hazing and soliders K-18

// eli Vlip ja Andreas tänne :))) ja alussa kaikkee turhaa tavaraa... :DD //

Didi Chapple oli ollut koko alkuviikon kipeänä. Treenaamisesta ei ollut tullut mitään, puhumattakaan siitä, ettei voinut nähdä kavereita. Tietysti tyttö oli jutellut ystäviensä kanssa ja näin, mutta kasvotusten hän ei ollut heitä nähnyt. Mutta tilanteessa kurjinta oli ehdottomasti se, että James ja Marie olivat juuri sinä kyseisenä viikkona lähteneet maan toiselle puolelle, jossa Jameksen oli hoidettava joitain työasioita, joten myös Marie oli lähteny mukaan tapaamaan ystäviään, ja hakemaan "omaa aikaa" yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta kun ei halunnut joutua enää siihen tilaan, missä he olivat olleet Brittanyn kuollessa, ja ottivat siksi aina välillä irtiottoja arjesta. Eikä Didillä tosiaankaan ollut mitään asiaa vastaan, mutta sen viikon aikana häntä oli harmittanut asia useastikin.

Mutta viikon loppua kohden tytön kunto oli palautunut, vaikka kouluun hän ei ollut nokkaansa pistänyt. Didi oli tehnyt kaikki tehtävät etänä, ja voinut siten keskittyä kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun, sillä neiti oli hyvin nopea tekemään läksynsä kunnolla. Ja Tallulah piti todellakin huolen siitä, että neiti Chapple todellakin teki kaikki annetut tehtävät. Mutta kun Didin ei tarvinnut keskittyä niin hirvittävän paljon kouluun, niin mihin ihmeeseen hän sitten keskittyi? Bileisiin, tietenkin! Hänet kun oli kutsuttu aikoja sitten yksiin, hullun maukkaisiin, bileisiin, joita Didi ei todellakaan halunnut missata. Ja, oikeasti, noiden bileiden missaaminen ei olisi tehnyt hyvää, olkoot kuinka ollut kipeänä. Ainut syy jäädä pois oli arvoasteikolla tippuminen, kooma, tai kuolema. Ja kun kyseessä ei ollut mikään niistä, oli Didi toivonut koko viikon pääsevänsä niihin.

Kun oli selvinnyt, että Didi pääsisi juhliin, hän alkoi etsimään asua sinne. Eikä mitään perinteistä, sillä kyseessä olivat eräänlaiset naamiaiset tytön ystävän kotona (suuressa kartanossa, jolle Cherie Hayesinkin kartano kalpenee, näin btw...), teemana armeija. Jätkille juttu oli tietysti pakollinen, mutta tytöillä hieman vapaampaa. Mutta Didi oli päättänyt saapua paikalle teeman mukaisesti, ja siksi hän olikin soitellut ja selannut läpi kaikki San Diegon parhaat naamiaisliikkeet. Kun sopiva asu oli löydetty, oli Didi siirtynyt metsästämään muita tarvittavia asusteita. Hän halusi olla ainoa, jolla olisi sellainen puku, kuin minkä hän oli itselleen hankkinut.

Perjantai saapui ja Didi tunsi olonsa hyvin, hyvin terveeksi. Hän oli pyytänyt Tallulahia olemaan tulematta ylös, sillä hän halusi saada kaiken valmiiksi salassa. Tyttö sipsutti vaatehuoneeseensa, ja nappasi sieltä toissapäivänä tulleen paketin. Paketista paljastui tytön tilaama armeijamekko, ja hieman pienemmissä paketeissa olivat asusteet. Koska kello alkoi olemaan jo neljä, bileet starttaisivat kuudelta, Didi päätti aloittaa valmistautumisensa. Ylellinen kylpy, hiusten laitto, sekä meikkaaminen näin alkuun (nopeutettuna, sillä meikkaamisessa kuluu paljon aikaa, varsinkin kun haluaa olla sekä tyrmäävä että täydellinen). Saatuaan meikit ja hiukset kuntoon, Didi pukeutui mekkoon ja viimeisteli itsensä asusteilla. Eikä kello ollut vielä kuin vasta kaksikymmentä yli viisi. Ja lopputulos oli vähintäänkin tyrmäävä. Vaikka Didi ei todellakaan lähtenyt paikalle iskemään miehiä, vaan bilettämään. Sillä tytön päähän ei ollut mahtunut yhtään jätkää sen jälkeen kun hän oli tavannut Andreas Rhimeksen.

Niin, tuo kyseinen jätkä oli tehnyt hyvinkin lähtemättömän vaikutuksen tyttöön. Mutta nyt Didi ravisti päästään moiset ajatukset, ja pakkasi laukkuunsa kaiken tarvittavan, eli meikit ja muut hygieniatavarat. Vielä vilkaisu peiliin, ja nahkarotsi mukaan, ja Didi oli valmis lähtöön. Autonavaimet mukaan, ja hissillä alas. Tyttö jätti aulaan Tallulahille viestin, ettei olisi turhaan huolissaan, Didi tulisi sitten kun tulisi. Hän haetutti mustan Koe'nsa, ja lähti sitten ajamaan kohti bilepaikkaa. Ja bileet siellä nähtävästi olivat menossa, sillä musiikki kuului jo kauan ennen kuin itse kartano edes näkyi! Didin ajettua lopulta pihaan, ja jätettyään laukku ja rotsi autoon, muutama tuttu tuli tervehtimään, ja hänet johdatettiin talon taakse, uima-altaalle, jossa porukkaa oli tanssimassa.

"Ihanaa, sä pääsit tänne, Didi!" Kathleen huudahti tunnistettuaan ystävänsä. "Vaikka puolikuolleensa, rakas!" tyttö huudahti takaisin ja vaihtoi poskisuukot. "Onko täällä söpöjä poikia?" Didi kysäisi sitten vielä, ja Kathleen kihersi. "Vaikka kuinka, tuolla esimerkiksi", ystävätär vastasi, ja osoitti vähän matkan päähän. "No, mä meen katsomaan löytyykö mulle ketään", tyttö vastasi viekkaasti ja lähti sitten etsimään tuttuja. Hän oli sillä hetkellä iloinen, että paikalla oli vain vähän Astonin porukkaa, joten jokaista vastaantulijaa ei tarvinnut tervehtiä, tai edes huomata. Tosin jätkät huomasivat hänet, ja vihelsivät pitkään perään, mutta Didi ei pahemmin kiinnittänyt heihin huomiota, vaan suuntasi kavereidensa luo tanssilattialle. Ja muutaman tahdin jälkeen tyttö tanssi yhdessä tyttökavereidensa kanssa hyvinkin seksikkäästi saaden osakseen niin paljon huomiota kuin vain pystyivät vastaanottamaan, eikä Didi todellakaan toivonut muuta, kuin etteivät nämä bileet loppuisi koskaan....

Andreas oli jo aiemmin viikosta kutsuttu eräisiin kermalaisen teemabileisiin, joiden teema kantoi nimeä armeija. Aluksi nuorukainen oli ollut hieman epäileväinen ja melkein meinannut jättää koko juhlat käymättä. Kuitenkaan Andreakselle ei ollut muutakaan tuolle illalle ilmaantunut, joten poika oli päättänyt lähteä katsastamaan juhlat. Saisihan siellä ilmaista juotavaa ja syötävää, jos ei muuta. Ja tietenkin tapaisi Astonin kermaa, kuten aina juhlissa. Eikai siinä mitään moittimistakaan ollut. Sitä paitsi, oli hauska nähdä miten etenkin tytöt olisivat tuohon teemaan pukeutuneet.

Nuorukainen oli saanut isänsä vanhan merivoimien univormun käyttöönsä. Olihan hänen isänsä joskus ollut samaa kokoa mitä Andreas oli nykyään. Puku sopi täydellisesti päälle, joten tämä oli viimeinen niitti siihen, että nuorukainen varmasti lähtisi katsastamaan juhlat. Puku oli siis kokonaan valkoinen ja rintaan oli ommeltu isän saamat arvomerkit. Ennen hatun laittoa hiukset oli pistetty kuosiin geelin avulla. Lopuksi koko kokonaisuus siunattiin hatun laittamisella päähän. Andreas vilkaisi itseään peilistä ja piti näkemästään. Muutama ylimmistä napeista avattiin, sillä juhlathan eivät olleet niin viralliset kuin armeijassa olo, nyt sai näyttää hyvältä luvan kanssa. Huoneen pöydältä napattiin vielä mukaan lentäjäaurinkolasit, sillä ne sopivat asuun, vaikkei nyt lentäjänä esiinnyttykään.

Andreas oli saanut koriskaveriltaan kyydin juhliin, sillä kaveri Zac joutuisi kuitenkin ajamaas Rhimesien talon ohi, jotta pääsisi bilepaikalle. Zacin napattua Andre kyytiin oli parivaljakko kurvaillut juhlapaikan pihaan ja parkkeerannut auton tien varrelle, sillä autoja oli jo piha täynnä. Bileet eivät siis voisi olla lainkaan huonot, ainakaan väkimäärän perusteella. Nuoret miehenalut kävelivät suoraan takapihalle, jonne heidät ohjeistettiin ja siellä uima-altaan ympäristössä olikin jo bileet alkaneet. Andreas ja Zac kävivät hakemassa boolilasit kätösiinsä ja jäivät hetkeksi tutkailemaan tarjontaa. Kauaa ei ehtinyt kulua aikaa, kun yht'äkkiä vihellyksien virta täytti tanssilattian ja Andreaksen huomio kiinnittyi siihen, kenelle vihelleltiin. Hetken katsottuaan nuori mies tajusi sen olevan Didi. Didi Chapple, tyttö jota Andreas ei ollut saanut mielestään juuri hetkeksikään. Toisaalta, ei ollut suurikaan yllätys, että Didi oli juhliin saapunut.
"Mä.. mä käväsen tuolla, tuun kohta takas", Andreas totesi Zacille, joka oli jo ehtinyt alkaa flirttalemaan erään cheerleaderin kanssa.

Andrea käveli boolilasi kädessään lähemmäksi tanssialuetta ja hörppäsi juomastaan taas kulauksen, ennen kuin lähestyisi Didiä. Biisi ehtikin juuri vaihtua, ennen kuin Andreas oli ehtinyt Didin luokse. Kappale oli niin mukaansa vetävä, että tanssia harrastava Andreas ei voinut olla tanssimatta mukana, silti virta vei kohti Didiä.
"Palveluksessanne, Neiti Chapple", Andreas naurahti sitten päästyään puhe-etäisyydelle ja nosti kätensä otsalleen tervehdykseksi kuin armeijassa konsanaan. Nuorukainen ei voinut kuin mielessään henkäillä, kuinka seksikäs näky tuo suosittuneito oli. Ei epäilystäkään miksi Didi oli suosittujen paikan saanut. Ei sillä, jokainen neito näissä juhlissa varmasti oli enemmän tai vähemmän seksikäs näiden nuorukaisten mieleen. Mutta tällähetkellä Andreaksen päähän ei mahtunut muu tyttö kuin Didi, valitettavasti.

