Shhh... Be quiet, you might piss somebody off

[Yuki tänne kera yllärihahmon (:]

Päivä oli sarastanut ikävän harmaana ja vettä alkoikin tippua taivaalta puolenpäivän aikoihin. Tämä syy taas oli ajanut ruokalan tungokseen ja saanut osan oppilaista hermoromahduksen partaalle. Miten ihmiset saattoivatkin olla niin törkeitä välillä?! Eräskin pahisten miekkonen oli onnistunut kaatamaan nörttien pöydän ja kaikki ruoat olivat levinneet pitkin ruokalaa...... Nörtit olivat sitten vain epämääräisesti alkaneet siivoilla, eikä kukaan ollut sanonut tälle pahiskundille yhtään poikkipuolista sanaa. Tässä vaiheessa Aya oli poistunut ruokalasta, sillä nainen oli tuntenut yllättävän suurta halua käydä tirpaiemassa pahispojalta nenä poskelle. Se ei kuitenkaan olisi voinut päättyä hyvin(Ruokalassa kun oli melkein koko pahisten klikki juuri silloin), joten oltiin vain poistuttu arvokkaasti paikalta.. Hmmn.. Ikävää se oli silti ollut..

No, nyt Aya sitten vietti aikaansa kirjastossa, joka oli ihanan hiljainen. Oppilaat olivat tunneilla, ulkona heittelemässä rapaa.......................... Tai ruokalassa taistelemassa viimeisesta ranskanperunasta... No,ihan sama. Eivätpähän aiheuttaneet Ayalle ylimääräisiä verenpaineita.
"Katsotaan... Tämän olen jo lukenut hmm.." Mutistiin samalla, kun selailtiin ranskankielisten kirjojen takakansia. Kuka nyt jaksaisi englanniksi lukea, kun ranska oli paljon romanttisempi ja muutenkin mukavampi lukukieli..Sitäpaitsi ranskankielisiä kirjoja oli hyllyssä aina(oppikirjat), englanninkieliset kirjat taas tuntuivat katoavan ties minne...
"Tämän mä otan" Aya sanoi hymyillen, tarttui paksun romaaniopuksen selkämykseen. Ikävä kyllä opus lipesi sormienvälistä ja putosi sitten kuin hidastettuna Ayan päähän. Tämähän ei olisi tuntunut miltään jos 1)Kirja olisi ollut normaalia koko luokkaa, ja 2) kirjan alle jäävä olisi ollut normaalia kokoluokkaa..
"AI SAATANA" ja loppua kirosanatulvaa emme kommentoi, mutta kerrottakoon etteivät ne jääneet tuohon yhteen. Kirjastonhoitaja syöksyi hyllyjenväliin ja tuijotti Ayaa vähintään murhaavasti. Aya ei koskaan ollut pelännyt tuota harakan näköistä rouva Sterniä, mutta.. Ei siltikään pitänyt naikkosen tavasta puhutella oppilaita.
"Mitä sinäkin täällä riehut. Kirjastossa ollaan hiljaa. "Stern sihisi hampaidensa välistä ja mulkoili Ayaa, kuin tyttönen olisi ollut kasa sontaa. Aya irvisti ja sai rouva Sternin raivostumaan entistä enemmän. Tosin nainen esitti raivostumisensa ainoastaan vihaisella mulkaisulla ja paikalta poistumisella.
"Mitä riehumista se on, että joku ilkeyksissään on valellut kirjan rasvalla eikä se pysy käsissä" Aya mutisi ja hieroi otsassa komeilevaa kuhmua. No, onneksi hiukset sai kuhmun päälle.

Noin viiden minuutin jälkeen Aya viimein selvisi pois hyllyjen välistä ja rupesi tutkailemaan kirjaa, joka oli julmasti yrittänyt hänet murhata. Kirjan kontakti oli todella liukasta, joten ei ihme että kurotellessa kirja jysähtää päähän. Kaunista. Aya mulkoili kirjaa murhaavasti (niinkuin kirjan murhaaminen olisi mahdollista) ja tiputti sen sitten pöydälle, jolloin siitä kuului valtava jysäys ja rouva Sternin mulkaisun pystyi tuntemaan jopa kirjahyllyjen läpi.
"Anteeksi Stern"tyttönen mutisikin ja istuutui sitten kirjansa ääreen. Olisipa mukava viettää hyppytunti odottaen, että kuhmu muuttuu siniseksi...
"Miksihän minä edes tulin tänne, olisin voinut vain lyöttäytyä jonkun seuraan.. Mutta tässä minä olen... Yksin, kirjan kanssa.. Kirjan, joka juuri yritti tappaa minut.." mutinaa ja kirjan sivujen selailua.

