voi kun nami

Mouse otti tarjottimen pöydän alta ja läjäytti sen tiskiin. Sitten poika otti itselleen syömisvälineet ja lähti työntämään tarjotinta eteenpäin. Vihellellen poika katsoi ruokavaihtoehtoja mistä mikään ei näyttänyt houkuttelevalta. Mouse irvisti ja läjäytti lautaselleen kasan paistettuja pakastevihanneksia ja siihen kaveriksi nakkeja, sitten tämä täytti lasinsa vedellä ja alkoi katsella itselleen istumapaikkaa. Ruokalassa oli paljon väkeä ja häly kävi kovana.
Mousella ei ollut hänen vakituista pipoaan päässä, viime tunnin opettaja oli napannut sen takavarikkoon loppupäiväksi. Poika haroi rehottavaa tukkaansa ja puuskahti. Hänellä ei ollut vakituista paikkaa, koska hänelle ei ollut muodostunut vakituista ystäväpiiriä. Haravoituaan tavisten pöytäaluetta Mouse huomasi puoliksi tyhjän pöydän jonne tämä sitten alkoi suunnistaa. Pöydässä istui pari muuta tyyppiä, johon Mouse ei ollut tutustunut. He siirtyivät poispäin Mousesta kun tämä istui pöydän päätyyn. Tästä piittaamatta poika laski reppunsa selkänojalle ja istui natisevaan tuoliin. Poika tökki ruokaansa haarukalla tarkistaen, että se ei liikkunut minnekkään omin voiminsa. Todettuaan ruuan liikkumattomaksi hän lävisti muutaman porkkanan ja lantun palasen tunkien sen suuhunsa. Maku ei ollut mikään gulinaristinen nautinto. Sama asia kuin järsisi kengän pohjaa. Mouse nosti kuulokkeet korvilleen ja laittoi soittimensa soittamaan pirteitä kipaleita. Hiljaisena tämä lappoi ruokaa suuhunsa heilutellen päätään välillä musiikin tahtiin.

"Nyt otat kyllä selkääsi, neiti!" karjunta oli korvia särkevää ja kuului kaapinkokoisen jalkapalloilijan suusta. Ter oli jälleen kerran kusessa, eikä hänen kunnollaan oikeastaan kovinkaan luontevasti karkuun päästy.
Ainoa toivon pilkahdus oli ruokalan avoin ovi muutaman vaivaisen metrin päässä. Täytyi toivoa, että edes muutama opettaja oli eksynyt syömään samanaikaisesti Terin karkumatkan aikana. Edes pahaiset urheilija pojat eivät yleensä käyneet avuttomien kimppuun opettajien silmien alla. Säälittävää, kyllähän friikki oli sen muutaman kerran saanut kuulla.

Maiharien peittämät jalat iskivät lattiaa vasten pojan liihottaessa ihmisten lomasta sisään ruokalan ovesta. Jalkapalloilija tuli perässä tönien muita tieltään. Oli ollut tavattoman huono idea ilmoittaa sille, että se sattui istumaan hänen laukkunsa päällä. Ja hienovaraisestihan Jupiter sen oli tehnyt! Ei kukaan tosissaan voinut vetää hernettä nenään, kun kerrotaan, että kumman leveä ahteri oli istutettu hänen pokémoniensa päälle. Helvetti, pitäisi kai oppia oikeasti varomaan hiukan.

Askelet pysähtyivät, jo ennestään niin kalpeat kasvot valahtivat valkeiksi. Ei opettajia, ei. Ja samassa poika tunsikin otteen niskassaan. Erehdyttävästi tyttöä muistuttava friikkipoju verkkosukissa ja polvimittaisissa farkuissa lennähti ilmaan ja lensi sen halki suoraan vasten pöydän pintaa. Tai eihän sitä suoraksi voinut sanoa, oli siinä muutamat lautaset ja tarjottimet edessä. Tuskin tarvitsi edes ilmoittaa, että valkoinen paita mustilla printeillä ei ollut hyvä valinta. Muutkin vaatteet tarvitsivat pesua. Ja tietenkin kaiken lisäksi vielä sattui. Teki erittäin kipeää, varsinkin vasempaan käteen.

