseen, ilman apuja. Vierelle ilmaantuvaa ei oltu huomattu, ennen puhuttelua. Toisen sanat eivät tuoneet tytölle heti mieleen, että hänelle puhuttiin, mutta katse nostettiin ylös. Koska ketään muita ei ollut tässä, oli häntä varmasti tarkoitettu. Belinda naurahti, ymmärtäen toisen sanat kunnolla. Niimpä niin, Marilyn hulmuavassa mekossaan tuulen armoilla.
"Hei yllätysseuralainen", Belinda tervehti, katsellen Mickey Barretin komeita kasvoja. Deitti ei ollut tytölle tuntematon, kuka tahansa olisi tiennyt pojan, vaikkei tuo kermassa ollutkaan. Hehän saivat suurimman osan huomiosta... mutta ei kapinallisetkaan jääneet huonoiksi kakkosiksi. "Mitä kuuluu? Jännittääkö? Olen muuten Belinda. Bale", tyttö puhui, laittaen hiuksiaan korvan taakse. Nykyisen kermaneidon silmiin oli ilmestynyt pilke, toinen ehkä huomasi sen tai sitten ei. Mutta Linda ei peitellyt sitä, hän oli oikein tyytyväinen henkilöstä joka olisi hänen koko illan. Tyttö ei edes huolehtinut siitä, tunnistiko toinen häntä tapahtumista joita oli sattunut klikkien välillä. Eihän sillä olisi mitään väliä nyt?

Tyttö siirsi katsettaan huomaten, että laiva oli alkanut liikkua pienesti. Hitaasti se lipui pois satamasta ja kohta sitä ei edes näkyisi. Katse siirrettiin toiseen. "Onneks et myöhästynyt. Olisi ollut todella ikävää olla ihan yksin", tuumattiin suuta hieman mutristaen. Onneksi toinen ei ollut myöskään tehnyt ohareita, se vasta olisi ollut noloa kertoa kaikille. Ehkä silloin hän olisi valehdellut jotain... Belinda silmäili Mickeyn vaatetusta ja olemusta. Vaatteet istuivat hyvin, toinen näytti melko rennolta ja hyvältä tietenkin. Pian silmät huomasivat puuttuvan merkin - ei kukkaa missään. Belinda säikähti hetkeksi ettei tuo ollutkaan hänen seuralaisensa. Mutta olisi poika varmasti sanonut jotain, ettei ymmärtänyt mistä hän puhui. Saihan sellaisen kuvan että poikaa oli odotettu? Tämän oli pakko olla hänen seuralaisensa, Belinda vahvisti mielessään. Kyllä hänelläkin voisi joskus olla hyvä tuuri.

Toisen olemus näytti tyyneltä, luottavaiselta. Äsken tyttö itse oli ollut rauhallinen jopa ihmeellisen rauhallinen. Nyt Belindaa oli alkanut nipistämään hieman vatsasta, ihan kuin jännityksen merkiksi. Lievä hermostuneisuus hallitsi häntä, se tuntui kasvavan. Ei tiedetty pystyttiinkö olla Mickeyn arvoinen treffikumppani, ja viihdyttää toista parhaimmalla tavalla. Linda niin halusi että toinen pitäisi hänestä alun alkaen. Jos poika kertoisi muille treffeistä, ei saisi toinen sanoa hänestä mitään pahaa. Hymyillen käännettiin kasvot vedestä tarkastelemaan kantta, ennen sitä oli tietenkin annettu silmän levätä pojassa.

Nuori herra Barrett virnisti pienesti toisen sanoille ja sen jälkeen kasvot asettuivat taas siihen samaan peruslukemaan, joka yleensä kasvoilla paistoi. Ainakin ennen kuin oltiin mihinkään suurempaan, kuten flirttiin päästy. Mitäpä sitä turhaan hymyilemään kokoajan, sitähän näyttäisi varsin idiootilta. Ei Mickey kuitenkaan aivan mörkönä ollut, muttei nyt hymyillytkään jatkuvasti.
"Jaa, että mitä kuuluu.. Eipä oikeastaan yhtään mitään kummempaa. Ja ei, ei jännitä. Belinda, kiva tutustua. Itsehän olen Mickey. Mickey Barrett", nuorukainen vastasi pikaisen hymynpoikasen käyden kasvoilla ja pienen naurunhymähdyksen kuuluessa tuon James Bond -tyylisen esittäytymisen takia. Naisten kanssa (ainakin omasta mielestään) konkari Mickey ei voinut olla huomaamatta tuota pientä pilkettä Belindan silmäkulmassa. Illasta voisi siis tulla ihan hyvä.

Mike nyökkäsi toisen sanoille pienesti. Oli ollut kyllä vähällä, että Mickey olisi myöhästynyt. Mutta onneksi kuitenkin oli lopulta ehtinyt kaiken sähläämisen jälkeen. Suurin syy oli se, että kaverit olivat päättäneet ilmoittaa treffipaikan vain muutamaa tuntia aikaisemmin ja siitä puhelusta ei kyllä saanut selvää kunnolla. Jätkät olivat nauraneet koko puhelun ajan, sillä tiesiväthän he ettei Mickey ollut lainkaan romanttinen mies. Tietenkin nuorukainen oli tiennyt, että hänet oli ilmoitettu sokkotreffeille ja minä päivänä, mutta kellon aika ja paikka oli pidetty salassa.
"Meinasin kyllä, mutta onneks ehdin", Mike vastasi sitten toiselle ja tajusi, että se merkkiruusu oli vielä piilossa rintataskussa. Ruusu kaivettiin esiin ja sitä näpisteltiin hetken. Koska ruusussa ei juurikaan ollut vartta, olisi ollut turha antaa se Belindallekkaan. Mickey taas ei ruusuista välittänyt, joten kukka heitettiin kaiteen yli mereen.
"Tuskin tota merkkiä enää tarttee, kerta löysin sut", nuori herra vastasi sitten virnistäen taas omaan tuttuun tapaansa.

"Jännittääkö sua sitten?", Mickey päätyi kysymään toiselta, sillä olihan tyttökin kysynyt tuota nuorukaiselta. Samalla Mickey kääntyi nojaamaan kyynerpäillään kaiteeseen ja katselemaan merta. Alku oli vielä hieman kankea, sillä Mickey ei oikeasti tiennyt mitä sokkotreffeillä pitäisi tehdä. Omana itsenäänhän tämä olisi jo käynyt ehdottelemaan, etenkin kun Belinda oli varsin näyttävä pakkaus. Mutta sokkotreffeistä kuulisivat kaikki, sehän oli jutun idea, joten parempi ainakin hetken yrittää käyttäytyä kunniallisesti. Toisesta rintataskusta kaivettiin sitten tupakka-aski ja sytytin.
"Poltatsä?", Mickey kääntyi sitten kysymään vielä Belindalta.

// hui, yli viikko kestänyt, pahoittelut siitä!

Tyttö hymyili nyökkäillen. Hän tulisi kuuntelemaan tarkasti jokaisen sanan toisen suusta eikä ilmeitäkään tulisi unohtaa. Oltiin iloisia että siihen oli kunnon mahdollisuus. Jos nämä treffit olisivat järjestetty jossain yleisemmässä paikassa - tai ainakin nuorten suosimassa sellaisessa - olisi tielle sattunut ehkä tuttuja, jotka olisivat pilanneet koko homman alkuunsa. Jotkut ehkä tahallaan ja jotkut vahingossa. Belinda ei ollut huomannut yhtäkään tuttua naamaa pojan lisäksi, tuskin kukaan heidän ikäisensä tällaisia harrasti? Porukka kun näytti olevan kahdenkymmenen paremmalla puolella. Eikä kaksia sokkotreffejä tuskin samaan paikkaan laitettu. Tytön katse oli vaipunut mietintään, tajutessaan toisen pitävän kukkaa, tietyn väristä ruusua kädessään. Nyt varmistui sekin asia, että toinen oli juuri hänen seuransa tänään. Merkki heitettiin suruitta laidan yli, hän oli samaa mieltä, tuskin sitä enää tarvittiin. Belinda ei kuitenkaan tehnyt mitään sen eteen että olisi oman merkkinsä ottanut pois. Sillä kukka-panta-yhdistelmä oli väkerretty itse, ja se oli ihan söpön näköinenkin.

"Ehkä vähän, mutta oon myös innoissani. En oo koskaan ollut millään sokkotreffeillä. Ootko sä?" hymyiltiin ja udeltiin hieman pojan kokemuksesta. Linda paljasti ensikertalaisuutensa ja ehkä sillä sai hieman anteeksi esim. jäykkyyttä joka ehkä näkyi ulospäin. Yritys oli kova näyttää hyvältä ja kuulostaa järkevältä. "Mut tuskin tää mitään ydinfysiikkaa on. Jos kemiat osuu kohdalleen niin kenellä tahansa on helppoa", hän selitti ja toivoi että heille syntyisi jonkinlainen yhteinen sävel. Eikö se ollut myös itse tarkoitus? He eivät tunteneet toisiaan yhtään, joten olihan siinä haastetta, mutta paljon myös puhumista. Tuskin tulisi vaivaannuttavia hetkiä, kun pystyi kysellä niin monista asioista. "Ei kiitos", Belinda vastasi ja irrotti hetkeksi kätensä kaiteesta ennen kuin tarttui siihen uudestaan. Veden pinta kiilsi liikaa, että siihen olisi voinut katsoa. Toisen tupakkaan katsahdettiin. Liiemmin ei pidetty savusta, mutta ei se ollut niin kamalaa, että se pojalta olisi kielletty. Oli parempi olla joustava kuin ehdoton.