// here i come, with Aiden :3

Haha ! Aiden istui tuokalan pöydällä ja nauroi todella makeasti ruokalassa ystäviensä kanssa niille nörteille, jotka siivoili nyt lattiaa. Poikaa huvitti kamalasti, olihan hän vahingoniloinen ihminen sekä itsekkin keppostentekijä, joka rakasti pilailla muiden kustannuksella. Okei, piti tummaverikön myöntää, hiukan hän tunsi myötätuntoa, mutta sitähän tämä pojan kloppi ei näyttänyt. Aiden piti skeittilautaa sylissään hymyillen ilkikurisesti. Hän haukkasi omasta leivästään, vilkaisi ulos, plääh. Hänen oli tarkoitus lähteä ystävien kanssa skeittaamaan koulun pihalle, ehkä kaupungillekkin, mutta se nyt jäi. Aidenia ei todellakaan kiinnostanut mennä ulos kastumaan, koulua oli vielä nelisen tuntia jäljellä, poikaa siis ei kiinnostanut istua märkänä koko loppu päivää. Onneksi oli hyppytunti, saisi hetken aikaa huilia. Opettajat oli varmaan ollut illalla tosi kännissä ja nyt niillä oli krapula tai sitten oppilaat muuten vain käyttäytyi sen verran huonosti, että joka asiasta piti suorastaan karjua. Ärsyttävää. "ja alas sieltä pöydältä heti paikalla !" kuului karjaisi, maitkan opettaja. Houh ! tätä Aiden juuri tarkoitti, laskeutuessaan istumaan tuolille, kuten normaalit ihmiset istui. Matikan opettaja oli iskenyt silmänsä Aideniin, mulkoili koko ajan vihaisesti, aivan kuin Aiden olisikin tehnyt jotain. Hän oli vain nukunut matikan tunnin, eli käytännössä hän oli kerrankin ollut hiljaa ja rauhassa koko tunnin ajan ja sitten opettaja suuttuu siitä ? Uskomatonta ! Ainakin Aidenin mielestä.

Poika huokaisi itsekseen. "Te kolme, tänne ja vähän äkkiä !" Joku taas karjaisi, osoitti Aidenin kolmea kaveria, jotka lähtivät opettajan mukana kohti rehtorin kansliaa. "mitä ne nyt on tehnyt muka.." Aiden marisi itselleen. Mukavaa, nyt Aiden olisi varmasti koko hyppytunnin yksin, ei pääsisi edes ulos. Turhauttavaa ! Tummaverikkö nousi laudalleen ja skeittasi ulos ruokalasta, opettajien mulkoilemana. "mikä näitä nyt vaivaa tänään.." Poikaa nauratti. Ehkä hän voisi etsiä veljensä, pyytää tuon mukaansa vessaan ja.. Ei, ei todellakaan, miksi AIden nyt ei miettinyt muuta. Hän huokaisi jälleen. Sitten Aiden tajusi, hänellä oli äikän läksyt tekemättä. Jos niitä ei olisi tehnyt, opettaja oli uhannut kahden tunnin jälki-istunnolla, ei hyvä. Aiden tuhahti ja hyppäsi pois laudalta, astui kirjastoon. Siellä olisi rauhallista tehdä läksyt ja ehkä hyvällä tuurilla poika löytäisi kivan nörtin, joka tarjoaisi apuaan pojan läksyjen kanssa.

Aiden kuuli juuri kirjastonhoitajan puhuvan jonkun kanssa, kirjastossa piti kuulemma olla hiljaa, ihanko tosi ? Ei oppilaat nyt mitään aivottomia ollut, jokainen tiesi että kirjastossa oltaisi hiljaa. Aiden meni lähemmäksi tapahtuma paikkaa, katsoi tuota erimaalaista tyttöä, jolle hoitaja selvästi oli huutanut. Tuo meni istumaan, Aiden oli menossa lähemmäs, kun kirjastonhoitaja ehti ensin, tyttö joutui pyytämään anteeksi että tuo löntys taas lähti. Aidenia nauratti kamalasti, mutta hän ei halunnut huutoja, joten oli hiljaa ja käveli tytön taakse, katsoen mitä tuo luki. "yrittikö se kirja ampua sut vai puukottaa ?" Aiden kysyi hiukan ivallisestikkin, meni sitten istumaan tyttöä vastapäätä. "mikset sitten vain lähde täältä ja etsi seuraa jos noin kyrsii ?" Hän kysyi kohteliaasti ja veti omat läksykirjansa esille, tosin avaamatta niitä. Poika katseli toisen kasvoja, ei varmasti ihan San Diegolainen. "Mistä olet kotoisin ?" poika kysyi ja alkoi selailla kirjaansa, nojautuen tuolin takimmaisten jalkojen varaan, keikkuminen oli kielletty, mutta mitäpä muuta Aiden tekini koulussa, kuin rikkoisi sääntöjä ? Ei mitään.

