Let's study under the sun

[[Zellie neiteineen tänne näin kiitos :3]]

Aaren siristeli hieman silmiään kirkkaana loistavan auringon vuoksi kavutessaan urheilukentän katsomoon vieviä portaita. Sään puolesta ulkona kyllä sopi oleskella, joten sinänsä pojalla ei ollut mitään sitä vastaan, että he olivat historian esitelmäparinsa kanssa sopineet työstävänsä esitelmää ulkona. Historian opettaja oli edellisellä tunnilla antanut ryhmälle tehtäväksi tällä tunnilla tehdä pareittain esitelmiä kuuluisista historian henkilöistä, ja Aarenin pariksi oli tullut vuotta nuorempi tyttö. Hän ei tiennyt paristaan oikeastaan mitään, sillä historian kurssi oli ainoa, jolla he olivat koskaan olleet yhdessä, eivätkä he muutenkaan olleet olleet tekemisissä toistensa kanssa aikaisemmin. Toivon mukaan he tulisivat toimeen keskenään, muuta Aaren ei vaatisi. Ainakin he olivat samasta klikistä, joten sen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia. Ja mitä Aaren oli pari sanaa tytön kanssa vaihtanut edellisellä tunnilla, vaikutti tuo ihan mukavalta luonteeltaan. Joten eivätköhän he saisi esitelmän ajoissa valmiiksi.

Poika istuutui päästyään sopivalle penkkiriville ja laski koululaukkunsa viereiselle penkille. Heidän aiheekseen oli arvottu Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV, josta Aarenilla oli jo ennestään ihan hyvät pohjatiedot. Lisäksi kirjastosta oli löytynyt pari tarkoitukseen sopivaa opusta, joten esitelmän kasaamisesta ei kovin haastavaa tulisi. Tosin kyllä hän siitä huolimatta aikoi ottaa esitelmän vakavasti, sillä tämä oli hänen viimeinen kouluvuotensa eikä huonoihin arvosanoihin ollut varaa. Nuorukainen kaivoi kirjat, penaalin ja paperia esille laukustaan ja keskittyi tämän jälkeen katselemaan hetkeksi ympärilleen. Urheilijoilla ei ollut treenejä tähän aikaan, joten kenttä oli autio. Se sopi Aarenille paremmin kuin hyvin, sillä melussa oli hankalampi keskittyä.
Hetken kuluttua tuo kyllästyi katselemaan maisemia, joten poika sysäsi tavarat pois sylistään ja avasi yhden kirjoista, keskittyen tämän jälkeen selaamaan sitä läpi. Hän oli tullut ajoissa paikalle, joten projektipari ei ollut vielä varsinaisesti myöhässä. Aaren kuitenkin toivoi, ettei tyttö myöhästyisi, sillä tunti oli loppujen lopuksi lyhyt ajanjakso esitelmän tekemiseen.

Marjorie mumahti vaimeasti kävellessään rennoin askelin urheilukentän tienoolla. Kenttä oli todellakin hiljainen, mikä ei haitannut myöskään neiti Carteria. Hiljalleen hän käveli eteenpäin, sillä aikaa oli vielä paljon. Nörttityttö ei oikeastaan tiennyt paristaan mitään, täsmällisyydestä puhumattakaan. Kun tyttö sitten äkkäsi parinsa katsomossa. Pakokauhu valtasi toisluokkalaisen nopeasti. Ei kai hän ollut myöhässä? Ei, ei hän voinut. Hän ei ollut koskaan myöhässä. Marjorie yritti koota ajatuksensa. Hän pysähtyi hetkiseksi tasoittamaan pienesti kiihtynyttä hengitystään, minkä jälkeen jatkoi kulkuaan portaiden luo. Työpari, jonka nimi taisi olla Aaron, ei vaan Aaren, oli valikoinut varsin hyvän penkkirivin, eikä Marjoriellä juurikaan ollut valittamista, ei oikeastaan koskaan. Tai ei hän ainakaan ääneen mennyt ja valittanut, kuten osalla on tapana tehdä.

