Hermoilua ja kahvittelua

//Lya & Anona treffailemaan :--D//

Oli iltapäivä, kello oli melkein kuusi. Bradley pelkäsi olevansa myöhässä treffeiltään pysäköidessään autonsa erään kahvilan lähistölle. Vapaita parkkipaikkoja ei yleensä niin helpolla löytänyt, joten tuntui että nyt oli onni matkassa. Sama onni saisi Bradin puolesta jatkua koko illan, jotta treffit jonkun tuntemattoman kanssa sujuisivat hyvin. Häntä jännitti liikaa, autolla ajaminenkin oli tuntunut epämukavalta. Yleensä hän nautti siitä, että sai ajaa, mutta ei nyt. Vatsassa lepatteli perhosia ja kurkkua kuivasi.
Bradley toivoi, että treffit olisivat pian ohi, että hän pääsisi eroon sietämättömästä jännityksestä. Miksi Bellen oli pitänyt ilmoittaa hänet mukaan? Sisko kai oli kyllästynyt siihen, että hän aina kyseli apua naisasioissaan. Ehkä sisko luuli, että treffit olisivat edistystä tähän asiaan? Mistä sitä koskaan tiesi mitä naisväen päässä liikkui? Itse Bradley ei uskonut treffien lainkaan vähentävän hänen naishuoliaan, siitähän ne vasta lisääntyisivät jos jotain tapahtuisi.

Bradley pujahti sisään kahvilan ovesta. Hän oli pukeutunut niin kuin aina, löysiin farkkuihin ja huppariin. Hänellä oli pipo päässään, sen hän ottaisi pois jos muistaisi. Poika suuntasi kulkunsa kohti pöytää kahvilan takaosassa. Sinne kuulemma piti mennä, niin oli ohjeistettu. Bradley naurahti huvittuneesti pöydän nähtyään. Se oli koristeltu teeman mukaisesti sydänkuvioisella pöytäliinalla ja punaisen sävyisillä kukilla. Ihan kuin niin paljon olisi tarvinnut nähdä vaivaa!
Poika istahti pöydän ääreen kasvot ovelle päin. Hän tahtoi tarkkailla paikalle tulijoita ja varautua jokaisen tytön kohdalla siihen, että tämä saattaisi pian astella hänen luokseen.
Pipo otettiin pois ja hermostuneena poika yritti laittaa hiuksiaan jotenkin tyylikkäästi. Pipon alla ne olivat nimittäin menneet varmasti sekaisin. Bradley halusi näyttää hyvältä, ihan vain sen takia jos vaikka jotain säpinää syntyisi. Se oli toivottavaa, mutta samalla pelottavaa, eikä Bradley ollut varma toivoiko edes mitään tapahtuvaksi.

//selvennystä; meikki&hiukset ja tossa vähän selkoo siitä paidasta

Anona tallusteli keskustassa, etsien oikeaa kahvilaa, missä hänen oli määrä tavata tämä tuntematon deittinsä sokkotreffeillä. Oikeastaan tytöllä oli vain huonoja kokemuksia sokkotreffeistä, sillä ne yleensä aina päättyivät siihen kun toinen osapuoli keksi kipeästi jonkun läpinäkyvän tekosyyn päästäkseen Anonasta eroon. Jotkut eivät vaan kestäneet blondin pirteyttä ja osa ei nähnyt mitään yhteistä tytön kanssa, koska hän oli vain kuusitoista vuotias teini.
Tänään Anona oli jättänyt puuterin vähemmälle, mutta ripsiväriä oli sitäkin enemmän. Hänen käyttämä ripsari nääs teki ripsistä entistä tuuheammat ja pidemmät ja Ani käytti tätä siksi, koska ilman meikkiä hän inhosi omia silmäripsiään. Sekä korvissa oli valkoiset suurikokoiset pallokorvikset.

Hän saapui pian kahvilan ulko-ovelle, asukokonaisuus tytöllä oli melko tavallinen sen ikäisille, massanahkatakki, valkomusta raidallinen puolipitkä ja leveä kaula-aukkoinen paita, valkoiset legginsit sekä mustat mikroshortsit. Anona painoi kahvaa alemmas ja astui vaaleanpunaisilla tennareillaan sisään.
Tietenkin aluksi Anona katsoi ympärilleen, kunnes huomasi pöydän nurkassa missä istui yksin joku poika. Eihän hänellä ollut mitään tietoa siitä, minkänäköinen hänen sokkotreffiparinsa mahtoi olla, mutta kohtahan se selviäisi.
Anona lähti kävelemään nurkkapöytää, katsellen samalla muita pöytiä ja sitten kun hän oli saapunut tähtäimessä olevan pöydän päätyyn siirtyi katse siinä istuvaan poikaan.
"Hei!" Anona aloitti pirteästi, mitähän tästäkin tulisi? Tyttö istahti poikaa vastapäätä olevalle penkille saman pöydän ääreen. "Sä taidat olla mun tämän illan deitti", Ani totesi ja heilautti laukkunsa viereensä.
"Mä olen Anona, mutta kutsu vaan Aniks. Miksikäs mä sua saan kutsua?" kysyttiin sitten toisen nimeä uteliaisuus äänessä, olihan sitä nyt kiva tietää kenen kanssa sokkotreffinsä vietti. Katse vietiin tapittamaan poikaa ja kallistettiin hieman päätä ja kädet pidettiin pöydän päällä. Toivottavasti toinen ei lähtisi käpälämäkeen tajutessaan kenet oli saanut sokkotreffiseurakseen, nimittäin oli olemassa niitäkin ketkä eivät pitäneet ilopillereistä.

