Käytkö usein täällä?

// Sovittu peli, ranin hahmokainen Sarah Carrel on tervetullut peliin mukaan. //

Tunnin päätteeksi Mick otti laukkunsa lattialta ja lähti pois tietokoneluokasta. Pojan mieli oli hiukan maassa, koska tunti oli ollut varsin turhauttava. Liian yksinkertaista ja helppoa. Hän monesti toivoi oppivansa jotain uutta ja kiintoisaa kyseisillä tunneilla, mutta opettaja selvästikin piti opetustaan alavireisellä tasolla. Onhan sellainen käytäntö ymmärrettävää niiden kannalta, jotka eivät ole koskeneetkaan tietokoneeseen tai tehneet sillä mitään hyödyllistä, mutta se ei auttanut yhtään fiksuja yksilöitä. Hän halusi oppia paremmin MySQL tietokannan ja php koodin käyttämistä, harjoittaakseen omia taitojaan, mutta näiltä valinnaistunneilta hän sai vain vastikkeeksi paintilla piirtämistä tai juuri ja juuri oppia nettisivujen tekemistä, todella perustietouden tasolla. Hän pystyisi niin paljon parempaan. Hän saisi kiitettävän tästä aiheesta, vaikka ei edes kuuntelisi opettajan opastuksia. Onko sellainen oikein? Ei, jos Mickiltä kysytään.

Askeleet lähestyivät kaappeja, josta hän oli aikeissa ottaa tarpeettomat tavaransa mukaan kotiin. Onneksi edellinen tunti oli ollut hänen viimeisensä tältä päivältä. Oli ihanan vapauden aika. Päivä oli ollut suhteellisen tylsä, mutta ei onneksi antisosiaalisin. Ajatukset kulkeutuivat hetkeksi Sarahiin, mielettömän hauskaan tyttöön, johon oli tutustunut koulun kautta. Kiitos kyseisen henkilön Mickin koulupäivät eivät olleetkaan niin yksinäisiä, mitä ne olivat toisinaan. Oli mukavaa, että edes joku tuntui olevan kiinnostunut hänen olemassaolostaan tässä koulussa ja halusi tietää hänestä enemmän kuin olisi ehkä tarpeen. Pieni virnistys ilmestyi pojan kasvonpiirteille.

//Täältä tullaan :--) Sarahin ulkonäkö tänään

Kemian kirjat käsissään Sarah loi tietään väkijoukon läpi päästäkseen kaapilleen. Koulupäivä oli vihdoinkin loppu, eikä tyttö olisi voinut olla siitä iloisempi, vaikka kuuluikin niihin harvoihin ihmisiin jotka oikeasti pitivät koulunkäynnistä. Tänään oli vain ollut rankka päivä, sillä hän oli valvonut edellisenä iltana hieman liian pitkään ja se oli kostautunut siinä vaiheessa kuin olisi pitänyt keskittyä tunneilla. Kaiken lisäksi tyttö ei ollut ehtinyt syödä juuri mitään koko päivän aikana, sillä ruokavälitunti oli kulunut hammaslääkärin tuolissa istuttavana. Nyt tietäessään tuntien loppuneen Sarah tunsi itsensä paljon pirteämmäksi.

Kaappeja lähestyessään Sarah huomasi näköpiirissään tutut kasvot, mikä sai iloisen hymyn tytön huulille.
”Mick!” Tyttö huikkasi yrittäen saada pojan huomion.
Hän tunsi Mickin samojen tuntien kautta, ja oli aina pitänyt pojan seurasta. Mick ei ollut, kuten ei hän itsekkään, koulun suosituimpia tyyppejä ja välillä Sarahia harmitti kuinka moni ei saanut omien ennakkoluulojensa takia tilaisuutta tutustua poikaan ja tajuta miten mukava ja hauska tämä oikeasti olikaan. Valitettavasti oli vaikea lähteä muuttamaan koko koulun arvojärjestelmää ja sitä, miten tärkeää sen huipulla oleminen oli joillekin.
”Mikä hymyilyttää?” Sarah kysyi lyhyesti päästessään pojan kohdalle ja huomasi pian hymyn tarttuvan häneenkin.
Toivottavasti pojan mielessä oli jotain hauskaa! Hän todellakin tarvitsi piristettä päiväänsä, vaikka koulun loppuminen olikin kohottanut jonkin verran tytön mielialaa. Kotona olisi kumminkin odottamassa kasa läksyjä ja vaikka tyttö edustikin nörttejä, olisi hän viettänyt aikaansa mieluummin ulkona tai ystäviensä seurassa.

