hazing and soliders K-18

Didi nauroi poikaystävänsä sanoille. Ai ettei Andreas ryhtyisi tossumieheksi? No, kukapa sellaisen puolison haluaisikaan, eihään siinä olisi mitään särmää. Ja ties miten raivostuttava vaimoke Didistäkin kuoriutuisi, jos toinen olisi täysin tossutettavana! Hän ei ymmärtänyt sellaisia naisia, jotka halusivat pehmon miehen, jolla ei ollut mitään valtaa talossa.
"En mä mitään tossumiestä halua", Didi vastasi hymyillen. Tyttö suikkasi sitten suukon toiselle. "Mä haluan sut", tyttö jatkoi flirttaillen. Ainut asia mitä Didi tällä hetkellä pelkäsi, että toinen osoittautuisi mustasukkaiseksi stalkkaripoikaystäväksi, joka halusi tietää kaiken tai sitten oikeaksi naistenmieheksi. Hän oli joutunut elämään sellaisen ihmisen lähipiirissä jolla oli stalkkaripoikakaveri, ja se oli aivan kamalaa! Mutta miksi ihmeessä hän sellaisia edes ajattelisi, koska nyt hän halusi olla kahden Andreaksen kanssa, ja tuskin mitään ongelmia tulisi. Ja tietysti pitäisi ottaa selvää ilkeistä ex-tytöistä, ei niin, että tyttö lähtisi tapaamaan heitä, mutta toki hän halusi tietää millaisten tyttöjen kanssa Andreas oli ollut aikaisemmin.
"Hyvä", brunette vastasi iloisesti. Ikävät ajatukset voitaisiin mieluusti pitää jossain taka-alalla koko loppuillan. Ja mieluusti paljon pidempäänkin.

Oikeasti, oliko Andreas pelännyt, ettei hän pitäisikään huoneesta? Vaikkei huoneesta pitäisi, ei sitä oikeasti sanottaisi. Ja vaikka pojankin huoneessa oli muutamia epäkohtia, niin kokonaisuutena se oli ihana.
"Hei! Miks mä sellaista olisin edes ajatellut?" tyttö kysyi huvittuneena Andreaksen käveltyä hänen vierelleen. Didi katseli yhä kuvia, odottaen poikaystävänsä vastausta hänen ideaansa. Eikä toisella tosiaan näyttänyt olevan mitään sitä vastaan.
"Okei, yks yhteiskuva ja sit pelkästään mun kuvani?" Didi kysyi sitten vielä. Tytöllä oli jo muutama idea siitä, minkälaisen kuvan Andreakselle antaisi. Hän hymyili onnellisesti pojalle, joka oli istuutunut sängylle. Didi tarttui toisen käteen ja istuutui sitten toisen syliin kiertäen jalkansa toisen ympärille.

"Sanoinko mä jo, että toi sun pukus on tosi seksikäs", tyttö sanoi ja suukotti toisen leukaperiä näpräten hieman Andreaksen vaaleiden hiusten kanssa.

Andreas naurahti pehmeästi tytön sanoille, ettei toinen tossun alle miestä tahtoisi. Vaikka tietty Andreaksesta oli tärkeää ainakin välillä vain totella sen paremman puolen 'käskyjä' ja varmasti joutuisi joskus kuuntelemaan ärhentelyä ja kiukkuilua. Sillä eikös kaikki naiset loppupeleissä ollut vähän hankalia? Ainakin sellaisen käsityksen nuorukainen oli luonut, että joskus oli tilanteita jolloin aina teki väärin, vaikka tekisi miten. Ja mitä jätkien kanssa oli tullut puhuttua, ei naisista saanut aina selvää ja tuntui, että tytöt odottivat että miehet osaisivat lukea ajatuksia tyylillä.
"Sä saatkin mut ihan kokonaan", Andreas vastasi sitten flirttailen takaisin ja vastasi nopeaan suukkoon. Nuorukainen ajatteli mielessään, että olisi varmasti koulun onnekkaimpia miehiä kun oli onnistunut saamaan heilakseen Didin. Kyllähän siitä varmasti puhuttaisiin pian koulussa, että Didi ei ollutkaan vapaa enää, vaan varattu vain ja ainoastaan Andreakselle (ja tietenkin toisin päin, olihan Andreaskin ihan suosittua seuraa)

"No hei, enhän mä tiedä millasista huoneista tytöt tykkää, saati tommonen täydellinen neito", Andre vastasi tytön huvittuneeseen kysymykseen ja hymyili toiselle. Seuraavaan toteamukseen Andreas vastasi nyökkäämällä. Tämähän alkoi todellakin olla jo vaikeaa, pitäisiköhän harkita Didin esittelemistä kunnolla vanhemmille? Ja Andreas kyllä haluaisi tavata Didinkin perheen. Ja Didin pitäisi joskus tulla Ruotsiinkin käymään! Siis jos tämä nyt jatkuisi vakavana, ainakin toivomus oli kova.

Onneksi Didi vihdoin tuli pojan syliin ja nuorukainen sai haluamaansa läheisyyttä. Oli parasta tuntea toisen keho omaansa vasten, tyttö kehui pojan ulkonäköä ja nuorukainen virnisti pienesti. "Sotilas Rhimes kiittää", poika sanoi sitten ja osoitti kunnioitustaan Didille kuin kapteenille laittaen kätensä otsalleen. Sitten Andre kiersi kätensä Didin selälle ja katsoi hetken vain hiljaa toisen kasvonpiirteitä ja silmiä.
"Oonko mä koskaan sanonut, että sulla on ihan täydelliset kasvot ja etenkin silmät", miehen alku aloitti hiljaisella äänellä ja ennen kuin tyttö ehti mitään sanoa, suuteli poika toista hellästi huulille, toisen käden noustessa tytön niskaan. "Ja etenkin erittäin suudeltavat huulet", poika jatkoi sitten ja katsoi tyttöä silmiin varovasti.

Toisen vastaus oli osunut nappiin. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, vai miten sen meni. Didi kun ei jätkäänsä niin vain jakaisi, okei, perhe oli poikkeus, sen tiesivät kaikki. Mutta jos joku muu alkaisi viemään enemmän aikaa kuin hän, niin siitä ei hyvää seuraisi.
"Hyvä", tyttö vastasi hymyillen. Andreas oli niin syötävän suloinen, seksikäs ja ihana. Kunhan vain hän saisi kerrottua Cherielle, Giselelle ja Catille, tytöt halkeaisivat kateudesta. Puhumattakaan muista astonilaisista tytöistä, jotka olivat hänen poikaystäväänsä havitelleet. Ainakin unissaan, koska Didi Chapple ei tuollaisesta namupalasta päästäisi irti. Ja tietysti jätkät olisivat valmiit tappamaan Andreaksen hänen takiaan, ainakin joku Jake Maxwell, joka oli joskus uhonnut kaatavansa koko suosittujen nelikon. Mutta se nyt oli asia erikseen...

"Ja mikset, ei me mitään linnoja vaadita", Didi sanoi. Toisen kehut hänen "täydellisyydestään" saivat hennon punan kohoamaan hänen kasvoilleen. Oliko toisen nyt pitänyt mennä sanomaan häntä täydelliseksi? Okei, hän oli koulunsa "täydellisimpiä" tyttöjä, hän oli kaunis, urheilullinen ja paljon muuta, mutta ei Didi kokenut itseään täydelliseksi. Hänessäkin oli monia vikoja, joita hän halusi itsessään kehittää. Vaikka tietysti hän tyttönä piti, kun kehuttiin täydelliseksi, mutta silti. Kauhean ristiriitaista tuollainen!

