Moonwalker

"Missä sä oikein olit", isokokoinen poika piti tauon selvästi miettien, "noin kuukauden, zei?"
"Siellä sun täällä, mulla oli hermoloma", Mila tuhahti turhautuneena. Kaikille sai jauhaa tätä samaa paskaa. 'Juu, lomalla oli ihan viattomasti ja ei, mitään lupia ei ollu ja sit näin ja - oisko tulta?'

"Heitä rööki", äänensävy oli käskevä, eikä J-R hetkeäkään osannut epäillä, että Acid väittäisi vastaan. Mitä kaapinkokoinen siilipää ei tietenkään tehnyt, vaan kiltisti kaivoi pahattarelle askistaan tupakin. Poika palkittiin hivenen vinohtavalla hymyllä.
Kullattu zippo, johon oli kuvitettu mustalla tiikeri, iski liekin ja sytytti röökin tytön huulilta.

"Jen, tuolla, juokse nyt Ac, jos se näkee sut se karkaa", Mila komensi osoittaen siroa blondia huomattavasti kauempana. Acid saisi nyt hänen puolestaan pelastaa suhteensa, Jamie ei ollut kiinnostunut katselemaan surun murhaamaa kaappia. Jen oli kuulemma sen elämän rakkaus, mihin Mila ei tosissaan uskonut. Jos Acid tunkisi itseään toin pieneen tylleröön, niin siinä kyllä repeäisi yhtä sun toistakin.

Poika lähti ja Mila istahti huokaisten hiekkaan. Vihdoin autuas yksinäisyys. Yllään tytöllä oli vain musta, erittäin minimi bikinin yläosa ja repaleinen minihame. Kengät olivat mustaa nahkaa, korko jotain viidentoista sentin paikkeilla.

- Lunatic & ansq -

Lunatic Eclipse, Lunaksi kutsuttu tyttö käveli paljain jaloin rannalla. Rastahiukset liehuivat vapaana tuulen riepotellessa niitä. Tytön yllä oli valkoinen yksiolkaintoppi, mustat caprihousut ja näiden alla edellisen mainitun väriset bikinit. Luna nosti kädessä pitämänsä kiilakorkoiset nauhasandaalit olkapäänsä yli ja lähti niitä roikottaen astelemaan eteenpäin. Hän oli juuri käynyt läheisessä rantakahvilassa, ja nyt oli päättänyt mennä kävelylle. Ranta oli tyhjentynyt ihmisistä, ja rantaviivaa pitkin käveli vain hän. Lunasta oli parempi, että hän sai olla hetken yksin. Ilman ketään muuta. Hän vilkaisi nopeasti rannekelloaan ja huokaisi. Kello oli jo yksitoista. Helen oli varmaankin tullut juuri kotiin, ja huomaisi hetken kuluttua että hän oli kadonnut. Ajatellessaan tätä, hän kuuli piippauksen ja tunsi värinää taskussaan. Luna kaivoi takataskusta tuunatun kännykkänsä ja vilkaisi näyttöä. Soittaja oli äiti, tottakai. Hän painoi punaista ja sujautti kännykän takaisin taskuun. Heti perään kuului lisää piippauksia. "Helkkari", Luna ärähti ja otti kännykän taas esille. Pari viestiä äidiltä. Luna poisti viestit edes lukematta niitä ja sulki kännykkänsä. Hän ei kestäisi jatkuvaa piippausta. Tyttö jatkoi kävelyään, kunnes pysähtyi huomattuaan kaksikon rannalla. Tyttö ja poika. Silmäpari jäi tarkkailemaan kaksikkoa hyvän välimatkan päässä. Hetken kuluttua kaapinkokoinen korsto nousi ja lähti juoksemaan jonkun typyn perään. Luna seurasi tätä katseellaan, kunnes lukitsi sen yksin jääneeseen tyttöön. Hän lähti kävelemään tätä kohti itsevarmasti, virne vääntyneenä kasvoille, mikä kyllä pikemminkin näytti irvistykseltä. Valkoiset, terävät hampaat paljastuivat hymyn lomasta, ja saattoi näyttää siltä että hän aikoisi syödä tuon. Huulien lipaus vain lisäsi tilanteen todennäköisyyttä. Tosin huomattuaan kuka tyttö oli, hänen virneensä hyytyi pieneen vinoon hymyyn. Hän huiskautti rennosti kättään, koukistellen omituisesti sormiaan ja kohottaen toista kulmaansa. "Hei vain", tämä sanoi ylipirteällä äänellä ja istuutui tytön viereen. "Jamilah-Rosemarie Lee", hän sanoi matalalla äänellä ja virnisti. "Luulin, että teit jonkin katoamistempun."