Viimeiset askelmat neiti nousi varsin nopeasti. Tytöllä oli yllään vaaleanpunainen hame, valkoinen hienostunut kauluspaidan tyylinen paita, jonka rintamuksessa oli pientä kirjailua somistuksena. Vyötäröllään Marjoriellä oli vyö, joka korosti hänen naisellista vartaloaan, mutta ei kuitenkaan tehnyt vaatteista ihonmyötäisiä. Ei, sellaisia vaatteita nörttityttö ei ollut koskaan käyttänyt. Hän erottui koulussa melko helposti, jos pukeutumista katsoi. Vanhemmathan suurimmaksi osaksi päättivät millaisiin vaatteisiin hän pukeutui, mutta tälläkin hetkellä hänen jaloissaan olivat ruskeat saappaat, joista tyttö ei suostunut millään luopumaan. Ne olivat melkeinpä ainoa asia, jossa hän ei suostunut kuuntelemaan vanhempiaan. Ei, ne olivat liian rakkaat, niistä olisi liian vaikea luopua. Ne olivat sentään muisto.

Kevyesti Marjorie sipaisi hiuksiaan, katsahtaen sitten säihkyvin, hieman aroinkin silmin työpariaan. '' Hei! En kai ole myöhässä? '' tyttö kysähti hieman jopa huolestuneena ja pujahti sitten pojan ohitse penkkirivillä. Hän istahti somasti Aarenin viereen, purren kevyesti alahuultaan, varsin huomaamattomasti. Neiti Carter kaivoi laukustaan paperipinon. Hän oli tietokoneella kirjoittanut pohjatietoa Ranskan Aurinkokuninkaasta. Suoraansanottuna paperipinkassa oli melkoinen määrä tietokirjoista ja tytön omista tiedoista yhteen sovitettua tietoa, joka olisi sellaisenaankin melkein sopinut esitelmäksi. Tosin tekstistä osa olisi hyvä karsia, sillä sitä oli suoraansanottuna jo liikaakin. Marjorie oli kuitenkin halunnut antaa hyvän kuvan itsestään työparilleen, minkä takia hän olikin kerännyt kaiken löytämänsä iedon yhdeksi tekstiksi. '' Keräsin hieman lisää tietoa Ludvig XIV'stä, toivottavasti tästä on jotain hyötyä esitelmän suhteen '', Marjorie sanahti hiljaa, mutta keräsi jälleen luottamustaan. Hän oli varsin arka toimimana uusien ihmisten kanssa. Vaikka Aaren oli samassa historia ryhmässä, ei hän ollut tähän suuremmin tutustunut.

// öh.. Voi olla hankala jatkaa, toivottavasti kuitenkin pystyt.

[[Ihan hyvinhän tuosta saa jatkettua :>]]

Aaren nosti katseensa kirjasta havaitessaan liikettä silmäkulmassaan. Hänen parinsahan se sieltä kapusi portaita pitkin Aarenia kohti.
"Terve", poika tervehti tyttöä tämän päästyä penkkirivin päähän ja nyökkäsi pienesti. Mielessään Aaren yritti kuumeisesti muistella, mikä parin nimi nyt sitten olikaan. Marie? Ei, jotain hieman erikoisempaa. Marjokaan ei kuulostanut aivan oikealta. Minkäs Aaren sille mahtoi, ettei hän juurikan ollut tekemisissä alemmilla luokka-asteilla olevien tyttöjen kanssa? Tunneillakaan hän harvemmin jaksoi kuunnella nimenhuutoa läpi, kunhan sen oman nimen osasi aina bongata.
"Olet juuri ajoissa", nuorukainen totesi rannekelloaan vilkaistuaan tytön tiedusteltua, oliko tämä myöhässä. Itse asiassa tyttö oli jopa hivenen etuajassa, mikä kyllä teki positiivisen vaikutuksen Aareniin. Myöhästelijöiden kanssa oli yleensä paljon haastavampaa saada mitään aikaiseksi.

