I'm Only Me When I'm With You

Penelopen huulien välistä purkautui hiljainen naurahdus, kun Taylor tarjoutui pistämään Grantin kuriin. Tyttö pudisteli nopeasti päätään ja katsoi Tayloria leveästi hymyillen. "Älä, koska en halua sinun joutuvan hankaluuksiin takiani", punapää vastasi heleästi ja sipaisi ihastuneena urheilijan poskea.
"En minä nyt niin kovin pieni ole", cheerleader väitti vastaan ja tuuppasi Tayloria lantiollaan. "Sinä kyllä olet iso", Penelope hykersi naurusta ja nojautui taas vasten Tayloria, kun tämä oli tarttunut hänen kädestä. He lähtivät sitten käsikädessä kulkemaan kohti ruokalaa, joka oli varmasti jo täyttynyt nälkäisistä oppilaista.

Ja kyllähän niitä ruokalijoita riitti. Jono oli sen verran pitkä, että Penelopen aavistelun mukaan he pääsisivät koskemaan ruokaansa vasta 10 minuutin kuluttua. Onneksi Penelope oli syönyt aamulla sen verran tuhdin aamupalan, ettei hänellä ollut niin kiljuva nälkä.
Penelope ei tajunnut sitä, että Taylor johdatti häntä jonon ohi kohti sen alkupäätä. Vasta, kun Taylor tervehti yhtä kaveriaan, vihertävänsiniset silmät katsoivat ympärilleen hämillään. Hän kohtasi parin oppilaan tuimat katseen, joihin tyttö ei voinut olla vastaamatta pahoillaan.
"Taylor, emme saisi ohitella näin", Pepe torui hiljaisella äänellä, mutta ei mahtanut mitään sille pienelle hymylle, mikä kipusi pakostakin hänen huulilleen Tayloria katsellessa. "Nyt kaikki katsovat meitä tuimasti", punapää tarkensi. Tyttöhän oli itse kuin enkeli; Penelope ei koskaan ohittanut ketään ruokalan jonossa, eikä hän koskaan haukkunut ketään avoimesti tai jättänyt ketään pulaan. Hänelle tällainen teko oli jo jonkin verran kauhistuttava, sillä Penelope pelkäsi aiheuttavan muille mielipahaa.
Ehkä tyttö kuitenkin ajatteli aivan liian paljon muiden tunteita? Minkäs sille luonteelleen mahtoi.

Punapää olisi juuri ottanut itselleen tarjottimen, mutta Taylor ehtikin ensiksi. Miten tytön sydän läähättikään, kun hän vain ajattelikin Taylorin herrasmiesmäisyyttä. Pepe niin piti siitä, kun miespuoliset avasivat ovet ja muutenkin käyttäytyivät tällaissä tilanteissa niin huomaavaisesti. Kaikissa miespuolisissa ei nimittäin tätä herrasmiesmäisyyttä tuntunut olevan sitten yhtään. Kerran tyttö oli kävellä suoraan päin ovea, kun hän oli olettanut edessä kulkeneen pojan pitävän ovea auki.
"Ainahan minä syön kunnolla. Paremmin kuin suurin osa tytöistä", punapää vastasi ylpeästi ja alkoi liikuttaa omaa tarjotintaan hihnalla. Hän nappasi lautaselleen terveellisen annoksen salaattia, sitten kanapastaa ja sitten tarjottimelle löysi tien mansikkarahka-jälkiruoka ja yksi pala vaaleaa leipää. Maito kaadettiin lasiin ja sen jälkeen tyttö nosti tarjottimen hihnalta ja alkoi metsästää heille paikkaa ruokalassa.

"Ah, Penelope. Mukava nähdä, että olet kunnossa", kuului sitten hyvinkin tutuksi tullut ääni Pepen korviin ja punapää kääntyi katsomaan lähelle ilmestynyttä vaaleahiuksista cheerleaderia, jonka hymyssä oli jotain melkein aina pielessä.
"Mary-Ann", Penelope totesi ja katsoi toista vain hieman hymyillen. Pepe ei vieläkään ollut unohtanut sitä, kuinka Mary-Ann yritti niin kovasti hänen ja Chadin suhdetta pilata.
"Ja onpa niin kiva nähdä sulla taas uus jätkä! Taylorin sitten nappasit. Ootko ihan varma, että se ei särje sun pientä sydäntäs? Se kun on harrastellut tosi paljon näitä yhden illan juttuja", Mary-Ann puhui ja hymyili muka niin viattomasti. Penelope tiesi sen liiankin hyvin, ettei tuo tyttö osannut viaton olla, ei sitten alkuunkaan.
"Osaan pitää kyllä huolen itsestäsi, kiitos vain huolenpidostasi", punapää totesi tasaisella äänellä ja vilkaisi Taylorin suuntaan, joka oli vielä ruokahihnalla.
"Tietenkin sä osaat, älä nyt väärin mua ymmärrä. Mennään hei joskus kimppatreffeille! Sä ja Taylor, mä ja Danny! Eiks kuulostakin hyvältä? Mut mun pitää nyt mennä, Danny odottaa mua jo", blondi cheerleader rupatteli kuin hyvällekin tutulleen ja otti askeleita liian nopeasti Penelopen suuntaan, ettei tyttö ehtinyt väistää.
Mary-Ann oli tehnyt sen aivan varmasti tahallaan. Tönäissyt muka huomaamattaan Penelopea ja tarjottimella ollut maitolasi kaatui pitkin tarjotinta ja tiputti maitoa nyt tarjottimen yli lattialle.
Penelope sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Hän ei antaisi jonkun Mary-Ann McAllisterin pilata täydellistä päiväänsä.

Penelope ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta etuilun suhteen, mutta Taylor oli iso poika, joka tarvitsi isot eväät selvitäkseen koulupäivästään. No, ehkä tytön kiltti ja rauhallinen luonne rauhoittaisi nuorukaisen välillä ylikuumenevia hermoja ja tapaa toimia itsekkäästi aina joskus.
Hän ei edes halunnut kohdata niitä tuimia katseita, joita etuilu aiheutti. Pieni naurahdus karkasi kuitenkin urheilijankin huulilta, eihän kukaan kuitenkaan uskaltaisi sanoa mitään. Sen siitä sai, kun omasi pituutta ja lihasmassa sen verran, että ihan joka kolli ei ryhtynyt tukkanuottasille pikkujuttujen vuoksi. Ja hyvä niin, sillä Taylor ei jaksanut tapella niiden pikkujuttujen takia. Nyrkkien heiluttamiseen vaadittaisiin vähän muutakin, mutta ei siitä sen enempää.

Taylor tiesi hyvin, että Penelope lukeutui niihin tyttöihin, jotka eivät jatkuvasti olleet laihdutuskuurilla tai uskoneet lihovansa sen 20 kiloa yhden keksin syömisen seurauksena. Onneksi, sillä hän ei olisi ikipäivänä jaksanut kuunnella ulkonäkönsä suhteen neuroottisen teinitytön vikinää levinneestä perseestä tai hiusrajan vetäytymisestä. Penelope oli kaikin puolin täydellinen juuri sellaisena, kuin hän oli, eikä tuon tarvinnut olla yhtään enempää.
Tayloria huvitti cheerleaderin äänestä kuultava ylpeys tuon mainitessa lukeutuvansa niihin normaalisti syöviin tyttöihin, ainakin Penelopella oli arvot kohdallaan. Ja etenkin kallon sisällä aivot, eikä tilalla mitään sahanpurua tai hiustenvaalennusainetta, joka näytti olevan suurin syy Astonin cheerleadereiden laskeneeseen älykkyysosamäärän. Mitä enemmän blondeja, sitä typerämmäksi meno muuttui.
Urheilija poimi lautaselleen ruokaa samaan malliin, kuin edessäan kulkenut Penelopekin; reilusti salaattia ja kanapastaa. Leipää hän ei kuitenkaan ottanut, jälkiruoan kylläkin. Maidon sijasta hän joi vettä, koska maidon maku ei miellyttänyt ruuan suhteen nirsoilevaa miehenalkua ollenkaan.

Juuri kun kaikki oli sujunut loistavasti, Taylor onnistui hidastelemaan ruokalinjalla toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Samaan aikaan hänen korviinsa kantautui varsin tuttu ja aina niin teennäinen ääni, jonka omistajaa ei tarvinnut kauaa pähkäillä; Mary-Ann McAllister. Nuorukainen käänsi ruskeat silmänsä tuimaan tyyliin cheerleaderia kohti, joka näytti tietävän urheilijan naisasioista enemmän, kuin hän itse.
Oikeastaan Taylorin teki mieli tyhjentää ruokalautasensa blondin naamaan ja lausua pari vähemmän valittua sanaa, mutta hän kuitenkin hillitsi itsensä, vaikka se kova paikka olikin. Edes hän ei voinut kieltää sitä, etteikö Mary-Ann olisi ollut silmäämiellyttävä tyttö, sellainen, jonka jokainen heterojätkä halusi omakseen. Mutta silti, jos tuo käärmekieli olisi ollut luonteeltaan erilainen, Taylor saattaisi juosta cheerleaderin perässä monen muun jätkän tavoin. Siis siinä tapauksessa, että hän olisi sinkku.
Nuorukaisen huomion kiinnitti pieni kolahdus ja hän nappasi tarjottimensa mukaansa astuen Penelopen vierelle. "Mitä kävi?", hän kysyi kulmiaan kohottaen ja piti katseensa hetken aikaa maidossa lainehtivassa tarjottimessa. Ehkä kysymys oli turha, sillä Taylorilla oli pieni aavistus tapahtuneesta.

