I can't let you go and just jump in

chaosta ja Destinyä odotellaa ^^

Koulun omiin väreihin pukeutunut poika hölkkäsi kepeästi pukuhuoneesta nurmella odottelevien tyttöjen seuraan. Suurin osa oli alkanut jo venyttelemään. Aurinkopaistoi todella kuumasti taivaalta ja hiki puski pintaan jo pelkän pienen liikunnan takia. Toivottavasti he eivät tänään harjottelisi mitenkään turhankin ahkerasti. Wyn ei jaksaisi näin lämpimällä sitä. Vesipullo tiputettiin matkalla maahan ja parin tytön luo asteltiin. Nuo olivat keskustelleet ensin sipisten jotain keskenään, mutta hiljentyneet pojan tullessa vierelle. Kaksikko kuitenkin hymyili leveästi pojalle, kun tuo seisahtui heidän luokseen.
"Eikö meidän pitäisi venytellä?" Edwyn huomautti kulmaansa kohottaen ja kävi itse maahan istumaan. Tuollaisesta hän ei pitänyt. Jos oli cheerleader, niin harjoitukset piti käyttää siihen nimenomaan, eikä juoruilemiseen. Poika sai vastaukseksi muutaman kikatuksen tapaisen naurun eleen ja lisäksi seurakseen kaksi nuota tyttöä maahan.

Vinosti hymyillen Edwyn pyöritti päätään ja suoristi jalkansa. Hitaasti hän alkoi venyttämään käsiään eteenpäin ja jalkapohjista otettiin kiinni. Kaikki lihakset pitäisi venytellä hyvin. Viikonloppuna kun poika ei ollut jaksanut pahemmin venytellä mitään. Katse kiersi tyttöjä nurmella. Ryhmän parhaat eivät olleet paikalla. Eikä edes kuuluisammat persooniensa vuoksi. Nämä harjoitukset oli tarkoitettu niille ketkä olivat jäljessä muista. Ei Edwyn tosin itse ollut sellainen, vaan häntä oli pyydetty mukaan näyttämään mallia ja hieman vetämäänkin harjoituksia. Ja eihän poika ollut kehdannut sanoa mitään vastaan. Joten täällä hän nyt oli muutamien uusien ja muuten vain jälkeen harjoittelusta jääneiden kanssa. Onneksi joukkoon oli eksynyt myös pari tasokkaampaakin Cheerleaderia. Ehkäpä vain tunnilta pummimisen toivossa, mutta väliäkös tuolla oli.

Koulu oli taasen tukahduttaa Destiny Beatin. Jälleen oli mennyt kirkkaasti yli kupin ja poika oli kadonnut paikalta. Miksi hän koskaan oli ollutkaan niin tyhmä, että oli lukioon tullut? Ja miksi ihmeessä hän vain ei voinut jättää kesken, vaikka niin usein siltä tuntui?
Muutama kaveri oli saatu matkaan, he olivat jonkun ehdotuksesta käyneet hakemassa läheiseltä kioskilta evästä ja karanneet kentän katsomoon. Ja heidän onnensa, että huutosakki piti kentällä samaan aikaan harjoituksia.

Joka toisen huulilla käsyri tupakka, puhe oli äänekästä ja keskusteluja monta, ei kestänyt kuin hetki kuin vihreä piikkitukkainen Spike ja violettimustatukkainen tyttö, jonka nimi ei millään noussut Destinyn mieleen rupesivat riitelemään äänekkäästi. Se oli tulista ja pian ohi, tyttö katosi matkoihinsa ja Spike pyöräytti dramaattisesti silmiään. Hetken poika malttoi paikallaan, kunnes ponkaisi ylös. Pojan huulilla oli oikein leveä hymy. Destiny siirsi katseensa kentälle ja laski limsansa käsistään. Hymy kohosi tuonkin huulille. No niinpä tietenkin, Debbie, tyttö jota vihreähiuksinen poika oli kiusaamismielessä jahdannut jo pidemmän aikaa. Hyvin monet ihmettelivät, kuinka tuo typerys edes oli vielä huutosakissa mukana.

Spike nojaili aitaan ja nosti kätensä suunsa ympärille megafoniksi.
“DEBBIE NÄYTÄ TISSIT!”, poika huusi niin kovaa kuin tuon keuhkoista vain lähti. Kapinallisista koostuva porukka repesi naureskelemaan ja Spike taas hymyili oikein tyytyväisenä, kus sai cheerkanan lehahtamaan punaiseksi ja näyttämään kansainvälistä käsimerkkiä yleisöönpäin.
“MÄ RAKASTAN SUA!!!”, Spike vielä huusi ja hymyili leveästi noukkien sitten Destinyn limsapullon käsiinsä ja ryysti siitä kuin mikäkin imuri.

