I like it rough

Oli totta, että Akemi oli saanut tuolla kommentillaan Jumalasta Elroyn miettimään sitä kaikkea, mitä hänelle oli tapahtunut menneisyydessään, mutta ei hän tyttöä todellakaan siitä syyttänyt. Kyllä sen ajatteleminen sattui, mutta ei Elroy todellakaan voinut estää sitä, etteikö muut ihmiset sanoisi jotain sellaista, joka saisi hänet taas muistamaan. Akemille hän ei kuitenkaan ollut vihainen, sillä miten hän edes pystyisi? Elroy oli ehkä maailman lyhytvihaisin ihminen - varsinkin Akemille. Ehkä se johtui siitä, että hän antoi ihan liian helposti periksi tai jotain. Poika ei vain tykännyt riitelystä tai vihanpidosta, joten ehkä se vain oli niin parempi.

Kun Akemi tokaisi, että tälle Elroy oli jo tyttö, poika ei voinut estää hentoa punaa nousemasta poskille. Ei ollut oikeastaan yllätys, että Akemi piti Elroyta tyttönä. Ja vieläpä ihan pikkutyttönä, joka ei osannut pitää huolta itsestään ja tarvitsi aina huolenpitoa. Sellainen Elroy olikin ja kaikki mitä luultavimmin tiesi sen. Oli tosin vähän hassua, että poika saattoi joskus tuntua tyttömäisemmältä kuin jotkut tytöt. Kuten esimerkiksi Akemi. Tuo oli sille päälle sattuessaan melkoinen rääväsuu ja käyttäytyi erittäin jätkämäisesti. Ehkä se johtui siitä, että tyttö oli kasvanut isoveljiensä kanssa ja liikkui poikien kanssa samoissa piireissä. Elroy oli taas asunut koko ikänsä Lauran kanssa, joka oli äärimmäisen tyttömäinen ihminen ja sen lisäksi poika oli aina viettänyt aikaansa tyttöjen kanssa.
"Kuulostaa kyl ihan multa", Elroy tokaisi ujosti virnistäen ja kohautti olkiaan. "Mutta kyllä musta poikamaisiakin piirteitä löytyy!" hän kiirehti sanomaan, sillä sehän oli totta. Ne vain eivät olleet niin paljon esillä, kuin tyttömäiset piirteet. Vaikka, mitkä loppujen lopuksi luokiteltiin tyttömäisiksi piirteiksi? Ihmiset saattoivat ajatella tiettyjä piirteitä naisellisina, vaikka muista ne olivat sekä että.
Elroy kohotti katseensa taas tyttöön, kun tuo sanoi jotain siitä, että mitä luultavimmin tuo menisi pojasta, jos tuolta ottaisi rinnat pois. Naurahdus karkasi pojan huulilta ja se lähinnä johtui siitä, että viereisen pöydän pariskunnan ilme oli ihan näkemisen arvoinen.
"Jaah... Kyllä mä uskoisin, että sitten liippaisi jo aika läheltä", poika naureksi ja haroi hivenen tukkaansa. "Ehkäpä voitaisiin vaihtaa! Mä annan sulle mun miehiset ominaisuuteni ja sä sitten annat mulle sun... naisiset... ominaisuudet..." Huomasi, että Elroy alkoi loppua kohden hivenen arastelemaan sanojaan, sillä eihän se todellakaan ollut pojan tapa puhua noin... Rivoja.

Elroy pyöräytti silmiään, kun Akemi näytti polvensa ympärillä olevaa sidekerrosta. "Vielä joku päivä sä saat jonkun ikuisen vamman jonnekkin - usko pois", Elroy tokaisi, mutta käveli sitten ulos kahvilasta. Ennen sitä hän kuitenkin kiitteli hivenen arastellen tiskin takana seissyttä miestä, sillä olihan sitä pakko hyvät tavat muistaa.
"Taidampa sitten tietää, mitä tuon sulle synttärilahjaksi seuraavalla kerralla..." Elroy virnisteli tytölle ja iski sitten silmäänsä. Ja vastaus oli tietenkin sidetarpeita sekä muita hyödyllisiä juttuja, jos sattui vaikka loukkaamaan jalkansa tai jotain. Akemi tulisi aivan varmasti tarvitsemaan niitä.

