vähän liikaa on just sopivasti

- rtw & Jetsam ~ -

Päivän aikana oli kertynyt taas reilu määrä ärtymystä Snaken mieleen. Joten vaihteeksi, tupakkatauon paikka. Kopilla oli muutama tuttu, vaikka Snaken puolesta olisi saanut olla olematta. Ihmisillä oli vain tapana käydä puuduttavan rasittavan raivostuttaviksi silloin, kun Snake oli tarpeeksi ärtynyt. kuten esimerkiksi vaikka juuri tällä hetkellä. Puolituttuja, joiden nimiä mustatukkainen poika ei jaksanut muistaa. pitivät kai Snakea hyvänäkin kaverina, mutta pahis itse olisi ehkä juuri ja juuri tunnistanut tuntevansa jotenkin. No, elämä oli sellaista ja ihmiset erilaisia. Ja ne harvoin ymmärsivät yhtään mitään. Joku erehtyi kysymään jotain turhaa Snakelta, eikä poika oikeastaan kysymystä kuunnellut. Heitti vain puhutellutta natsalla ja sytytti uutta valmiiksi käärittyä sätkää.

Enää erittäin minimaalisen ohut säie hermonauhaa jäljellä… Jos se katkeaisi, mikä tulisi pian tapahtumaan, olisi helvetti irti. Snake pärjäisi tarpeeksi julmistuessaan ihan kevyesti yksin kaikille viidelle normaalikokoiselle jätkälle. Kapinallisia, muutama pahis, friikkejä ja rokkareita, mitä väliä? Snake pieksisi kaikki, jos ne eivät pian katoaisi tai ainakin pitäisi turpaansa ummessa.

Taivaalla oli mursun muotoinen pilvi ja sekös vasta olikin riemastuttava asia jos Jetsam Doylelta kysyttiin. Hän oli livahtanut ulos takaovesta ja nyt kiertänyt koko koulun vain katsellakseen taivasta. Ja sitä mursun muotoista pilveä. Pariinkin otteeseen hän oli meinannut kävellä suoraan lampputolppaa päin mutta sen siitä sai kun ei katsonut kävellessään eteensä vaan sen sijaan ylöspäin. Mielenliikkeistä sitten oli turha edes alkaa puhua, tänään nimittäin Jetsamilla laukkasi mielikuvitus sen hitonmoista tahtia ettei hän meinannut pysyä siitä perässä itsekään.

Lopulta nuorukainen kyllästyi taivaaseen koska mursun muotoinen pilvi ei ollut muuttanut muotoaan miksikään ja sekös harmitti, siitähän olisi voinut tulla vaikka mitä jännää. Eteensä katsoessaan käynnin linjasta tuli huomattavasti suorempaa siinä missä hän äskettäin oli kulkenut käytännössä siksakkia ja koulun ohitse kulkevissa ihmisissä herättänyt suurtakin hilpeyttä mitä itse ei ymmärtänyt lainkaan. Eivätkö ne itse koskaan kävelleet siksakkia ja katselleet taivasta (ja etenkin jännittävän näköisiä pilviä)?

Etupihalla sitten hän näki jonkun tutun tupakoivan hahmon ja oitis tajusi kuka se siellä veteli todennäköisesti vittuuntuneena todennäköisesti hermosavuja. Jetsam hymyili. Snake oli vähän sellainen. Sellainen omaperäinen. Tarvitseeko edes erikseen mainita, että sinnehän sitten vei friikkipojan matka, tervehtimään poikaystäväänsä ja yhä hän hymyili.
"Hei", hän sanoi tultuaan Snaken luo, "taivaalla on mursun muotonen pilvi ja sä poltat taas." Yhä hän hymyili ja kuten oli tavaksi muodostunut, pussasi tervehdykseksi Snaken poskea.