Didi kikatti hyvinkin tyttömäisesti toisen sotilaalliselle kunnianosoitukselle. Aww, se oli tosi söpöä. Tyttö hymyili jätkälle kiitoksen ja painautui toisen kädet selässään tuntien, lähemmäs poikaystäväänsä. Siinä he vain tuijottelivat toisiaan, mutta samalla se oli jotenkin romanttinen hetki. Poika rikkoi sen ensimmäisenä, ja tietysti toisen kehut saivat tytön taas punastumaan. Eikä Didi tosiaan ehtinyt vastaamaan tuntiessaan toisen huulet omillaan. Hän ei olisi millään halunnut irrottautua siitä, mutta minkäs teet kun toinen niin päättää.
"Kiitti", Didi vastasi ja suukotti toisen nenää ja poskia. "Eikä sunkaan huulissas mitään vikaa oo", tyttö lisäsi ja suuteli sitten vastavuoroisesti Andreaksen huulia. Kliseistä hommaa, mutta mieluummin Didi vietti ensin tuollaisia helliä hetkiä, kuin syöksyi suin päin seksiin. Ainakin poikaystävän kanssa.

Nuorukainen otti mielellään vastaan tytön suudelmia ja kosketuksia. Andreas antoi käsiensä liikkua tyttön selällä ja pitkien hiusten päällä. Toisen hiuksetkin tuntuivat niin pehmeiltä ja ne tuoksuivat ihanilta. Paitsi että Didi tuoksui aina ihanalta, miten tytöt saattoivatkin aina tuoksua niin hyvälle? Poika vastasi tytön suudelmiin ja hymyili vasten toisen huulia.
"Mm.. mitäs neiti kersantti sanois siitä, et mentäis tonne peiton alle...", Andreas kysyi sitten virnistäen flirtisti ja näykkäsi hellästi tytön huulta antaessaan huuliensa vielä maistella tytön huulia.

Sitten nuorukainen kellahti tyttö sylissään kyljelleen ja antoi kätensä vaeltaa tytön lantiolle ja reidelle. Toisella oli jalassaan verkkosukkahousut ja ne olivat loppupeleissä aika seksikkäät, etenkin Didin päällä. Andreas ei voinut vieläkään ymmärtää, että oli saanut oikeasti näin seksikkään tyttöystävän. Ainahan sitä haaveili parhaasta, mutta nyt oli saanutkin parhaan. Miehenalun huulet vaelsivat nyt takaisin tytön kaulalle ja siitä tytön paljaalle iholle, kun toisella oli melko paljastava kaula-aukko. Eikä siinä siis ollut mitään väliä. Kuitenkin kyseessä oli nuori mies, joten poika haaveili jo siitä, että tuo tiellä oleva mekko saataisiin pois toisen päältä. Sillä Andreashan tiesi, että tuon mekon alla olisi varsin haluttava vartalo.

Seuraavaksi poika lopetti suudelmien jaon ja katsoi hymyillen tyttöä hetken silmiin. Nuorukainen perääntyi sitten hieman toisen kehosta ja alkoi riisua omaa paitaansa pois, sillä tässä touhussahan alkoi tulla hieman kuuma.

Pojan kädet tuntuivat ihanilta hiuksissa ja selässä. Didi olisi jäänyt mielellään siihen koko loppuelämäkseen, juuri siihen, Andreaksen syliin ja hyväiltäväksi. Miten jonkun kosketus saattoikaan tuntua noin hyvältä? Didi hyväili käsillään pojan selkää käsien välillä noustessa näpräämään toisen ohran vaaleita hiuksia. Toisen hymy tuntui tytön huulia vasten, eikä Didi voinut olla virnistämättä itsekään.
"Mmmm....", tyttö huokasi toisen näykätessä hänen huultaan. Didi irrottautui sitten hieman kauemmas toisen huulista antaakseen vastauksen toiselle. "Neiti kersantista ehdotus on mitä parhain", Didi vastasi flirttaillen takaisin. Tyttö kiersi jalkansa hieman tiukemmin toisen ympärille suudellen toisen huulia.

Jalkojen kiertaminen toisen ympärille ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitenkään fiksu veto: Andreas kun kellahti tyttö sylissään kyljellään sängylle. Onneksi patja jousti, eivätkä tytön jalat jääneet mitenkään puristuksiin. Didi liikkui kiinni Andreakseen, ja tunsi samalla pojan kädet ensin lantiollaan ja sitten reidellään. Kun poika otti sitten myös huulensa peliin, ja antoi niiden vaellella kaulallaan ja sitten lähempänä rintoja, mekko kun oli mukavan avokaulainen. Didi taivutti päätään tuntiessaan huulet ohuen ihonsa alueella. Didi nosti toisen paidan pois housuista, jotta tytön kädet pääsivät vapaasti liikkumaan toisen paljaalla selällä. Didi suukotti sitten toisen huulia intohimoisesti.

Didi häkeltyi hieman, kun Andreas tuijotti hetken hänen silmiinsä. Ja pakeni sitten kauemmas! Mitä vittua, oli tyttö jo valmis huudahtamaan, kun huomasikin jätkän vain vähentävän vaatetustaan. Onneksi. Tytön huulille palasi helpottunut hymy. Ja ottaen pojasta esimerkkiä, Didi nousi polvilleen ja avasi mekkonsa vetoketjun ja heittäen sitten mekon jonnekin päin Andreaksen huonetta. Siinä hän keikisteli verkkosukkahousuissa, rintaliiveissä ja alushousuissa. Tyttö liikkui sitten sen verran, että pääsi asettumaan hajareisin toisen päälle. Didi hymyili flirttailevasti ja asetti kätensä turhankin lähelle Andreaksen haaraväliä, mutta vain hetkeksi. Toinen oli niin seksikäs ilman paitaansa. Ja Didin täytyi myöntää, ettei tosiaan ollut valinnut mitään riukua jätkäkaverikseen; Andreaksen vatsalihakset olivat hyvinkin selvät, ja haluttavat.


// mä taidan laittaa tonne otsikkoon k-merkinnän, ihan vaan varmuudeks :'DD //

//Iha hyvä vissiin :'D

Andreas hymyili mielessään onnellisena jokaiselle kosketukselle, mitä Didi soi pojan paidan alle selälle. Nuorukainen vastasi tytön suukkoihin ja välillä suudelmat olivat rajumpiakin. Olihan sitä nyt vähän tunnettava välillä pientä 'kipuakin' vai mitä? Kun poika oli saanut paitansa riisuttua, toteutti Didi onneksi saman itselleen. Tosin tyttö nyt oli paljon vähemmissä vaatteissa tällä hetkellä kuin Andreas, sillä toisellahan oli vain mekko ollut päällään. Nuorukainen katseli Didiä virnistellen ja pojan silmistä saattoi nähdä, kuinka Andreas söi toisen kehoa silmillään. Olihan se näky, hemaiseva suosittu tyttö alusvaatteisillaan keikistelemässä verkkosukkahousut jalassa. Kukapa siitä ei tosiaan nauttisi? Vähemmästäkin sitä syttyi.