Mitään sanomatta Taylor laski tarjottimensa viereisen erikoisruuille tarkoitetun kärryn päälle ja otti Penelopen tarjottimen tuon käsistä, laskien sen sitten samaan paikkaan kuin omansa. "Kai sä olet kunnossa?", hän kysyi kulmiaan kurtistaen ja sipaisi sormenpäällään tytön leukapieltä, kohottaen tuon kasvoja ylemmäs itseensä päin.
Okei. Tämäkö oli sitten se hetki, kun piti suudella? Yhtäkkiä Taylor olikin varsin neuvoton, eikä hän tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Sanoja siinä ei ainakaan tarvittu, joten hiljaisuus vallitsi varsin voitokkaasti pariskunnan välillä. Rauhallisesti nuorukainen kumartui lähemmäs punapään kasvoja ja oikeasti, hän kykeni aistimaan, miten puoliruokalaa hiljentyi seuraamaan heitä.
Hieman hermostuneena Taylor puraisi alahuultaan ja antoi katseensa upota Penelopen silmiin, ennen kuin hän ummisti luomiaan ja painoi huulensa tytön huulia vasten. Se oli varovaine, kokeileva suudelma, jota hän ei uskaltanut lopettaa tai jatkaa. Cheerleaderin huulet tuntuivat mukavilta ja lämpimiltä, paremmilta kuin mitä Taylor olisi osannut edes kuvitella.

Penelope avasi silmänsä kuullessaan Taylorin äänen vierellään. Pepe huokaisi raskaasti ja nosti tarjotintaan sen verran, että Taylor pystyi näkemään paremmin maidosta lainehtivan tarjottimen. Eikä tyttö edes jaksanut alkaa valittaa Mary-Ann McAllisterin ilkeästä käytöksestä. Mitä turhia, kun kaikki jo muutenkin tiesivät, millainen käärme se blondi oli. Penelopen ei ollut tapana kirota ihmisiä maan syvimpään rakoon tai puhua muista selän takana. Eikä hän tehnyt poikkeusta edes itse McAllisterin muijan kanssa. Ainakaan toistaiseksi.
"Pieni vahinko vain, ei tässä muuta", punapää yritti kuulostaa siltä kuin kaikki olisi hyvin, mutta hänen äänestään oli silti kuulunut se pieni surumielisyys. Mitä Pepe oli tehnyt ansaitakseen tämän? Oliko ero Chadista tosiaan aiheuttanut tämän, muuttanut kiltin Penelopen maineen koulussa pahaiseksi huoraksi, joka ei ansainnut kenenkään arvostusta, kun hänellä olikin jo joku toinen Chadin tilalla? Jos muut vain tietäisivät, mitä todellisuudessa oli tapahtunut, niin he eivät kohtelisi tyttöä tällä tavoin. Jos kaikki tietäisivät, miten paljon Taylor olikaan auttanut punapäätä selviämään, niin kaikki ymmärtäisivät sen, miksi Penelope oli mennyt rakastumaan tähän. Miksi ihmisten piti olla niin pinnallisia ja muodostaa mielipiteensä huterien asioiden myötä.

Yhtäkkiä tarjotin ei ollutkaan enää tytön käsissä, vaan se oli löytänyt uuden paikkansa jostain Taylorin lähellä olevasta erikoisruuille tarkoitetusta kärryn päältä. Penelope tunsi sormet leukapielellään ja pian hänen vihertävänsiniset silmänsä kohtasivat nuo ihanat ruskeat silmät. Jotenkin se hetki oli.. Erilainen kuin yleensä. Kyllä he olivat usein katselleet toisiaan silmiin, mutta tässä hetkessä oli jotain erilaista ja hämmentävää. Tyttö tunsi vatsansa tekevän voltin ja sydämensä pysähtyvän.
"M-minä.. S-siis, o-olen aivan kunnossa.." punapää sai ähkäistyä vaikeasti ja jähmettyi sitten sanojensa jälkeen. Hän siis oikeasti jähmettyi, katsekaan ei liikahtanut Taylorin silmistä.

Jotenkin Penelopella oli sellainen aavistus, että hän tiesi, miten tämä tulisi jatkumaan. Jotenkin tyttö ei vain uskonut siihen ajatukseen, koska... Koska he olivat keskellä ruokalaa, muiden ihmiset katseiden kohteena! Ja hetki sitten Mary-Ann oli tavallista kovempaan ääneen sanonut, että Taylor harrasti yhden yön juttuja. Tässä he nyt seisoivat, Penelope ja Taylor, jotka katsoivat toisiaan suoraan silmiin ja antoivat ajan kulua. Punapää luotti Tayloriin täysin ja tiesi, ettei hän ollut urheilijalle vain yhden illan juttu. Olivathan he jo viettäneen paljon aikaa yhdessä ja paljastaneet jopa rakastavansa toisiaan. Eivätkä he silti olleet vielä suudelleet.
Suutelemista ajatellessa Penelopen sydän alkoi yhtäkkiä läähättää kuuluvasti rinnassa ja tyttö tunsi poskenpäitään kuumottavan. Taylor toi kasvojaan selvästi lähemmäs tytön kasvoja, siitä ei voinut olla erehtymättä. Pepe ei kuullut minkäänlaista taustamelua sillä hetkellä, hän kuuli vain sydämensä lyönnit korvissaan.
Cheerleader seisoi siinä kuin huumattuna. Hän katsoi hämmentyneenä Tayloria ja kun Taylor oli tuonut kasvonsa tarpeeksi lähelle, sulki punapää vaistomaisesti silmänsä ja odotti jotain ratkaisevaa tapahtuvan.

Ja sitten Penelope tunsi huulien painautuvan vasten omia punaisia huuliaan. Hetken aikaa tyttö pysyi edelleen liikkumattomana paikoillaan ja antoi Taylorin kokeilevan suudelman jatkua hetken aikaa, kunnes hän viimein vastasi siihen hapuilevasti.
Silloin ruokala puhkesi raikuviin aplodeihin ja taputuksiin. Jotkut huusivat 'hankkikaa huone' -tyylisiä lauseita ja jotkut vislasivat. Jotkut tytöt huokailivat ihastuksesta ja jotkut jätkät älähtivät ällöttävyydestä.
Nyt jos koskaan kaikki tiesivät, että Penelope ja Taylor olivat tosissaan heidän suhteestaan. Ja että Mary-Ann oli ollut väärässä; ei Taylor pitänyt Penelopea yhden illan juttuna.

Suudelma oli kuin kohtaus suoraan jostain ällöttävästä teiniromantiikkaelokuvasta, joita Taylor vihasi yli kaiken. Tai oikeastaan kaikki romanttinen tuntui tällä hetkellä mahtavalta ja täydelliseltä, aivan kuten Penelopen suuteleminenkin.
Ruokalan reaktio sai pienen virnistyksen kohoamaan nuorukaisen kasvoille tuon taivuttaessa päätään taaksepäin ja suoristautuessaan hieman. Ruskeat silmät vilkuilivat ruokalaa vaivaantuneesti ja käsi kävi hieraisemassa niskaa, mutta tehtyä ei kaduttu. Sen todisti katse, jolla Taylor katsoi Penelopea sekuntia myöhemmin. Toinen oli niin täydellinen, ainakin hänelle.
"Mennäänkö syömään?", urheilija kysäisi, pilaten varmasti tähän astisen elämänsä taianomaisimman hetken. No, niitä ehtisi tulemaan Penelopen kanssa varmasti vielä monta lisää. Siitä hän oli aivan varma.
Ruokala tuntui selvinneen sen kuuluisan ensisuudelman aiheuttamasta järkytyksestä ja pikku hiljaa ihmiset keskittyivät jälleen tavanomaiseen tapaan juoruamiseen, väittelyyn ja syömiseen. Jotkut jopa keskustelivat, mutta Taylor ei sitä huomannut. Hän oli jossain aivan toisaalla, yläilmoissa, leijuen vaaleanpunaisten pilvien päällä. Ihan tosi, niin nololta kuin se kuulostikin. Pikku hiljaa nuorukainen alkoi kasaamaan ajatuksiaan ja älysi napata tarjottimen ruokakärryn päältä, "Haluatko, että haen sinulle uudet ruuat?", Taylor tarjoutui ja käänsi katseensa Penelopeen tarkastettuaan ensin vapaita paikkoja suht täynnä olevasta ruokalasta.