"Öm ootko muuten harrastunu tällaisia risteilyjä aiemmin?" Linda kysyi, miettien mikä oli tämän kyseisen laivan nimi. Hän ei ollut, vaikka risteiltyä oli tullutkin mm. Karibialla, mutta laiva oli ollut silloin todella suuri ja se oli kestänyt melkein viikon.

// Ei haittaa, kun mullakin nnyt on kestänyt. On ollu kaikkee pääsykoerumbaa nyt. Sori siitä.

Mickey kuunteli hieman puolella korvalla vielä toisen sanoja, sillä tottuminen tällaiseen tilanteenseen vaati hieman aikaa tältä miehen alulta. Mutta kyllä hän kuunteli, ainakin osittain. Katse kävi tutkimassa risteilyn muuta naistarjontaa, mutta se todettiin kyllä hieman liian erilaiseksi tämän pojan makuun, joten ainakin nyt voisi keskittyä kunnolla Belindaan, tuohon ihan mukavaan pakkaukseen, joka oltiin hommattu ihan vain Mickeytä varten. Vai mitä? No ehkä ei aivan niinkään, mutta näin Mike kuvitteli mielessään. Mitähän siitäkin olisi tullut, jos seurana olisi ollut vaikka joku nörtti. Ei varmasti yhtään mitään.
"Ekat sokkotreffit mullakin, ihan hirveesti en tällasta treffailua harrasta..", Mickey totesi sitten toisen kysymykseen ja sytytti tupakkansa ottaen siitä ensimmäiset savut. Sen verran Mickey oli kohtelias taas, ettei savuja tyttöä päin puhallellut ja onneksi tuulikin oli merelle päin.
"Ydinfysiikka ei ihan ookkaan mun aineeni, kemia onnistuu paremmin", nuorukainen naurahti toisen sanoille ja katseli taas hetken jonnekkin kaukaisuuteen, sillä eihän toisen tuijottaminenkaan ollut kovin kohteliasta ja hienovaraista. Tähän kyllä olisi oikeasti totuttelu, mutta Belinda vaikutti onneksi rennolta tyypiltä.

Pieni matala naurahdus karkasi Mickeyn huulilta kuullessaan tytön kysymyksen, oliko Mickey tällaisia risteilyjä harrastanut ennen. Ehei, ei todellakaan.
"Näytänkö mä siltä, että käyn aina päiväristeilyllä, kun vaan pääsen?", Mickey kysyi huvittuneena ja poltteli nauttien tupakkaansa. Samalla nuorukainen kiinnitti huomiota siihen, että risteilyllä tarjottiin näköjään pientä purtavaa seisovasta pöydästä ja oluttakin ja viinejä oli tarjolla. Sinne täytyisi jossain vaiheessa suunnistaa, vaikkei varmaankaan ihan heti.
"Voisin veikata, että sä kuitenkin oot enemmän risteillyt? Ihan tällainen arvaus vaan..", Mike jatkoi sitten virnistäen, olihan tyttö rikkaissa pennuissa, joten tuskin rahasta olisi ongelmaa. Vanhempien kanssa varmasti käytiin ties millä risteilyillä kun vain aikaa oli. Tupakasta naputeltiin tuhkaa mereen ja katse siirrettiin takaisin Belindaan.

Belinda huomasi Mickeyn katselevan muualle hänen puhuessaan. Vaikutti siltä, että toinen ei ollut kiinnostunut siitä mitä hän puhui. Hän tosin saattoi vain kuvitella koska kysymykseen kuitenkin vastattiin, eli oli kuunneltu. "Eli ollaan samassa veneessä", tyttö tokaisi, kun Mickeynkin kuultiin olevan ensimmäistä kertaa sokkotreffeillä. Tämä lievitti hermostuneisuutta hieman, kummallakaan ei ollut tietoa mitä tehdä, joten jos tekisi kaiken tunne pohjalta, menisi ehkä hyvin. "Oliko sit sun oma idea lähteä kokeilemaan tätä vaihtoehtoa?" Bel nojasi kaiteeseen ja tuntiessaan isomman tuulen puhaltavan, tarttui toisella kädellä hameen helmaan pidellen sitä aloillaan. Kokemus tämäkin tulisi olemaan, ajateltiin. Vasta paljon myöhemmin sai nähdä puhuttiinko tapahtuneesta hyvään vai huonoon sävyyn. Ja pojan sanoihin pystyttiin samaistumaan, kemia sujui paremmin.

"Älä nyt, täällähän voi olla ihan kivaa", sanottiin kuullen huvittuneisuuden toisen sanoista, sekä sen että paikka ei olisi sopinut pahikselle. "Ruokaa, juomaa ja erittäin hienot näkymät joka suunnasta. Ja ihan kuin oisin kuullut, että täällä soitetaan tänä iltana vielä livemusiikkiakin", jatkettiin hyvien puolien listausta. "Eroaako tää sitten sun tavallisesta ympäristöstä paljonkin?" Belinda kysyi, hänestä tämä ei eronnut paljoakaan siitä mihin hän oli tottunut. Hiukset olivat mekon esimerkistä leijailleet tuulessa, ja tytön oli jatkuvasti sudittava niitä kuriin. Panta onneksi auttoi hieman, muttei tarpeeksi. Belinda olisi halunnut ottaa laukustaan peilin ja tarkistaa esim. silmämeikki, mutta ei kehdannut tehdä sitä toisen edessä. Ehkä pojan oudoista ilmeistä huomasi, jos meikit olivat lähteneet karkuteille pitkin poskia. Linda naurahti. "Ja mä siis näytän risteilevältä ihmiseltä?" Pojalla taisi olla erinomainen näkö, koska arvaus oli osunut oikeaan. "Olen joo, ihan kivaahan se on jos ei tule merisairaaksi." Sitä ongelmaa ei kermalaisella ollut, vihreäksi muuttuminen ja oksentaminen eivät kuulostaneet järin ihastuttavalta olotilalta.

Mickey naurahti taas matalasti kun kuuli Belindan kysymyksen. Eikö tuo tyttö oikeasti ollut kuullut Mickeyn maineesta mitään? Tai nuorukaisen tempauksista? Ei ilmeisesti, mutta oliko se nyt sitten hyvä vai huono asia? Toisaalta voisi taas olla puhtaalta pöydältä, juorut kun tuppasivat vain kasvamaan ja suurenemaan, vaikka niissä olikin pieni todellinen peräkin.
"Joo, mähän oon sellanen deittailijatyyppi, oon aina halunnut löytää vain sen oikean, niin ajattelin et täältä löytyy..", Mickey aloitti sarkastisesti, ".. ei, ei ollut mun oma idea. Jätkät oli ilmoittanut mut tähän.. ja pakkohan se oli suostua, muuten olisin ollut naurunaihe loppuvuoden ja päässyt Wall of Shamelle", Mike jatkoi sitten naurahtaen perään.

"On täällä varmasti ainakin mukavampaa sun kanssa, kun että ihan yksin olisin", miehen alku sanoi sitten hymyillen pienesti. Ehkä pientä flirttiä saattoi aistia ilmassa, vaikka Mickey yrittikin kovasti käyttäytyä asiallisesti. Flirttailu vain kuului nuorukaisen pakettiin.
"Juoma kuullostaa hyvältä, ja ruoka. Toivottavasti se livemusa olis hyvää edes, paree olis olla parempi kitaristi kun minä. Joskus kun on livemusaa kuunnellut jossain baarissa, niin rehellisesti sanottuna olisin niissä tapauksissa ollut parempi kitaristi..", Mickey mutisi sitten ja virnisti Belindalle. Osasihan Mickey tosiaan soittaa kitaraa ihan hyvin.
"Noo.. sanotaan, että oon kuulemma enemmän renttu -luonnetta, kuin herramiestä", nuorukainen vastasi ja otti viimeisen pitkän sauhun tupakastaan, ennen kuin heitti tumpin kokonaan mereen. Ei kukaan huomannut. Eihän?
"Vähän joo näytät, ja eiks kaikki tommoset kermalaiset tee kaikkea hienostojuttua. Ei siis millään pahalla", Mickey totesi virnistäen omaan tapaansa ja kääntyi paremmin kohden Belindaan. Tyttö alkoi vaikuttaa oikeasti ihan hyvältä tyypiltä ja tosiaan kun ulkonäössä ei ollut yhtään valittamista niin.. mikäs tässä oli ollessa.
"Mennäänkö testaamaan tuota ruokapuolta?", Mike kysyi sitten ohimennen ja katsahti ruoka- ja juomapuolen suuntaan.