Tytöt tuntuivat saavan yhä enemmän energiaa jätkien vislauksista, ja yksi Didin ystävistä antoi sitten keimailevan sylitanssin eräälle häntä katselleelle jätkälle. Didi itse nauroi vapautuneesti ja tanssahteli yhdessä ystäviensä kanssa läpi muutaman kappaleen. ”Pidetään pieni tauko!” Emmie huikkasi, ja tytöt suostuivat. Mutta muutamien jätkien vaatiessa heidät sitten takaisin, he suostuivat ilomielin. Kukapa nyt kieltäytyisi, jos tuollaiset komeat jätkät pyytäisivät heitä vielä tanssimaan. Tytöt kävelivät korot kopisten hakemaan juotavaa, ja jokainen kaatoi kurkkuunsa ainakin pari lasia boolia. Sitten Didi avasi sanaisen arkkunsa. ”Tammy, miten sä viittit heittää sen sylitanssin sille pervolle jätkälle?” tyttö kysyi sitten yltiödramaattisesti, katsahtaen sitten ystäväänsä. ”Niin, oikeesti, jos te olisitte ollu jossain muualla kun tässä, niin se ois varmaan nainu sua ihan mielellään”, Kelly säesti. Tammy nauroi ja sanoi sitten: ”Hei, mä selviän tollaista ääliöistä. Mut mennäänkö me takasin, etteivät ne tuu tänne meitä hakemaan?” Muut nyökyttivät ja myöntelivät, joten tyttöporukka lähti takaisin tanssilattialle.

Kappale oli ehtinyt vaihtua, mutta se ei haitannut porukan menoa. Tytöille annettiin taas kunnolla tilaa, ja mikäpäs siinä, kun kerran osasi tanssia ja nyt oli siihen mahdollisuus. Tosin mitään über muuveja ei voinut vetää, koska ensinnäkin heillä kaikilla oli yli 8 cm korot, ja toiseksi mekot ulottuivat vain muutamalla juuri ja juuri polviin. Mutta kunnon ”jorauksen” keskellä Didi ei todellakaan huomannut erään tutun pojan ilmestyvän myös paikalle. Ja todella sellaisen pojan, jonka tyttö oikeasti halusi tavata, ja joka oli saanut Didi Chapplen muutamaankin otteeseen täysin sekaisin. Tosin sillä aikaa tyttö ei kiinnittäyt jätkään mitään huomiota, vaan tanssi täysillä ystäviensä kanssa, ja aivan tunteella, saaden yhä vislauksia osakseen. Kuten porukan muutkin tytöt, joista muut naispuoliset henkilöt eivät olleet kovinkaan otettuja.

Tanssiessaan tyttö ei ollut huomannut biisin vaihtumista, mutta jotenkin alitajuntaisesti tanssimisen rytmi muuttui, ja Didi tiedosti kappaleen vaihtumisen. Ja jotain muutakin, paljon parempaa. Tyttö oli nimittäin huomannut Andreas Rhimesin. Ja jätkä tuli aina vain lähemmäs! Brunette jatkoi silti tanssimistaan, ja tarkkasilmäinen olisi varmasti huomannut tytön hieman hidastaneen ja kaikkea muuta, mutta ei sitä pahemmin siinä tungoksessa huomannut. Tytön kasvoille nousi suloinen hymy, kun Andreas liikkui tanssien kohti häntä. Toinen oli vielä jokseenkin kaukana, mutta tervehti sitten hyvin sotilaallisesti. Didi naurahti ja muutamalla tanssiaskeleella hän oli Andreaksen luona. Joka näytti hyvin komealta, ja seksikkäältä, tuossa laivaston univormussa. Nam, mikä hottis. Tyttö vastasi toisen tervehdykseen nostamalla itsekin kätensä otsalle, hänhän oli ”sotilas” nyt eikös?
”Kiitos”, tyttö sanoi ja halasi sitten poikaa, melko pitkään, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan ehtiäkseen kuiskaamaan toisen korvaan asiansa. ”Mulla oli ikävä sua”, Didi kuiskasi ennen kuin irrottautui halauksesta suloisesti hymyillen. Niin, hänen poistumistaan, tai siis tanssimisen lopettamista, ei ollut huomattu, mutta se ei tosiaankaan enää haitannut. Paikalla oli Andreas, ja se riitti.

Tanssiessaan kohti Didiä, muutama hieman jo enemmän alkoholia nauttinut neitokainen yritti saada Andreasta tanssimaan kanssaan. Kuitenkin miehenalku kieltäytyi kohteliaasti, sillä olihan hänellä jo määränpäänsä ja siihen ei kuuluneet nyt ketkään muut. Päästyään Didin luo, olikin tyttö jo tullut hieman vastaan ja tarttunut halaukseen. Tietenkin Andreas oli halannut takasin ja varonut läiskyttelemästä boolia lasistaan tytön mekolle. Pienen hymyn kera poika otti vastaan tytön sanat.
"Säkin oot aika monesti mun mielessä pyörinyt", Andreas ehti vastata hiljaa takaisin, ennen kuin oli irrottautunut tuosta halauksesta. Onneksi kukaan ei ollut kiinnittänyt pariin vielä mitään erityistä huomiota, toisaalta ainahan kerman tytöt halailivat tuttavapoikiaan, joten eihän tämä ollut poikkeus. Paitsi jos tiesi mitä heidän välillään oli tapahtunut, ja sitähän ei tiennyt kuin he kaksi.

Andreas hörppäsi loput juomastaan ja laski lasin lähimmälle tasolle, jonne sen sai jätettyä turvallisesti. Sitten nuorukainen virnisti Didille ja veti tyttöä hieman lähemmäksi itseään ja alkoi taas tanssia musiikin mukana. Minkäs sille mahtoi, jos musiikki vei mukanaan. Ja jos kerta osasi tanssia melko hyvinkin, niin kyllähän sitä kannatti tanssia.
"Näytät hyvältä, olispa armeijassa aina tuollaisia, tai siis.. enhän mä nyt tartte kun sut", Andreas sanoi ja ehti vielä korjata sanansa, ettei aiheuttaisi mitään mustasukkaisuutta, vaikka eihän poika tiennyt Didistä. Sitä paitsi, eiväthän he vielä kai olleet mitään?

Musiikki vaihtui nyt hieman hitaampaan, muttei vielä ihan illan hitaisiin asti. Kaiuttimista alkoi soimaan Plain White T's:n 1,2,3,4 ja väki alkoi tanssia pareittain. Tai ne ketkä olivat jo löytäneet itselleen illan kaveria. Olihan ilta vielä nuori ja monet varmasti vaihtaisivat vielä kumppaniaan illan aikana monesti. Illan viimeisissä hitaissa tuskin monellakaan oli samaa paria kainalossa, mutta Andre toivoi mielessään, että Didi pysyisi tässä koko illan.
"Saanko luvan?", Andreas kysyi sitten hymyillen musiikin alkaessa soida kunnolla. Sitten Andreas otti hellästi kiinni Didistä ja alkoi tanssia musiikin tahtiin. Nuorukainen ei vielä ollut ottanut kovin läheisesti kiinni, sillä eihän tämä tiennyt mitä Didi halusi näyttää julkisesti. Nyt nimittäin mentäisiin tuon neitokaisen ehdoilla.

"I'm so glad I found you.
I love bein around you.", Andreas lauloi pienesti kappaleen mukana, sillä tuttuhan tämä biisi oli ja no, osasihan Andreas laulaa melko hyvin. Sitä vain ei näytetty kovin usein, eikä hän ollut vielä Didin kuullen mitään laulanutkaan. Eipä tuotakaan erityiseksi laulamiseksi vielä ehtinyt sanoa, mutta kyllähän siinä hieman kuuli nuoren miehen lauluääntä.

Didi huomasi harmikseen, että muutama muukin tyttö, hienoisessa humalassa tosin, oli myös kiinnostunut Andreaksen seurasta. Tyttö huomasi kuitenkin ilokseen, ettei jätkä välittänyt heistä, ja nostatti sitten suloisen hymyn kasvoilleen. Niin, mitäpä muuta hän olisi voinut tehdä, kuin hymyillä, kun Andreas kiinnitti sillä hetkellä huomiotaan vain ja ainoastaan häneen? Poika oli vastannut halaukseen, ja se oli saanut Didin kasvoilla olleen hymyn levenemään entisestään, toinen vain oli niin ihana, ettei paremmasta ollut väliä! Jätkällä oli ollut boolilasi kädessä, sen tyttö oli huomioinut jo aikaisemmin, mutta näemmä toinen osasi halata ilman boolin läikyttelyä. No, ainakaan mekko ei mennyt piloille, eikä hän olisi siitä sillä hetkellä välittänytkään, myöhemmin ehkä, mutta ei sillä hetkellä.
"Kiitos", tyttö sanoi hiljaa hetki sen jälkeen, kun oli irroittautunut halauksesta. Didi oli oikeasti iloinen, jos Andreas oli oikeasti ajatellut häntä, sillä hänkin oli ajatellut poikaa useasti, mutta ei ollut maininnut hänestä kellekään, tyttökavereille varsinkaan, koska silloin asiasta olisi tiennyt koko koulu, ja sitä Didi, eikä varmasti Andreaskaan, olisi halunnut.

Tyttö hymyili, hieman tyhmästi ehkä, kun jätkä joi loput boolistaan ja laski sen jonnekin, tieltä pois. Andreas veti sitten Didiä lähemmäs itseään, eikä hän voinut kuin kikattaa hassusti, niin arvaamaton oli toisen liike ollut. Mutta eihän siinä tietenkään ollut ollut mitään pahaa, tai väärää. Päinvastoin. Didi hymyili entistä iloisemmin, kun Andreas alkoi tanssimaan, ja jätkähän tanssi hyvin!, joten eikö vain tyttökin alkanut tanssia musiikin tahdissa.
Didin toinen kulma kohosi, kun Andreas selitti jotain armeijasta, kunnes korjasi sitten sanomisiaan. Hienoinen hämmästys vaihtui hymyyn, kun toinen sanoikin, että tarvitsi sillä hetkellä vain hänet. "Emmäkään tällä hetkellä tartte kuin sut", Didi sanoi sitten itsekin, ja hymyili yhä.

Kappale vaihtui, hitaampaan, onneksi, sillä Didi alkoi jo väsymään tanssirumbasta, ja tällaiset hitaammat biisit olivat aina mukavia. Ja varsinkin kun sieltä tuli Plain White T'sia, niin tiesi odottaa jotain hyvää soitettavan. Ja näin nytkin. Ympärillä porukka oli alkanut "paritumaan" biisin alkaessa, ja tietysti tyttö odotti Andreakselta sitä, että toinen tanssisi hänen kanssaan tämän kappaleen ajan. Ja sieltähän se tuli, se kysymys.
Tyttö säteili ja nyökkäsi sitten, ennen kuin jätkä otti hänestä kiinni hellästi. Toinen tuntui jääneen jokseenkin kauas Didistä, sillä tyttö oli huomannut muutamien parien olevan jo aivan kunnolla kiinni toisissaan, vaikka tämä kappale ei ollut niitä aivan hitaimpia. Didi hymyili ja nosti sitten kätensä toisen niskaan, sormien leikitellessä lakin alta pilkistävien hiussuortuvien kanssa. Tyttö nojautui sitten paremmin kiinni Andreakseen ja hymyili suloisesti.