Tuttu ääni sai pojan valpastumaan ajatuksistaan. Mick käänsi katseensa ääntä kohti ja löysi Sarahin väen paljouden keskeltä, joka ilmeisesti oli tulossa häntä kohti. Toinen vaikutti olevan yhtä pirteällä päällä kuin ennenkin. Joskus hän mietti, että mistä tyttö oikein sai kaiken tuon positiivisen energiansa. Loogisin vastaus oli varmaankin se, että tyttö söi jokaisen päivän aamupalana sateenkaaria ja sai hupsun olemuksena siitä. Ei voinut olla muuta vaihtoehtoa Mickin mielestä. "Ai, hei Sarah," hän vastasi huolettomasti. "Ihanoin vain tätä vapauden tunnetta, sentään viikonloppukin edessä." Ei hän voinut kertoa totuutta, että 'sinä tietenkin', koska se olisi kuulostanut liian... no, liian kliseiseltä iskurepliikiltä, jopa hänen sanavarastoonsa.

"Miten lääkärissä meni? Istuttiko ne sinulle vampyyrihampaat?" hän uteli ilkikurisesti toiselta samalla, kun itse otti koulukirjojaan pois kaapista. Hän muisti, että toinen oli kertonut hänelle hammaslääkäriin menosta jokunen päivä sitten. Mick ei pitänyt yhtään minkään lääkäriin vastaanotolle menosta. Hän kammosi yli kaiken terveysasemien ja sairaaloiden steriilistä hajua. Etovin hajukokemus, mitä hän pystyi muistamaan.

Sarah nyökkäsi Mickin sanoille hymyillen. Selvästikään hän ei ollut ainoa, joka iloitsi tulevasta viikonlopusta ja koulun loppumisesta.
”Onko sulla mitään erikoisia suunnitelmia viikonlopulle?” Sarah kysyi samalla kun seurasi toisen pakkaamista, mikä toi mieleen hänen oman kasansa kirjoja, jotka odottivat tytön kaapissa.
Hän itse oli suunnitellut viikonlopuksi vain tapaavansa joitain ystäviään, vaikka ei ollutkaan vielä sopinut kenenkään kanssa mitään. Toisaalta hän kyllä kaipaisi hieman lepoakin, sunnuntaina tytöllä olisi rankat voimistelutreenit edessä, eikä tullut kysymykseenkään, että hän olisi saanut jättää ne väliin. Eli toisin sanoen tytön suunnitelmat viikonlopun suhteen olivat vielä täysin auki, treenejä lukuun ottamatta.

”En mä ainakaan vielä ole tuntenut yllättävää himoa ihmisverta kohtaan, mutta kyllä niillä meni aika epäilyttävän kauan yhden hampaan paikkaamisessa”, Sarah vastasi virnistäen.
Hammaslääkärillä käynti oli Sarahille tuttua puuhaa. 10-vuotiaana hän oli saanut raudat viallisen purennan takia ja joutunut käymään hammaslääkärissä vähintään kerran kahdessa kuussa. Onnekseen hän oli saanut raudat pois pari vuotta sitten ja enää hän joutui käymään hammaslääkärissä vain tarkastuksissa ja paikkaamassa reikiään, kuten tälläkin kertaa. Kyseessä oli tosin ollut tytön ensimmäinen reikä.

