Just one look, and you will surely see

- Vapaasti mukaan, ei kannata ottaa liian tosissaan.. <x -

Jamie Lee oli palannut San Diegon, tai pikemmin Aston Highin kuvioihin muutamien viikkojen tai pikemmin ehkä kuukauden rentoutumis loman jäljiltä. Tai niin hänet oli neuvottu muita informoimaan kysyttäessä, katkaisuhoidossahan tyttönen oli ollut. Omasta mielestään turhaan, isukin mielestä hyvästä syystä. Ja isukkihan oli aina oikeassa, omasta mielestään. Harmi sinänsä, että Mila oli erimieltä siitäkin asiasta. No, ei Robert Leessä mitään vikaa ollut, mies oli oikein mukava ja he tulivat J-Rn kanssa erittäin hyvin toimeen keskenään. Toisinaan se vain oli hivenen vaikeampaa.

Kaikki tytön tatuoinnit olivat selvästi nähtävillä, sillä tuolla ei ollut yllään rihman kiertämääkään. Vaatteet oli laskostettu nätisti altaan reunalle. Leopardi kuvioiset alusvaatteet tietenkin päällimmäisenä. Läpikuultava musta erittäin lyhyt mekko taasen sitten ja kymmenen sentin stilettikorolla varustetut remmikorkkarit olivat kasan vieressä. Leopardikuviota jatkava laukku oli myös ihan lähistöllä. Mila hyppäsi pää edeltä altaaseen.

Pintaan noustuaan tuo suki oranssinpunaista hiusmerta taaksepäin ja ui muutaman altaanmitan. Lopulta tyttö päätyi kelluskelemaan altaaseen selällään. Meikit poskilla ja ilki alastomana. Tarkkanäköinen saattoi huomata tuon ainokaisen lävistyksenkin.

"No voi vitun helvetti!"

Tämä sulokas huuto kuului uima-altaiden ovelta ja sen aiheuttaja oli kukas muukaan kuin Candice Fisher. Hän kirosi, mikä oli sinällään aika erikoista, mutta olipa hän erittäin vittuuntunutkin. Hän oli nimittäin eksynyt pahemman kerran. Okei, olihan tyttö koulussa ollut jo pidemmän aikaa, mutta helkkari, ei hän siltikään osannut suunnistaa kunnolla tässä saamarin sokkelossa.
"Paskanmarjat", Candice vielä mutisi hurmaavasti. Hän päätteli, että ei tulisi löytämään englanniluokkaa tämän vuoden puolella, joten oliko sillä mitään väliä jos hän jäisi hetkeksi istumaan tuolle helkkarin tuolille tuolla uima-altaan sivulla. Sinne hän raahautuikin, farkuissaan (jotka olivat yllättävän tiukat ja ehjät) ja t-paidassaan, jonkinlaista koululaukkua perässään raahaten. Vaikka tämä uima-allas ei ollutkaan erityisen houkutteleva ympäristö, saipahan hän ainakin olla yksin.

Tai sitten ei. Heti tuolille päästyään Candicen silmät rekisteröivät jonkun olion kellumassa uima-altaan pinnalla. Alastoman naisolion, jonka ruumis oli tatuointien peitossa. Tytön kulmat kohosivat ja huulilta purkautui epäluuloinen, kuiva naurahdus. Okei, mikä helkkarin friikkimesta tämäkin koulu oli? Oikeasti.

Sallien toiselle hitusen yksityisyyttä, Candy käänsi katseensa pois. Ei sitä tiennyt jos tuo muija saisi kamalan kohtauksen, jos Cands oli vaikka erehtynyt tulemaan jonkin privaatin jutun väliin. Tosin jos muijalla olisi valitettavaa niin saisi tulla valittamaan, helkkari, Candice oli sen verran vittuuntuneella päällä että pamauttaisi varmasti nyrkillä päin näköä.

Kiroaminen herätti huomiota. Oikeastaan se vain huvitti, ei kai tuo tyttönen saanut hänestä noin kamalia traumoja? Tyttöhän se ainakin äänestä päätellen oli. Mila teki yhden kuperkeikan takaperin veden alla ja sai siitä hyvästä oranssit hiuksensa liimautumaan kasvoihinsa. Hän ei kyllä ikinä tottuisi niihin... Niin kauan ne olivat olleet väriltään korpinmustat. Vaihtelu todellakin virkisti. Sitä ei kyennyt edes J-R kieltämään.