Ensimmäinen pöytä, jossa oli kaksi vapaata paikkaa, oli ihan ruokalinjonen läheisyydessä. Taylor vei oman tarjottimensa pöydälle ja vinkkasi cheerleaderia luokseen, hän kyllä taatusti hakisi toiselle ne uudet ruuat. Tahtoipa tuo, tai ei.
Kuten sanottiin, hetken päästä nuorukainen palasi takaisin pöytään tyttöystävänsä luokse ja asetteli tarjottimen tuon eteen. "Pitääkö pikkuista syöttää?", hän laski leikillään ja naurahti rennosti, tarttuen omiin aterimiinsa ja käyden ruokansa kimppuun.

Penelope ei todellakaan tajunnut yhtään mitään, mitä heidän ympärllään tapahtui. Hän oli vajonnut omiin haavemaailmoihinsa, minne ei mahtunut muuta kuin hän ja Taylor. Miten pelkkä suudelma saattoikin aiheuttaa niin hämmentäviä ja ihania tuntemuksia? Pelottavaa. Pelottavaa, mutta samalla niin sietämättömän ihanaa.
Kun Taylor sitten erkani suudelmasta, avasi tyttö hitaasti silmänsä ja totutteli hetken ajan tähän uuteen tilanteeseen. Ja sitten se totuus tuli kuin juna seinään. Penelopen kasvot lehahtivat tummanpunaisiksi, kun hän kuuli muiden oppilaiden huutelevan heille kaikenlaista. Mutta pahimmat olivat ne taputukset. Niissä oli aina jotain niin... Niin pielessä, jos sitä ei voisi sen paremmin ilmaista.

Taylor kiinnitti kysymyksellään jälleen Penelopen huomion, joka siirsi katseensa jälleen tuon ruskeisiin silmiin pokset yhä punasta helottaen. Tyttö ei saanut mitään järkevää ulos suustaan, joten hän tajusi sitten nyökätä Taylorille. Niin, kaipa miehenalku sen myöntäväksi vastaukseksi ymmärsi.
Kun urheilija esitti sitten uuden kysymyksen, tällä kertaa ruokatarjottimesta, tyttö kurtisti ensiksi kulmiaan. Mitä vikaa muka hänen ruuassaan o- aaa, niin. Mary-Ann. Maitolasihan oli kaatunut Penelopen tarjottimella ja nyt tarjottimensa ui maidossa. Mutta edelleenkään tyttö ei saanut mitään suustaan. Hän tajusi sulkea sen, kun oli onnistunut änkyttämään jotain hyvin epäselvää suustaan.
Miksi hänen kielensä tuntui menneen näin solmuun? Siis sehän oli ollut vain suudelma julkisella paikalla..! Ja olihan cheerleader Tayloria aikaisemminkin suudellut, tosin siitä Taylor ei ollut tietoinen..

Tyttö seurasi urheilijaa kuin hai laivaa kahdelle vapaalle paikalle ja istuutui alas. Yhtäkkiä Taylor oli kuitenkin kadonnut hänen viereltään ja vihertävänsiniset silmät alkoivat etsiä tätä kiihkeästi. Hän kohtasi parin muun cheerleaderin katseet ja kyseiset cheerleaderit vinkkasivat Penelopelle silmää. Pepe yritti hymyillä, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Okei, mikä ihme häntä nyt vaivasi, kun hymyileminenkin tuntui olevan niin vaikeaa?
Taylor palasikin nopeasti takaisin Pepen luo ja tämä oli tuonut tytölle uuden tarjottimen, joka oli täynnä ruokaa ilman maitokastiketta. Penelope siirsi katseensa tarjottimestaan nyt urheilijaan, joka jo innoissaan söi omaa ruokaansa.
"Älä suutu, mutta.. Sinä iltana, kun kutsuit minut ensimmäisen kerran yöksi, minä.. Minä suutelin sinua", Penelope möläytti hyvin tahdittomasti ja punastui entistä syvemmin. "E-en vain v-voinut itselleni mitään, sinä.. Sinä nukuit niin rauhallisesti ja näytit niin komealta, etten vain voinut itselleni mitään..! Anteeksi", Penelope parkaisi häpeissään ja hänen katseensa oli nyt tiiviisti ruokalan lattialla. Toivottavasti Taylor ei olisi hänelle kovin vihainen tästä..

Taylor söi yleensä siististi. Oikeastaan hän söi aina siististi, harvemmin tiputteli ruokaa pöydälle tai käyttäytyi ruokapöydässä asiattomasti. Äiti oli pitänyt siitä huolen, ettei röyhtäilyjä röyhtäilty syödessä, vaan sen jälkeen. Hyvät käytöstavat olivat iskostautuneet Morrisien esikoisen päähän ja hyvä niin, eipä hän ainakaan karkoittanut naisväkeä seurastaan.
Pastaa ladottiin haarukalle, haarukka kuljetettiin suuhun ja ruokaa pureskeltiin mietteliäs ilme kasvoilla, ennen kuin perään hörpättiin juotavaa ja kaikki niellaistiin alas. Okei, Taylorin olisi tehnyt mieli röyhtäistä, mutta hän säästäisi sen vaikka äidinkielentunnille. Opettaja tuntui niin kovasti pitävän siitä, eikä urheilijaa estänyt tällä hetkellä mikään. Edes Yhdysvaltain armeija ei olisi kyennyt estämään häntä... Missään.
Penelopen lauseen aikana Taylor pelkäsi tukehtuvansa, hänellä meni ruokaa väärään henkeen. Muutamalla kevyellä, jopa hieman yllättyneelläkin yskähdyksellä tilanne saatiin kuitenkin korjattua.
No, eihän tytön paljastus häntä ainakaan suututtanut ollut. Yllättänyt vain, pahemman kerran. Oikeastaan se oli aika suloista, eikä urheilija peitellyt mielipidettään vaan antoi huvittuneen hymyn kohota kasvoilleen.
"Vai niin", hän lausahti ystävällisesti ja pörrötti hajamielisenä hiuksiaan, juoden toisen juomalasinsa tyhjäksi. "Mitäköhän muuta sä olet tehnyt minun nukkuessani?", Taylor naurahti ja koitti hieman keventää tunnelmaa, sillä Penelope näytti hermostuneelta paljastuksensa jälkeen. Siitä kielivät tytön eleet ja käyttäytyminenkin ja nuorukaisen mielestä toisen oli turha hermoilla hänen seurassaan.

Kun lautanen oli tyhjennetty ja loputkin juotavat juotu, Taylor ryhtyi lähestulkoon nuokkumaan ruokalan pöydän päällä. Se näytti varmasti typerältä, mutta suoraan sanoen; häntä väsytti aina ruuan jälkeen. Lisäksi hän odotti Penelopea, että tämä saisi ruokansa syötyä ja he voisivat viettää loput ruokatunnista hieman paremmalla tavalla, kuin istumalla klikkien jakamassa ruokalassa.
Ajatuksiinsa upputuneena Taylor rupesi pähkäilemään tulevaa viikonloppua. Maddison aikoisi järjestää jonkinsortin bileet, sillä heidän äitinsä olisi ystävättärensä luona San Fransiscossa ja isä - missäs muuallakaan kuin - työmatkalla. Porukkaa olisi tulossa ainakin sen 20 henkilöä, jotka kuitenkin kutsuisivat tuttunsa ja tuttujen tuttunsa menoon mukaan. Loppujen lopuksi meno olisi kuin suviseuroissa eikä kukaan tuntisi ketään.

"Kai sä tulet meille perjantaina yöksi?", Taylor kysyi kääntäen katseensa Penelopeen ja kallisti hieman päätään, ryhtyen piirtämään hajanaisia kuvioita haarukallaan lautasen pintaan.

Taylor ei näyttänyt pahastuvan Penelopen paljastuksesta, ainakaan tytön mielestä. Urheilija sai Penelopen punastumaan entistä enemmän, eikä tyttö voinut itselleen mitään; punapää potkaisi jalallaan Tayloria sääreen ja katsoi tätä jokseekin tuimasti. Vaikka Penelope ei kovin tuima osannut olla.
"Taylor, sinä senkin.." cheerleader sähähti uhmakkaasti, mutta hymyili sitten nolosti. Hän katsahti nopeasti ympärilleen ja kohtasi parin uteliaan silmäparin katsovan heitä. He kuitenkin käänsivät katseensa nopeasti takaisin lautasiinsa, kun olivat huomanneen cheerleader nähneen heidän katsovan.
Katse kääntyi takaisin urheilijaan ja nyt Penelopen kasvoille oli tullut uusi ilme. Hän ei enää näyttänyt niin nolostuneelta tai hermostuneelta.
"No, sen jälkeen minä luonnollisesti luin kännykästäsi jokaisen tekstarin, katsoin sinun puhelinluettelosi läpi, kävin katsomassa koneesi sivuhistorian, jotta tietäisin, millaisilla sivulla vierailet päivittäin..." Penelope luetteli hyvin uskottavaan sävyyn, mutta loppua kohden hänen huulillaan oleva hymy paljasti sen, että tyttö puhui aivan puuta heinää.

Penelopella kesti vielä ainakin viisi minuuttia, että hän sai ruokansa syötyä. Taylor oli ollut häntä nopeampi ja nuokkui nyt huvittavaan tyyliin pöydän yllä. Aina, kun Pepen vihertävänsiniset silmät eksyivät katsomaan Tayloria, tyttö ei voinut olla hymyilemättä huvittuneena.