Andreaksen tapaillessa laulun sanoja, tyttö katsahti jätkään hellästi. Toisella oli ihana ääni! Hymyillen Didi lauloi sitten itekin hieman biisin mukana, vaikka ei omannutkaan niin upeaa ääntä kuin Andreaksella, hän oli enemmän soittaja kuin laulaja, vaikka toki laulukin sujui. "Theres only one way two say those three words and that's what i'll do. I love you." Tyttö nosti sitten kasvonsa uudestaan, jotta näkisi toisen reaktion. Hän oli tosiaan kasvanut pituutta korkojensa kanssa, mutta oli silti vielä hieman Andreasta lyhyempi, joten joutui yhä katsomaan jätkää alhaalta käsin.

Andreas ei voinut olla hymyilemättä, kun näki tuon ihastuttavan hymyn Didin kasvoilla. Toisen hymy oli niin kaunis ja kuten sanottiin, että hymyily tarttuu, niin tämä hymy ainakin tarttui. Eikä siihen tietenkään vaikuttanut ajatukset tai mitkään muutkaan edelliset tapahtumat, vai mitä? Ei tietenkään. Okei, jos totta puhuttiin, Andreas oli hieman enemmänkin jo ihastunut tuohon varsin täydelliseen neitokaiseen. Joten miksi ei siis näyttäisi sitä hymyilyllä ja eleillä? Niinpä. Andreaksen hymy leveni Didin hymyn mukana ja nuorukaisen mieltä lämmitti Didin sanomat sanat, ettei tuokaan tarttisi nyt muuta kuin Andren. Kenenkä mieltä ja sydäntä tuollainen ei lämmittäisi?

Kun säteilevä Didi lähti mukaan hitaampaan tanssiin ja läheni Andreasta enemmän, tarttui nuorukainen hellästi kiinni toisen selästä ja veti tyttöä varovaisesti lähemmäksi vielä. Toinen käsi silitteli hellästi tytön selkää tanssiessa. Pieni flirttaileva hymy kohosi Andreaksen kasvoille, kun Didi leikitteli pojan vaaleilla hiuksilla, jotka hatun alta tulivat. Andre vinkkasi pienesti silmää Didille ja naurahti matalasti. Ei helkkari, että tuo nainen osasi olla viehättävä. Pienillä eleillä sai miehen alun ihan pikkusormensa ympärille ja Andreas olisi jo nyt valmis tekemään mitä vain taas Didin eteen.

Tytön jatkaessa laulun sanoja kohosi leveä hymy Andreaksen kasvoille. Vaikka tuo olikin vain laulun sanoja, lämmitti se mieltä. Tai siis ne kolme melko mukavaa sanaa siellä. Pieni varovainen suukko painettiin salamyhkään muilta tytön hiusrajalle. Ei kai kukaan heihin edes oikeasti tällähetkellä huomiota kiinnittänyt? Kai? Tai sitten kiinnitti, muttei Andreas jaksanut nyt muita ajatella kuin Didiä.
"You make it easy, its easy as 1 2 3 4
theres only one thing two do three words four you I love you", Andreas jatkoi sitten seuraavassa kertosäkeessä laulunsanojen tapailemista ja hymyili Didille. Pian biisi loppuikin ja Andre irrottautui hitaasti Didin huomasta, kun biisi vaihtui taas nopeampaan.

"Haluuks jotain juotavaa? Voisin hakee meille?", Andreas kysyi sitten virnistäen ja vilkaisi baaripuolelle päin. Täytyisi vain juoda kohtuudella, ettei yhtään liikaa. Eihän Andreas halunnut sitä 'synkempää' puolta itsestään esille enää ikinä. Vaikka ehkä se joskus väistämättä tuli. Mutta ei ainakaan tänään.

Suloisesti hymyillen tyttö antoi toisen tarttua selkäänsä, ja vetää lähemmäs itseään. Tilanne olisi oikeastikin voinut olla hyvinkin romanttinen, mutta kun he tanssivat siinä kaikkien keskellä, bileissä!, niin ei se kovin romanttiselta tuntunut. Tai siis olihan siinä jotain vihjauksia, mutta kun paikka oli mitä oli, niin profiili oli paras vain pitää matalalla. Didi tunsi Andreaksen käsien hellän silittelyn selässään, ja hymyili sitten toiselle suloisesti. Kun jätkän kasvoille sitten nousi flirtimpi hymy, tyttö hymyili hieman leveämmin. Ei flirttailevasti, mutta suloisesti kuitenkin. Eikä Didi voinut sille mitään, että kun jätkä naurahti matalalla äänellään, heleä puna nousi hänen kasvoilleen. Okei, sitä ei välttämättä erottanut, mutta tyttö tiedosti sen itse liiakin hyvin. Hän nojasi sitten hieman paremmin poikaan, ja hymyili, vaikkei sitä välttämättä huomannut. Andre ehkä, jos olisi tarkkana...

Andreaksen leveä hymy oli suloista katseltavaa. Toinen oli selkeästi pitänyt, kun Didi oli itsekin yhtynyt mukaan lauluun. Jätkä oli jotenkin aivan ihana, eikä tyttö todellakaan ollut osannut odottaa sitä pientä suukkoa hiusrajaan, mutta se sai iloisen hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen. Selkeä mielihyvän aalto kiersi koko kehossa, ja tällä hetkellä jätkä oli parempi "pahe" kuin kuningas alkoholi, tupakka tai huumeet (joihin tyttö ei kylläkään ollut eläissään koskenut..). Didi näpräsi toisen hiuksia yhä, ja tunsi olonsa jotenkin turvalliseksi siinä Andreaksen sylissä. Eikä hän todellakaan välittänyt, vaikka porukka olisikin kiinnittänyt heihin huomiota, sillä tanssihan moni muukin täällä pareittain, ilman minkään sortin suhdetta. Niin, että tästä olisi muiden turha vetää mitään johtopäätöksiä, vaikka tyttö itse halusi tässä olevan mukana jotain muutakin.
Jätkä lauloi uudestaan kertosäkeen tullessa, eikä tyttö voinut yhä kuin hymyillä. Hän piti biisistä, ja varsinkin kun Andreas oli laulanut noita tiettyjä kohtia, oli tytön vatsassa lennellyt muutama ylimääräinen perhonen, kuperkeikkaa tehden. Sillä toinen olisi voinut oikeasti valita mitä tahansa kohtia tuosta kappaleesta, ja silti hän valitsi nuo. Niillä oli pakko olla jotain merkitystä, sekä Didille itselleen että Andreakselle! Mutta aivan liian pian kappale loppui, ja tyttö joutui irrottautumaan toisen otteesta, mutta ei lähtenyt minnekään kauas. Tosin tanssimaan hän ei alkanut, vaikka kappale olikin hyvä ja näin. Hän vain halusi olla juuri siinä.

"Jos sä löytäisit mulle jotain alkoholitonta?" Didi kysyi sitten. Hän ei tosiaankaan tiennyt oliko bileissä tarjolla mitään alkoholitonta, sillä kyseisellä hetkellä hänen ei tehnyt mieli mitään alkoholipitoista. "Mut jos siellä ei oo niin toisitko mulle Vesperin?" tyttö kysyi sitten vielä toiveikkaana. Hän kyllä haluaisi istumaan, ja alkoi jo hieman vilkuilla ympärilleen. Ulkona oli sohvia, ja muutama jopa vapaana! "Mä meen noille sohville oottamaan sua", tyttö sanoi, suikkasi toiselle poskisuukon, ja lähti sitten sohville odottamaan Andreasta sinne saapuvaksi.

Andreas kuunteli tarkkaan Didin pyynnön ja nyökkäsi tytölle. Vai että alkoholitonta, no Andreas tekisi vaikka itse alkoholittoman juoman, jos muuten ei saisi. Itse hän varmaan joisi vielä toisen lasin boolia ja siihen saisi jäädä tämän illan juomingit. Eihän poika ollut vielä edes hiprakassa, joten ongelmia ei varmasti edes syntyisi.
"Kyllä mä sulle sen alkoholittoman löydän, vaikka pitäis kissojen ja koirien kanssa etsiä", Andre vastasi hymyillen ja nyökkäsi vielä tytön sanoille sohvalla odottamisesta. Poskisuukko oli tullut yllättäen, mutta silti pienet perhoset ehtivät jo mahassa liidellä. Mitähän tästäkin vielä tulisi?

Andreas lähti sitten väkijoukon läpi tarpomaan kohti baaripöytää ja siellähän oli hänen kaverinsa Zac myös. Ilmeisesti se edellinen tyttö oltiin jo unohdettu ja muutama boolilasi oli jo kipattu naamaan. Sen verran hiprakassa ja ehkä jopa jo humalassa Zac oli.
"Andreaaaaas! Missä sä oot ollut, oon ootellu sua tässä jo tovin", Zac mutisi ja läppäsi nuorukaista selkään toverillisesti.
"Mennään iskemään yhdessä hei naisia! Pitäähän sunkin nyt vähän irrotella joskus", Zac jatkoi innostuneena ja joi omasta lasistaan.
"No terve vaan sullekin Zac. En mä hei lähde nyt sun kanssa mihinkään, kato.. mulla on nyt.. muuta juttua", Andreas sanoi hetken miettien mitä tuolle humalaiselle ystävälleen nyt voisi sanoa.
"Pärjäät sä ilman muakin, mut jätä vähän vähemmälle toi alkoholi.. Muuten simahdat ennen kun mitään ehtii edes tapahtua", miehen alku vitsaili ja läppäisi kaveriaan selälle.

"Hei, mulle lasi boolia ja joku hyvä alkoholiton drinkki", Andreas totesi sitten tarjoilijalle, joka oli näihin kermalaisen bileisiin palkattuna. Eihän nyt juhlat mitään olisi ilman omaa baarimikkoa. Baarimikko nyökkäsi ja pian nuorukaisen edessä oli värikäs drinkki ja lasi boolia.
"Mut Zac, nähdään.. huomenna?", Andreas naurahti ja jätti kaverinsa baaritiskille juomaan juomiaan. Se olisi selvää, ettei zac tosiaan tänään ketään saisi. Tuolla menolla hän sammuisi sen jonkun tytön syliin.
"Andreas! Muista turvaseksi!", Zac huudahti vitsaillen vielä kauemmas ehtineelle Andreakselle. Nuorukainen nosti vain kättään kuulemisen merkiksi ja raivasi tiensä takaisin Didin luokse.