//Mitäs mieltä oot, lopetatko pelin seuraavaan vuoroosi vai jatketaanko vielä? : )

Aki virnuili vain leveästi nähdessään, kuinka Elroy punastui tytön sanomisille siitä, että poika oli jo aivan kuin tyttö. Tummatukasta oli aina yhtä hauskaa kiusata viatonta Elroyta tuollaisilla sanomisilla.
"Ai, onks sulla muka jotain poikamaisia piirteitä? Mitä?" skeittari kyseli ja loi ystäväänsä tiukan katseen. Pian tyttö kuitenkin jo puhkesi siihen tuttuun nauruunsa. "Okei okei, kunhan kiusaan", Aki totesi ja taputti Elroyn päätä kevyesti. "Oot sä poika. Ainakin jonkin verran."
Nyt oli tytön vuoro mennä hämilleen, kun hän kuuli, mitä Elroy suustaan päästi. Jätkähän puhui melkein rivoja! Akemi ei voinut olla virnuilematta ylpeästi ystävälleen.
"Sähän se tuhmia täällä puhut! Hyi Elroy, häpeäisit! Mitä viereisessä pöydissä olevat ihmiset susta ajatteleekaan!" skeittari sanoi muka kauhuissaan ja nosti kätensä suunsa eteen kuin suurentaakseen järkytyksensä määrää. Se sama pariskunta, joka oli äsken Akia katsonut järkyttyneenä siitä, kun tyttö oli noin vain käpälöinyt rintojaan, kääntyi taas katsomaan nuoriin päätään pudistellen.

"Nääh, enkä saa", Aki sanoi tietäväisesti, kun Elroy pelotteli tyttöä jollakin ikuisella vammalla. "Mä oon paljon kestävämpi kuin uskotkaan", tyttö totesi ja näytti Elroylle olematonta hauislihastaan. Akemi veti keuhkonsa täyteen raitista ilmaa, kun he olivat päässeet ulos kahvilasta.
"Aaaa! Ihana ilma", tummatukka hihkaisi iloisena ja pyörähti pari kertaa skeittilauta kainalossaan.
Seuraavaksi hän soi Elroylle tuiman katseen, kun tämä sanoi tietävänsä, mitä ostaisi tytölle seuraavaksi synttärilahjaksi. "Jos ajattelit ostaa sidetarpeita, niin et oo ainoa. Aimi sano ostavansa kokonaisen ensiapupakkauksen mulle", tyttö nurisi ja väänteli naamaansa epäreiluudesta. Ei tyttö nyt niin usein itseään satuttanut. Ehkä kerran tai pari kuukaudessa?

Tyttö hyppäsi lautansa päälle ja rullasi sillä pari kertaa Elroyn ympäri.
"Ja torille matkamme käy!" Aki huudahti ja osoitti sormellaan sinne, missä päin tori sijaitsi. Sitten hän siirsi katseensa Elroyhin ja virnisti. "Juna lähtee, kaikki kyytiin." Tietenkin Akemi tarkoitti tällä, että Elroy tulisi jälleen matkustajaksi skeittilaudalle.