Mutta se kun Didi kapusi hajareisin selällään makaavan Andreaksen päälle ja näin vahingossa käsi kävi liian lähellä pojan miehisyyttä, sai Andreaksen haluamaan tyttöä enemmän. Nuorukainen säpsähti hieman toisen kädestä, mutta pian virne nousi pojan kasvoille ja kädet kiertyivät tytön selkään. Andreas nousi hieman ylöspäin ja suuteli Didin huulia uudemman kerran, mutta nyt vain intohimoisemmin kuin aiemmin. Kädet nousivat ylemmäs tytön selällä ja saapuivat rintaliivien hakasille. Nopeasti sormet olivat avanneet hakaset ja liivit tippuivat tytön päältä. Andrean kädet laskeutuivat sitten taas alemmas selällä ja poika painoi selkänsä takaisin patjalle. Vaikka nuorukaisen vatsalihakset olivatkin kovaa laatua, oli silti aika rankkaa pitää niitä pitkään jännityksessä.

"Meidän pitäs varmaan päästä näistäkin eroon", Andreas naurahti matalasti ja antoi kätensä liikkua tytön pikkuhousujen rajalle. Ainakin Andreaksen verenkierto alkoi uhkaavasti jo keskittyä yhteen tiettyyn vartalonosaan.

Suudelmat noiden kahden välillä olivat välillä rajumpia, mutta ei se tyttöä haitannut. Oikeastaan se oli entistä kiihottavampaa, jos mies osasi käyttää hieman rajumpiakin otteita. Tosin Didi ei koskaan haluaisi kokeilla mitään väkivaltaista seksiä, rajummat otteet riittivät hänelle. Ja aivan kiusallaan Didi näykkäisi hieman toisen alahuulesta. Tyttö otti tyytyväisenä vastaan toisen katseet, jotka kohdistuivat hänen vartaloonsa. Eikä varmaan ollut mitenkään epäselvää, että Andreas nautti näystä. Tosin ihmehän se olisi ollut, jos toinen ei olisi näkymistä pitänyt. Eikä Didillä ollut valittamista toisenkaan kropasta. Poika tokeni myös melko nopeasti tytön kosketuksesta, vaikka selvä säpsähdys saattoi olla erotettavissa toisesta. Mutta siihen Didi ei kiinnittänyt mitään huomiota, hän halusi toista niin, ettei varmasti olisi huomannut, jos rakennus vaikka palaisi. Kun Andreas nosti kätensä tytön selkään, Didi painautui hieman alemmas, mutta poika helpotti asiaa itsekin, sillä Andreas nousi hieman ylöspäin. Poika suuteli intohimoisesti hänen huuliaan, ja tyttö kiersi kätensä toisen ympärille hymyillen suloisesti.

Kun pojan kädet alkoivat sitten nousta yhä ylemmäs tytön selällä, Didin kasvoille kohosi virnistys. Mutta tyttö ei auttanut eleelläänkään toista hänen rintaliiviensä hakasten avaamisessa. Toinen varmasti osaisi asiansa. Eikä tyttö ollut väärässä; Andreas avasi hakset hetkessä ja kohta rintaliivit tekivät lähempää tuttavuutta huoneen lattian kanssa, sillä tyttö heitti ne jonnekin päin huonetta. Jätkä painautui sitten takaisin patjalleen, jolloin tyttö seurasi perässä. Didi siirsi toisen kätensä pojan selästä vatsalihaksille, ja tyttö kävi niitä yksitellen läpi, suudellen toisen huulia. Kun Andreas sitten ehdotti myös lopuista vaatteista luopumista, hän virnisti toiselle.
"Ehkä niin", Didi vastasi suudellen toisen huulia, laskeutuen sitten kaulan alueelle. Tyttö siirsi nyt molemmat kätensä toisen vatsalihaksille; hänellä oli suunnnitelma poikaystävänsä varalle, sillä olihan se epäreilua, että hän olisi aivan alasti, kun toisella olivat housutkin vielä jalassa! Didi virnisti vielä toiselle, ennen kuin hänen kätensä lähtivät vaeltamaan toisen housunkaulukselle.

Tyttö lähti sitten käsiensä perässä alas, suudellen allaan makaavan pojan kehoa. Didi kävi toisen vatsalihakset läpi lähes yksitellen, hän halusi kiusata Andreasta tahallaan. Tytön rinnat painuivat vasten toisen ihoa, kun tyttö nuolaisi toisen navan ympärystä. Didin kädet pysyttelivät lähes paikoillaan, mutta muuten hän oli liikkunut lähemmäs toisen jalkoja jo. Hän virnisti Andreakselle, jolla oli varmasti tukalat oltavat. Lopulta Didi pääsi housun kaulukselle, ja suuteli hellästi sen alueen ihoa. Hän ei tosiaankaan pitänyt epätasa-arvosta, joten toisen housut saisivat lähteä.
"Nää on aika pahasti vielä tiellä", tyttö sanoi, ja lähti avaamaan sepalusta. "Mut sun on vähän autettava", tämä lisäsi. Jep, housuista ei helposti päästäisi eroon, mutta kyllä hän itsekseen pärjäsi aika pitkälle. Tyttö laski Andreaksen housut polviin, ja kapusi sitten takaisin toisen päälle, suudellen pojan huulia intohimoisesti.

"Oliko ikävä?" tyttö kuiskasi toisen korvaan ja hymyili.

Andreas vastaili tytön suudelmiin, mutta antoi toisen siirtyä huuliensa kanssa alemmaksi. Ei nuorukaisella ollut mitään sitä vastaan, että tuo seksikäs tyttö jakoi huomiotaan pojan vaivalla treenatulle kropallekin. Andreaksen hengitys pysähtyi välillä pieniksi hetkiksi, kun toisen suudelmat ja kosketukset alkoivat tuntua jo liian hyviltä. Olihan siitä aikaa, kun nämä viimeksi olivat tätä harrastaneet, eiväthän he vielä aiemmin edes ollut parikaan. Mutta nyt se oli jo virallisempaa, siis heidän välillä. Mutta siksi nyt jokainen kosketus sai pojan entistä intohimoisemmaksi ja entistä enemmän haluamaan vain juuri Didiä, juuri nyt, tässä hetkessä, tässä yössä.

Kun Didi oli päässyt jo navan kohdalle, ja suuteli sieltä, missä tiettävästi jo oli herkempi iho, henkäisi nuorukainen syvään. Toisen rinnat vasten omaa ihoa tuntuivat erittäin hyviltä ja Andreaksen teki mieli alkaa jo itse riuhtoa noita housuja pois päältä. Onneksi Didi kuitenkin pian avasi sepaluksen ja olo helpottui siinä hetkessä jo huomattavasti. Pian housut olivat polvissa ja siitä nuorukainen hivutti nuo ärsyttävät housut pois kokonaan. Kuitenkin vielä bokserit alkoivat silti kiristää pojan miehuutta, joka kovasti jo halusi päästä tosi toimiin.

Onneksi Didi palasi takaisin nuorukaisen luo ja Andreas vastasi tytön suudelmaan suudelmalla. Tässä suudelmassa kuitenkin kieli tuotiin mukaan ja nuorukainen tasasi äsken kiihtynyttä hengitystään suudelmien aikana. Nyt kuitenkin saisi tämä esileikki saada loppuaan, sillä poika paloi jo halusta tuntea toinen paremmin. Joten Andreas varovasti vaihtoi puolia ja oli nyt Didin päällä. Sitten nuorukainen antoi huuliensa vastaavasti nyt kulkea alemmas tytön keholla, päätyen hyväilemään hetkeksi toisen erittäin himottavia rintoja.