"Noniin, tossa sulle alkoholiton drinkki. Sori että kesti, Zac pidätteli mua. Kaveri on ihan kännissä jo..", Andreas sanoi hieman häpeillen ja toivoi, ettei Didi ollut kuullut kaverinsa huudahdusta, vaikka toinen oli sen melko kovaan ääneen huutanutkin. Eihän Andreas edes ollut ajatellut nyt Didin pöksyihin pääsemistä, tässä oli kyseessä ihan muu kuin vain pelkkä pano. Andreas ei ollut samanlainen kuin Zac, joka joka juhlissa päätyi eri tytön kanssa petiin. Nuorukainen istahti sitten Didin viereen sohvalle ja hymyili tälle.
"Mutta ei huolta, Zac ei varmasti tuu häiritsemään meitä. Se jäi sinne baaritiskille istumaan ja varmaan kittaa ilmasta viinaa naamariinsa minkä jaksaa ja ehtii", miehen alku naurahti sitten vitsaillen.

Jätkä oli kuunnellut tytön toiveet alkoholittomasta drinkistä, ja oli luvannut etsiä hänelle sellaisen vaikka kissojen ja koirien kanssa. Lupaus sai tytön kasvoille nousemaan hymyn. "No ei sitä niin hankalaksi tartte tehdä", Didi sanoi sitten naurahtaen. Kun Andreas oli lähtenyt, tyttö alkoi itsekin liikkumaan sohville päin. Se ei ollut hankalaa hänen kokoiselleen tytölle, ja kun porukka tanssi siinä niin, niin väistelemään pystyi helposti: otti muutaman tanssiaskeleen ja tanssahteli väkijoukon läpi, niin kaikesta selvisi kunnialla. Muutama tyttö pysäytti hänet, mutta Didi sanoi iloisesti, ettei ehtinyt juttelemaan, sillä hänellä oli "asioita hoideltavana". Didin lähdettyä tytöt puhuivat sitten hieman siitä, mitä juttuja Didi Chapplen kaltaisella tytöllä olisi hoideltavana, mutta unohtivat asian pian, mikä olikin neiti Chapplelle edullisempaa, kuin se, että häneltä olisi kyselty asiasta.

Sohville päästyään tyttö istahti mukavimmalta näyttävälle sohvalle, joka oli hieman erään puun varjossa. Se sopi, ja Didi otti hattunsa pois päästään, joka, ihme kyllä, ei ollut tippunut kertaakaan koko tanssimisen aikana. Tyttö nojasi sitten kunnolla sohvan selkänojaan, ja sulki silmänsä. Hän oli sillä hetkellä niin iloinen ja onnellinen kuin vain ihminen voi olla; upeat bileet, hän oli terve, mutta ennen kaikkea se, että hän oli törmännyt Andreakseen. Hymy nousi uudestaan hänen kavoilleen, ja joku ohi kävelevistä bilettäjistä olisi varmasti pitänyt häntä täysin kajahtaneena, mutta koska suurin osa alkoi jo olemaan täysin huppelissa, eivät he kiinnittäneet huomiota häneen. Paitsi jotkut ääliöt jätkät, joita Didi kuitenkin vain mulkaisi vihaisesti, kun oli kuullut noiden lähestyvän. Silmien pyöräytys, ja tyttö odotteli taas Andreasta saapuvaksi.

Baarin luota kuului sitten melko lailla äänekästä puhetta. Ja sitten joku huuteli siellä jotain, mutta ainoat sanat, jotka Didi selkeästi kuuli oli se, miten joku muistutti kaveriaan turvaseksistä. Tytön hymy muuttui hieman kierommaksi, ja hän nauroi sitten hetken tuolle idiootille. Onneksi hän ei ollut tiennyt, että se oli ollut Zac, joka oli huutanut "varoituksen" Andreakselle, sillä muuten Didi olisi antanut Zacille kunnon löylytyksen. Hieman päätään pudistellen tyttö huomasi toisen palaavan, juomien kanssa. Ja koska hänen drinkkinsä ei näyttänyt Vesperiltä, tyttö oletti Andreaksen saaneen hänelle alkoholittoman drinkin. Mikä oli vain ja ainoastaan hyvä juttu.

"Kiitti", tyttö sanoi hymyillen ja otti sitten oman juomansa toisen kädestä. "Äh, et sä mitenkään kauaa siellä viipynyt", Didi lisäsi sitten. Tyttö katsahti sitten Andreakseen, joka istuutui hänen viereensä. Toinen oli oikeasti syötävän suloinen, ja komea! Didi maistoi sitten drinkkiään, joka oli yllättävän hyvää, jotain hedelmiä siinä ainakin oli ja näin, mutta ei sillä sen kummemmin ollut väliä, kun drinkki itsessään oli sen verran hyvää.
Toisen sanoille Didi naurahti hieman ja hymyili. "Se päätti sitten vetää bileet ihan överiksi, jos nyt jo alotti", tyttö sanoi sitten ja hymyili yhä. Tyttö pörrötti sitten hieman hiuksiaan, jotka olivat olleet lakin alla, ja toivoi niiden hieman kohenevan. Siksi hän ei pahemmin päähineitä pitänyt, sillä ne latistivat hiuksia ärsyttävällä tavalla. Tyttö otti sitten toisen siemauksen drinkistään, ja päätti keskittyä sitten paremmin jätkään vieressään.

Andreas hörppäsi omasta lasistaan pienen kulauksen nestettä, koska kurkku tuntui kuivuvan. Pieni köhäisy vielä perään niin johan taas pystyi puhumaan. Nuorukainen hymyili valloittavasti Didille tämän kiittäessä ja sanoessa, ettei Andre kauaa ollut viipynyt. No ehkä se vain tuntui itsestä siltä, kun baarimikolla kesti tehdä drinkki ja Zac selitti omiaan.
"Hyvä, etten pistänyt sua sitten liikaa odottamaan, sehän ois aivan liian julmaa", Andreas naurahti pienesti ja nappasi sitten omankin hattunsa pois päästään. Hiukset olivat hatun jäljiltä aivan pörrössä ja sojottivat miten sattui, joten nuorukainen haroi vapaalla kädellään tukkaansa paremmin, siinä kuitenkaan hyvin onnistumatta.
"Mmm.. No se on Zac, oon sen useamman kerran hoitanut himaan, kun se on juonut vähän liikaa", Andreas mutisi ja vilkaisi väkijoukon yli baaritiskin suuntaan, jossa Zac yritti toivottomasti iskeä jotakin rikasta pentua.

"Sua ei oo näkyny koulussa hetkeen?", Andreas totesi kysyvästi sitten ja loi ystävällisen katseen Didin silmiin, jotka muuten olivat niin ihanat, että niihin olisi voinut uppoutua pidemmäksikin aikaa.
"Ei kai mitään oo sattunut? Mulle voit puhua kyllä aina", Andreas sanoi hieman huolestuneella äänensävyllä, sillä eihän hän tiennyt miksi Didi oli ollut poissa. Nuorukainen laski lasinsa sohvan vieressä olevalle pöydälle, ja hivuttautui hieman lähemmäksi Didiä.
"On ollut meinaan aika tuskallista, kun en oo ees nähnyt sua", miehen alku jatkoi hieman hiljemmalla äänensävyllä ja kohotti kättään siirtämään Didin kasvoille pudonnutta hiussuortuvaa tämän korvan taakse.

Andreas oli kyllä niin tuon neitokaisen pauloissa, ettei hän oikeastaan itsekään sitä tiedostanut. Onneksi kukaan ympäristössä ei vielä kiinnittänyt huomiota tähän lähekkäin olevaan pariin. Kaikki olivat niin kiinnostuneita omista seuralaisistaan, ettei ketään kiinnostanut tällähetkellä muiden puuhat. Alkoholi oli taas alkanut hoitaa tehtäväänsä. Musiikin vaihtuessa alkoi väki vähentyä hiljakseen hetkeksi pois tanssimasta, sillä monen täytyi täyttää juomiaan ja istahtaa hetkeksi, jotta jaksaisivat tanssia lisää. Andreas seurasi väkeä välillä sivusilmällä, mutta keskittyi enemmänkin Didin tutkailemiseen katseellaan varovasti.

Toisen valloittava hymy oli aivan ihana, ja Didi olisi mieluusti katsellut sitä kauemminkin. Kuitenkin katse laskettiin sitten hetkeksi omiin käsiin, ennen kuin tyttö katseli sitten hieman muita bilettäjiä. Eihän hän nyt koko aikaa Andreasta tuijottelisi, vaikka siihen olisikin tilaisuus. Tai ainakaan täällä hän ei tuijottaisi jätkää liikaa. Ties mitä ihmiset saisivat siitä päähänsä...
"Oisin mä sut tullut etsimään, jos oisit jäänyt sinne liian kauaksi aikaa", tyttö sanoi sitten vitsillä. 'jonkun toisen tytön seuraan', olisi lause jatkunut, sillä hän ei halunnut jakaa Andreasta kenenkään muun kanssa. Okei, toisen perhe nyt tietenkin, mutta kenellekään toiselle tytölle hän ei jätkää halunnut luovuttaa. Niin ihana, ja erilainen tuo oli, ettei hänestä halunnut luopua. Ja Andreas näytti vieläkin komealta, ja suloiselta kun haroi hiuksiaan. Didin kasvoille nousi väkisinkin hymy.
"Hei", Didi tokaisi sitten: "sä et tuu pilaamaan iltaas murehtimalla Zacia, okei?" Tyttö katsahti poikaan ei mitään vastaväitteitä -katseellaan, ja hymyili. "Se saa hommata tänään jonkun toisen huolehtimaan itsestään, koska mä varastan sut itselleni tänään", tyttö sanoi sitten hieman hiljempaa ja hymyili. Tyttö kohotti sitten lasiaan ja otti taas varovaisen kulauksen drinkistään.

Tytön huulille nousi iloinen ja hieman huvittunut hymy, kun Andre kysyi, miksi hän ei ollut ollut koulussa. Oikeasti, kuinka moni jätkä olisi kysynyt tuollaista, kun edes kaikki kaveripojatkaan eivät sitä kysyneet? Mutta aivan sama, toinen oli niin ihana välittäessään tuollaisista asioista. Didi katsoi yhtä intensiivisesti toisen silmiin ennen kuin vastasi kysymykseen.
"Mä olin kipeenä, tosin eilen eikä tänään oo ollu mitään, mut en viittinyt tulla vielä kouluun", Didi sanoi sitten suloisesti hymyillen. "Eli mitään kamalaa ei oo sattunut", tyttö jatkoi ja sipaisi vapaalla kädellään hieman Andreaksen poskea. "Höpsö", tämä sanoi vielä hiljaa hymyillen.
Kun Andreas sanoi ajan ilman hänen näkemistään olleen tuskainen tyttö hymyili yhä. "Oisithan sä voinut soittaa", tyttö sanoi hieman syyttävästi, mutta silti hieman hämillään. "Tai tulla käymään", tämä jatkoi vielä hiljaa, ennen kuin sulki silmänsä hetkeksi, kun jätkän käsi kosketti tytön kasvoja siirtäen hiussuortuvan korvan taakse.