"Eikös me niin sovittu", cheerleader vastasi hyväntuulisena, kun joi maitonsa loppuun. Sen jälkeen hän pyyhki suunsa servettiin ja nojautui tuolin selkänojaan vasten kylläisenä ruuasta. "En tosin ole ollut bileissä pitkiin aikoihin... Se hieman mietityttää", Penelope myönsi, kun näpräsi punaista hiussortuvaansa sormiensa välissä.
"Yleensä bileissä nimittäin tapahtuu aina jotain... Ei niin kivaa", Pepe sanoi oman mielipiteensä asiasta ja kohautti hitusen olkiaan. Ainahan se oli niin, että bileissä joku päätyi pettämään jotakuta ja siitä sitten syntyi seuraavalla viikolla kovakin draama, jota monet sivulliset seurasivat.

Cheerleader tarttui sitten tarjottimensa reunoihin ja viittoi hienoisella pään heilautuksella sinne päin, minne tarjottimet ja lautaset pistettäisiin syömisen jälkeen. "Mennäänkö?"

Taylorille oli oletettavasti osunut nuoruusiän dementia, sillä hän ei todellakaan muistanut, että tästä yökyläaiheesta oltiin keskusteltu aikaisemmin. Vai oltiinko? Ei hän muistanut sellaisia, mutta joka tapauksessa pöydän toisella puolella istuva neiti saisi hilata perjantaina sievän ahterinsa heille.
Niin ja ne bileet. Aina tapahtui jotakin sellaista, mistä puhuttaisiin koko alkuviikko ja mihin liittyisi viisi seuraavaa tappelua, jotka käytäisiin eri ihmisten välillä. Yleistä oli, että välienselkkaukset tapahtuivat kaikkien nähden julkisilla paikoilla - mieluiten koulussa ja vielä siihen aikaan, kun käytävillä pörräili eniten ihmisiä. No mutta Taylor pitäisi huolen siitä, ettei Penelopelle ainakaan tapahtuisi mitään. Eikä hän itsekään ajatellut mokailla tai pilata heidän suhdettaan, se ei käynyt edes mielessä.
Hyväntuulinen naurahdus kaikkosi urheilijan huulten lomasta, "Musta tuntuu että koko ilta pyörii Maddisonin navan ympärillä, me voidaan keksiä loppuillaksi jotain muutakin... Kun mun pitää kuitenkin vahtia taloa", Taylor totesi ja ryhdistäytyi.


Kun Penelope oli saanut syötyä ja ehdottanut lähtemistä, nuorukainen nousi laiskasti ylös ja nosti tarjottimensa pöydältä. "Naiset ensin", lausuttiin liioitellun kohteliaasti Taylorin jättäytyessä tarkoituksellisesti hieman punapään jälkeen.
Sitten pariskunta sai ruokailuvälineet palautettua ja ruokalasta pois kävellessään Taylor kietoi omistavasti kätensä cheerleaderin vyötärön ympärille.
"Kuinka monta kertaa mä olen sanonut tänään, että sä näytät hyvältä?", hän naurahti ja vilkaisi sivusilmällä vieressään kävelevään Penelopeen. Taylorin mielessä vilisi muutamia toteutuksenarvoisia ideoita viikonlopun suhteen, ehkäpä hän hemmottelisi tyttöystäväänsä oikein kunnolla? Lauantaina olisi aikaa vaikka mihin, joten hehän voisivat mennä vaikka ravintolaan syömään tai jotakin...

Penelope ei mahtanut mitään sille pienelle punalle, joka kohosi hänen poskilleen, kun Taylor oli sanonut heidän voivan keksiä loppuillaksi jotain muuta. Okei, tyttö ei sanoisi sitä ääneen, mikä ajatus hänelle oli Taylorin sanojen jälkeen tullut mieleen, koska... Koska tuskin Taylor oli edes tarkoittanut sitä! Niin, punapää oli vain katsonut liikaa romanttisia draamoja. Kyllä, ne olivat syynä siihen, miksi tyttö oli mennyt ajattelemaan tällä tavoin.
.. Eikö niin?
"K-kuulostaa hyvältä", cheerleader sai sitten ähkäistyksi ja manasi itseään mielessään sillä hetkellä. Tyhmä Penelope, tuskin Taylor oikeasti ajatteli, että perjantai-ilta päätyisi heidän osilta saman peiton alle. You know, alasti... Kuinka Penelope häpesi omia ajatuksiaan sillä hetkellä. Hän ei ollut kertonut Taylorille olevansa neitsyt, koska... Koska ajankohta ei vain ollut vielä ollut sopiva! Olivathan he vasta äsken suudelleet ensimmäisen kerran, vaikka tyttö olikin silloin yksi ilta Tayloria salaa suudellut... M-mutta se ei ollut nyt se pääasia, vaan se, mitä Penelopen mielessä oikein liikkui!
Äh, nyt hiljaa. Tuskin Taylor oli edes ajatellut moista sanottuaan, että he voisivat keksiä loppuillaksi jotain muuta. Niin, niin sen täytyi vain olla. Taylor ei ollut mitään päällekäyvää tyyppiä, ainakaan Penelopen mielestä.
Ja nyt tytön selässä alkoi kulkea tuon ajatuksen takia kylmät väreet. Päällekäyvästä tyypistä puheenollen Penelopelle oli tupsahtanut mieleen Paul, joka toivottavasti istui nyt vankilassa. Pystyisiköhän Penelope koskaan siihen, olemaan sillä tavalla edes Taylorin kanssa? Ajatus siitä, että tyttö joutuisi olemaan jonkun edessä pelkissä alusvaatteissakin sai tytön tuntemaan olonsa niin turvattomaksi ja ahdistuneeksi...

Penelope käveli heistä ensimmäisenä viemään ruokailuastiat ja lähti Taylorin kanssa sitten samaa matkaa kohti... Jotain. Taylorin käsi asettui punapään vyötärölle, jolloin tyttö havahtui ahdistavista ajatuksistaan. Hän päätti jättää huomiotta ne ajatukset ja keskittyä nyt nykyhetkeen. Nykyhetkeen Taylorin kanssa.
"Et ainakaan kymmeneen kertaan", tyttö heitti vitsikkäästi takaisin ja asetti oman kätensä Taylorin selälle. Tällainen läheisyys oli Penelopelle kuitenkin loppupelissä aika uutta, mutta hän piti tästä. "Ketähän teille on sitten perjantaina oikein tulossa?" Pepe jätti kysymyksen ilmoille, mutta tiesi, ettei kävijämäärä koskaa pitänyt paikkansa. Ainahan juhliin ilmestyi kaikenmaailman kuokkavieraita.

Taylor kurtisti hieman kulmiaan, miksi Penelope oli mennyt niin vaikeaksi - aivan. Ei kai tyttö vain kuvitellut, että hänellä olisi jotakin taka-ajatuksia perjantai-illan ja ajanviettotapojen suhteen? Asia jäi pahasti vaivaamaan urheilijan aivoja, jotka eivät oikein vieläkään olleet sisäistäneet sitä tosiasiaa, että nyt oltiin koulussa ja päähän pitäisi mahtua vähän muutakin kuin suloisia unia Penelopesta. Okei, nyt kuulosti niin imelältä, että jopa suurimmatkin romantiikan ystävät olisivat mahdollisesti tässä vaiheessa tukehtuneet oksennuksiinsa.
Ote tytön hoikalla vyötäröllä tiukentui hetkeksi, "Ei mitään sellaista, jos sitä ajattelit", Taylor tarkensi virnistäen pikkupoikamaisesti ja pörröitti vapaalla kädellä tummanruskeaa ja vallattomaksi kasvanutta hiuspehkoaan. Hän oli koko päivän toitottanut sitä, miten hyvältä cheerleader näytti, eikä nuorukainen ollut vieläkään saanut sen sanomisesta tarpeekseen.
"No sä näytät kuitenkin hyvältä", urheilija naurahti ja painoi pikaisen suudelman tyttöystävänsä ohimolle, hän joutui kuitenkin hieman kumartumaan, pituuserosta johtuen.

"Ainakin Maddison sanoi, että se on kutsunut melkein puolet cheerleaderkavereistaan ja tietenkin mun kavereita, plus jokaisen hyvännäköisen tyypin rikkaista pennuista... Jos McAllister tunkee nokkansa sinne, niin lukittaudutaan turvaan yläkerran kylpyhuoneeseen", Taylor lausahti rennosti ja virnuili luomilleen mielikuville. Haha, McAllister diivailemassa ja he kaksi kylpyhuoneessa pelosta vapisten...
"Ja uskon, että Maddison on ainakin kutsunut sen, koska McAllister on Maddisonin esikuva - lähestulkoon", nuorukainen jatkoi hieman halveksuen siskonsa toimintaa ja pudisti sitten päätään. "Joku mainitsi siitä jätkästä, mikä sen nimi onkaan? Jake joku... Olevinaan isokin nimi, tai sellaista mä kuulin", Taylor tunsi olonsa melkein juorukelloksi, mutta hänhän oli vain vastannut rakkaan tyttöystävänsä esittämään kysymykseen. Jos tällainen jatkuisi, kohta hänkin pukeutuisi tiukkoihin pillifarkkuihin ja muihin tyttömäisiin vaatteisiin. Eikai Penelope yrittänyt tehdä hänestä... homoa?