Bradley rummutti jalallaan lattiaa. Se oli varma merkki jännityksestä ja hermostuneisuudesta. Vaikka Brad olikin yleensä rento, tällainen tilanne jännitti. Hänen treffiseuralaisensa saattaisi olla ihan kuka vain, jopa joku cheerleader. Sitä poika ei kuitenkaan missään nimessä toivonut, sillä ilta olisi samantien pilalla. Kuka tahansa cheerleader olisi tunnistanut hänet Bellen isoveljeksi ja siksi häntä piti karttaa kuin ruttoa. Sisko kun oli mokannut ja potkittu ulos kermasta, ei hänelläkään ollut mitään asiaa parempiin piireihin.
Oikeastaan Bradia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko klikkisysteemi, mutta se, että kermalaiset niin avoimesti karttoivat Belleä, oli suorastaan halveksittavaa. Joten, parempi olisi jos paikalle ei astelisi kukaan jonka hän tunnistaisi kermalaiseksi. Sekin olisi kamalaa, jos paikalle tulisi joku itsestään liikoja kuvitteleva pissis, tai joku hissukka joka ei saisi sanaakaan suustaan.

Poika jatkoi ovelle tuijottamistaan. Viimein sieltä astui sisään tyttö, joka lähti astelemaan nurkkausta kohti. Tuoko siis olisi hänen seuralaisensa? Ainakin tytön ulkonäkö antoi ymmärtää, että tämä oli ihan mukava, joten Brad rentoutui hieman. Ehkäpä illasta ei tulisi ollenkaan kamala?
"Moi," Brad vastasi toisen tervehdykseen melkein yhtä pirteästi. Oli helpottavaa huomata, että oli saanut seuraa, joka ainakin näin alkuun vaikutti yhtä pirteältä kuin hän, ellei sitten vielä sitäkin pirteämmältä. Silti poikaa vielä jännitti, mutta se nyt kai kuuluikin asiaan.
"Jep, niin taidan olla," Bradley vastasi ja hymyili iloista hymyään. "Mua voi kutsua joko Bradleyksi tai Bradiksi, ihan miten tykkäät."
Poika hiljeni. Hänelle oli tullut taas oikosulku, eikä hän tiennyt mitä olisi sanonut. Niin kävi aina, jos hän oli tyttöjen seurassa. Hän oli niin pihalla niistä asioista kuin vain saattoi olla, vaikka olikin kysellyt apua siskoltaan.

Hänen onnekseen Bradleyksi esittäytynyt deittinsä ei tainnut olla mikään klikkisysteemin pohjasakkaa syrjivä urheilija. Hänen tulisi siis viettää tämä ilta tuon pojan kanssa ja okei, kyllähän se kävi. Anona oli hieman surkea sokkotreffeillä, sillä eihän hän ollut oikein milloinkaan ollut kunnollisilla treffeillä ja ne vähäisetkin kerrat olivat epäonnistuneet.
"Okei Bradley", Ani lausui, ja odotti hetken hiljaa kunnes jatkoi. "Mitä kuuluu? Mites sä olet sokkotreffilistaan joutunut?" yksinkertainen kysymys tuplana, ei hän sille mitään voinut, ettei hän tiennyt mitä olisi kuulunut puhua. Ja pirteyttä Anista oli lähes mahdoton olla huomaamatta.

Ensimmäisien (huom. ensimmäisien) kysymyksien jälkeen katse siirtyi pojasta pöydällä olleeseen juomamenuun (jos sovitaa, että siinä pöydässä on joku sellanen mistä voi kattoo mitä juomia on jne.) ja nopeasti Anona silmäili sen läpi ja siirtyi sitten taas katsomaan poikaa.
"Mitäs sä oot ajatellu tilata? Mun kurkkua ainakin kuivaa ihan sikana", tyttö sanoi ja virnisti perään. Sen jälkeen hän etsi katseellaan nopeasti listasta jonkun hyvältä kuulostavan juoman. "Mä taidan ottaa jääteen", Anona totesi sitten ja menu jätettiin pöydälle vapaaksi. Jälleen katse siirtyi poikaan ja tätä katsottiin kysyvään sävyyn. Hän kilttinä tyttönä odotti, että toinenkin saisi tilattua mitä halusi ja avasi vasta sitten suunsa.
"Ihan uteliaisuudestani," Ani piti pienen tauon ja muodosti sanoista ymmärrettävän kysymyksen. Hänen uteliaisuudellaan ei ollut rajaa, joskus jopa se uteliaisuus voi olla ärsyttävää. "Mihin klikkiin ne maailmaa-hallitsevat-kermalaiset ovat sut klikittäneet?"

Anona taisi olla aika puhelias tyttö, tai ainakin puhuminen tällaisessa tilanteessa taisi olla tälle paljon helpompaa kuin Bradille. Poika ei ollut meinannut keksiä mitään sanottavaa, mutta kun Ani kerran hoiti kyselemisen, niin silloin oli heti paljon helpompaa. Nyt vain piti varoa vastaamasta liian töksähtelevästi, ettei toinen nyt heti lähtisi tiehensä.
"Kiitos ihan hyvää," Bradley aloitti vastaamalla ensimmäiseen kysymykseen. "Mun pikkusisko ilmoitti mut tänne, eikä edes kysynyt mun mielipidettä. Entä mikäs sun tarina sitten on?"
Noin. Nyt oli osattu sanoa jotain järkevää. Ehkä se johtui seuralaisen pirteydestä tai sitten Bradley vain oli niin jännittynyt, ettei tajunnut oliko oikeasti sanonut jotain typerää.