Jupiterin onneksi urheilija tyytyi vain virnistämään ilkeästi ja katoamaan ulos ovesta. Vitutti.

#aahaahha, repeän#

Tylsistyneenä ruokaansa tökkimässä ollut Mouse sai pahemman kerran säikähtää kun siihen, missä piti olla maissi, ilmestyikin jonkun jalka. Älähtäen poika kavahti taaemmas ja sai tuolinsa kaatumaan rämisten lattialle. Ruokala oli hiljentynyt täysin ja kaikkien katseet oli kiinnittynyt pöytään missä Mouse istui ja Jupiter oli lentänyt. Muut pöydässä olijat nousivat manaten ja tuhahdellen ylös, pyyhkivät ruokaa paidoiltaan ja lähtivät pois kiroten kuuluvasti.
Mouse itse makasi lattialla selällään, puoliksi pöydän alla naamallaan "minua on juuri lyöty paistinpannulla päin naamaa" ilme. Pojan kuulokkeet ovat lentäneet suosittujen pöydän alle, mistä joku kovaäänistesti nauraen nappasi ne käteensä ja lennätti ne ruokalan yli.
"EEEEII"
Äkkiä poika nousi pystyyn porkkanaa ja papua tukassaan ja syöksyi hienon mahalaskun saaden kopin juuri ja juuri ennen lattiaa. Järkyttyneenä Mouse katsoi käsissään olevia kuulokkeita ja huokaisi syvään helpotuksesta. Suosittujen pöydästä kuului naurua, mihin loppu ruokalasta tietenkin yhtyi.
"Haistakaa.."
Mouse mutisi itsekseen ja kierähti selälleen punnertaen itsensä ylös maasta. Ravistellen itseään kauttaaltaan tästä tipahteli vihanneksia lattialle, jonka jälkeen katsoi murhaavasti suosittujen pöytään ja lähti mutisten takaisin pöytäänsä kohti, missä siihen syöksynyt oppilas vielä makasi. Raaputtaen päätään Mouse katsoi tähän.
"Öööö.. Onks kaikki okei?"
Tämä kysyi ja katseli edessään aukeavaa sekasotkua. Pöydältä tipahtaneet tarjottimet olivat levittäneet ruokaa pitkin lattiaa. Tietenkään kaikki ei voinut olla okei, toinen oli juuri lentänyt ruokalan halki.

- Tällasta tää aina on <x Mulla menee hieman yli välillä... -

Silmät kiinni puristettuna Ter ei tietenkään voinut havaita tapahtumia näköaistillaan. Kuulo toimi erityisen hyvin ja Jupiter oli täysin selvillä siitä, että oli aiheuttanut lentelyllään lievästi ilmaistuna kaaosta. Noloa, mutta tehtyä ei saanut enää tekemättömäksi. Ei, vaikka kuinka tahtoisikin.
Poika kömpi itsensä jotenkuten istuvaan asentoon pöydälle. Varmaan tavisten pöydälle, sen mitä sijainnista saattoi arvella. Mukavaa, olisihan se ollut hauskempi makoilla suosittujen pöydällä. Ajatus ei kaikessa koomisuudessaan edes jaksanut nostattaa pientä hymyä tyttömäisen kauniille kasvoille. Kysymys sai pään kääntymään ja vihreät silmät katselemaan tuota ruoan peitossa olevaa poikaa. Tosin, eipä hän itsekään sen puhtaampi tainnut olla.

"Jos ei oteta huomioon sitä, että aivotoimintaa voisi hieman kasvattaa, vaattet vaihtaa ja käydä suihkussa, sekä sitä, että vasen käsivarsi on liekeissä niin kai mä olen elämäni kunnossa", Jupiter ilmoitti ja yritti hymyillä pikaisesti. Hetken Ter jupisi itsekseen, kuinka vielä keksisi jotain mukavaa kostoksi. Tuskimpa vain, hän ottaisi vielä pahemmin selkäänsä sen seurauksena.

"Mä en kyllä varmasti siivoa tätä!", Ter julisti katseltuaan hetken ympärilleen. Sekasotku oli melko lievä ilmaus tähän verraten.