Tyttö nautti toisen hieman jo katkonaiseksi käyneestä hengityksestä, ei ollut epäilystäkään, etteikö Andreas olisi nauttinut hänen suudelmistaan ja kosketuksistaan. Didi osasi kiusata miehiä, kun sille päälle sattui, ja pystyihän tämänkin pieneksi kiusanteoksi lukemaan, mutta mieluusti hän jättäisi jo leikit sikseen ja siirtyisi itse asiaan. Ronskia ehkä, mutta hei, hänhän oli nainen, jolla oli seksikäs poikaystävä, joten miksi hän ei haluaisi siirtyä suoraan seksiin? Andreas heivasi avuliaasti housunsa jonnekin Didin matkatessa jo ylös toisen vartaloa pitkin. Hän oli oikeasti kaivannut toista, ja nyt kun he kerran seurustelivat, niin mikäs sen parempaa kuin kruunataan suhteen alku ihntohimoisella seksillä?

Poika otti kielensäkin mukaan leikkiin, joten tyttö päätti antaa oman kielensäkin tehdä tuttavuutta toisen kanssa. Suuremmat olivat mitä intohimoisempia, mutta kyllähän sitä voisi pian jo jatkaakin, eikös? Didi hämmästyi hieman, kun Andreas noin vain varoittamatta käänsi tilanteen toisinpäin. Vaikka tokihan tyttökin oli mielellään alla, mutta varoitus olisi ollut mukava. Tlanteessa ei tosin ollut mitään valittamista, sillä nyt oli Didin vuoro vaikeroida pojan alla! Hengitys muuttui hieman katkonaisemmaksi, kun pojan huulet seikkailivat yhä vain alemmas hänen kropallaan. Ja kuinka taivaallisila Andreaksen huulet tuntuivatkaan, kun poika jäi hyväilemään hänen rintojaan! Tytö huohotti jo turhankin kiihottavasti, hän halusi toista niin paljon. Didin nousi sitten hieman ylemmäs toisen alla, jotta sai vedettyä sukkahousunsa pois, ja heti perään pikkuhousutkin. Didin kädet seikkailivat toisen selällä ja lähtivät vetämään boksereita alaspäin.
"Mä haluan sut, nyt!" tyttö sanoi ja suuteli Andreasta vaativasti. Ja toinen saisi pitää kiirettä homman suhteen.....


AAMULLA

Didillä meni hetki, ennen kn hän tajusi missä hän oli. Ensin tyttö oli kauhistunut, että oli päätynyt jonkun idiootin luokse, mutta älytessään, että jätkä hänen vieressään oli Andreas, nousi hymy hänen kasvoillaan. Ja hymy vain kasvoi entisestään tytön muistellessa edellisen illan, ja yön, tapahtumia. Fakta oli, että hän, Didin Chapple, seurusteli aivan järkyttävän ihanan pojan kansa! Hänellä ei ollut mitään käsitystä kellosta, mutta sen Didin tiesi, että alhaalla oli laukku, jossa olisi tiukitarpeellisia tavaroita, ja ne hän hakisi.

Varovasti, ja toista herättämättä tyttö nousi ja kietoi lattialle joutuneen päiväpeiton vartalonsa ympärille. Ei kai hän nyt alasti kulkisi toisten taloissa! Didi kulki portaat alas nopeasti, mutta ylös hän tuli kassinsa kanssa sitäkin nopeammin. Kassi ei tosiaan ollut painava, joten Didi jätti sen maahan ja kömpi takaisin peiton alle, kiersi kätensä poikaystävänsä ympärille ja suukotti toisen niskaa.

AAMU

Andreas nukkui vielä sikeästi, kun Didi kipaisi käymässä alakerrassa. Nuorukainen tosin heräsi siihen, että kääntäessään kylkeään vieressä olikin enemmän tilaa kuin aiemmin. Andre avasi silmänsä varovaisesti ja nousi hieman katsomaan ympärilleen. Didin vaatteet olivat vielä lattialla, joten tuskin tyttö kaukana oli. Ei siis mitään huolta. Miehenalku painoi päänsä takaisin tyynyyn ja sulki vielä hetkeksi silmänsä. Pian poika kuitenkin tunsi Didin kädet ympärillään ja suukot niskassa. Nuorukainen kääntyi selälleen ja hymyili silmiään siristellen tuolle neitokaiselle.
"No huomenta kaunokainen, missäs ehdit jo käväistä?", Andrean kysyi sitten haukotellen ja nousi istumaan sängynpäätyä/seinää vasten. Poika veti tyttöystäväänsä kainaloonsa ja painoi huulensa toisen otsalle.

"Mä voisin tottua tähän, et saan herätä oman kullan vierestä joka aamu", Andreas jatkoi sitten onnellisesti mumisten ja hieroi toisella kädellään unihiekkaisia silmiään. Yht'äkkiä kuitenkin alhaalta alkoi kuulua koirien haukuntaa ja oven kolinaa. Mutta eikö perheen pitänyt tulla vasta paljon myöhemmin takaisin?
"Mitähän hittoa?", Andre totesi ääneen ja nousi nyt ylös sängystä. "Oota käyn kattoo mitä noi tuolla meluaa ja kuka tänne on tulossa, eihän porukoitten vielä pitäny tulla, eikä kenenkään muunkaan, kai"
Andreas puki päälleen vaatekaapistaan bokserit ja veti vielä jalkaansa löysät puuvillayöhousut. Sitten nuorukainen huusi koiriaan olemaan hiljempaa, jolloin ne hiljenivät, mutta vain hetkeksi.

Päästyään portaikkoon miehenalku huomasi kyllä perheensä tulleen. Pikkutytöt olivat juuri saaneet kenkänsä jalastaan ja juoksivat suuna päänä isoveljeään kohden. "KNUUUUUUUT!", kuului tyttöjen kuoro ja Andreas naurahti huvittuneena. Saatuaan halattua siskojaan poika katsoi kysyvästi äitiinsä.
"Mitä te täällä jo nyt teette? Eiks teidän pitänyt tulla vasta huomenna?", herra päätyi kysymään.
"No piti, mutta isälles tuli jotain tärkeetä täällä ja siksi piti jo palata nyt. Onko sillä jotain väliä?", äiti vastasi ja katsoi poikaansa hieman kysyvästi myöskin. Tytöt juoksivat Andreaksen ohi kohti pojan huonetta ja Andreas huomasi tämän.
"Ääää, tytöt elkää menkö nyt sinne!", Andre huudahti ja raapi päätään. Nyt sitä sitten paljastuttiin. Onneksi tytöt eivät nyt menneet huoneeseen vaan kääntyivät sitten kohti omaa huonettaan.
"Onks sulla joku vieras siellä? Anteeks, jos oltais tiedetty niin oltais voitu varoittaa tulosta", Andreaksen äiti sanoi nyt virnuillen ja katsoi nuorukaista. Andreas tyytyi nyökkäämään hieman häpeissään, ei kai tässä mitään noloa olisi. Mutta olisihan sitä mielellään vähän eritavalla Didin esitellyt perheelleen.
"Mmm.. no voi sitä niinkin sanoa, mut tää vieras saattaa olla täällä sit jatkossa useamminkin", Andreas vastasi nyt salamyhkäisenä ja kapusi portaat takaisin ylös ja meni huoneeseensa.