Edwyn nousi kepeästi ylös ja samantien nousivat kaksi nuorta cheerleaderiakin. Siinä nuo seisoivat hänen edessään kuin odottaen seuraavaa ohjetta. Olivatko uudet tulokkaat oikeasti noin tyhmiä, vai mikä noita vaivasi? Poika päätti antaa asian olla ja nosti jalkansa kyykkyyn taaksepäin ja venytti näin etureittään. Jalkaa sai tosin vääntää luonnottoman paljon taaksepäin, että edes jonkinmoinen venyminen tapahtui. Cheerleaderpojan venyttelyn keskeytti kuitenkin ikävän sävyiset huudot katsomon suunnasta. Ilmeisesti jotkut pahikset olivat taas ottaneet elämäntehtäväkseen tulla kiusaamaan heitä. Edwyn ei koskaan ollut ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli. Toisille se oli selvästi pelkkää hupia, mutta inhottavan usein tietämättään pahikset osuivat juuri niihin herkkiin kohtiin tytöissä. Varsinkin huomautellessaan ulkonäöstä. Se kun oli tunnetusti tässä iässä naispuolisille henkilöille hyvin tärkeä asia.

Poika pyöritti tuhisten päätään ja venytti pikaisesti toistakin jalkaansa. Sitten hän kävikin takaisin maahan ja venytti pikaisesti molemmat sisäreitensä ja heti perään kätensä. Ilmeisesti joku toinen kokeneempi cheerleader oli ottanut osittain hommaa jo alkuunsa. Ainakin tuo vaikutti jakaneen paikalla olijat kahteen ryhmään. Edwyn tuijotti vaaleaatyttöä, jonka nimeä hän ei edes muistanut. Tuo oli aina vaikuttanut pojasta hieman itsekkäältä. Nytkin tuo katseli arvostelevasti kokemattomampia tyttöjä.
"Katotaan nyt miten teidän jalat nousee. Tiiätte kyllä. Oikee jalka suoraan ylös. Wyn auttaa teitä tässä sillä aikaa kun mä käyn hakemassa itelleni jotain juotavaa." Tuo vaaleaverikkö ilmoitti sitten ja sai ainoan nurmella olevan pojan kulmat kohoamaan. Vai että tällainen suunnitelma tuolla oli ollut. Poika tuhahti ääneti ja katsoi sitten tyttöjen ilmeitä. Osa näytti selvästi järkyttyneiltä. Ainakin aloittelijat. Eihän noilta yleensä vaadittu tässä vaiheessa vielä ylenpalttista venymistä. Edwyn kuitenkin yritti hymyillä noille.
"Ei hätää. Venyttäkää ensin vain jalkoja ihan spakaadin muodossa. Ette sitten reväytä tai muljauttele lihaksianne. Minä voin sitten auttaa jos joku haluaa jo ko-" Poika aloitti killttiin ja lohduttacaan sävyyn puhumaan, kun samantien nousi kolme kättä pystyyn. Nuo tahtoivat siis samantien kokeilla. ¨

//Tolleki on varmaan joku hienonimi kehitetty, mutta enpä satu tietämään xDD //

- on tai ei, ei sillä liioin merkitystä ole :: D -

Destiny tyytyi virnuilemaan Spiken toilailulle ja sytytteli hiljaa itsekseen huulilleen uutta savuketta. Sinihiuksinen pitkätukka ei jaksanut puuttua mitenkään siihen, kun hänen limsansa vietiin. Siitä nyt ei perikatoon jouduttaisi.
Kauriinsilmät katselivat kentän tyttöjä, suurin osa näytti vähemmän tutuilta. Eihän tämä nyt ensimmäinen kerta ollut, kun cheerleaderharkkoja katseltiin. Viimevuoden puolella hän oli erästä entistä kolmosta deitannutkin, mikä oli vuosisadan virhe. Ei enää ikinä cheer-kanoja, kiitos.
Blondi muija, joka porukkaa oli alkuun pompotellut lähti poispäin ja komennon näytti ottaneen tummahiuksinen.. poika. Destinyn silmät laajenivat lautasen kokoisiksi ja tupakka sormista tippui puisen katsomon lattialle. Edwyn..? Mitähän vittua tämä nyt oikein oli… Hän näki nyt aivan varmasti harhoja!

“PAIDAT POIS, EI TEITÄ KUKAAN MUUTEN JAKSA KATTELLA!”, Spike jatkoi huutokonserttiaan tyhjennettyään rumpalin limsapullon ja viskattuaan sen mäkeen.
Destiny laski pään käsiinsä ja laski kymmeneen vilkaisten sitten uudelleen kentälle. Poika ei ollut kadonnut yhtään mihinkään. Tämä oli kerrassaan outoa… Ei hän nyt aivan näin pian ollut toiseen uskonut törmäävänsä… Saati tällaisissa merkeissä. No, joltain kantilta katsottuna tilanne oli jopa äärimmäisen huvittava.
Tupakka tajuttiin noukkia ja se iskettiin huulille uudelleen, kun sitä hieman oli siistitty. Uudemman kerran tulta ja Destiny nousi seisomaan hypäten katsomosta kaiteen yli kentänlaidalle ja lähtien kävelemään kohti huutosakkilaisia.

Nuorukaisella oli yllään polvista revityt harmahtavat pillit, sekä Isohko Gunnareiden paita. Hiukset olivat ponnarilla niskassa ja huulilla kärysi rössi. Kenkien virkaa toimittivat pohjista puhki kuluneet mustat conssit.
“DES MITÄ VITTUU SÄ TEET?!”, vihreähiuksinen pahis karjui vuorostaan ystävälle yhä kaiteeseen nojaten.