"Joo. Siltä vaikuttaa."
Hymisee toiselle ja ei voi itselleen mitään, vaan alkaa nauraa. Tilanne on kuitenkin aika koominen. Toisen pitkästä tukasta roikkui ruokaa ja hänen vaatteissaan oli kastikkeista nakinpalasiin. Mouse piteli mahaansa ja nojasi pöytään rauhoittuakseen ja katsoi sitten ylös Jupiteriin.
"Anteeksi. Ahaha, tää ei vain ole kovin normi tilanne"
Kyherrellen vielä hetken Mouse rauhoittui ja katseli sitten sotkua mitä Jupiter ei ainakaan alkaisi siivoamaan. Eikä kyllä hänkään.
"No en määkää, kannattais varmaan livetä paikalta. Jos sun käsi on kipee, niin kannattaa varmaan mennä jonnekki terkkarille tai jotain"
Mouse ottaa reppunsa tuolilta ja asettaa kuulokkeet kaulalleen, ja lähtee kävelemään pois ruokalasta kiireisin askelin. Ympärillä ruokala alkoi taas herätä henkiin ja ruokailuvälineiden kilinä alkoi taas. Ovella poika kääntyy katsomaan taakseen, seuraisiko tuo lentävä lautanen häntä vai ei. Mouse huomaa hihassaan nakkia, ja pyyhkäisee sen pois, tällä on päällään valkoinen hihaton paita ja sen päällä aukinainen t-paita. Mouse ottaa päälimmäisen paidan pois, alimmainen ei ollut kärsinyt kovinkaan paljoa.
"Yh."
Poika tunkee päälypaitansa muovikassiin ja sitten reppuunsa. Tällä oli kaulassaan nahkahihna mistä roikkui "torahammas" ei tietenkään oikea. Puistelee vielä löysiä farkkujaan ja suoristautuu.
"kaikke sitä kokee.."

Tavis poika nauroi, oi kun kiva. Erittäin somaa, voisipa Ter tässä itsekin hieman nauraa. Ei vaan sattunut juuri huvittamaan yhtään, no kai toiselle kuitenkin voi antaa anteeksi. Omaa vikaahan tämä kaikki lopulta oli...
"Juu, mä osasin päätellä sen itsekin. Tai enhän mä olis oikeestaan voinu tietää onko tää sulle normaalia..." Jupiter kohautti oliaan ja yritti saada suurimmat sotkut vaatteistaan ja hiuksistaan siivotuksi.

"Erittäin hyvä idea, mutta en varmana mene mihinkään terkkarille." Terveydenhoitajat olivat hulluja neroja, ne tekisivät Jupiterille vain lobotomian tai jotain. No, koulu terveydenhoitajalla oli tuskin taitoa ihan sellaisiin toimenpiteisiin.

Poika hyppäsi alas pöydältä ja kirosi, kun pala nakkia tippui hänen paitansa alta.
"Ja mä olen helvetti viel kasvissyöjä!", Ter tuhahti ylidramaattisesti ja hypähteli Mousen perään.

"Sanopa muuta, toivottavasti sä sentään olet niin fiksu, etkä mene ilmoittamaan hienovaraisesti jalkapalloilijalle, että se istuu sun laukun päällä." Poika suoristi paitaansa ja yritti sitä hienovaraisesti puhdistaakin. Valkoisesta eivät ruokatahrat kuitenkaan lähteneet.

"Mä oon btw Jupiter."