Didi avasi sitten silmänsä ja hymyili taivaallisesti. Toinen oli aivan järisyttävän täydellisen ihana, ja hurmaava! Harva poika osasi sellaista olla, mutta Andreas näemmä osasi. "Kiitos", tyttö sanoi, ja hetken mielijohteessa antoi suukon toisen huulille, joissa mastui booli. Tyttö kuitenkin irrottautui pian, jääden kuitenkin melko lähelle toista. Hymy kareili kasvoilla kilpaa tuikkivien silmien kanssa, jotka eivät irrottaneet katsetta Andreaksesta. Sillä hetkellä tyttö ei välittänyt lainkaan näkikö kukaan, tai muuta. Hän vain halusi olla siinä.

Andreas naurahti tytön sanoille, vai että olisi tullut etsimään. Kuullosti erittäin lupaavalta näin nuoren miehen korviin, peli oli siis vielä hyvinkin käynnissä, vaikka eihän siitä nyt ollut näiden välillä epäilystäkään. Andrea olisi tosin vaikka väkisin lähtenyt takaisin Didin luokse, jos joku olisi pidemmäksi aikaa nuorukaisen pysäyttänyt.
"Okei. Mut jos lupaat olla mun kanssa koko illan", Andras virnisi sitten painottaen sanaa koko. Ei sillä, ei nuorukainen Didiä nyt näkyvistään päästäisi, ellei siis tyttö toivoisi sitä. Eihän Andreas voinut ketään pakottaa olemaan seurassaan. Nuorukainen hymyili omaa hurmaavaa hymyään, sillä eihän tässä voinut murjottaakaan. Kaunis tyttö vieressä ja suhteellisen hyvät bileet menossa. Mikäs siinä eläessä.

"No hyvä, että oot jo sitten parantunut", Andreas totesi iloisesti ja naurahti toisen sanoille. Ehkä pieni punakin käväisi pojan poskilla, kun Didi hellästi kosketti tämän poskea. Tai sitten se oli vain alkoholi, joka lämmitti. Tiedä häntä, mutta ensimmäinen kuullosti lupaavammalta.
"Mm.. olisinhan mä voinut.. mut en oikeen tiennyt onks se vielä... sallittua?", Andrea vastasi hieman hiljemmin ja miettien sanojaan. Niin, olihan mielessä käynyt soittaminen, mutta nuorukainen oli päätynyt olemaan soittamatta. Eihän hän edes ollut vielä silloin ollut varma mistään, vaikka edellisellä kerralla olikin ollut hellät tunnelmat.
"Lupaan ens kerralla heti soittaa ja tulla käymään, kun sua ei koulussa näy", nuorukainen jatkoi sitten vitsaillen ja hymyili tytölle vierellään.

Toisen suukko tuli hieman yllättäen, joten nuorukainen ei ollut aivan heti ehtinyt mukaan siihen. Tosin suukko oli niin pikainen, ettei siinä paljon itse olisi ehtinyt vaikuttamaan. Sen sijaan pusun jälkeen Andreas lipaisi huuliaan, joilla maistui Didin drinkki. Nuorukainen oli hetken vain hiljaa Didin vierellä ja siirsi kätensä toisen polvelle.
"Tuolla sisällä on kuulema karaokea. Ajattelin, jos mennään käymään kattomassa?", Andreas kysyi sitten hiljaa. Niin eihän toki pojalla takaa-ajatuksia ollut. Mitä nyt voisi hieman laulaa lurauttaa karaokessa, tietenkin Didille omistettuna, vaikkakaan ei Andreas sitä toitoittaisi mikkiin. Kyllä tyttö tietäisi sitten. Andre nousi ylös sitten sohvalta, nappasi lasinsa ja joi siitä vielä kulauksen, jonka jälkeen lasi laskettiin pöydälle ja jätettäisiin siihen.
"Shall we go, miss?", Andreas virnisti sitten ja ojensi kättään Didille.

Oikeasti, mikä tyttöön nyt oli mennyt? Hän oli aivan totaalisen ihastunut tuohon jätkään, ja Andreaksen nauru se vasta saikin perhoset lentelemään vatsanpohjassa. Tytön pitäisi ryhdistäytyä, nyt! Hän oli sentään Didi Chapple, joka ei voisi käyttäytyä huonosti, eikä muutenkaan idioottimaisesti, mutta minkäs sille teki, kun jätkä tuossa vieressä oli niin ihana? Didi hymyili toisen nauraessa hänen sanoilleen, mutta tottahan se oli; hän ei olisi antanut Andreaksen viipyä liian kauan joidenkin muiden kuin hänen itsensä seurassa. Hymy ei haihtunut toisen sanojenkaan jälkeen, ennemmin vahvistui, mikäli hymy ylipäätään VOI vahvistua.
"Voin luvatakin", tyttö sanoi sitten ja hymyili yhä. Eikä hän pannut yhtään pahakseen lupaustaa, sillä Didi ei enää edes haluaisi viettää aikaansa kenenkään toisen jätkän kanssa. Sillä hän oli sillä hetkellä niin Andreaksen lumoissa, ettei varmasti edes huomaisi muita miehiä. Ellei tietysti joutuisi vetämään turpiin, mutta se nyt oli asia aivan erikseen. Jätkän hurmaava hymy oli ihana, eikä Didi voinut kuin yhä hymyillä. Ja näytti pahasti siltä, että hymy tulisi pysymään hänen kasvoillaan vielä kauan.

"Niin, en ois kyllä missannut näitä bileitä", Didi vastasi sitten vihjaillen. Hän ei todellakaan olisi jättänyt bileitä väliin, vaikka eihän hän ollut tiennyt, että myös Andreas oli tulossa, mutta sitä hän ei paljastaisi. Toinen saisi luulla mitä tykkäisi, mutta Didi mitä puhui. Toisen kasvoille levinnyt pieni puna sai tytön virnistämään, Andreas oli tainnut pitää tytön kosketuksesta. Vaikka kukapa ei pitäisi?
"Eihän sitä kukaan oo kieltänyt", tyttö sanoi ja hymyili. Toinen oli kyllä suloinen! Ei nyt eletty mitään keskiaikaa, jolloin tarvitsi kysyä lupa, jos aikoi edes puhua vastakkaiselle sukupuolelle. Ja soittivat tytön kaveri(homo)pojatkin hänelle, joten miksei sitten myös Andreas? Jätkän seuraavat sanat olivat ihania, vaikka vähän vitsinomaisia, mutta silti.
"Lupaatkin", Didi sanoi sitten vaatien, ja hymyili. Hän siemaisi juomaansa, jonka jälkeen katsoi sitten taas hymyillen poikaan. Toinen oli ihanaihanaihanaihana, ja monta teinisydäntä. Didi oli sillä hetkellä aivan onnesta soikeana.

Suukko tosiaan oli ollut vain hetken mielijohteessa annettu, mutta tyttö ei katunut sitä lainkaan. Tokihan hän sai suukotella toista, jos siltä tuntui. Kukaan ei tulisi kieltämään. Andreas selvästi oli kuitenkin maistanut tytön drinkin, kun nuolaisi huuliaan Tai sitten se oli jokin muu, minkä hän maistoi, mutta Didi epäili drinkkiään. Olihan hänkin maistanut toisen boolin huulillaan. Kylmät väreet liikkuivat tytön keholla, kun Andreas laski kätensä tytön polvelle. Didin olisi vain tehnyt mieli hukuttaa toinen suudelmiin, mutta päätti vielä hillitä itsensä.
"Okei, mutta mä en sit oo kovin kummoinen laulaja", tyttö varoitti sitten hymyssä suin. Vitsihän se oli, sillä vaikka Didi ei omasta mielestään osannut pahemmin laulaa, niin muutama muu oli häntä kehunutkin. Mutta tiedä häntä olisiko tyttö suostunut, jos olisi tiennyt jätkän takaa-ajatuksista. Ehkä, ehkä ei.
"Oui!" Didi sanoi sitten, tarttui Andreaksen käteen ja nousi ylös. Tyttö jätti lasinsa, jossa oli vielä vähän juomaa, pöydälle ja nappasi lakkinsa. "Sä saat näyttää tietä", tyttö jatkoi ja painautui sitten kiinni toiseen, ja hymyili iloisesti.

Andreas ei voinut olla hymyilemättä valkoiset hampaat säihkyen, kun hän oli Didin seurassa. Jokin tytössä sai vain poskilihakset venymään kohti korvia ja huulet pysyivät kestohymyssä. Andreaksen olisi tehnyt mieli tosin tehdä näillä huulilla jotain muutakin kuin vain hymyillä, mutta ei täällä viitsinyt. Koko Astonin kermahan oli täällä, pahimmat juoruilijat ja niin edes päin. Vähitenhän tässä kaivattiin juoruja enempää, kun niitä oli jo. Tosin jos sama meno jatkuisi näiden kahden välillä, olisi juorut varmaan todennäköisiä olihan Didi koulun suosittuja ja Andreaskin koulun tunnetussa koripallojoukkueessa. Silmät kirkkaana säihkyen nuorukainen veti tytön ylös sohvalta ja itsensä lähelle.
"En usko sun sanojas nyt, mut ei sun tartte karaokeen mennä, jos et haluu", Andreas vastasi sitten virnistäen ja lähti johdattamaan paria kohti sisätiloja ja huonetta, jossa karaoken piti olla. Väen paljous oli suunnaton, mutta kun Andreas piti hellästi Didin sirosta kädestä kiinni, pysyi nuori pari yhdessä, eikä kumpikaan kadonnut mihinkään.

Päästyään hieman väljemmille vesille ja sisälle, nuorukainen loi ihastuneen katseen taas Didiin.
"Hitto että täällä on ihmisiä, mutta tuolla vissiin se karaoke on", Andre totesi hymyillen ja osoitti toisella kädellään kohti olohuonetta, jossa oli ihmisiä sielläkin. Joku lauloi juuri Green Dayn Holidaytä hieman nuotin vierestä, mutta eihän karaokessa ollut edes se taito tärkein vaan tunnelma. Nuorukainen naurahti pienesti itsekseen ja katsoi taas Didiä, joka ainakin Andreaksen silmiin sädehti. Varmasti myös muiden mielestä. Andreas oli aiemmin laittanut jo lakkinsa päähänsä ja nyt nuorukainen asetteli sitä paremmin vielä.

"Noniin ja seuraava rohkea laulaja tänne lavalle vain, kuka vaan!", joku kuulutti mikkiin ja porukka näytti hieman jo väsähtäneeltä. Kenties tämä porukka oli koko illan jo täällä laulellut ja nyt oli omat laulut laulettu hetkeksi. Andreas vinkkasi pienesti silmään Didille ja nosti sitten oman kätensä ylös.
"Mä voin tulla", Andreas naurahti ja päästi sitten irti varovasti Didin kädestä ja lähti seikkailemaan karaokelaitteiden luokse. Hetken valittuaan biisiä nuorukainen oli päätynyt Show me heaven kappaleeseen, jonka poika edes jotenkin jo osasi. (kohdasta 1.35 alkaen ; D) Sitten tuota kappaletta etsittiin karaoke-DVD:iltä ja hetken etsimisen jälkeen se löytyikin. Andreas etsi katseellaan Didin väen joukosta ja hymyili tälle hieman flirttailevasti. Mikki napattiin samalla käteen ja pian kappale alkoikin soimaan ja sanat vilisemään näytössä.