"No tule sinä nyt vaikka ensin. Jos kerta olet jo venytellyt." Cheerleaderpoika naurahti eräälle pienikokoisemmalle tytölle ja tuo kipitti pojan luo. Toinen oli yksi uusista. Tänä vuonna aloittanut lukion. Innokas selvästi oppimaan. Edwyn ei voinut muuta kuin hymyillä. Aluksi kaikki oli niin innokkaita, mutta loppupeleissä koppavat kaikkivaltiaat pissiskanat tekivät tulokkaiden paikat liiankin selviksi.
"Okei. Lähe venyttämään jalkaa ihan rauhassa suoraks. Ota vaan tukee mun olkapäästä, niin autan sitä venymään." Poika selitti ja ujonoloisena tyttö asetti hennost kätensä Edwynin olkapäälle ja toisen käden reidelleen tukien niin jalkaansa. Kyllähän se hieman nousikin.
"Ootko ennen saanut sen pystyyn asti?" Poika kysyi sitten kohottaen kulmaansa ja tyttö nyökkäsi.

"Okei. En nyt ahistele, vaan yritän auttaa." Edwyn huomautti naurahtaen väkinäsesti ja tarttui kevyesti kädellään toisen reiteen ja nosti jalkaa. Hitaasti hän venytti sitä muutamia senttejä oikeaan suuntaan. Nyt kun mietti, kyllä cheerleaderpoika piti auttamisesta. Olisi varmasti mukava seurata auttamiensa tyttöjen taivalta. Kuinka pitkälle nuo etenisivät vai etenisivätkö ollenkaan. Tyttö irvisti hieman ja horjahti. Herrasmiehenä Edwyn nappasi toisen kiinni ja esti kaatumasta.
"Hyvin se meni. Venytä vielä vähän lisää jalkaas niin-" Poika aloitti, mutta hiljeni kun katseeseen osui hahmo, joka pomppasi juuri katsomosta. Jonka perään toinen huusi. Edwyn ei nähnyt hyvin kauas. Piilolinssit olivat unohtuneet kaapin päälle, mutta etäisesti tuo näytti tutulta. Kuitenkaan sumuisesta hahmosta ei enempää vielä voitu sanoa, mutta tytölle nyökättiin hieman.
"Niin. Venytä tätä jalkaa nyt vielä lisää ja katotaan kohta uudestaan. Jos sattuu yhtään liikaa, niin sitten ei kannata tänään sitä liikaa rasittaa." Poika hymähti tytölle ja päästi tuon istumaan takaisin maahan, mutta lähti itse kävelemään juomapullolleen. Hän kuuli kyllä edelleen katsomossa olleen pojan astelevan kentällä.
"Jos ei ole cheerleader, niin kentälle ei ole nyt mitään asiaa. Meillä on varattu vuoro!" Hän huusi sitten kevyesti hieman kovempaa, jotta tulia tietäisi hänen mielipiteensä häiriöntekijöistä. Juomapullo noukittiin maasta ja korkki kierrettiin auki.

Sinihiuksinen eteni hiljaa, mutta hyvin varmasti kohti porukkaa. Hän sai kyllä nyreitä katseita itseensä, mutta vitut hän niistä mitään välitti. Kauriinsilmät seurasivat kuinka Edwyn auttoi jotakuta tyttöä taivuttamaan, tuo vei kätensä tytön reidelle ja Des virnisti itsekseen. No, myönnettäköön että eiköhän tuo aika mukavaa hommaa ollut. Mutta kuitenkin… Tilanne oli todella hassu. Hän ei olisi koskaan osannut arvaillakaan mitään tällaista käännettä. Ei, hänelle ei ollut tullut mieleen, että Wyn saattaisi käydä samaa lukiota hänen kanssaan. Ja toisena, hän olisi saattanut kuvitella Edwynin ensitapaamisen perusteella ennemminkin rokkariksi. Mutta… no, tämä oli sangen outoa, mikäs sitä kieltämään.

Sinihiuksiselle ilmoitettiin, ettei huutosakille varatulle kentälle ollut ulkopuolisilla mitään asiaa. Mustalla rajatut kauriinsilmät katsahtivat toiseen, kulma kohosi hivenen, lävistetyt huulet kaartuivat vinoon hymyyn. Tupakkaa imaistiin ja savu vapautettiin ulos.
“Enkö mä muka mene cheerleaderistä?”, Destiny naurahti ja kuroi lopunkin välimatkan umpeen heidän väliltään. “Moi, Edwyn. pakko kyllä sanoa, ettei ihan sellanen tilanne mitä olisin osannu odottaa.”