"Joo, ehkä se oliski parempi ide.. Kerran ku mä kävin terkkarilla, mulla oli jalka kipee, se nainen sano et "ei tuossa kyllä mitään ihmettä ole""
Mouse matkii kärttyisää terkkaria.
"Sitte kävin lääkärillä ku se ei menny pois, nii ne sano et se o murtunu. Et wei tu gou.."
Nostelee käsiään ja puuskahtaa. Terikkareista ei ikinä ole ollut mihinkään ja tuskin ikinä tulisikaan. Vielä kerran poika ravisteli koko vartalonsa päästä varpaisiin, niin että vihannekset sinkoilivat pitkin seiniä. Sitten Mouse rauhoittui ja elähti viimeisen kerran. Eiköhän ne suurimmat vihannekset oleet jo lennelleet teihinsä jonnekkin vihanneslandiaan.
"Joo, kiitti vinkistä, en taija mennä heti ekana ehdotteleen. ainakaa yksin."
Mouse oli jo kohentamassa lippiksensä asentoa, mutta puoli tiessä muistaakin että sitähän ei ollut. Tyytyy sitten vain raaputtamaan päätään ja oikomaan hiuksia pois silmien edestä.
"Terve vaa, oon Mouse."
Hymyilee Jupiterille normaaliin tapaansa ja osoittaa käytävää.
"Eiköhän meidän pitäis livetä paikalta ja tuhota kaikki evidenssit"
Viittoilee molempien vaatteisiin.
"Tää ei ole ollenkaan vakuuttavaa."

"Selvää ammattitaidon puutetta. Luulis, että astonilla olis varaa ammattilaiseen terveydenhoitajaksi", Jupiter puuskahti. "Oli varmaan tosi mukavaa, kun saa kuulla käppäilleensä turhaan murtuneella koivella? Sehän ois voinu pahentua vaikka kuinka paljon..."
Jupiter suki hiuksiaan saadakseen niistä pois suurimman osan tavaraa. Pitkät hiukset kun olivat niin helvetin hyvä tapa kerätä kaikki se paska itseensä. Otti rankasti päähän sekä oma että sen urheilijan tyhmyys. Laukku oli toivottavasti vielä hegissä sielä mihin poika sen oli jättänytkin.

"Hyvä", Ter hymähti. "Mun pitäs varmaan oikeesti leikata hiukset", poika jupisi todetakseen, ettei saanut niitä asettumaan mielensä mukaan, eikä sen puoleen kovin puhdistettuakaan.
Jupiter virnisti leveästi, naurahtikin.
"Meinaat et heitetään vaatteet veks ja juostaan pitkin käytävää kun parhaatkin naturalistit? Ei paha, mutta eiköhän kuitenkin ryöstetä mieluummin löytötavarat?"

"Jos löytys jotain kivaa, mikä ei oo ihan mahdotonta muttei kyllä kovin mahdollistakaan..."

"Nooo, en nyt tiiä. Ei se kovin pahalta tuntunu. Onneks.."
Mouse katsoo huvittuneena kun Jupiter haroo hiuksistaan ruokaa pois.
"Sun onnekses se on aika helppoo. Eikun leikkuri käteen ja niuuu."
Esittää eloisasti kuinka leikkurilla olisi helppo vedellä tukka juuritasosta poikki. Mouse repeää nauramaan toisen ehdottaessa el naturel luukkia. Sehän se vasta olisikin hyvä tapa olla huomaamaton.
"En eeehkä ihan sitä tarkoittanut.. Sä oot kieroutunu."
Virnistää ja haroo tukkaansa. Nappaa itseään ranteesta kiinni ja laskee kätensä alas.
"Aaa, mun on oikeesti saatava se mun lakki takasi."
Mouse tunkee kätensä syvälle taskuihin estääkseen pakkoliikkeiden synnyn. Kohauttaa harteitaan toisen ehdottaessa löytötavaravarkautta.
"Mikäs siinä. Hyvällä tuurilla voidaan jöllästä jonku rikkaan pennun kello."
Virnistelee toiselle ja lähtee vaappumaan eteenpäin käytävällä. Ruokalan hälinä hiljalleen loittoni selän taakse ja käytävällä oli hiljaista. Karmivan hiljaista. Mousen selkäpiitä pitkin nousee väreitä, tämmöiset yksinäiset ja hiljaiset koulunkäytävät olivat täydellisiä kauhukohtaus paikkoja. Pojan oli aivan pakko kurkata selkänsä taakse varmistaakseen että siellä ei kulkenut muita kuin Jupiter.