"I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand, don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way...", Andreas lauloi niin hyvin kuin osasi ja katsoi lähes kokoajan Didiä silmiin, jotka tuikkivat kuin tähdet yötaivalla. Andreas tosiaan ei ollut ennen tuntenut tällä tavalla, vaikka kaikkea oli ehtinyt jo pieneen elämäänsä kokemaankin.

Andreaksen käsi oli suurempi kuin Didin, ja tyttö tunsi itsensä jotenkin pieneksi toisen rinnalla, mutta samalla olevansa turvassa pojan vieressä. Valloittava hymy taiottiin huulille, kun Andreas veti Didin lähelleen. Niin, eihän tyttö ollut oikeastaan muuta tehnytkään noiden bileiden aikana, kuin hymyillyt pojalle, mutta se johtui vain siitä, että jätkä oli niin ihana. Ja mieluustihan Didi tosiaan olisi muutakin tehnyt kuin vain hymyillyt, mutta tietysti asia olisi levinnyt Astonin juorupalstoilla kulovalkean tavoin, eli parempi käyttäytyä, ainakin vielä, säädyllisesti. Tosin tiedä kuinka kauan...
"No älä sit usko", tyttö sanoi ja näytti hieman kieltään toiselle. Mutta hymyili sen jälkeen. Niin, Didi ei varsinainen kultakurkku ollut, eikä siksi juurikaan pitänyt karaokesta, SingStarista nyt puhumattakaan, vaikka kaveriporukoissa sitä tulikin lauleskeltua ja näin. Väkeä tosiaan oli paljon, mutta Didi painautui Andreaksen kylkeen, ja piti kätensä tiukasti toisen omassa, joten ei päässyt eksymään jätkästään.

Sisällä porukkaa ei näyttänyt olevan niin kamalasti, mikä oli vain hyvä. Toisen katse oli ihana, ja tyttö katsoi sitten hymyillen puolestaan Andreakseen. Eihän toisesta voinut silmiään erottaa, mutta tokihan oli hieman katsottava eteensä, jottei tullut talloneeksi jotakuta, tai kaataneeksi mitään.
"Näissä bileissä on aina paljon porukkaa", Didi vastasi, ja katsahti sitten toisen osoittamaan huoneeseen, joka olohuoneenakin tunnettiin. Siellä tosiaan oli laulanta täydessä latingissa, ja Green Dayn Holidayhan siellä meni, ei aivan nuotilleen, mutta who cares? Kaikki eivät osanneet laulaa, eikä karaokessa oikeastaan ollut edes tärkeintä se laulutaito, vaan se että ylipäätään uskalsi mennä laulamaan, ja se, että piti hauskaa. Toisen katse huomioitiin hymyllä, mutta sitten keskityttiin taas liikkumaan lähemmäs karaokelaitteistoa.

Holiday loppui, ja uutta laulajaa etsittiin "lavalle". Porukka tosiaan näytti hieman jo kyllästyneeltä, varmaan olivat olleet laulamassa jo hyvän tovin, mutta se oli sitten oma vika, jos alkoi kyllästyttämään. Ei makeaa mahan täydeltä, niinhän se oli. Kun Andreas vinkkasi silmää, tyttö katsahti toiseen kummastuneena, mutta kun jätkä nosti sitten kätensä ylös, ja ilmoittautui seuraavaksi "tähdeksi", tyttö älysi, että siksihän he olivat sinne tulleetkin. Didi irroitti kätensä, ja liikuskeli itsekin lähemmäs laitteita, jotta näkisi Andreaksen laulavan.
Laulun valitsemisessa menikin sitten hetki, ja aikaa meni toki siihenkin, että biisi löydettiin levyltä. Kun Andreas sitten hymyili Didille flirttailevasti, tyttö lähetti pojalle takaisin, vaivihkaa, lentosuukon, kuin onnea toivottamaan. Mutta kun biisi lähti soimaan, tyttö tunnisti sen Show Me Heaveniksi, Didi tiesi, ettei toinen mitään onnea tarvinnut. Tyttö katsoi silmät tuikkien toiseen, kun tämä lauloi, ja hymyili suloisesti. Hän lauloi itse välillä mukana, mutta lähinnä vain katseli Andreasta. Toinen oli aivan ihana, ja jätkän äänikin oli niin komea ja hurmaava, ettei ihmekkään, että muutama muukin tyttö katseli kaihoisasti laitteelle päin, mutta Didi tiesi hyvinkin varmasti, ettei Andreas heihin kiinnittänyt muuta huomiota.

Andreas otti vastaan Didin lähettämän lentosuukon ja virnisti pienesti tuolle sitten. Laulaessaan laulua nuorukainen ei irroittaunut katsettaan tuosta tytöstä hetkeksikään, vaan flirttaili hienovaraisesti lavalta Didille. Nuo muut tytöt eivät täällä kiinnostaneet Andreasta pienen tipan vertaa edes. Didi oli vain ja ainoa asia tämän nuorukaisen mielessä, sinne ei kukaan muu enää mahtuisi. Laulettuaan nuorukainen sai raikuvat aploodit ja pomppasi keveästi pois pieneltä lavankyhäelmältä, etsien reittinsä takaisin Didin luokse.

"Hei.. mitä jos tulisit meille yöks? Kun porukat lähti pikkutyttöjen kanssa retkelle ja ne on vissiin pari päivää nyt matkailemassa vähän. Mä tietenkin jouduin jäämään koiravahdiksi", Andreas kysyi sitten hiljempaa ja tarttui hellästi kiinni Didin kädestä. Nuorukainen silitteli toisen kättä varovasti ja katsoi koiranpentu ilmeellä Didiä silmiin. Kuka voisi tuollaisesta katseesta kieltäytyä?
"Olis koko talo käytössä ja voitas olla ihan rauhassa, ilman ylimääräisiä silmäpareja mitä täällä on koko ajan niskassa", nuorukainen jatkoi sitten hymyillen söpösti ja siirsi vapaalla kädellään lakkiaan paremmin.

Andreas toivoi kovasti, että Didi lähtisi mukaan. Täällä he eivät saisi olla normaalisti ja rauhassa. Pienetkin hellyydenosoitukset saattoivat juoruissa venyä mahdottomiin mittoihin, mitä Andreas ei Didille toivonut. Eihän hän halunnut tytön mainetta mustamaalata. Sen sijaan Andreaksen kotona he saisivat tehdä mitä haluaisivat. Kukaan ei olisi katsomassa ja jatkamassa juttua ylimääräisiin korviin. Kaikki jäisi vain Andreaksen ja Didin välisiksi tiedoiksi.

Didi ei kyllä ymmärtänyt, miten Andreas pystyi katsomaan koko laulun ajan vain ja ainoastaan häneen, flirttaillen samalla hienovaraisesti. Siis jätkä lauloi samaan aikaan, ja ekös karaokessa yleensä laulettu siitä "liikkuvasta tekstistä", vaikka saattoihan toki olla, että Andreas osasi laulun jo ennestään, ettei edes tarvinnut sanoja siihen. Mutta Didi oli silti vakuuttunut, ja hymyili toiselle suloisesti koko kappaleen ajan, vaikka mieluiten hän olisi pitänyt jätkän siinä vierellään, näyttääkseen, että piti toisesta, mutta myös sen, ettei kukaan muu saisi Andreasta, kuin hän. Kun toinen sitten lopetti laulamisen, taputti tyttö iloisesti muiden mukana, ja erotti sitten toisen liikkuvan häntä kohden. Didi vain hymyili, kun Andreas palasi hänen luokseen.

Kun Andreas tarttui tytön käteen, ne samat väristykset kulkivat taas koko vartalossa. Heleä puna saattoi nousta kasvoille, mutta sitä oli varmasti vaikea huomata huoneessa, joka oli täynnä väkeä ja muutenkin kuuma, että niin. Mutta Didi puristi hieman Andreaksen kättä ja hymyili suloisesti. Hän joutui kuitenkin miettimään asiaa, vaikka oikeasti mitään miettimistä ei ollut, sillä kukaan ei ollut vaatimassa häntä kotiin, sillä Tallulah tiesi, että hänellä menisi myöhään, tai ettei hän tulisi lainkaan kotiin. Eivätkä Marie ja Jameskaan olleet kotona, joten mikäs siinä. Hymy vaihtui sitten hetkelliseksi nauruksi, kun Andreas otti koiranpentuilmeen. Oi, kun toinen oli suloinen.
"Hmmmm", tyttö sanoi sitten muka miettien, pitäen pientä jännitystä ilmassa. "Tietysti mä tulen, jos sulla on kerran porukat poissa", Didi sanoi sitten hiljaa ja hymyili iloisesti. Tyttö lähti sitten kulkemaan käsi yhä Andreaksen kädessä ulos talosta, sillä autollahan he menisivät. Eikun hetkinen! Oliko Andreas muuten tullut autolla? Sitä pitäisi ehdottomasti kysyä. Tyttö kääntyi sitten ja pysähtyi ulos päästyään.
"Ootko sä autolla matkassa?" Didi kysyi hymyillen. Toinen ei ollut maininnut asiasta mitään, mutta hän itse oli autolla liikenteessä, eli joko he menisivät kahdella autolla Rhimeseille, tai sitten jos Andreas oli tullut kävellen tai Zacin kyydillä, niin sittenhän hän heittäisi. Didi piti kättään yhä toisen kädessä, ja hymyili vieläkin säteilevämmin kuin sisällä. Eikä hän välittänyt yhtään siitä, vaikka kaikki paikalla olijat olisivat töllistelleet heitä, mitä tosin ei tapahtunut, sillä porukka bailasi todella rajusti, ja osa oli sitten sammumispisteessä.

Andreas ehti jo ajattelemaan pahimpia pakkeja, mitä voisi saada, kun Didi piti jännitystä yllä miettien. Eikö tähän pitäisi vastata heti, jos tietäisi tunteet? Mitä jos Didi ei oikeasti pitänytkään pojasta? Okei hätiköityjä ajatuksia, sillä Didi kuitenkin vastasi tietysti tulevansa. Kuitenkin kivet vierähtivät sydämen päältä niistä sanoista. Nuorukainen huojentui huomattavasti ja hymyili tytölle takaisin.
"Ei noin saa tehdä! Toi oli julmaa, ajattelin, ettet sä haluukaan olla mun kanssa..", Andreas sanoi muka loukkaantuneena, mutta naurahti sitten pakostikin perään. Olivathan nuo aiemmat ajatukset olleet aivan turhia. Nuorukainen lähti seuraamaan Didiä pitäen hellästi tämän kädestä kiinni, kuitenkin välillä puristaen, kun meinasi jäädä ihmisten väliin ja joutua erilleen tuosta ihanasta tytöstä.