Tyttönen kauhoi itsensä altaan reinalle ja istuutui sille puristaen enimmät vedet hiuksistaan hyvin hoidetuilla käsillään. Kynnet seurasivat sitä samaa luokkaa. Pitkät, tasapäiset ja valkeiksi maalatut.
Kun Mila totesi, ettei saisi vettä väkisin enempää hiuksistaan tuo viskasi ne selän päälle ja antoi levitä. Fooni olisi ollut ihan kiva, mutta eipä ollut aamulla tullut mieleen, että sitä voisi edes tarvita koulussa. Ei hän nyt mikään pissis ollut sen enempää kuin diivakaan.

Vaatteitaan pukematta Mila kaivoi leopardikuviodusta laukustaan askin punaista mallua ja huokaisi tyytyväisenä oloonsa. Neito heitti huulilleen yhden röökin yrittäen sitten paikallistaa zipponsa. Eipä se tietenkään mukana ollut, mahtava päivä!

"Vittu", Jamie parahti ja nousi seisomaan oikaisten kuvitetun ruotonsa. Ainoa toivo oli tuo paikalle ajautunut tyllerö, tai sitten hän saisi lähteä juoksentelemaan alasti käytävillä bongailemassa jotakuta, jolla ehkä olisi tulta.

"Hei, prinsessa, ei sattus tulta olemaan?"

Candice seurasi varovasti toisen nousua, yrittäen olla katsomatta liian tarkasti, mutta HEI HALOO, sillä oli koko kroppa täynnä tatuointeja. Oli vähän hankala olla katsomatta. Cands arveli, että se oli toisen tarkoituskin. Sitten se kaivoi askin jostain, Candice hiukan hämmästyi tätä. Okei, ehkä tuo muija ei ollut niitä ärsyttäviä teinejä, jotka hihittelivät päivät pitkät. Tosin, olisihan se tatuoinneista pitänyt jo päätellä.

... prinsessa? Candice oli kuullut monenlaista lempinimeä, mutta prinsessa!? Tyttö tuijotti tuota muijaa hetken tyypilliseen halveksuvaan tyyliinsä, miettien oliko se tosissaan. Prinsessa. Kaikkea sitä kuulikin.

"Prinsessa?" Candice suorastaan sylkäisi sanan suustaan.

- vaikee kirjottaa ja kattoo samalla muodin huipulla x> -

Milaa ei olisi haitannut lainkaan, vaikka toinen olisi katsonutkin. Oli ihan huvittavaa miten se yritti välttää tatuoitua kehoa katseellaan. Suloista, mutta eipä se paljoa Milan nikotiini ongelmaan auttanut.

"What ever. Jos sitä tulta, etten mä alan kiukutella." Mila veti sormet väkivaltaisesti läpi hiuksistaan. Hän äityi väkivaltaiseksi, jopa vaaralliseksi kun ei saanut tahtoaan läpi. Ainakin, jos ei saanut päivän annosta nikotiinia. Ja nyt ei ihan tosi kiinnostaisi kurittaa mitään kapinoivia pikkuprinsessoja.

"Mikä siinä prinsessassa on vikana? Eikö jokainen pikkutyttö ole ainakin joskus tahtonut olla prinsessa..." Mila kohautti olkiaan.

Candice tyrskähti epämääräisesti kun toinen ilmoitti rupeavansa suorastaan kiukuttelemaan. Voi, kyllä Cands oli tämän koulun kiukuttelut nähnyt. Laukulla päähän, korkkarilla jalalle, bitchslappia poskelle. Vaikka tuon punapäisen muijan ulkoinen olemus poikkesikin niiden muovisten pissisten ulkonäöstä ja paljon, ei Candice uskonut että tuo olisi pystynyt sen parempaan kuin ne pissiksetkään.

"Miten sä aiot ruveta kiukuttelemaan?" tyttö kysyi haastavasti, äänensävyssä oli aavistus pilkallisuuttakin. "Ajattelitko kenties heittää laukulla päähän?"