Belinda hymyili toisen sarkasmille tajutessaan sen siksi. Toista ei siis kiinnostanut mitkään suhteet, eikö se tuon näköisillä kavereilla valitettavasti ollut niin? Haluttiin vaan viilettää vapaana kuin taivaanlinnut. Tyttö kuunteli loppuun kuullakseen mikä oli ajanut pojan sokkotreffeilemään jos ei sen oikean metsästys. Toivottavasti loppupeleissä oltiin tyytyisiä, että oltiin osallistuttu, vaikka Wall of Shamen pakottamana.

"Mäkin varmasti kuolisin tylsyyteeen ilman sua", naurahdettiin. Toiselle paljastettiin, että oltiin tyytyväisiä sattuman valitsemaan pariin. Jotenkin Belindaa ei ihmettänyt se, että tuo osasi soittaa kitaraa. Toisella oli taskuissaan varmasti monia taitoja, mutta tyttö itse oli huomannut että poika osasi hurmata. Ehkä tiedostomatta tai tietoisesti, tummahiuksisen karisma oli pureutunut Lindaan. "Toivotaan, mut voithan sä hypätä ite lavalle ja näyttää miten hommat oikeesti hoidetaan," hän olisi itse siitä ollut erittäin innoissaan. Toista katseltiin kokonaisvaltaisesti, yrittäen löytää renttumaisen piirteen todistukseksi. "Tiesitkö, että jos ihmisille väitetään, että on tällainen ja tuollainen, alkaa itsekkin uskoa siihen", tyttö järkeli. Ehkä tämä oli toisen tapauksessa juuri näin, sillä mitään renttuun viittaavaa ei ollut huomattu. "Mikä sä sit omasta mielestä oot?" kysyttiin katsellen herra hurmaavaa silmiin. Belinda tiesi jo mitä toinen oli, muttei renttu.

Hän ei loukkaantunut Mickeyn sanoista, eihän totuuden sanomisessa mitään, ainakaan kun siitä oltiin ylpeitä. "Taidetaanhan me kaikkia hienostojuttuja harrastaa ja se on ihanaa", myönnettiin. Tyttö olisi voinut väittää elävänsä tavallista elämää, mutta se että hän oli käynyt niin paljon ulkomailla erotti hänet tavallisista. Toki oli monia pieniä erottavia asioita. Monet vain unelmoivat sellaisesta elämästä, ja tyttö sai kokea kaikkea mahtavaa. "Mutta kannattaa muistaa, että en ole vain jokin hienostopimu. Eihän sun tapoihin kuulu etenkään naisten aliarviointi?" hänen huuliltaan kimposi leikkisä naurahdus. Pienen hetken Linda katseli paikkaa josta ihmiset hakivat ruokaa. Hän oli jo innoissaan tarjoilusta, mutta ei halunnut vaikuttaa liian innokkaalta. "Mennään vaan", katsahdettiin takaisin seuralaiseen ja tartuttiin toista käsivarresta, mikä paljasti ehkä tytön innokkuuden. "Mun tekis mieli nyt katkarapuja, oiskohan niitä?"

Mickeylle ei tietenkään ollut yllätys, että tyttö vastasi noin. Tottakai jokainen nainen kuolisi tylsyyteen ilman tämän niin ihanan herran läsnäoloa. Ei poika tietenkään ollut lainkaan ylpeä itsestään? Nuorukainen naurahti toisen mukana ja kuullessaan sanat lavalle menosta Mickey naurahti vielä uudestaan.
"Mmm.. tiedä häntä, mun osaamat biisit ei ehkä sovi tällaselle hienostolaivaristeilylle", Mickey vastasi ja haroi taas hiuksiaan parempaan kuosiin, kun tuuli niitä yritti kovasti sekottaa miten sattuu. Kenties Milon hiusfetissi oli ehtinyt tarttua enemmänkin veljeen, sillä Milohan oli aina hiustensa parissa.
"Jaa-a, voihan se olla noinkin, mutta en oikeen ihan syö tuota. Kyllä ihmisten sanoissa aina jotakin todenperääkin on", Mickey järkeili takaisin ja katsahti Belindaa taas silmiin.
"Oon Mickey, muuta en osaa analysoida", Mike naurahti sitten. Hän ei nyt jaksaisi alkaa mitään ihmisanalyysiä tekemään, se ei ollut aivan tämän nuoren herran alaa. Hän oli mitä oli, sen enempää pohtimatta. Toivottavasti vain Belinda ei jaksaisi jatkaa samaa asiaa enää, sillä se voisi alkaa ärsyttämään tätä pahispoikaa.

Mickeylle ei taaskaan ollut kovin suuri yllätys tuon rikkaan pennun sanat, kuinka hienostelupuuhat olivat ihania. Toisaalta, eikö kaikki naiset sisimmissään pitänyt pienestä hemmottelusta ja romantiikasta? Ainoa vain, ettei Mickeystä ollut sellaiseen. Hyvä kun hän tiesi mitä romantiikka tarkoitti. Eikä hienostelukaan ollut ihan pojan heiniä, vaikka olihan sekin joskus mukavaa. Olihan nuorkaisen perheellä ihan riittävästi rahaa ja Mickey on saanut paljon mitä on tahtonutkin, tosin nyt omassa kämpässä asuessaan vähemmän.
"Ei tietenkään kuulu, enkä oo sanonutkaan, että sä olisit hienostopimu pahimmasta päästä", Mickey virnisti leikkisästi ja kohta tyttö olikin tarttunut Mickeytä kädestä kiinni ja alkanut innostuneena johdattamaan kohti ruokaa. Nuorukainen ei voinut kuin hymyillä hieman huvittuneesti. Mikä leidi.
"Luulis olevan, eiks ne oo ihan perusmättöä kuitenkin?", Mike vastasi ja harppoi muutaman askeleen, että pääsi Belindan vierelle. Pahis piti varoen kiinni Lindan kädestä, mutta tämäkin oli hieman vierasta aluetta pojalle. Milloinhan hän oli viimeksi pitänyt tyttöä kädestä kiinni ihan selvin päin? Siitä taisi olla aikaa.

Päästyään seisovanpöydän alkupäähän Mickey päästi irti ja nappasi lautasen käteensä ja lappasi sitten vähän jotakin vihreää lautaselle, kuitenkin ottaen enemmän lihaisampaa muonaa siihen. Lautasen täytyttyä nuorukainen nappasi patonginpalan ja käveli sitten baaritiskin puoleen, josta tilasi tumman oluen. Sitten pahis jäi odottamaan Belindaa, jotta he voisivat etsiä paikan takapuolilleen.

"No toivottavasti on." Belinda odotti siis mereneläviä ja otti lautasen toisen jälkeen, vaikka olisi ollut mukavampaa jos hänet olisi päästetty ottamaan ensin. Asiaa ei kommentoitu vaan tyttö keskittyi suunnittelemaan annostaan. Hänen ilokseen tarjolla oli katkarapusalaattia, jolla täytettiin puolet lautasesta. Tyttö oli painanut lautasmallin tarkasti mieleensä ja puolet koostui aina jostain vihreästä. Kauhaan tartuttiin myös pastan ja juustokastikkeen kohdalla. Pöydän loppupäässä hän muisti unohtaneensa ottaa aterimet sekä servetin, ne ehdottomasti välttämättömät. Hakemisen jälkeen huomattiin poika, joka ei ollut etsinyt heille vielä pöytää vaan tyytynyt odottamaan. Vaaleita pöytäryhmiä oli vielä paljon tyhjillään, ja tyttö ehdottikin yhtä keskellä olevista pöydistä.

Belinda laski lautasensa pöydälle, jota ympäröi neljä tuolia. "Olisi tehnyt mieli ottaa vaikka mitä", Bel sanoi asettuessa pöytään ja avatessaan servetin syliin estämään mekon likaantuminen. Lautasen antiin oltiin kuitenkin tyytyväisiä, hän kun söi usein silmillään eikä pojan edessä haluttu vaikuttaa ahmatilta. Mutta Belindan oli vielä pakko päästä maistamaan jälkiruokaa, tarjolla olevaa piirakkaa ja kakkua. Tarjolla oli ollut Lindalle mieluisia ruokia, taso oli jopa hieman yllättänyt. Olihan hän tottunut hulppeisiinkin ruokalajeihin ja paikallisen paatin ruokalistaa oli väheksytty. Eipä ollut yllätys että asia oli päinvastainen, sillä olihan seurakin hyvää. Kaikki näytti tässä vaiheessa menneen loistavasti. Ensimmäisenä haarukoitiin salaattia, jonka jälkeen oltiin edelleen tyytyväisiä. Jos maku ei olisi vastannut Belindan mielipiteeseen hyvästä, olisi hän marssinut jonkun luo valittamaan. Kaikki eivät olisi sitä tehneet, mutta tyttö välitti sellaisista asioista. "Miltä maistuu?" tyttö halusi myös toisen mielipiteen vaikka näyttikin siltä että he olivat ottaneet eri ruokia.

