This is how we do.

(( Eli paikkana on jonku randomin ihmisen koti. Wrai feat. Jacky tänne, kiitos! : > ))

Tupakan savu leijaili hiljalleen ilmassa, ihmisiä tulvi yhtenään ovista ulos sekä sinään ja tilassa kaikui raskas bassonjytke, joka oli lähtöisin huoneen nurkassa olevista, suurista kajareista. Eräässä ihan suhteellisen levottoman naapuruston talossa taas oli käynnissä vuosikymmenen suurimmat ja äänekkäimmät bileet, eikä naapuritalossa asuvia ihmisiä ajateltu yhtään. Menkööt muualle, jos ei jaksanut kiinnostaa kuunnella raskasta bassobiittiä ympäri yön. No, kuka jaksaisi, jos ei niin bilettämisestä ollut kiinnostunut? Oli jopa kummallista, ettei kukaan ollut vielä tullut valittamaan tai kutsunut virkavaltaa paikalle, vaikka juhliminen oli kestänyt jo useita tunteja ja kello näytti lähestyvän kahtatoista. Tuskinpa kukaan juhlimista lopettaisi, mikäli joku naapurissa asuva mummo tulisi valittamaan - viimeistään silloin, kun poliisit tulivat ovelle kolkuttamaan.

Johnny istui erään olohuoneen perukoilla sijaitsevan ruskean kangassohvan nurkassa ja vei aina välillä kädessään olevan olutpullon huulilleen. Poika oli vetänyt tänään ylleen mustan Anti-Flagin t-paidan sekä vaaleanharmaat pillifarkut. Lanteilla keikkui vinosti musta niittivyö. Mustat lenkkarit hän oli heittänyt eteiseen jo aiemmin. Tummanruskea tukka oli tavanomaisesti sekaisin ja silmiä reunusti haalea kerros tummaa kajaalia. Hänen tummanruskeat silmänsä harittivat hivenen ja huomasi ihan selvästi, että poika oli vetänyt tänään jotain muutakin kuin olutta. Kyllä vain. Maria sekä essoa - se oli muodostunut Johnnylle vakioksi näiden muutamien kuukausien aikana. Siihen vielä yhdistettynä kaikki ne illan aikana nautitut alkoholipitoiset juomat, niin tuloksena oli ihan sievä sekakäyttö. Ja mikäs siinä, kun Johnnyn oli täytynyt vain näistä muutamista marisätköistä maksaa. Ekstaasipillerit hän oli saanut hoidettua hyvillä suhteillaan - ja vieläpä ilmaiseksi. Tämän asian suhteen Johnny oli erittäin tyytyväinen, että tunsi Ameryn ja tuli tämän kanssa juttuun todella hyvin. No, ei tässä pojassa nyt muutenkaan mitään vikaa ollut, mutta ilmaiset napit olivat pelkkää plussaa! Tai ainakin lähes ilmaiset, sillä toki Johnny toisinaan teki Amerylle vastapalveluksia, kuten esimerkiksi majoitti luokseen kun tällä oli joitain sellaisia ongelmia, joiden takia tämä ei voinut olla yksin.
Rokkari pyyhkäisi hivenen ruskeaa otsatukkaansa pois silmiltään ja kaivoi sitten taskustaan pienen pussin, mikä sisälsi noin viisi pientä, värikästä pilleriä. Kaksi niistä päätyi hänen kielelleen ja alkoholipitoista nestettä kaadettiin päälle. Tästä se ilta vasta lähtisi kunnolla käyntiin.

(( Sori kökköys ja lyhyys. Paremmin ensi kerralla ;PP ))

Jacky työnsi vessan oven räminällä auki ja pienesti seinästä tukea ottaen asteli sieltä ulos. Pupillit alkoivat ikävästi tasaantua normaaliksi ja pääkipu uhkasi nousta jomottamaan ohimoon. Aineita pitäisi saada lisää. Mutta kaikki omat oli kotona autossa ja sinne ei viitsittäisi nyt lähteä talsimaan. Poika tunki hymyillen läpi pienen ihmisrykelmän ja nappasi matkalla pöydällä olevan vajaan viskipullon itselleen. Ei hän tiennyt kenen se oli, mutta jos joku oli niin tyhmä että jätti pullon pöydälle vahtimatta, niin ansaitsi olla juomatta. Pullon korkki avattiin rivakasti ja juomaa kaadettiin kurkusta alas pari pisaraa. Jacky ei ollut ollut viimeisen kahden kuukauden ajan selvänä kertaakaan. Hän kun oli tavannut erään pojan. Ja jotenkin kummasti narkkis oli viihtynyt tuon seurassa. Sen yhden ainoan illan. Sitten tuo oli vain kadonnut. Pannut häntä ja lähtenyt. Se oli merkinnyt Jackylle paljon. No, niin paljon mitä sekaisin olevalle tyypille joku todella merkittävä pystyi tarkoittamaan. Ei hän ollut ennen sitä kenenkään pojan kanssa puuhaillut mitään ja sitten tuo oli vain tahtonut pesää. Kuinka omituiselta se tuntuikaan, Jacky tahtoi toisen pojan takaisin luokseen. Mitä se sitten tarkoittikaan.

Olohuoneen läpi asteltiin hitain askelin ja löysia farkkuja nostettiin hieman, jotta ne eivät valuisi ihan nilkkoihin. Jacky oli pukeutunut normivaatteisiinsa. Valkoiseen t-paitaan ja vaaleahkoihin todella risoihin farkkuihin. Polvet näkyivät revenneistä aukoista ja samoin osa reittä. Myöskin bokserit näkyivät takaapäin aika hyvin. Jaloissa ei ollut kenkiä. Ne nimittäin oli varastettu. Eipä se kuitenkaan hirveästi painanut. Tennarit kun olivat olleet jo miltei käyttökelvottomat. Viskipullosta juotiin taas ja katse kiersi olohuonetta. Myisiköhän joku? Mitä tahansa oli saatava...Hetken tarkkailun jälkeen nuorimies kuitenkin tuhahti ja otti pari askelta ulko-ovea päin, kunnes bongasi erään pojan sohvalta. Hymy levisi takaisin narkkispojan huulille ja rivakoin askelin tuo talsi tuon rokkaripojan luo.
"Moi? Sä oot Ameryn frendi, eiks niin? Et tahtos heittää paria tabua?" Pörröpäinen poika totesi hymyillen lämpimään sävyynsä. Vastausta toiselta ei juurikaan jääty odottelemaan vaan tuon vierelle sohvalle istuttiin. Itse asiassa aika lähelle. Jackyn reisi oli kiinni toisen reidessä ja katse oli liimautunut tabletteihin pojan kädessä.