Ainii ja unohin.. Ayan kuteet..... Ja varoitus, Ayalla ON henkisiä ongelmia..

Aya mulkoili edelleen ranskankielisiä sanoja murhaavasti, ikäänkuin sanat voisivat pelkän katseen voimasta kulua pois. Juurihan hän oli halunnut lukea tätä kirjaa, nyt koko kirjan näkeminen aiheutti verenpainetta. Mur.. Samassa joku oli hiippaillut tyttösen taakse ja alkoi jotain murpattaa.. Aya hätkähti, sillä tuo ei ollut toisen tuloa huomannut lainkaan. Ennen kuin Aya ehti sanoa mitään, oli toinen vielä istahtanut samaan pöytään.. Siis MITÄ.. Mur..

"Näytinkö mä siltä, että haluan jotain seuraa" Aya tiuskaisi, vaikka oli itse juuri äskön valittanut omaa yksinäisyyttään. No, se nyt vain oli tyttösen tyyli. Hetken kuluttua kuitenkin vedettiin syvään henkeä ja suunniteltiin mukavan keskustelutuokion viettämistä. Aya nyt vain ei ollut hyvä tutustumaan ihmisiin ja yleensä onnistui samantien ajamaan uudet tuttavuudet karkuun.
"Kai se yritti lähinnä sulattaa mut laser-katseella tai jotain. Enkä mä edes tehnyt mitään....." tyttönen mutisi ja vilkaisi toista vähän tarkemmin. Pojankloppi vaikutti ylipirteältä, tai siis kenen tahansa muun mielestä iloiselta.. Ayalla vain oli asenneongelma...
"Ja en ehtinyt lähteä vielä..Toi kop....ittelija kertoi minulle kirjaston säännöistä..." Aya oli aloittaa saarnansa, mutta joutui vähän muuttamaan sen lopetusta, kun rouva Stern käveli ohitse. Aya ei todellakaan halunnut porttikieltoa kirjastoon. Miten hän sitten saisi opiskelunsa kunnialla loppuun. Stern nyt vain oli tuollainen raivostuttava kana, joka tuntui kyttäävän jokaisen kirjastossakävijän tekemisiä.

Brunette ilmeisesti todellakin halusi keskustella. Siitä huolimatta, että oli ottanut läksykirjat esille.... Silti brunette oli esittenyt sen verran monta kysymystä peräkkäin, että Ayan piti hetki oikein miettiä mihin vielä piti vastata. Hiljaisuuden aikana silmäiltiin toista vähän tarkemmin ja pistettiimpä merkille skeittilautakin. Vai niin, sitä oltiin tekemisissä skeittarin kanssa. (Söpön sellaisen)
"No jos sinä tosiaan näillä tiedoilla jotain teet.... Olen syntynyt Japanissa, mutta asunut suurimman osan elämästäni Englannissa. " Mutistiin taas ja tihrailtiin toista. Miksi hemmetissä se edes kyseli häneltä jotain tällaista......Ayan kasvojen ilme muuttui tutkimattomaksi.
"oliko sulla vielä kysyttävää, vai tuliko tiedonjanosi sammutettua?"

Aya vilkaisi jälleen ohitse kävelevää Sterniä, mitähän se ravasi edestakaisin.. Kuvitteli mitä ilmeisemmin, että kaksikko aikoi käyttää kirjastoa siihen tarkoitukseen, mihin suurin osa muista oppilaista. Kuherteluun, ja siksi piti ravata vierellä tarkkailemassa. Hiljaisuutta oli jatkunut jo jonkin aikaa kun rakas kirjastonhoitaja laahusti taas ohitse ja mulkaisi kaksikkoa pahasti.
"Joo me suunniteltiin just alkaa kähmimään, joten kannattaa varmaan hakea se videokamera" Aya tiuskaisi naiselle, joka näytti siltä että pyörtyisi hetkenä minä hyvänsä. Kasvoille kohosi puna ja askeleet kiidättivät naisparan jonnekkin kirjaston toiselle puolelle. Aya virnisti ja kääntyi huomattavasti paremmalla tuulella ympäri. Kenties nyt saisi olla hetken ihan rauhassa... Tai sitten saatiin olla loppuelämä rauhassa, kun hommattiin sittenkin se porttikielto.. No ei sentään.. Stern oli ilmeisesti järkyttynyt niin pahasti, että oli unohtanut moisen..
"Sori.. Mua vaan ..... Ärsyttää toi muija" Virnistys uudelle tuttavuudelle ja sitten suljettiin se typerä murhaaja-kirja. Kasvot olivat huomattavasti rennommat ja huulillekkin oli nyt jumittanut hymy.
"Ainiin.. Olen Aya..... Ja en ole aina inhottava.. Suurimman osan ajasta vaan"

Aidenia huvitti toisen käytös. Suloista, nainen joka osasi sanoa asiat suoraan. "no jos sanot että kaipaat seuraa, niin ehkä mä oletan, että sä sit kans kaipaat seuraa." Tummaverikkö virnisti suloisesti ja katseli toista. "Laser-katseella ?" Aiden toisti huvittuneesti. "mut kirja on yrittänyt vain ampua haulikolla." Hän totesi vitsikkäästi. Sitä tavallista Aidenia, kaikkeen piti lähteä mukaan, ja aina piti olla niiiii-in hauska. Siihen piti vain osata tottua. "Kop..ittelija ? Kopittelija ?" Aiden toisti ja häntä alkoi naurattaa kamalasti, hän melkein purskahti nauruun, mutta piti sen sisällään. Kopittelija.. huh huh..
"Kiitos, nyt tiedän tarpeeksi, että voin olla googlettamatta." Poika virnuili. "Ei enempää kysyttävää." Hän hymyili.

AIden kuunteli toisen juttuja, mitä tuo selitti kirjastonhoitajalle. "kähmimään ? Ookoo." Poika totesi ja kumartui pöydän ylitse kähmimään toista, ihan vitsillään. Turha syyttää Aidenia, toinen itse oli sanonut että he alkaisivat kähmimään ! Okei, kyllä Aiden tiesi että se oli ollut vitsi mutta.... Poika vetäytyi takaisin paikalleen ja virnisti sädehtivästi. "en ihmettele että ärsyttää. Kerrahn puhuin puhelimessa ja se tuli viskomaan mut ulos." Aiden huokaisi. Mäntti, mikä mäntti, ei kirjastossa saanut puhua puhelimessa. Mutta kuten sanottu. Mitä Aiden muutakaan koulussa tekisi, kuin rikkoisi sääntöjä. Veli oli aina ollut kaksosista se rauhallisempi, se vain nyt johtui siitä että tuo sattui olemaan pieni emolapsi. "Aiden." Poika esittäytyi toisenne hymyillen.

"missä klikissä mahdat olla ?" Aiden kysyi. Kaikkihan sen tiesi, että Aiden ei kaveerannut alempien klikkien kanssa. Ainakaan kovin usein, mutta nörttien ja tavisten kanssa hän ei pystynyt olemaan edes samassa tilassa, mikä teki opiskelusta vaikeaa. Mutta matikan tunneillakin Aiden aina selitti, että oli allerginen nörteille, eikä voinut istua nörttien kanssa samassa luokassa. Ehkä tämä oli syy, miksi poika kiikutettiin usein rehtorille ? No nyt ei ollut aika miettiä sitä, edessä istui ihan kauniiksi kehuttava tyttö. Itse asiassa, todella hyvännäköinenkin neitonen siinä istui. Olihan Aiden usein naisseurassa, siitä ei käynyt kieltäminen, mutta muistaakseen tämä oli ensimmäinen ekrta, kun hän jutteli ulkomaalaisen naitosen kanssa.

"Millaista siellä japanissa sitten on ?" Poika kyseli, hän ei itse kovin osein ollut ollut ulkomailla, joskus lapsena ehkä ja jokin aika sitten Hawajilla, jolla hän oli tutustunut erääseenkin emo jätkään. No se nyt tuntui olevan jotain kaukaista menneisyyttä. Nyt piti keskittyä tähän tilanteeseen.

Aya hyräili hiljaa randomia lastenlaulua, joka oli soinut päässä jo useamman päivän. Ei siinä mitään muuta, mutta tällaiset rallattelevat iloiset laulut, saivat kenet tahansa ärsyyntymään, kun ne jäytivät aivoja muutaman päivän. Samassa toinen oli jo lähestynyt Ayaa, tyttösen omien sanojen takia.. Aya oli tarkoittanut ne vitsikis, ja toinen selvästi oli ymmärtänytkin ne vitsinä, mutta silti tyttöä alkoi jyrsiä toisen käytös. Japsityttö ei muutenkaan tullut toimeen muukalaisten kanssa, saatika sitten jos ne kävivät käsiksi. Okei, Ayan oma vika mutta silti!! Mur.
"Okei pidäs kätöses sillälailla et mä näen ne koko ajan.. okei" Aya sanoi ja tuijotti toista paheksuvasti. Eihän tuollainen ollut sopivaa, eihän..................

Samassa toinen oli alkanut taas pulpattaa. Hmmn.. Vai oli toisen nimi Aiden, kiva nimi.. Sinkkuelämässäkin oli Aidan, melkein sama nimi siis.... Kurrr.. Okei ja takaisin asiaan.
"Hauska tavata Aiden." Aya mutisi sitten iloisesti ja vilkaisi toista vielä varovaisesti. Aiden vaikutti iloiselta ja jopa hivenen hassunhauskalta. Jätkä oli kuitenkin kokoajan mukana hänen leikinlaskussaan... Juttu haiskahti, joko toinen yritti miellyttää Ayaa, mikä olisi ollut vittumaista, tai sitten toinen oli oikeasti noin iloinen, mikä taas oli jopa vähän pelottavaa. Tai no, Ayan mielestä ei ollut normaalia olla koko ajan iloinen...... Eihän tämä ymmärtänyt, että jotkut nauttivat lukioajasta hivenen enemmän kuin hän itse. Ayalle koulu oli työtä, ei hauskanpitoa varten.

"No sanottakoon, että isäpuolellani oli varaa ostaa mulle asunto ja nakata mut tänne opiskelemaan lukio loppuun, kun sillä meni hermot" Aya mutisi ja vilkaisi nopeasti pöydän pintaa. Kaikki tuntui ahdistavalta sanoa ääneen, mutta siltikin moinen lause tuntui järkevämmältä, kuin sanoa toiselle oma klikki ihan noin vain. Rikkaat pennut, sellainenhan Aya oli.. Rahaa oli kuin roskaa, mutta eipä se jaksanut neitokaista kauheana kiinnostaa.
"Sinä olet mitä ilmeisemmin skeittari" Aya jatkoi, vilkaisi uudelleen skeittilautaa ja hymähti. Aya oli aina ihmetellyt skeittaajia, kuinka paljon treeniä moisen laudan päällä keikkuminen varmasti vaati. Skeittaajat jaksoivat lautailla jopa koulun käytävillä, mikä oli välillä rasittavaa, mutta samalla.. Aika coolia ja toisaalta ärsytti opettajia hurjasti.. Eli plussia tuostakin klikistä löytyi hurjasti.
"Kuljetko jokapaikkaan lautasi kanssa? " Tyttö kysyi vielä ja vilkaisi Aidenin kasvoja. Tyttö oli aina odottanut, että skeittarit olivat niitä lökävaatteissa kulkevia, epämääräisistä asioista puhuvia tyyppejä. Niitä jotka kehuskelivat erilaisilla laudan ominaisuuksilla, joista taas muut kuin klikkiin kuuluvat eivät ymmärtäneet mitään. Kieroa.

Aiden kysäisi ihan yllättäen millaista Japanissa oli. Aya vilkaisi toista vähän hämillään, mutta yritti sitten miettiä jonkin järkevän argumentin, jolla selittäisi maata mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Japani on... Täynnä pieniä ihmisiä, kuria ja kulttuuria... Ihmisiä on ihan rutosti.. Japanilaisten englanti on huteraa ja ihmiset ovat tarkkoja etiketistä.. Lievästi ilmaistuna.. Ja .. No se on sellainen maa, joka on vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen.. Kannattaa käydä jos joskus on mahdollisuus. Tai jos kiinnostaa niin netistä varmaan löytää tietoja paremmin kuin minulta" Aya mutisi virnistäen ja lopetti lauseensa samalla kun katse kohotettiin toisen silmiin.
"Sori sekava selitys.. Jos haluat jotain tiettyä asiaa tiedustella niin anna palaa. " Toinen mutisi vielä ja laski katseensa nopeasti takaisin puupintaan.

Hetken päästä Aya alkoi jälleen hyräillä hiljakseen sitä samaista lasten laulua. Sitten vilkaistiin ympärille ja yllätettiin neiti Stern tuijottamasta suuren mahonkisen kirjahyllyn takaa. Aya pyöräytti silmiään ja käänsi katseensa takaisin.
"Tuon ihmisen pitäisi hankkia elämä"