//tuli muuten yllättävän nopeasti vastaus//

Snaken hermoja kiristi jo hälyttävästi. Sisällä päässään hän pyrki keskittymään siihen, että laskisi yhdestä kymmeneen, vaikkei oikeasti uskonutkaan sen auttavan niin mitään. Pelastus tuli yllättävältä, tai vähemmän yllättävältä, taholta. Ja tuo taho vain tupsahti siihen eteen jostakin, ei Snake ollut toista aiemmin huomannut lainkaan.
Jetsam veti mustatukkaisen pahiksen huulia reilusti ylöspäin, melkein hymyyn. Tai ei kuitenkaan ihan, pikemminkin siihen ominaiseen myrkylliseen virneeseen. Toinen pussasi poskea ja jäölleen Snaken maailma oli jotenkuten akselillaan. Lävistetyt huulet koskettivat kevyesti toisen huulia, tupakan natsa nakattiin mäkeen. Eikä se osunut lähellekään tuhkakuppia.
“Joo”, tuo murahti yksinkertaisesti kuitaten kuulleensa.

Mustatukka rekisteröi ulkopuolelta vain ääniä heidän kuplansa sisään. Hämmentynyttä höpinää ja tirskahtelua, pian jopa ilkkumista, vaikkei kovinkaan pahantahtoista sellaista. Se kuitenkin riitti Snakelle, jotta tuo saattaisi teurastaa kaikki kopissa majaansa pitävät ihmiset. Tietenkin Jetsamia ja itseään lukuun ottamatta.
Ruskeasilmäinen mulkaisi ilkeyttä tihkuvasti taakseen hiljentäen siten muutaman tyypin.

Jetsam hymyili hajamielisen näköisenä Snaken myrkylliselle virneelle joka hänen kasvoillaan jälleen oli, ja sille että pahis heitteli tupakan natsat ihan mihin sattuu. Ei, ei haittaisi ainakaan kovin paljon. Hän seisoi siinä Snaken vieressä ryhti suorana, tai, mitä nyt vähän väliä heilutteli toista jalkaansa ja siirteli painoaan levottomasti puolelta toiselle. Jetsamilla oli tänään paitsi levoton mielikuvitus, myös levottomat jalat. Hän tajusi unohtaneensa laukkunsa käytävälle. Mutta oliko sen nyt niin väliä, hän joutuisi vielä palaamaan sinne kuitenkin.

Sitten Snake alkoi mulkoilla joitakin heidän takanaan, jotka ilmeisesti tirskuivat heille. Heti tuli hiljaisempaa. Ehkä Snaken mulkaisut olivat niistä jotenkin uhkaavia. Hauskaa, ajatteli Jetsam.
"Vituttaako kautta vituttiko sua eli mitäkuuluu?" hän tiedusteli sitten Snaken vointia hyvin jetsamdoylemaiseen sävyyn muttei kuitenkaan lainkaan ärsyttävästi. Hän tarttui määrätietoisesti Snaken kädestä ja veti häntä vähän kauemmas muista tupakkapaikalla olijoista ihan vain siitä periaatteesta että hän halusi etäisyyttä. Nuo saisivat tirskua aivan miten niitä huvitti, se oli sitten niiden ongelma siinä vaiheessa.

"Meillä oli ranskassa sijainen. Se oli kurja ihminen", sanoi Jetsam sitten, "se antoi mulle jälki-istuntoa koska mä en mennyt tuolille. Se oikea opettaja tietää että mä en halua tuolille. Eikä se osannut ranskaa. Se oli vaan joku sijainen", hän jatkoi yhyysijainen-angstaustaan. Jetsam ei koskaan ollut pitänyt sijaisista.
"Mä en muuten aio mennä siihen jälki-istuntoon koska se on turha eikä huvita mennä turhaan jälkkään", hän sanoi vielä aiheeseen liittyen ennen kuin vilkaisi taivaalle. Se mursu oli siellä vieläkin.

Oli perinpohjaisen outoa, että Sbake Lee kykeni ajattelemaan hyvää ainoastakaan maan pintaa tallaavasta älyllisestä. Ja hän ajatteli omalla tavallaan paljonkin hyvää juuri tästä nimenomaisesta friikistä, nimeltään Jetsam Doyle. Hänestä vain ei ollut sanomaan mitään sen tyylistä ääneen. Ei ollut lainkaan Snaken tyylistä sanoa ääneen mitään, mikä millään tavoin liittyi hänen tunteisiinsa.
Toinen uteli omaperäisellä tyylillään Snaken kuulumisia, mihin kaksikon harvasanaisempi osapuoli kohautti hieman olkiaan. Mieli teki painaa poikaystävä vasten seinää ja suukottaa, mutta ei sekään lainkaan Snaken tapaista. Hän vain ei osannut, siinä kaikki.
Mustatukka tarttui toista kädestä ja kiskoi Sb´naken kauemmas kopista, mikä oli kaiketi parasta kaikille. Ainakin hyvänpäiväntuttujen terveydelle.

Jetsam avautui sijaisestaan ja Snake kuunteli, kurtisti kulmiaan ja näytti tyytymättömältä. Jälki-istuntoa Jetsamille siitä, ettei tuo istunut tuolilla, oli järjetöntä. No, kuka tahansa normaali ihminen olisi käskettäessä istunut tuolilla, mutta kuka tahansa muu kuin tämä kyseinen friikkipoika olisi jo yllyttänyt Snake Leen kimppuunsa väkivaltaisessa mielessä. Jetsam oli poikkeus epäviralliseen, mutta ehdottomaan sääntöön.
“Ei sun tarvi mennä”, Snake vahvisti. “Ketään typeriä mistään mitään tajuamattomia sijaisia kannata kuunnella”, poika tokaisi ja kosketti kevyesti Jetsamin poskea, käsi valui toisen lantiolle, johon jämähti noin muuten vain.
“Ja jos se vielä kiusaa sua, niin mä hakkaan sen”, pahis ilmoitti. Niin luonnollista Snakelta. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan, hän vain välitti liikaa.

"Etpäs hakkaa", totesi Jetsam ykskantaan mutta hymyillen, "ei sun tarvitse. Sen ei pitäisi olla enää ensi viikolla tuolla, ja sit mä voin taas olla miten tahdon eikä sijaisten jälki-istuntoihin muutenkaan mennä about koskaan", hän jatkoi iloisesti ja piirteli toisella jalallaan ympyrää maahan. Miksi? Koska ei jaksanut olla paikallaan. Vaikka eihän siihen mitään jälkeä jäänyt, koska asfaltti nyt ei oikein siirtynyt vaikka hän kuinka olisi raaputtanut. Jetsam hymähti hieman puolittain itsekseen. Ilma oli hyvä.

"Noi pilvet ei varmana liiku, kun toi mursu on tossa vieläkin", sanoi friikki aivan odottamatta vilkaistuaan taivaalle, "voiks pilvet olla liikkumatta?"

Hakata ei kuulemma saanut, mutta miksi jäi hieman epäselväksi. Kyllä, Snake yritti kyllä kuunnella, mutta Jetsamin perässä oli niin hankala pysyä. Aina välillä.
Pilvet eivät kuulemma liikkuneet, tai mursu. Snake vilkaisi taivaalle ja nakkasi samalla tupakinnatsan mäkeen. Häneltä udeltiin, pystyivätkö pilvet olla liikkumatta. Mistäpä hän tosin sellaiseen olisi vastausta osannut antaa.

“En mä tiedä.” Muuta ei osattu sanoa, tai ainakaan sanottu vaikka olisi osattukin.

"Ai", vastasi Jetsam kun Snake ilmaisi ettei tiennytkään, "mä aattelin että sä ehkä tiedät mut ehkä mä erehdyin. Se on inhimillistä." Hän hymyili hyväntuulisesti ja nyt kun Snake oli hankkiutunut eroon tupakastaan, laski kätensä löyhästi lepäämään tuon vyötärölle. Eikä välittänyt tuon taivaallista siitä, että oli melkein-hukannut tavaransa juuri vähän aikaa sitten, sillä hänellä ei itse asiassa ollut mielikuvaa siitä, minne päin käytävää (venyvä käsite) hän sen laukkunsa olikaan jättänyt. Ja olisihan se voinut kulkeutua muiden jaloissa vaikka minkälaisille teille. Hupsistakeikkaa.

"Mä tajusin just et oon melkein hukannu mun laukun, jätin sen johonkin käytävälle mut en enää yhtään muista et minne mut voi voi kyl se varmaan vielä löytyy", hän sanoi hilpeästi Snakelle sitten oltuaan hetken hiljaa. Hänestä tuntui kyllä siltä että Snake ei saanut suunvuoroa häneltä lainkaan.
"Nyt on sun vuoro sanoa jotain mitä vaan mitä haluat koska nyt musta tuntuu idiootilta kun höpisen vain koko ajan", hän sanoi nauraen ja hiljeni sitten.

Snake naurahti Jetsamin lapsekkuudelle. Hänet oli ihan myyty sille. Se teki toisesta jotenkin niin… vastustamattoman. Kaikki olisivat varmasti odottaneet, että Snake hakkaisi tuollaisen typerän pojan. Ei hän niin tehnyt, hän oli kiinnostunut ja välitti.
Toinen selitti jälleen siitä laukun hukkaamisestaan, mustatukkainen pahispoika vain nyökytteli tietämättömänä mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Jetsamin kanssa kuin oikeastaan saattoi sanoa vähän mitä sattui.
Pian Toisen Leen perheen kaksosista piti sanoa jotain, koska tuon poikaystävä käski niin. Ihan mitä vain, koska tuo tunsi olonsa idiootiksi. Olisi Snaken nyt helpomminkin penkiltä saanut tiputetuksi. Nytkin poika vain tuijotti hieman jäätyneenä toista, tajuamatta sitten sanoa yhtään mitään ilman viivettä.

“Öh, jaa-a.. Mitä mun nyt sitten pitäis sanoa? …Kala?”

"Oi kalat on hauskoja", totesi Jetsam kun Snake hämmentyneesti päätti sanoa "kala". Hän hymyili hölmösti ja ajatteli kaloja. Sitä miten jotkut ovat värikkäämpiä ja toiset eivät ja miten ne uivat ja uivat onnellisina merissään ja joissaan ja järvissään ja sitten kutevat ja saavat pieniä kalanpoikasia jotka nekin uivat... Ja kaikki jatkuu.

Ja oranssit kalat jotka asuvat merivuokoissa! Koralliriutoilla. Jetsam oli lukenut kirjaa kaloista ollessaan pieni (ja vähän isompikin) ja ihaillut värikkäitä kuvia koralliriutan kaloista.

Niin, hän piti kaloista. Etenkin Michael Jacksonista, koska lahnat olivat hänen mielestään parhaita kaloja, vaikkeivät ne olleetkaan oransseja tai asuneet merivuokoissa.

//... tässä viestissä on vain yhdeksän kertaa sana kala//

- h0h0h0h, kala : ‘3 Jetsam on söpö -

Nyt Snaken poikakaveri sitten rupesi selostamaan niistä kaloista. Mikähän päähänpisto tämäkin pahikselta oli ollut… Toisen kanssa kuin piti ajatella vähän enemmän, sillä tuon mieli pelasi aivan eritasolla hänen omansa kanssa. Ja silti hän oli aivan nuoranpäässä… Mikä ei todellakaan käynyt järkeen, hän oli sentään yksi tämänkin laitoksen paskamaisimmista jätkistä. Tai okei, ehkä hän erehtyi. Ei tuo mitään ruvennut selostamaan, vaikka hetken oli siltä tuntunutkin. Pieni myrkyllinen ja tälle pojalle niin ominainen hymy käväisi huulilla ja pojan käsi sipaisi toisen poskea.
“Voi helvetti sun kanssas, Jetsam”, poika puuskahti. Taas hänen teki mieli pussata toista, koska tuo oli niin… Söpö? Miten hän edes osasi noin imelän sanan, voi jestas…

Ei, ei pahis toista pussannut vaan tyytyi siirtämään kätensä tuon poskelta ja polttelemaan tupakkaansa. Ja pian taas uutta tupakkia… Niin mikä ketjupolttaja?
“Haluatko sä läheteä mun kanssa tänään johonkin? Vaikka uimaan tai jotain…” Okei, olipa hankalaa. Hän oli miltei muotoillut lauseen treffipyynnöksi, mutta…. No, kai sen noinkin muotoiltuna saattoi sellaisena ottaa? Niin ja ehkä se oli Snayen tarkoituskin…