Edwyn hätkähti, kun hänelle vastasikin tuttu ääni. Hän käännähti ympäri ja oli muljauttaa silmät yllätyksestä päästään. Hänen edessään seisoi Destiny. Sen verran yllättynyt poika oli, ettei tajunnut hetkeen edes sanoa toiselle mitään. Hän vain tuijotti toista ihmeissään. Oliko tuo ollut yksi niistä huutelijoista?
"Moi." Poika sai vastattua hetken kuluttua ja tunsi miten puna kohosi hänen poskilleen. Tätä hän juuri oli yrittänyt välttää. Paljastumista. Edwyn tunsi miten suurin osa tytöistä tuijotti heitä. Olihan se omituista, että Cheerleaderpoika tunsi tällaisen pojan. Mutta oliko Destiny opiskelemassa Aston Highssa? Kävivätkö he samaa koulua? Miten koko asia ei ollut tullut aiemmin edes puheeksi. Jotenkin hän oli automaattisesti olettanut toisen olevan töissä...Tai siis niinhän tuo oli ollutkin silloin...baarissa...Eikö niin?

"Tota...Mitäs sinä täällä teet?" Wyn kysyi sitten selvästi vaivautuneena. No, eipä tässä pahemmin salattavaa enää ollut. Toinen tiesi hänen salaisuutensa nyt. Silti tilanne oli ahdistava. Mitä Destiny nyt hänestä ajatteli? Pitikö tuo häntä kermaperseenä? Niin useat tekivät. Jopa omat ystävät.
"Edwyn muru! Autaks mua nyt seuraavana?" Eräs brunette tyttö huusi pienen matkan päästä, mutta poika heilautti ohimenennen toiselle vain kättään.
"Käytkö sinäkin Astonia?"

Toinen vaikutti hyvin säikähtäneeltä. Kuin ansaan jäänyt jänis. Voi pientä… Destiny hymähti ja poltteli tupakkaansa katsellen toista varkain. Tuo poju vain tuijotti, kunnes sai moikattua, jolloin kyllä karahti punaiseksi. Jokin karannut ajatus sai Destinyn pitämään toista suloisena, vaikkakin se kesti vain sekunnin sadasosia ja koko ajatusta tuskin kerittiin edes tiedostamaan.
Siinä missä kaksikkoa tuijottivat tytöt, tuijottivat myös kapinalliset katsomosta. Olisivat saaneet olla tuijottamatta. hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää…

Toinen oli vaivautunut, uteli mitä sinitukkainen täällä teki. Destiny kohautti olkiaan ja oli avaamassa suutaan kuin joku tyttö uteli josko muru voisi auttaa nyt tuotakin. Desin teki mieli irvistää tytölle hyvinkin somasti, luoja ties minkä ihmeen tähden.
“Valitettavasti, neljättä vuotta. Saattaa mennä viidennellekin… Tai tiedä sitten, kai tämä pitäs kesken jättää, kun ei kerta toimi”, Des vastasi esitettyyn kysymykseen nakaten tupakan natsan menemään.

“DES! SENKIN SIKA!! MÄ EN LUOTA SUHUN ENÄÄ, KUN SÄ OLET MULLE USKOTON!!”, Spike karjui katsomosta. Oli kasi olevinaan kovinkin hauska. Taisi tosissaan luulla, että Destinyllä olisi Edwynin kanssa jotain.
“MÄ HALUAN ERON!”, vihreätukkainen jatkoi huutamistaan, mihin Destiny vain pudisteli päätään.

“Sori, se on ollu tänään vähän levoton noin muutenki”, pahis ilmoitti Edwynille. “Haluatko sä lähteä harjotustes jälkeen mun kanssa kahville? Siis jos sun asemas ei mitenkään kärsi näyttäytyä julkisesti jonkun munlaisen kanssa…”

Edwyn naurahti väkinäisesti, kun Destiny paljasti käyvänsä Aston Highta jo neljättä vuotta. Miten ihmeessä hän ei ollut nähnyt toista ennen? Cheerleader oli avaamassa suutaan, mutta hätkähti, kun katsomosta huudeltiin lisää. Tällä kertaa selvästi Destinylle. Wyn kohotti hieman kulmaansa. Hän ei ymmärtänyt toisen huutelunaihetta yhtään. Uskoton? Eron? Mitä ihmettä? Des kuitenkin selitti tilannetta toisen olleen levoton kokopäivän. Sille poika vain nyökkäsi hieman ja joi pullostaan lisää vettä.
"Kahville? Tota..." Edwyn aloitti sitten, mutta keskeytti lauseensa katsellen ympärilleen. Kaikki kuuntelivat. Eikö noilla ollut omaa elämää?

Poika yskäisi pienesti käteensä ja katsoi sitten Desiä.
"Tuu tonne miesten pukuhuoneeseen puolen tunnin päästä." Hän kehotti sitten, muttei sanonut suoraan mitään kahville lähdöstä. Eiköhän toinen ollut tajunnut jo, että juuri asema kärsi jo tästä tilanteesta. Saati sitten siitä että hän myöntäisi suoraan keskellä cheerleadereitä lähtevänsä pahiksen kanssa kahville. Ja vielä pojan. Tytön suhteen ehkä asia olisi ollut helpommin sulateltavissa, mutta Destinyn kohdalla...
"Muru!!" Samainen tyttö vinkaisi uudelleen ja Edwyn vilkaisi toiseen.'
"Mun pitää jatkaa harkkoja. Mut nähään kai kohta?"