"Mä ajattelin ihan vaan jotain limsaa, kokista varmaan," poika vastasi tyytyväisenä siihen, että toinen kyseli asioita. Niin päin tilanne oli paljon helpompi ja ehkä hänkin uskaltaisi jossain välissä avata suunsa kysymyksiin joita mielessä jo pyöri. Hän halusi tietää tytöstä yhtä jos toistakin, ainakin sen, oliko tämä aina niin pirteä. Olihan Bradleykin pirteä, yleensä, mutta ei missään nimessä osannut olla täysin oma itsensä jos oli kyseessä jotain mistä hän oli ihan pihalla. Kuten nyt se, että miten tyttöjen kanssa tultiin parhaiten juttuun. Belle nyt oli poikkeus, koska oli oma sisko, mutta muiden naispuolisten seura oli hämmentävää. Belle oli joskus neuvonut, että hän voisi kokeilla olla muiden seurassa samanlainen kuin hänen kanssaan, mutta se nyt oli helpommin sanottu kuin tehty.
"Skeittareihinhan mut on tungettu," Bradley sanoi. Hän oli onnekseen jo jonkin verran rennompi ja jutteleminen alkoi koko ajan käydä helpommaksi. Se oli hyvä merkki, aivan selvästi. "Entä mihinkä klikkiin sä kuulut? Et varmaan ainakaan mikään nörtti ole? Ja millä luokalla sä olet?"
Bradley iloitsi mielessään huimasta saavutuksestaan. Hän oli kysynyt peräti kolme kysymystä toiselta ilman mitään sähläämistä ja ujostelua.
Tarjoilija näkyi astelevan paikalle tajutessaan että he olivat katselleet listaa juomista.
"Mitä teille saisi olla?" tyttö kysyi ja Bradley vastasi ottavansa kokista.

Anona kuunteli kun poika vastasi tytön esittämiin kysymyksiin ja saattoi vain toivoa, ettei toinen pitäisi häntä liian 'uteliaana' persoonana. Ikävä kyllä Ani oli joutunut kestämään niitäkin, ketkä käskivät tytön olla vain hiljaa ja se oli turhauttavaa. Hyvä, että kuuluu hyvää, tyttö ajatteli ja kun toinen sitten kysyi miten Ani oli päätynyt sokkotreffeille, tytön kasvoille nousi pieni virne.
"Kaverit ilmoitti, ja samalla lailla, kysymättä mun mielipidettä", hän vastasi sitten ja virnuili edelleen. Se oli vain tahaton pieni virne, joka luikerteli kasvoille vähän väliä. Anona ei kai yksinkertaisesti osannut olla vakavana, minkäänlaisissa tilaisuuksissa.

Toinen kertoi ottavansa kokista ja Anona oli jo kommentoimassa jotain tyyliin 'hyvä valinta', mutta päätti jättää kommentoimatta. Oikeastaan Ani ei olisi heti ensimmäisenä luokitellut Bradleytä skeittareihin, mutta hän veikkasi aika useastikin pieleen. Sama kysymys osui tytön kohdalle ja tuo näytti ehkä hieman iloisemmalta (eli super iloiselta), kun toinen kertoi mielipiteensä siitä ettei Anona tuskin mikää nörtti ollut.
"En ole nörtti, mutta lähellä. Ne on klikittänyt mut taviksiin, toisaalta mä en itse pidä itseäni taviksena", Ani sanoi sitten ja hymähti perään. "Mä olen ensimmäisellä vasta ja joo, voin olla nuori mutta olen aika kypsä ikäisekseni. Ja mun mielestä ikä on vain numeroita", tyttö vastasi toiseen kysymykseen ja virnuili nopeasti perään.
Sitten saapui tarjoilija ja kysyi tilauksia, ensin Bradley pääsi tilaamaan kokiksensa ja sitten Ani avasi suunsa tilatakseen sen jääteensä. Sen jälkeen tarjoilija lähti kai suoraan tekemään niitä juomia, eli hetki menisi.
"Otetaan nyt kaikki ilo irti tästä, kun täällä kerran ollaan", Ani sanoi ja tytön kasvoille nousi vino hymy, josta ei oikein kukaan ottanut selvää ellei tuntenut tyttöä hyvin. "Onko sulla sisaruksia?"

Bradley virnisti tytön vastaukselle. Tämä oli siis myös joutunut mukaan tahtomattaan, eikä se näyttänyt paljoa haittaavan.
"Ollaan siis kohtalotovereita," Bradley naurahti ja katsoi iloisena tyttöä. Poika oli syystäkin iloinen, sillä toisen seura ei tuntunut niin pelottavalta kuin hän oli etukäteen kuvitellut. Se oli suuri helpotus ja hänestä alkoi jo tuntua ihan mukavalta. Jos Anona olisikin ollut ujompi tai jotenkin töykeä, niin silloin tilanne olisi ollut varmasti toinen.
"Voithan sä opetella skeittamaan ja alkaa liikkua meidän porukoissa. Pääsisit aika helpolla eroon taviksen arvonimestä," Bradley vitsaili kuullessaan toisen mielipiteen omasta klikistään.
"No, numeroitahan ne on jotka iän kertoo. Ja joskus kyllä tuntuu ettei se ikä todellakaan merkitse mitään. Ja mä olen jo kolmannella, eikä se nyt tarkota että olisin jotenkin fiksumpi kuin jotkut jotka on ensimmäisellä."
Bradley laski hetkeksi katseensa pöytäliinaan. Kaikkea hänkin alkoi selitellä. No, oli kyllä ihan tyypillistä, että hän selitti vähän mitä sattui. Nyt ei onneksi ollut tullut sanottua mitään täysin aiheen vierestä.