//Hyvä se oli ja jos se oli sun mielestä lyhyt, niin mä oon niiiin kusessa >< Tuskin pystyn jatkossa edes näin pitkää kirjottamaan xD //

(( Noh, kyl se siitä ;PP ))

Johnny oli vajonnut niin syvälle omien maailmojensa syövereihin, ettei edes noteeranut juurikaan ympärillään olevia ihmisiä. Ei edes sitä, kun kaksi humalaista ja ilmeisesti varsin agresiivista nuorta miestä pinkoivat hänen ohitseen talon ulkopuolelle tappelemaan. Tai edes sitä, kun joku onneton narkomaarityttö kujersi jotain hänen korvaansa tupakan turruttamalla äänellään. No, toki poika reagoi siihen sen verran, että hätyytti moisen tapauksen pois kimpustaan, mutta ei hän todellakaan ollut varma tuon asiasta. Mitä luultavimmin havitteli Johnnyn kädessä olevia ekstaasipillereitä, joita poika ei todellakaan ollut valmis luovuttamaan ihan noin vain. Maksun hän perisi ilman muuta, sillä hänellä ei todellakaan ollut tapana antaa yhtään mitään ilmaiseksi. Varsinkaan aineita, vaikka ne ilmaisia hänelle olivatkin. Sinänsä aika typerää, sillä Amery luultavasti joutui maksamaan itsensä kipeäksi tabuista, mutta silti antoi Johnnylle niitä ilmaiseksi. No, oma oli tyhmyytensä, kun suostui siihen. Ei Johnny tätä todellakaan ollut pakottanut tähän järjestelyyn, vaan se oli tullut tuolta narkkaripojalta itseltään. Lienikö syynä sitten se, että tämä uskoi Johnnyn muuten jättävän tämän omaan arvoonsa tai sitten ihan muuten vain. Siinäkin oli sitten sellainen ihminen, joka saattoi tehdä ihan mitä vain, että sai pidettyä ihmisiä ympärillään. Tai ainakin yhden, joka nyt ilmeisesti oli osottautunut Johnnyksi.

Rokkari ehti ottaa yhden huikan melkein tyhjästä kaljapullostaan, kunnes hän kuuli jonkun äänen. Sillä hetkellä jokseenkin hitaiden aivojen takia, asian sisäistäminen kesti jonkin aikaa ja laiska katse sitten kohosi tähän hänen edessään seisovaan, lämpimästi hymyilevään poikaan. Ruskeat silmät katsahtivat tuota muutaman kerran päästä varpaisiin ja Johnny yritti muodostaa mielikuvaa siitä, missä oli nähnyt tuon aiemmin. Ehkäpä koulussa? Tämänlaisissa bileissä aiemmin? Tuo näet näytti ihan sellaiselta tyypiltä, joka voisi pyöriä tällaisissa kuvioissa ihan suhteellisen aktiivisesti. Ainakin ulkonäöstä päätellen. Mutta missä ihmeessä Johnny olisi voinut nähdä tuon aiemmin? Pojalla oli huonon nimimuistin lisäksi myös erittäin paska kasvomuisti, joten sekös tätä tilannetta vaikeutti.
Minkäänlaista kehoitusta tai ylipäätään vastausta kysymykseen ei odotettu, vaan tuo ilmestys istuutui Johnnyn viereen sohvalle. Oikeastaan aika lähelle, joka tuntui hivenen tunkeilevalta, mutta eipä Johnny siitä huomauttanut. Siinäs istui.
"Riippuu siitä, että kuka kysyy. Mä kun en tunnetusti vaan heitä paria tabua", Johnny tokaisi ja kallisti aavistuksen päätään. Pillerit hän piilotti takaisin farkkujensa taskuun, sillä eihän noista ikinä tiennyt. Ties vaikka kävisi päälle, jos Johnny ei suostuisi luovuttamaan essoa. Sen sijaan, häntä kiinnosti erityisen paljon se, että mistä toinen tunsi Ameryn. Toki tuolla oli paljon tuttavia, mutta että myös sellaisia, jotka tiesivät Johnnyn? Se, jos mikä, oli kummallista.

Pörröpäisen pojan katse seurasi miten pussi ja sen sisällä olevat pari pilleriä siirtyivät turvaan pojan taskuun. Hän tahtoi ne heti pois sieltä. Samantien. Jacky tarvitsi jotain vaikuttamaan kehoonsa! Viskipullosta juotiin pari kulausta ja pienesti irvistettiin päälle. Kyllähän hän kaikkea joi, mutta viski ei ollut koskaan ollut pojan lempi litkuja. Viini oli hyvää, mutta yleensä sekin oli turhan mietoa. Siksi siihen sotkettiin vodkaa. Katse siirtyi nyt tuon pojan silmiin. Kättä ojennettiin toiselle esittäytymismielessä. Eihän narkkis nyt mikään epäkohtelias tahtonut olla!
"Jacky Games. Oon Ameryn tuttu... Tai kaveri ehkä. Hoisin sille joskus kamaa ilmaseks paripussia." Jacky esittäytyi ja selvensi hieman olemustaan toiselle. Ehkä toinen sen avulla hieman luottaisi häneen. Risaisten farkkujen taskuja alettiin kaivella.
"Mä voin maksaa kahesta tabusta jotain. Katotaan nyt mitä mulla on mukana." Poika puheli hymyillen edelleen ja veti kädet taskuistaan.

"Katotaas. Mul on tässä tää puhelin ja sit. Tota.Ööö... 22 dollaria rahaa ja pari alennus kuponkia mäkkäriin ja koulunkaapin avain. Sitä tosin en anna. Kaapista on hyötyä." Jacky ilmoitti ja näytti taskujensa sisältöä käsissään toiselle. Puhelin oli varastettu. Kai sen nyt tyhmempikin tajusi, ettei rokkarin näköisellä pojalla ollut varaa tai kiinnostusta kalliiseen puhelimeen. Kai tuo muuten olisi pöllinyt itselleen siistit kuteetkin? Viski alkoi hitaaski tuntua päässä, vaikkakaan ei Jackyn omasta mielestä tarpeeksi.
"Hetkinen." Poika totesi sitten ja kippasi koko taskujensa sisällön viereisen pojan syliin ja joi lattialle laskemansa viski pullon loppuun. Nyt hän oli juonut 0.7 pullosta sen mitä oli ollut jäljellä. Eli hieman alle puolet. Aikaa oli kulunut tuskin viittä minuuttiakaan. Kyllä sen vatsassa tunsi, että nestettä oli turhankin nopeasti sinne upotettu paljon, mutta eipä se poikaa painanut.

/7Toi puhelin on sit joku uus hieno nokia >< En jaksa ettiä kuvaa xD//

(( Yep. Eiköhän Jacky oo sellasseen hienon nokian puhelimen joltain kermalaiselta nopsaan varastanu ;DD ))

Johnnysta tämä tilanne oli vähintäänkin outo. Siis mikä, tai siis kuka tyyppi tämä toinen oli? Tunsi Ameryn jostain? Se oli käynyt rokkarille selväksi, mutta mistä? Ehkäpä jostain huumepiireistä tai jotain, sillä siellähän Amery tunnetusti pyöri ihan suhteellisen aktiivisesti. Ja niinhän tuo Jackyksi esittäytynyt tyyppi selvensi, että oli joskus hoitanut pari pussia aineita ilmaiseksi. Se jopa yllätti rokkarin jonkin verran, mutta tuskinpa se niin paha juttu oli. Eipähän Amerylla mennyt omaa rahaa niiden aineiden hommaamiseen.
"Kaveri?" Johnny toisti kulmiaan kohottaen. "Ei se ole mulle ikinä mistään kaverista puhunut. Ei ainakaan kenestäkään sun nimisestä", hän jatkoi ja katseli sitten arvioiden toisen ulkomuotoa. Oli erittäin häiritsevää, että heillä kahdella oli ilmeisesti joku yhteinen tuttu, mutta sitten Johnnylla ei ollut hajuakaan siitä, kuka tämä Jacky oli. Ja ilmeisesti toinen tiesi hänet jostain kautta, joka taas kuulosti erittäin oudolta ja hämärältä. Siis mitä helvettiä? Oliko Amery mennyt hänen olemassaolostaan kuuluttelemaan joillekkin samantekeville narkkarikavereilleen?