Tuo muija erehtyi käskyttämään Candicea kun tyttö oli jo valmiiksi kyrpiintynyt, joten pian Cands ei kyllä tosiaankaan vastaisi teoistaan, etenkään jos punapää ajatteli jatkaa samaa rataa.
"... ja ei, mä en halunnut olla prinsessa", Candy heitti vastaukseksi kyllästyneellä äänellä.

Tyllerö sai Milan naurahtamaan pilkallisesti. Vai oikein laukulla päähän? Se ei todellakaan tainnut tuntea häntä, hän oli sentään Astonin pahatar, naispaholainen! No, eipä ollut hänen vikansa jos toista ei oltu varoitettu siitä. Ei se silti tarkoittanut, että J-R antaisi vähänkään sääliä toiselle.

"Tsk, kuules tyllerö, hieman kunniotusta", Mila pyöräytti silmiään, eikä voinut vastustaa kiusausta esitellä treenattua hauistaan ohimennen. Ei se ollut kovinkaan Milan tapaista, mutta jotenkin vai niin pakonomainen ele.
"Eikö sulla tosiaan ole tulta, vai yritätkö sä saada mun pinnan napsahtamaan katki?" Mila ei pahemmin yrittänyt piilottaa muistutteluaan sivulauseisiin. Hän oli suorasukaista tyyppiä.

"Tylsää, mä taas olen aina ollut prinsessa."

Hemmetin Kalifornia nunchaku-lakeineen ja kieltoineen, helkkarin isä joka oli kieltänyt Candsia ottamasta sellaisia tänne. Tyttö tunsi olonsa tietyllä tapaa hieman orvoksi nyt, kun toinen esitteli jotain helkkarin HAUKSIAAN. Okei, ei Candice olisi jäänyt kakkoseksi tuossa pullistelukisassa jos siihen olisi ryhdytty, mutta jotenkin tyttö ei osannut vieläkään ottaa tuota punapäätä tosissaan. Ehkä toisen alastomuus teki sen. Tai sitten se, että tuo oli kutsunut häntä prinsessaksi.

"No en kyllä pahemmin suosittelisi sua katkaisemaan munkaan pinnaa", Candice tuhahti silmiään suureleisesti pyöritellen. Joo, hän ei ollut kuullut tästä Astonin pahattaresta, ja vaikka olisikin, ei se olisi luultavasti tehnyt brittityttöön minkäänlaista vaikutusta. No, mikäpä häneen tekisi vaikutuksen.

"Tulta mulla on", Cands totesi. "Mutta sä voisit pyytää tuota prinsessajuttua anteeks ensin, ihan vaikka kohteliaisuuttas."

Mila hymähti, nyt tuo vielä uhosi, ettei kannattanut katkaista sitäkään pinnaa. Ja tulta oli, mutta luultavimmin Mila ei sitä saisi anteeksi pyytämättä. Helvetti mikä lehmä! No, lapselliseen 'en varmasti pyydä anteeksi' leikkiin hän ei kyllä ryhtyisi. Tosin hän ei ymmärtänyt mitä väärää oli kutsua toista prinsessaksi. Kai tuo vain oli jollain tapaa kieroon kasvanut, Mila kohautti jälleen olkiaan.

"Olen todella pahoillani, että menin sanomaan niin rumasti - saanko nyt sitä tulta?", Jamie alkoi pikkuhiljaa tulla jo kärsimättömäksi. Hän oli jo oikeastaan kerennyt unohtamaan alastomuutensa, se oli hänelle ihan normaalia. Häntä nähtiin usein yläosattomissa muutenkin. Rannalla usein, tai sitten ihan kotonakin.

"Ja mikähän sopisi neidille paremmin kutsumanimeksi, jos prinsessa ei kelpaa?"