Tarjoilijan poistuttua Anona jatkoi keskustelun eteenpäin viemistä, mikä kyllä sopi Bradleylle mainiosti. Ja ihan mukavaahan se todellakin oli tutustua paremmin, kun kerran oli paikalle vaivauduttu. Tytön kasvoilla oleva hymy kuitenkin häiritsi, kun siitä ei saanut mitään selvää. Tai siis, Bradleystä ainakin tuntui siltä, ettei hän nyt tiennyt ollenkaan mistä moinen hymy johtui, eikä hän sitä kai osannut edes arvailla.
"Onhan mulla, pikkusisko ja pikkuveli. Siskohan se mut tänne ilmoitti, käy myös Astonia ja on ensimmäisellä. Saatat ehkä tietääkin Bellen?" Bradley selitti. Häntä kyllä kiinnosti tietää oliko toinen perillä Bellen seikkailuista ja vaikuttaisiko se jotenkin siihen kuinka toinen suhtautuisi häneen. Jos Anona tanssi suosittujen pillien mukaan, niin tämä varmasti häipyisi paikalta. Olihan se siis selvitettävä, oliko toinen oikeasti mukava vai antoiko vain olettaa niin reippaalla ja pirteällä käytöksellään.

Ehkä kohtalontoveri oli ihan hyvä kuvailu. Anona virnisti sille, nimittäin se sana kohtalontovereita kuulosti hänen päässään hyvinkin jännittävältä sanalta. No, Ani nyt oli mitä oli ja hänen mielestään kaikki kuulosti jännittäviltä. Olihan tässä käynyt nyt aika hyvin, kun ottaa huomioon miten kermaan kuuluvat saattaisivat reagoida siihen, että olisivat saaneet sokkotreffiparikseen jonkun alempaan klikkiin kuuluvan. Oikeastaan Anonan kävi jo sääliksi pelkkä ajattelu jostain nörtistä cheerleaderin piinapenkissä. Harmi ettei kaikki olleet niin suvaitsevaisia.
"Skeittaamaan! Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä mä tyydyn olemaan se näkymätön tavis, tai tuskin kömpelö tavis keneltäkään jää huomioimatta", Ani sanoi virnistäen ja hänen äänensävynsä oli jokseenkin huvittava. Oli oikeastaan aika hienoa, että Anona ei ollut ainut joka saattoi ajatella iän olevan pelkkiä numeroita. Joskus se oli ärsyttävää, että joku piti tarkkaa linjaa siitä minkä ikäinen toinen sai olla, pari vuotta vanhempi, kaksi ja puoli kuukautta nuorempi.. ja mitä muuta?

Sitten toinen vastasikin tytön esittämään kysymykseen, oliko toisella sisaruksia. Sitten se nimi, Belle, sai jonkunlaisen reaktion tytön aivoissa. Kyllä hän oli joskus tuon nimen kuullut ja jonkinlainen muistikuva tästä tytöstä oli Anonalla päässään.
"Belle?" Ani toisti ensin hakien kuvaa päässään. "Se blondi? Kyllä mä sen jotenkin tiedän, mukavan oloinen", tyttö lisäsi sitten. Kai hän oli tämän joskus käytävällä nähnyt.
Eivät he kauaa joutuneet juomia odottamaan, kun tarjoilija toi kaksi mukia, kokiksen ja jääteen, pöytään. Anona otti juomansa ja asetti kädet sen ympärille. Hän oli pyytänyt pillin mukaan, koska Anona yksinkertaisesti rakasti jääteetä pillin kanssa. Ani imaisi pillistä ensimmäisen kulaukset ja katse siirtyi sitten Bradleyhyn. Anonan kasvoilla oli edelleen ehkä typerältä vaikuttava hyvin pirteä ja leveä hymy, mutta minkäs hän sille saattoi, että tyttö oli iloisella tuulella. Aina.
"Mitä valinnaisaineita sä olet ottanut? Mulla on musiikki ja liikunnan syventävä ja usko pois, ne on oikeesti tosi hyvä yhdistelmä. Tiedätkö, yleensä tykkään kuunnella musiikkia samaan aikaan kun olen esim lenkillä. Musiikki rentouttaa ja liikunta on terveellistä", Anona kysyi sitten ja alkoi heti perään selostaa omia valinnaisaineitaan. Eihän hän tiennyt edes kiinnostiko toista, mutta eihän liikaan puheliaisuuteen kuolisi.

Oli vaarallisen lähellä, että Bradley olisi sanonut Anonan olevan sen verran kaunis ilmestys, ettei varmasti jäisi huomaamatta. Poika kuitenkin piti suunsa kiinni, kun ei uskaltanut moisia asioita suustaan päästellä.
"No, ehkä sitten niin," Bradley sanoi ja virnisti. Siitä pojalla ei ollut mitään käsitystä sopiko virnistys siihen hetkeen, mutta niin vain nyt kävi. Hänelle kävi liian usein niin, että hän sanoi tai teki jotain ihan väärällä hetkellä. Kamalinta oli se, kun hän joskus sanoi jotain omasta mielestään fiksua, mutta saikin vain toiset hiljaiseksi. Poika toivoi, ettei niin kävisi nyt, sillä se olisi erittäin noloa ja ahdistavaa, eikä treffeistä enää sen jälkeen tulisi yhtään mitään.
"No, onhan se blondi," poika tokaisi ja mietti, mahtoiko toinen oikeasti tietää kenestä oli kyse. No, eipä sillä niin väliä ollut.