Johnny kohotti hivenen kulmiaan, kun toinen ilmoitti voivansa maksaa jotain parista tabusta jotain ja alkoi kaivella taskujaan. Ja mitäpä sieltä löytyikään: hiluja, aivan helvetin hieno kännykkä, avain ja joitain alennuskuponkeja. Hienoa. Kunhan hän nyt saisi täyden varmuuden siitä, että kuka kumma tämä tyyppi oli.
"Mistä vitusta sä tunnet Ameryn? Tunnetko sä mutkin? Oonko mä vaan niin helvetin sekaisin, etten ihan oikeesti muista", Johnny sitten älähti ja siristi kummastuneena silmiään. Olisi ihan kiva, jos joku hänellekin kertoisi, mitä täällä oli menoillaan. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun täysin tuntemattomat ihmiset olivat tulleet jotain kyselemään, mutta myöhemmin Johnny oli nämä tunnistanut. Nyt hän ei kuitenkaan saanut päähänsä sitä seikkaa, että tunsiko toisen. Jackyn olisi parempi antaa hänen kysymyksiinsä vastauksia aika pian tai muuten rokkari heittäytyisi todella ilkeäksi ja häätäisi tuon pois luotaan.
Poika katseli kummastuneena niitä tavaroita, jotka toinen oli kaivanut taskujensa pohjalta ja syysännyt nyt Johnnyn syliin. Poika kohotti kulmaansa ja katseli sitten tavaroita. Kännykkä oli kyllä ihan hemmetin hieno ja hän epäili sitä, että toinen olisi muka ihan oikeasti ostanut moisen. Jos kerta katsottiin muuta ulkoista olemusta, niin hieno kännykkä ei sopinut oikein kuvaan.

Jacky naurahti kevyesti.
"Eipä kenelläkään ole varmasti tapana minusta puhua kenellekään. Enkä mä tiedä miten ihmiset muotoilee kaveri tittelin. Mä nyt tykkään enemmän siitä sanasta kun tutusta. Mul on vaan kavereita itelläni." Tuo tarkensi ja kurtisti sitten kulmiaan toiselle, kun tuo ei selvästi ollut niin hyvän tuulinen ja avoimella asenteella liikenteessä mitä Jacky itse. Kädet nostettiin pystyyn antautumisen merkiksi.
"Ota iisisti. Just mä selitin mistä sen tunnen. Törmäillään aina sillon tällöin vähemmän hienois piireis ja oon joskus nähny pari kertaa ku te juttelette. Ei siinä muuta. En mä ees sun nimee muista." Poika vakuutteli, mutta hymy oli tuon huulilta laskenut. Ehkä tämän tyypin kanssa kannattikin olla varpaillaan. Oli typerää, ettei hän omannut itse minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Kunhan tämä ei menisi jälleen pakojuoksuski. Jalkapohjaa oli aiemmin raapaissut ikävästi lasinsiru ja juokseminen tekisi varmasti kipeää.

Poika nousi hieman pystympään ja kaivoi ehjästä taka-taskustaan tupakkinteko välineet ja näytti niitä hieman toiselle.
"Haittaako jos poltan?" Jacky kysyi toiselta edelleen kohteliaaseen, vaikkakin ehkä hieman varautuneempaan sävyyn. Jos toinen vaikka vihaisi tupakan savua, olisi hän itse valmis kyllä siirtymään kauemmas. Ei hän tahtonut toisia altistaa tupakan savulle
"En mä oikeesti nyt pahalla oo mitään tarkottanut. Aattelin vaan sulta tulla kysymään, kun et voi paskempi tyyppi olla. Ja näytätkin ihan kivalta."

Okei, ehkä Johnny hivenen ylireagoi ja voisi ihan oikeasti ottaa rennommin. Tuskin toinen mikään paha ihminen olisi. Ei tämä ainakaan vaikuttanut sellaiselta, mutta ulkonäkö saattoi pettää. Huumepiireissä liikkuvat ihmiset saattoivat ihan oikeasti olla agresiivisia ja käydä päälle ihan mitättömistä syistä. Ja ihan vain sen takia, että päivän annos oli jäänyt puolilleen tai sitten kokonaan saamatta. Kyllä näitäkin oli nähty, joten siksi Johnny osasi varautua. Jacky kuitenkin... Vaikutti ihan suhteellisen hyvältä peroonalta, sillä tämähän hymyili ihan lämpimästi, joten ehkäpä Johnnykin voisi rentoutua hivenen. Ehkä aineet eivät olleet vaikuttaneet riittävän hyvin, että hän voisi tuntea olonsa rennoksi. Tarvittiin jotain lisää...

Johnny kaivoi toisesta taskustaan yhden marisätkän sekä sytkärin ja sytytti ruohon nopeasti. Jacky jo selittelikin, että ei tiennyt Johnnysta yhtään sen enempää kuin hänkään tuosta. Oli vain muutaman kerran sattunut näkemään Johnnyn sekä Ameryn juttelevan, ei muuta. Ja kaiketi tuo riitti sitten Johnnylle selventämään asioita, sillä hän nyökkäsi pienesti.
"Joo. Pisti vaan kato vähän mietityttää, että oliko se yks musta menny selittelee jollekki. Ei vaan oikeen inspaa sellanen ajatus oikeen kauheesti", Johnny sitten kohautti olkiaan ja veti sauhuja sätkästään. Hänen yhtenä huonona puolena oli ehdottomasti se, miten kiivaasti hän yritti suojella yksityisyyttään ja saattoi sen takia kuulostaa melko töykeältä. Ja sellainenhan hän oli; töykeä kusipää, joka ei todellakaan paljastanut itsestään mitään muille. Ei siis oikeasti mitään. Eikä varsinkaan päästänyt liikaa ihmisiä lähelleen, sillä siitä tunnetusti vain seuraisi harmia. Vain harva oli pojan luottamuksen voittanut, mutta ei se toki mahdotonta olisi. Se oli vain äärimmäisen työlästä ja aikaa vievää.

"Siitä vaan. Kuten huomaat, en mä itekkään mikään savuton ole", Johnny kohautti sitten olkiaan ja vei marisätkän uudestaan huulilleen. Eipä hän tiennyt, mitä talon omistaja piti siitä, että ihmiset polttivat täällä sisällä. No, moni näytti niin tekevän, joten miksei hekin sitten? Ja tuskin kenelläkään olisi oikeutta tulla heille siitä sanomaan, sillä Johnny polttaisi silti.
Johnnyn suupielten välistä karkasi naurahdus ja silmät kääntyivät jälleen toiseen. "Ja toi nyt ainakin viimeistään osoitti sen, että et todellakaan ole jutellut Ameryn kanssa musta yhtään mitään. Hieno homma", Johnny virnisti hivenen. "Ja eikai siinä mitään. Kyl säkin söpö oot", hän jatkoi, vaikka saattoi tuolla ilmaisulla kuulostaa lähinnä kuudesluokkalaiselta pojalta, joka oli viimein päässyt yli siitä ikuisesta tyttöbasilli-kammosta. Tai, tässä tapauksessa oli tietenkin poika, mutta se nyt oli ihan sama.