- bEPGÖOIAE kone kuoli ja jouduin kirjoottaan tän uusiks ._. -

Jep, Edwynin hermostuneisuudesta päätellen juuri se asema. No, sehän selvä sitten. Toinen ilmoitti että pitäisi ilmestyä poikien pukuhuoneisiin puolentunnin päästä. Des vinkkasi silmää ja heilautti kättään kääntäen selkänsä, kun toinen vielä totesi harjoitusten jatkamisen välttämättömäksi. Mitähän sitä sitten tässä sen puolituntisen verran? Ainakin pitäisi kadottaa kaverit jonnekin ennen kentälle paluuta, muuten ei tulisi mitään.
Des asteli takaisin katsomoon ja keräsi kamansa.
“Miten olis paikalta katoaminen?”, sinihiuksinen uteli.
“Eiku miten olis, että sä selität kaiken heti! Joku on pielessä kun meidän Des kävelee tonne huutosakin sekaan ja ainut kelle puhuu yhtään mitään on se paikalla oleva poika! Se yksi saatanan ainut koko porukasta! Siis oikeesti, ootsä joku homo?”, Spike rupesi tivaamaan. Destiny vain pyöräytti silmiään.

Kamat kun olivat jo kasassa, katosi Destiny paikalta. Puolentunnin kuluttua hän kyllä palaisi… Hän oli sen verran utelias.

Edwyn moikkaili hymyillen muutamille tytöille, kun nuo astelivat omasta pukuhuoneen ovesta sisälle. Loppuharjoitukset olivat menneet hänen osalta rattoisasti. Hän oli passuuttanut tytöt harjoittelemaan paria heittoa keskenään ja oli itse sitten juossut pari kertaa kentän ympäri. Hyvin oli hiki saatu virtaamaan. Cheerleaderpoika asteli pukuhuoneeseen. Tähän aikaan siellä ei koskaan ollut ketään, niin kuin ei nytkään. Ainoastaan Cheerleadereillä oli harjoitukset tähän aikaan ja hänhän oli ainoa poika. Tosin, nyt Destiny olisi saattanut olla jo siellä, mutta ainakaan poikaa ei näkynyt. Hitaasti poika veti inhottavan nihkeän paidan päältään ja viskasi sen penkille puhtaiden vaatteiden vierelle. Hiuksia pyyhkäistiin hieman otsalta sivumpaan ja vesipullo juotiin tyhjäksi. Kyllä tässä suihkuun pitäisi mennä. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos Des tekisi vaikka oharit. Kuka pahis nyt oikeasti tahtoisi hengailla cheerleaderpojan kanssa?

Poika kaiveli adidaksen laukkuaan ja nappasi sieltä punaisen pyyhkeen esiin ja laski sen penkille. Shortsit kiskottiin jalasta ja samoin bokserit. Punainen pyyhe kiepautettiin lantionympäri ja laukkua kaivettiin lisää. Kännykkä otettiin esille ja laitettiin parilla napautuksella pois äänettömältä. Tuskin kenelläkään hänelle asiaa olisi, mutta ainakin hän nyt kuulisi puhelimen jopa suihkun puolelle.

Puoli tuntia kului yllättävänkin nopeasti hakatessa päätä seinään. Hän oli eksynyt sitten kahville itsekseen miettimään kaikenlaista. Oikeastaan Des piti itseään jo tyhmänäkin. No, ei tässä auttanut kuin palata ja udella kaikkea. Hän oli ihmeen tiedonjanoinen puolituntemattomasta pojasta, johon oli törmännyt töissä. Ja jolle oli seuraavana päivänä laittanut ruokaa tuon kotona ja joka illan päätteksi oli nukkunut hänen olkaansa vasten, kun leffa rupesi puuduttamaan. Olo oli todellakin typerä, Destiny ei tuntunut käsittävän edes, tai ainakaan, itseään.
Auto jätettiin parkkiin koululle ja jaloin poika kulki pukuhuoneille, kuten sovittu. ovi riuhtaistiin auki ja kauriinsilmiin osui sisälleastuttaessa treenatun näköinen poika pelkässä pyyhkeessä. Ja miksi se edes vaikutti häneen? Oli hän nyt ennenkin nähnyt poikia pyyhkeissä, perkele sentään!

“Moi”, sinihiuksinen tervehti jääden nojailemaan seinään ja katseli Edwynin kasvoja. Hän kovasti kielsi itseään edes vahingossa katsomaan yhtään sen alemmas.

Edwyn sai jälleen hätkähtää, kun ovi kävi. Hieman yllättyneenä hän hymyili sitten Destinylle, joka asteli pukuhuoneeseen. Toinen oli siis oikeasti tullut. Hetken Cheerleaderpoika oli jo pelännyt... Ei, ei tietenkään pelännyt, mutta epäillyt ettei toinen tulisi ollenkaan paikalle.
"Moi. Jaksoit ootella?" Edwyn naurahti, vaikka olihan se jo selvää. Siinähän Destiny seisoi jo. Tietenkin toinen oli jaksanut odotella! Sormet käpertyivät pyyhkeen helmaan ja poika nojasi takana olevaan seinään. Toisella olisi varmasti kysyttävää, mutta suihkussa olisi kyllä pakko käydä.