"Heh, porukat tuli himaan jo tänään.. Ei kai sua haittaa? Tai siis äiti alko jo väsäämään tuolla jotain aamupalaa, koska se haluaa ehdottomasti nähdä kuka mulla täällä on", Andre sanoi Didille ja kömpi nyt sängylle Didin vierelle antaen toiselle pikaisen suukon huulille.

Tyttö vastasi Andreaksen hymyyn omallaan, joka leveni entisestään pojan kysellessä, missä hän oli j ollut. Oliko edes söpöä? Tietysti, eikä vähempää juuri siksi, että kysyjä oli hänen oma poikaystävänsä, joka mitä ilmeisemmin oli jo kaivannut häntä.
"Mä käväisin vaan hakemassa kamat alhaalta", Didi sanoi hymyillen ja liikkui paremmin toisen kainaloon. Ikävästä oli turha edes kysyä, sillä Andreaksen hellä suukko, vaikkakin otsalla, kertoi oleellisen. Mieluusti Didikin olisi tosiaan vain maannut siinä, vaikka tänään olisi mentävä treeneihinkin ja soitettava. Läksyt voisi jättää tekemättä, tai yrittää jotain väkertää. Nyt tyttö vain nautti omistaan toisen turvallisessa kainalossa.

"Niin mäkin", tyttö totesi ja hymyili toisen unenpöpperöiselle ololle. Viimeksi seoli ollut toisinpäin; Andreas oli ollut se aamuvirkku. "Tästähän voitaisiin ottaa tapa", tyttö vihjasi sitten ja kurottautui suukottamaan Andreaksen huulia. Suukko oli kuitenkin jätettävä kesken, sillä Rhinesien alakerrasta alkoi kuulumaan äänekästä haukkumista ja ovien kolinaa. Vaistomaisesti tyttö veti peittoa paremmin ympärilleen, hänhän oli hitto vie alasti!, sekä nojautui taaemmas. Didi vain nyökytti pojan sanoille, hymyillen pienesti kun Andreas veti vaatteet ylleen. Jumalauta, jos siellä olisi joku ryöstäjä, kun kerran Andreaksen porukoidenkaan ei kuulunut vielä palata. Ja kaupungissa kuulemma liikkui paljon murtovarkaita.
"Ole varovainen!" Didi huudahti ennen kuin poikaystävä katosi ovesta ulos. Koirat olivat hiljenneet pojan käskystä, mutta brunette ei pystynyt rentoutumaan. Hän veti polvensa koukkuun ja toivoi parasta.

Mutta eipä aikaakaan kun Andreaksen siskojen huuto kiiri yläkertaan ja Andreaksen sängyllä kyyhöttävän Didin korviin. Ei hän yleensä ollut näin huolissaan asioista, mutta jos sisään olisikin tullut ryöstäjäjoukko Rhimesien sijaan, hän olisi ollut aivan kauhuissaan. Tyttö laski jalkansa sängylle, mutta nojasi yhä sen päätyyn. Onneksi kaikki oli kääntynyt parempaan suuntaan. Didillä ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä alhaalla käytävästä keskustelusta. Sitten Didi erotti Andreaksen huudahduksen, tai no osan siitä, ovi eristi mukavasti, sekä nopeita askelia. Vittu! Olivatko kaksoset tulossa tänne? Tyttö veti peittoa yhä vain enemmän vartalonsa peitoksi. Miten hän selittäisi about viisi vuotiaille tytöille miksi hän makasi peittoon kääriytyneenä heidän isoveljensä sängyssä? Ei mitenkään, ja sitä Didi pelkäsi sillä hetkellä. Traumatisoituisivat vielä, tyttöparat.
Askeleet eivät kuitenkaan tulleet enää lähemmiksi, joten Didi arveli tyttöjen menneen johonkin toiseen huoneeseen. Hän huokasi helpottuneesti. Rauhallinen hän ei kuitenkaan ollut, ei aivan. Hän ei tosiaan haluaisi tulla yllätetyksi tällä tavalla, varsinkaan tuoreen poikaystävän perheen! Mutta jos tyttö olisi tiennyt mitä Andreas kertoi äidilleen, olisi kasvoilla loistanut hyvin suuri ja onnellinen hymy. Vaan epätietoisuus oli epätietoisuutta ja siitä ei päässyt mihinkään. Didi oli jo valmis peittelemään itseään vieläkin paremmin kuullessaan askelia, mutta rauhoittui silminnähden älytessään tulijan olevan Andreas. Didi hymyili toiselle hivenen vaivautuneena, mutta helpottuneesti yhtäkaikki.

Poika palasi hänen vierelleen ja suukko tuntui hyvältä aluksi säästävän tilanteen vuoksi. Sen verran Didi oli sisäistänyt, että Andreaksen äiti väsäsi jonkin sortin aamiaista heille, ja ilmeisesti poika toivoi, ettei tilanne haitannut häntä kovasti.
"Ootko sä ihan höpsö?" tyttö kysyi: "Ei tää tilanne haittaa mua lainkaan, teidän talo, joten mä sopeudun tähän." Didi suuteli vielä poikaystäväänsä lempeästi. "Onneks mulla on varavaatteita mukana, niin ei tartte mennä sun vaatteissas", Didi lisäsi vielä ja peitto ympärillään liikkui pois Andreaksen viereltä ja jalkeille. Hieman hankalan näköisesti tyytyä keräsi hujan hajan lennelleet tavaransa ja kasasi ne sohvalle, jonka viereen oli jättänyt kassinsa aamulla. Rintaliivejä voisi vielä käyttää, muut menisivät kotona pesuun. Didi kaivoi laukustaan esiin pienemmän laukun, jossa oli hygieniatarpeet, sekä printtikuvioisen t- paidan ja hieman polven ylittävät yöhousut. Hänen oli nimittäin ollut tarkoitus jäädä yöksi edellisiltaiset bileet järjestäneen tytön luo yöksi, mutta, onneksi, suunnitelmat olivat muuttuneet.

Didi istuutui sohvalle ja puki ensin päällensä alusvaatteet, jonka jälkeen hän laittoi housunsa jalkaan. Rintaliivit vain ylävartalonsa peittona tyttö kaivoi pikkulaukusta deodorantin ja harjan sekä ponnarin. Didi laittoi tavaransa kassiin, deodorantti kuivui siinä sivussa, jonka jälkeen hän laittoi hiuksensa löysälle nutturalle niskaan. Paita päälle ja hän oli valmis tapaamaan loputkin Rhimesien perheestä. Tyttö käveli sängylle ja istuutui sen reunalle.
"Ootko sä valmis?" hän kysyi hymyillen aurinkoisesti. Hampaat pitäisi nyt jättää harjaamatta, mutta mitä sitten? Eivät kai kenenkään vanhemmat sellaiseen olleet kuolleet? Toivottavasti eivät...

Andreas olisi voinut jäädä Didin vierelle vaikka koko päiväksi, mutta ilmeisesti sitä olisi taas laittauduttava ihmiseksi ja mentävä jossain vaiheessa esittelemään tyttöystävä perheelle. Andreas vain saattoi kuvitella, miten hössöttävä ja innoissaan hänen äitinsä olisi. Tai varmasti hän aavisti tytön olevan Didi, koska olihan nuorukainen toisesta puhunut ja viettänyt aikaa jonkin verran hänen kanssaan. Eikä Andreas jaksanut muutenkaan stressata nyt tällaistä pientä asiaa, saihan hän nyt olla niin paljon Didin kanssa kun halusi.
"Taidan mä vähän olla", Andre vastasi tytön kysymykseen oliko hän höpsö. Miehen alku vastasi sitten toisen pikaiseen suudelmaan, ennen kun antoi tytön karata viereltään. Siihen Andreas jäi nyt hetkeksi yksin makaamaan, ilman peittoa. Didi kun oli alkanut jo pukeutumaan.

Andreas katseli toisen pukeutumista hymyillen ja nousi puoli-istuvaanasentoon sängyn päätyyn nojaten. Nuorukainen pörrötti jo valmiiksi pörröistä pehkoaan ja venytteli sitten raukeana. Kai hänenkin olisi pakko pukea jotakin fiksumpaa päälle. Vaikka kotonaan hän nyt olikin. Kuitenkin Didi oli ollut nopeampi kuin Andreas oli ajatellut ja tyttö oli jo valmis, ja Andre oli vasta nousemassa sängystä.
"Kohta oon valmis", nuorukainen vastasi Didille kömpien tämän vierestä ylös ja painoi matkalla suukon toisen niskaan. Sitten nuorukainen kaivoi kaapistaan itselleen puhtaan paidan ja shortsit vedettiin jalkaan. Hiuksia sudittiin hieman parempaan kuosiin ja nuorukainen laittoi itsekin deudoranttia kainaloonsa. Eihän hän nyt halunnut haista pahalle Didin läheisyydessä.
"Noni, mennääks alas", Andreas kysyi sitten ojentaen kättään Didin suuntaan ja nappasi tytön pyöräyttäen lähelleen. Miehenalku painoi tiiviin suudelman tytön huulille kuin rohkaisuksi ja lähti sitten heitä johdattamaan kohti alakertaa keittiötä.

"Tytöt, äiti, isä, tässä on Didi, varmaan tiedättekin", Andreas totesi sitten päästyään neidon kanssa keittiön ovelle ja hymyili perheelleen. Koirat alkoivat hyöriä taas jaloissa, vaikkakin ne olivat jo tottuneet tytön läsnäoloon. Kuitenkin jokin sai ne taas innostumaan. Sitten miehenalku johdatti Didin istumaan keittiön pöydän ääreen ja istahti sitten istumaan. Äiti oli laittanut kaikkea mahdollista taas tarjolle, oli tuoreita croisantteja, sämpylää, kaikkea niiden kanssa, tuoremehua, teetä ja kahvia. Tuoreita hedelmiäkin oli tarjolla, vaikkea Andreas niitä voinutkaan syödä. Muut perheenjäsenet söivät senkin edestä.
"No Didi, onhan meidän Knut ollut kiltisti täällä?", Andreaksen äiti kysyi sitten leikkisästi toiselta.

Poika ei selvästi ollut yhtä nopea liikkeissään kuin tyttöystävänsä. Didi katseli virnistellen Andreasta, joka makoili yhä sängyssä, ilman peittoa, eikä näyttänyt kiirehtivän porukoidensa tapaamista. Toinen oli kuin olikin hieman höpsö, kuten oli myöntänyt, vaikka eihän oman perheen näkeminen ollut mitenkään pelottavaa tai jännittävää. Paitsi ehkä nyt, kun olisi esiteltävä tyttöystävä perheelle näin yht'äkkiä. Mutta Didille pojan perheen tapaaminen olisi hyvin suuri askel näin nopealla ajalla, ja tällaisessa tilanteessa! Pitäisi vain muistaa hymyillä, olla positiivinen ja luoda hyvä vaikutelma. Eihän hän haluaisi olla ei-toivottu tyttöystävä Rhimesien pojalle.

Didi oli tosiaan ollut nopeampi kuin Andreas, mutta se ei haitannut tyttöä. Saisipahan vielä hetken panikoida, ennen kuin menisi esittäytymään pojan vanhemmille ja siskoille. Apua! Didi olisi hyvin mieluusti esittäytynyt heille jotenkin muuten, mutta minkäs teet? Tyttö hymyili toisen vastaukselle ja suukkoon niskassa.
"Hyvä, ei tartte sun porukoittes kauaa odotella", tyttö sanoi huolettomalla äänensävyllä, mutta oikeasti tytön sisällä myllersi hieman. Se oli varmaan normaalia, mutta poika otti asisan niin rauhallisesti, ettei Didikään pystynyt panikoimaan toisen ollessa niin rauhallinen. Kun poika oli valmis, tyttö tarttui ilomielin ja hymyillen toisen käteen. Suudelma Andreaksen huulilta vapautti Didin täysin, hän olisi valmis kohtaamaan muun perheen.
"Mennään", tyttö kuiskasi sitten toisen korvaan ja lähti kulkemaan Andreaksen rinnalla kohti alakertaa. Didi taikoi kasvoilleen tavallista iloisemman, suloisemman ja luonnollisemman hymyn, jotta ensivaikutelma olisi hyvä.

"Huomenta", Didi sanoi iloisesti. Tyttö pysytteli tiiviisti Andreaksen vieressä; olo tuntui jotenkin turvallisemmalta siinä. Koirat alkoivat hyöriä jaloissa, mutta brunette pyrki pitämään itsensä rauhallisena ja suunsa hymyssä. Hänen ei tulisi missään nimessä näyttää tuntevansa oloaan epämukavaksi nelijalkaisten seurassa. Didi istuutui Andreaksen viereen keittiön pöydän ääreen, jolle Andreaksen äiti oli kasannut kaiken maailman aamiaistarvikkeita. Tyttö katseli hitusen hämillään poikaystävänsä perhettä, johon hän ei tuntunut kuuluvan, ainakaan vielä. Mutta onneksi Kajsa rikkoi hiljaisuuden.
"On", tyttö vastasi hymyillen niin poikaystävälleen kuin tämän äidillekin. "Andreas esittelikin jo mulle tämän teidän ihanan talonne jo eilen", tämä jatkoi sitten vielä hymyillen. Apua! Ei Didi yleensä panikoinut tällaisissa tilanteissa, paitsi ettei hän ollut ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa. Nyt hänen pitäisi rauhoittua ja olla oma luonteva itsensä.

//Pahoittelen tämmösii pitkiä vastausaikoja, mutta nyt on vähän semmonen tilanne tässä. Mut tosiaan en oo mihinkään täältä katoamassa, toivottavasti vaan jaksat välillä odotella vastauksia :l

Andreas oli ottanut hellästi kiinni toisen lantiolta, kun he olivat päässeet portaat alas. Juuri ennen keittiöön saapumista nuorukainen oli vaivihkaa nuuhkaissut toisen ihanalta tuoksuvia hiuksia. Vaikka nuorukainen näytti rauhalliselta, niin kyllä häntäkin jännitti. Ei se, että miten perhe ottaisi tytön vastaan, sillä sehän oli selvää että hyvin, mutta noin muuten. Onneksi Didiä ei tarvinnut yhtään hävetä tai miettiä osaisiko toinen käyttäytyä. Tyttö oli jo omissa piireissään varmasti koulutettu turvalliseen small talkkiin ja kaikkeen muuhunkin sosiaaliseen tapahtumaan ihmisten kanssa.

Miehen alku katsoi äitiään ilmeellä, joka kertoi ettei kaikkea tarvitsisi sitten udella ja kysellä. Saati selitellä jotakin lapsuuden noloja tapahtumia. Eiköhän ne ehtisi muulloikin kertomaan, jos niin haluaisi. Kunhan nyt nuori pari vain saisi syödä aamupalan suht rauhassa.
"Äiti, kylhän sä nyt tiedät että ainahan mä oon kiltisti", Andreas naurahti sitten kun Didi oli vastannut. Paitsi mitä nyt joskus bileitä oli saatettu vähän järjestää tai vastaavaa. Mutta ei koskaan mitään ollut hajonnu tai mennyt rikki.
"No hyvä että esitteli, että osaat sitten sinäkin olla kuin kotonasi täällä jatkossakin", Andreaksen äiti naurahti rennosti ja tarjosi sitten leipäkoria kohti Didiä ja Andreasta. Miehen alku nappasi korista yhden tuoreen croissantin ja halkaisi sen kahtia. Croisantille levitettiin marmeladia ja kahvin sekaan kaadettiin tilkka kermaa. Näin erikoisaamiaisen kunniaksi. Sitten nuorukainen käänsi katseensa pikkutyttöihin jotka kikattelivat keskenään ja katselivat Didiä ihaillen.
"Tytöt, ei oo sopivaa kikatella kahdestaan, kertokaa nyt mikä on niin hassua", Andre kysyi sitten kulma koholla ja kaksoset hiljenivät hetkeksi. Kohta Lisa kuitenkin kapusi tuoliltaan ja saapui Andreaksen viereen ja kurottautui kuiskaamaan pojan korvaan jotakin. Nuorukainen naurahti sitten lempeästi ja katsoi Didiin.
"Tytöt haluisivat, että jos sä voisit laittaa niiden hiukset jotenkin kivasti ennen kun lähdet", Andre sanoi sitten hymyillen Didille ja hörppäsi kahvistaan kulauksen.

// ei se mitään, koska näemmä mullakin nää vastaukset kestää.. köh, köh (: //

Tyttö katseli paikaltaan Andreaksen perheeltä, joka oikeasti oli kuin suoraan jonkun lifestyle-lehden sivulta. Eli aivan toisenlainen kuin Didillä itsellään oli ollut. Pojan pikkusiskot vaikuttivat todella suloisilta ja herttaisilta, ja olivat mitä ilmeisemmin tärkeitä ja rakkaita Andreakselle, ainakin Didi oli niin päätellyt jo aikaisempien keskustelujen perusteella. Eikä se oikeastaa ollut mikään ihme, niin suloisia kaksoset olivat. Tyttö hymyili heille sitten vaivihkaa päätyen sitten tarkkailemaan poikaystävänsä vahempia. Andreaksen isä näytti hyvin perinteiseltä amerikkalaismieheltä, mutta Kajsa, pojan äiti, oli hyvin kaukana amerikkalaisesta naisihanteesta kuin olla ja voi! Mutta ilmeisesti hän oli hyvin pitkälti ruotsalaisten ihanteiden mukainen valloillaan olevine vaaleinen hiuksineen, jotka olivat ilmeisesti periytyneet kaikille lapsille. Didi palasi sitten tilanteen tasalle pöytäkeskustelun suhteen ja hymyili Andreaksen vastaukselle. Mutta Kajsan vastaus oli aivan puun takaa! Tai siis ei Didi aivan sellaista ollut odottanut. Tyttö vilkaisi syrjäsilmällä poikaystäväänsä, ja oli varmasti hyvin puusta pudonneen näköinen, sillä kukaan ei ollut aikaisemmin antanut hänelle sellaista vastaanottoa. Yleensä poikaystävien äidit olivat vain katsoneet häntä pitkin nenänvarttaan ja olettaneet hänen olleen vain nopea hoito (mitä jätkät olivat hänelle yleensä olleet). Että tämä oli uutta Didille. Tyttö hymyili sitten Kajsalle.
"Ehkä te sitten näette mua jatkossa useamminkin täällä", Didi vastasi sitten hymyillen nyt sitten vuorostaan Andreakselle. Tyttö nappasi Kajsan ojentamasta leipäkorista croissantin Andreaksen jälkeen. "Kiitos", tyttö sanoi sitten, ja halkaisi croissanttinsa kahtia. Tuskin kukaan pistäisi pahakseen, vaikka hän söisikin käsin. Koska oli turhaa hienostelua syödä aamiaista kotona haarukalla ja veitsellä. Tyttö tosin ei laittanut croissanttinsa väliin mitään, vaan haukkasi siitä pienen suupalan. Didi kaatoi sitten itselleen appelsiinimehua lasiin ja koetti käyttäytyä mahdollisimman normaalisti Rhimesien aamiaispöydässä.

Normaali, tai ainakin se "normaali" johon Didi oli tottunut, oli kuitenkin kaukana. Tyttö kiinnitti huomionsa Lisaan ja Linneaan, jotka kikattelivat ja katselivat häntä. Ei se Didiä liiemmin haitannut, huvitti vain hieman, joten hän hymyili tytöille (mikä saattoi olla virhe....). Andreaskin oli sen huomannut, ja huomautti sitten siskoilleen asiasta. Toinen kaksosista nousi sitten pöydästä ja kipitti sitten isoveljensä luo (että Andreas näytti suloiselta siskonsa kanssa!) ja kuiskasi jotakin pojan korvaan. Tyttö ei yrittänytkään ottaa sanoista selvää, sillä pikkutyttöjen salaisuuksien onkiminen ei tiennyt hyvää. Didi kohotti sitten toista kulmaansa Andreaksen naurahdettua siskonsa sanoille. Tyttö hämmästyi siskojen ehdotuksesta hieman, mutta hymyili asiasta sanomaan tulleelle siskolle leveästi.
"Tietysti mä voin laittaa siskojes hiukset, mutta mä joudun varottamaan, etten oo kovin hyvä siinä", tyttö vastasi sitten Andreakselle. Didi kääntyi sitten toisen kaksosista puoleen ja sanoi: "Mä lupaan laittaa teidän hiukset ennen kuin mä lähden." Sitten Didi hymyili vielä toisellekin siskolle, joka oli jäänyt istumaan paikoilleen. Kumpikohan oli kumpi? Siitä tytön pitäisi vielä ottaa selvää.

//Ehkä tän pelin voi lopetella ja suunnitellaan taas jotain uutta? : D Vai kuis? No kuitenkin sun päätökseen sen jätän, eli lopeta jos haluat, jatka jos haluat. Kumpi vaan kelpaa : D

Tytöt innostuivat hiustenlaitosta niin, että eivät malttaneet enää syödä. No onneksi aamupala alkoikin olla jo kunkin osalta syöty. Kai? Ainakin Andreas oli syönyt ja juonut ihan tarpeeksi yhdelle aamulle. Kajsa nousi pöydästä ja alkoi kerätä käytettyjä astioita pois pöydältä. Ensiksi hän otti pikkutyttöjen astiat ja työnsi tuolit pöydän alle siististi. Andreas joi vielä kahvinsa loppuun ja katsoi sitten Didiä.
"Pitäisköhän meidän mennä kattoo mitä ne kaksoset siellä jo touhuaa?", tämä kysyi sitten hymyillen tyttöystävältään ja suukotti toista pienesti poskelle. Andreas saattoi tuntea äitinsä myhäilevän hymyn niskassaan, muttei kääntänyt katsettaan pois Didistä. Nuorukaisen isä sen sijaan oli jo uppoutunut lukemaan päivän lehteä, eikä välittänyt erikoisemmin mistään ympärillä tapahtuvasta. Kajsa tosin ei tykännyt, että lehteä luettiin ruokapöydässä, etenkin kun oli vieraita. Nainen kaveli miehensä selän taakse ja painoi päänsä toisen olalle.
"Kulta, jos menisit lukemaan vaikka olohuoneeseen, meillä on vieraitakin", Kajsa totesi. Andreas naurahti äidilleen ja katsoi isäänsä hymyillen. Näköjään hieman piti silti olla hienostunut kun oli Didi paikalla. Ehkäpä ajankuluessa hienostelukin kaikkoaisi.