Jacky virnisti toiselle ja kieppasi parilla nopealla liikkeellä itselleen tupakan.
"Ja jos lohduttaa, niin vaikka oisinkin jutellu sen kanssa jotain susta, niin tuskinpa muistasin. Saati yhistäisin suhun. En mä muista ees parhaanystäväni oikeeta nimee." Poika lisäsi vakuutteluja ja lipaisi kielellän tupakan kiinni kunnolla, ennen kuin asetti sen huultensa väliin. Ei hän kuitenkaan sitä kerennyt sytyttää, kun Poika hänen vierellään totesi hänen olevan söpö. Hieman typeränä Jacky hymyili tuolle takaisin ja näin ollen tiputti tupakan huultensa välistä lattialle. Päälle naurahdettiin hieman.
"Perhana kun en ikinä opi tuota..." Tuo mutisi ja noukki tupakan maasta puhdistellen sitä hieman sormillaan, ennen kuin iski sen takaisin huultensa väliin ja sytytti. Nikotiinia imettiin keuhkot täyteen.

"Niin sä voit ottaa siitä mitä tahot. Paitsi sitä kaapinavainta. Jos pari nappia saan." Jacky tajusi vaihtaa puheenaiheen takaisin alkuperäiseen syyhyn, kun silmiin oli osunut omat tavarat edelleen toisen sylissä.
"Mä alan olla vähän liian selvä, enkä pidä siitä." Narkkis virnisti vielä perään, pidellen nyt tupakkaa sormiensa välissä estäen näin sen tippumisen puhuessa. Perään siitä kuitenkin imettiin lisää. Toisen marisätkä tuoksui ihanalle. Sitä hänellä itsellään ei ollutkaan ollut pitkään aikaan.
"Ois mul kotona itelläni vielä, mut ku ei natsais sinne kävellä, kun ei takasin sitten enää kumminkaan huvita tulla. Enkä tahtos ees tänä yönä yksin nukkua, ku varmaan sataaki." Jacky jatkoi selittämistään tajuamatta edes itse miten omituiselta kuulosti.

Johnny hymähti hivenen ja veti muutamat sauhut sätkästään.
"No se on ihan kiva tietää. Tai sillai... En mä tiiä", Johnny virnisti ja katsahti sitten ympärilleen. Meno täällä näytti vain paranevan entisestään ja ihmiset olivat niin sekaisin, että tuskinpa enää edes äitinsä nimeä muistaneet. Ja kaikki vain meni parempaan suuntaan, sillä kyllä Johnny haistoi ilmassa myös muualta tulevan marin tai jonkun muun poltettavan huumeen savuja. Musiikki soi täysiä, huumeet vaihtoivat omistajia ja toisilleen tuntemattomat ihmiset nuoleskelivat joissain nurkissa. Täydellistä...

Jacky ei ilmeisesti osannut odottaa, että Johnny olisi kutsunut tätä söpöksi tai mitään. No, ei kyllä poika itsekään voinut uskoa, että hän edes osasi kyseisen sanan. Saatika sitten sanoi sen jollekin täysin tuntemattomalle pojalle. Totta se kuitenkin oli. Jacky oli jollain äärimmäisen kierolla tavalla söpö, eikä Johnny todellakaan osannut sanoa varmaa syytä tähän. Ehkä se vain johtui tuon hymystä tai jotain. Tai sitten pelkästä olemuksesta. Tai sitten ne muutamat napit olivat viimein alkaneet vaikuttaa ja hän alkoi pehmetä päästä. No, tuskinpa hän toista enää ikinä tapaisi, joten eipä pojan sanomisilla ollut juurikaan merkitystä.

Vielä kertaalleen Johnny vilkaisi tavarakasaa, joka oli hänen sylissään, kunnes sitten siirsi ne takaisin omistajansa tykö.
"Pidä kamas. En mä mitään noista haluu", Johnny tokaisi ja asetti sätkän huulilleen siksi aikaa, kun kaivoi farkkujensa taskusta sen samaisen, pienen pussin. Hän otti sieltä pari nappia ja ojensi sitten niitä toiselle. "Siinä on. Teet sitten joskus jotain mun hyväksi, eikö niin?" Johnny sanoi ja kohotti pikaisesti toista kulmaansa. Oli täysin ennenkuulumatonta, että rokkari oli suostunut antamaan omaansa ihan noin vain pois. Ja vieläpä ilman, että olisi pyytänyt ihan heti vastapalvelusta tai maksua.
"Ja tiedätkö, että toi kuulosti ihan sellaiselta tyypilliseltä vihjailulta, että haluisit lähtee mun kaa yön selkään tai jotain", Johnny naurahti, mutta ei kuitenkaan pahaenteisesti.

Narkkispojan suu aukeni yllätyksestä, kun toinen ilmoitti ettei tahtoisi mitään tavaroista ja alkoi kaivaa taskuaan. Jälleen tupakka oli pudonnut Jackyn huulten välistä ja nopeasti se noukittiin maasta, ettei matto vain syttyisi palamaan. Käsi laitettiin alle ja pian toinen antoikin siihen kaksi pientä nappia. Jälleen Jacky hymyili lämpimästi toiselle ja nyökkäili.
"Tietty teen. Ihan mitä haluut." Tuolle vakuuteltiin ja pillerit napattiin suuhun. Hetken aikaa poika lutrasi kieltä suussaan, kunnes sai jonkin verran sylkeä kerrytettyä ja tabletit nielaistiin sylkimäärän kera. Sitten katse käännettiin takaisin poikaan ja tuota katsottiin hieman typeränä. Mikä vihjailulta? Hetkeen hän ei edes tajunnut mistä toinen puhui, kunnes purskahti nauruun.
"Ei ku niin joo! En ees tajunnu mitä meinasit." Tuo nauroi ja iski sitten tupakan huultensa väliin.

"Ei mun kyllä tarkotus ollu vihjailla mitään. Kuhan totesiin. Vihaan nukkua sateella yksin, kun sade pitää niin helvetinmoista meteliä. Helpompi on vetää pää täyteen puuhailla seuralaisen kanssa jotain ja sit nukahtaa kunnon koomaan. Siin pysyy hyvin lämpimänäki kato." Jacky selitteli imien aina välillä tupakkaansa ja puhaltaen savuja ulos. Se oli vain totta. Sateella kun ilma tuppasi aina hieman viilenemään ja koska vieläkään narkkis ei ollut saanut kotiinsa ovea hankittua, viileä ilma pääsi ikävästi seuraksi vuoteeseen.
"Mut voit sä sen toki ottaa vihjailunakin, jos se sellasena kelpas." Jackyn oli pakko kuitenkin vielä lisätä. Eihän hän koskaan ollut pitänyt itseään miehiin päin suuntautuvana, mutta se yksi poika oli kyllä jonkin verran kaikkea päässyt muuttaman. Tupakka oli nyt saatu poltettua ja se tumpattiin omaan reiteen. Vähän se poltti kankana läpi, mutta nopealla painalluksella rööki oli saatu myös sammumaan.
"Mä voin ne kamani kerätä siitä sun sylistä, jos et kerta mitään niistä tahtonu." Poika ilmoitti sitten ja kaappasi käsillään tavarat toiselta ja tunki ne takaisin taskuihinsa.