Aaren kohotti hieman toista kulmaansa tytön (Marjarite? Ei.) kaivaessa paperinivaskan esille laukustaan.
"Ei siitä nyt missään nimessä haittakaan ole", poika totesi ja tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi sen vuoksi, ettei hän itse ollut tajunnut kirjoittaa mitään valmiiksi. Oikeastaan hän ei ollut kirjojen hakemista lukuunottamatta tehnyt mitään pohjatyötä, sillä oli pitänyt pohjatietojaan riittävinä. Nyt toinen varmaan pitäisi häntä ihan saamattomana laiskurina, joka jättäisi kaiken työn parilleen. Aaren rypisti ärtyneenä kulmiaan ja nosti kirjapinon mustien farkkujen verhoamaan syliinsä.
"Minä toin vain kirjoja, mutta ehkä näistäkin löytyy jotain uutta tietoa...", poika totesi ja naputteli päälimmäisen opuksen kantta sormillaan. Ei kai siinä muu auttanut kuin ruveta hommiin sitten. Tuo laski kirjapinon heidän edessään olevalle, tason alempana olevalle penkille, suoristi sinistä t-paitaansa ja kohdisti katseensa taas pariinsa.
"Miten meidän sinusta kannattaisi toteuttaa tämä?", Aaren tiedusteli, ja tytön nimi juolahti samalla hänen mieleensä: Marjorie. Onneksi hän oli muistanut sen nyt, sillä se jos mikä olisi tehnyt huonon vaikutuksen, jos hän olisi joutunut kysymään toisen nimeä.

Marjorie nyökkäsi pienesti parilleen, jonka katseen oli saanut nyt ainakin hetkiseksi omakseen. Kevyesti tyttö sipaisi hiuksiaan, mikä oli jo muuttunut tavaksi. Samalla hän huokaisi vaatimattomasti, käänsi katseensa pienoiseksi hetkeksi paperipinkkaan, joka lepäsi hänen sylissän, ja nosti sen sitten takaisin poikaan. Nörttityttö oli erottavinaan pojan kasvoissa pieniä ärtymyksen merkkejä, mikä hieman harmitti tyttöä itseään. Olikohan hän sittenkin ollut myöhässä? Vai tehnyt jotain väärin? Kysymyksiä pulpahteli toisluokkalaisen mieleen, hänen katsellessaan vuotta vanhempaa poikaa erikoisen vivahteen omaavilla silmillään.

Pienesti tyttö räpäytti pitkähköjä ripsiään, muttei millään tavalla pojan huomiota kiinnittääkseen. Hän huokaisi hiljaa ja kallisti aavistuksen päätään, avasi suunsa, muttei sitten sanonutkaan mitään. Hetkisen emmittyään tyttö avasi suunsa uudelleen, ja tällä kertaa sieltä valui ulos sanojen lyhyehkö virta. '' Noita kirjoja en olekaan vielä katsonut. Niistä tosiaan saattaa löytyä jotain kiintoisaa '', tyttö sanoi naurahtaen pienesti. Häntä vielä hieman epäilytti, mitähän poika hänestä mahtoikaan ajatella. Moisen ajatuksen Marjorie kuitenkin sysäsi mahdollisimman äkkiä pois ja huokaisi sen jälkeen helpottuneena.

'' Niin, öhm.. Jospa vaikka kirjoitetaan perustiedot ylös ja mietitään mitä muuta haluamme esitelmään? Aika perusjuttuahan tämä minun ehdotukseni muttaah.. Yleensä se tehoaa. Tosin olisi kyllä ihan mukavaa keksiä jotain hieman erikoisempaakin '', neiti Carter sanoi harvinaisen nopeasti ja rohkeasti. Yleensä hän oli varsin hiljainen, mutt vastasi toki kysymyksiin ja muihin. Tunneillahan hän kirjoitteli muistiinpanoja, mutta viittaili myös aktiivisesti kysyttyihin kysymyksiin. Koulutyöt saivat hänessä esiin jonkin aivan uudenlaisen Marjorien. Rohkean ja valppaan, ei sellaisen hiljaisen mitä yleensä.