"Hyi! Älä ees puhu, mulle ei varmana sopis mikään kuula. Sitäpaitsi mun hiuksissa on tunnearvoa tai jotain!" Kasvoille loihdittiin yltiö järkyttynyt ilme, mutta kyllä siinä sitä aitoakin järkytystä oli. Vaikka Ter kuinka sanoisi leikkaavansa hiuksensa hän tuskin tekisi sitä ikinä. Ei hän vain pystyisi siihen.

No saipa hän ainakin puheillaan toisen nauramaan.
"Ehkä olenkin vähän.." Jupiter hymähti, moni ei olisi koskaan edes osannut arvata kuinka kieroutunut.... Ter hymähti Mouselle, tarpeensa kullakin.

"Hahh, sillä kellolla ei kyllä peitetä mitään." Kiltisti friikkipoika seurasi Mousea pimeälle käytävälle, joka sai tuon silmät suorastaan kiilumaan. Katse nuoli seiniä askelet muuttuivat laahustaviksi. Kuolema oli kiehtova elementti.
"Jos tää ois leffa, niin toista", Jupiter osoitti raollaan olevaa luokan ovea, "iskis verenhimonen murhaaja. Se tappas varmaan sateenvarjolla."

"Ihan hiljaa olen."
Veti vetskarin kiinni suunsa edessä ja heitti avaimen menemään.
"Siitä asiasta."
Mouse katsoo oveen mihin Jupiter oli osoittanut. Nyökyttelee hitaasti ja pysähtyy.
"Hmm, vois olla et sillä on joku karttakeppi käesä. Ja siitä valuu vielä opettajan veret.."
Virnistelee ja menee kurkkaamaan ovesta sisään. Se oli tyhjä luokka, missä tuolit oli nostettu pulpeteille siivouksen ajaksi.
"Tossa taululla lukis jotain karmivaa.. Ja liitu tipahtais alas."
Kääntyy katsomaan Jupiteria.
"Ja tietenkin se tappais sut eka, koska mä oon se pelokkaampi. Sit se vaan juoksis mun perässä ja mää kiljuisin ku hanhi."
Virnistellen Mouse kääntyi taas käytävän puoleen ja käveli sitä pitkin muutaman askeleen ja kääntyi sitten takaisin päin.
"Lopulta ruokalasta kuuluis kiljuntaa ku joku löytää sormen nakeistaan."
Hymisten nauraa omille ajatuksilleen ja katsoo Teriä kysyvästi. Mitä toinen keksisi lisättäväksi.

Jupiter nyökäytti päätään hyväksyvästi, Mouse ei tainnut olla mikään tietämätön siitä, miten oikeaa kauhua luodaan.
"Just niin, sä et oo lainkaan huono", Jupiter virnisti toispuoleisesti. Kohta hän olisi kuollut, murhaajahan vain huijasi Mousea, että luokkahuone oli tyhjä. Illuusio, vain ja ainoastaan illuusio.
"Kyllä se kohta tulee, sä vaan luulet ton luokan olevan tyhjä. Mä kuolen kohta, tosin mä haluan kuolla puhtaissa vaatteissa..." Jupiter jatkoi matkaa käytävällä, löytötavarat olisivat salin lähettyvillä pukuhuoneista kun löytyi eniten hukattua tavaraa.

"Tule nyt." Poika huikkasi vinkaten toista lähemmäs. "Ei me vielä saada kuolla."

Poika oli saada sydänkohtauksen, kun yksi ovista narahti auki ja sieltä tuli ulos joku poika kaula täysin syötynä. Tyttö ei kyllä jäänyt yksin tyhjään luokkaan. Jupiter nauroi saaden osakseen pahan mulkaisun pariskunnan suunnalta.

"Haha, kiitti."
Mouse virnistää toiselle ja pamauttaa luokan oven kiinni.
"Aina ei voi saada mitä haluaa."
Poika lisää kun toinen sanoi haluavansa kuolla puhtaissa vaatteissa. Eihän murhaaja toki katsonut mitä uhrilla oli sinä päivänä päällä. Ellei se sitten ollut joku muotipoliisi joka murhasi kaikki joilla oli sandaalit ja tennissukat jalassa.
Mouse hätkähti myös aika näkyvästi kun yksi luokan ovista narahti auki. Mouse liittyy Jupiterin mukana nauramaan ja lähti kävelemään eteenpäin käytävää pitkin, missä kahden nauru kaikui vielä pitkälle heidän eteensä.