Johnny hymähti nähdessään toisen reaktion siitä, ettei hän todellakaan aikonut pyytää maksua niistä napeista. Tupakka tippui taas tuon suusta lattialle ja rokkarin suupielillä kaarehti vino hymy. No, vaikka ei hän nyt perinyt mitään rahoja, niin ei se tarkoittanut etteikö hän voisi joskus tulla perimään. Vaikka silloin, kun Johnny oli ihan köyhä ja tarvitsi rahaa esimerkiksi tupakkaan. Tai eihän se maksu välttämättä rahana tarvinnut tulla. Voisihan poika laittaa toisen tekemään hänen itsensä hyväksi vaikka mitä muuta kivaa. Kiero ihminen, kierot ajatukset. Johnny hymyili itsekeen hetken aikaa ja puhalteli savuja ulos keuhkoistaan.
"Mä muistan sit ton, mitä lupasit", hän tokaisi ja joi pohjat olutpullostaan. Sitä oli saatava pian lisää tai tämä mahtava fiilis saattaisi latistua kertaheitolla. Tai sitten ei, mutta kuitenkin. Johnnysta nimittäin tuntui, ettei hän ollut vieläkään tarpeeksi sekaisin ja aikoi vielä vetää lisää aineita tämän illan aikana. Tosin, nyt kun hän antoi kaksi nappia toiselle ja itse oli aiemmin ottanut kaksi, niin jäljellä olisi sitten vain yksi. Helvetti, mistähän niitäkin sitten saisi lisää. Ihan kuin nämä eivät jo riittäisi tältä illalta, ties vaikka Johnny kuolisi kohta yliannostukseen. Aivan sama. Hänen elämänsä oli muutenkin perseestä, joten ei se haittaisi yhtään.

Jackyn todetessa, ettei sateella ollut kiva nukkua yksin, Johnny nyökkäsi hyväksyvästi. "Niin kai sitten. Vaikka eikait se mitään haittaa, jos on sisällä. Tuskin se sade niin kovaa kuuluu, paitsi jos sataa ihan kaatamalla", Johnny totesi kohauttaen olkiaan, oti viimeiset sauhut sätkästään ja tumppasi sen sitten paljaaseen lattiaan. Toinen näytti tumppaavan tupakkansa omaan reiteen, joka sai Johnnyn naurahtamaan. Varmaan sattui.
"Nii, se sitten riippuu aika paljon seuralaisesta", hän vielä sanoi ja pyöräytti kerran huulikoruaan. Niin. Oli Johnny tavannut elämänsä aikana paljon erilaisia ihmisiä, jotka olivat suostuneet lähtemään hänen mukaansa. Jotkut halusivat seksiä ja toiset taas halusivat mielummin nukkua. Se oli hyvin harmillista niiden kannalta, jotka ihan oikeasti halusivat puuhastella jotain. Kuten esimerkiksi Johnny.
"Joo, ota vaan", hän sitten sanoi ja kamat hänen sylistään hävisivät. "Mä käyn ettii, jos löytäis jotain juomista", rokkari sitten sanoi, nousi tuolilta ja lähti kävelemään keittiötä päin. Tai ainakin hän uskoi keittiön sijaitsevan sielläpäin. Ihmisiä tulvi pojan ympärillä ulos ja sisään. He olivat enemmän tai vähemmän päihtyneitä, mutta niin kuuluikin olla. Poika saapui keittiöön, missä ihmiset joivat juomiaan ja naureskelivat kavereidensa kanssa. Rokkari vilkuili keittiötasoille ja näki siellä kyllä tyhjiä pulloja, mutta ei kyllä yhtäkään täyttä. Jumalauta, olivatko juomat loppuneet kesken? Hän kurtisti kulmiaan, kunnes näki eräällä pöydänkulmalla pullon, joka oli puolillaan kirkasta viinaa. Mitä ilmeisimmin se oli tarkoitettu drinkkien sekoittelemiseen tai joihinkin, mutta päätti rokkari kuitenkin noukkia pullon talteen. Tällä se ilta lähtisi käyntiin kunnolla. Virnistellen poika lähti takaisin olohuoneeseen ja todellakin toivoi, ettei kukaan ollut keksinyt hänen paikkaansa siitä. Ja onneksi ei ollut, sillä Jacky istui siellä edelleen yksin.
"Mä oon muuten sit Johnny", poika tokaisi, kun oli päässyt takaisin paikalleen istumaan ja kiersi viinapullon korkin auki. Siitä otettiin pitkä kulaus ja irvistettiin hivenen perään.

Poika nyökkäili toiselle.
"Mä maksan aina takasin. En taho semmosesta ongelmia." Tuo selitti tarkennukseksi ja katseli tuon perään, kun poika lähti hakemaan lisää juotavaa. Jackynkin teki mieli vielä jotain nestepitoista. Mikä oli omituista sinänsä. katseen tarkentaminen kauas oli vaikeaa ja tabut alkoivat selvästi vaikuttaa. Päänuppia sumensi ihanan kotoisasti. Hän alkoi olla jo sekaisin. Pian toinent ulikin jo takaisin ja esittäytyi Johnnyksi. Jackie hymyili tuolle ja nyökkäsi.
"En mä sitä kohta enää muista. Mut jees kun esittäydyit." Poika naurahti ja katsoi sitten toisen pulloa. Vaikutti olevan viinaa.
"Saaks mäkin hörpyn? Tuskinpa on oma pullos kumminkaan?"

Jacky pörrötti hieman omia hiuksiaan. Hänellä oli kuuma, niin kuin aina kun ympärillä oli paljon ihmisiä. Mistä se sitten johtui, sitä hän ei tiennyt. Hiukset olivat kuitenkin jääneet lähinnä vain sekaisin pörröön ja sekös sai narkkiksen näyttämään entistä tärähtäneemmältä.
"Niin, siitä sateesta vielä. Mun kotiin sade kuuluu liiankin hyvin. Katossa on viel pari reikääkin. Onneks ne ei oo patjan yläpuolella." Jacky palasi vielä kommentoimaan aiempaa aihetta. Lähinnä vain sen takia, ettei tahtonut toisen pitävän häntä idioottina sen perusteella, että sade muka häiritsi häntä. Rokkari asui kuitenkin vanhassa pakettiautossa. Ei hänellä paksua omakotitalonkattoa ollut päänsä päällä.
"Jackyyy!!!" Kuului yhtäkkiä pojan huudahdus ja toiselta puolelta olohuonetta heidän eteensä ilmestyi Damyan. Tuo hymyili onnellisenoloisena ja kapusi tylysti istumaan hajareisin Jackyn syliin.
"Sua en oo aikoihin nähnyt. Mietittiin just eilen et ootko enää ees hengis. Miten menee? Onks tää sun poikaystäväs? Oot siis sittenkin kääntyny miehiinkin päin?" Tuo puheli nopeasti ja innoissaan. Kyllä typeräkin ihminen tajusi tuon vetäneen piristeitä. Tosin, Damyan osasi muutenkin olla niin omituinen välillä...