Candice olisi virnistänyt toisen anteeksipyynnölle, jos virnistely olisi ollut tytöllä tapana.
"Toivotaan että saat kopin kun heitän" tyttö sanoi kuivasti kaivellen farkkujensa taskuja. Kännykkä, avaimet... jahas, missäköhän se helkkarin stendarikin sitten oli. Toisessa taskussa? Jep, siellä. Candice kokeili liekkiä ja heitti sytkärinsä sitten tuolle muijalle. Tosin ihan vittuilun vuoksi olisi voinut jättää heittämättä ja sytyttää itselleen yhden röökin, mutta punapää olisi varmaan tullut nyhtämään sen Candsin huulien välistä väkipakolla, vähän psykolta tuo muija nimittäin vaikutti.

"No mikähän sopisi", Cands mutisi. Kysyikö tuo hänen nimeään? Jos kysyi niin sopisi helkkari soikoon kysyä vähän selkeämmin. Ei Candice ollut niitä jotka kertoivat nimensä pienenkin vihjauksen innostamana. No mutta toisaalta, mitäs siitä menettäisi vaikka kävisikin itseään esittelemään. Ei nyt voinut tosiaankaan kehua hänen kontaktejaan tässä koulussa. "Candice saattaisi sopia."

"Ja jos ikinä sattuisin suhun uudestaan törmäämään niin millä nimellä pitäisi kutsua, jos vaikka oisin juttutuulella?"

"Enköhän." Tuskin nikotiivi vajaalta Milalta jäisi stendari saamatta kiinni. Sen verran oli pakottava tarve saada tuli tupakkaan. Ja Mila ottikin yksikätisen kopin iskien tulen hampaidensa välissä olleeseen tupakkaan. Neitokainen viti syvään savua keuhkoihinsa ja antoi sen nauttinnollisena tullu nenästään.
"Kiitos kaunis."

Mila raapi päänahkaansa ja heitti varoittamatta stendarin takaisin tytölle. "Okei, Candice, eikä missään tapauksessa prinsessa." Mila hymähti ja kävi istumaan altaan reunalle.

"Vittu, lehmä, huora, paholainen, saatana, Mila, kusipää, paskiainen, J-R, Zei, Jamie, ämmä tai pahatar. Mikä vaan ikinä sattuu tulemaan mieleen, ei se niin tarkkaa ole. Mila on ihan hyvä, mutta kyllä sitä saa muutakin huutaa isoon ääneen jos siltä tuntuu..."

Candice nappasi stendarinsa takaisin vähän tyylittömämmin kahdella kädellä, kaivoi tupakka-askin siitä ah-niin kolhitusta laukustaan ja pisti itsekin palamaan. Nikotiini rauhoitti tyttöä melkeinpä heti, eikä hän tuntenut oloaan enää yhtä suulaaksi. Itse asiassa se sanamäärä joka Candsin suusta oli jo tunkenut ulos oli hälyttävän suuri. Ei hän yleensä lörpötellyt tuolla tavoin, varsinkaan tuikituntemattomien, vittumaisten muijien, alastomien sekopäiden tai tuikituntemattomien sekopäisiltä vaikuttavien vittumaisten ja alastomien muijien kanssa.

"Vitun lehmä kuulostaa aika hyvältä", Candice heitti kuivasti, mutta puri heti perään kieltään. Joo, hyvä tyttö, ala nyt oikein tuttavalliseksi vielä. Huoh. Cands pudisti päätään ja alkoi sitten silmäillä paremmin ympärilleen. Aika köyhältä tämän koulun uima-allas vaikutti, ei sillä että tyttöä olisi pahemmin kiinnostanut.

"Ajattelitko sä muuten päälles pukea, vai..?" tyttö kysäisi välinpitämättömänä, ikään kuin siinä sivussa kun puhalsi savut ulos.

Mila naurahti, Candicen toteamus oli oikeastaan ihan hyvä. Juurihan Jamie oli ilmaissut, että toinen saisi kutsua millä lystää, eikä vitun lehmä rikkonut sitä sääntöä.
"Ei lainkaan paha."

Toisen kysymys sai Milan vasemman kulman hieman koholle. Ainiin, hän oli kokonaan unohtanut alastomuutensa. Hänelle se oli jo niin luonnollista, ettei sitä oikeastaan osannut käsittääkään.
"Häiritseekö tää sua?", Mila kysäisi lainkaan liioittelematta ääntään. Joten siis se oli sama, kysyikö hän sitten jotakuta lainaamaan kynää kokeessa vai sitä häiritsuikö hänen alastomuutensa Candicea.

"Voisinhan mä itseasiassa jossain välissä pukeakin", tyttönen totesi siinä poltellen. Katse silmäili vaate kasaa ja sen vieressä olevia kenkiä. Noin niukalla varustuksella se nyt oli periaatteessa se ja sama olivatko vaatteet päällä vai eivät.

"En mä tiedä häiritseekö se", Candice totesi olkiaan kohauttaen. Ei hänellä ollut sinällään mitään juttua alastomuuteen tai sellaiseen, jenkithän niitä konservatiivisiä ja tekopyhiä paskoja olivat.
"Mutta jos toi kuuluu tän koulun tapoihin niin ihan sama se kai mulle on", tyttö jatkoi, tuoden esille sen faktan että oli suhteellisen uusi koulussa. Ei hän säälipisteitä hakenut, teki vain selväksi että ei tosiaankaan tietänyt toisesta (saatika koulun tavoista) mitään, sillä muijan käytöksestä oli aiemmin saanut sellaisen kuvan, että toinen pitäisi tietää. Tosin Candysta tuntui siltä kuin hän olisi kuullut jotain jostain naispaholaisesta joka oli tullut takaisin joltain lomaltaan...

Candsin poltellessa rauhallisesti tytön oma katsekin kääntyi Milan vaatekasaa kohden. Likka hiukan hämmästyi, sillä hän oli ajatellut että tuon Vitun lehmän vaatevarasto olisi ollut hiukan samantyyppinen Candicen vaatekerraston kanssa. Tosin toinenhan oli sanonut että oli aina ollut prinsessa. Niin ja mitä Candykaan välitti, jos toinen halusi itseään ylettömästi esitellä... toisaalta Milassa tuntui oli jotain samaa kuin Candicessa itsesään... eikun mitä hän ajatteli! Ensin hän kävi tuttavallisesti juttelemaan jonkun randomin kanssa ja nyt jo vertaili itseään siihen samaiseen randomiin. Jes.

//okei, SEKAVAA.//

"Et tiedä?" Mila kohotti toista kulmaansa. Yleensä ihmisillä oli melko pitävä suhtautuminen alastomuuteen, joko se oli ok tai sitten ei. Candice ei kuitenkaan näyttänyt kuuluvan siihen enemmistöön. Jamie ei tiennyt oliko se sitten hyvä vai huono juttu, mutta olisiko hänen pitänyt tietää? Olisiko hänen pitänyt edes välittää siitä? Eipä kai.
"Koulun tavoista niinkään tiedä, se kuuluu mun tapoihin. Astonissa kaikki on ah-niin-siveellistä tai täydellistä, mä taas en ole."

Toinen ei tainnut astonissa kauaa aikaansa viettää, mitä sanoista nyt voi päätellä. Katse kääntyi jälleen seuraamaan Candicea, joka taas katsoi hänen vaatteitaan. Mila hymähti.
"Ei niitä tarvitse noin kummastella, mä en tykkää peittää itteeni. Mulla ei ole mitään hävettävää", Mila virnisti. Tatuointiensa takia hän ei pitänyt pitkistä hihoista saati lahkeista. Mitä pienempi määrä kangasta sen parempi.
"Ja mä voin myös sallia sen itselleni, kun itsepuolustus onnistuu helvetin hyvin."

Astonissa kaikki siveellistä? Siis SIVEELLISTÄ?! Helkkari, no kaipa sitten jos tuon Vitun lehmän mielestä härö nuoleskelu koulun pihalla kaikkien katsoessa oli siveellistä. Sillä kyllä, Cands oli sellaista ehtinyt todistamaan jo mooonta monituista kertaa... nyt tyttö oli vähällä naurahtaa ääneen, mutta jätti naurahtamatta. Eihän hän ollut naurahtelijatyyppiä, hemmetti sentään.

”Niinpä tietysti”, Candy totesi kuivasti. ”Sä haluat esitellä tatuointejasi.”
Tytön äänensävystä ei oikein osannut sanoa, pitikö hän tuota esittelyä hyvänä vai huonona juttuna. Hän ei itse itseään esitellyt erityisemmin, mitä nyt saattoi joskus lyhyemmänpuoleisia toppeja päällään pitää. Korkkarit olivat ehdoton ei (Cands ei sellaisilla osaisi edes kävellä), hameet olivat ei; miten helkkarissa hameessa pystyisi ketään nimittäin potkaisemaan? Ehkä asiaa pitäisi tiedustella Vitun lehmältä, kun kerran tuo kehui itsepuolustuksen sujuvan hyvin...

Mila hymähti. Bingo, Candice oli osunut oikeaan.
"Ei sua tyhmäksi voi sanoa", Mila tokaisi äänellä, josta oli lähes mahdotonta lukea mitään. Punaiseksi värjättyä tukkaa tyttö haroi hieman, eihän se mitenkään ottanut kuivuakseen, ihastuttavaa.
"Pitäis varmaan alkaa kantaa föönia mukana tai sitten käydä hieman kiristämässä jotain huutosakkilaista..."

Jamie katseli niukkaa vaatekasaansa hetken kunnes huokaisten sitten käveli sen luo ja puku leopardikuvioiset alusvaatteet ylleen. Koko pituuteensa suoristautuen hän sitten katseli altaan tyyntä pintaa. Mikäpä sitä nyt järkyttäisikään, kun ei ollut tuulta sotkemassa pinta vettä.
Käsi noukki läpikuultavan mustan mekon lattialta ja pahatar sujautti sen päälleen kiristäen sitten hieman nyörejä sen selässä vetäen ne rusetille. Kengät olivatkin sitten hankalampi tapaus, eikä Mila niitä vaivautunut pukemaan.

"Sä oot siis uus täällä." Se oli enemmänkin toteamus kuin kysymys.

Candice hymähti hiljaa tuolle cheerleaderien kiristykselle, yrittäen sitten olla seuraamatta Vitun Lehmän pukeutumista liian tarkasti. Tuo kiristysjuttu olisikin varmasti huvittava näky, tuo muija ja pari kauhistunutta tusinablondia. Tai ainakin Cands arveli, että Milalla oli sellainen ei-niin-hyvä vaikutus niihin bimboihin.

"Aika uusi", Candy myönsi nyökäten. Niin, kauankohan hän oli täällä ollut..? Pari viikkoa ehkäpä, ei luultavasti sen kauempaa. Ruokalassa istuminen oli ollut kiinnostavaa, hän muisti erään kiiltokuvapojan tulleen aukomaan kun hän oli kuulemma istunut "väärässä pöydässä". Jätkä oli viiden minuutin valituksen jälkeen saanut nyrkistä leukaperiin, ja Candicea oli seuraavana päivänä saanut kutsun pöytään, jossa tuntui istuvan hyvin pitkälle samannäköistä porukkaa, kuin mitä Lontoon porukat olivat olleet. Eli siis epäilyttävää.

Mila nyökkäsi, kuten hän oli arvellutkin.
"Mäkin tulin vasta vähän aikaa sittenm takaisin", Jamie kohautti olkiaan ja virnisti pöyhien hiuksiaan. "Pitää yrittää palata rutiiniin ja pistää porukka kuriin. Mun reviirillä on mun säännöt, ettäs tiedät." Mila vinkkasi silmää ja antoi äänensä olla kepeä. Ja silti tyttö tarkoitti jokaista lausumaansa sanaa.

"Täällä pitää vaan osata näyttää muille mitä saa tehdä ja mitä ei, muuten ne kuvittelee itsestään liikoja", tyttö puheli. Luultavasti periusasiat eivät olleet hänen poissaollessaan minnekään kadonneet. Tosin muut naispuoliset hänen klikissään olivat alkaneet käydä hieman koppaviksi, ja niille piti näyttää kaapin paikka. Niiden omaksi parhaaksi ei kannattaisi aliarvioida Milaa.

Candice hymähti toisen reviiripuheille. Niinpä niin, tottahan tässäkin koulussa piti olla joku tuollainen päänaukojamuija, joka ei kuulunut niihin rikkaisiin ja kauniisiin vaan rääväsuisiin paskoihin. Hiukan harmillista Candyn mielestä - hän kun oli ollut se päänaukojamuija Lontoossa, eikä hän mielellään tanssisi jonkun toisen pillin mukaan.

"Saanko kysyä missä sä oot sitten ollut?" Candice kysäisi, ei varsinaisesti kiinnostuksesta, vaan ihan vain pitääkseen keskustelun yllä ja vaikuttaakseen kohteliaalta, ehkä jopa Milan tahtoon taipuvaiselta. Mniin, ehkä ei olisikaan niin huono juttu jos tulisi toimeen tuon muijan kanssa... tosin Candy ei jaksaisi esittää mukavaa.

//miten musta tuntuu että nää vaan lyhenee ja lyhenee ;o//

- Hyvin mahdollista et niin käykin :'D -

"Saat", Mila hymähti. Ei hän kenellekään kertonut olleensa katkaisuhoidossa jostain hetken mielijohteesta, jonka isukki oli saanut päähänsä. No, olihan se mies suloinen kun yritti holhota, mutta ei oikein tuntunut käsittävän kuinka myöhäistä se jo oli. Robert ei osannut pistää häntä kuriin, kun oli niin pahoillaan Magdalenan kuolemasta.
"Mä oli hermolomalla, kuukaudenhan mä poissa oli ja kaikki näyttää olevan sekaisin.."

"Pitääkin pikimmiten metsästää tärkeimmät tyypit ja kysellä mitä missä milloin. Joko sä olet päässyt sisään San Diegon villiin underground elämään? Suosittelen lämmöllä, ei siellä aamulla kukaan enää muista, vaikka joku oliskin menny tekemään jotain typerää, eroaa huomattavasti koulun kermanporukoiden bileistä. Usko huvikses, ettei ne niin hohdokkaita ole, mitä annetaan ymmärtää."

"Oikein hermolomalla", Candice toisti kuin maistellakseen tuota sanaa. Vai niin. Jotenkin kuulosti erittäin epäuskottavalta. Haloo, kuukausi lomaa koulusta? Mitenköhän Mila oli senkin itselleen hoitanut, tuskin ainakaan lahjomalla. Eipä tuo muija kyllä vaikuttanut siltä, että olisi kiinnostunut koulun vastalauseista jos halusi päästä hetkeksi pois... ja asiahan oli Candylle ihan sama.

Milan mainitessa jonkun 'villin underground elämän', Candiceltä pääsi tahaton hymähdys, jota tyttö kävi peittelemään imaisemalla nopeasti loppusuoralla olevaa röökiään.
"Teillä on täällä - villiä underground elämääkin?" tyttö sanoi sitten puhaltaen savut samalla ulos. Viimeisiä sanojaan hän painotti tietyn huvittuneisuuden kuultaessa äänensävystä läpi. Joo, ei hänellä kovin suuria odotuksia San Diegosta ollut.

//jee ! vastasin \o/ vihdoin ja viimein.//

Candice ei tuntunut ottavan häntä kovinkaan tosissaan. No, katkaisussahan hän oli ollutkin, vaikka oli sataprosenttisesti varma, että snake sitä häntä enemmän olisi tarvinnut. Isäpä vaan ei tiennyt sitä, ettei tuon pikkupoika ollut niinkään kilttipoika. Jamie taas ei välittänyt salailla valonarkojakaan tekemisiään kotona, joku niistä kuitenkin kuulisi ja visertelisi eteenpäin. Ison perheen haittapuolia jälleen.

Mila nauroi räkäisesti. Oliko se nyt noin epäuskottavaa? "Haloo, ollaan Amerikassa", neiti ilmoitti virnuillen imien tuokin tapakkaansa. "Ja kaikkia sikarikkaita kusipäitä ei kiinnosta mitkään hienostobileet, usko huvikses, on kokeiltu enkä hehkuta. Rannalla, perjantaina ja lauantainakin, pistetään kokko ja pidetään hauska. Enemmän viinan ja tupakan voimin. Ja sit tietty löytyy niitä kannabis keitaita, pilvilinnoja ja oopium luolia, jos niistä löytyy enemmän hupia", Mila virnisti. "San Diegosta löytyy kaikenlaista joka lähtöön, vaikkei tää mitään Nykiin tai LA'han verrattuna ole..."

- Jee! Hyvä, lilco!! :*D -