Maistettuaan myös pastaa juustokastikkeen kera pyyhittiin suunpieliä servetin kulmaan. "Mickey", aloitettiin ja yritettiin saada risteilykumppanin huomio omiin hymyileviin kasvoihin, "haluaisitko käydä hakemassa mulle lasillisen siideriä? Omenaa mieluiten." Pyyntöä ei pidetty isona ja ajateltiin, että toinen näyttäisi hieman herrasmiespuoltansa siitä huolimatta että ihmiset sanoivat hänen olevan erilainen. Häntä ei edes ujostanut pyytää palvelusta, ne olivat niin tuttuja tytön suusta. Vaaleahiuksinen vilkaisi baarin suuntaan, jonka ääreen oli hakeutunut ihmisiä. Seisovassa pöydässä oli ollut vettä, mutta hän taisi kallistua siiderin puolelle. Kerta Mickeykin oli hakenut juomansa baarin suunnasta.

Mickey ei kiinnittänyt mitään huomiota Belindan ottamiin ruokiin ottaessaan omia mässättäviään. Sitten nuorukainen seurasi tyttöä yhden pöydän luokse ja istahti yhdelle tuoleista. Nuorukainen laski lautasensa ja tuoppinsa eteensä, juoden kulauksen ensiksi oluestaan. Pahis rentoutui istumaan tuolilla ja nappasi jo ruokailuvälineet käsiinsä.
"Senkun käyt santsaamassa", Mickey totesi toisen sanoille ja lappasi yhden annoksen ruokaa suuhunsa jo. Mitään servettejä laitettu syliin tai muutakaan, ei niitä käytetty muutenkaan, joten miksi nyt pitäisi käyttää? Nuorukainen otti vielä toisen suullisen lautaseltaan, mutta käänsi sitten katseensa toisen kysyessä maistumisesta.
"Kyllähän tätä syö", Mike vastasi ympäripyöreästi ja ehti taas ottaa ruokaa suuhunsa. Oikeasti pitäisi vissiinkin syödä sen verran, että pystyisi heti puhumaan, jos joku kysyisi. Mutta ei Mickey sellaisista välittänyt, vastaisi sitten kun ehtisi. Eihän ruuan haluttu jäähtyvän.

Sitten tytön pyyntö tai oikeastaan kuullosti vaatimukselta, vaikka se pyyntönä esitettiin sai Mickeyn köhäisemään. Mitä? Milloin häneltä oli pyydetty jotain, eihän hän ketään palvellut. Paitsi jos halusi juottaa neitokaisen humalaan ja sitä kautta saada ainakin mukaansa. Mutta siis Mickey herrasmiehenä hakemaan? Ilme olisi varmasti näkemisen arvoinen. Hetken poika yritti pidätellä pokkaa ennen vastaamista.
"Ööö... okei..", pahis vastasi hämillään ja laski ruokailuvälineet lautaselleen ja nousi ylös tuolilta. Sitten poika lampsi tiskille, ohittaen törkeästi muut jonottajat. Ihan sama, muutama ilkeä vilkaisu sai vanhat naiset hiljenemään valittamiselta.
"Yks omena siideri", Mickey totesi baarimikolle, joka toi lasillisen siideriä nopeasti pojalle. Nuorukainen otti lasin mukaansa ja ojensi sen sitten Belinda puolelle pöytää. Sitten Mickey istahti takaisin ja alkoi taas syödä ruokaansa, joka alkoi kohta jo lautaselta loppua.
"Maistuukos sulle noi pöperöt?", Mickey kysyi sitten ja loi pienen katseen Belindaan päin. Ainakin tytön lautaselta oli kadonnut ruokaa, joten kai se maistui.

"Vois hakea kohta jälkiruokaa, jos siellä olis jotain hyvää", Mickey naurahti sitten, kun oli matkallaan ehtinyt vilkuilla ruokien perään.

Belindan pieneen pyyntöön oli suostuttu melko odotetusti. Jokin sai vaaleahiuksisen seuraamaan tarkasti katseella matkaa baaritiskille, huomaten myös ohittelun. Oliko se oikein vai väärin, sitä ei ajateltu, hän vain saisi juomansa ajateltua nopeammin. Kun oltiin tulossa takaisin tyttö keskittyi ruokaan, ihan kuin olisi niin kokoajan tehnytkin. Eikä olisi katseltu perään varmistellen ja siksi, että oli vaikea irroittaa katse toisesta. "Kiitos", sädehtivän hymyn kera sanottiin pojalle, joka alkoi taas keskittyä edessä olevaan lautaseen. "Näytit vähän oudolta kun lähdit... Eihän mun naamassa ole mitään ruokaa?" tyttö laski haarukan ja veitsen käsistään ja tunnusteli suunpieliään, jos sieltä löytyisi syy pojan outoon käytökseen. Salaattia suun ympärillä tai jotain vastaavaa. Ei tullut mieleen, että toinen ei ehkä ollut tottunut ajatukseen naisten palvemisesta, kuten Belinda.

Mickeyn kysymyksen jälkeen ruokaa silmäiltiin, aterimet lepäsivät edelleen lautasella. "Maistuu joo", Belinda sanoi ja vältti nyt katsomasta uudestaan annosta. Ainakin äsken se oli maistunut. Hän oli joko kuvitellut tai oikeasti nähnyt kastikkeessa rakeita. Niitä ei ollut varmasti ollut hetkeä aikaisemmin, mutta siitä tyttö ei voinut olla täysin varma. Pienikin asia sai neidiltä ruokahalun katoamaan, ja tästä oli tullut sellainen. Salaatti näytti vielä syötävältä, joten se varmasti katoaisi lautaselta. Hän turvautui lasilliseensa miettiessään millaisen mahataudin vielä saisi epäilyttävästä kastikkeesta, ja otti pienen hörpyn ja jäi pitelemään juomaa kädessään. "Ajattelin aivan samaa", Belinda naurahti, jälkiruokaan heidän oli jossain vaiheessa päästävä käsiksi. Tietenkin, jos se oli syötävää. Hän ei ollut enää nälkäinen pääruuan suhteen, mutta makeaa teki vielä mieli.

Pienellä liikkeellä hiukset olivat saaneet uuden paikan korvan takana. Belindan teki kovasti mieli saada tietää toisesta lisää, aidosti ja oikeasti. "Mitäs muuta sä osaat tai teet kuin soitat kitaraa?" rikas pentu kysyi, laski lasin vihdoin takaisin pöydälle ja työnsi sitä hieman kauemmas. "Sä ihan varmasti urheilet, sillä sä näytät tosi hyvältä", sanottiin ja jännitys josta oltiin aikaisemmin kärsitty oli karissut pois. Jos toinen ei ollut tietoinen omasta hyvännäköisyydestään, tulisi se nyt ainakin selväksi. Belinda otti haarukan käteensä, seivästi salaatinlehtiä ja lopuksi vei ne suuhunsa.

Toisen hymy ja kiitos sai Mickeynkin kasvoilla käväisemään pienen hymyn. Toisaalta kyllä Mickey paljon hymyilikin, vaikkei sitä ehkä uskoisi. Piti vain olla hyvä syy hymyillä. Eikö tällaiset leikkimieliset treffit olleet ihan hyvä syy? Tosin hyväntahtoista virnistelyä aiheutti pikemminkin Belindan melko.. seksikäs ulkonäkö enemmänkin, kuin itse tilanne. Toisen kysymys sai Mickeyn naurahtamaan pienesti.
"Ai, no ei sun naamas on ihan nätti, ei siinä mitään ollu tai oo", Mike sanoi sitten hurmaavalla äänensävyllään hieman leikitellen ja nappasi olutlasinsa käteen ottaen hörpyn tuosta kylmästä juomasta. Viimeiset palat näykittyään lautaselta Mickey nojautui penkkiin paremmin ja otti nyt rennosti. Kylmä lasi pidettiin kädessä ja katse siirtyi vastapäätä istuvaan kumppaniin.

"Ai mitä teen.. No arvasit oikein, urheilussahan se aika kuluu.. Uintia pääasiassa, mutta kyllä sitä pitää vielä lisäks lenkkeillä ja kuntosalilla käydä, että tällasen kropan saa", Mike naurahti sitten toisen kehuille ja kysymykselle. Nuorukainen tiedosti ehkä välillä liiankin hyvin olevansa melko hyvännäköinen kaveri. Ja no olihan ne monet naisetkin sitä sanoneet (ja muutama mies..)
"Sit kun aikaa on, niin väsäilen moottoripyörien kanssa kaikkea", poika jatkoi sitten vielä ja hörppäsi taas oluestaan. Sitä ei ollut enää paljoa jäljellä, joten jälkiruuan kanssa voisi vaikka hakea toisen oluen. Tai vaikkapa.. viiniä? Jos saisi Belindankin vähän juomaan.. Ilman takaa-ajatuksia.
"Mut kerro jotain ittestäs, eiks se kuulu niikun tähän juttuun? Et puolittain paljastetaan jotain?", Mike loi sitten kysyvän katseen suoraan Belindan silmiin ja virnisti pienesti hampaat välkkyen.

"Sit kun oot valmis, niin mennään vaan hakee jotain mässyä. Juotko muuten viiniä? Tuolta tais saada jotain jälkiruokaviinejäkin, ainakin ne vanhat naiset sellasta tilas. Vois maistaa", Mickey jatkoi sitten kysyen. Eihän täällä varmaan humalaan itseä saisi juoda, mutta pieni hiprakka edes? Sitä paitsi ei olut ja pari viinilasia vielä mitään aiheuttaisi, paitsi ehkä kielen kantojen sulamisen.