"Mun pitäs suihkuun mennä, mut sä voit kyl sinne tulla seuraa pitään, niin ei tart-" Edwyn aloitti puhumaan, kunnes tajusi miten homolta lause oli kuullostanut.
"Siis meinasin siis ihan juttuseuraa! Siis jos et taho vaan norkoilla tässä oottamassa...Siis...Niin." Wyn korjaili sanojaan nolona. Puna ei kuitenkaan tällä kertaa kohonnut kasvoille, punoittivathan kasvot jo hieman valmiiksi juoksemisen jäljiltä.

“Joo”, pahis virnisti vastaukseksi toisen naurahdukseen. Edwyn ilmoitti menevänsä suihkuun, pyysi Destinyn pitämään seuraa. pahiksen toinen kulma kohosi huvittuneena, Wyn oli jo korjaamassa lausettaan. Destiny naureskeli toiselle.
“Muuten hyvä, mutta ei mulla mitään pyyhettä satu mukana olemaan”, sinihiuksinen tokaisi. paitsi että olipas! Autossa. Sinne se oli jäänyt kuin heillä oli eilen tarkoitus lähteä uimaan, mutta suunnitelma oli sitten ajautunut karille, eikä mitään uimisia suoritettu.
“Tai oikeestaan voin mä hakee autosta”, Des virnuili itsekseen ja käväisi sitten ulkona. Onni, ettei ollut tullut kauemmas parkatuksi…

Pyyhkeen kanssa palattiin ja bändipaita napattiin rennosti päältä pois ja nakattiin penkille. Housuistakin päästiin häpeilemättä eroon, tai no… ei aivan kaikkien aivan kaikista lävistyksistä tarvinnut tietää… No, aivan sama.
“Ei olis sulta ihan heti odottanut noin miehistä harrastusta”, Des huomautti kepeästi leveä hymy huulillaan, kun oli saanut pyyhkeen lanteilleen ja katseensa takaisin Edwyniin.

Edwyn oli pahoittelemassa jo älynväläystään, mutta sitten Destiny ilmoittikin hakevansa autosta pyyhkeen ja lähti ulos pukuhuoneesta. Pojan vatsassa muljahti omituisesti. Nytkö he sitten olisivat tosissaan menossa yhdessä suihkuun? Kyllähän he Aaronin kanssa sitä kotona harrastivat, mutta eri asia oli nyt kyllä Destiny. Kylpeminen oli tylsää yksin, siksi veljekset kotona yhdessä kylpivät. Niin he olivat lapsista saakka tehneet. (Siihen lisättiin usen tosin myös vaahto sota ja liukkailla lattioilla liukuminen...
Ovi kävi pian uudelleen ja Des ilmestyi takaisin sisälle. Samantien tuo rupesi riisumaan vaatteitaan. Ajatuksissaan Edwyn tuijotti toisen riisuutumista. Paita kerkesi lähteä ja kun housut alkoivat tippumaan Edwyn käänsi hämillään katseensa muualle. Tuijottamaan seinää. He olivat niin erilaisia. Varmasti sisäisestikin, mutta myös ulkoisesti.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Destiny ottikin aiheeksi hänen harrastuksensa ja hieman hämillään Wyn naurahti toiselle ja viskasi sitten pyyhkeensä penkille oven vierelle ja asteli sitten suihkutilojen puolelle. Suihkuja oli neljä jokaisella seinustalla. Tottuneesti poika asteli kauimpaan nurkkaan ovesta.
"Voisin tietenkin ruveta puollustelemaan, että muissa kouluissa on paljon enemmän mies cheerleadereita kuin meidän yksikössä, mutta en kyllä niin tee. Kyllä tämä on ihan tyttöjen hommaa." wyn myönsi hymyillen sitten hieman rennommin. Tuntui tosin omituiselta olla alasti vieraan...Tai no, vasta tavatun pojan kanssa. Suihku laitettiin päälle ja viileää vesi kastelu muutamassa sekunnissa pojan kokonaan.
"Harrastan tätä ihan vanhempieni pyynnöstä."

Vaatteista päästiin eroon ja lopulta sitten pyyhkeestäkin, kun pahis seurasi cheerleaderiksi paljastunutta poikaa suihkutiloihin. Tuo selitteli, Destiny virnuili. Edwyn harrasti huutosakkia kuulemma vain vanhempiensa pyynnöstä, Destinyn toinen kulma kohosi hieman.
“Kuulostaa miellyttämiseltä”, sinihiuksinen tokaisi suoraan valikoituaan itselleen suihkun toisen vierestä ja kääntäen veden valumaan. Olihan se oikeastaan totta, että monissakin lukioissa cheerleadingia harrastivat pojatkin. Joskin, se todellakin oli pahiksen mielestä enemmän muijille soveltuva harrastus.
Ei se silti saanut häntä ajattelemaan suuremmin pahaa toisesta. Tuo ehkä oli rikkaiden vanhempien lapsi, mutta mitään sanomista Destinyllä ei ollut siihen. Niin oli hän itsekin ja se siitä. Toinen yritti parhaansa mukaan pitäytyä Astonin kermassa ja maineensa kasassa. Siihenkään ei ollut sanomista, sillä kyse oli kuitenkin toisen omasta valinnasta… vaikkakin sitten vanhempien painostamana.