Hetken kuluttua tarjoilija palasi ja toi heidän juomansa. Bradley hörppäsi heti omaa limsaansa ja laski katseensa hetkeksi mukiin. Siitä se sitten nostettiin taas tyttöön, jonka hymy ei tuntunut lakkaavan hetkeksikään, ei edes vaikka tämä alkoi puhua kouluaineista.
"Mulla on kanssa liikunta, eikä sitten muuta," Brad vastasi hiukan huvittuneena tytön selityksestä. Kyllähän se nyt oli ihan yleistä, että lenkillä kuunneltiin musiikkia ja sen nyt tiesivät kaikki, että liikunta oli terveellistä.
"Niinhän se on, liikunta on kyllä tosi mukavaa."
Poika hörppäsi taas limsaansa, ihmetellen samalla miten toinen oli koko ajan niin iloinen ja pirteä. Hän oli kyllä itsekin, muttei ehkä näyttänyt sitä niin herkästi kuin Anona.
"Ootko sä aina noin pirtee, vai johtuuko se vaan mun seurasta?" Bradley viimein kysyi. Kysymys oli tarkoitettu osittain vitsiksi ja poika toivoi, että toinenkin sen ymmärtäisi.

Anona hymyili jälleen leveän tyyppisesti, kun oli osunut oikeaan siinä, että Bradleyn sisko oli blondi. Hehee kyllä hän jotain tiesi! Eikä häntä haitannut olla näkymättömissä sillä oli siinä se hyvä puoli, että silloin kukaan ei ainakaan tullut piikittelemään. Mieluusti Anona pysytteli poissa kerman tieltä, ihan oman turvallisuutensa takia - vaikka todennäköisemmin hän vaarantaisi henkensä paremmin kävelemällä tahattomasti keskellä tietä kuin koulun alueella. Se nyt vain yleensä sattui menemään niin, että koulussa kun sattui ja tapahtui, Ani ei ollut juuri silloin paikalla ja niin hän jäi pois kaikesta hauskasta (tai vähemmän hauskasta ja enemmän järkyttävästä).

Tytöstä oli mukava kuulla, että Bradleylläkin oli valinnaisaineena liikunta. Heillä oli selvästikin muutamia samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Ehkä tästä illasta ei tulisikaan tylsä.
"Kiva, että jonkun muunkin mielestä liikunta on mukavaa", Ani ei sentään saattanut kertoa, että hänen terveellisiin elämäntapoihin kuului lähes yhtäjaksoisesti roskaruuat. No kerran kahdessa viikossa ei ollut niin paha edes, eikä hän varmaan pystyisi elämään ilman roskaruokia. Silti ihmeen hyvässä kunnossa Anona oli pysynyt, mikä ehkä johtui siitä liikunnasta sillä kävihän hän joka päivä muutaman tunnin lenkeillä. Pojan seuraavalla kysymykselle, oliko hän aina yhtä pirteä kuin nyt, Anona vain virnuili ja ehkä häntä sisäistikin aluksi nolotti tuo kysymys. Entä jos toinen oli kysynyt sen sen takia, ettei pitänyt pirteydestä? Entä jos, entä jos... Nyt ei mitään jossia.
"Ei millään pahalla, mutta en usko että se johtuu susta", Anona virnisti huvittuneesti, tajusihan hän, että se oli enemmänkin vitsin kaltainen kysymys. Oli tytön omissa sanoissakin huumoria. "Mä vaan oon tällänen, suurinosa onkin hermostunut mun iankaikkiseen pirteyteen, mut emmä voi sille mitää. Mä en vaan jaksa mököttää ja miettiä heti pahinta, positiivisella asenteella pärjää kaikkialla", Anona jatkoi sitten leveästi hymyillen ja mietti tilanteita, missä osa kaveriporukasta oli totaalisen kyllästynyt jatkuvaan hihittelyyn ja pelleilyyn. Mutta minkäs hän luonteelleen voi.
Samaan aikaan jääteetä vedettiin lähemmäs tyttöä ja siitä juotiin muutama hörppy, jäätee oli varmaan parasta juotavaa ylipirteällä neitokaiselle! Katse vietiin taas poikaan ja kädet oltiin kiedottu jäätee mukin ympärille.
"Hei kerro itestäs jotain, harrastatko sä jotain muuta? Onko sulla lemmikkejä? Mikä sun horroskooppi on?" noniin paluuta ei enää ollut.

"Onhan se varmaan aika monen mielestä mukavaa liikkua," Bradley totesi ja antoi katseensa kiertää hetken aikaa muualla kahvilassa. Paikalla ei ollut ketään tuttuja, joten ei tarvinnut pelätä, että joku tulisi jotain kuittailemaan hänen treffeistään. Se olisi ollut typerää, koska hän kuitenkin tunsi olevansa nyt ihan vierailla vesillä. Eihän hän nyt tiennyt mitään treffeillä käymisestä, kun ei sellaisia niin kovin usein uskaltanut harrastaa. Ja siitä hänellä ei ainakaan ollut mitään aavistusta, käyttäytyikö hän nyt niin kuin treffeillä kuului.
Skeittari karisti ikävät ajatukset päästään. Hän olisi nyt oma itsensä ja yrittäisi ajatella, että oli vain kahvilla, ei millään romanttisilla treffeillä, jolloin toisella osapuolella olisi varmasti jotain suurempiakin odotuksia hänen suhteensa.