Mouse kääntyi risteyksestä oikealle ja saapui näin salin eteen. Löytötavarakippo oli salin ovien vieressä, eikä kukaan ollut sitä vartioimassa. Poika iski kätensä kuppiin ja alkoi nostelemaan paitoja ja housuja yksitellen kopasta. Ei mitään kovin hehkeää.
"yh. Nää on varmaan joidenki hikisten urheilijoiden."
Mouse heittää kädessään olleet verkkarit takaisin koppaan.
"Enköhän mä pärjää näillä."

Jupiter penkoi kanssa sen minkä kerkesi löytötavara koppaa. Ei tosiaan mitään missä kehtaisi kulkea imagonsa tähden, viimesyksyn muortia, valkoinen kesämekko aniliininpunaisilla kukilla tarttui pojan käteen. Ter ei voinut estää itseään repeämästä koko käytällä raikuvaan nauruun.
"Mitä saan, jos puen tän näitten kanssa?" Poika osoitti jalassaan olevia verkkosukkia ja tennareita.

"Siis muuta, kun turpaani?", poika virnuili. Kyllä hän varmasti olisi oikein hehkeä tapaus. Olihan poikaa useasti aiemminkin yritetty pukea vastentahtoisena mekkoihin tai hameisiin, mutta nyt tuo oli tekemässä sitä itse ja vielä vapaasta tahdostaan. Hän taisi olla täysin sekaisin päästään, mutta veti paitansa päältään viskaten sen löytötavaroiden sekaan. Ei hän sitä tarvitsisi ja olisipa jollakulla toisella sitten edes yksi siedettävä vaatekappale löydettävänä. Joskin hieman likainen.
Kukkamekko sopi kokonsa puolesta Terille hyvin. Poika pyörähti kerran ympäri nauraen itselleen, helmat tulivat hiukan perästä.

"Vähänkö karu."

Ter noukki vaaleanpunaisen hiuslenkin kopasta ja sitoi mustat hiuksensa syherölle niskaan.
"Oon varmaan tosi nätti tänään." Nauru ei ollut kadonnut mihinkään, mekon helmassa riitti pituutta, jotta se peitti farkkushortsien lahkeet kokonaan.

Mousen silmät laajenivat tämän päässä kun Ter kaivoi esiin ehkä kamalimman kesähameen minkä tämä oli ikinä nähnyt.
"öö. Varotuslapun ja piiiiitkiä katseita."
Hykerrellen poika katsoi kun toinen tunki mekon päällensä ja pyörähteli sen kanssa. Mousen nauru yhtyi Terin nauruun ja koko käytävä kiiri varmasti ruokalaan asti heidän nauruansa. Mouse peitti suunsa kädellään kun nauru laantui hervattomaksi tyrskinnäksi.
"Voi olet koko koulun hemaisevin neito usko pois."
Epäuskoisena tämä pudisteli päätään ja katsoi uudestaan löytötavarakoppaan, alkaen kaivella sitä kaksin käsin. Vaatteita tipahteli lattialle, mutta tämä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Kopan pohjalta löytyi muutama käyttökelpoinen koru jotka poika noukki talteen.
"No, oletko jo tarpeeksi tälläytyny vai tarvitko vielä päivänvarjon arvon rouva?"
Mouse sanoo ja kumartaa herrasmiesmäisesti toiselle ja virnistelee sitten Terin ulkomuodolle. Ei Mouse ollut arvannut tämän päivän kääntyvän tämmöiseen pippaloon.

"Hyvin mahdollista", Jupiterin kasvoilla tanssi pieni virne. harmi sinänsä, ettei poika voinut nähdä itseään peilistä. Missähän lähin peili edes oli?
"Ei olisi tosin ensimmäinen kerta..." Pitkiä katseita Jupiter osasi kerätä muutoinkin, sitten vaikka pukeutumalla ihan normaalisti omaan makuunsa. Tai selittäessä jotain juttua isoon ääneen. Tai... No, hän vain teki kaikkea outoa hieman enemmän kuin muut.