Jacky virnisti ystävälleen ja vilkaisi Johnnyä.
"Tässä mä elinvoimissani olen ja iha jees menee. Eikä...Tota...En muista nimees enää, mut ei oo kyllä poikaystävä ja ei mua ehkä vielä oo vakuutettu poikiin päin." Narkkis huomautti kohauttaen hieman harteitaan sylissään istuvalle pojalle.
"Niin, tämä on ystäväni Damyan. Hän o-"
"Eli sinut pitää vaan vakuttaa, että pojat on aika jees, vai mitä?" Damyan kuitenkin keskeytti esittelyn kierovirne naamallaan.

//Tunkasin hahmoni Damyanin käymään, jos ei haittaa ^^//

(( Ei haittaa <: ))

Johnny otti uuden huikan pullostaan ja tarjosi sitä sitten toiselle. Kylläpä hän oli tänään anteliaalla päällä, kerta oli antanut Jackylle jo nappejakin ja nyt viinaa. Ihan samahan se sinänsä oli, sillä eipä tämä hänen oma pullonsa ollut.
"Oleppa hyvä", Johnny sanoi hymyillen ja otti pullon sitten takaisin toiselta. Tuo vakuutti, ettei Johnnyn nimeä luultavasti enää kohta muistanut, mutta mitäpä siitä. Tuskin Johnnykaan toisen olemassaoloa huomenna aamulla enää muistaisi, joten he olisivat tasoissa. Tämä oli äärettömän huono tapa, että jos otti illalla jotain astetta vahvempaa, niin aamulla ei sitten muistanut enää mitään. Ja siinä sitten sai päineen miettiä, että mitäköhän oli tultu taas tehdyksi ja kenen kanssa. Pahinta olisi vielä, jos heräisi jonkun sellaisen tyypin vierestä, johon ei selvinpäin koskisi edes pitkällä tikulla. Se oli niin tuttua Johnnyllekin, sillä hänellä ainakin kaikki estot hävisivät aineissa ja silloin saattoi tehdä kaikkea typerää. Eikä tällä typerällä tarkoitettu todellakaan ainoastaan sitä, että hypättiin jonkun ällötyksen kanssa sänkyyn. Hyvänä esimerkkinä oli se muutamien viikonloppujen takainen tapahtuma, milloin Johnny oli heittänyt kiven erään urheilijan auton tuulilasista läpi. Poika kyllä sai sen jälkeen tietää ihan varsin hyvin, millaista oli saada vihaisten urheilijoiden nyrkeistä naamaansa. Ihan kuin sitä ei muka olisi ennen tapahtunut, mutta se kerta oli ollut poikkeuksellisen hirveä ja julma.
"Missä sä sitten asut, jos kerta sun katossa on reikä? Tuskin nyt ihan normissa omakotitalossa", Johnny kysäisi ja kurtisti hivenen kulmiaan. Tuo kuulosti kyllä hivenen oudolta. Varsinkin, kun Jacky puhui jotain patjastakin. Olikohan tuo koditon? Asui jossain roskiksessa tai jossain?

Johnny huokaisi sitten ja joi taas hivenen pullostaan. Ei sitä paljoa pystynyt yhdellä kulauksella juomaan, mutta menihän se näinkin. Onneksi tällainen meni helpommin päähän, kun oli illan aikana nauttinut tabuja sekä polttanut hivenen pilveä.
Äkkiä rokkari kuitenkin kuuli jonkun pojan huudahduksen ja käänsi sitten ruskeat silmänsä siihen suuntaan, mistä ääni tuli. Joku ihan tuntematon poikahan siellä huuteli Jackya ja saavuttuaan heidän luokseen, tuo istui hajareisin sohvalla istuvan pojan syliin. Johnny kohotti aavistuksen kulmiaan ja katseli lievästi kiinnostuneena tätä tulokasta. Tuo alkoi heti kysellä, että oliko Johnny muka Jackyn poikaystävä ja kaikkea muuta. Ilmeisesti nämä pojat tunsivat toisensa todella hyvin, sillä tuskinpa tämä Damyaniksi osoittautunut poika olisi ihan noin vain Jackyn syliin istunut. Vaikka, huumepäissään ihmiset saattoivat tehdä ihan mitä vain, mutta tässä tapauksessa Johnny epäili moista todella syvästi.
Damyan antoi Johnnylle heti selvyyden siitä, ettei tuo mikään täysi hetero ollut, mutta Jackysta hän ei mennyt niinkään takuuseen. Tuo oli näet ihan selvästi vihjaillut jotain tuossa aiemmin, mutta nyt tätä ei oltu käännytetty miehiinkin päin. Kiinnostava tyyppi.
"Älähän nyt. Miehet on loppupeleissä paljon kiinnostavimpia kuin tytöt. Usko mua", Johnny tokaisi ja iski pörröpäälle silmää, ottaen uuden huikan pullostaan.

Damyan nauroi Johnnyn kommentille ja heti perään Jackyn ilmeelle. Tuo kun katsoi ehkä hieman yllättyneenä vieressä istuvaa Johnnyä.
"Mitäs tää nyt on? Kaikkiko mun ympärillä on homoja? Vielä kun Matt kääntyy-"
"Itse asiassa huhu pyörii, et sil ois juttua jonkun pojan kanssa." Damyan huomautti tyytyväinen virne naamallaan. Tuo oli onnellinen kun sai käännytettyä ihmisiä. Tuo kun oli itse avoin joka suuntaan. Jacky pyöritti virnistäen päätään ja katsoi Johnnyyn.
"Eli sinäkinkö olet miehiin päin? Eli minä olen tällä sohvalla ainoa, joka ei ole kuin kerran kokeillut?" Poika kyseli, mutta katsoi lähinnä vain Johnnyä. Tilanne oli kyllä kieltämättä koominen. Tai sitten se vaikutti aineissa vain hauskalta.

Damyan näytti pienesti kieltä Jackylle ja sipaisi sormillaan tuon poskea.
"Sanos muuta. Mut pitäs itse asiassa mennä. Lupasin yhelle et se voi tulla tänään kämpille yöks. Pitäs ehtiin se. Haluuks sä tulla? Et varmaan oo kattoos vielä korjattua saanu?" Vihreäsilmäinen poika kysyi kallistaen pienesti päätään. Jacky kuitenkin pyöritti päätään.
"Nääh. Aattelin ettii jotain seuraa itelleni. Vähän on semmonen fiilis." Toiselle vastattiin ja Damyan nousi tuon sylistä hymyillen.
"Sulla taitaa iskee panetus aina kun sadetta on luvassa. Aika söpöö. Pysyt ainakin pakussas lämpimänä. Mut mä meen. Heippa Jacky ja...Jackyn tuleva pano." Poika virnisti tietäväisen oloisena ja lähti astelemaan hieman pomppien huoneen poikki makuuhuonetta kohti. Jacky naurahti hieman ja vilkaisi Johnnyä.
"Se ei kyllä minun suunnitelmanani tainnut olla."