"Öö. En tulin Zacin kyydillä", Andre vastasi tytön kysymykseen ja veti Didiä hieman lähemmäksi itseään, hetken vain katsellen ihastunein silmin toista. Hetken hiljaisuuden jälkeen poika kuitenkin painoi varovaisen suukon toisen huulille.
"Eiköhän mennä? Vai ootko säkään autolla? No kyllä tänne taksinkin saa", Andreas kysyi sitten pieni ihastunut puna poskillaan. Nuorukainen ei ollut koskaan tuntenut tällaista vetoa ketään kohtaan, mitä nyt Didiä kohtaan tunsi. Ei siis oikeasti koskaan, tässä oli jotain erikoisempaa nyt. Didissä oli jotain, mitä muissa tytöissä ei selkeästi ollut. Toinen oli niin söpö, mutta kuitenkkin jalat maassa tyyppi. Sellainen neito, mistä Andreas piti. Ja nyt hän ei päästäisi Didiä enää karkuun.
"Mä ainakin haluun vaan olla sun kanssa loppuillan. Voidaan vaikka kattoa joku leffa meillä, tai jotain? Mitä ikinä sä haluutkaan", Andrea jatkoi sitten hymyillen hampaat näkyen ja naurahti perään. Nyt hän vain jäisi odottamaan vastausta, millä he matkaisivat Rhimesien talolle.

Tyttö yllättyi kovastikin, kun Andreas näytti kovin huojentuneelta, Didin vastattua myöntävästi. Mitä toinen sitten oli odottanut? Kieltäytymistä, vai? Höpsöhän toinen oli, jos oli odottanut pakkeja häneltä. Tyttö vain piti mieluusti jännitystä yllä, ja kiusoitteli mielellään. Mutta se miten Andreas oli reagoinut, oli saanut tytön miettimään asioita. Olisiko toinen oikeasti ollut hyvin, hyvin pettynyt siitä, jos Didi olisi kieltäytynyt? Varmasti, mutta mitä sitä nyt enää murehtimaan.
"Sä oot ihan höpsö", tyttö sanoi sitten huvittuneesti nauraen. "En olis unissanikaan kieltäytynyt", tämä jatkoi vielä ja soi Andreakselle kauniin hymynsä. Didi hymyili iloisesti johdattaessaan heitä pois talosta, ja tuntiessaan Andreaksen käden omassaan. Välillä toisen ote tiukentui, mutta se nyt oli ymmärrettävää, sillä porukkaa liikkui paikalla paljon, eikä eksyminen olisi ollut mukavaa.

Kun Andreas sitten vastasi tulleensa Zacin kyydillä, tytön ilme kirkastui merkittävästi. Kyytiongelmaa ei sitten olisikaan! Hän ajaisi, toinen kun oli ottanut muutaman boolilasin, ja poliiseihin törmääminen EI olisi mukavaa, varsinkin tässä tapauksessa. Hymy nousi Didin huulille, mutta ennen kuin hän ehti vastaamaan, Andreas painoi suukon hänen huulilleen. Suukko oli tullut yllättäen, mutta se oli silti ihana. Eikä Didi ehtinyt suukonkaan jälkeen vastaamaan, sillä jätkä oli taas äänessä. Vaikka eihän se kylläkään haitannut.
"Itse asiassa mä oon autolla liikenteessä", Didi sanoi sitten hieman hämillään hymyillen. "Eli me ei tarvita taksia", tyttö jatkoi sitten ja hymyili kauniisti toiselle. Andreas oli kyllä komea tuossa univormussaan, että grrr vaan. Ja toisen poskille kohonnut puna se vasta söpö olikin! Sillä harvoin näki poikia, jotka punastelivat, mutta Andreas tuntui punastelevan sitäkin enemmän. Mutta sillä ei ollut tytölle mitään väliä. Toinen oli ihana, ja sillä sipuli.
"Leffa kuulostaa hyvältä", tyttö vastasi sitten hymyillen. "Ellei me keksitä jotain muuta", Didi jatkoi sitten hienovaraisesti vihjaillen, hymyillen hieman flirtisti. Mutta niin, heidän ehkä kannattaisi lähteä Rhimeseille.

"Mitä jos vaikka lähdettäis sitten?" Didi kysyi, mutta vastausta odottamatta lähti kulkemaan toisen edellä, autoaan etsien. Ja siellähän pikku Koe olikin, juuri siellä minne se oli jätettykin. Ainut ongelma oli tosin auton avaimet, jotka Didi oli laittanut rintavakoonsa "piiloon". Nopealla liikkeellä ne kuitenkin napattiin sieltä, ja auton ovet avattiin napin painalluksella.
"Ja mä ajan", tyttö painotti ja käveli sitten kuskin puolelle, kieltään näyttäen.

"Mä oon sulle mikä vaan", Andreas vastasi flirttaillen tytön sanoessa häntä höpsöksi taas. Poika nautti tuosta hymyilevästä neitokaisesta edessään, ja koska hymyily tarttui ja muutenkin olo oli täydellinen, hymyili hän itsekin lähes kokoajan. Nyt oli hyvä syy hymyillä. Nuorukainen kuunteli Didin vastauksen, että toinen olikin kuin oli autolla liikenteessä. Sehän oli vain hyvä asia.. Tosin Andrea ei saisi ajaa, mutta Didi varmaan sitten ajaisi. Ehtimättä edes ajatella, että olisiko tyttö ehtinyt juomaan jotain alkoholipitoista, ehti Didi jo vastata, ettei taksia tarvittaisi. Hienoa. Aikaa säästyisi, sillä taksin tulemiseen olisi kulunut aikaa ja sen tilaamiseenkin. Nyt he pääsisivät suoraan lähtemään.
"Hyvä, ei tartte odotella kyytiä siis", Andreas vielä vastasi hymyillen yhä hurmaavaa hymyään.

"Mm.. eiköhän me keksitä vaikka mitä tekemistä vielä täksi illaksi sitten", pojankoltiainen naurahti toisen flirttailulle ja vinkkasi pienesti silmäänsä. Että tuo sotilaspukuinen tyttö osasi käsitellä kyllä poikia. Andreas tosin ei ajatellut ensimmäisenä vain seksiä Didin kanssa, vaan ihan illanviettoa romanttisesti. Tietenkin kaikki olisi plussaa, joten ei urheilija mistään kieltäytyisikään. Ja olihan se aika selvää, ettei nämä kaksi kauaa jaksaisi taas erossa olla. Olivathan he jo pitkään olleetkin erossa, kun Didi ei ollut edes koulussa näyttäytynyt. Ja juhlissakin piti pitää kulisseja yllä, ettei kaikki heti arvaisi mitä on tekeillä. Jos siis jotain oli tekeillä.

Andreas nyökkäsi Didille ja vislasi pienesti leikillään, kun Didi kaivoi autonsa avaimet esiin. Nuorukainen naurahti sitten huvittuneesti ja meni pelkääjän paikalle istumaan. Olihan hän tosiaan boolia jo ehtinyt juomaan hieman.
"Sä varmaan jo osaatkin meille ilman opastusta", poika sanoi sitten istuttuaan autoon ja kun Didi oli päässyt kyytiin. Sillä olihan tyttö hakenut jo kerran Andreaksen tämän kotoaan. Nyt vain koti olisi tyhjillään, lukuunottamatta muutamaa koiraa.

Didi piti kasvoillaan sen suloisen hymyn, eihän hän juuri muuta voinut. Hän vain hymyili, sillä tytöllä oli paljonkin aihetta hymyyn, hän oli terve ja päässyt bileisiin, joissa Andreas oli myös, mutta ennen kaikkea se, että "jatkot" olisivat Rhimeseillä, ilman muita silmäpareja. Ja muutenkin Didi vain leijui taivaissa, niin iloinen ja onnellinen hän oli, vaikka usein luultiin, etti hän omistanut tunteita lainkaan, kun kerran suosittuihin kuului. Mutta se, ja moni muukin asia, oli harhaluulo, joita Didi kuitenkin harvoin oikoi.
"Niin, päästään nopeemmin teille", tyttö sanoi ja jatkoi viekkaalla linjallaan. Okei, eihän hän nyt heti alkaisi rakastelemaan toisen kanssa, mutta vihjaillahan voi aina, ekös? Ja Didi halusi oikeastaan aika nopeasti pois täältä, sillä jotenkin bileet tuntuivat menettäneen hohtonsa, ja ainut asia, joka täällä oli hyvää, oli Andreas.

"Varmasti", Didi sanoi ja heilutti sitten lanteitaan viettelevästi. Hän tosiaan halusi viettää iltaa Andreaksen kanssa, aluksi vaikka ihan rauhassa, mutta tiedä sitten mitä illan tullen tulisi tapahtumaan. Vaikka mitä, jos häneltä ksyttäisiin, mutta tietysti hän halusi kuulla myös jätkän mielipiteen asiasta. Ja leffa voisi oikeasti olla hyvä idea, ainakin, jos se olisi hyvä. Mitään kauhua Didi ei missään nimessä suostuisi katsomaan, paitsi, että olihan h'nellä Andreas "suojelamassa". Hmmm, se pitäisi pitää mielessä.

Tyttö mulkaisi toista leikillään, kun jätkä vislasi hänelle, ottaessaan avaimiaan esille. Okei, se ei ollut maailman järkevin paikka pitää avaimia, mutta jos ei ollut laukkua tai taskuja, niin silloin se oli turvallisin. Didi kuitenkin hymyili toiselle, kun Andreas asettui pelkääjän paikalle. Hän ei todellakaan antaisi jätkän ajaa, ei missään nimessä, vaikka matkaa ei pahemmin edes ollut.
"Osaan, ja sä varmasti neuvot, jos mä eksyn", tyttö vastasi ja käynnisti autonsa. Koe lähti käyntiin reippaasti, ja porukan väistellessä Didi peruutti autonsa tielle. Hän käänsi auton oikeaan suuntaan, ja lähti sitten ajamaan kohti Rhimesien taloa.

Nuorukainen nyökkäsi Didin sanoille, kun he peruuttelivat pois bilepaikan pihasta ja suuntasivat kohti Andreaksen kotia. Bileistä oli kuin olikin tullut hyvät, vaikka Andreas oli ensin epäröinyt koko juhliin tulemista. Nyt se kyllä oli kannattanut, saihan hän maailman ihanimman tytön mukaansa sieltä napattua. Andreaksen käsi kohottautui nyt Didin kaulalle ja siitä silittelemään toisen hiuksia. "Nyt me saadaan olla kahdestaan ja ihan miten itte huvittaa, ei tartte miettiä mitä muut ajattelee", Andreas sanoi sitten hymyillen hiljaa ja laski kätensä omaan syliinsä. Eihän hän halunnut häiritä toisen ajamista sen enempää.