Elroy mutristi loukkaantuneena huuliaan, kun Akemi selvästi epäili, ettei hänellä todellakaan olisi minkäänlaisia poikamaisia piirteitä. Kuulosti ehkä hivenen hassulta, mutta oli hän kyllä saanut jonkinmoisia vaikutteita Akemilta, joka omasi enemmän poikamaisia kuin hän. Kumpi heistä se tyttö oikeasti oli? Akemi ehkä fyysisesti, mutta Elroy kyllä vei voiton henkisellä puolella siitä tittelistä...
"No on tietty! En mä nyt kuitenkaan niin neiti ole, vaikka ihmiset niin ajatteleekin... Ja sitä paitsi, mä luultavasti liikun sellaisen ihmisen kanssa, jolta saan paljon jätkämäisiä vaikutteita", Elroy hymähti ja iski ovelasti silmää ystävälleen. Niinhän se meni, että ihmisen luonne riippui hyvin paljon siitä, millaisessa seurassa oikein liikkui. Ympärillä olevat ihmiset ja niiden teot ovat vaikuttaneet aika ratkaisevasti Elroyn persoonallisuuteen - niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Akemin seura tietenkin vain vaikutti hyvällä tavalla, vaikka tyttö tekikin erilaisia pieniä "kokeitaan" siitä, että osasiko Elroy sanoa 'ei' tai jotain siihen suuntaan.

Aasialaispiirteinen tyttö tietenkin tarttui tuohon äskeiseen Elroyn letkautukseen, joka oli oikeastaan melko rivosti sanottu, jos sitä ajatteli sillä tavalla. Tai ainakin se oli rivo Elroyn suuhun, sillä eihän poika moisia melkein ikinä puhunut. Tai ei oikeastaan koskaan, mutta Akemin seurassa moinen sattui joskus unohtamaan... Ehkäpä Elroy uskalsi vapautua hivenen enemmän tässä seurassa, eikä oikeastaan kiinnittänyt juurikaan huomiota puhumiseensa.
"No kun... Äh. Se nyt oli vaan tollanen heitto", Elroy yritti puolustautua, mutta huomattuaan, ettei keksinyt mitään sanottavaa, hän tyytyi vain tuhahtamaan muka-loukkaantuneesti. Ei hän kuitenkaan jaksanut olla kauaa loukkaantunut, kun Akemi jo ylpeili kestävyydellään, jota poika ei oikeastaan yhtään aliarvioinut.
"En mä epäile tuotakaan, mutta ei se kuitenkaan ole järin ihanaa katseltavaa, jos sä hypit täällä jalka paketissa", Elroy ilmoitti ja hymyili hivenen. Ei tosin ollut lainkaan epätavallista, että Akemilla olisi sideharso jossakin raajassaan tai polvet ruhjeilla. "Kun mulle sä kuitenkin olet sellainen keiju, joka saattaa mennä tosi helposti rikki. Enkä mä haluu, että suhun sattuu.." Elroy puhui nyt paljon vakavemmalla äänellä ja käveli sitten kahvilasta ulos. Kyllä poika oikeastaan tiesi, ettei Akemi tykännyt siitä, että tämän pituudesta huomauteltiin, mutta... Ei Elroy tuota edes huomautteluna pitänyt ja kyllä tyttö tiesi, ettei poika tarkoittanut sillä mitään pahaa.

Ulkona oli todellakin aivan mahtava ilma, joten eiköhän siellä torillakin jaksaisi olla nyt. Akemi pyörähteli muutaman kerran lautansa kanssa Elroyn ympäri ja poika hymähti. Hymy kuitenkin hyytyi hivenen, kun tyttö ilmoitti ihan selvästi, että halusi pojan taas kapuavan tämän taakse laudalle. Ihan sama, vaikka se edellinen kerta oli mennyt ihan hyvin, mutta nyt he saattaisivat kaatua... Toisaalta, Elroy ehkä oli nyt paljon varmempi, kun oli jo kerran kokeillut.
Arastellen poika kuitenkin kiipesi tytön taakse, ottaen tuon olkapäistä kiinni ja vetäen syvään henkeä. Hän hoki mielessään ainakin kymmenen kertaa, etteivät he kaatuisi ja pääsisivät torille yhtenä kappaleena. Pakostakin hymy kiiri pojan huulille ja hän puraisi huultaan. Nyt hänestä tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että hänellä ihan oikeasti oli joku ihminen, joka oikeasti välitti hänestä ja tuki.

(( Ehkäpä tämä oli tässä. Kiitos tosi mahtavasta pelistä! Oli kivaa pelata Elroylla jotain vähän erilaista, kuin aiemmin! <: ))