Piiloutuisin jos voisin

//Mukaan ihan kuka vaan. Tällä kertaa tälläinen vähän erilaisempi peli minulta. Saa nähdä osaanko tällaista hommaa harrastaa xD//

Oli aamu. Destinee Winston olisi halunnut tehdä jotain aivan muuta kuin mennä kouluun. Hän olisi halunnut jäädä kotiin peiton alle ja olla rauhassa. Hänen oli kuitenkin täytynyt valita, reputtaisiko fyysikan kurssin, vai astelisiko kouluun kaikkien tuijoteltavaksi. Destinee nimittäin oli tehnyt jotain, joka varmasti oli jo kuulunut koko koulun korviin. Häntä ei kaduttanut lainkaan se, että hän oli edellisenä iltana, täysin selvinpäin vieläpä, seikkaillut keskustassa erään luuseripojan kanssa. Kaiken kukkuraksi hän oli suudellut tuota poikaa, eikä ollut ajoissa tajunnut, että paikalla oli ollut mukavan kokoinen joukko Astonin cheerleadereita. Noilta tytöiltä ei tietenkään ollut voinut jäädä huomaamatta Pikku-Nalan moka. Nailahkin oli kuullut asiasta, aivan varmasti ja nyt Nee pelkäsi, että sisko joutuisi vaikeuksiin hänen takiaan. Nala tietenkin kiistäisi kaiken, eikä suostuisi uskomaan hänestä mitään ilman kuvaa tai jotain muuta yhtä vakuuttavaa todistusta. Eikä sisko onneksi jaksaisi sellaisesta asiasta edes kiinnostua. Nalaa kun tuntui kiinnostavan vain muoti ja miehet, joten miksi hän vaivaisi kaunista päätään siskonsa toilailuilla?

Destineen onneksi Nalalla ei alkanut vielä koulu. Hän sai mennä aivan yksin, jopa ilman Denzelin tukea kohtaamaan supinat ja tuijotuksen, jolta ei uskonut voivansa välttyä.
Eikä hän välttynytkään. Vaikka hän ajoi äitinsä harmaalla autolla, eikä tämän avoautolla, hänen saapumisensa huomattiin. Nee yritti parhaansa mukaan olla välittämättä siitä, että ihmiset katsoivat ja kuiskailivat toisilleen sanoja, joita hän ei halunnutkaan kuulla.
Olikin pitänyt mennä sillä lailla mokaamaan! Yleensä hän kyllä onnistui pysymään nörttimiesten kanssa jossain suojaisammassa paikassa kuin kaupungin keskusta, mutta tällä kertaa niin ei ollut käynyt. Varmasti oli ollut järkyttävä näky, kun hän oli suudellut ties kuinka pitkään erään rillipäisen ruipelon kanssa, jolla kaiken kukkuraksi oli ollut hammasraudat. Mutta no, poika oli ollut vain niin suloinen auttaessaan häntä lukemaan fysiikan kokeeseen. Pakkohan hänen oli ollut palkita toinen jotenkin. Ja kaikenlisäksi, hän oli ollut niin typerä, että oli antanut nörtin toivoa jotain vastapalvelukseksi ja se oli ollut suudelma. Kieltämättä toinen oli osannut suudella, mutta toiste Nee ei saman tyypin seuraan päätyisi, ellei sitten vahingossa.

Rikas tyttö päätti ryhdistäytyä astuessaan sisään koulun ovista. Hänen asioistaan oltiin varmasti puhuttu ennenkin, mutta aina hän ei siitä tiennyt. Nyt hän kuitenkin tiesi, sillä hän oli itse nähnyt cheerleaderit paikalla kauhistelemassa ja tuijottelemassa suudelmaa. Ja nyt häntä tuijottelivat muutkin. Pari nörttipoikaa katsoi hyvinkin ihailevasti, mutta kermalaiset lähinnä ilkeästi. Ehkä olikin ollut virhe tulla kouluun. Mutta nyt oli ainoa tilaisuus päästä läpi fysiikan kokeesta, eikä hän todellakaan halunnut kyseistä ainetta reputtaa.

// tulen armaan Demetrini kanssa .>

Oliko hän myöhässä ? Voi ei. Okei, hän ei ollut vielä myöhässä, mutta pian pitäisi lähteä tau hän ei ehtisi kouluun ! Demetri veti paidan päälleen ja laittoi tukkaa jotenkin kuntoon, hän oli vasta hetki sitten herännyt. Poika juoksi alas, isä oli töissä ja äiti nukkui, samoin Drake, mikä oli harvinaista. Usein poika herätti itkullaan koko talon jo ennen seitsemää. Demetri nappasi paahtoleivän ja veti suuhunsa, juoden päälle lasillisen maitoa. Hän vilkaisi kelloa. Oli todellakin kiire ! Brunette juoksi ylös ja pakkasi laukkunsa, juoksi takaisin alas ja solmi tennarit jalkaansa, lähtien juoksemaan khoti koulua. Pöyränsä hän oli onnistunut toissapäivänä hajottamaan, eikä kellään ollut aikaa korjata sitä.
Hetkien kuluttua poika saapui koulun pihalle, veti pari kertaa syvään henkeä ja laittoi tukkaansa taas paremmin, samalla kun astui sisälle kouluun. Hän tunsi katseita itsessään, no anteeksi nyt jos Demetri sattui olemana hyvä koulussa. Poika suuntasi kaapilleen ja otti fysiikan kirjat, seka matikan kirjat, niitä olisi sinä päivänä. Lopuksi Demetri sulki kaapin ja kääntyi taas kohti aulaa.