Andre nousi sitten ylös tuolilta ja veti Didin tuolia taaksepäin, jotta toinen pääsisi helposti pois siitä. Olohuoneen puolelta alkoi jo kuulua supinaa ja meteliä, ilmeisesti tytöt olivat käyneet keräämässä kaikki maailman hiusjuttunsa huoneestaan ja saapuneet alakertaan. Andreas käveli olohuoneeseen ja istahti sohvalle nauraen pienesti.
"Ootte te kans kyl yksii, koittakaa nyt olla pelottelematta Didiä heti kaikilla tekemisillä. Eihän se kohta uskalla tulla tänne, kun te vaan pyydätte sitä tekemään teidän kanssa kaikkea", Andre totesi siskoilleen ja samalla koirat pomppasivat pojan viereen kiehnäämään.
"Didi! Didi! Laitathan meille oikein hienot hiukset, niiku sulla!", tytöt melkein huusivat innosta tuolle isoveljensa tyttöystävälle.

// mä voin vaikka lopetella, niin päästään suunnittelemaan jotain uutta ja pahoittelen tuota jäätävää loppua -.-'' //

Pikkutyttöjen innostuneisuus tarttui myös Didiin, joka alkoi jo odottamaan asiaa. Juttu oli sinänsä outo, sillä yleensä hän ei tällaisia juttuja tehnyt, eikä hän ollut varma olivatko Andreaksen pikkusiskotkaan tällaiseen tottuneet. Tyttö alkoi sitten miettimään syömisen lomassa, olivatko Andreaksen aikaisemmat tyttöystävät saaneet tälläistä vastaanottoa ja olivatko esimerkiksi Lisa ja Linnea hyväksyneet heidät kuinka nopeasti ja näin. Joutuisiko hän siis kilpailemaan poikaystävänsä edellisten tyttöystävien kanssa? Siitä ei ollut varmuutta, sillä kaksoset olivat vielä aika pieniä ymmärtääkseen tällaisia, mutta Kajsa ja Jim saattaisivat verratakin. APUA! Nyt hänen vain pitäisi käyttäytyä luonnollisesti ja näin, niin kaipa hän selviäisi ja osoittaisi olevansa kelpo tyttöystävä. Didi oli huomaamattaan syönyt koko croissanttinsa loppuun, joten kun Andreas lopetti ja katsahti häneen, tyttö hymyili ja joi sitten lasinsa tyhjäksi. Toisen ehdotus hyväksyttiin hetimmiten, sillä molemmat olivat jo syöneet ja kaksosetkin varmasti jo odottaisivat häntä. Nyt vain pitäisi keksiä miten hän laittaisi tyttöjen hiukset, sillä hänhän ei ollut mikään kampaaja....
"Mennään vaan", tyttö vastasi. Hänestä oli ikävää jättää astiat siihen toisten vaivoiksi, mutta ehkä nyt tämän kerran. Hänhän oli vieras, eikä kovin moni äiti pitänyt siitä, jos astianpesukoneessa olivat astiat väärin sijoiteltuina. Ainakin niin Didi oli asian ymmärtänyt, joten toivottavasti tämä ei jättäisi huonoa kuvaa hänestä. Kajsa oli selvästi perheen pomo, sillä aamiaisella ei mitä ilmeisemmin saanut lukea lehteä. Didi hymyili vaivihkaa Andreakselle, sillä tilanne oli tuttu hänellekin. Okei, James ei lukenut lehteä pöydässä, mutta vieraillessaan Connien luona Portlandissa, valitti täti aina miehelleen, ettei pöydässä saanut lukea. Mutta oikeasti täti oli ainoa, joka asiasta välitti, muille se oli se ja sama. Ja epäilemättä niin oli täälläkin

Tyttö nousi sitten tuolilta, työntäen sen sitten takaisin pöydän alle. Olohuoneessa oli selvästi touhu jo alkanut, sen verran meteliä ja supinaa sieltä kuului. Tyttö käveli Andreaksen perässä olohuoneeseen ja naurahti sitten sille tavaramäärälle, minkä kaksoset olivat sinne raahanneet. Oli pinniä ja pantaa, ponnareita kymmenissä eri väreissä ja harjoja puoli tusinaa! Miten paljon kaksi pientä lasta tarvitsikaan hiusten laittoon? Didi hymyili sitten pikkutytöille, joita Andreas hieman nuhteli. Tosin tyttöjä se ei tuntunut vaivaavan.
"Älkää kuunnelko tuota, eihän se tiedä mitään hiusten laittamisesta", Didi vastasi sitten ja istuutui lattialle tyttöjen viereen. Tyttöjen kehut saivat Didin hieman hämilleen, sillä sillä hetkellä hänen hiuksensa eivät olleet kovinkaan ihmeellisesti.
"Mä en varmaan tällästä teille saa, mutta mites ois letit? Mä tiedän muutaman hienon lettikampauksen?" tyttö ehdotti sitten ja otti kamman käteensä. "Noniin, kumpi tulee ensin?"

Didi ei ollut varma kumpi kaksosista oli kumpi, edelleenkään!, mutta ainakin hän oli onnistunut laittamaan molemmille hauskat letit. Lisa oli saanut kaksi kalanruotolettiä ja vaaleanpunaisia ja violetteja ponnareita ja pinnejä ympäri päätään, ja Linnea oli saanut yhden "amerikkalaisen letin", eli ranskanletti mutta päinvastoin (letti jää koholle, eikä painu peittoon), sekä keltaisia ja pinkkejä pinnejä. Didi oli sitten vielä nostanut letit ylös ja taiteillut niistä pieniä nutturoita. Tytöt olivat selvästi tyytyväisiä lopputulokseen, ja niin oli Didikin. Sitten tyttö tuli katsoneeksi kelloa, joka oli joko väärässä tai sitten aivan liikaa! Hänen olisi ehdittävä uintitreeneihin! Tyttö nousi sitten ja ilmoitti kohteliaasti ja pahoitellen, että hänen olisi lähdettävä, jotta ehtisi treeneihin. Didi lähti sitten hakemaan tavaroitaan Andreaksen huoneesta, vaihtaen samalla vaatteensa. Didi kiitti Andreaksen vanhempia aamiaisesta, halasi kaksosia ennen lähtöään ja suukotti poikaystäväänsä, hätisteltyään hetken koiria jaloistaan Didi astui ulos ovesta. Tyttöä harmitti lähteä, mutta pakkohan se oli. Rhimesit saisivat tosin tottua siihen, että häntä näkyisi varmasti melko paljon heillä. Tyttö lähetti vielä lentosuukon ikkunassa vilkuttaville kaksosille ennen kuin peruutti autonsa tielle ja kaasutti pois.