"Varmasti, kiitos", Ter naurahti ja niiasi kohteliaasti. Ja jälleen Jupiter nauroi. Kylläpä mielialat tänään ailahtelivat Jupiterin osalta. Poika tutkaili Mousen sukellus matkaa löytötavara koriin. Jotain se mukaansa noukki.

"Vähänkö ois hehkee! No, kai mä pärjään ilmankin", Ter virnisti. Päivänvarjo olisi kyllä kruunannut kokonaisuuden, nyt pitäisi vain osata välttää aggressiivisimmat ja huumorintajuttomimmat urheilijat...

"Ehkä sun kannattais kulkee jätesäkissä koulusta pois ja vasta ulkopuolella paljastaa oma hehkeytesi. Kato varomattomat vois sokaistua"
Mouse sanoo virnistellen hyvin leveästi toiselle. Mouse repesi nauramaan kun toinen niiasi tälle, kohteliaasti Mouse niiasi toiselle takaisin.
"Meistä tulee korkea-arvoisia leidejä. Miten olisi kello viiden tee?"
Selittelee pikkurilli pystyssä. Ruokalan välikohtaus oli jo täysin unohtunut pojan mielestä.
"Aurinkovarjolla olisit voinu sitäpaitsi hätistellä lähentelijät pois."
Virnistelee ja sulloo suurimman osan pois lentäneistä vaatteista takaisin koppaan. Ei nyt tarvitsisi enempää tuhoa tehdä. Hyräillen vaihteeksi halloweenin tunnaria tämä pujottaa keräämänsä korut ranteeseensa ja katselee niitä hetken. Lopettaa hyräilyn ja tokaisee:
"Hmh. En oo kyllä läheskään yhtä hehkee ku sää. Ehkä sussa on tarpeeksi hehkeyttä mullekki."
Virnistelee ja helisyttelee koruja ranteessaan.

"Ei se haittaa, oma mokansa. Ja jos otan uudemman kerran turpaani niin... No, ei olis mikään yllätys. Urheilijat ei kato oikein tunnu tykkäävän musta..." Jupiter kohautti olkiaan ja hymyili leveästi. Jupiter nauroi, Mouse oli hauska. Sopivalla tavalla kesy ja samanaikaisesti villi tapaus. Jännä, oikeastaan mukava tuttavuus ollakseen tavattu samassa yhteydessä julkisen nöyryytyksen kanssa.
"Joo, mä oonkin aina haaveillut olevani brittiläinen hienosto kaunotar. Kai me ees mennään hevoskyydillä?", Jupiter hihitti.

"Mä ihan tosi haluan tähän vielä päivänvarjon! Sellan karsee hattu olis kans aika cool!" Jupiter nauroi, käytävä raikui sitä naurua. "Aurinkovarjo niin ulkonäkö kuin käytänmnöllisyys syistä", poika nyökytteli. Sillä olisi todellakin voinut hakata niitä lähentelijöitä. Eili siis urheilijoita, joista olisi hauska piestä hänet. Nastaa, oikeastaan helvetin hyvä idea...

"Niin, sä jäät mun varjoon..." Jupiter naksautti kieltään kitalakeen. "No, ehkäme voidaan elää sen asian kanssa! Kuka nyt ei mun varjooni jäis...!"

Nyökkäilee toisen jutuille urheilijoista, niiden suosioon ei yleensä noin vain päästykkään. Olihan Mousekin saanut oman osuutensa heidän nyrkeistään. Kääntää ajatukset kuitenkin muualle toisen mainitessa hevoskärryt.
"HMM, se voi olla ongelma. Ainoat isot eläimet taitaa täällä olla kaltereiden takana eläintarhassa.."
Mutisee ja hieroo leukaansa kuin mikäkin filosofi. Jupiterin hihitys sai virneen nousemaan Mousen naamalle ja tämä naurahti.
"Miten minä tähän päädyin..."
Mutisee hiljaa ja haroo tukkaansa virnistellen.
"olen hyvin pahoillani arvon neiti, mutta aurinkovarjot ovat nyt tiukassa."
Niiaa taas ja katsoo ympärilleen käytävässä kun Terin nauru kiiri sitä pitkin, kohta täällä olisi iso kasa ihmisiä nauramassa kippurassa heidän touhuilleen, mutta mikäs siinä. Saisivatpahan jotain päivänpiristystä. Itseasiassa käytävän mutkasta ohi pyyhelsi siivoojatäti joka puri hammastaan, muttei selvästikkään tarpeeksi kovaa, koska hänen naamaltaan paistoi yleinen järkytys. Katse oli vieläkin jähmettynyt Jupiteriin tämän kadotessa kulman taakse uudestaan kärryjä työnnellen.
"Voi.. Maineeni tuon naisen silmissä on lopullisesti mennyttä."
Huokaisee dramaattisesti.