Mickey sai Belindan hymyilemään erittäin leveästi. Kaikki oli siis onneksi okei. Belinda nyökkäsi ymmärtävänsä. Vain jotkut hyvin onnekkaat saivat täydellisen kropan syntyessään. "Moottoripyöriä? Niistä mä en tiedä mitään! Kuten myöskään autoista enkä muistakaan teknisistä vehkeistä", tyttö nauroi. "Kun mä sain mun nykyisen puhelimen, et voi uskoa kuinka kauan multa kesti että osasin käyttää sitä sujuvasti", muisteltiin päätä puistellen. Ei hän tainnut vieläkään osata käyttää kaikkia sen tuhansista toiminnoista. "Mut sä oot varmaan tosi taitava käsistäs", tyttö arvaili, miettien pyörien rassailua ja vilkaisi Mickeyn käsiä, jotka pitelivät olut lasia. Bel puolestaan kohotti haarukkaansa, syöden salaattiaan.

Pojan ehdottaessa puolestaan hänen kertovan jotain, kuului tahtomatta pieni hymähdys. "Musta ois paljon mielenkiintoisempaa kuulla susta vielä lisää.. mutta kai mä voin jotain kertoa. Reiluuden nimissä." Rikas pentu alkoi miettiä itsestään jotain kerrottavaa, sen oli oltava jotain positiivista, mikä saisi pojan varmasti muistamaan hänet. "Mäkin urheilen vaikka en ookkaan mikään cheerleader." Tyttö jaksoi huomauttaa että ei ollut huutosakkiin kuuluva. Ei hänellä mitään pahaa sanottavaa siihen kuuluvista ollut, olivathan he tärkeä osa koulun ilmapiiriä sekä urheilujoukkueiden matseissa pärjäämistä. Jokaisen menestyneen miehen takana oli tiedettävästi nainen. "Mitäs muuta?" kysyttiin itseltään. Tuppisuuhan tyttö ei ollut, joten kyllä jotain varmasti pälkähtäisi mieleen. "No mä oon ehtinyt käymään melko monessa maassa, uudet kulttuurit jaksaa aina yllättää. Kai mä lasken sen harrastukseksi. Ja on paljon sellasia paikkoja joissa pitää vielä joskus päästä käymään. Ootko sä muuten matkustellu paljon tai tykkäätkö edes?" Linda joi pieni hörppyjä lasistaan miettien olisiko heillä enemmän yhteisiä juttuja vai eroavaisuuksia. Tähän asti oli tuntunut, etteivät he ihan maailman eri laidoilta olleet.

Mässyllä toinen oli varmasti tarkoittanut jälkiruokaa mistä oli aikaisemmin ollut puhe. "Arvaa mitä? Mä en oo ikinä maistanu viiniä" Belinda paljasti hymyillen, "joten ehkä sitä vois kokeilla." Virnistellen toiselle puolelle pöytää, tytölle tuli mielikuva iäkkäämmistä naishenkilöistä, jotka pitivät tultansa yllä lasillisella jos toisella punaviiniä. Sellaisia olivat varmasti ne Miken tiskillä nähdyt naiset. Tyhjä siiderilasi laskettiin pöydälle. "Mä oon ainakin valmis", ilmoitettiin, vaikka pöydällä oli edelleen melkein täysi ruokalautanen.

Pahis naurahti toisen pienelle innostukselle, kun nuorukainen oli kertonut moottoripyöristä. Sen sijaan toisen tietämättömyys teknisistä vehkeistä ja kännykän käytön vaikeuksista ei tuottanut yllätystä tälle herralle. Jos suoraan sanotaan, ajatteli Mickey aika sovinisestikin silloin tällöin. Tai oikeastaan useinkin. Eihän nyt naiset sellaisia hommia osaisi, miehet ne moottoripyöriä ja muutenkin kaiken tekniikan hoisi. Naiset saisivat hoitaa kotia ja sitä rataa. Belindan tokaisu Mickeyn käsien taitavuudesta sai pojan naurahtamaan hieman enemmän. Mitäpä muutakaan, kun tuhmia ajatuksia pojan mieleen tuosta sanamuodosta tuli.
"Mmm.. mä oon kieltämättä vähän kaikissa asioissa taitava käsistäni..", Mickey sanoi sitten virnistäen flirttaillen ja siveli olutlasia sormillaan.

Mike virnisti siihen malliin, ettei kertoisi mitään, ennen kuin saisi jotakin mielenkiintoista selville vastineeksi nyt Belindalta. Alkoihan tyttö sitten kertoa jotakin, tosin tuo urheilu ei vielä ollut iso yllätys. Eikös kaikki itseään kunnioittavat naiset kuntoilleet, jotta pysyisivät laihoina ja kauniina? Mickeykö ajatteli ulkonäköä? Ei toki.
"No onhan sitä tullut reissattua, ainakin ympäri Amerikkaa.. Kiitos porukoitten, mutta kyllä mä ihan mieluusti maisemaa vaihdan ja tutkin muiden kulttuurien... juhlakulttuuria nyt ainakin", Mike naurahti taas rennosti ja mietti miten juhliminen oli erimaissa hieman erilaista. Irlantilaisissa pubeissa oli ollut ihan eri meininki kuin esimerkiksi amerikoissa. Tosin ei Mickey paljon Amerikan ulkopuolella ollut vielä ehtinyt matkustelemaan, mutta ihan sopivasti kuitenkin, että jotai tiesi.

Sitten tuon rikkaan pennun sanat saivat pienoisen hämmästyksen pojan kasvoille. Tuo kermalainenko ei ollut viiniä maistanut? Mitä ihmettä, eikö kermalaiset juuri viiniä lipittäneetkin? Viinillä sai ihan kivan humalan ja aika halvasti, siis jos osti vain viinakauppojen halvinta viiniä. Kotiviinit taas olivat vielä halvempia ja niitäkin Mickey oli silloin tällöin tehtaillut humaltumisen toivossa. Ei mitään herkkua, mutta eihän se ollut edes ideana.
"Oikeesti? No sit sun on aika maistaa", Mickey sanoi sitten vakavalla naamalla ja virnisti leikkisästi perään. Nuorukainen nousi sitten ylös pöydästä, kun toinen sanoi olevansa valmis.
"Eiköhän sitten käydä herkkujen kimppuun, kuin sika limppuun", Mickeyn naurahti omalle riimitykselleen ja lähti suuntaamaan kohti baaritiskiä, pyytäen lasit punaviiniä heille. Sitten katse käväisi Belindassa ja seuraavaksi jälkiruokabuffetin luona.

Belinda pyöritti päätänsä toisen puhuessa olevansa käsistään taitava. Juuri niinhän tyttö oli väittänyt, näköjään onnistuneesti. Hän olisi voinut kysyä missä kaikissa asioissa tämä oli taitava, mutta jätti sen omaksi pähkäilyksi. "Miten mä niin uskon tuon", tyttö lopulta sanoi käteensä pienesti nojaten. Mickey mainitsi hetken päästä vanhempansa, kun puhe oli matkustamisesta. Se muistutti toisen veljestä, joka oli kirjoilla samassa koulussa. Ehkä hieman etäiseksi jäänyt persoona ei voinut olla huonompi kuin Mickey. "Eli sulla on juhliminen hyvin hallussa", Belinda totesi. Kerta sitä oli ulkomailta asti otettu oppia, ei voinut olla huono. "Se ois kyllä hauska nähdä ja kokea joskus." Tyttö sanoi vihjaillen että voisi hyvinkin viettää aikaa paatin ulkopuolella joskus myöhemmin.

Poika taisi olla yllätynyt todella ettei Linda ollut juonut viiniä. "Niin taitaa olla", hän vahvisti, nyt oli erittäin hyvä tilaisuus kokeilla. Hän nyökkäsi ja sysäsi sylissä olleen lautasliinan pöydälle ennen nousemista. Belinda kävi nopeasti kiertämässä herkkupöydän ennenkuin tuli baaritiskille, jossa Mike oli kahden viinilasin kanssa. "Tuleekohan tästä helpommin hiprakkaan" todettiin pienesti hymyillen ja otettiin lasin omaan käteensä. Vastausta ei kuitenkaan odotettu ja hän asteli buffetin luo jonka oli ehtinyt jo aivan pikaisesti katsastaa. Nyt toisessa kädessä oli lautanen ja toisessa lasi. Tyttö eteni pöydän reunaa pitkin punaisen mansikkakakun kohdalle jota oli ehtinyt kuolailla jo alkuruuasta asti. "Tää näyttää niin herkulliselta", tyttö sanoi ääneen, todeten asian enemmänkin itselleen. Viereisssä olevassa kyltissä sisällön luvattiin olevan mansikkaa myös. Hetken aikaa kesti että hän sai lautaselleen kakkupalan, mutta siinä onnistuttiin ilman sotkemista.

Edessä odotti sopusuhtainen kakkupala ja viinilasi. Asetellen itsensä mukavasti takaisiin tuoliin lasi nostettiin uudelleen hyppysiin. "Pitäiskö sanoa kippis?" naurahdettiin. Sitten lasi vietiin hitaasti huulille, maistaen pieni kulaus. "Hyvää", rikas pentu sanoi pienen maiskuttelun jälkeen ja laski juomansa. "Tykkäätkö sä kokeilla uusia juttuja tai ottaa vastaan uusia haasteita?" Belinda kysyi sitten ja valmistautui mansikkaiseen makuelämykseen.

Mickey virnisteli flirttaillen Belindalle ja katseli toista taas itsekseen arvioiden uudestaan. Okei, Mickey oli ihan positiivisesti yllättynyt koko sokkotreffihommasta. Tässähän voisi jopa yrittää jotakin enemmänkin, sillä Belinda alkoi saada jo Miken enemmänkin kiinnostumaan. Siis sillä tavalla, Mickey Barrett tyylillä.
"Kyllähän mä aika hyvä oon bilettämään", Mike totesi toisen sanoihin nyökäten ja naurahti sitten selvälle vihjailulle, jota tyttö juuri esitti.
"Hmm.. pysyisitköhän sä mukana..?", pahis sanoi sitten ja nosti toista kulmaansa. Nuorukainen kohotti samalla kättään raapimaan niskaansa ja katseli hetken vielä seuralaistaan silmiin. Pahiksen silmät varmaankin jo kertoivat enemmänkin ajatuksista, pilke silmäkulmassa ja sitä rataa. Ehkä alkoholikin vähän jo alkoi nousta päähän asti.

"En tiedä susta, mutta kyllä mulla tää paremmin päähän nousee kun olut", Mickey vastasi toisen kysymyksen ja käveli sitten buffetin luo. Buffetin luona nuorukainen nappasi lautaselleen suklaakakkua ja yhden cookien. Niillä jaksaisi ainakin aluksi. Mansikkakakku kyllä näytti hyvältä, mutta ehkä voisi pitää kohtuuden. Sitä paitsi, pitihän mahaa säästää alkoholille. Tuo viinilasi tuskin jäisi viimeiseksi. Ainakin jos se Mickeystä olisi kiinni. Saatuaan lautasensa ja viinilasin kunnolla käteensä, käveli nuorukainen Belindan perässä heidän pöytänsä luokse.

"Kippistä vaan", Mike totesi sitten ja joi ison kulauksen viinistä. Hmm.. ihan hyvää, ainakin parempaa kuin ne halpisviinit, jota itse tuli usein ostettua. Halpaa ja nousi hyvin päähän, joten mikäs sen parempaa. Tosin maku ei aina ollut kovin herkullinen, mutta humaltumistarkoituksessa sillä ei niin väliä ollutkaan. Seuraavaksi suklaakakkua pistettiin suuhun ja se oli kerrassaan hyvää.
"Jep ja tää kakkukin on ihan syötävää", nuorukainen naurahti ja otti vielä toisen lusikallisen kakkua, ennen kuin kaatoi taas viiniä suuhunsa ja kuunteli toisen esittämän kysymyksen.
"Riippuu ihan asiasta.. mut kyllä mä kaikkea kokeilen, kun tarpeeks yllytetään. Uudet jutut ei koskaan oo pahasta..", Mike totesi sitten ja naurahti. Niin, paljosta ei tuo nuorukainen kieltäytynyt. Ja haasteet otettiin aina vastaan, jos niitä tuli. Tällä hetkellä nuorukaisen uusi haaste oli saada tuo kermanleidi valloitettua ja ehkä saatua jotakin muutakin kuin keskustelukumppani.
"Entäs itte? Kuinka paljon uskallat kokea uutta?"

Mickeytä ei varmaan nähty kotona kovinkaan usein. Ei tiedetty mistä tämä mielikuva oli saanut oikein alkunsa, mutta kai se oli jotenkin ennustettavissa. Useimmat juhlivat, oli siihen kunnollinen syy tai ei. Oli kuitenkin eri asia juhla isovanhemman 80-vuotissyntymäpäivää, kun viikonlopun alkamista. "No, riippuu todellakin siitä kuinka hyvä olet, mutta uskoisin että pysyisin mukana, edes hetken." Olihan se vaikea sijoittaa itsensä tilastoon, jossa ei tiennyt toisen meriittejä. Tyttö matki toista, ja katseli hiljaa toisen silmiä. Hän uskalsi epäillä että niiden takana oli jokin ajatus, mitä ei kerrottu ääneen. Belinda olisi mieluusti kuullut kaiken mitä toinen mahtoi mielessään pyörittää. "Ehkä pitäisi ottaa asiasta selvää, sillähän se selviäisi" kohautettiin hartioita ehdotukselle.

Belinda oli huvittunut. Oliko suurimmalle osalle tärkeämpää se, että juoma nousee päähän kuin että se olisi oikeasti hyvää? Niin kuin Mike oli juuri väittänyt. Suurimmalla osalle, muttei Balelle. Hän vilkaisi toisen lautasella olevaa annosta pojan kommentoidessa sitä. Joku toinenkin asia oli 'ihan syötävää'... Tyttö yritti keskittyä omaan annokseensa ja hillitsi omaa lusikoimisvauhtia ettei siitä tullut pelottavan nopeaa. Kiire ei ollut eli jokaisesta suupalasta piti pystyä nauttimaan. Jokainen hetki piti muistaa, niin että jälkeenpäin tulisi hymy niitä ajatellessa tai silloin kun joku sattuisi asiasta kysymään. Olikohan muilla yhtä hyvät treffit kuin heillä? Mickeyn kertoessa kokeilunhalusta, vaaleahiukselle tuli mieleen kysymys toisen mainitessa yllytyksen. "Mikä on pahinta tai parasta mihin sut on yllytetty?" vastausta odottettiin malttamattomana, tuolla oli varmasti jokin suussasulava juttu jonka oli nähtävä päivänvalo juuri nyt.

"Mutta sä oon oikeassa, elämähän on luotu kokemuksia varten." Sitten alettiin pohtia omaa vastausta, joka aloitettiin naurahduksella. "Pakko myöntää, että taidan olla joskus jänishousu. Mutta on niitäkin asioita joita kokeilen." Hän hymyili söpösti, hieman ehkä nolostuneenakin asiasta. Mutta eivät kaikki voineet olla uhkarohkeita ja siihen kastiin kuului hän. "On sitten turha yrittää syöttää mulle jotain aivoja", todettiin pian ja päästettiin sormensa ympärille kiedottu hiusosio tippumaan takaisin ollalle. Mitään ällöttävää ei vaaleahiuksinen suuhunsa pistäisi. Sitä paitsi hänelle siitä maksaminen olisi turhaa, ne rahat pystyi hankkimaan vaivattomastikin. Hetkeksi katse oli liimaantunut ruskeahiuksisen päälle, tuntui että oli yhä vaikeampaa kääntää katse pois. Mutta sen hän teki vihdoinkin, sillä Belinda tiesi tarkkaan mitä oli tekemässä alkaessa lusikoida edessä olevaa kakun rippeitä hitaasti suuhunsa. Pöydän alla oikea jalka ojentui ja kosketti pahiksen säärtä, ja liikkui hieman ylöspäin kohti polvea. Kohta jalka laskettiin toisen jalkaa pitkin alaspäin ja tyttö veti jalkansa paikoilleen, toisen viereen. Nyt rikas pentu siemaili taas viiniä, jonka makuun oli tottunut nopeasti, katsellen ympärilleen. Kannella olevalla lavalla hääräsiporukkaa, eli pian sillä ehkä tapahtuisi jotain. Kun lasi laskettiin takaisin pöydän pinnalle, Belinda katsoi vihdoin seuralaiseensa. "Värjääkö tää mun huulet?" kysyttiin hymyillen, sillä ainoa peili pöydässä oli edelleen Mickey.

Mickey mietiskeli hetken toisen sanoja ja heitti pienen virnistyksen toiselle. Tyttö selkeästi oli kiinnostunut Mikestä, sillä kuinka muuten toinen tarjosi itseään baarireissuun nuorukaisen kanssa. Belinda ei tainnut tietää, että millaiseen mieheen oli tutustumassa. Ei ainakaan siihen kilteimpään ja siihen, joka porukassa pysyisi vain pienessä hiprakassa. Etenkään siis baarissa ollessaan.
"Ehkä.. ehkä, millos lähetään bilettämään?", Mickey sanoi sitten naurahtaen perään leppoisasti ja kääri kauluspaitansa hihoja ylemmäs, kun ne olivat valuneet jo alaspäin. Nuorukainen tuppasi aina pitämään pitkähihaisiakin käärittynä, jotenkin se oli vain tapa.