"Kai sun äidille on okei, että tulet meille?", Taylor kysyi ja jäi seisoskelemaan käytävän reunaan, seuraten katseellaan ohi kulkevia ihmisporukoita. Hän ei haluaisi Michellen vihoja niskaansa, ei edes Penelopen takia. Nainen oli muutenkin kaikessa suorasanaisuudessaan niin pelottava, että Taylor käyttäytyi enemmän kuin mielellään herrasmiesmäisesti ja totteli Michellen käskyjä.

Ja nyt Pepe punastui entisestään, kun Taylor oli ilmeisesti itsekin tajunnut sen, mitä tytön ajatuksissa oli ehtinyt liikkua. Miten paljon punapää häpesikään sillä hetkellä.
Taylorilla ainakin näytti ja kuulosti olevan hauskaa, kun Penelope rypi häpeässä. Hän kuitenkin naurahti surkeasti nuorukaisen yhä toistaessa tytön näyttävän hyvältä. Tuntiessaan suukon ohimollaan ei tyttö enää malttanut olla hymyilemättä. Hän kietaisi molemmat kätensä Taylorin ympäri ja halasi tätä tiukasti päästäen hetken kuluttua irti, jotta heidän eteneminen sujuisi.

Kuullessaan kutsuvieraana olevan mahdollisesti Mary-Ann McAllister Penelopen kasvoille kohosi inhosta ja vihasta sekaisin oleva ilme. Se blondi jos kuka osasi tehdä bileistä kuin bileistä ikimuistoiset.. Eikä nyt puhuta hyvällä tavalla.
"Kylpyhuone kuulostaa niin paljon paremmalta kuin sen käärmeen katseleminen.." Pepe totesi Taylorin sanojen jatkoksi ja värähteli silkasta inhosta. Aivan varmana Mary-Ann yrittäisi tuhota Penelopen tämänkin suhteen, koska jotenkinn punapäästä tuntui, että Mary-Ann oli ottanut hänet tässä seurusteluasiassa silmätikukseen. Oli todellakin harmi kuulla, että Taylorin sisko ihannoi Mary-Ann McAllisterin kaltaista ihmistä..
"Jake Maxwell? Häntäkö tarkoitat?" punapää kysyi ihmeissään ja katseli Taylorin kasvoja kummissaan. Pepe ei itse ollut koskaan aikaisemmin ollut samoissa bileissä tämän miehenalun kanssa, mutta jos totta puhuttiin, niin ei tyttö pistänyt pahitteeksi lainkaan. Hän oli kuullut Jake Maxwellistä vähän sellaisia juttuja, mitkä eivät saaneet cheerleaderia kiinnostumaan toisesta sitten ollenkaan. Olkoon mikä julkimo tahansa, niin sillä ei olisi Penelopelle mitään väliä. "Taitaa juhlista tulla aika ikimuistoiset.." punapää mutisi enemmän itsekseen ja huokaisi pyöräyttäessään silmiään. Ehkä hän vain liimaisi itsensä Taylorin kylkeen kiinni, niin ainakaan tytölle ei tapahtuisi mitään.

"Miksi sinä nyt tuollaisia kyselet?" tyttö kysyi huvittuneena ja ihmeissään, kun Taylor otti puheeksi tytön äidin. "Sinä tiedät, että äiti luottaa sinuun 100%:sti. Hänhän sanoi 'Penelope olisi voinut kuolla ilman sinua!'" Tyttö matki äitinsä ääntä ja alkoi nauraa hiljaa. Penelope ei ollut koskaan nähnyt äitinsä olevan niin luottavainen jonkun tytön ystävien kanssa. Michelle oikeastaan ylisti Tayloria, kehui tätä herrasmieheksi ja oli kerran sanonut tyttärelleen, että siinä hänellä oli sopiva aviomies. Silloin punapää oli naurahtanut ja kadonnut nopeasti huoneesta, ennen kuin hänen äitinsä olisi saanut päähän alkaa jo suunnitella tyttärensä 'tulevia' häitä Taylor Morrisin kanssa.
Hän suikautti pienen suukon Taylorin leualle. "Eli hänelle on ok, jos sen halusit tietää", Pepe hykersi huvittuneena ja katsoi Tayloria suloisesti hymyillen suoraan silmiin.

Maxwell. Jake Maxwell, juuri se nimi jota Taylor ei kokonaan muistanut. Hän nyökähti lyhyesti ja kurtisti hieman kulmiaan, "Aivan, se jätkä... Niin se on kuulemma kutsuttu", murahdettiin hivenen happamana. Totta kai Taylor oli jo valmiiksi mustasukkainen tyttöystävästään, vaikka kukaan ei ollut edes vikitellyt Penelopea. Maddison oli tietenkin toinen huolenaihe ja ehkä jopa suurempi sellainen, kuin Penelope.
Miten helvetissä Taylor selviäisi hengissä, jos hänen piti pitää Maddison poissa ongelmista ja pitää huoli siitä, ettei kukaan käyttäytynyt asiattomasti. Illasta tulisi myös selvitä ilman tappeluita ja jossakin välissä täytyisi huomioda Penelopeakin, mutta niin... Kotibileiden järjestäminen kuulosti helpommalta kuin mitä se oikeasti olikaan, suoraan sanottuna Tayloria hirvitti jo valmiiksi, mitä ilta toisi tullessaan. Ja minkälainen heidän kotinsa olisi lauantai-aamuna.

Matalia naurahduksia kimpoili Taylorin huulilta hänen katsoessaan cheerleaderia, joka selkeästi imitoi äitiään. Vai niin, urheilija ei tiennytkään olevansa Michellen suosiossa. Sehän oli ihan hyvä juttu, eikö vain?
Hänen pitäisi siis olla luottamuksen arvoinen ja huolehtia naisen ihanasta, kauniista ja täydellisestä tyttärestä erittäin hyvin. Penelopen antama, pieni suukko nuorukaisen leualle sai tämän hymyilemään lämpimästi toiselle. Oikea käsi kiedottiin tytön ympärille vasemman käden sormien sivellessä tuon sileää poskea, "Hyvä juttu", Taylor lausahti matalasti ja antoi katseensa levätä punapään kasvoilla.
Pieni ja pikainen suudelma painettiin Penelopen huulille, sitten nuorukainen astui pari askelta taaksepäin. "Mun futistreenit alkaa ihan kohta...", hän murisi selvästi tyytymättömänä tilanteeseen ja vilkaisi kännykänsä kelloa, 10 minuuttia aikaa. "Haluatko tulla koulun jälkeen kentälle niin heitän sut sitten kotiin?", Taylor kysäisi ja ojentautui eteenpäin sen verran, että sai kurotettua Penelopen otteeseensa ja kiedottua hennon tytön halaukseensa.

Penelope hymyili säteilevästi Taylorille, joka parhaillaan siveli tytön poskea suurella ja lämpöisellä kädellään. Punapäästä oli ihanaa katsella Tayloria, tuon hurmaavaa hymyä ja niitä lumoavia silmiä. Hänestä Taylor oli aivan täydellinen ja juuri sellainen, jonka tyttö mielellään piti lähellään.
Urheilijan suukko jäi harmillisen lyhyeksi, mutta ei tyttö voinut siitä Tayloria syyttää. Toisen pitäisi lähteä aivan pian jalkapalloharjoituksiin. Pepe nyökkäsi ymmärtäväisesti ja nyökkäsi uudemman kerran iloisempi hymy kasvoillaan. "Juu, minä ilmaannun paikalle", cheerleader vastasi hyväntuulisesti ja antoi käsiensä kietoutua Taylorin ympärille tiukasti, kun urheilija oli vetänyt hänet halaukseensa. "Älä telo itseäsi", tyttö hykersi huvittuneena ja irrottautui sitten vastentahtoisesti Taylorin lämpimästä sylistä. Penelope suikautti vielä yhden suukon Taylorin huulille ja vielä toisen poskelle. Sen jälkeen hän otti peruutusaskeleita.
"Täytyy mennä Hamshiren matikan tunnille.." tyttö sanoi välttelevään sävyyn ja pyöräytti silmiään viestiäkseen Taylorille, että tulevasta tunnista ei tosiaankaan tulisi olemaan hauska sitten millään tapaa.

"Nähdään koulun päätyttyä", Penelope sanoi heilauttaen kättään pienesti Taylorin suuntaan, kunnes käänsi tälle selkänsä. Tyttö kuitenkin vilkaisi olkansa yli vielä urheilijan suuntaan ja vinkkasi tälle leikkimielisesti silmää. Hänen askeleet olivat kevyet ja iloiset, kun hän asteli kohti matematiikan luokkaa.

"Okei", Taylor myhäili hyväntuulisena ja vastasi Penelopen suukkoon. Voi toista, matematiikkaa ja vielä Hamshiren johdolla, Taylor ei todellakaan kahdehtinut punapään kohtaloa.
Hän naurahti tahallaan vahingoniloisena tyttöystävänsä kärsimyksille ja lähetti tuolle vielä dramaattisen lentosuukon ja nyökkäsi toisen lähtiessä kävelemään kohti omaa luokkaansa. "Koita kestää, kulta", Taylor kannusti ja käännähti ympäri tarkoituksenaan suunnata kohti jalkapallotreenejä.