Jupiter nyökytti päätään. "harmi, se olis saattanu olla kivaa", poika naurahti. Kommentti aurinkovarjoista sai Jupiterin parahtamaan teatraalisesti. Jupiter huomasi myös paheksuvan siivooja tädin ja niiasi tuolle kallistaen päätään ja näyttäen nätiltä, missä olikin hyvä.
Jupiter repesi armottomaan, ja jos mahdollista vieläkin äänekkäämpään hihitukseen Mousen kommentin johdosta.
"Voi sua pientä", poika maanitteli vetäen sormeaan silmäkulmasta poskea pitkin tarkoittaen kyyneltä. Poika sohi hetken hiustensa kanssa, ennen kuin keskitti katseensa taas Mouseen.

"Eiköhän me löydetä sulle vielä uusi ja ehompi, ehkä hieman uudempi ja ehompi", poika nauroi silmäänsä vinkaten.

- hieman tökkii >.< -

"Niin olisi.."
Mutisee pettyneenä itsekkin hevosten puuttumiselle. No, ei maailma siihen kaatuisi. Mouse oli jo puoliksi valmis syöksymään ottamaan pyörtyvää Jupiteria vastaan tämän parahtaessa, mutta huomasi valmiutensa menevän hukkaan, kun Jupiter ei kaatunutkaan.
"Oot aika hyvä näyttelijä. Olin jo ottamassa vastaan."
Mouse niiskautti Jupiterin eleen mukana ja nyyhkytti hetken surkeana. Mouse itsekkin haroi tukkaansa ja tunki sitä lätsänsä alle. Kuitenkin kohottaa kulmiaan toisen kommentille.
"... Ai siivoojatäti?"
Kysyy ällistyneenä.
"En mä mitään siivoajia tarvi, mulla on pikkusisko."
Virnistää toiselle ja hymähtää. Eipä tainnut pikkusisko kyllä siivoilla kotona. Paremminkin se oli Mouse joka siivoili heidän molempien jälkiään..

Jupiter nauroi toisen kehuessa hänen näyttelijän lahjojaan. pakko niitä oli omata jos eli hänen elämäänsä. Friikki hienostoperheessä oli... No, vanhemmat tahtoivat Jupiterista normaalin ja seurapiireissä viihtyvän pojan, joka menisi naimisiin rikkaan tytön kanssa ja saisi perijän jne jne.. Ja mitäkö Jupiter tahtoi? Hän tahtoi elää, kiertää sängystä toiseen eikä edes niiden tyttöjen kanssa! No, Jupiter yritti olla normaali, hänet oli pienestä pitäen koulutettu noudattamaan etikettiä ja valehtelemaan. Eli siis näyttelemään. Ja poika vapaaehtoisesti tahtoi parantaa taitojaan ja nykyään sai jopa kohtuullisen hyviä rooleja koulun näytelmistä. Joskaan ei suinkaan niitä, jotka kerma vei.

Mousen varmistaessa puhuiko Ter nyt siivoojasta mustatukka nyökäytti päätään. Toinen ilmoitti, ettei tarvinnutkaan siivoojatätiä kun omasi pikkusiskon.
"Ai", Jupiter naurahti. "Jos mulla olis sisko, se olis varmasti kauhee diiva."

//tää on jumissa eikä kyllä suuremmin inspaakkaan, jos pistetään poikki~ Kiitos seurasta! (: