that's right

Kuka tahansa Cassien seuraksi =)

Cassie pompautti pari kertaa koripalloa maassa ja yritti sitten heittää koria. Kyllä sen näki jo metri ennen koriin osumista, ettei se sukkana sisään menisi. Tuskin menisi ollenkaan. Blondi kurtisti kulmiaan ja katsoi miten pallo osui levyyn ja kimposi siitä muutaman metrin päähän tytöstä itsestään. Pienesti hölkäten tyttö juoksi sen kiinni. Ei hän koskaan ollut koripallosta erityisemmin edes pitänyt. Mielummin hän piti kyntensä nättinä ja pitkinä, kuin harrasti niiden tuhoamista pallopeleissä. Cassie sipaisi hieman vaaleita hiuksiaan korvan taa ja pomputti jälleen palloa. Kello oli varmasti lähempänä kuutta illalla. Hän oli lupautunut pitämään seuraa ystävänsä pikkuveljelle, mutta tuopa ei ollutkaan ilmestynyt paikalle. Tuskinpa siitä mitään hirveän pahaa seuraisi. KYseessä kun oli kumminkin 13-vuotias poika. Tuon vanhemmat ja sisarukset eivät vain uskoneet tuon pärjäävän yksin. Aika typerää itse asiassa. Tosin, vielä typerämpää oli se, että hän heitteli nyt uuden koulunsa kentällä yksin koripalloa korkokengät jaloissaan. Mahtoi hän näyttää omituiselta ulkopuolisen silmin.

Tyttö pomputteli hieman tympääntynyt ilme kasvoillaan koripalloa. tämänkin illan hän olisi voinut käyttää paljon paremmin. Shoppailla tai vaikka pyöriä siskonsa kanssa. Hän olisi voinut olla missä tahansa muualla kuin koripallo kentällä. Aurinkokin oli paistanut koko päivän niin lämpimästi! Vaalea tyttö oli pukenut yllensä lähtiessään lyhyet farkkushortit, jotka paljastivat hänen vaaleat pitkät jalkansa (joiden pituutta korosti vielä kirkkaanpunaiset korkeat korkokengät) Yläosaa peitti valkoinen, hihaton kauluspaita, joka oli sidottu napapaidaksi ylös. Hiukset olivat rennosti auki ja silmissä komeili pitkät ja tuuheat tekoripset ja sininen kajali ja luomiväri korosti omaa silmien väriä.

//Minääää ja Chandler, mikäli vaan kelpuutat. :)//


Treenit. Ei jeesus, Chandler Omen ei voinut käsittää mitä kicksejä Earl Pitts sai siitä, että juoksutti puolivalmiita miehiä kentän laidalta laidalle henkihieverissä täysissä pelivarusteissa, upeassa auringonpaisteessa ja vieläpä suoraan koulun jälkeen. Takana oli siis rankan puoleiset treenit, joista herra Omen ei ollut taaskaan saanut mitään muuta irti kuin vittuuntuneen mielen ja koutsin tyytymättömiä karjahduksia. Ei hän voinut käsittää miksi juuri hän sai aina ne kaikkein ikävimmät kommentit osakseen. Tai pystyi, sillä kaikkihan sen tiesivät, että tuo kakkosluokan urheilija oli pilannut keuhkonsa jatkuvalla polttamisella ja rankkojen bileiden seurauksena ei jaksanut nostaa persettään ylös tuolilta kuin pakosta. Täten hänen kuntonsa oli päässyt romahtamaan ja hän joutui paiskimaan jokaisissa harjoissa puolet enemmän kuin toiset, jotta pysyisi tahdissa mukana. Jostain syystä tämä asia oli kai jotenkin vitsikästä tuon sadistin mielestä.

Pikaisen suihkun päätteeksi oli nuori mies vetänyt ylleen Leviksen t-paidan, hieman löysemmän puoleiset tummansiniset farkut ja jaloissa loisti iloisen värisinä vielä violetit vansit. Olipahan päähän lätkäisty hieman vinoon vielä Billabongin cap, mikä olikin yksi herran lempparipäähineistä. Olalla keikkui vielä sininen urheilukassi, jonka sivutaskusta nuorukainen kaivelikin juuri parhaillaan sätkää huuliensa väliin samalla kun matkasi kohti parkkipaikalla olevaa Audiaan. Juuri nyt tätä mielialaa voisi helpottaa oikein mukavasti yksi pieni syöpäkääryle, eikä seura, jolle voisi morkata koutsia, olisi juurikaan pahitteeksi sekään. Ja kuin tilauksesta havaitsivat urheilijan korvat ääniä koripallokentän suunnalta, jonne katsekin sitten kääntyi saman tien. Hienoa! Kentällä mahtoikin sitten olla muutama ihan kelpo jätkä, joille voisi hieman laukoa muutamia totuuksia tämän päivän treenistä. Kaivettuaan tummanvihreän sytkän taskustaan ja sytytettyään sätkänsä, tekikin Chandler pienen suunnanmuutoksen ja lähti savuja ulos puhallellen kohti koripallokenttää. Vaan nopeasti hän huomasi, että eivät tainneet koripallopojat olla juuri nyt pelailemassa. Ei, herra huomasi jotain parempaa. Kyseessä oli kaikesta päätellen blondi neito, joka ei oikein tuumannut saada palloa sisään. Auts, tyttö tarvitsi hieman lisää harjoitusta.

Päästessään lähemmäs kenttää, vittuuntunut mieli koki nopean rauhoittumisen ja kasvoille ilmestyi pieni poikamainen virne. Sätkä asetettiin huulien väliin oikean käden tarttuessa capiin samalla kun vasen pääsi pöyhimään ruskeita hiuksia. Ehkäpä Omenin päivästä tulisi sittenkin ihan kiva. Cap lätkäistiin takaisin päähän ja lopulta pääsi nuorukainen tarttumaan kentän oveen ja vetäisemään tuon auki. Urheilukassi sai tehdä tuttavuutta kentän pohjan kanssa, kun Chandler tipautti sen olaltaan oven viereen.
"Eikö yksin ole aika tylsää heitellä koreja?" esitettiin kysymys kuuluvalla äänellä ja melko laiskasti keltapaita lähtikin lähestymään vaaleatukkaista tyttöä.
By the way, urheilijan mielestä neito ei sopinut lainkaan koripallokentälle. Ennemminkin hän näki toisen cheerleaderin puvussa kannustamassa häntä. Niin tosiaan, mihinköhän lokeroon mahtoi tyttö kuulua? Ainakaan ei nuori herra ollut ennen tätä vaaleaverikköä nähnytkään. Tupakasta otettiin jälleen yhdet savut.
"Miten sä muuten oot edes päässyt tänne? Ihan mielenkiinnosta kyselen", ruskeatukkainen kysäisi vielä päästyään lähemmäs uutta tuttavuutta.
Yleensähän kentän ovet olivat lukossa, ellei sitten joku hölmöläinen ollut unohtanut lukita niitä. Vaikka samapa tuo, oikeastaan ei herraa edes kiinnostanut miten tyttö oli kentälle päässyt palloa pomputtelemaan, mutta what ever.

Cassie kääntyi osittain ympäri, kun joku kysyi tylsyydestä ja yksin korejen heittelemisestä. Blondi virnisti vinosti.
"En minä koreja heittelekään. Minä yritän vain. Ei yksikään ole koriin asti mennyt." Tyttö huomautti ja piteli nyt palloa käsissään. Ehkä hieman uteliaana hän katsoi poikaa. Tuo oli varmasti urheilija. Ainakin tuo vaikutti aiemmin tiputtaneet kassin maahan, joka vaikutti nimenomaan urheilijoiden omaisuudelta. Hitaasti Cassie asteli korot kopisten lähemmäs toista. Kai tässä voisi hieman rupatella. Eikö hyvännäköisen pojan kanssa rupattelusta koskaan mitään haittaa ollut... Tai oli. Juuri sellaisten asioiden takiahan Cassie oli rappiolle nuorena joutunut. Hyvännäköiset miehet olivat petollisia. Näpit siinä vain paloivat. Brunette poika kysyi, miten Cass oli päässyt alueelle sisälle. Tyttö kohautti vain harteitaan. Portit olivat olleet lukossa, mutta olivatkos lukot ennenkään häntä pidätelleet? Cassie kantoi laukussaan aina mukana kasan pinnejä ja muuta pientä krääsää, jolla sai yksinkertaisimmat lukot avattua. Aika kriminaalia, mutta ei hän nyt aivan kaikista pahoista tavoistaan ollut vielä hyötynyt.

"Ootko sä sit jostain harkoista tulossa?" Vaaleatyttö kysyi vastineeksi pojalta kysymyksen hymyillen ja laski koripallon maahan. Nyt ei mielenkiinto riittänyt pallotteluun. Jos vahdittava lapsi ei viitsinyt ilmestyä paikalle, ei hänkään odottelisi toimettomana toista. Hiuksia sipaistiin hieman ja kentän poikki katsottiin ja koulun pihan ulkopuolelle yritettiin tähyillä. Ei lasta vielä edes näkynyt ja koska toinen oli jo puoli tuntia myöhässä... Typerä pentu. Onneksi päivä ei ollut vielä ihan pulkassa. Vielä olisi montatuntia aikaa pyöriä jossain.

Blondin vastaukselle tummatukan ensimmäiseen kysymykseen herra nyökkäsi hitaasti ja ottipa hän jälleen yhdet sauhut tupakastaan. Savut puhallettiin ulos hienosti nenän kautta ja katse oli nauliintunut hyvinkin tutkivasti tähän vaaleaverikköön. Pakkohan se oli myöntää, että toisen ulkonäkö miellytti Chandleria. Toisaalta taas olisi jo aikamoinen ihme jos jonkun naispuolisen ulkonäkö ei häntä miellyttäisi. Vaan sattuihan sitäkin, sillä löytyihän Astonista muutamia nörttejä, jotka tekisivät vain suuren palveluksen kanssaopiskelijoille jos kulkisivat käytävillä paperipussi päässään.
"No, harjoitus tekee mestarin", totesi nuorukainen vielä virnistäen.
Tytön lähtiessä kulkemaan kohti, pysähtyi urheilija paikalleen. Korvat tavoittivat korkojen kopinan, mikä sai nuoren miehen naurahtamaan vaimeasti. Aika harvoin sitä näki naisia korkokengissä urheilemassa. Paitsi, että blondin koripalloiluahan ei voinut sanoa urheilemiseksi - se oli vain yrittämistä.

Sätkä hakeutui jälleen huulille. Ja nyt oli Chandlerin vuoro vastata kysymykseen.
"Kai mä oon", hän totesi lyhyesti ja vilkaisi nopeasti olkansa yli urheilukassiaan, "mutta sua tuskin kiinnostaa kuunnella kuinka täydelliset ja komeat nuoret miehet - kuten mä - juoksee pallon perässä."
Joku saattaisi tulkita jälkimmäiset sanat itserakkaana kehuskeluna, mutta tapa, jolla kermalainen ne päästi kuuluville, oli ennemminkin sarkastinen ja huvittunut. Vaikka mitäpä sitä itseään vähättelemään: Chandlerhan oli täydellinen ja komea. Hän oli kaikkea mitä mieheltä vain saattoi toivoa.
"Sä sen sijaan... oot täällä miks?"
Uusi kysymys. Kulmia kohotettiin hieman ylöspäin ja samalla nuorukaisen päässä sytytti hänen huomatessaan toisen tähyilyt. Kääntyipä tummatukkakin katselemaan pihan suuntaan. Sen kummemmin ei porukkaa kuitenkaan näyttänyt olevan liikenteessä. Suurin osa hänen joukkuetovereistaankin oli poistunut jo ennen häntä. Taisipa Omen olla jopa viimeinen, joka oli lähtenyt pukuhuoneesta. Kenties muilla oli tullut hoppu siinä vaiheessa, kun herra oli saapunut treenejen jälkeen pukkariin naama norsun vitulla. Ketään ei kiinnostanut kuunnella hänen marinaansa.
"Ootatko sä jotain?" esitettiin vielä toinen kysymys katseen käännähtäessä takaisin tuohon tuntemattomaan neitiin.

Cassie kohotti kevyt virne huulillaan kulmaansa. Korkeat luulot tuolla pojalla taisi ainakin olla. Mainitsi itsensä täydellisten ja komeiden joukossa. No, eipä tuo ruma yksilö ollutkaan. Poika kysyi sitten hänen syytään oleskella koripallo kentällä ja blondityttö nauroi hieman.
"Enkö vakuuta koripalloilijana?" Cassie kysyi ja vilkaisi uudelleen toiseen suuntaan, kun toinen kysyi heti perään odotteliko hän jotakuta.
"Itse asiassa odottelin, mutta nulikka ei näytä ilmestyvän." Tyttö tuhahti ja mutristi suutuksissa hieman huuliaan. Hiuksia sipaistiin sitten hieman korvan taa ja hymy palautettiin kasvoille. Cassie tiesi käyttäytyvänsä hieman flirttaavasti vaikka ei sitä tarkoittanutkaan. Jotenkin se tuli edelleen ikävän luonnostaan tietyissä tilanteissa. Eriasia sitten olikin, oliko se hyvä asia.

"Mitäs sinä meinasit nyt?" Cass kysyi sitten ja tapitti katsoa toista silmiin. Jos toisella ei olisi mitään puuhaa, niin samahan se olisi tuon kanssa hengailla. Mikäli tuo vain itse tahtoisi. Eihän se koskaan ollut pahitteeksi liikkua söpön urheilijapojan kanssa. Jos ei muuta, niin ainakin se tekisi hyvää maineelle. Sitä kun Cassie ei vielä ollut kerennyt pahemmin luoda itselleen. Tässä koulussa hänen ei välttämättä kannattaisi hakeutua enää pahisten piireihin. Olihan se jo nähnyt, ettei niistä mitään hyvää seuraisi. 'Pysy turvallisessa' niin kuin isosisko oli neuvonut.

Tupakasta otettiin vielä viimeiset savut, jonka jälkeen se tipahti nuoren miehen sormista kentän pintaa vasten. Sätkän jämän Chandler talloi vielä huolellisesti, jonka jälkeen huomio kiinnitettiin takaisin blondiin neitiin. Tuon kysymykselle nuorukainen virnisti ja asetti kädet sitten puuskaan päätään kallistaen hieman mietteliäänä vasemmalle.
"Ehkä sun pitäs ainakin vaihtaa noi kengät vähän urheilullisempaan", hän lausahti naurahtaen ja nyökkäsi punaisten korkkareiden suuntaan.
Vaan eivätpä taitaisi edes lenkkarit tehdä tuosta tytöstä vakuuttavaa koripalloilijaa. Vakuuttavasta pelaajasta kuitenkin viis. Mentiin jo toiseen asiaan. Fiksuna miehenä ei Chandler nimittäin ollut ollut väärässä olettamustensa suhteen. Ah, että hän olikin etevä.
"Törkeä nulikka. Tehdä nyt sulle oharit", tummatukka totesi huvittuneena, "mutta nythän sä sitten pääsetkin nauttimaan mun seurasta."
Ja kuka olisikaan parempaa seuraa kuin iki-ihana Chandler Omen, tuo kerrassaan höpsö höpönassu? Sanojensa päätteeksi hän soi toiselle pienen kulmien kohotuksen ja ottipa hän jälleen pari laiskaa askelta enteenpäin.

Kysymys vaaleatukan suunnalta. Niin, mitäkö Chandler meinasi nyt? Hetki sitten hän olisi sanonut, että hän meinaisi nyt haukkua Earl Pitts lähimpään tolpan nokkaan, mutta että naisseurassa? Ei, ei ikinä. Kyllä taitaisi Omenin pojalta lähteä viimeisetkin rippeet maineestaan, mikäli hän rupeaisi kauniissa seurassa valittamaan surkeasta kohtalostaan. Ei, nyt todellakin käytettiin hyväksi hänelle lahjaksi annettua karismaa ja tehtiin tuttavuutta tämän uuden neidin kanssa.
"Hmm... mä varmaan voisin vaihtaa sun kanssa pari mukavaa sanasta", hän kertoi mietteliäänä, vilkaisi maata ja katsoi tyttöä sitten kulmiensa alta, "jos se ei sua haittaa."
Miksi haittaisi? Typerähän vaaleaverikkö olisi jos kieltäytyisi herrakermalaisen seurasta. Ei sellaisia ihmisiä voi olla olemassakaan, jotka niin tekisivät. Mutta pitihän Chandlerin nyt vähän vaatimattomuuttakin laittaa peliin, hänhän vaikuttaisi pian muuten ihan täydeltä kusipäältä.
"Miksen mä muuten ole koskaan ennen nähnyt sua?" esitettiin hetken päästä kysymys.
Monet kasvot herra tosiaan muisti Astonin käytäviltä, mutta tätä ei.
"Chandler Omen, kakkosluokalta ja amerikkalainen jalkapallo", esitteli nuorukainen sitten itsensä, "se herrasmiesten laji."
Perään ei voitu olla lisäämättä vielä yksinäistä huomautusta, jota säesti pieni silmänisku.

Cassie virnisti toiselle ja katsoi itsekin omia korkokenkiään.
"Mä kato tahdon olla tyylikäs viimeseen asti. Enkä ole koskaan ollut mikään sporttinen tapaus." Vaaleaverikkö selitti pojalle ja nyökkäsi pienesti, kun tuo esittäytyi kysymyksen kera hänelle. Vai että jalkapalloilija vaihteeksi. Amerikkalaiset koulut tuntuivat olevan täynnä niitä. Tosin, aika monta pelaajaa joukkueeseen ujutettiinkin. Mitä Cassie pelistä nyt tiesi. Eihän hän siellä kentän laidalla koskaan itse peliä seurannut.
"Muutin tänne vasta vähän aikaa sitten ja nimi on Cassie." Tyttö kohteliaasti esitteli myös itsensä ja vastasi kysymykseen.
"Ja seurasi kelpaa paremmin kuin hyvin. Nyt kun minulla ei parempaakaan tekemistä näytä olevan." Cass naurahti kevyesti ja vei hiuksensa toiselle olalleen.

Koripalloa katseltiin hetken käsissä, kunnes se viskattiin jonnekin päin kenttää. Ei pallo ollut edes hänen, joten miksi sitä pitäisi mukana kannella? Jos pentu ei paikalle tullut, olisi turha odottaa että pallokaan kaipaisi tuon seuraa enää jatkossa. Tietenkin se pöllittäisiin tyhjältä kentältä alta-aikayksikön, mutta eipä se Cassietä vaivannut. Ei ollut hänen ongelmansa.
"Kunhan lupaat ettei hengata tässä näin. Alkaa tympiä viettää vapaa-aikaakin koulun lähettyvillä." Tyttö naurahti sitten Chandlerille ja hymyili sievästi räpsytellen pari kertaa flirttaavaan sävyyn silmiään. Ainahan sitä vähän sai sellaistakin sorttia peliin heittää! Ei se maailmaa kaataisi...Toivottavasti.

Chandlerin mieli oli oikein tyytyväinen, kun Cassie ilmoitti hänen seuransa kelpaavan vallan mainiosti.
"Vai vasta muuttanut", mutisi herra itsekseen ja silmäili sitten vielä entistä tarkemmin blondia.
Sehän sopi kaavaan oikein hyvin. Eipä häntä kuitenkaan sen kummemmin kiinnostanut mistä ja miksi, vaikkapa ehkäpä se voisi olla ihan kohteliasta esittää tästäkin aiheesta pari kysymystä. Toisaalta taas, ehkäpä Cassietakaan ei kiinnostanut keskustella aiheesta.

Oikea käsi ryhtyi haparoimaan housujen taskusta tupakkiaskia ja sytkäriä, niin nikotiiniriippuvainen kun herra Omen oli.
"Otatko?" esitettiin kysymys kulmia kohottaen, samalla kun syöpäkääryle asetettiin sytytettäväksi huulien väliin.
Ensimmäiset savut maistuivat aina parhaimmilta ja juuri ne oli kaikista mukavinta puhaltaa ulos. Silmät seurasivat hetken aikaa savujen kulkua, jonka jälkeen ne tähdättiin takaisin tyttöön.
"Mitä sä sitten haluisit tehdä?" esitettiin kysymys.
Ja jälleen nuorukainen otti askeleen eteenpäin.
"Eikö koripallokenttä oikein miellytä?"
Ei sinänsä, tympeää oli Omenin pojastakin kuluttaa vapaa-aikaansa koululla, varsinkin älyttömän ärsyttävien treenejen jälkeen.
"Jos sä oot kerta vasta muuttanut, ehkä mä voisin esitellä sulle hieman paikkoja, jos yhtään vaan kiinnostaa?" kuului urheilijan ehdotus.

Tupakka napattiin toisen askista, kun sitä kerran tarjottiin ja oma sytkäri kaivettiin ja se sytytettiin. Savua imettiin ja puhallettiin ulos. Chandler ehdotti että esittelisi kaupunkia, päätä kuitenkin pyöritettiin.
"Sisko hoiti sen asia jo. Se asuu täs lähel ja kierrettiin sit kaupunkia sen ja sen muksujen kanssa yks päivä." Cassie selvensi. Se reissu olikin ollut hauska. Kaksoset olivat oppineet monia uusia sanoja. Sandra ei ollut tosin tykännyt, kun nuo olivat oppineet häneltä dickhead sanan... Nooh, lisää sanoja vain! Tuskinsa isosisko itsekään mikään ihan sulopuheisin oli kaksosten kanssa keskenään ollessaan.
"Et jotain muuta ois jees. Kaikki käy kuhan ei meille." Blondi lisäsi vielä ja karisti hieman tupakkaansa.

Tyttö lähti astelemaan parkkipaikkaa kohti. Siitä pääsisi näpsäkästi lähtemään keskustaan. Sinne hän oletti heidän menevän joka tapauksessa.
"Onks sulla autoo, vai kävellenkö oot liikenteessä?" Cassie kysyi sitten ja vilkaisi olkansa yli Chandleriin. Toinen oli komea, vaikka ei hän yleensä hirveästi perustanutkaan urheilijapojista. Toinen saisi kyllä viedä hänet vaikka omaan kotiinsa jos tuollainen löytyi. Ei vanhempien silmien alle tosin. Pojalle iskettiin pienesti silmää.