... vähän alle puoltatoista tuntia myöhemmin

Treenit olivat menneet loistavasti, vaikka koutsi olikin huomauttanut Taylorin leijuvan maanpinnan yläpuolella. Vastapainoksi mies oli kuitenkin kehunut nuorukaisen palannutta motivaatiota jalkapallon suhteen, mikä oli saanut Taylorin hymyilemään leveästi ja antamaan kaikkensa harjoituksissa.
"Viikonlopun pelistä tulee satavarma voitto!", Kevin räyhäsi loppuverryttelyssä ja sai koko joukkueen kannatuksen epäselvän puheensorinan ja kovaäänisten huudahdusten muodossa. Koko joukkio oli kuolemanväsynyt tämänpäiväisten harjoitusten jälkeen, mutta varmasti jokaisella oli itsetyytyväinen olo ja itsevarmuus korkealla. Ainakin Taylor tunsi olonsa lähestulkoon voittamattomaksi.
"No niin, jätkät... Huomena taas sama aika ja sama paikka, älkää jättäkö tuota asennetta kotiin!", Earl Pitts raivosi tuttuun tyyliinsä, vaikka tällä kertaa hän vaikutti selkeästi tyytyväisemmältä ja hyväntuulisemmalta kuin yleensä.
Taylor ravisteli käsiään ja venytteli vielä hetken aikaa muun joukkueen seassa, lähtien sitten vaihtopenkin luokse hakemaan juomapulloaan Kevinin seuratessa perässä.
"Oli kyllä kunnon treenit", jätkä naurahti ja sai Taylorin kääntymään ympäri, "Totta tosiaan, porukalla oli tosi hyvä meno tänään", hän totesi virnistäen ja antoi ruskeiden silmiensä seilata katsomossa ja jalkapallokentän ympäristössä. Penelopea ei näkynyt vieläkään, mutta ehkäpä tyttö kohta ilmestyisi.
"Pitäisikö juosta vielä kenttä ympäri ja lähteä kotiin päin?", Taylor ehdotti ja vilkaisi joukkuetoveriinsa hivenen haastavastikin. Kevin nyökkäsi ja säntäsi reilulla etumatkalla juoksuun, mutta Taylor ei edelleenkään pitänyt kiirettä, vaan otti huikan juomapullostaan ennen kuin lähti hölkkäämään nurmikolle rauhaisaan tahtiin.
"Eikö tämä ollutkaan kilpailu?!", Kevin huudahti muutaman metrin päästä hengästyneenä Taylorin puistellessa kieltävään sävyyn päätään. "Yleensä loppuverryttelyssä kyse ei ole siitä, kuka on nopein", hän totesi rauhallisesti ottaessaan verkkaisia juoksuaskelia. "... Se nimittäin -", "- Niin, mä tiedän, kostautuu seuraavana päivänä", Kevin keskeytti ja ryhtyi hölkkäämään samaan tahtiin Taylorin kanssa.
Vaikka tahti oli erittäin verkkainen, kentän kiertämisessä ei mennyt kauaa. "No niin", Taylor hengähti istahtaessaan vaihtopenkille, "Koutsi oli eilen varmaan voittanut lotossa, kun se vaikutti niin lempeältä", hän jatkoi saaden Kevinin naurahtamaan. Ehkä tosiaan, Earl Pitts oli varmaankin rakastunut tai oikeasti saanut mehevän lottopotin.

... Kaameaa.
Penelope oli ollut aivan hukassa matematiikan tunnilla. Hän oli todellakin jäänyt jälkeen kaikessa, vaikka oli kuvitellut voivansa päästä mukaan. Mutta ei. Punapää oli vain avuttomana tuijottanut kirjan sivuja, jotka tuntuivat pursuavan mahdottomia tehtäviä. Cheerleader oli joutunut useampaan otteeseen pyytämään apua ystäviltään, mutta selvisi, etteivät hekään olleet kovin perillä asioista. Joten tyttö oli ollut joutunut turvautumaan Hamshiren apuun. Hamshire oli astellut Penelopen vierelle ja tästä tuntui suorastaan uhkuvan ärtyneisyys. Hamshire kun ei tuntunut pitävän siitä, että häntä juoksutettiin ympäri luokkaa. Mutta minkä tyttö oli sille mahtanut, kun hän ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt laskuista mitään.
Kun Pepe oli kolmannen kerran pyytänyt apua, oli Hamshire vain töykeästi sanonut, että tytön pitäisi tulla tällä kertaa hänen luokseen. Eli nyt oli ollut Penelopen vuoro ravata edestakaisin oman pöytänsä ja Hamshiren pöydän välillä. Kun punapää oli siirtymässä takaisin omalle pöydälleen, oli Hamshire pyytänyt tyttöä jäämään luokkaan tunnin päätyttyä. Hienoa... Penelope osasi jo kuvitella, kuinka Hamshire häntä nöyryyttäisi ja alkaisi saarnata siitä, kuinka jokaisessa paikassa tarvittiin edes jonkinlaista matikkapäätä. Minkä sille kuitenkaan voi, jos matematiikka ei vain tuntunut omalta jutulta ja se tuotti heti vaikeuksia, jos oli yhdenkin tunnin poissa?

Cheerleader oli siis joutunut jäämään luokkaan tunnin loputtua. Hamshire oli istuttanut Penelopen etummaiselle pöydälle ja alkanut opettaa Penelopea. Alkoi käydä läpi viime viikolla käytyjä asioita uudestaan. Punapään ilme oli ollut näkemisen arvoinen, muttä hän muutti kasvonsa nopeasti peruslukemille, jotta Hamshire ei pitäisi Penelope töykeänä. Pepe siis yritti keskittyä tähän tukiopetukseen, mutta ei voinut olla välillä vilkuilemasta kellon suuntaan. Hänen täytyisi pian päästä lähtemään, sillä Taylorin treenit päättyisivät pian. Mutta miten Penelope kehtaisi nyt vain sanoa, että hänen täytyy lähteä? Kun Hamshire oli sentään alkanut häntä omasta aloitteesta opetta...
Hamshire oli huomannut Penelopen vilkuilevan kelloa vähän väliä ja kysyi sitten, oliko tytöllä kiire jonnekin. Cheerleader punastui ja puraisi alahuultansa. Hän nyökkäsi kerran, ujosti ja katsoi tiukasti pöydän pintaa. Hamshire totesi, että huomenna taas tunnin jälkeen hän opettaisi Penelopea ja istuutui sitten pöytänsä äärelle tarkastamaan tunnin alussa tehtyjä pistokoepapereita. Taas Pepen ilme oli ollut näkemisen arvoinen, mutta hän keräsi nopeasti tavaransa, kiitti Hamshirea tämän huomaavaisuudesta ja poistui naama punaisena luokasta.
Hamshire osasikin olla aivan mukava...

Penelope hölkötteli laukku olalla heiluen kohti urheilukenttää. Taylorin treenit olivat jo loppuneet, sillä tyttöä tuli vastaan pari urheilijaa, joiden tyttö tiesi olevan samassa ryhmässä kuin Taylor. Pepe hidasti sitten tahtiaan, kun oli huomannut Taylorin juoksevan kenttää ympäri. Tyttö hymyili suloisesti kävellessään aivan kentän laidalle, jotta Taylor sitten huomaisi hänet, kun tulisi tytön kohdalle.
"Jaahas, neiti Ravens", kuului sitten vanhemman miehen ääni tytön korviin ja Penelope kääntyi katsomaan viereen tullutta Earl Pittsiä, joka näytti tapansa mukaan äreältä. Olikohan tuo ollut tervehdys?
"Hei", Penelope vastasi ja hymyili miesopettajalle, joka ei tosin luonut tyttöön edes katsekontaktia. Tyttö valahti taas punaiseksi ja keskittyi tuijottamaan kentällä juoksevaa Tayloria.
"Olen kuullut, että sinulla on jotain juttua Morrisin kanssa", Pitts puhui sitten ja sai sanoillaan Penelopen jähmettymään paikoilleen. Mitä? Miksi? Mi-miksi se kiinnosti miesopettajaa? Pepe oli todellakin hermostunut sillä hetkellä ja sen pystyi huomaamaan hänestä. "Juttuhan on nyt sellainen, että Morrisin motivaatio tätä urheilun kultalajia kohtaan on täysin riippuvainen siitä, millainen teidän kahde suhde on. Äläkä yritä väittää vastaan, olen huomannut. Joten, jos ajattelit pistää Taylorin kanssa poikki, niin tee se vasta loppupelien jälkeen. En tahdo menettää yhtä pelaajaa teidänlaisten cheerleaderhempukkojen takia, jotka muutenkin varastavat poikieni huomiot peleissä takapuolianne heilutellessanne."
... Mitenköhän tuohon pitäisi reagoida?
"Asia selvä? Hyvä. Hyvää päivänjatkoa." Ja niiden sanojen saattelemana Earl Pitts jätti Penelopen rauhaan ja poistui suurta urheilukassia kantaen kohti parkkipaikkaa omalle autolleen. Penelope ei voinut olla tuijottamatta miesopettajaa mitä tyrmistynein ilme kasvoillaan.

Taylor katseli ympärilleen etsivän näköisenä, muttei saanut Penelopea näköpiiriinsä. Kevin oli tällä kertaa tarkkanäköisempi ja tönäisi kaveriaan hellästi kylkeen, "Tuolla se on, Koutsin iskettävänä", jätkä naurahti omalaatuiseen tyyliinsä ja sai Taylorin kääntämään katseensa salamannopeasti toisen osoittamaan suuntaan.
Hän kyllä tiesi Kevinin puhuneen alusta alkaen paskaa, mutta... No okei, tietenkin Taylor hieman säpsähti jossain syvällä sisimmässään ja tavoittikin Penelopen näkökenttäänsä. Pitts lähti marssimaan paikalta ja nuoruokainen puolestään pyrhälsi paikalle kevyin askelein hölkkäillen ja pysähtyi tytön eteen, "Mä halaisin sua varmasti mutta satun tällä hetkellä olemaan vähän hikinen", hän naurahti ja pörrötti hiuksiaan. Oikeasti tämän päivän treenit olivat puskeneet hien pintaan ja Taylor kaipasikin kipeästi viileään suihkuun, mutta hän kipittäisi sinne vasta kotiin päästyään.
"Siis jos sua ei haittaa, niin voisin halatakin", nuorukainen lisäsi ja vilkaisi olkansa yli Kevinin suuntaan joka oli pakkailemassa treenikamojaan ja lähtemässä itsekin kotiin päin.

"Pitäisikö meidänkin mennä?", Taylor kysyi kulmiaan kohottaen ja heilautti päätään vaihtopenkkiä kohden, jonne hänen kamansa jäisivät kohta yksin kun Kevin lähtisi lätkimään. "Mä lähden, soitellaan!", Kevin huudahti ja heilautti kättään tervehdykseksi, noh, Taylorin kamat orpoutuivat nopeammin kuin hän odotti.
"Miten sun viimeiset tunnit menivät?", nuorukainen kysyi Penelopelta ja lähti jo hiljalleen kulkemaan vaihtopenkkiä kohti. Toivottavasti toinen ei ollut joutunut ahertamaan ja ajattelemaan aivojaan puhki, sillä jos Penelope olisi kamalan väsynyt, Taylor ei viitsisi enään illalla yllättää toista millään yllätyskyläilyllä.

Laiskasti Taylor kumartui nappaamaan pyyhkeen treenikassistaan ja pyyhki kasvojaan siihen, hitto että osasi olla kuuma! Juomapullosta tyhjennettiin raikkaan viileää vettä aimo kulauksen verran samalla kun nuoriherra lappasi yhdellä kädellä huolimattomasti treenitavaroitaan takaisin kassiin.
"Onko sulla illalla menoa?", Taylor kysäisi salakavalasti ja vilkaisi sivusilmällä punapäähän.

Penelope, joka oli yhä melko tyrmistynyt Pittsin sanomisista, käänsi katseensa sitten häntä kohti juoksevaan ihmiseen, joka paljastuikin Tayloriksi. Punapää vilkaisi sitten vielä nopeasti suuntaan, jonne Pitts oli kävellyt, mutta enää tyttö ei nähnytkään opettajaa silmissään.
"... Pitts taisi juuri kehoittaa minua olemaan jättämättä sinua ennen 'suuria' loppupelejä", cheerleader henkäisi epäuskoisesti ja nosti katseensa Tayloriin, jonka puheet halauksesta tyttö oli onnistunut täysin ignooraamaan. "Miten hän edes tietää, että me seurustelemme? Tietävätkö kaikki siitä?"
Penelope oli tosiaankin mennyt aivan hämilleen äsköisestä. Jotenkin hän oli uskonut, etteivät opettajat olisivat niin kartalla asioista kuin nuoret, mutta äskeinen taisi juuri todistaa tytön luuleman asian vääräksi.

Kun alkujärkytyksestä oltiin selvitty ja Pepe oli todellakin tajunnut Taylorin seisovan aivan hänen edessään, kohosi tyttö varpailleen ja suikautti pehmeän suukon Taylorin huulille.
"Hei vain", punapää totesi hivenen nolona, kun oli tajunnut vasta nyt suoda Taylorille huomionsa. "Taisi olla rankatkin treenit?" Pepe virnisti leikkisästi, kun oli huomannut Taylorin olevan jonkin verran hiestä märkä ja muutenkin toisen olemus oli jonkin verran uupunut.
Tyttö nyökkäsi suloisesti hymyillen lähtemisehdotukselle ja lähti sitten Taylorin rinnalla kohti penkkejä, jolla Taylorin tavarat urheilijaa odottivat. "Noh, ihan hyvin. Jos ei lasketa sitä, että en tajunnut matikasta yhtikäs mitään. Ajattele, Hamshire tarjosi minulle tukiopetusta, noin vain. Minä en edes kysynyt apua, mutta tunnin jälkeen hän vain passitti minut takaisin istumaan ja alkoi opettaa minua aivan alusta. Minä oikeasti häkellyin", Pepe kertoi ja kurtisti yhä ihmeissään kulmiaan ajatukselle siitä, että Hamshire oli oikeasti alkanut tyttöä opettaa. "Jotenkin kuvittelin hänen vain tahtovan päästä oppilaistaan nopeasti eroon, mutta taisi olla väärä oletus. Tai sitten hän vain pitää minusta." Viimeisen lauseensa jälkeen Penelope purskahti heleään nauruun ja pudisteli päätään.

Vihertävänsiniset silmät tutkailivat Tayloria, joka pyyhki nyt kasvojaan pyyhkeeseensä ja joi sen jälkeen vesipullostaan.
"Eipä taida olla. Mitä nyt saatan viettää laatuaikaa selloni kanssa, mutta muuten aikatauluni näyttää tyhjältä", Pepe vihjasi takaisin ja katsoi Tayloria viattomasti hymyillen. "Entä sinulla?"

"No kuka sinusta ei pitäisi?", Taylor huomautti leikkisästi sulkiessaan treenikassinsa vetoketjun ja heittäessään pyyhkeen niskansa taakse. Kuinka monta kertaa hän oli jo kehunut Penelopen ulkomuotoa? Liian monta kertaa, ehkäpä? Taisi olla korkea aika keksiä jotakin muuta palvomisen tapaa kuin jatkuvien kohteliaisuuksien lausuminen... Siihenkin saattaisi kuitenkin kyllästyä, eikä hän halunnut todellakaan kyllästyttää omaa prinsessaansa!

Ai. Penelopella ei siis ollut sen suurempia suunnitelmia, joten ehkäpä toinen saisi antaa sellolleen jakamatonta huomiotaan. Pitäisikö Taylorin pyytää toista lähtemään jonnekin, vai pidättäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja tehdä yllätysvierailu ilman pelkoa siitä että Michelle hyökkäisi hänen kimppuunsa ja haukkuisi häntä pelottavaksi stalkkaajaksi joka vaani hänen rakasta tytärtään. Seurustelu punapään kanssa oli huomattavasti helpompaa, kun tämän äiti oli hyväksynyt Taylorin varteenotettavaksi sulhasehdokkaaksi, sillä pitihän Taylorin äitikin Penelopesta. Harmi, että isä oli niin kiireinen, ettei ollut ehtinyt tutustua esikoisensa tyttöystävään niin hyvin, kuin tämä olisi halunnut.
Taylor vilkaisi vierelleen ja katseli Penelopea, "Ja autolle päin, päivänsäde", hän lausahti ihastus äänestä kuultaen. Aurinko sai cheerleaderin hiukset hehkumaan upean punaisena ja Taylor rakasti toisen hiuksia, ne olivat hänen mielestään niin kauniit. Toisella kädellä nuorukainen heitti treenikassin olallensa ja ojensi kättään tyttöystäväänsä kohti napaten tuota kädestä kiinni, lähtien sitten verkkaisesti kävelemään kohti parkkipaikkaa kohti.
"Ai niin, mulla on suunnitelmia... Mennään - öhmm - Liamin kanssa keilaamaan", Taylor mumisi. Keilaamaan? Eikö hän oikeasti keksinyt mitään parempaa tekosyytä, vai oliko hän yksinkertaisesti vain surkea valehtelija? No oli miten oli, sehän oli vain pieni valkoinen valhe, jonka perimmäinen tarkoitus oli loppujen lopuksi ilahduttaa Penelopea. Sikäli mikäli toinen siis ilahtuisi Taylorin näkemisestä. Olisikin ollut hyvin noloa, jos neiti olisi vetänyt pultit siitä että hän keskeyttäisi tuon sellonsoittohetken.

---

Valkoinen Evo odotti paikallaan parkkipaikalla, ehjän näköisenä - Taylor oli hyvin tarkka silmäterästään. Se oli ehkä hieman likaisempi kuin yleensä, mutta hänpä ei ollut käynyt pesetyttämässä sitä viikkoon. Ovet avattiin pienellä kauko-ohjaimella ja auto päästi kaksi kimeää, lyhyttä ulvahdusta valojen välkähtäessä samaan tahtiin.
Urheilija heitti treenikassinsa takapenkille ja epähuomiossa jätti avaamatta Penelopelle oven, mutta kaipa pieni unohdus annettaisiin anteeksi.
"Niin haluatko sä nyt kotiin?", Taylor kysäisi ja tunki avaimet virtalukkoon vilkaisten pelkääjänpenkin puoleen. Auto käynnistyi uskollisesti möreään tyyliinsä ja hetken aikaa nuorukainen lämmitteli moottoria, ennen kuin löi vaihteen silmään ja lähti ajamaan ehkä turhankin hätäisesti. Kaasujalkaa tuntui painavan muutaman sadan metrin verran, ennen kuin kaasua höllättiin ja auto hidasti vauhtiaan.

Penelope väänsi huulilleen pakotetun hymyn Taylorin huomauttaessa kuka muka ei tytöstä pitäisi. Hän tuuppasi toista hellästi kyynärpäällään kylkeen. "No sen minä ainakin tiedän, että sinä pidät minusta aivan liikaa..!" Penelope nauroi sydämensä kyllyydestä ja nyt hänen huulilleen ilmestyi se tuttu leveä hymy, joka kieli selvästi tytön sen hetkisestä onnellisuudesta. Ja olihan tässä syytäkin olla onnellinen, saihan hän sentään olla yhdessä Taylorin kanssa, joka sai hänet aina vain entistä paremmalle tuulelle.
Cheerleader naurahti heleästi, kun Taylor tarttui hänen kädestään ja alkoi johdattaa heitä tämän autolle. Penelope vilkuili Tayloria useaan otteeseen, eikä malttanut lakata hymyilemästä onnesta, jota hän sillä hetkellä tunsi. Miten sitä tunnetta kuvailisi mahdollisimman tarkasti? Jos Tayloria ei olisi, Penelopen maailmassa olisi aina yö; kylmä, pimeä ja yksinäinen.

"Ai", oli tytön hieman pettynyt toteamus, kun Taylor oli sanonut menevänsä Liamin kanssa keilaamaan. Ei tytöllä tietenkään ollut mitää sitä vastaan, että Taylor vietti välillä aikaansa jonkun muun kuin hänen kanssaan, mutta silti hän tunsi olevansa pettynyt, kun ei pystyisi viettämään iltaa Taylorin kanssa. Penelopen lempipuuhiin kun oli kuulunut vain toisen vierellä oleminen ja haliminen. Maata sängyllä ja olla painautuneena toisen lämpöistä vartaloa vasten... Sitä Penelope rakasti, sitä tunnetta, ettei ollut yksin. "Pitäkää hauskaa", cheerleader sai kuitenkin sanottua hyväntuulisesti ja kiehnäsi hetken aikaa Taylorin kylkeä vasten, kunnes tyytyi taas pitämään kiinni toisen kädestä.

He saapuivat Taylorin autolle ja Penelope avasi itselleen oven istuutuen sitten aloilleen pelkääjän paikalle. Tyttö kiinni turvavyön ja katsoi, kun Taylor istuutui ajajan paikalle.
"Ihan sama. Vai olisitko halunnut vielä viihdyttää minua läsnäolollasi?" Pepe kysyi viattomasti ja hymyili suloisesti katsoessaan Tayloria.

Taylor napsautti vilkun päälle kääntyessään koululta poisvievälle tielle. Jos he menisivät tätä kautta, joka oli kuitenkin pidempi, vältyttäisiin ikäviltä iltapäiväruuhkilta joilla oli paha tapa keskittyä keskustaan ja sille alueelle, jolla oli eniten liikennevaloja.
Kun tie jälleen suoristautui edessä, nuorukainen päästi jälleen kaasujalkansa vapaaksi kiihdyttäen ajokkinsa suhteellisen ripeään tahtiin nopeusrajotuksia kuitenkaan rikkomatta.
"No enhän mä voi sua kidnapata...", Taylor naurahti humoristisesti Penelopen heittoon ja piti katseensa tiessä känneellen hajanaisesti rattia. Auton ajaminen oli alkanut hiljattain tuntumaan hieman tylsältä touhulta, vaikka hän oli omistanut ajokortin vasta pari vuotta. Tämän hetkistä autoa edelsi Mustangi, jonka ratissa Maddison nykyään nähtiin. Sisko kun oli mieltynyt kyseiseen kulkupeliin siinä määrin, että isipappa suostui ostamaan sen pojaltaan ja lahjoittamaan sen tyttärelleen. Ei ehkä maailman viisain ratkaisu, mutta ainakin autolla oli turvallinen elämä cheerleaderin hyvässä huomassa.

"Ehkä mä olisin voinut viedä sut jonnekin, mutta... Enpäs viekkään", nuorukainen totesi ilmeettömänä ja tällä kertaa vilkaisi viereisellä penkillä istuvaan Penelopeen. "Pidä kuitenkin puhelin koko illan auki ja vastaa siihen jos soitan", lisättiin vihjaavaan sävyyn suklaasilmän peitellessä suupieliinsä kohonnutta virnettä.
Auton moottori melusi tasaiseen tahtiin maisemien vilistäessä ohitse ja loppujen lopuksi Taylor kääntyi pienemmälle tielle jota pitkin pääsi Ravensien kotitalolle. "Muista syödä välipalaa!", nuorukainen lausahti huolehtivaan sävyyn ja siirsi toisen kätensä auton ratista punapään olkapäälle, antaen sen sitten valua toisen käsivartta pitkin ja kahmaista tytön käden otteeseensa.

Tutun, suurikokoisen omakotitalon tupsahtaessa näkökenttään, Taylor parkkeerasi autonsa siististi sen eteen ja sammutti moottorin. "Kerro Peterille ja äidillesi terveisiä", hän sanoi hymyillen ja irroitti turvavyönsä kietoien kätensä Penelopen ympärille rutistaen tätä pitkään. Toisen käden sormet tarttuivat hellästi tytön leukaan urheilijan kääntäessä tuon kasvot itseensä päin, "Heipä hei, päivänsäde", lausuttiin hyväntuulisena nuorukaisen painaessa huulensa toisen huulia vasten.

"Voitpas", Penelope vastasi kidnappausasiaan kuin asiassa ei olisi mitään kummallista. Nyt tyttö hymyili säteilevästi. "Ei siinä olisi mitään kummallista, jos poikaystävä kidnappaisi tyttöystävänsä.." Sen sanottuaan Pepe nauroi hiljaa ja odotti, mitän Taylor aikoisi seuraavaksi sanoa.
Taylor oli Penelopen mielestä jo melkein valmis viemään tytön jonnekin, kunnes kuitenkin muutti mielensä ja vihjasi tyttöä sitten pitämään puhelintaan auki. "Et siis kidnappaa minua? Höh", tyttö sanoi muka pettyneesti ja mutristi huuliaankin näyttääkseen olevansa pettynyt. Mutta pian hänen kulissinsa kuitenkin kaatuivat ja Penelopen kasvot olivat pian yhtä hymyilevät kuin kirkkaasti paistavan auringon.
"No jos minä pidän sitä sitten sinun mieliksesi auki.." punapää sanoi muka vaihtoehtoja mietiskellen, mutta Taylor varmasti tiesi sen vallan hyvin, että tyttö kyllä tulisi pitämään puhelimensa auki vaikka ikuisuuden, jos Taylor vain kehottaisi niin.

Pian tuttu valkoinen omakotitalo näkyi heidän näkökentässään ja Taylor sammutti autonsa talon eteen. Penelope kääntyi jo valmiiksi urheilijaan päin ja tutki tämän kasvoja vihertävänsinisillä silmillään suloisesti hymyillen. Taylor otti tytön syleilyynsä ja Pepe nautti olostaan rikollisen paljon. Hänestä tällainen läheisyys oli niin ihanaa ja tyydyttävää, eikä tyttö tahtoisi koskaan lähteä pois Taylorin lämpöisestä vartalosta. Mutta tyttö tiesi liiankin hyvin, että se hetki tulisi tapahtumaan aivan pian.
"Kerron kerron", Penelope lupaili ja nosti katseensa sitten Taylorin silmiin, kun urheilija oli nostanut tytön kasvoja itseensä päin. Punapää virnisti Taylorin hyvästeille ja otti toisen huulet enemmänkin kuin mielissään vastaan. Hänen kätensä kietoutuivat Taylorin niskan taakse ja tyttö koetti päästä entistä lähemmäs urheilijaa kuin vain kykeni.
"Heipä hei, melkein-kidnappaajani", Penelope hyvästeli sitten viimein, kun oli kerännyt sen verran itsehillintää, että oli onnistunut irrottautumaan Taylorin huumaavilta huulilta. Tyttö hymyili valloittavasti aivan Taylorin kasvojen lähellä ja suikautti sitten vielä nopean suukon tämän huulille, ennen kuin pakeni kauemmas toisesta avatakseen auton oven.

"Nähdään taas", Penelope sanoi vielä hurmaavasti hymyillen, kunnes sulki sitten oven ja perääntyi parin askeleen verran katsoen yhä Tayloria autossa.