”Mitä sä oot puuhaillut viime aikoina?” Tyttö kysyi kiinnostuneena.
Hän ei ollut jutellut Mickin kanssa vähään aikaan ja yleensäkin näki tätä harvemmin kuin olisi halunnut. Hän laski Mickin kuuluvan ystäviinsä, mutta ei ollut varma pojan ajatuksista. Heillä kummallakin taisi olla hieman liian kiire koulun ja omien harrastuksiensa parissa, että eivät ehtineet juttelemaan kovin usein, lukuun ottamatta yhteisien tuntien alkuja opettajaa odotellessa.
”Onko mitään uutta sattunut tietotekniikan maailmassa?” Sarah lisäsi kysymykseensä, sillä muisti varsin hyvin pojan intohimon tietokoneita kohtaan.
Hän ei ollut koskaan oikein innostunut tietokoneista tai pelikonsoleista, vaikka tunsikin monia ihmisiä jotka suorastaan rakastivat niiden parissa puuhailua. Tyttö piti enemmän luonnon helmassa oleilusta kuin sisälle istumisesta, vaikka hänenkin oli pakko myöntää jäävänsä koukkuun erityisesti Wii-peleihin.

Naurahdus pääsi pojan suunnasta, kun toinen vakuutteli olevansa vielä elävien kirjoissa. Hammaslääkärissä poran äänellä sopivasti haihdutetaan asiakkaiden tuskan huudot ja kukaan ei muutenkaan ihmettelisi aulan vastaanotolla, jos kuuluisi kaameita ääniä oven takaa. Ja vahingossa tökitään piikillä ien puhki, tietenkin, saaden veri kulkemaan mukavasti. Hmm... Hammaslääkärien osastot olivat täydellisiä lymypaikkoja vampyyreille. Tai sitten jollain nimeltä mainitsemattomalla pojalla oli vain liian vilkas mielikuvitus tai hän oli nähnyt liian monta huonosti toteutettuja kauhuelokuvia.

"Ei suuria suunnitelmia. Ajattelin kyhätä kasaan uuden videopeliarvostelun Portal pelistä, kun lähiaikoina on julkistettu, että siihen on jatko-osa tekeillä." Samalla, kun hän puhui suunnitelmistaan ja ehti pelin nimen kohtaan, niin hän osoitti kädellään t-paitaansa, joka kuului kyseisen pelisarjan fanikamoihin. Kaikki eivät varmaan ymmärtäneet, mikä symboliikka t-paidassa edes oli tai mitä sen pitäisi kuvastaa. Mutta jos on joskus pelannut kyseistä peliä, niin sitten paidan olemus ei ole mitään mysteeri, vaan pelkkä inside nörttijuttu. Oli miten oli, pojalla oli kyseisen pelin fanituote päällä.

Mick laittoi kaappinsa oven kiinni ja alkoi kävelle suuntaan, mihin tyttö oli suuntaamassa heitä. "Henkilökohtaisessa elämässä ei mitään uutta koulu, koti, koti, koulu... mutta elektroniikka-alalla aina tapahtuu jotain mullistavaa. Esimerkiksi Valve, joka on pelisuunnitteluyritys, niin heiltä tuli markkinoille muutama päivä sitten ilmainen peli Alien Swarm. Siinä pelaaja mättää alieneita neljän henkilön ryhmässä ja se on todella intensiivinen peli. Ollaan kokeiltu sitä kaveriporukalla ja vaikuttaa todella laadukkaalta, ilmaiseksi peliksi. Ja kauppoihin on myös tullu uusi pelikonsoli Kinect, joka on aivan samanlainen kuin Wii-konsoli, mutta siinä on kymmenen kertaa huonompi liiketunnistin." Kun kyse oli elektroniikasta, niin poika olisi valmis puhumaan niistä tunteja ja kertoa varsin yksityiskohtaisesti, mihin kannattaisi satsata koneistossa & peleissä ja mihin ei. Sarah kuitenkin tuntui sellaiselta tytöltä, että Mick voisi helposti tylsistyttää hänet puheillaan. Piti siis hallita puheensorinaa siten, ettei se ryöppyisi yli-innokkuudesta ja yrittää pitää asiat simppelillä pohjalla. Parasta oli siis vaihtaa puheenaihetta. "Mitä itse ajattelit tehdä viikonloppuna?"

