Smoke 'em if you got 'em.

Kuka vain Damyanille seuraksi =)

Damyan käänsi hieman kylkeään ja oli nyt selällään. Aurinko porotti kuumana taivaalta. Olihan keskipäivä. Friikin päivä oli mennyt nukkuessa samaisessa paikassa missä hän nytkin oli. Naapurit kun olivat pitäneet bileitä koko viime yön. Tietenkin Damyan oli itsekin siellä ollut, mutta neljän maissa kotiin oli ryömitty ja se muutama tunti minkä hän oli varannut nukkumiselle, oli pahasti epäonnistunut. No, ei hän siitä ketään voinut syyttää. Kyllähän bileitä sai pitää! Varsinkin kun jokaiseen Damyanilla itsellään oli kutsu. Varovasti pörröpäinen miehenalku painoi varovasti poskenpäitään. Ne olivat varmasti palaneet. Ainakin kipeiltä ne tuntuivat. Leveä haukotus karkasi heti perään Damyanin huullta ja kädet vietiin niskan taa. Hän oli nukkunut samaisessa paikassa kahdeksasta asti, eikä tähän mennessä kukaan ollut tullut häiritsemään! Paitsi pari lintua, mutta niitä ei laskettu.

Ajatus tunnille palaamisesta masensi. Kyllähän hulivili ongelmiin tahtomattaan joutuva poika tiesi, että koulut oli käytävä, mutta sillä hetkellä motivaatio oli vain niin pieni. Aurinkokin paistoi niin nätisti ja univelka painoi edelleen silmiä. Nyt kun vielä saisi jotenkin jonkun kaverin kiinni ja seuraksi. Ja jos tupakan saisi ja ehkä pari tasoittavaa viskiryyppyä. Sitten kaikki olisi täydellistä.

Hnngh.
Hnnnnh.
Vielä pari metriä. Loikkaa katokselle. Venytä, venytä, viiiieeelä hetki. Ei, älä valitse sitä helppoa reittiä. Juu, valitse juuri se, juuri se vaikea, palotikkaista saa ottaa vain hieman tukea, kyllähän seinästäkin hyvän otteen saa.
Nainen, sä pystyt tähän.

HOAGH, kädet tömähtävät koulun katon pintaa vasten. Vihdoin! Dyke ponnistaa itseään ylemmäs, kuluneenmustat tennarit raapivat koulun seinää. Hikikarpalo otsalla, suu onnistumisen virneessä.
Ensimmäistä kertaa ikinä Dyke onnistui kiipeämään koulun katolle täysin ilman viimemetrienkään tukea paloportaista. Huojentuneena onnistumisestaan tuo saa ruhonsa raahattua katolle, kyynärpäät raapiutuvat pikkukiviä vasten, toinen käsi on jo taskussa hakemassa tupakka-askia.
Oliskohan mulla vielä pilveä jäljellä.

Dyke heilauttaa jalkansa rennosti katon reunan yli. Valkoisessa printti-t-paidassa on reikiä, farkkushortseista hapsottaa naruja, polvet ovat kauniisti ruhjeilla ja kyynärvarret naarmuilla, mikä ei kuitenkaan tunnu haittaavan lainkaan. Tyttö asettaa tupakan huultensa väliin, pörröttää toisella kädellä hiuksensa varmuuden vuoksi - ei, eivät ne olleet sittenkään niin hikiset kuin sitä olisi voinut luulla. Vaaleanvihreä, kulunut sytytin napsauttaa tottuneesti kirkkaan liekin ilmoille, Dyke sytyttää tupakkansa ja tähtää katseensa horisonttiin.
Niin.
Vapaus.

Vielä jonakin päivänä Dyke olisi vapaa lentämään maailman kutsujen mukana. Mutta ei tänään, tänään olisi jäljellä vielä muutama tuskaisa tunti koulua. Äskeinen matematiikantunti oli mitä hirvein, ja yleensä sellaisten tuntien jälkeen tulee viettää vähintään tauon verran, usein pidempäänkin, jossakin missä yksikään matemaattinen yhtälö ei tulisi vaivaamaan kenenkään päätä.
Ja nyt oli juuri sellainen hetki.
Dyke imaisi savua keuhkoihinsa ja puhalsi sen sitten nätteinä ympyröinä ilmaan. Puhalsi ympyrät taivaalle, sinne missä linnut jahtasivat ötököitä ja vaihtoehtoisesti toisiaan.
Sivusilmällä tyttö huomasi katolla jotakin, nyt viimein kun nikotiini alkoi rentouttaa äsken vielä niin kiihtynyttä kehoa.

Dyke nousi ylös, laittoi tupakan jälleen huultensa väliin, sitoi oikean jalan kenkänsä narut jälleen haparoivaksi rusetiksi ja käveli kohti tätä uutta tuttavuutta.
Tyyppi näytti lokoisalta. Hetken Dyke mietti, kehtaisiko laisinkaan häiritä tätä siestaa viettävää herraa. Vai pitäisikö sitä vain polttaa tämä rööki loppuun, kavuta tikapuut alas ja jatkaa koulupäivää kuten ennenkin..
Ei. To-del-lakaan ei. Tällaista aurinkoista päivää ei tekisi mieli hukata sisätiloissa. Ja kukaties tästä voisi kehkeytyä seikkailu jos toinenkin!