Kohta he olivatkin jo Rhimesien talon pihassa ja talosta alkoi kuulua japsien haukunta, jonka seassa kuului pari matalampaa haukahdusta Elviksen suusta. Koirat olivat ilmeisesti kuulleet vieraan auton saapumisen pihaan, mitkä vahtikoirat. Andreas naurahti huvittuneesti ja katsahti Didiin.
"Siellä meillä on seremoniallinen vastaanotto näköjään tulossa", nuorukainen sanoi sitten ja avasi auton oven ja hyppäsi pois autosta, etsien kotiavaimiaan taskusta. Löytyiväthän ne ja poika odotti, että Didi nousi myös ylös autosta. Sitten Andreas käveli ovelle ja avasi sen.
"Naiset ensin", Andre jatkoi hymyillen ja piti ovea auki. Ulko-oven ja itse talon huoneiden välillä oli vielä väliovi, joten koirat eivät heti syöksyneet tutkimaan vierailijoita.
"Koirat, meitsi vaan täällä, olkaas hiljaa, nyt on jo myöhä", Andreas huudahti sitten koirille, jotka hiljenivät muutaman pienen haukahduksen jälkeen vielä. Onneksi nuo oli koulutettu hyvin, joten ei olisi pelkoa, että mitään kävisi.

Tyttö hykerteli mielessään, kun Andreas nosti kätensä hänen kaulalleen. Hän tosiaan kutisi, mutta yritti nyt pitää naamansa peruslukemilla, olihan hänen keskityttävä myös ajamiseen, vaikka tietysti hän olisi mieluummin "kuherrellut" Andreaksen kanssa. Kun toisen käsi oli sitten noussut tytön hiuksiin, ei Didi voinut kuin hymyillä, muuhun hän ei oikeastaan kyennyt, kun katse olipidettävä tiessä ja kädet ratilla. Vaikka välillä katse harhailikin Andreakseen, mutta mitä siitä?
"Niin, mut parasta on et me saadaan olla kahden", Didi sanoi, ja hymyili sitten katsahtaen Andreakseen, mutta antaen katseensa sitten palata takaisin tielle. Tyttö huomasi myös pojan ottaneen kätensä pois hänen hiuksistaan, mikä oli harmi, mutta kumpikaan tuskin toivoi Didin keskittymiskyvyn herpaantumista....

Auto kaarsi sitten sulavasti Rhimesien pihaan, ja tyttö kuuli sisältä koirien haukuntaa. Ja vaikka Didi ei mitenkään eläinihmisiä ollut, niin hän erotti sieltä kaksia erilaisia haukkuja; hieman matalampaa ja korkeampaa. Niin, Rhimeseillä tosiaan oli ne kaksi valkoista koiraa, ja Elvis. Nice. Didi parkkeerasi auton taitavasti pihaan, ja pysäytti sen. Toiselle luotiin sitten suloinen hymy. Niin, tänään hän kieltäytyisi välittämästä koirista. Tai ei ainakaan valittaisi asiasta.
"No parempi koirat, kuin vanhempien ristikuulustelu", tyttö vastasi sitten viekkaasti hymyillen. Didi nappasi sitten kassinsa auton takapenkiltä ja nousi Andreaksen jälkeen autosta. Laitettuaan ovet lukkoon, tyttö käveli korkojen kopistessa Rhimesien ovelle, jonka jätkä oli sitten saanut jo auki. Ja toinen näemmä piti sitä auki, hänelle! Hymy nousi kasvoille uudestaan, kun tyttö käveli Andreaksen ohi sisälle taloon.
"Kiitos", tyttö sanoi. Harva poika osasi enää hyviä käytöstapoja, ja Didi tosiaan piti siitä, että Andreas ne osasi. Toki hän ne itsekin osasi, mutta yleensä ne tulivat esille vain vieraiden ollessa läsnä. Tai jotain. Tyttö ei kuitenkaan avannut väliovea, sillä hän ei mielellään ottanut tervehdyksiä nelojalkaisilta, yleensä kun niiden tervehdykset olivat varsin kuolaisia ja muutenkin epähygieenisiä. Didi jäi siis odottamaan Andreasta, joka sai koirat hiljenemään hyvinkin nopeasti. Onneksi, ja koirat vaikuttivat hyvin koulutetuilta eli "hyökkäyksiä" ei sitten ehkä olisikaan luvassa.

Didi käännähti sitten Andreasta vasten ja hymyili kauniisti. Ja hetkeäkään enää tuhlaamatta painoi kaipaavan suudelman toisen huulille, laskien kassinsa samalla maahan. "Mulla oli ikävä sua", tyttö kuiskasi sitten pojan korvaan ja hymyili yhä.

Andreas ehti juuri laittaa ulko-oven kiinni, kun Didi käännähti nuorukaista kohden ja painoi huulensa pojan huulille. Andre ehti vastaamaan toisen suudelmaan, olihan hän jo sitä odottanut ja oikeastaan kaivannutkin. Tosin olisi suudelma saanut olla pidempikin, mutta niitä varmasti saisi vielä tänä iltana enemmänkin. Ainakin jo se olisi Andreaksesta kiinni. Didin kuiskaus sai leveämmän hymyn vielä nousemaan tämän muutenkin hymyilevän pojan kasvoille.
"Samat sanat, jos se musta olis kiinni, niin en päästäis sua enää täältä karkuun", Andreas vastasi sitten hymyillen ja vähän vitsaillen. Sitten poika avasi välioven ja käski koiria pysymään kauempana. Onneksi koirat tottelivat ja nuorukainen pystyi johdattamaan Didin paremmin sisälle.

Andreas nappasi hellästi Didin kädestä kiinni ja veti tytön uudestaan lähemmäksi itseään. Poika viskasi hattunsa lähimpään naulakkoon ja painoi uudemman suudelman tytön huulille. Suudelma oli aiempaa pidempi ja tunnustelevampi. Olihan siitä jo aivan liian kauan aikaa, kun nuorukainen oli viimeksi saanut nauttia Didin huulista omillaan. Kädet kiertyivät suositun ympärille ja silittelivät toisen selkää ja hartioita samalla.
"Onks sulla nälkä?", Andreas kysyi sitten irrottauduttuaan toisen huulilta, mutta piti silti Didiä lähellään ja hyväili hellästi toisen selkää.
"Voitais ottaa jotain naposteltavaa ja asettautua vaikka sohvalle kahdestaan katselemaan jotain leffaa, jos vain neidille sopii?", Andreas ehdotti sitten vielä hymyillen ja toinen käsi sipaisi tytön korvaa ja poskea. Nuorukainen oli aivan liian ihastunut jo tähän tyttöön, pitäisi varmaan varmistaa toisen fiiliksiä myöhemmin illasta. Ainakin Andreasta kiinnosti tietää, voisiko heistä tulla jotakin enemmän vai olivatko he jo jotain enemmän vai missä mentiin.

Sitten Andreas irrotti kätensä toisen ympäriltä, ja otti pienen askeleen kauemmaksi siirtyen nyt tervehtimään koiria, jotka vieläkin odottivat paikallaan. Koirat syöksyivät Andreaksen luokse ja Elvis onnistui kaatamaan nuorukaisen pyllylleen. Andreas naurahti hyväntahtoisesti jakaen jokaiselle koiralle omat rapsutuksensa ja nousi sitten lattialta ylös.
"Sori, noikin kaipaa omat tervehdyksensä, muuten ne häiritsis ainakin mielenosoituksena koko illan", Andre selvensi sitten naurahtaen matalasti Didille.

Toinen oli näemmä hieman yllättynyt suudelmasta, mutta ainakin Andreas ehti siihen vastaamaan. Didi hymyili iloisesti suudelman loputtua. Okei, se oli ollut hieman lyhyt, mutta kai hän nyt tulisi lisää saamaan, eikä siitä varmasti olisi epäilystäkään. Ja jos olisi, niin Didi ottaisi itse asian käsiinsä. Tai siis toisen huulet omilleen. Toisen kasvoille nousseen hymyn myötä, myös tyttö itse hymyili leveämmin, ja hieman onnellisemminkin. Ja mikäpäs siinä, kun asiaan löytyi hyvä syykin.
"Enhän mä täältä karkuun lähtiskään", tyttö sanoi sitten ja hymyili. Eihän hän täältä helpolla lähtisikään, mutta tietysti kun talossa asui koko Andreaksen perhe, niin eihän se käynyt päinsä. Sillä kukapa haluaisi asustella poikaystävänsä perheen parissa liian pitkään, se ei tekisi hyvää kellekään.

Didi skarppasi hieman, kun Andreas avasi välioven. Ja kuten tiedetty, ei tyttö ollut erityisen lämmin eläimille, ja hieman ehkä jopa pelkäsi niitä. Mutta kun Andreas sai koirat pysymään paikoillaan, pystyi Didikin rentoutumaan, ja olemaan vapautuneempi. Hänen pitäisi tosiaan totuttautua eläimiin, niin hänen olisi tehtävä. Andreas nappasi sitten kiinni tytön kädestä, jolloin Didin kasvoille ilmestyi suloinen hymy, samalla kun poika veti hänet lähemmäs itseään. Toisen suudelma oli odotettu, ja kaivattu, ja Didi vastasi siihen nautinnollisesti. Hän oli niin kaivannut toista, eikä sitä pystynyt kiistämään tuon suudelman aikana. Tyttö tunsi toisen käsien kiertyvän ympärilleen, joten hän nosti omat kätensä sitten toisen niskaan.
"Hmmm, vähän", tyttö sanoi sitten hetken mietittyään, katsahtaen sitten toisen silmiin. Kädet pysyivät yhä Andreaksen niskassa, ja silittelivät sitä, sekä näpräsivät toisen hiuksia.
"Ja miksei sopis?" tyttö kysyi sitten velmuillen. Pojan kosketus tuntui hyvältä, ja tytön kasvoille levisi sitten suloinen ja iloinen hymy. "Eli siis, millainen on teidän leffavalikoimanne?" Didi kysyi sitten vielä ja painoi suukon toisen huulille, mutta vain pikaisesti! Toki Andreas saisi lisää, mutta vasta muualla, tyttö kun ei pitänyt siitä tunteesta, että koirat olivat liian lähellä ja tuijottivat, siis jos tuijottivat, heitä.

Tytön oli kuitenkin irrottauduttava toisesta, sillä ilmeisestikin myös koirat halusivat huomiota. Eikä se Didiä pahemmin haitannut. Hän väisti juuri ajoissa, kun koirat hyökkäsivät tervehtimään Andreasta. Tyttö nauroi huvittuneena Elviksen kaadettua Andreaksen lattialle. Pahemmin ei kuitenkaan näyttänyt käyneen, kun Andreas nousi maasta omin avuin. Hymyillen Didi katsahti toiseen.
"Eihän se mitään", tyttö sanoi sitten ja hymyili. Hän päätti sitten rohkaistua hieman, ja kyykistyi silittämään toista japsia, joka selvästi piti tytön antamista rapsutuksista, ja pian myös loput kaksi vaativat hieman huomiota. Didi kuitenkin nousi ja hymyili sitten Andreakselle.
"Mennäänkö sitten?" Didi kysyi sitten katsahtaen kysyvästi Andreakseen.