// anteeksi että vastaus kesti >8'D //

Punapään katse haki puhujan, turhautunut huokaus. Ei kokonimellä kiitos. "Lunatic Eclipse, mikätahansa muu nimi, kiitos." Naikkonen puhalsi sanut toisen kasvoille. "Ja onhan se somaa, ettei teillä astonissa mun lisäksi muuta puheenaihetta ole."
Tasapitkin, oransseiksi maalatuin kynsin Mila aukaisi korkkasiensa soljet ja vapautti itsensä niistä. Neitokainen oikoi tatuoituja jalkojaan.
Jamie veti syvät henkoset tupakastaan ja nautiskeli San Diegon illasta. Selvästä illasta, mikä oli naispaholaiselle hyvinkin harvinaista.

"Kyllähän mä hetken poissa olin, hermo loma. Ja nyt mä oon takasi, muutamien uudistusten jälkeen." Mila heilautti oransseiksi värjättyjä hiuksiaan. No, olihan hän saanut itseensä hieman lisää väriäkin. Ja mikä isukin mielestä tärkeintä, hän oli päässyt eroon heroiinista. Kuukaudessa! Se on varmasti joku ennätys... No, eipä Mila koskaan missään pahassa koukussa ollutkaan. Omasta mielestään ainakaan. Oikeastaan, hän oli riippuvainen ainoastaan tupakasta.

"Mitenkäs teillä on mennyt? Joko te friikit syrjäytitte suositut?", Mila kysäisi kepeästi naurahtaen. Hän oli muistavinaan jotain turhauttavaa uhoamista siitä, kuinka sellaista saattaisi ehkä jopa jossain vaiheessa käydä. He olivatkin sitten Maddoxin kanssa nauraneet, kuinka Oscar nimitettäisiin ylikuninkaaksi.

"Ja entä Smithit? Vieläkö Maddox elää ja Oscar puree?"

Tytön huokaistessa Luna virnisti. Tämä ei selvästikään pitänyt siitä, että hän liittynyt tämän seuraan. Kuullessaan tytön sanat, pistävä katse haketui tämän silmiin ja virne vain levisi. "Samat sanat", tyttö naurahti ja veti tämän puhaltamat sauhut henkeensä. Lunan teki mieli tupakkaa, tosin tällä oli jakaa yhdet savukkeet. "Hyvin sanottu. Koko kouluhan juoruaa vain sinusta", hän totesi myötätuntoisesti. Tottahan se oli. Barbiet olivat keskustelleet kiivaasti tytön katoamisesta ja paluusta, ja jokainen oppilas tiesi tästä. Tosin kukaan ei tiennyt missä hän oli ja miksi tämä oli lähtenyt, jonka takia moni utelikin asiaa tältä. Katse laski ja kiinnitti huomion siihen, mitä Mila teki. Hän tarkkaili mitäänsanomattomalla katseella tätä, samalla luisten sormien näpelöidessä pinnistä karannutta hiuskiehkuraa.

Virne palasi ilmeettömälle kasvolle Milan vastatessa. "Vai että hermoloma." Luna nyökkäsi niin että rastahiukset lennähtivät olkapäiden ylitse ja verhoutuivat tytön kasvojen suojaksi. Hän sipaisi ne pois kasvojensa edestä ja katseli tyttöä. Kyllä huomasi, että tämä oli käynyt jossain lomalla. Hän vertasi Milan ruskettunutta ihoa omaan, anemiseen, kalpeaan hipiäänsä. Hän oli tyytyväinen valkoiseen ihoonsa, eikä todellakaan halunnut ruskettua. Uteliaat silmäparit katselivatkin häntä kun tyttö kätkeytyi varjoisiin paikkoihin muiden ottaessa aurinkoa. Onneksi tähän aikaan aurinko oli jo laskenut mailleen ja pimeys oli tullut kuun noustessa taivaalle. Hän tuli usein illalla rannalle, koska muut olivat yleensä silloin jo lähteneet ja oli tullut jo pimeää.

Luna naurahti Milan sanoille. "Suosittujen syrjäyttäminen taitaa olla vielä kesken", hän totesi virnistäen. Ensiksi pitäisi raivata Barbiet tieltä ja vasta sitten varastaa valta suosituilta. Suunnitelma eteni hitaasti, mutta varmasti. Lunan silmissä pilkahti mielipuolinen katse, ja vino hymy paljasti terävät kulmahampaat. Moni olisi vain nauranut moiselle, mutta friikit olivat tosissaan. He aikoivat oikeasti kaapata vallan suosituilta. Tosin saalistajan piti ensin haavoittaa saalista, kunnes voisi sitten tehdä kuoliniskun loukkaantuneeseen saaliiseen.
"Kyllä sillä taitaa vielä henki pihistä. Ja Oscar puree entistä kovemmin", tyttö totesi virnistäen.

Jep, aston oli siitä hyvinkin koominen paikka, että ihmiset eivät niinkään eläneet omaa elämäänsä vaan juorusivat muiden. Siihen oli ajan kanssa kyllä saanut jo tottua... No, kyllähän Mila tiesi olevansa erityisen mielenkiintoinen niiden barbien keskuudessa. Niihin verrattuna hän kyllä todellakin erottui massasta. Sama se sinänsä oli, ei Milan maailma astonin ja sen arvojärjestyksen ympärillä pyörinyt.
"Onhan mussa kyllä juoruttavaakin!", Mila nauroi räkäisesti. Hänellä sentään oli elämä, vaikkei muilla ehkä ollutkaan.

Mila nyökäytti päätään ja suki hiuksensa läpi vasemmalla kädellään. Ranteeseen oli sidottuna monia erinäisiä remmejä, oikea käsi riisti tupakin huulilta.
"Mä tarvitsin sitä."
San Diego oli välillä stressaava, oikeastaan hieman useamminkin. Ja ne porukat, missä itse pahatar hengasi eivät olleet ihan niitä rennoimpia.

"Harmi. Tiedäthän, kerman kakarat orjina ja muuta mukavaa." J-R sähelsi röökinsä kanssa hetken. Friikit olivat kyllä tarpeeksi sekaisin päästään toteuttaakseen sen. Tai olihan hänen serkkunsakin klikiltään friikki, mutta Jupiter ei todellakaan vetänyt vertoja naisväelle. He olivat lievästi ilmaistuna täysin sekaisin.

"Niin, milläpä härkäpojan tappaisi tai Oscarin kesyttäisi. Tosin olenhan mäkin kuullut hieman juttuja.." Muuta Mila ei sitten siitä sanonutkaan vaan imi sätkäänsä nautinnollisesti. Katse ajautui kauemmas. Hymy suli huulille, Jen roikkui jo täysin lannistettuna Acidin kaulassa. Söpöä. Tai olisi ollut jos tyttö ei olisi ollu puolitoistametrinen lauta ja poika taas lähemmäs kaksimetrinen kaappi. Jamie ei ihan ymmärtänyt niinsanottua kemiaa heidän välillään.

"Entäs sinä, miten menee naisrintamalla vai oletko sä vaihtanut miehiin?" Mila virnisti iskien silmää Lunalle.

Luna katseli kuinka Mila poltteli tupakkaa, sitten tummaa merta jonka vyöryvät aallot iskivät aallonmurtajaan kauempana. Korviahuumaava jylinä kantautui sen suunnalta ja rikkoi pitkän hiljaisuuden. Hän virnisti tämän sanoille ja katsoi kulmiensa alta tyttöä. "Ainakin kloonilauma saa väännettyä susta sen sellaista juttua", hän totesi ja nojasi luisten käsivarsiensa varaan. Sormet puristuivat nyrkiksi vaaleassa hiekassa, katseen samalla tarkkaillessa Milaa.

Luna kohotti kulmiaan kysyvästi. "Tarvitsit vai?" Typerä kysymys. Mutta tosiaan, hän ei tiennyt miksi tämä oli karannut hermolomalle. Oliko tällä sitten stressiä? Kaikilla tuntui olevan sitä Astonissa. Lunallakin, vaikkei hän sitä myöntänyt. Oikeastaan hänen stressinsä johtui enemmänkin henkilökohtaisista asioista. "Perheen" keskeisiä asioita. Hän oli saanut raivokohtauksen kun äiti oli löytänyt taas kerran uuden miesystävän. Ja tämä oli sitkeää lajia, hän kun ei ollut saanut tätä pelotelluksi pois. 'Ihme tyyppi', hän ajatteli ja heitti päänsä takakenoon.

"Miellyttävä ajatus, toden totta", hän sanoi lipaisten huuliaan. Mitähän mukavaa hän keksisi näille, kun lopulta vallankaappaus olisi suoritettu ja onnistunut menestyksekkäästi. "Eivätpähän enää katsoisi nenänvartta pitkin", Luna totesi naurahtaen karkealla äänellä.

"Hyvin menee. Ellet jo tiennyt, niin seurustelen Ravenin kanssa", hän sanoi imelällä äänellä. Virnistys leveni yhä enemmän. "Entäs sinulla? Rakkautta ilmassa?"

Mila hymähti tumpaten tupakkansa hiekkaan. Sää ei ollut mikään kehuttavin, mutta eipä se naikkosta lainkaan tuntunut häiritsevän.
"Niin kloonilauman tyylistä, naurettava se koripalloilijoiden pukuhuone juttukin, Mischa Moon, se kusipäähän on kaikkea muuta kuin homo. Tai mistä sitä nyt ikinä voisi vannoa. Ericistä en tiedä, se tuntuu viihtyvän kuitenkin naisten seurassa. Gabriel taas on aivan liian kiltti sellaiseen. Ja Ivan on varmasti heteroin Smith jonka olen tavannut!" Mila virnuili, no olisihan se ollut aika mahtava juoru, mutta kovin uskottava se ei kyllä ollut.

"Joo, San Diego ei ole kovinkaan rauhallista seutua..." Tekeminen käsillä oli kadonnut tupakan tumppaamisen yhteydessä. Nyt neito nojasi sitten käsillään hieman taaemmas.

"Etteköhän te pian maailman valloita", Mila naurahti. Hän kyllä tukisi friikkejä siinä, eli ei huolta sen puoleen. Hidas, mutta varma edistyminenhän sillä prosessilla oli. Ainakin toivottavasti.
"Niinpä."

Mila n yökäytti päätään Lunan kertoessa seurustelustaan. Hän muisti kyllä Ravennen, kaunis friikkineito, he sopivat hyvin yhteen, sitä ei pystynyt kiistämään. "Onnea, Raven on kyllä ihan kunnioitettava saalis", Mila hymähti.
"Ei itseasiassa. Mä en ole luvannu kenellekkään uskollisuutta tai vannonut rakkautta, kai vakituisessakin on omat puolensa, mutta mä en oikein osaa hillitä halujani. Uskollisuus ei ole niinkään mun alaani."

Mila nousi seisomaan ja veti nopealla käden liikkeellä minihameen päältään, sen alla oli tangamallinen musta alaosa, samaisiin bikineihin, mitkä neidolla oli yllään. Tatuoitu naikkonen otti muutaman juoksu askeleen ja syöksyi aaltoihin.

Luna naurahti Milan sanoille. "Minä kun luulin että Mischa on umpihomo", hän totesi virnistäen. Hän nyökkäsi kun Mila jatkoi sanojaan. "Tietääköhän Gabrielin pikkusisko siitä?" hän tuumi ääneen ja kaatui taaksepäin kellahtaen vaalealle hiekalle. Tyttö kierähti ympäri ja kohotti käsivartensa tukemaan päätään. Katse kiersi ympäristössä, kunnes se lukittautui Milaan. Luna käänsi hieman päätään tämän suuntaan ja heilutteli luisia jalkojaan ilmassa. Sormenpäät kiertyivät hieskiehkuran ympärille kietoen sen sormen ympärille. Hän sipaisi pinnistä karanneen hiussuortuvan korvaan taakse nousten sitten istumaan. Luna lipaisi huuliaan ja hymyili pirullisesti. "Perheen musta lammas se Ivan", hän sanoi virnistäen. Hän oli sitä mieltä, ettei tämä sopinut yhtään muuhun perheeseen.

"Ainakaan sinulle", Luna hymähti ja hymyili paljastaen kulmahampaansa. Hän seurasi katseellaan kuinka tämä nojasi käsivarsiinsa, kallistaen hieman päätään.
"Eiköhän", hän sanoi lyhyesti. Friikkivalloitus. Oscar olisi kuin mikäkin Hitler. Ei, tämä ei sopinut siihen osaan. Maddox olisi parempi vallankaappaaja. Oscar oli pikemminkin kaulapannassa oleva koira. Vihainen koira. Poika saisi kantaa mukanaan isoa kylttiä, missä lukisi: "Varokaa vihaista koiraa!" Ainakin tämän kodin luona pitäisi olla varoituskyltti. "Täällä vartioin minä", Oscarin pärställä koristettuna.

Luna hymyili omahyväisesti Milan kehuessa Ravennea. "Kiitos, oli siinä metsästettävää kyllä", hän naurahti. "Raven on minun pieni lintuseni."
"Ai, oletko sinä enemmän niitä yhdenyön juttuja?" Luna kysyi hieman ivalliseen sävyyn.

Hän seurasi katseellaan kuinka tyttö yhtäkkiä nousi, veti minihameen yltään ja hyppäsi meren syleilyyn. Luna puri alahuultaan hymyillen, ja yritti hillitä itseään. Tosin oli vaikea olla ihailematta Milan upeaa vartaloa. Tosin hän oli päättänyt pysyä vain ja ainoastaan Ravennen omana, eikä saanut kiinnostua muista tytöistä tai pojista. Onneksi Mila tuskin oli kiinnostunut hänestä, joten Luna pystyi turvaamaan siihen ettei tämä tekisi mitään sellaista, joka saisi hänet himojen valtaan.

Mila nauroi. Hyvinkin olisi ollut mahdollista, mutta hän oli tuntenut Mischan pienestä pitäen. Se oli kai jotain sukuakin äidinpuolelta... No, ainakin perhetuttu.
"Heterona mä olen sitä pitänyt, kyllä silllä aina naisia on ollu. Voihan se kuitenkin olla vain kulissikin." Jamietä ajatus nauratti, eihän Mischan ego kestäisi myöntää seksuaalista poikkeavuutta, vielä vähemmän suvun kunnia.
"Empä tiedä, Bladet tuntuvat jakavan kaiken keskenään. Ja Ivan todellakin on hieman erikoinen ollakseen Smith..." Se todellakin vaikutti liian kesyltä siihen sukuun, ne muut olivat hulluja. Maddox oli kuulemma Saksassa jengeissä ja muuta sekopäistä, Oscar taas oli sekaisin vain ollessaan Oscar.

"Niin." San Diego ja Mila oli vaarallinen yhtälö. San Diego ei ollut rauhallista nähnytkään, jos Mila sattui olemaan kuvioissa.
Jamie osasi hankkia itselleen tekemistä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Iskemällä sitten vaikka jonkun rikkaan jätkän uudenkarhealla autolla ja muulla kivalla varustettuna.

"Raven on kaunis, te olette kyllä kuin luodut toisillenne. Ja mä en olis ikinä uskonut käyttäväni tuota ilmausta ja vieläpä tarkoittaessani sitä." Mila pörrötti orannseja hiuksiaan ja suuntasi katseensa taivaalle.
"Mä olen huono sitoutumaan, mutta en mä selibaatissakaan osaisi elää."

Vesi oli ihana elementti. Mila sukelsi ja nousi henkeään haukkoen pintaan. Siitä oli ikuisuus kun hän viimeksi oli kunnolla edes uinut meressä. Mahtava tunne se oli joka kerta, vaikka sitä sitten harrastaisi satoja vuosia.
"Hei Luna! Tänne ja äkkiä!", Jamie naurahti koukistaen sormiaan kutsuvasti.

Luna virnisti kohottaen samalla katseensa taivaalle. "Ehkä. Sen juorun jälkeen mielipiteeni ovat kylläkin muuttuneet rajusti Mischasta." Kyllähän toisen seksuaalista suuntautumista hieman epäilisi, jos toinen imuttelisi saman sukupuolen kanssa salaa pukuhuoneessa? Tosin, siellä mahtoi olla kunnon homoilut menossa. Pukuhuoneesta kun oli tullut monta poikaa. Puppeliparaati, jihuu.
"Säälin sitä pikkuista", hän totesi myötätuntoisesti ja purskahti nauruun. Oli varmaan rankkaa kuulla että isoveli oli siellä. Ja pah, Luna ei säälinyt ketään. "Ivan on liian normaali", Luna sanoi virnistäen. Olikin niin hänen tapaistaan mollata Smithin perheen jäseniä. Pikemminkin klaanin, jota hän niin paljon arvosti. Mutta hän ei salaillut mielipiteitään, menisi vielä suoraan Ivanin luokse ja rupeaisi siellä haukkumaan sitä normaaliksi. Ei varmaan niinkään hyvä suunnitelma, ellei halunnut että Maddox tulisi opettamaan kunnioitusta muita kohtaan. Tai vielä pahempaa, Mischa tulisi pelastamaan poikaystävänsä. Ajatuskin sai hänen tyrskähtämään ja pidättelemään nauruaan.

"Olenpa minä rohkea tyttö kun uskallan olla lähelläsi", hän sanoi naurahtaen. Miksikäs ei olisi. Hän ei ollut tehnyt mitään Milaa kohtaan, joka saisi hänen suuttumaan. Eikä Luna viitsinytkään ärsyttää tätä, Mila oli ihan mukava tyttö. Tai no, ainoastaan silloin kun tämä ei ollut vihainen eikä antanut turpaan. Hän rupeaisi kerjäämään verta nenästään vasta kun tuo menisi itse suututtamaan hänet, eikä siitä ollut pelkoa, hänellä kun oli pitkä pinna.

"Niinkö? Korppi ja hullu", Luna nauroi. Hyvä yhdistelmä, toden totta. Tämä hullu unohtaisi vielä häkin oven auki ja lintunen lentäisi pois hänen luotaan. Luna hymähti ja käänsi katseensa Milaan. "Susta tulee vielä vanhapiika tätä menoa", tyttö totesi ja mutristi huuliaan.

Luna katseli kuinka Mila sukelsi ja nousi pintaan. Vesi näytti melko viileältä. Hän havahtui ajatuksistaan kun Mila kutsui häntä uimaan. Hän virnisti, nousi ylös ja riisui yltään caprihousut ja yksiolkaintopin. Näiden alta paljastui mustat bikinit. Hän otti vauhtia ja hyppäsi sitten mereen. Luna sukelsi pinnan alle, niin syvälle kuin pääsi. Rastat muistuttivat veden alla mustekalan lonkeroita. Hän sukelsi yhä syvemmälle, kunnes kääntyi ja lähti nousemaan pintaa kohti. Luna rakasti uimista ja saattoi olla monta minuuttia veden alla. Hän nousi pintaan ja heilautti kättään Milalle. ”Tämä on ihanaa!”

- ”Ei varmaan niinkään hyvä suunnitelma, ellei halunnut että Maddox tulisi opettamaan kunnioitusta muita kohtaan. Tai vielä pahempaa, Mischa tulisi pelastamaan poikaystävänsä” ahahahaa, vähänkö repesin <,x -

Luna syöksyi hänen seurakseen mereen ja suoraan pinnan alle. Ja kyllä se siellä viipyikin, Mila itse leikitteli kropallaan. Erinäisiä uintitekniikoita ja asentoja, lopulta tuo päätyi tapansa mukaan kelluskelemaan selällään pinnalle. Oransseiksi lakatut varpaankynnet, ja ne varpaatkin, vilkkuivat vähän väliä pinnalla.
Luna ilmaantui taas merenpinnan tällepuolen ja heilautti kättään, Mila vastasi siihen heilauttaen omaansa.
"Totta, meri on niin kaunis ja helvetin ihana uida", Mila kehräsi ja antoi itsensä vajota tehdäkseen kuperkeikan takaperin veden alla.

"Pitkästä aikaa... Meri on aina eri muualla kuin kotona, vaikka samaa vettähän se on jokapuolella...", tyttö tuhahti. Oli hienoa olla jälleen San Diegossa, vaikkei paikka maailman siisteimpiä kolkkia ollutkaan. Koti se oli silti, ja Mila myönsi sen itselleen ja muille.

"Mitä uutta Kalifornia? Mitään tietämisen arvoista, kuka seurustelee ja kenen kanssa? Kerro kaikki, kyylämummo sisälläni tahtoo tietää", Mila virnuili pirullisesti. Ei ollut lainkaan hyvä liikkua Astonissa kuulemassa juttuja ja vastaamassa niihin, jos itse ei tiennyt mitään. Eikä sen puolin pystyisi heittämään mitään muuta päin kasvoja...

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//