Veden ryöpytessä niskaan harhailivat kauriinsilmien katse Wyniin, Des hymyili itsekseen. Pian piti katse riipiä irti toisesta, sillä olisihan se nyt perin oudoksuttavaa jos poika tuijottaisi toista suihkussa intensiivisesti.

Edwyn naurahti kevyesti.
"Kai se juuri sitä on. En tahdo vain tuottaa pettymystä." Hän selvensi vielä cheerleadertaustaansa. Poika pyyhki hetken kasvojaan, kunnes antoi veden jälleen valua päälleen ja hiuksia sotkettiin veden valuessa. Ei hän saippuaa nyt tarvitsisi. Hiki oli paras harkkojen jälkeen pestä pois vedellä. Jälleen Edwyn astui hieman pois suihkun alta ja vilkaisi Destinyyn. Juuri sopivasti nähdäkseen tuon kääntävän katseensa muualle. Oli tilanne kyllä oikeastaan aika huvittava. Cheerleader ja...no, mihin kastiin Des kuuluikaan, samassa suihkussa. Kyllä nyt kännykät vinkuisivat jokaisella kermalaisella, jos joku heidät täältä bongaisi.

"Omituista etten sua oo aikasemmin täältä bongannut, vaikka luulin tuntevani kaikki...No, sinun näköiset tyypit ainakin ulkonäöltä." Poika huomautti sitten säätäen vettä reilusti viileämmälle. Jälleen kehon päälle annettiin veden valua uudelleen. Katse ajautui takaisin Destinyyn ja ikään kuin vahingossa Wyn katsoi nopeasti tuota päästä varpaisiin. Nopeasti silmät kuitenkin siirtyivät muualle.
"Oisit sä shampoota tai jotain muuta halunnut? Mul on laukussa mukana kyl?" Poika päätti korjata nolostumisen puhumiselle ja katsoi toista poikaa tällä kertaa silmiin.

Toinen myönsi miellyttävänsä vanhempiaan ja ettei tahtonut tuottaa pettymystä. Kultapoika, niinpä tietenkin. Destiny hymyili itsekseen.
Sitten Edwyn ihmetteli, miksei ollut pistänyt Destinyä aiemmin merkille koulussa. Pahis naurahti.
“Jaa a, paha tohon on mitään vastata”, sinihiuksinen tokaisi. “Mut en mä kyllä käsitä, miten joku cheerleader olis niin kiinnostunu meistä, että tietäis useimmat naamalta”, Des naureskeli. Ja vielä kaiken päälle se, että toinen vielä myönsi sen.

“En mä tarvi, pesen sit kunnolla kotona”, sinihiuksinen vastasi olkiaan kohauttaen. Katse karkasi toisen kasvoihin ja vanhempi poika hymyili. Suihku käännettiin kiinni ja enimmät vedet hiuksista puristettiin pois.

Edwyn virnisti hieman toiselle ja sulki suihkunsa samaan aikaan toisen kanssa.
"Siinä onkin mietittävää." Hän huomautti toiselle hymyillen, kun tuo ihmetteli miksi cheerleader oli kiinnostunut Desin kaltaisista ihmisistä. Tietenkin Edwyn oli kiinnostunut. Hän olisi antanut mitä vain jos olisi saanut elämän rokkarina. Vapaasti kuunnella rockmusiikkia ja pukeutua hieman erikoisemmin. Hiuksi ravistettiin hieman ja takaisin pukuhuoneen puolelle astettiin. Pyyhe napattiin ja hiuksia kuivailtiin. Jälleen suihku oli ollut laittoman virkistävää. Hetken hiuksten kuivailun jälkeen pyyhe siirtyi kuivailemaan paljasta, ruskettunutta kehoa.

"Mä en tiedätkö olettanut edes että sä käyt vielä koulua." Edwyn myönsi sitten toiselle ja hymyili Destinylle hieman. Ei hän sitä pahalla tietenkään tarkoittanut, mutta kun toinen oli käyttäytynytkin hyvin asialliseen sävyyn. Olikohan vaikeaa kasvattaa lasta, jos joutui käymään samalla koulua ja käymään töissäkin? Wyn ei olisi itse varmasti jaksanut sellaista.
"Voidaanko mennä muuten kahville johonkin muualle kuin Dustyyn? En jaksaisi tuijottavia silmäpareja... Saati sitten sitä jälkitenttiä mikä siitä seuraisi." Brunette kysyi sitten ohi mennen ja kaiveli puhtaita vaatteita laukustaan.
"Tosin etköhän sinä sillä nurmelle kävelemisellä saanut jo ihan hyvät puheet liikkeelle."