Belindan kysymys sai nuorukaisen hetkeksi miettimään. Miettimään sitä, mitä nyt viitsisi kertoa vielä puolitutulle. Ehkä parhaimmat ja kaikkein huonoimmat ideat voisi jättää joksikin toiseksi kerraksi. Mutta jos sitä vaikka toiseksi pahimman kertoisi, ihan vain herättääkseen toisessa ajatuksia.
"Hmm... pahinta tai parasta en kerro, ihan vaan kiusatakseni sua..", Mickey aloitti virnistellen ja siemaisi viinistään kulauksen, ennen kuin jatkoi juttuaan.
"... Mutta yks pahimmista on kyllä ollut se, kun yhdessä tripillä kaverit sai yllytettyä syömään jotain lehmän peräsuolta. Helvetti että se oli pahaa ja pakko sanoa, että sen jälkeen kyllä oksensi. Tietenkin vedon voitettuaan", Mickey sanoi sitten ja naurahti omille ajatuksilleen. Kyllä se oli ällöttävää ja vedonlyönnissä panoksena oli vain viinapullo. Ei muuta. Mutta mitäpä Mickey ei alkoholin eteenkin tekisi. Varsinkin kun oli vielä kaveri voitettavana. Miehet ovat miehiä, vai miten se meni. Mickey oli Mickey pikemminkin.

Nuorukainen kuunteli toisen sanat ja naurahti sille, ettei Belindaa saisi aivoja syömään. Tuskin ketään täysijärkistä. Mutta Mickeyhän ei ollut täysijärkinen ainakaan yllytyksen saralla.
"Harmi.. ajattelin sut haastaa just aivojen syöntikisaan", miehen alku vitsaili vielä ja joi viiniään taas ja söi lautasensa tyhjäksi. Tytön jalka yllätti Mickeyn positiivisesti, vai että jalkapeliin sitä alettiin jo. Eipä ainakaan nuorukainen sitä pahakseen pistänyt, pieni flirttaileva ilme nousi pojan kasvoille, Belindan jalan sivellessä nuorukaisen jalkaa. Tytön esittäessä kysymyksensä huulien värjäytymisestä, kurottautui Mickey pöydän yli ja katsoi intensiivisesti toista hetken aikaa ihan läheltä. Nuorukainen painoi kiusoittelevan suudelman seuraavaksi Belindan huulille ja nojautui sitten takaisin omalle puolelleen.
"Poistin vaan värjäytymän..", Mickey naurahti pilke silmäkulmassa ja joi lasinsa tyhjäksi.

Pahiksen 'ehkä' kuulosti selvästi myöntävältä vastaukselta. Hetken mietittyään Belinda vastasi. "Eiköhän me löydetä joku mukava aika sille. Saadaan nyt ensin tämä alta pois." Tyttö ei ajatellut, että risteily piti ainakaan pakolla hoitaa alta pois. Silti tämä ilta piti saada päätökseen, ennen uusia suunnitelmia. Mutta oli hyvä tietää Mickeyn mielipide asiaan ja omasta mielestä se voisi olla vain hyvä kokemus. Tosin, voi sitä naisten määrää, joka tulisi olemaan herran ympärillä. Nytkin olisi voinut olla täysin toisin, mutta onneksi puumia ei tällä rutkasti vanhempaa ikäpolvea viihdyttäneellä paatilla ei ollut. Belinda mutristi hieman naamaansa, koska ei saanut kuullakaan täysin sitä, mitä oli kysynyt. Jos ne olisivat olleet suuria salaisuuksia, olisi sellainen nyt pystytty pitämään. Mutta oikein hänen kiusakseen ei kerrottu... Sentään jotain kerrottiin, mutta korvien ei ehkä olisi tarvinnut olla niin kuulolla. "Jos toi ei oo pahin, niin ihan hyvä vaan ettet kerro enempää", Belinda sanoi karvojen noustessa pystyyn toisen tarinoidessa mukavia. Hän mietti kyllä minkä ihmeen takia jotain tuollaista oltiin tehty, mikä oli selvästikin ollut epämieluisaa, mutta ehkä siihen ei tarvittu edes mitään kunnollista syytä vedon lisäksi. Se huolestutti jonkin verran. Tosin mielikuva toisen uskaliaasta luonteesta vahvistui. "Ei kiitos mitään kisoja, ainakaan tuollaisia", tyttö huudahti kielteisesti, suu puoliksi hymyssä. Minkäänlainen panos ei olisi saanut vaaleahiuksista osallistumaan. Ehei. Etenkään mihinkään sellaiseen, joka pystyi jo ajatuksentasolla tuottamaan suurta iljetystä.

Kaikki iljetys oli poissa ja unohtunut, kun Mike oli auttanut värjäytyneiden huulten kanssa. Rikas pentu hymyili tyytyväisenä, että toinen oli ottanut tilanteen haltuun. Välillä sai ohjaksen antaa jollekin toiselle. Jonkun ulkopuolisen mielestä tyttö oli varmasti ilmeensä takia saanut jonkun suuren lahjan tai jotain muuta mukavaa. Se olikin kieltämättä illan paras kohta tähän mennessä. "Kiitos", vastattiin vihdoin, näyttäen ettei äskeisessä mitään pahaa ainakaan ollut. Tyttö nojautui pöytää kohti katsellen kohti. "Lähtikö kaikki varmasti nyt pois?" Bel kysyi naurahtaen ja otti viimeisen kulauksen. Sillä hetkellä kaiuttimista tuli ilmoitus, jossa kerrottiin musiikkiesityksien alkavan seuraavaksi. Vaaleahiuksinen kääntyi katselemaan lavaa, samalla kun kerrottiin että laiva oli lähdössä nyt takaisin kohti satamaa ja toivottiin että he nauttisivat myös paluumatkasta. "Onko aika mennyt näin nopeesti?" Belinda käännähti katsomaan toista ihmetellen. Tyhjä lasi asetettiin lähemmäs pöydän keskustaa, ettei se olisi tiellä, jatkaen "ja vasta yksi lasi viiniä." Estradille saapuvat ihmiset saivat tytön taas kääntämään päätänsä.

Lavalle oli saapunut nainen ja mies, mikrofonien ja kitaran kanssa. Hieman vanhempi mies istui penkille, asetti mikrofonin lähelle kitaraa. Sillä aikaa nainen, myös vanhemman oloinen, esitteli heidät ja ihmiset taputtivat. Myös Belinda, jonka kiinnostus esitystä kohtaan oli korkea. Sen jälkeen keskityttiin hyvien tapojen mukaisesti esiintyjiin, jotka aloittivat ainakin tytölle tuntemattomasta kappaleesta.

Mickey nyökkäsi hyväksyvästi tytön sanoille, että aika löytyisi. Ainahan aikaa bilettämiselle tältä nuorukaiselta löytyi, vaikka sitten kaiken muun ohella tai pois jättämisellä. Mutta hyviä bileitä ei hän jättäisi koskaan väliin. Etenkään kun seuraksi olisi lupautunut noinkin seksikäs tyttö, mitä Belinda sattui olemaan. Ainakin Mikellä tosiaan oli onnetar suosinut sokkopelileikissä. Ehkä Rouva Fortunakin oli ihastunut Mickeyn karismaan, kuten nuorukaisen omasta mielestä lähes kaikki hameväki. Ei toki Mickeyllä ollut suuria kuvitelmia itsestään, ei toki.

Nuorukainen naurahti sitten huvittuneena tytön sanoille. Ehkä hän voisi joskus kiusata Lindaa ällöttävillä tarinoilla, kerta ne näyttivät olevan ei-niin-mieluista kuultavaa. Ja olihan miehen alulla vaikka kuinka näitäkin tarinoita. Etenkin kun oli matkustellut niin paljon, ja matkustellessahan tapahtuu aina.
"Ehkä joskus saat kuulla lisää, mutta ei makeaa mahan täydeltä, ainakin niin mummo aina tuppasi sanomaan kun olin pieni..", Mickey naurahti letkeästi ja tunsi, kuinka viini alkoi lämmittämään jo poskipäitä ja nousta hiljakseltaan päähän. Siis pieneen sosiaaliseen hiprakkaan vain, ei mitään humaltumista. Eihän tälläisestä määrästä mitään sellaista tilaa edes saisi tekemälläkään. Tytön huudahtaessa kielteisesti, nousi Mickeyn kasvoille vain virnistys. Vai ei vai? No se jäisi nähtäväksi mitä kisoja sitä joskus sattuisi Belindan kanssa järjestämään..

Suudeltuaan Belindaa oli nuorukainen nojautunut tuolinsa selkänojaa vasten ja katseli pieni hymyn ja virneen välimuotoinen ilme kasvoillaan tyttöä. Ilmeisesti tuo temppu oli toiminut, ainakin Belinda sädehti vielä enemmän kuin aikaisemmin. Tosin kukapa ei pienestä suudelmasta innostuisi. Mickey selkeästi leikki tulella taas vaihteeksi, kiusoitteli tyttöä pahemman kerran. Nimittäin vielä ei toista suudelmaa jaettu, vaikka Bel selkeästi olisi sitä jo kaivannut. Ainakin siitä päätellen, että tyttö nojautui lähemmäksi Mickeytä ja kyseli Mickeyn mielestä flirttailevia. Mutta ei, Mickey piti itsensä kurissa tässä. Kiusoittelu tuntui mukavammalta.
"Lähti lähti, en mä nyt niin huono ole puhdistamaan", Mike vastasi sitten naurahtaen ja vinkkasi silmäänsä nopeasti tytölle. Mickeykin kiinnitti sen jälkeen huomionsa lavalle, jonka äärelle ihmiset alkoivat kerääntymään ja siellä oli alkamassa se luvattu esitys. Sitten katse käännettiin taas seuralaiseen.
"Hyvässä seurassa aikakin kuluu, jopa liian nopeaan. Eihän tässä oo ehtinyt mitään tutustuakaan kunnolla..", Mickey pohti sitten matalalla äänellään ja köhäisi perään.

"Mennäänkö tonne kannen puolelle kattomaan?", Mickey kysyi sitten kun esitys oli alkanut. Nuorukainen nousikin tuoliltaan ja ojensi kättään Belindalle saadakseen tytön mukaansa. Kun tyttökin oli noussut, kiersi nuorukainen toisen kätensä tytön lanteille.
"Jos sua ei haittaa, niin poltan yhden", Mike jatkoi sitten samalla kaivaen taskustaan tupakkansa ja sytkärinsä. Ruokailutilassa kun ei voinut tupakoida, mutta onneksi kannella pystyi. Luojan kiitos lava oli ulkotilassa, eikä sisällä. Muuten Mickey olisi varmasti kuollut nikotiinivajaukseen tässä ajassa.

Kaikki tahrat olivat kuulemma lähteneet, Belinda luotti toisen sanaan. "Mitä jos sanon, että sulla on nyt värjäytyneet huulet?" tyttö virnisti, ja pystyi helposti päättelemään että hän ei puhunut aivan totta. Samaa mieltä oltiin että, aika oli mennyt nopeasti, johtuen juuri seurasta. "Täytyy varmaan laittaa sit vauhtia siihen tutustumiseen", tyttö naurahti ja silmäili hetken vastapäätä. "Täytyy miettiä tarkkaan mitä mä haluan tietää, jotain todella kiperää, odotas vain..." jatkettiin hymyillen.

Mickeyn kysyessä paikanvaihdosta tyttö katsahti kannelle. Ei siellä mitään ruuhkaa ollut kun useat eivät olleet vielä ehtineet lopettaneet syömistä. Koska oli hyvä välillä hieman jaloitella, Belinda suostui. Hän nousi Mickeyn kohteliaasti avustaessa ja jäikin mieluusti otteeseen johon poika oli hänet napannut. Itseään kiusatakseen rikas pentu kohdisti katseensa täydellisen sinisten silmien omistajaan. Samalla saattoi tyttö puraista huultaan tästä läheisestä tilanteesta johtuen, ulos välittyvän ujouden hän suinkin yritti peittää. Hän oli saanut äsken tuntea juuri nuo huulet omillaan ja halusi tehdä sen vielä uudestaan. Oltiin varmoja, että ajatus oli pään sisäinen, silti tuntui kuin toinen olisi voinut kuulla sen. Vaaleahiuksinen katsoi poispäin varmuuden vuoksi. Silmistä olisi helposti nähnyt ajatukset. "Polta vaan, mut mä siirryn siksi aikaa hieman kaemmaksi", todettiin hymyillen, vaikka lähteminen mukavasta paikasta ei miellyttänytkään. Pyörähdettyään toisen otteesta, Belinda jatkoi edemmäs itsekseen, kunnes pysähtyi hyväksi havaitsemaansa paikkaan, josta oli hyvät mahdollisuudet katsella esitystä. Tuuli tuntui kylmemmältä kuin aikaisemmin, joten tyttö yritti lämmittää itseään sivellen paljaita käsivarsiaan.

"Toi kuulosti tosi hyvältä", Linda sanoi ja taputti. Toinen kappale oli vielä näköjään tulossa, ennen sitä hän halusi kuulla toisen mielipiteen. "Tykkäsitkö sä? Ootko edes tällasen musiikin ystävä?" Bel vilkaisi akustiseen kaksikkoon. Mickey oli kertonut soittavansa kitaraa, joten akustinen musiikki saattoi hyvinkin olla tuon mieleen. "Mä tykkään eniten sellasesta jota voi tanssia, täällä tuskin kuulee sellaista."

"Sit sun täytyis varmaan yrittää puhdistaa näitä huulia kanssa", Mickey vastasi toisen kysymykselle ja kohotti kulmiaan hetkeksi. Pieni virneen poikanen pysyi tämän miehen alun kasvoilla. Tyttö selvästi flirttaili Mickeyn kanssa, eikä nuorukainen pistänyt sitä ollenkaan pahakseen. Tietenkin tutustumiseen piti pistää vauhtia, jos haluttiin vaikka tehdä jotain muuta jossain muualla. Tosin nyt Mickey yrittäisi mennä tytön ehdoilla, koska edelleen sokkotreffeista kuulisivat kaikki ja Mickey ei kaipaisi ongelmia enempää, mitä hänellä jo oli. Tai mainettakaan ainakaan huonompaan suuntaan enää, muutenhan menisi mahikset koulun tyttöihin kokonaan, jos maine tästä huononisi.

Mickey päätti kuitenkin härnätä tyttöä, ja vaikka poika kokeneena näki, että tyttö kaipaisi lisää läheisyyttä, ei Mickey sitä nyt heti antanutkaan. Tyttö saisi hetken kitua siinä tunteessa ja Mickey iskisi sitten, kun se olisi kaikkein yllättävintä. Näin niitä naisia kohdeltiin ja saatiin kuumenemaan entisestään, vai mitä? Ainakin Mike oletti näin ja oli kokenut tämän tempun parhaaksi tavaksi saada tyttöjen mielenkiinto pysymään. Sitten Belinda lähti pojan otteesta ja Mickey sytytti tupakkansa. Kerrankin nuorukainen poltteli tupakkansa nopeasti ja viskasi sitten tumpin taas mereen. Nyt ei sopisi jättää tätä tilaisuutta tupakan tähden menemään. Kaikki oli nyt nimittäin juuri sopivasti ja valmiina loksahtamaan paikalleen. Mickey huomasi tytön yrittävän lämmitellä itseään, joten poika päätti olla hetken taas herrasmies.

Mickey asteli Belindan taakse ja kiersi kätensä toisen ympäri painautuen kiinni toisen selkään. "Ei kai sulla ole kylmä?", Micke kysyi sitten puhuen toisen korvaan hönkäisten lämmintä ilmaa suustaan. Toivottavasti hengitys vain ei liikaa haissut tupakalle.
"Saat tästä tän mun kauluspaidan, mä tarkenen kyllä t-paidalla", Mickey jatkoi sitten ja otti punaisen ruutupaitansa pois päältään, itselleen jääden vain valkoinen t-paita päälle. Miehen alku pelasi peliä nyt omaan pussiinsa, kun käyttäytyi kunnolla (ainakin vielä..), paita asetettiin tytön hartioille ja nuorukainen käveli toisen vierelle seisomaan nyt.
"Ihan jees, mä kuuntelen vähän kaikenlaista musaa", Mike vastasi toisen kysymykseen ja katsoi tyttöä vieressään silmiin.
"Joo mä vähän epäilen, että noitten musa ei oo ainakaan mitään yksin tanssittavaa bilemusaa"

Belinda ihmetteli miten nopea tuo olikaan ollut tupakkansa kanssa. Ehkä hänen takiaan?
Mickey oli ollut tarkkanäköinen. Hänellä itseasiassa oli kylmä, mutta hän ei halunnut valittaa siitä, koska näkymät olivat hienot ja eivätkä mitkään kannenaluspaikat olisi olleet sitä mitä tyttö halusi. Pojallakin oli vain kauluspaita t-paidan päällä, sanoi kuitenkin pärjäävänsä. Belinda hymyili ja otti paidan vastaan. "Kiitos", tyttö oli otettu. Heti tuntui lämpimämmältä. Mielessä naurahdettiin taas, hän oli saanut toisen riisumaan, vaikkakaan ei tarkoituksella... Nyt hänellä oli päällään kukkia ja ruutuja, ei kaikken täydellisin yhdistelmä, mutta ehkä tuleva trendi! "Tää kyllä sopii paremmin tänne ja näille ihmisille", Belinda katsahti ympärilleen, he taisivat olla nuorimmat ja erottuivat porukasta. "Mutta jos täällä soi sellanen, en mä sitä yksin tanssis vaan sun kanssa tietysti!"

Rikas pentu oli silmäillyt poikaa hetken horisontin katselun lomassa. Bel tajusi, että piti etenkin toisen hiustyylistä. "Lupaa ettet naura", tyttö aloitti suunpielet hymyssä, "mut mä pelkäsin laivoja pitkään sen Titanic leffan jälkeen", vaaleahiuksinen paljasti eikä todellakaan tiennyt miksi. "Onneks en enää, sillä tää ois kamalaa sillon", tyttö hymähti. Ja kaikki risteilyreissut olisivat jääneet kokematta. "Arvaa miten se meni sit ohi?" tyttö arvuutteli. Belinda kikatti jo valmiiksi vastaukselle. Yhtäkkiä hän lopetti ja asettui Mickeyta vastapäätä ja asetti kädet tämän rinnoille (xD), pidellen poikaa varmasti paikoillaan. "Älä arvaakaan vielä, sillä mä haluaisin yhen lasin sitä edellistä. Tai sitten jotain toista", Linda kertoi ajatuksestaan, päästi kädensä irti toisesta ja odotti pojan mielipidettä, jonka ajatteli myötäilevän omaansa.