"Ai. No mä kun luulin että mun takia..." Bradley virnisti. Onneksi Anona oli ymmärtänyt hänen huumorinsa, sillä hän ei aina osannut oikeanlaisia sanoja sellaiseen. "Sehän on ihan hyvä että on pirteä ja iloinen. Et ainakaan ole tylsää seuraa, niin kuin jotkut murjottavat hissukat." Niin. Sellaisessa seurassa Bradleyllä olisi varmasti ollut epämukava olo. Hän kun oli itsekin pirteä, niin olisi turhauttavaa, jos seuralainen ei sanoisi mitään.
Bradley katsoi nyt taas Anonaa. Tyttö oli oikeastaan erittäin hauskan näköinen, vaikka olikin pojan makuun meikannut hiukan liikaa. Mutta niinhän ne tytöt melkein kaikki tekivät, eikä sillä loppujen lopuksi ollut mitään väliä.
"No, lähinnä mä skeittaan kaiket päivät. Käyn mä kyllä tanssimassakin, hiphoppia. Ja on mulla koirakin ja horoskooppi on vesimies," Bradley vastasi yhtä kyytiä jokaiseen kysymykseen. Saihan siitä nyt selvästi vastauksen kaikkeen. "Entä itse? Mitä sä harrastat ja muuta sellasta?"
Bradley hörppäsi kokistaan ja katsoi samalla Anonaa.

Anona hymyili leveää – ehkä jopa hieman typerää hymyään toiselle, kun Bradley sanoi että pirteys ja iloisuus olivat hyvästä.
"Haha kiitos – tai onhan se mukava kuulla, ettei ole tylsää seuraa", Ani hihkaisi ja hymyili edelleen. Oikeasti varmaan tytön kasvoilta ei saisi hymyä loppumaan ikinä. Pienen hiljaisuuden ajan Anona päätti käyttää tilannetta hyväkseen ja kerran kun tyttö ei puhunut niin hän hörppäsi pillistään jääteetään. Hihi, hän sitten osasi rakastaa jääteetä!
Anona kuunteli innolla, kun toinen kertoi itsestään. Harrasti hiphoppia, horroskooppi jousimies ja omistaa koiran! Vou! Oli hyvä, ettei Ani huutanut ääneen mitään. Toinen vaikutti yksinkertaisesti mukavalta tyypiltä.
"Tanssiminen on kyllä kivaa! Mä oon muutaman kerran kokeillu show-tanssia", Anona kommentoi lähes tulkoon heti, kun toinen oli lopettanut.

Kappas, sitten Bradley kysyikin Anonalta samoja kysymyksiä ja tyttö mietti hetken mitä kertoisi. Päällimmäisenä tuli varmaan mieleen hänen lemmikkinsä.
"No mä en oikeestaan harrasta tällä hetkellä mitään, joskus pienenä harrastin luistelua", Ani vastasi sitten ja piti pienen tauon, hörpäten jääteestään kulauksen. "Sitten mulla on lemmikkinä chinchilla, joka on vähän samanlainen sohvaperuna kuin minä. Sen nimi on Cheese Jerry alias Jerry ja se sellanen kaks vuotias pappa. Ja ainiin, mun horoskooppi on härkä. Ja mä voin kai kertoo, että mä oon tapaturma-altis", Anona lopetti ja hengitti syvään sisään kuin myös ulos. Hän tapitti Bradleytä silmillään ja imi pillillä jääteetään.

Bradley hymyili. Olihan se nyt tottakai mukavaa, kun sai sanoillaan toisen iloiseksi. Mutta kukapa ei olisi ilahtunut kuullessaan, ettei ollut tylsää seuraa ja ettei tämän pirteyttä pidetty lainkaan pahana asiana? Bradley olisi itsekin ollut aivan innoissaan, hymy korvissa asti, mikäli joku olisi sanonut hänelle hänen olevan hauska. Tai jotain muuta mukavaa.
"Ihan totta?" Bradley innostui toisen tanssikokeilusta. "Mitäs pidit siitä? Mulle tanssi ainakin on tosi tärkeää."
Poika hörppäsi hänkin juomaansa, kun puheenvuoro oli siirtynyt hänen mielestään Anonalle. Sitten hetken kuluttua olikin jo kysytty Anonalta tämän tekemisistä. Niitä skeittaripoika sitten kuuntelikin kaikessa rauhassa, juoden samalla hitaasti limsaansa.

Bradley oli jotenkin odottanut, että Anonalla olisi ollut harrastuksia. Toisen pirteä luonne ehkä oli antanut ymmärtää jotain sen suuntaista, mutta Bradleyn ihmistuntemus nyt ei mitään parasta mahdollista ollutkaan. Eikä myöskään hänen tilannetajunsa, vaikka nyt se tuntui olevan jotakuinkin kohdallaan. Ehkä, ei hän ollut varma koska ei tiennyt milloin oli oikea tilanne sanoa mitäkin.
"Säkö olet muka sohvaperuna?" poika kysyi yllättyneenä. Se vasta olikin jotain, mitä hän ei suostunut noin vain nielemään. Eivätkö sohvaperunat olleet jotain lihavia, laiskoja ja mitään sanomattomia? Niin kuin äidin uuden miehen vanhin poika! No, tuo olikin nörtti ja maailman pahin sohvaperuna. Niin Bradley tuosta miehen alusta ajatteli.
"Oletko sä sitten vai kömpelö tai jotain?" Bradley töksäytti. Se taisi olla typerästi sanottu, muttei poika keksinyt mitään nasevampaakaan sanottavaa siihen paikkaan.

Anona virnuili enemmän, kun toinen näköjään kiinnostui kysymään tästä Anin show-tanssi kokeilusta.
"Olihan se ihan kivaa! Tanssimisessa tosiaan unohtaa kaiken ja siinä jotenkin rentoutuu kun saa tyhjentää ajatuksensa", tyttö alkoi sitten selittää. Tottahan toki hän piti tanssimisesta ja se kokeilu oli ihan sen arvoistakin. Ehkä hän voisi kokeilla jotain muita lajeja. Tässä samalla iloisena ja hymyillen Anona nappasi jääteestään taas hörppäyksen.