Siinä oli sitten kuulemma mietittävää. Destiny nauroi toiselle. “Vai niin, mysteerimies”, sinihiuksinen tokaisi. “Vai niin…”
Taas Wyn meni edeltä, eikä Des sen kauempaa viivytellyt vaan seurasi takaisin pukuhuoneisiin noukkien matkalla pyyhkeensä, johon ensimmäisenä kuivasi vettävaluvat hiuksensa.
“Joo, eipä sitä oleta moni muukaan”, Destiny hymähti siirtyen kuivaamaan muuta kroppaansa. Hän nyt oli kuitenkin sen ikäinen, että kakkosasteen olisi kuulunut olla ohi jo kaksi vuotta sitten… No, eipä sille mitään voitu.
Toinen palasi alkuperäiseen aiheeseen, eli kahviin. Des katsoi toiseen ja virnisti. Jep, eiköhän niitä silmiä saatettaisi väistää. Toinen huomautti myös, että puhetta varmaan kulki jo Destinyn kentälle ilmaantumisesta. Poika irvisti.
“Sori”, sinitukkainen pahoitteli.

“Jos sä haluut, niin voidaan mennä mun luo. Sugar on äidillä, lupasin hakea vasta huomenna”, Destiny ehdotti. No, Katherie tahtoi aikaa ainokaisen lapsenlapsensa kanssa ja Sugi mummon. Ja kyllähän seitsemän lapsen äidiltä nyt yhden tenavan katsominen sujui. Tai ainakin niin oli helppo uskoa.

Poika kohautti harteitaan hieman.
"Ei se mitään. Minusta ei ole vielä koskaan juoruja liikkunut. Tai no jos ei lasketa sitä kun minut yhdistetään jokaiseen kerman tyttöön vuorollaan..." Edwyn mutisi ja naurahti kuivasti.
"Enkä minä ymmärrä muutenkaan juoruilua. Tytöillä on paha tapa keksiä olemattomista asioista juttuja." Poika lisäsi ja kiskoi sitten punaiset bokserit jalkaansa. Hiuksia kuivailtiin vielä hieman lisää, kunnes laukusta kaivettiin spraydeodorantti ja sitä suihkuteltiin ympäri kehoa.

Katse ajautui vaihteeksi Desiin, kun tuo ehdotti heille menemistä.
"Joo. Se vois olla aika jees." Poika hymyili ja kiskoi sitten valkoiset housut jalkaansa ja punasiniset tpaidan ylleen. Hiuksia sudittiin hieman ja poika asteli peilin eteen. Fööni olisi ollut nyt kyllä hyvä keksintö. Pyyhe napattiin uudelleen käsiin ja hiukia kuivailtiin peilin edessä.

//Mitäs näille seuraavana keksitään? =) Niiden pitää päästä vähän homostelemaan jo! xDD//

Destiny nyökytteli päätään toisen kertomalle. Olihan se perin kummallista, jos jostakusta ei liikkunut juoruja lainkaan. Tässä koulussa. se oli oikeastaan jo suoranainen ihme.
“Joo todellakin on, tiedä sitten mitä ne saa irti siitä, että tietää jotain jostakin jota ei edes tunne.” Destiny tiputti pyyhkeen penkille ja rupesi kiskomaan vaatteita päälleen. Harmi, ettei hänellä sattunut olemaan mukana vaihtokamoja…
Toinen suostui ehdotukseen ja sinihiuksinen virnisti. “Jees.”
Oikeastaan olisi mukavaa, jos pojalla ei omaa autoa olisikaan, vaan tuo tulisi kyydissä. Ainapahan olisi juttuseuraa matkalle.

Sinihiuksinen veti vielä paidan päälleen ja sitten sitaisi märät hiukset niskaan syheröksi ponnarilla.
Des tiedosti vasta nyt kajalit naamassaan ja sen, kuinka ne nyt olivat varmasti levinneet ärsyttävästi. No, shit happens..
“Mennäänkö, vai tarviiko sun peilailla vielä+”, Des kiusasi naureskellen ja nappasi taskustaan avinnippunsa sitä nyt käsissään pyöritellen.

"Jep ja jos ei satu harrastamaan seurustelua, niin sitten automaattisesti paritetaan kaikille kaksijalkaisille." Brunette tuhahti ja näytti pienesti kieltään Destinylle, kun tuo huomautti tarvitsiko hänen vielä peilailla itseään. Se nyt tuli hieman luonnostaan. Olihan hän aina huolehtinut ulkonäöstään. Ehkä jopa peruspoikia enemmän.
"Joo. Voidaan me jo lähteä. Oletko autolla liikenteessä?" Poika kysyi sitten ja tunki tavarat takaisin laukkuunsa ja nosti sen olalleen. Kengät pujotettiin takaisin jalkaan ja Destinylle hymyiltiin.
"Minä olen tänään rullaluistimilla liikenteellä." Hän lisäsi, jottei toinen luulisi hänen tulleen autolla.

Poika asteli ulos pukuhuoneista ja katseli tyhjää kenttää. Pian alkaisi futisjoukkueen harjoitukset. Useat tytöt olivat kavunneet jo katsomoon valmistautumaan niitä varten. Kai se oli hienoa seurata lihaksikkaiden pelaajien touhuja. Olisi kai ollut helpompaa jos Wynkin olisi ollut tyttö...

//Siirtynee nyt Desin kotia? ^^ //