Pikkukivet rusahtelivat kenkien alla, savu karkasi tupakasta keuhkoihin ja keuhkoista jälleen pihalle.
Dyke asettui niin täsmällisesti tuon vaakatasossa makoilevan tummanpuhuvan hahmon auringon eteen kuin pystyi. Siten, että naisen vartalon silhuetti piirtyi maahan ja peitti tuon nuoren miehen ja toi hieman varjoa silmille.
"Moro, maistuisko herralle rööki?" Dyke heitti niin rennosti kuin yleensäkin. Jostakin kumman syystä, ehkä johtuen koulun hierarkiasta tai jostakin muista vammaisista auktoriteettien sanelemista säännöistä, Dyke ei tuntenut tätä herraa kohtaan lainkaan vihaa, kummastusta, kateutta, oikeastaan lähinnä kiinnostusta ja vilpitöntä tutustumisenhalua.

Ehkä Dyken sisällä asui pieni friikki - tai sitten tyttö aisti että tässä miehessä oli jotakin samanlaista kuin hänessä itsessään. No, ainakin sen verran samaa, että molemmat viihtyivät itsekseen koulun katolla.

Damyan oli kerennyt sulkea silmänsä uudelleen, kun jokin varjosti hänen silmiään auringolta. Poika ei kuitenkaan avannut heti silmiään,sillä suuremmalla logiikalla kyseessä olisi pilvi. Tosin, pilvi kysyi juuri häneltä tahtoiko hän tupakkaa. Suuria vihreitä silmiä raotettiin hieman ja vino hymy päästettiin kasvoille.
"Et sä taidakaan olla pilvi." Damyan totesi hieman typeränä ja nousi sitten istumaan katsellen toiseen. Ainakin kivat hiukset tytöllä oli. Poika muisti tosin, että oli joskus aikaisemminkin ajatellut samaa tuosta tytöstä. Todennäköisesti neitonen kävi siis tätä koulua. (Suuremman järjen omaavat ihmiset olisivat pystyneet päättelemään samaisen asian siitä, että he olivat Aston Highn katolla.)
"Mut siis joo. Rööki kelpais paremmin kun hyvin. Istu vaan viekkuun." Pörröäinen poika naureksi ja taputti maata vieressään. Olihan se mukavaa saada seuraa! Varsinkin uutta.

Poika katseli tyttöä tarkkaavaisena ja uteliaana.
"En mä tosin oo herra." Tuo totesikin sitten hieman jälki viisaana tilanteen mentyä jo ohi.
"Ei musta saa herraa tekemälläkään." Damyan naurahti vielä ja heilautti kättään hieman vaatteittensa suuntaan. Risaiset mustat pillifarkut peittivät jalkoja ja The clashin t-paita yläkehoa. Kengät poika oli jättänyt kaappiinsa jonnekin päin koulun käytäviä.
"Mut mun nimi on kumminkin Damyan. Entäs neidin?"

//Mä en saa itestäni irti noin pitkiä viestejä mitä sun ^^ //

Dyke naurahti tuhahtaen kuullessaan pojan höpisevän jotakin pilvistä. Hän siristi silmänsä puoliumpeen ja virnisti nyrpistäen nenäänsä. Poikahan vaikutti ehkä hieman omissa maailmoissaan olevalta, mutta mikäs siinä, ainakin tyyppi oli vilpitön!
Silmänräpäyksessä Dyken ilme vakavoitui ja kulmat painuivat kurttuun; viimeisten tupakansavujen imaiseminen oli aina yhtä vakavaa puuhaa. Keuhkot täyteen. Dyke nakkasi pienen tupakannatsan etusormellaan ja peukalollaan katolta alas. Kasvot sulivat jälleen vinoon hymyyn ja neito istahti nopein liikkein maahan tuon uuden tuttavuuden viereen, aivan kuten se oli pyytänytkin, kaivoi taskustaan L&M:n sinisen askin ja ojensi sitä rennosti kohti tuota nuorta miestä, joka nyt jo esittelikin itsensä Damyaniksi.

Vasta nyt Dyke puhalsi viimeiset tupakansavut ulos keuhkoistaan; sitä oli oppinut säästämään jokaisen viimeisenkin pisaran mahdollisimman pitkään.
"Kutsu mua Dykeksi." tuo sanoi tupakan käheyttämällä äänellä, ojensi vasenta kättään kohti uutta tuttavuuttaan kätelläkseen, sillä oikea käsi oli varattuna siniselle askille. Dyke nosti oikeaa kulmakarvaansa ja suunsa valahti vinoon hymyyn. Vasempaan käteen tatuoitu, jo vihertäväksi muuttuva spiraali näytti jälleen harvinaisen typerältä.
"Vaikka emmä kyllä tiiä saako musta oikeastaan neitiä tekemälläkään.." tuo virnuili jatkaen keskustelua aivan kuten Damyankin äsken. Heissä oli kuin olikin jotakin samaa.

Omasta kehosta katse harhautui jälleen mittailemaan toista.
"Kiipeiletkö sä useinkin koulun katolla ilman kenkiä?" Dyke kysäisi vitsinomaisesti, loi merkittävän silmäyksen toisen silmiin. Koulun katolla kiipeilyssähän ei sinänsä ollut mitään sen kummempaa, mutta kengättä. Dyke tiesi, että siitä jos mistä saisi haloon aikaiseksi.
Nopealla liikkeellä vasen käsi sivalsi sinisestä röökiaskista jälleen uuden syöpäkääryleen, toi sen huulten väliin ja lähti etsimään sortsintaskusta vihreää stenkkua. Tavallaan Dyke toimi mielestään kohteliaasti, kyllähän nyt toisen tupakan voisi ketjuun polttaa, ihan vain seuraksi.
"Tulta?" tuo kysäisi tarjoutuen jo valmiiksi sytyttämään Damyanillekin savuavan rullan.

//hehee eipä meikälläkään aina niin pitkää tule! khih\\