Ihme kyllä Anona ei tainnut yllättyä, kun toinen ei kai aluksi oikein mahtanut uskoa tytöstä sohvaperunaa. No hänestä oli kiva köllötellä sohvalla, katsoa komedioita ja syödä roskaruokaa. Jotenkin sellaiset kasvisruuat ja pitkät juoksulenkit eivät tyttöä jaksaneet kiinnostaa.
"Totta se on. Ah mä tykkään roskaruoista, enkä vois elää millään kasvisruokalinjalla", ja tässä vaiheessa varmaan moni cheerleader pyörtyisi. No minkäs hän sille saattoi, että salaatit eivät oikein uponneet.
"Musta on kiva just vain olla, löhöillä sohvalla ja katsoa hullun hauskaa komediaa", Anona virnisti perään ja ajatteli, että nyt Bradley varmaan katoaa salamana pöydästä kun sai kuulla, ettei sokkotreffiseuransa olekaan dieetillä oleva langanlaiha huippu-urheilija tyyppi. Toisen seuraava kysymys sai Anonan naurahtamaan pienesti, mutta hyväntahtoisesti.
"Kömpelö? No ehkä joskus. Kerran nolasin itseni alakoulun balettiesityksessä, kun kömpelönä mun tossun nauhat oli löysällä ja ne aukes kesken esityksen ja sit kompastuin, siinä samassa sitten muutkin kaatui. Ne oli sitten vähän vihaisia mulle ja olin ihan punainen, muistuttaa vieläkin tästä.", tyttö kertoi muistellen, jopa huvittuneeseen äänensävyyn. Olihan hän monta kertaa peräkkäin tiputtanut kännykkänsä vessanpönttöön tai hukannut avaimensa. Hehhee. Anona joi loput jääteestään ja kun sen pohja näkyi jo, tyttö leikki pillillään pohjalle jääneiden jääpalojen kanssa. Pillileikkiä keskeyttämättä tuo siirsi katseensa Bradleyhyn.
"Entäs sä, oletko sä sitten ikinä ollut kömpelö tai onko sulle tapahtunut mitään noloa?" Anona kysyi ilkikurisesti virnistäen, toki sanoissa paistoi vitsailu. Olihan se ihan kiva tietää kaikista noloista tilanteista, mille sitten itse pystyy nauramaan jälkeenpäin.

"Niinpä. Ja tanssiminen on tosi hauskaa. Mä en ainakaan osaa edes kuvitella etten tanssisi," Bradley sanoi. Hänelläpä olikin ollut tuuria treffiensä suhteen! Ei hän ollut uskonut, että olisi voinut päätyä jonkun niinkin mukavan tytön kuin Anonan seuraan. Hän oli pelännyt päätyvänsä treffeille jonkun kermalaisen kanssa, vaikkapa jonkun cheerleaderin joka tietäisi hänet Bellen veljeksi. Silloin treffit olisivat jo varmasti päättyneet, tai ainakin niistä olisi tullut erittäin tukalat. Nyt sellaisesta ei ollut pelkoa, vaan poika sai viettää iltaa pirteän ja iloisen Anonan kanssa.
"No, kuulostaa ihan järkevältä. Roskaruoka on hyvää, enkä tajua miten jotkut ei sitä suostu syömään. Ruokaahan sekin on!" poika selitti innostuneena.

"Tykkäätkö säkin komedioista?" Bradley kysyi kiinnostuneena. Hänen uteliaisuutensa oli nyt todellakin herännyt. Hän kun itse suorastaan rakasti komedioita, ne olivat parhaita elokuvia mitä oli keksitty. Kaikki parodiat ja hullunhauskat sekoiluelokuvat olivat kuin hänelle tehty. Niitä hän jaksoi katsoa ja oli saanut siitä joskus kuulla yhtä ja toistakin kommenttia.
Poika naurahti kuullessaan toisen balettikommelluksesta. Se oli mahtanut olla noloa, kaataa nyt vahingossa kaikki muutkin balettitossuiset.
Tytön seuraavaan kysymykseen ei paljon tarvinnut vastausta miettiä. Kaikillehan sattui jotain noloa joskus, niin myös Bradleylle. Hän oli toilaillut koulussakin, törmännyt skeitatessaan erääseen Astonin opettajaan, joka ei sen jälkeen ollut hänelle aivan niin ystävällinen kuin ennen. Kaikkea muutakin oli tietenkin sattunut, mutta ehkä oli parempi olla miettimättä aivan kaikkea.
"No, onhan mullekin kaikenlaista tapahtunut. Ainakin skeitatessa, joskus nuorempana törmäilin ties kuinka moneen viattomaan ohikulkijaan ja vielä Astonissakin onnistuin siinä. Törmäsin Hamshireen. Ei mikään mukavin törmättävä, se on pakko myöntää."
Bradley virnisti ja hörppäsi sitten limsaansa. Se oli jo erittäin vähissä, mutta johan he olivat jonkin aikaa ehtineet istua siinä limsojensa kanssa.
"Mitähän sitä sitten keksisi?" Bradley tokaisi ajatuksensa ääneen. Häntä ei huvittanut puhua kommelluksistaan sen enempää, joten jokin muu puheenaihe piti keksiä. Se olikin ongelmallista, mutta niin hänelle kävi usein silloin kun hän oli jonkun tytön seurassa.

Niin, tanssiminen tosiaan taisi kuulua nyt Anonan lempipuuhiin, kun halutaan tyhjentää ajatukset toisaalle. Toisaalta ei sitä koskaan tiedä kuinka kauaksi aikaa tanssimisen salat jaksaisivat Anonaa kiinnostaa sillä tytöllä kun oli tapana hieman kyllästyä siihen tuttuun ja turvalliseen. Oli aina pakko päästä kokeilemaan jotain uutta, eikä sekään olisi pahaksi, jo se jokin uusi olisi kiellettyäkin.
Nyt kun roskaruoista puhuttiin, niin Anonan alkoi tosissaan tehdä mieli sellaista juustohampurilaista ranskalaisilla ja kokiksella. Hänhän voisi poiketa matkalla kotiin McDonaldsissa ja ottaa eväät matkalle sitten, olihan tyttö tullut skootterillaan kahvilalle. Sillä tosiaankin pääsi helposti huristamaan joka paikkaan eikä tarvinnut bensastakaan murehtia, kun ajoneuvo oli tankattu täyteen vasta eilen.

Sitten Bradley kysyi pitikö Anona komedioista, totta mooses hän piti! Niissä sai aina nauraa mahan kipeäksi. Olihan Anona kylläkin helppo saada nauramaan, ettei sen puoleen.
"Joo! Komediat on parhaita", tyttö vastasi toisen kysymykseen ja hymyili iloisesti. Aika jotenkin vain kului kun oli hauskaa ja kohta olisi se pakollinen sokkotreffi tuntikin kulunut ja pitäisi lähteä omille teilleen. Niin tosiaan, hänenkin pitäisi mennä suoraan kotiin ruokkimaan ahmatti Jerry ja siivoamaan sen jäljiltä jääneet sotkut ennen kuin muu perhe astelee kotiin. Se siitä rauhallisesta illasta komedioiden parissa. Nyt Anona taisikin vasta tajuta, mitä lemmikkiin liitetyllä vastuulla meinattiin.
Oli Bradleyn vuoro kertoi noloista kokemuksistaan ja toinen otti aiheeksi skeittilaudalla hurjastelut. Vai että törmäsi Hamshireen! Huisia!
"Hamshireen!" Anona huudahti ja naurahti perään, jopa niinkin kovaäänisesti että muutama kahvilassa ollut joutui siirtämään happaman katseen Anonaan. Mustatukka läppäsi kämmenellään pöydän pintaa huvittuneesti ja nauroi vielä hetken. Okei, ehkä nyt olisi todellakin korkea aika rauhoittua. Otahan iisisti, Anona.
Hmm, mitähän he voisivat vielä toisen puolisen tuntia kuluttaa? Pakollinen aika sokkotreffeillä oloon kävi vähiin, mutta hauskaa oli kyllä ollut.
"Multa alkaa aiheet olla vähissä. Siitä tulikin mieleeni, että tän jälkeen mun pitää vissiin mennä suoraan kotiin ruokkimaan Jerry – ja siivoamaan sen jäljet, kun se on nähtävästi tänään mun vuoro sillä kaikki muut on jossain ties missä. Entä mitä sä oot suunnitellut tekeväsi vielä tänään?" Anona pohti hetken aikaa itsenäisesti, kunnes päätyi kysymään kysymyksen pojalta. Eikä kasvoilta tietenkään ollut hävinnyt minnekään se huvittunut hymy.

Bradley hymyili. Oli kiva kuulla, että treffiseuralainen piti niin monesta samasta asiasta kuin hänkin. Tai no, ainakin tanssiminen ja komediat olivat nyt sellaisia asioita. Poika ei edes tajunnut, miten joku saattoi olla niin tosikko, ettei pitänyt hauskoista leffoista, eikä hän tajunnut sitäkään, miten joku saattoi inhota tanssimista. Nuo kaksi olivat niin loistavaa ajanvietettä, ettei parempaa ollutkaan. Paitsi tietenkin skeittaus ja uiminen. Ne kaksi asiaa olivat tanssin lisäksi aina olleet Bradille erityisen rakkaita. Jos Bradley ei ollut skeittaamassa, hän oli lähes poikkeuksetta tanssitunnilla tai uimassa. Kavereiden kanssa hän tietenkin oli, mutta se nyt oli lähinnä skeittausta silloinkin. Uimassakin hän kävi kavereidensa kanssa.
Tottakai he muutakin tekivät kuin vain lautailivat ja polskivat vedessä. He katsoivat leffoja, kävivät baareissa ja juttelivat joskus jopa jotain oikein syvällistä.

"Niin, valitettavasti se oli just Hamshire," Bradley sanoi muistellen tuota kamalaa törmäämistä. Se oli ollut niin noloa, mutta nyt sille osasi jo nauraa makeasti. "Toista kertaa en kyllä aio siihen törmätä, oli se sen verran nolo tilanne."
Poika mietti hetken, mitä olisi sanonut. Hän niin inhosi sitä, kun ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Nyt oli sellainen tilanne. Onneksi Anona kuitenkin alkoi höpöttää, oikeastaan pelkkää turhaa juttua, mutta poika jaksoi silti kuunnella, ainakin sen verran että tajusi tytön kysyvän häneltä kysymyksen.
"En mä oikein tiedä, varmaan meen skeittaamaan. Tai sit käyn moikkaamassa Belleä. Voisin vaikka pyytää sen mun kanssa uimaan. Se vois ehkä innostua," Bradley selitti, vaikka tyttöä tuskin kiinnosti niin yksityiskohtainen kuvaus hänen suunnitelmistaan.
"Jos sultakin alkaa puheenaiheet olla vähissä, niin täytyy sit kai yrittää keksiä jotain..." Bradley sanoi ja vaipui hetkeksi miettimään aihetta. Mitään järkevää ei kuitenkaan tullut mieleen, joten se siitä. Täytyi kai tyytyä johonkin vähemmän mukavaan aiheeseen.
"Millainen perhe sulla on?" poika sitten kysyi, ajattelematta ollenkaan sitä, että aihe ei ehkä ollut toiselle lainkaan mieluisa.