Aikaa oli sittenkin vielä, joten hän istui lattialle nojaten seinään. Hän kaivoi matikan kirjan laukustaan ja katsoi, että läksyt oli varmasti tehty. Oho. Yksi tehtävä oli tekemättä. Poika kaivoi penaalinkin laukustaan ja alkoi kirjottaa vihkoon tehtävää, mietti hetken ja kirjoitti taas lisää vihkoonsa. Matikka oli aina ollut tälle nörtille helppo aine. Kun läksyt oli tehty, poika nappasi psp:nsä laukusta, pisit kuulokkeet korviinsa ja alkoi pelaamaan jotain pokémon peliä, tajuamatta yhtään mitä ympärillä tapahtui.

Destinee huokaisi. Hän yritti parhaansa mukaan olla välittämättä katseista, mutta vaikeaa se oli. Kukaan ei onneksi tullut sanomaan mitään, se olisi ollut vielä kamalampaa. Nyt oli siis parasta pysytellä mahdollisimman huomaamattomana. Piti ainakin kiertää kaukaa se eilinen nörtti. Tuo oli nyt varmasti noussut oman klikkinsä keskuudessa suureksikin sankariksi, kun oli päässyt niin läheisiin tunnelmiin kermaan kuuluvan tytön kanssa. No, siitä tempusta kyllä sietikin saada huomiota. Ei Destinee sentään ollut ihan kuka tahansa. Hän oli rikas, kaunis ja tietämättään tunnetusti nörtteihin sekaantuva. Häntä ei kuitenkaan oltu potkittu pois klikistään, mikä oli oikeastaan ihme. Asialla oli aivan varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että isosisko oli cheerleader ja kaksosveli oli varsin haluttua tavaraa kerman tyttöjen keskuudessa, varmasti muidenkin. Sitäpaitsi, Destineellä oli käytössään rahaa kuin roskaa, eikä se seikka kadonnut mihinkään. Häntä pidettiin rikkaana, teki hän mitä tahansa.
Oikeastaan Destinee ei niin kovasti välittänyt siitä kuuluiko kermaan vai ei. Hän kyllä piti siitä, sillä olihan siinä etunsa. Hän sai kutsun melkein kaikkiin parhaimmista bileistä, hän sai apua läksyihinsä tuosta vain.
Läksyt! Ne olivat unohtuneet tyystin. Hän ei ollut ollenkaan varma oliko tehnyt ne vai ei. Tyttö unohti hetkeksi katseet ja alkoi penkoa laukkuaan. Mitä hänellä edes olisi seuraavaksi? Matikkaa tai fysiikkaa, kumpikin aineita, joissa hän ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin olisi halunnut.

Matematiikan läksyt ainakin olivat tekemättä. Fysiikan koealue ei ollut vieläkään hallussa, vaikka hän olikin apua saanut. Mutta ehkä hän selviäisi. Hän olisi tyytyväinen kunhan pääsisi läpi. Ei se nyt ollut niin vaarallista, jos todistuksessa olisi pari huonompaakin numeroa. Muuten hän oli melko hyvä koulussa. Nyt vain piti löytää joku, jolta kopioida tehtävät tai joka edes neuvoisi. Hän ei ehtisi enää laskea laskuja omilla aivoillaan.
Hetken ympärilleen katseltuaan Nee huomasi erään hiljaisen oloisen pojan. Tuo istui lattialla ja taisi pidellä matematiikan kirjaa kädessään. Ehkäpä sieltä saisi apua?
Destinee lähti astelemaan kohti poikaa, joka näköjään sai tehtävänsä tehtyä ja keskittyi kuuntelemaan musiikkia. Nee pysähtyi pojan eteen ja taikoi kasvoilleen anovan koiranpentukatseen. Sitä ei ollut voinut vielä kovinkaan moni vastustaa samaan tilanteeseen jouduttuaan.
"Hei..." Destinee aloitti kuuluvammalla äänellä, jotta poika varmasti kuulisi hänet. "Tota, osaisitkohan sä auttaa mua mun matikan läksyissä?"
Destinee oli varma, että poika oli hyvä koulussa. Tämä kaiketi kuului nörtteihin, niin hän ainakin muisteli. Olihan hän nyt sentään katsellut nörttien pöytää ruokasalissa useamman kerran, ihan vain bongatakseen parhaimman näköiset yksilöt itseään neuvomaan.