Aaren nyökkäsi pienesti Marjorien ehdotukselle siitä, miten heidän kannattaisi lähteä projektia toteuttamaan. Jokin erikoisempi toteutustapa toisi varmasti lisäpisteitä, mutta toisaalta taas aika ei tainnut olla heidän puolellaan sen suhteen. Perusesitelmän he ehtisivät varmasti väsätä kasaan aivan hyvin tunnissa, mutta jokin erikoisempi vaatisikin jo lisäaikaa.
"Jos aloitetaan nyt sillä, että katsotaan mitä kaikkea saadaan kasaan ja jos aikaa jää, niin voidaan kehitellä tästä jotain vähän erilaisempaa kuin perusesitelmä", poika ehdotti ja katsahti toiseen kysyvästi. Ei hänellä varmaankaan mitään sitä vastaan olisi, jos Marjorie haluaisi heidän työstävän esseetä enemmänkin, mutta yhteisen ajan löytäminen saattaisi olla haastellista, varsinkin kun esitelmä pitäisi palauttaa ja esitellä jo seuraavalla historian tunnilla. Kun oli vain pari hassua päivää aikaa, olisi perusesitelmä varmasti se turvallisin vaihtoehto. Toisaalta Aaren oli sen verran kunnianhimoinen koulujuttujen suhteen, että kyllähän häntä haluttaisi työstää esitelmää pidemmällekin kuin vain sille perustasolle, joka yleensä riitti opettajille. No, ehkä he ehtisivät saada tunnissa jotain aikaan.
"Jos sinä nyt vaikka katsoisit noista kirjoista, löytyykö niistä jotain sellaista, mitä et ole jo laittanut paperille ylös, niin minä voisin lukaista nuo muistiinpanosi läpi?" Aaren ehdotti toimintasuunnitelmaksi ja kumartui nostamaan kirjapinon taas syliinsä, jottei tytön tarvitsisi kurotella kirjoja alemmalta penkkiriviltä. Hetken harkittuaan pinon sijoituspaikkaa poika päätyi siirttymään yhden penkin kauemmas tytöstä ja laskemaan kirjat heidän väliinsä jäävälle penkille.
"Sinähän olet toisella luokka-asteella?" Aaren päätti yrittää luoda jotain keskustelua heidän välilleen, ettei koko tunti menisi ihan hiljaisuudessa istuen. Ensinnäkin olisi ihan hyvä tietää jotain perusasioita työparistaan, ja toisekseen Aarenilla ei olisi mitään sitä vastaan, että olisi puheväleissä noin yleisestikin Marjorien kanssa. Tyttö vaikutti sivistyneeltä ja kiltiltä luonteeltaan, ja samaan klikkiin kuuluvien kanssa oli muutenkin ihan hyvä tulla toimeen. Ainakaan heidän ajatusmaailmansa eivät joutuisi pahalle törmäyskurssille, jos ei muuta. Tai ei Aaren ollut ihan sataprosenttisen varma siitä, klikitettiinko Marjorie myös nörtteihin, mutta hänen käsityksensä mukaan tyttö otti kyllä koulunkäynnin vakavasti, joten siitä pystyi jo arvailemaan jotain.

Marjorie kuunteli tarkasti parinsa sanoja, jotta mikään ei menisi häneltä ohi. Pojan ehdotukselle hän tyytyi vain nyökkäämään. Olisi todellakin paras aloittaa ihan perus asioista, eli käydä läpi asioita, joista voisi sitten koota esitelmän. '' Sopii vallan mainiosti '', neitokainen vastasi sitten ja otti paperipinkan, jonka sitten ojensi pojalle. '' Siinä saattaa olla jotain karsittavaakin.. Minulla on vähän sellainen tapa, että kirjoitan hieman liian pitkästi. Minkäs sille mahtaa, jos on tällainen perfektionistin alku '', Marjorie hymähti kevyesti. Hänen sanoissaan piili hieman sitä tyypillistä ujoutta, mutta kouluprojektien kanssa hän yleensä ei ujostellut, joten kevyttä juttuakin usein syntyi.

Tyttö otti kirjapinosta päällimmäisen kirjan ja ryhtyi tutkimaan sitä. Kevyesti hän sipaisi kasvojaan, mutta ei silti keskittynyt moiseen liikaa, vaikka se hänen paha tapansa olikin. Samassa hän katsahti poikaan, joka kysyi oliko hän toisella. '' Niin, toisellahan minä '', nörttityttö vastasi pojalle ja kiersi sormensa ruskean hiussuortuvan ympärille, sujauttaen samaisen nopeasti korvansa taakse. Hän loi silmäyksen pariinsa, kunnes käänsi pari sivua kirjasta eteenpäin ja tutkaili mielenkiinnolla muutamaa kappaletta, joissa oli selvästikin jotakin uutta.

'' Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.. Voisi olla hyvä lisä esitelmään '', Marjorie sanahti sitten ja kallisti päätään pienesti. '' Mitä mieltä olet? '' hän kysäisi ja työnsi kirjaa lähemmäs poikaa, näyttäen huolitellulla kynnellä kohtaa, jota tarkoitti.