Tämä Damyan vaikutti Johnnyn mielestä jokseenkin hyvin sekavalta persoonalta, mutta sitten myös jollain kierolla tavalla ihan siedettävältäkin. Antoi kyllä todella hyvän kuvan Jackysta, mikäli tällä oli sitten tämäntyyppisiä tuttuja enemmänkin. No, ehkäpä Damyan oli nauttinut jotain piristävää tänään - tai ehkä aika paljonkin. Ja saattoihan tuo olla ihan normaalistikin tuollainen hyppijä ja ylienerginen tyyppi.
"Jep. Vaan niihin", Johnny sitten tokaisi, kuin se olisi ollut päivänselvä asia. Ei häntä tytöt oikein koskaan ole kiinnostaneet - ei ruumiillisesti, kuin muutenkaan. Oikeastaan, poika tajusi jo ihan suhteellisen varhain, että hän oli homoseksuaali, eikä esimerkiksi biseksuaali. Niinhän ihmiset yleensä olettivat ensimmäiseksi, mikäli tajusivat katselevansa jonkun samaa sukupuolta olevan ihmisen perään. Rokkari ei voinut edes kuvitellakaan, että puuhaisi yhtään mitään naisen kanssa. Se kuulosti jotenkin todella oksettavalle, siinä missä jostain heteromiehestä toisen miehen kansa puuhaileminen kuulosti ällöttävältä.
"Ja siitä yhdestä kerrasta on hyvä alottaa", Johnny tokaisi huomaamattaan ja tuo kuulosti lähinnä siltä, että hän olisi yrittänyt käännyttää Jackya homoksi tai jotain. Se ei todellakaan ollut hänen tarkoituksensa, vaikka Jacky ihan pantavalta vaikuttikin. Kai se nyt oli jokaisen oma asia, että pitikö miehistä vai ei.

Damyan sen sijaan vaikutti siltä, että tämä ihan mielellään voisi käännyttää Jackyn edes hivenen miehiin päin. Tai sitten tuo vain heitti huulta tai jotain, mutta sellaiselta se Johnnyn korviin kuulosti. Kumma tyyppi. Tai oikeastaan, nämä kummatkin pojat olivat kummallisia, mutta Johnny oli tottunut olemaan kummallisten ihmisten kanssa. Tunsihan hän sentään Ameryn.
Hän kuunteli kiinnostuneena Damyanin kertomusta siitä, että tämän piti lähteä hakemaan joku ja suostutteli jopa Jackyakin mukaan. Johnnya häiritsi se, ettei hän tiennyt yhtään millaisessa asumuksessa toinen asui. Pakussa? Oliko hän kuullut oikein? Damyan kuitenkin heitti hyvästit Jackylle ja... Jackyn tulevalle panolle? Joka ilmeisesti sitten tarkoitti Johnnya. Justiinsa juu. No, eipä poika mitään sen suuntaista ollut ajatellut ja ei kyllä Jackykaan, sillä niin tämä äsken sanoi.
"No eikait siinä mitään, vaikka oisitki suunnitellu", rokkari kohautti olkiaan ja joi kulauksen pullostaan. Vaikutus alkoi tuntua ihan mukavasti päässä ja olo oli viimeinkin todella rento.

Jacky kohotti hieman toista kulmaansa, kun toinen sanoii ettei haittaisi, vaikka hän jotain juttua olisikin suunnitellut.
"Niinkö meinaat? Eli taasko minä olen hurmannut jonkun tahtomattani?" Hän huomautti selvästi vitsillä ja nappasi sitten toiselta pullon ja hörppäsi siitä suuren kulauksen ja asetti sitten pullon takaisin toisen käteen. Ei ajatus kauhea ollut Jackyn mielestä. Ei hän koskaan homofobinen edes ollutollut. Hän ei vain koskaan ennen sitä yhtä poikaa ollut miettinyt mitään sellaista. Eikä hän oikeastaan edes osannut mitään. Tosin, tuskinpa hän osasi edes tyttöjen kanssa. Hirveää säätöä petipuuhat aina oli, mutta kyllä nautintoa oli aina saatu.
"Voin minä sinut kutsua yökyläilemään, jos tahdot. En vain ole mitään mestariseuraa sängyn puolella." Jacky totesikin sitten pienen hiljaisen hetken jälkeen. Olisihan se hienoa jos näin helpolla saisi jonkun punkkaalämmittämään. Jos ei seksin mielessä, niin edes jonkun muun.

Musiikin yli kuului ukkosen jyrähdys ja vaistomaisesti Jacky värähti hieman. Hän vihasi ukkosta. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Oikeastaan, hän pelkäsi sitä. Tai lähinnä salamoita. Rokkari kun oli lapsena saanut niistä hyvät traumat. Todennäköisesti ulkona oli jo alkanut satamaan. Toivottavasti vaatteit eivät kastuisi kotona. Märissä vaatteissa ei koskaan ollut mukava tallustella ympäriinsä.

Johnny hymähti pienesti ja puraisi sitten huultaan.
"Mähän vaan sanoin, että ei mua haittaa, jos sä oisit jotain suunnitellu. Mut on loppupeleissä aika vaikee hurmata", Johnny sitten valaisi toista ja virnisti ilkikurisesti siihen perään. Tuskin kukaan oli ikinä onnistunut hurmaamaan häntä ihan oikeasti ja pysyvästi, kuten jotkut muut pystyttiin. Tiettyä fyysistä vetoa Johnny saattaa tuntea toista ihmistä kohtaan melko voimakkaasti ja on saattanut sitten hurmaantua pelkästään jonkun kropan ansioista. Mutta loppujen lopuksi se on vain ohimenevää ja ajanmyötä rokkari löytäisi jonkun uuden, jonka kropasta nauttia ihan täysin siemauksin. Tällainen kuulosti kyllä karulta, mutta ei voinut mitään. Johnny vain ei osannut rakastua ja pysyä vain sen tietyn ihmisen kanssa pitemmän aikaa. Pettymyksiä hän oli varsin usein tuottanut muille ihmisille, kun ei ollut valmis sitoutumaan. Ei ainakaan vielä, sillä niin kiinnostavaa ihmistä ei ollut vielä sattunut kohdalle, jonka takia pojan polvet muuttuisivat veteliksi ja pää tyhjenisi kaikista muista ajatuksista, paitsi siitä yhdestä ihmisestä. Mutta ei poika ollut vielä valmis tuollaiseen, joten sitä oli ihan turha miettiä.

Seuraavaksi Jacky jopa ehdotti epäsuorasti yökyläilyä, josta johtuen Johnny hymähti.
"Niin, niinhän sä voisit", hän sanoi hivenen hymyillen ja otti huikan pullostaan, josta neste oli hävinnyt ihan mukavaa vauhtia. "Missä sä oikeen asuitkaan? Puhuko se yks jostain pakusta?" Johnny sitten päätti kysäistä hivenen kulmiaan kurtistaen ja kulautti melkein viimeisetkin viinat pullosta kurkkuunsa. Hän katsoi toista läpikuultavalla katsellaan, kunnes otti ja siirtyi hajareisin tuon syliin. Kyllä huomasi, että Johnny oli tämän illan aikana nauttinut jotain ylimääräistä, sillä sehän ei ollut ikinä hän, joka teki näinkin radikaalin aloitteen.
Talon yläpuolella jyrähti ja Johnny saattoi jopa kuulla vaimean sateen rummuttavan peltikattoa vasten. "Mua vaan ei oikeen jaksa innostaa ajatus, että me kyyhötettäis jossain pakussa tällaisella ilmalla. Varsinkaan, jos siinä on kattoki rikki", Johnny tokaisi matalalla äänellä ja lipaisi hivenen huuliaan. Sormi kohottautui sipaisemaan pikaisesti toisen poskea, kunnes se lähti piirtämään suoraa viivaa yläkropan ylitse, pysähtyen tuon alavatsalle. "Mä asun täällä samassa naapurustossa. Kävellen sinne menee ehkä jotain kymmenen minuuttia. Ja jos kiirettä pidetään, niin ehkäpä jotain seitsemän", Johnny sanoi ja kohotti toiselle kysyvästi toista kulmaansa. Nyt pallo oli toisella ja riippuisi ainoastaan tästä, että lähtisikö tuo tähän leikkiin mukaan.