Hymyillen pienesti Sarah kuunteli pojan puhetulvaa. Oli mukava kuunnella ihmisten puhuvan kiinnostuksen kohteistaan, se sai heidät aina niin eläväisiksi.
”Vau, eli näköjään aika paljon”, Sarah naurahti Mickin lopettaessa puhumisen, vaikka tyttö saikin sellaisen kuvan, että pojalla olisi ollut vielä paljon sanottavaa.
”Ehkä mäkin voisin joskus tulla pelaamaan sun kanssa”, tyttö ehdotti ja vilkaisi poikaa varovasti, samalla kun kulki tämän vierellä kohti omaa kaappiaan.
Olisi mukava päästä viettämään aikaa Mickin kanssa kauemminkin kuin kymmenen minuuttia. Lisäksi olisi kiinnostavaa nähdä miltä Mickin huone näytti, pojan tuntien se olisi varmasti täynnä erilaisia pelejä ja kirjoja.

”Mulla ei ole vielä mitään kunnollista suunnitelmaa, siis treenejä lukuun ottamatta”, tyttö kertoi pysähtyessään kaapilleen ja kiinnittäessä hetkeksi huomionsa lukon avaamiseen.
Kaapista hän kaivoi reppunsa esille ja alkoi sitten tunkea sinne kirjojaan. Miksi hänen oli täytynyt juuri tänään poiketa koulun kirjastossa? Reppu painoi muutenkin ilman hänen lainaamiaan kirjojaan, eikä Sarahia juuri huvittanut jättää lainakirjojaan kaappiinkaan, joten ainoa vaihtoehto oli ängetä ne reppuun ja vain kantaa ne valittamatta.
”Kaipa mä päädyn vain oleilemaan joidenkin ystävien kanssa”, Sarah jatkoi keskittyen välillä taas Mickiin, vaikka jatkoikin samalla reppunsa pakkaamista.
”Sori Frodo, sä saat jäädä tänne viikonlopun ajaksi”, tyttö mutisi lannistuneena lainaamalleen Taru Sormusten Herrasta-kirjalle, sillä valitettavasti se ei mahtuisi hänen reppuunsa.
Kuinkakohan monta kertaa tyttö oli lukenut kyseisen kirjan? Vähintäänkin sata kertaa taisi olla lähimpänä oikeaa vastausta. Sarah oli hulluna lukemiseen ja erityisesti hän piti fantasia- ja seikkailukirjoista. Yleensä hän päätyi ostamaan lempikirjansa itselleen, mutta niin ei ollut vielä käynyt Sormusten Herra-trilogian kohdalla.
”Oletko sä lukenut näitä?” Sarah kysyi ja osoitti kaappiin jätettyä kirjaa.
Tyhmä kysymys, kukapa nyt ei olisi lukenut?

"Olet milloin vain tervetullut viettämään aikaa kanssani," Mick sanoi kohteliaalla äänensävyllä. Jos toinen välttämättä halusi katsastaa hänen kotinsa, niin ei hän olisi sitä estelemässä. Saisipa hän vihdoin ja viimein edes jonkun naispuolisen henkilön uuteen huoneeseensa, jos äitiä ja siskoa ei laskettaisi mukaan. Ja sitä paitsi, olisi todella mukavaa saada lisää laatuaikaa Sarahin kanssa. Hän tuntui suloiselta ja mukavalta yksilöltä, niin miksipä hän ei haluaisi olla toisen läheisyydessä. Hänen perheensä ei kamalasti varmaankaan poikennut muista, joten huolenaihetta ei ollut. Hänen siskonsa varmasti saisi sätkyt, kun kuulisi, että Mick olisi valmis kutsumaan jonkun kotiin heidän koulustaan ja vieläpä tytön.

Sarahin kaapille päästyä, Mick kuunteli mitä toisella oli sanottavansa viikonloppusuunnitelmista ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. Kuulosti siltä, että mitä vain voisi tapahtua toiselle. Hän sen sijaa pitäisi varmaan rutineistaan kiinni, koska ei olisi muutakaan tekemistä. Muutama video-otos kauniista olemuksestaan, game play materiaalin kaappaus itse pelistä, editoida kuvat yhteen ja arvostelu videollisesti olisi valmis. Loppuajasta hän varmaan etsiskelisi lisää uusia pelejä arvosteltavaksi ja pelattavaksi tai keksisi jotain laadukasta kaveriporukan kanssa, netti-yhteyden välityksellä.

Mick hiukan hämääntyi, kun toinen alkoi puhumaan Frodosta. Ensin hän luuli, että tyttö leikitteli hänen kanssaan, puhuen hänelle, mutta sanoissa vain ei ollut järkeä. Muutaman sekunnin jälkeen hän taisi ymmärtää, ettei sentään hellittelynimiä oltu antamassa, vaan kyseessä oli jotain aivan muuta. Mick otti muutaman askeleen sivulleen, lähemmäksi tyttöä, jotta näkisi kaapin sisällön kunnolla. Ai, kirja. Tietenkin, mitäs muuta Sarah olisi voinut tarkoittaa. "Ömm, siis joo. Olen lukenut... ja katsonut kaikki elokuvat." TSH oli kuitenkin suosittu kokonaisuus ja olisi nörtteyden pyhäinhäväistys, jos ei olisi kertaakaan katsonut tai lukenut kyseistä upeutta. "Itse asiassa, olin muutama vuosi sitten ollut Comic Conissa ja cossasin silloin Frodoa. Tietenkin se meni hiukan pieleen, kun en ole ihan oikean kokoinen siihen hommaan, mutta ainakin omaan yhtä upeat kutrit. Vai mitä mieltä olet?" Sanojensa painoksi poika vielä heilautti kätensä hiuksiin ja pörrötti ne sekaisin.

”Mä rakastan niitä elokuvia!” Sarah huudahti innoissaan ja tutkaili samalla toista vaaleansinisillä silmillään.
”Onhan kirjat aina tietysti parempia, mutta kyllä ne elokuvatkin on ihan mahtavia”, toinen selitti hymyillen leveästi.
Hän ei mahtanut itselleen mitään, mutta hobitit ja haltiat olivat erittäin lähellä tytön sydäntä, etenkin jos kyse oli niistä jotka seikkailivat TSH-trilogiassa. Se ei tainnut kumminkaan olla kovin erikoista nörtteihin kuuluvalle tytölle, vaikka ei hän ollut vielä tavannut ketään joka pitäisi kyseisestä trilogiasta niin paljon kuin hän itse. Mahtoikohan Mickin innostus ylettyä hänen tasolleen? Luultavasti, jos poika oli kerran cossannut Frodoa.
”Mä haluaisin nähdä susta kuvan Frodona”, tyttö ilmoitti, eikä edes yrittänyt estää pientä hymyä joka nousi hänen huulilleen.
Sarah ei osannut kuvitella Mickiä hobitin asussa, vaikka olikin samaa mieltä pojan kanssa tämän hiuksista.
”Melkein jopa paremmat kuin Elijahilla”, nörttityttö vakuutti viitaten Frodon näyttelijään. ”Mutta ne näyttävät paremmalta ilman, että sä sekoitat niitä”, Sarah ilmoitti hymyillen ja siirsi Mickin käden nopeasti pois pojan hiuksista omallaan.

”Nyt kun sun hiukset on pelastettu, niin voisinko mä tulla käymään teillä vaikka tänään?” Tyttö kysyi palatakseen aiempaan aiheeseen, olihan Mick toivottanut hänet tervetulleeksi kotiinsa.
Hän oli miltei saanut reppunsa pakattua ja kotona odottavat läksyt eivät juuri houkutelleet. Olisi paljon mukavampaa viettää iltapäivä Mickin kanssa, jos poika nyt edes suostuisi.
”Musta ei olisi mitään harmia”, tyttö lupasi ja loi kasvoilleen liioitellun anelevan ilmeen.

”Itselläni on ne kaikki kolme elokuvaa. Sain ne edellisvuonna syntymäpäivälahjaksi.” Mick ei ollut varma, miksi kerskui asiasta. Yrittikö hän tarkoituksella houkutella tytön leffa-iltaan, koska tiesi toisen pitävät niistä vai kertoiko sanat pelkästään, että heillä kahdella oli jotain yhteistä? Ehkä syy oli molemmissa vaihtoehdoissa. Mutta minkäs hän sille mitään mahtoi, että omasi niin laajan elokuva-arkiston, josta olisi iloa melkein koko kansakunnalle. Mickille kelpasi katsottavaksi mikä tahansa genren elokuva, mutta eniten häntä kai kiinnosti kauhu, scifi ja fantasia.

”In your dreams”, poika kiusoitteli toista. Hän ei näyttäisi cossi tai muitakaan kuviaan ihan kenelle tahansa, joka niille tahtoisi nauraa. Niiden näkemiseen piti saada vahva luottamus ja pojalla oli muutenkin iso kasa tekosyitä, miksi ne kuvat pysyvät piilossa. ”Thanks,” hän vastasi annettuun kohteliaisuuteen. Kun Sarah koski hänen käteensä pikaisesti, jokin muljahti alavatsassa. Miten kosketus voikaan tuntua noin hyvältä? Mick katsoi hetkisen tytön silmiin ja sitten kenkiään. Kuumuus alkoi tuntua kasvoissa. Piti äkkiä keksiä jotain muuta ajateltavaa, ennen kuin hän punastelisi oikein kunnolla. ’Lopeta’ hän manasi mielessään. Sarah oli sellainen tyttö, jolla oli todella mieletön persoona, mutta hänellä itsellään olisi tuskin mitään mahdollisuuksia toiseen, ainakaan romanttisella tavalla. He olivat kavereita, eikö se jo riittäisi?

”Sen voin uskoa.” Mick kommentoi toisen harmittomuudesta, mutta virnisti siten tytölle, että hän tiesi, ettei uskoisi toisen sanoja ollenkaan. Poika pyörähti koulun käytävällä u-käännöksen ja alkoi kävellä ulko-ovea kohti. Hän oli tullut kouluun pyörällä, eikä Mickillä ollut aikomusta jättää sitä varastettavaksi viikonlopun ajaksi. Jotkut pitivät urheiluautoista tai moottoripyöristä, mutta itse hän matkusti mieluiten omalla pyörällään. Sillä pääsi tarvittaviin paikkoihin ja se riitti pojalle.

”Mutta siis… haluatko tulla saman tien vai mitä oli mielessä?” hän halusi vielä varmistaa. Olisi loogista lähteä suoraan, koska silloin hän pystyisi näyttämään, missä edes asui. Mutta jos toinen halusi nähdä vähän myöhemmin, illemmalla, niin pitäisi saada jotenkin yhteys tyttöön, mieluiten puhelinnumerolla, tavata jossain paikassa minkä molemmat tietävät ja lähteä sieltä jatkoille hänen luokseen. Ja toinen tuskin uskaltaisi jäädä yökylään, joten huoneen näyttämiseen ja kotiutumiseen ei olisi tarpeeksi aikaa, mahdollisesti pelituokiosta tai elokuvan katsomisesta puhumattakaan. Kaikki turha sählääminen oli Mickistä turhaa, mutta usein miten naiset tuppasivat tehdä asioista turhan monimutkaisesti. Se oli kuitenkin Sarahin oma päätös, milloin hän halusi antaa omaa laatuaikaa ja kenelle.

”Kaikki kolme? Mä alan olemaan aika kateellinen sulle”, Sarah ilmoitti virnistäen.
Jos hän omistaisi kaikki kolme elokuvaa, ei olisi epäilystäkään siitä etteikö tyttö katsoisi ne läpi vähintään kerran viikossa. Joo, ja hän oli täysin terve, hieman sekaisin vain fantasiasta, mutta sehän oli täysin normaalia.
”Kyllä mä sen vielä joku päivä näen”, tyttö ilmoitti luottavaisena ja sipaisi pitkiä hiuksiaan pois silmiensä edestä.
Häntä ei huvittanut alkaa kinata kuvasta, jota poika ei selvästikään halunnut näyttää, mutta ei unohtaisi asiaa. Varmasti jossain vaiheessa hän pääsisi kuvaan käsiksi, tai niin hän ainakin unelmoi, kuten Mick oli jo todennut.

”Eli mä pääsen?” Sarah varmisti innoissaan ja heilautti painavan repun selkäänsä. ”Siinä tapauksessa mä tulen heti”, nörttityttö jatkoi samalla kun lukitsi kaappinsa ja lähti Mickin perään.
Jes! Läksyt saisivat nyt odottaa, hän oli saanut uusia, paljon parempia, suunnitelmia. Tyttö antoi hymyn huulillaan levetä ja vilkaisi vieressä kävelevää Mickiä innoissaan, ottaen poikaa kiinni käsikynkästä.
”Oletko sä kävellen?” Sarah kysyi samalla kun ohjasi Mickiä ulos koulurakennuksesta.
Onneksi pahin ruuhka oli jo ohi, sillä oppilaat olivat ehtineet mennä joko seuraavalle tunnilleen tai sitten lähteä kotiinsa. Ketään ei huvittanut viettää ylimääräistä aikaa koulun käytävillä, varsinkin kun vapaus odotti rakennuksen ulkopuolella. Tai no, vapaus ja huono sää. Jos hän oikein muisti, täksi päiväksi oli luvattu sadetta, mikä oli erittäin harvinaista San Diegossa.
”Luuletko, että tänään sataa?” Sarah kysyi ja käänsi katseensa ulko-ovesta Mickin kasvoihin.

Pojan käsilihakset jännittyivät hiukan, kun hän tunsi taas toisen pehmeän kosketuksen ihollaan, mutta parhaansa mukaan yritti rentouttaa itseään ja ajatuksiaan. Hän ei ollut tottunut kosketteluihin, jotka eivät olleet romanttisia. Suurin osa hänen kaveriporukasta oli miespuolisia, eikä heidän piireissä muutenkaan käyty lähikontaktia, jos ei oteta lukuun kohtauksia, jolloin samaan aikaan yrittettiin saada ongittua yhteisestä sipsipussista naposteltavaa. Ja naispuoliset kaveritkin olivat jääneet sovinnolla hiukan etäisimmiksi kosketuskontakteista, koska Mickillä oli taipumusta muuttaa tuntemuksensa ihmisiä kohtaan. Jos hän joutuisi olemaan liian läheisissä väleissä jonkun tytön kanssa, niin hän ei pysyisi lupaamaan olevansa vain kaveri kaikkien kokemusten jälkeen.

Kaksikko astui ulos koulusta ja lähtivät pyörätelineitä kohti. Mick pudisti päätänsä toiselle. ”Pyörällä. Voit istua takana, jos haluat.” Ihan kaikki tämän koulun tytöt eivät varmastikaan suostuisi koskemaan polkupyörään, vaan piti olla ainakin avo-auto, jotta kyytiin olisi mitään asiaa. Onneksi Sarah ei tuntunut sellaiselta nirppanokalta ja ehkä sen takia Mickin ei tarvitsisi hävetä ajopeliään. Poika katsahti pikaisesti taivasta ja näki tumman puhuvia pilviä. ”Hmm… Hyvin mahdollista.” Hän sai avattua pyöränsä lukon ja hyppäsi sitten satulaansa. ”Siksipä kannattaa pitää kiirettä, ettei kastuta.” Hän odotti hetken, jotta tyttö pääsisi istumaan mukavasti pyörän taakse ja sitten lähti pyöräilemään kotiansa kohti.

// Jos laitat vielä lopetusviestin, niin sitten voin aloittaa uuden pelin muualla. //
 

//sori, että kesti

Sarah seurasi Mickiä tämän johdattaessa heidät pojan pyörälle.
”Toivottavasti mä vain pysyn kyydissä”, tyttö toivoi samalla kun vilkaisi pyörän tarakkaa.
Putoaminen ei tuntunut kovin houkuttelevalta ajatukselta, mutta olihan hän ennenkin kulkenut pyörän takahäksällä. Valitettavasti useimmat kerrat olivat päättyneet erilaisiin onnettomuuksiin, mutta ei kai auttanut muu kuin luottaa Mickin ajotaitoihin. Hän keskittyisi vain pitämään lujasti kiinni.
”Eli lähdetään”, Sarah nyökkäsi ja asettautui istumaan pyörän taakse.
Tyttö vilkaisi nopeasti taivasta Mickin lähtiessä ajamaan. Ei mikään ihme, jos sade pääsisi yllättämään heidät, pilvet tosiaan olivat tummia. Toivottavasti Mickin koti ei olisi kaukana, tyttö toivoi samalla kun piti lujasti kiinni pyörästä. Häntä ei pahemmin huvittanut kastua.

//jeps, eli jatkuu muualla :--D