Jackyn silmistä pystyi lukemaan yllättyneisyyden, kun yllättäen Johnny kapusi hajareisin hänen syliinsä. Sellaiseen narkkis ei kyllä ollut tottunut. Joskus ehkä tytöt olivat tehneet noin, mutta ei kyllä pojat. Jacky oli kuitenkin sen verran humalassa ja aineissa ettei ajatus loppujen lopuksi niin hirveästi yllättänyt. Hitaasti kädet vietiin pojan taakse alaselälle. Ainakin olo tuntui hieman turvallisemalta ukonilmalla, kun joku oli lähellä. Pienesti Johnnyn huomautukselle hänen asunnostaan naurahdettiin.
"Äläs nyt dissaa. Se on koti siinä missä muutkin." Poika huomautti, mutta hiljeni, kun toinen koski ensin hänen poskeaan ja vei sitten sormeaan alaspäin aina Jackyn alavatsalle saakka. Rokkari tunsi värähdyksen vatsassaan. Se tuntui hyvälle. Johnny oli kysynyt kysymyksenkin ja nyt toisen silmiä tapitettiin katsoa.

"Pidetään kiirettä. Minä vihaan ukkosta." Jacky totesi sitten ja virnisti toiselle. Ehkä kannattavampaa hänen kannaltaan olisi ollut odottaa ukkosen ohi menemistä, mutta toisaalta... Tuskinpa Johnny muistaisi huomenna mitään. Koko heidän keskusteluista, tulevasta yöstä tai siitä, miten paljon Jacky sätkisi ulkona äänten ja salamoiden takia. Poika työnsi toisen kevyesti päältään ja nousi sitten itse seisomaan. Housuja pudisteltiin hieman käsillä ja hiuksia pörrötettiin. Kohta kaikki olisi kuitenkin märkänä.
"Asutko yksin?" Poika ajatteli sitten varmistaa. Ei olisi kiva tilanne talsia sekaisin jonkun asuntoon ja huomata tuijottavansa toisen vanhempia silmiin. Sellainen ei ollut mukavaa.

//Vähän ehkä tökköä tekstiä xDD Mutta koita kestää >< //

(( Hyväähän tekstiä tuo oli :'DD ))

Johnny luultavasti yllättyi liikkeistään lähes yhtä paljon, kuin toinenkin, mutta ei antanut sen näkyä kasvoiltaan. Hän osasi todella hyvin pitää kasvonsa lähes peruslukemilla, siinä missä joku toinen näytti esimerkiksi järkyttyneeltä. Erittäin hyödyllinen taito joissain tilanteissa, jossa ei saanut silmäripsikään rävähtää ja piti pysyä kovana.
"En mä dissaakaan. Mutta et kai säkään voi väittää vastaan, etteikö joku paku olisi sateella hivenen vetoinen paikka?" Johnny kohotti aavistuksen kulmaansa ja hymähti. "Tai sitten talvella", hän vielä jatkoi ja puraisi hivenen huultaan. Vaikka poika nyt ei yleensä ollut sellainen ihminen, joka vaati pelkästään parasta, eikä suostunut lähtemään mukaan, jos tiesi toisella olevan vähän huonompi asumus kuin itsellään. Johnnya ei vain jaksanut innostaa ajatus kylmästä pakettiautosta ties missä, ei muuta.

Johnny naurahti pienesti ja katsoi lähes intensiivisesti Jackya suoraan silmiin. Oli lähes hassua, miten epätoivoisesti toinen halusi seuraa täksi illaksi. Ja vain sen takia, että satoi ja ukkosti. No, kai se oli vähän eriasia, kun asui kuitenkin autossa, eikä lämpimässä talossa, mutta kuitenkin. Mikäli tuo oli sitten asunut ulkosalla jo jonkin aikaa, niin eiköhän siinä sitten ihan suhteellisen monta sade- sekä ukkoskuuroa ole tullut koettua. Omapa oli kuitenkin asiansa, eikä Johnny aikonut kommentoida sitä yhtään sen enempää.
Jacky kuitenkin suostui hänen ehdotuksensaan, tönäisi virnistelevän rokkarin hellästi pois sylistään ja pudisteli hivenen housujaan sekä pörrötti hivenen hiuksiaan. Tuo kysyi heti sen perään, että asuiko Johnny yksin, johon poika naurahti heleästi. Hän nousi myöskin seisomaan ja katseli sitten Jackyn kasvoja.

"Sääli tuottaa pettymys, mutta en asu. Mutta älä huoli. Ei ne oo kotona. Ei Sharon tai Dannykaan", Johnny sitten hymähti, eikä edes tajunnut sitä tosiseikkaa, ettei toinen edes välttämättä tiennyt keitä olivat Sharon sekä Danny. No, ihan sama se kaiketi oli. Pääasia oli kuitenkin lauseen sisältö; kenenkään ei pitäisi olla kotona, joten he saisivat olla ihan rauhassa. Niin, Sindysta ja Jackista Johnny oli täysin varma, sillä nämä olivat lähteneet mummon luokse Los Angelesiin ja viipyisivät siellä ainakin pari päivää. Ja Sharonin pitäisi olla ystäviensä luona yötä, mutta Dannysta Johnny ei mennyt takuuseen. Toivottavasti tämäkin olisi häipynyt kotoa, eikä istuisi Johnnyn koneella pelaamassa jotain ääliömäistä räiskintäpeliä. Äkkiäkös tuosta päästäisiin eroon, mutta kuitenkin. Ei Johnny todellakaan halunnut esitellä Jackya Dannylle.

(( Heitämmekö me nää häiskät tonne Johnnyn kämpille? <: ))

Jacky viristi hieman toiselle.
"Kaikki on ok, kuhan en joudu vastatusten vanhempies kanssa, niin kaikki on hyvin." Poika virnisti ja katsoi avoimesti Johnnyn huulia hetken, kunnes nosti katseensa takaisin tuon silmiin. Jacky ei pitänyt siitä, että toinen puhui hänen kodistaan sävyyn, joka ei hänen omiin korviinsa kuulostanut mukavalta. Se oli hänen kotinsa. Tietenkin pakettiauto oli vetoisa ja viileä usein, mutta se oli koti. Siellä oli Jackyn sydän.
"Aletaanpa nyt sitten mennä, niin-" Pojan lauseen keskeytti uusi ukkosen jyrähdys ja jälleen hän hätkähti.


//lyhyt on, mutta ne voi nyt siirtyä kämpille =) //

http://astonhigh.palstani.org/kodit-f21/some-feelings-never-seem-to-let-go-t2297.htm#56280 <---- Tuonne jatkoin (: