We'll never get too far, just you, me and the bar

Oli lauantai-ilta, kello varttia yli kymmenen.

Liam istui paikallisen yökerhon baarijakkaralla ja katsoi lievästi happamalla naamalla kun kaikki hänen kaverinsa, jotka väen väkisin raahasivat miehen kännikuskiksi olivat nyt karanneet kirkkaassa nousuhumalassa baarilattialle, iskemään paikan päällä olevia tyttöjä.
Taylorilla oli ollut jotain muuta meno,a niin urheilija ei ollut saanut parasta ystäväänsä mukaan messiin. Hänellä olisi ollut edes joku seurana, mutta koska tilanne oli mikä oli, niin nyt hän joutui viettämään aikaansa tässä yksin, damn.
Ruskeita hiuksia harottiin isoilla kämmenillä, vielä hiukan sekaisemmin kuin ne olivat äsken, hän alkoi tympääntyä siihen ajatukseen, että istuisi koko illan sillä samalla jakkaralla kuin paikalleen juurtunut tatti.

Punainen baarijakkara narisi hieman kun pitkä miehen alku nousi ylös siitä ja lähti kävelemään ihmisjoukon sekaan, ei kyllä ollut juurikaan sen parempi.
Koko paikka oli tupaten täysi, kuten luultavasti joka ilta näin viikonloppuisin, ei ollut kunnolla tilaa hengittää tai ainakaan omaa tilaa. Sitten vähääkään.
Heti kun luulit jo päässeesi johonkin kohtaan missä olisi hieman väljempää, niin ei. Sitten siihen tuppautuu joku viittä vaille oksentamassa oleva henkilö, nuoleskeleva pariskunta tai yksinäisyyttään parkuva ihminen joka ei ollut löytänyt vielä muuta seuraa. Juuri tällä hetkellä uimari katui sitä, että oli lähtenyt koko touhuun mukaan, mutta ei tietenkään kieltäynyt kun kaverit maanittelemalla maanittelivat juuri häntä kuskiksi.
Kukapa hän olisi kieltäytymään kun ei ollut parempaakaan tekemistä?

Tässä tuli väkisinkin miettineeksi jos ottaisi vain yhden paukun? Tai sitten vastaavasti kaljan, ei se varmaankaan ehtisi nousta päähän. Ainakaan kun tyypit olivat kadonneet jonnekin ja vaikuttivat viihtyvän vallan mainiosti, jospa hän tekisi niin.
Liam Wolflin suuntasi uudelleen tiskiä kohden, mutta vastaan tuli vaaleahiuksinen nainen, päällään vain lyhyt mekko, väritykseltään musta. Blondi ei suostunut väistämään vaan tervehti häntä ja selkeästi halusi tehdä parempaa tuttavuutta Liamin kanssa. ''Iltaa, Aika glitterinen mekko'' tokaistiin, hieman töykeämmänkin puoleisesti, silti pieni hymy huulilla, joka tämän tahtomattaankin vetosi usein vastakkaiseen sukupuoleen. Näköjään myöskin tähän yksilöön joka keimaili hänelle kuin viimeistä päivää, ''Se on muotia tällä hetkellä ja musta se sopii aika hyvin mulle, olen Nancy '' esittäydyttiin urheilijalle kujertelevalla äänellä, joka oli epäilemättä humalan siivittämä. Liam kertoi oman nimensä ja että oli menossa jo hakemaan juomista. Pois koitettiin lähteä, mutta kuinkas ollakaan, se ei onnistunut tuon tytön takia, tytön joka nappasi käsivarteen kiinni ja puoliväkisin raahasi hänet tanssilattialle.

Ei helvetissä!

''Mä en tanssi..'' Sanottiin suoraan ja tottahan se oli. Ei Liam tanssinut, ei tämä urheilija osannut, ei sitten pätkän pätkää vaan näytti aina joltain jähmettyneeltä suolapatsaalta ja pelkäsi joka kerta tallaavansa parterinsa jaloille. Nancy-tyttönen vaan ei näyttänyt kuuntelevan, vaan alkoi veivaamaan kroppaansa musiikin tahtiin, eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, että tämä oli iskenyt silmänsä Liamiin, joka ei kyllä tyttösen harmiksi osoittanut kiinnostuksen pätkääkään.
Blondi pyörähti niinkin sulavasti kuin kännissä kykeni selin brunettea päin ja tanssi hetken aikaa niin, kuin vinkkinä mihin pitäisi katso, mutta koki karvaan pettymyksen kun kääntyi jälleen.
Liam oli lähtenyt kylmästi lätkimään ja katosi ihmismassan sekaan, eikä Nancy voinut muuta kuin kopauttaa lattiaa korkareillaan turhautumisensa merkiksi, parempi onni seuraavan miehen kohdalla.

Samalla tiskille istahdettiin uudelleen ja baarimikolle ilmoitettiin tilaus joka oli yksi pullo olutta. Tällä oli niitä monta kylmälaukullista joten ei siinä kauaa mennyt kun tuo kaljuuntuva, keski-ikäinen mies korkkasi viileän pullon auki ja ojensi sen Wolfinille, joka sitten kiitti kohteliaasti, ottaen samalla ensimmäisen kulauksensa.
Tämä ilta ei todellakaan ollut alkanut hyvin, eikä se näyttänyt näillä main paranevankaan, mutta Liamin onneksi hänen luokseen tuli Thomas Pryde, molemmat olivat tutustuneet toisiinsa kilpauimisen kautta ja kilpakumppaneista kehittyi ihan hyvät ystävävykset. ''Sut jätettiin kuin...kuin, toi noin.. nalli kalliolleh..'' Punapäisen miehen puhe mongersi hieman ja tämä katsoi leveästi virnuillen Liamia, joka naurahtaen tokaisi tälle takaisin ''Ja sinä olet näköjään unohtanut käydä parturissa.''
Molemmat naureskelivat hieman, ''Onko ketään mielenkiintoista näkynyt?'' kysyttiin ja siihen saatinkin heti vastaus, punapäinen osoitti oven suuntaan, ''tuo itseasiassa'' Liam käänsi katseensa oven suuntaan ja yllättyi näkemästään.
Lizbeth?

Lauantai.

Vain pari päivää sitten Lizbeth Rodriguez oli päässyt takaisin kotiinsa rankan näyttelemisurakan jälkeen ja oli viettänyt ne päivät leväten ja keräten voimiaan ilmoittamatta kenellekään, että oli palannut. Edes hänen rakastamansa komistus ei ollut tietoinen hänen paluustaan, joka sai äidin harmistumaan, sillä tämä olisi niin kovin mielellään nähnyt Liamin kun taas isä oli liiankin tyytyväinen tyttärensä päätökseen.
Lopulta brunette oli päättänyt antaa itsensä ilmi ja laittoi viestiä ystävilleen. Ja ennen kuin hän ehti huomatakaan, oltiin häntä jo raahaamassa juhlimaan valmistunutta filmiä ja sitä, että neito pääsi vihdoin ja viimein kotiin.

Yhdeksän aikoihin neiti Rodriguez oli jo ehtinyt kiertää ystäviensä kanssa pari baaria läpi ja vielä oli yksi jäljellä, joka sattui myös olemaan hänen vakiopaikkansa. Alkoholia oli nautittu sen verran, ettei ajaminen ollut kannattavaa, mutta ei syytä huoleen, ei hän ollut alunperinkään toiminut porukan taksikuskina; porukka oli päättänyt liikkua taksien voimin.
"Entäsh she shun..... öööö... mikä shen poikayshtävän nimi nyt olikaan?" kysyi yksi tytöistä, blondi sellainen, Lizbethiltä, joka katsoi hyvin ärstyneesti, mutta samalla liioitellun järkyttyneesti ystäväänsä.
"Liam. Eikä she ole mun poikayshtävä... Kai... Vielä..." brunette selitti kulmiaan kohottaen ystävälleen.
Hitto! Hän oli illan myötä unohtanut muistuttaa Liamia olemassaolostaan. Miten nyt näin voi käydä, että sellainen komistus vain unohdettiin? Noh, hän laittaisi tälle heti viestiä, jotta se ei vain pääsisi enää unohtumaan.
Niinpä neiti kaivoi käsilaukustaan iPhonensa ja siristeli silmiään katsoen sen kirkasta näyttöä istuskellen kahden ystävättärensä välissä taksin takapenkillä matkalla seuraavaan baariin. Puhelin näytti jotenkin oudolta, aivan kuin sen valikkokuvakkeet olisivat vaihtaneet paikkaa tai jotain, jonka vuoksi pelkkä viestit-kuvakkeen löytäminen kesti hetken. Kun hän oli sen löytänyt ja painanut manikyyratulla kynnellään uusi viesti-painiketta, ilmestyivät kirjaimet näyttöön.
"Mitä mä laitan shille?" oli kysymys, joka oli lähinnä tarkoitettu hänen omaksi ajatuksekseen, mutta ilmeisesti hän oli kysynyt sen ääneen ja ystävät alkoivat ehdotella kaikkea mahdollista, laidasta laitaan.

Lopulta Lizbeth joutui kuitenkin luopumaan tekstiviesti-ideastaan kahden syyn takia: a) hän ei onnistunut päättämään, mitä oikein aikoi laittaa Liamille, ja b) kirjoittaminen ei oikein sujunut eli lauseista tuli epäselviä ja joistain sanoista saattoi puuttua kirjaimia kun taas toisissa niitä saattoi olla liikaa. Tämän diagnosoinnin jälkeen iPhone ängettiin takaisin käsilaukkuun ja päätettiin, että ehkä huomenna olisi parempi päivä tekstiviestien laittoon kun alkoholikin olisi päässyt haihtumaan pois pääkopasta.
Taksikuski ilmoitti arvon neideille, että perillä ollaan ja ilmoitti, paljonko oli matkan hinnaksi päässyt kertymään. Hetken lompakkojen kanssa sähläilyn ja laskeskelun jälkeen naiset tekivät kristillisen tasajaon eli jakoivat summan neljään pekkaan ja maksoivat kukin oman osuutensa kuskille, jonka jälkeen nousivat pois kyydistä. Osa porukasta lähti suuntaamaan kohti baarin ovia, kun taas pari jäi heiluttelemaan taksikuskin perään joka ajoi pimeyden vaippaan ja lopulta ajovalot katosivat näkyvistä, jotka oli totta kai pakko raahata mukaan. Ties vaikka nämä jäisivät vielä heiluttelemaan tunniksi jo kauas ajaneelle kuskille. Niinpä Lizbeth ja Kristen nappasivat heiluttelijoiden käsivarsista ja lähtivät vetämään näitä mukanaan oville, joista pääsivät kepeästi sisään, sillä jonoakaan ei ollut paljoa, ihme ja kumma.

Valkoisen mekon helmoja suoristeltiin ja viimeisen päälle huolitellut, kihartavat hiussortuvat siirrettiin hienostuneella kädenliikkeellä takaisin muiden hiusten sekaan. Kalliilla huulikiillolla korostetut huulet liikahtelivat suun liikkeiden mukana, joka parhaillaan jauhoi purkkaa. Ilmeisesti neiti Rodriguez oli saanut pahan maun suuhunsa viimeisimmästä alkoholijuomasta ja yritti nyt karkottaa sitä purkan avulla. Siniharmaat kissan silmät kiersivät baaria läpi samalla, kun nelikko käveli peremmälle ihmisjoukkioon.
Mutta sitten yhtäkkiä ne törmäsivät kuin seinään, kun ne näkivät jotain hyvin tuttua. Tuntui kuin sydän olisi hypännyt kurkkuun ja jalat juurtuneet kiinni maahan. Onneksi se tunne vain kesti hetken ja Lizbeth loihti mitä hurmaavimman hymynsä huulilleen kun lähti astelemaan ystävistään välittämättä tuota tuttua näkyä kohti, nimittäin Liamia.
Mikä onni olikaan ollut, että hän oli sattunut törmäämään Liamiin juuri täällä! Nyt hän voisi selittää, miksei ollut ilmoittanut tälle mitään itsestään. Toinen oli aivan varmasti kaivannut häntä. Kukapa nyt ei häntä kaipaisi?

"Hei, kulta", sanoi cheerleader kehräävällä äänensävyllään, otti purkan suustaan ja painoi intohimoisen suudelman ikioman urheilijansa huulille, jonka jälkeen laittoi purkan takaisin suuhunsa, olihan siinä vielä makua jäljellä. "Mä tulin pari päivää shitten takashin mutta vashta tänään ilmiannoin itteni muille ihmishille. Mun piti kyllä laittaa shulle viestiä, muttah... Noh..." selitti Lizbeth Liamille ja alkoi nauraa sitten pienesti, "En mä oshannu enää kirjottaa."
Tottahan se oli. Kukapa känninen nyt osaisi kirjoittaa täysin virheetöntä tekstiä? Ei ainakaan hän.
"Miten shulla on mennyt? Onko ollut ikävä?" ja neito kietoi kätensä komistuksen niskan taa, hiplaten toisella kädellään tämän etuhiuksia ja katseli tätä suoraan silmiin omilla, kauniisti meikatuilla mutta humalaisilla silmillään räpäyttäen pari kertaa pitkiä ripsiään.

Liam oli hyvin hämmästynyt nähdessään Lizbethin ja joutuikin räpsyttämään silmiään muutamaan otteeseen, varmistuakseen siitä, että oli nähnyt oikein. Kyllä se vain totta oli, Lizbeth Rodriguez oli palannut takaisin San Diegoon. Liam oli tietenkin iloinen siitä, että hänen rakastamansa nainen oli taas kosketusetäisyydellä, mutta samalla oli harmissaan siitä, että tämä ei ollut ilmoittanut mitään tulostaan.
Hän kuitenkin loisti piristyneen ja leveän hymyn huulilleen, kun tämä kaunotar lähti oitis Liamin nähtyään kipittämään häntä kohden. Lizillä mahtoi olla paljon kerrottavaa, mitä kuvauksien aikana oli tapahtunut.

''Iltaa..Muru'' He eivät olleetkaan ennen kutsuneet toisiaan hellittely-nimillä, mutta se oli aika mukavaa. Heti tuon sanottuaan Liam sai intohimoisen suudelman huulilleen ja epäilemättä vastasi siihen, laskien baaritiskillä olleet kätensä tämän keskivartalolle. Thomas tirskahti tälle näylle ja epäili tytön erehtyneen henkilöstä, mutta pettymyksekseen nuo kaksi taisivatkin tuntea toisensa. ''Hei kulta, mikset säh oo mulle kertonu, että seurustelet?'' pisamakasvo virnisti ilkeästi, ai ai, Liam saisi vielä kuulla tästä. Mikäli hän itse muistaisi tämän vielä seuraavana päivänä..
Liam ei paljoa kiinnittänyt Thomaksen mutinoihin vaan keskittyi Lizbethiin joka oli myös aika humaltuneessa tilassa. Sen takia neito ei ollut ilmoittanut hänelle mitään, kirjoittaminen ei oikein luonnistanut.. Minkä hän kyllä uskoi. ''Ei se mitään, mukava nähdä sua pitkästä aikaa, tää oli aika mukava yllätys.'' tummatukka virkkoi tyytyväisenä.

''Ihan hyvin tässä on mennyt.. Olen aloittanut kilpailemisen uudestaan ja edellinen kisa oli itseasiassa eilen, pääsin kakkossijalle.'' Seliteltiin. Ykköspaikka oli ollut aika täpärällä ja häntä oli kyllä vituttanut kun se oli niin pienestä kiinni, mutta oli ihan tyytyväinen kakkossijaankin. ''Totta kai on ollut ikävä sua..'' vastattiin, ''Tarvitsiko sitä edes kysyä?'' ja virne nousi huulille.
Liam oli aina pitänyt Lizbethiä kauniina, mutta jostain syystä toinen näytti vieläkin upeammalta. Johtuikohan se sitten siitä, kun he eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, vai oliko Liz kaunistunut matkan aikana. Ei sillä kuitenkaan ollut niin väliä. Brunette oli humalastaan huolimatta upea.
''Mitäs sulle kuuluu muuten?'' Liam kysyi ja istutti tämän viereiselle tuolille. He eivät kuitenkaan saaneet olla kauaa rauhassa, sillä Lizbethin naisseurakunta saapui paikalle kalattamaan, kun tämä oli lähtenyt niin äkkiä, eikä ollut sanonut mitään.

Joanna, eräs Lizbethin ystävistä avasi ensimmäisenä suunsa, kun muut kikattivat vieressä Liamia katsellen. ''Heiii Liizh..ilkeetä kun lähdit sanomattha pois.. Khuka toi komee kundi muuten on?''
Liam hymyili hieman vaivautuneena naisseurueen huomiolle, sillä ei erityisemmin pitänyt huomion keskipisteenä olemisesta. ''Iltaa neidit.'' hän vastasi näille naurahtaen ja pyysi katseellaan Liziltä pientä apua.

Lizbeth ignoorasi täysin vieressä inisevän miehen ja samoin myös tämän repliikit, sillä oli täysin keskittynyt Liamin ihailemiseen. Hänellä tosiaankin oli hyvä maku. Ilmeisesti herra urheilijan komistus oli ollut kiltti poika ja tyytynyt osaansa eli hänen odottelemiseensa, eikä ollut hypännyt jonkun ruman huoran mukaan.
"Niin mushthakin", brunette myötäili komistuksen sanoja onnessaan ja alkoi sitten kikattaa pienesti, joka loppui kuitenkin lyhyeen, kun neito huomasi saaneensa baarimikon huomion. Niinpä hän huikkasi tälle, että tämä voisi olla suloinen ihminen ja antaa hänelle yhden tequilan ja väläytti vielä oikein hurmaavan hymyn kaupan päälle. Jos tuo kieltäytyisi, ei tällä olisi minkäänlaista silmää naiskauneudelle. Mies kuitenkin teki heti työtä käskettyä ja pian laittoi Lizbethin tilaaman drinkin pöydälle, jonka brunette kaappasi nopeasti oteeseensa ja otti heti huikan.
Ah, niiiiiin hyvää! Kiitos sille, joka keksi alkoholin ja sen erilaiset tarjoilumahdollisuudet!
Humalaiset silmät siirtyivät sitten takaisin Liamiin hyvin odottavan näköisinä ja jälleen drinkkilasista kipattiin alkoholia kurkun kostukkeeksi, ja kielellä lipaistiin huulia.

Komistus oli alkanut yhtäkkiä puhua jotain.... jostain.... Äsh! Miten hän ei ollut huomannut, että toinen oli alkanut puhua? Ei kai hän nyt ollut ehtinyt kuuroksi tulla? Eeeeeeeei. Hän kuuli varsin hyvin tämän äänen ainakin nyt. Mutta mitä ihmettä toinen oli äsken oikein puhunut?
Kun Lizbeth ei sitten saanut millään minkäänlaista otetta ajatuksiinsa, päätyi hän vain hymyilemään Liamille kannustavasti peittääkseen sen, että on aivan pihalla siitä, mistä komistus juuri äsken puhui hänelle.
"No pakkohan shitä on kyshyä!" vastasi neito liioitellun dramaattisesti toiselle ja kuiskasi, "Mun pithää tarkishtaa ettei kukaan hutshu oo ehtinyth viedä shua."
Niin. Hän menisi kyllä näyttämään sille huoralle taivaan merkit ja pitäisi huolen, että tuo saisi siitä niin kauheat traumat, ettei enää koskaan uskaltaisi lähestyä ketään miespuolista henkilöä! Hahaha! Olipa hän julmalla päällä..
"Sithä shamaa", oli ensimmäinen lause, joka hypähti neidon suusta, jonka jälkeen hän kertoi, kuinka komea hänen vastanäyttelijänsä oli ollut ja että tämä oli kuulemma tätä nykyä hänen ystävänsä. Sen jälkeen neito kertoi kuinka raskasta oli tehdä yhtä kohtausta yhä uudestaan ja uudestaan ja kuinka oli repinyt hiuksiaan päästään kun ei ollut päässyt näkemään ihanaa, rakasta Liamia.

Ärsyyntynyt katse sitten siirtyi yhteen hänen ystävättäreensä, joka oli tullut puheellaan keskeyttämään heidän juttutuokionsa. Liam tapansa mukaisesti tervehti kohteliaasti paikalle saapuneita naisia ja loi sitten apua pyytävän katseen Lizbethiin, joka oli jo muutenkin vastaamassa ystävänsä kysymykseen pienen uhkailun kera, joten komistuksen avunpyyntö sai hänet vain yhtä rivakammin avaamaan suunsa.
"No då, Liam, mun poikayshtävä", tyttö vastasi ja kietaisi toisen kätensä urheilijan niskan taa ottaen vielä viimeisen huikan juomastaan, joka sitten loppui. "Ja josh ushkallatthekin yrittää jotain niin mä khyllä hakkaan theidät ja hautaan elävältä!"
Eivätköhän nyt kiimaiset ystävättäret osanneet pysytellä tarpeeksi kaukana hänen urheilijastaan.
Silloin neiti huomasi hyvän biisin alkavan soida ja sen enempää ajattelematta hän laittoi tyhjän drinkkilasinsa tiskille ja otti kiinni Liamin kädestä tiputtautuen alas baarijakkaralta.
"Mennään tansshimaan!" hän hihkaisi toiselle ja katsoi tätä vaativasti. Baarimikko huikkasi, että haluaisi maksun, johon Lizbeth vastasi, että hänen ystävänsä maksaisi sen ja siirsi sitten katseensa takaisin brunetteen komistukseen.
Hän halusi ehdottomasti päästä tanssimaan ja totta kai Liamin olisi tultava mukaan! Ties vaikka joku pervo sattuisi tulemaan ahdistelemaan häntä, joten henkivartija oli enemmän kuin paikallaan. Ja hän ei ollut koskaan nähnyt tätä millään tavalla bilettämässä, joten nyt toisella olisi hyvä mahdollisuus näyttää hänelle, mihin pystyi!

Vai mikään hutsu ehtinyt viedä häntä, Liam vakuutteli Lizbethille ettei kukaan 'hutsu' onnistuisi viemään häntä Liziltä. Tietenkin kuiskaten matalalla äänellään tämän korvaan.
Hän kuunteli mielenkiinnolla tämän kuulumisia ja tarinointia kaikesta mitä elokuvan kuvauksissa oli tapahtunut, eihän hän ollut kuullut rakkaastaan aikoihin mitään ja lisäksi Liamia kiinnosti millaisia kommelluksia Liz oli tuona aikana kokenut. Luonnollisesti uimaripoika oli hyvissään kuinka tätä oli harmittanut, kun ei ollut päässyt näkemään Liamia. Tunne oli tietysti molemminpuolinen.

Monet muut miehet tuntisivat olonsa varmasti erittäin halutuksi ja playeriksi, kun ryhmä kauniita humalaisia naisia flirttailisivat ja katselisivat, mutta Liam tunsi olonsa aavistuksen vaivautuneeksi. Huomion keskipisteenä oleminen ei oikein tainnut olla hänen juttunsa, vaikka pitikin itseään seurallisena johtaja-luonteena.
Lizbeth sitten avasi sievän suunsa, vastaten Joannalle ja tämä vastaus kyllä yllätti hänet. ''Liam on mun poikaystävä'' tai no, ei se sinällään yllättänyt sillä olivathan he kuitenkin hilluneet siinä rajamailla jo pidemmän aikaa. Tummatukka nyökkäili myötäilevästi tytön sanoille ja painoi suukon bruneten poskelle, mutta tyrskähti melkein saman tien tämän uhkailuille. Hänen piti myöntää, että Lizzie oli hauska tapaus humalassa. Ainakin vielä hän oli tätä mieltä.

Joanna katsoi turpeat huulet pyöreinä näitä kahta, ensin Lizbethiä, sitten Liamia ja taas Liziä. Mitääää?? siis ou mai gaad! ''Shuu kiinni! Sun poikakaveri? Ja meille et sitten kertonu, hyi häpeä shua..'' tyttönen kikatti ihan hulluna ja sen seurauksen meinasi jo menettää tasapainonsa onnistuen kuitenkin korjaamaan sen viimetingassa. Kaverijoukko kuhisi kuin kanalauma ja lähti hiljalleen hajaantumaan baarin syövereihin.

Siis kuinka?
Tanssimaan?

Ei kai Lizbeth ollut juuri käskenyt häntä tanssimaan? Prinsessan vaativasta ilmeestä päätellen, valitettavasti, kyllä. Hän perui oitis mietteensä, että Liz oli hauska humalassa.
Voi eih.. Jos Liam jotain vihasi, niin se oli tanssiminen. Hän oli auttamattoman surkea siinä ja onnistui lähes aina joko sekoamaan askelissa, rytmissä tai tallomaan partnerinsa varpaiden päälle ja kaikki tämä tyylistä riippumatta. Tästä ei hyvää seuraisi, joten hän koitti viimeiseen saakka pyörtää Lizin mieltä. Tosin näytti uhkaavasti siltä, että tämä ei päätöstään muuttaisi, vaan haluaisi tanssimaan. Voi eih. Uimari ei ollut ollenkaan tyytyväinen tähän, ei sitten pätkän vertaa. ''Oletko nyt aivan varma, että haluat lähteä tanssimaan?'' hän uteli ja haluttomuus paistoi kirkkaasti äänensävystä.

… Noh, kannatti ainaki yrittää.
Ei aikaakaan kun Liam löysi itsensä tanssilattialta. Hulamaisena tämä koko touhu olisi voinutkin onnistua, tai ainakaan hän ei olisi stressannut siitä niin paljon ja ainakaan silloin ei olisi mitään väliä, miltä tanssi näyttäisi. Mutta nyt... Liam tiesi surullisen hyvin, että oli yksi kanki kaikkonen ja toivoi, ettei siihen kiinnitettäisi huomiota.
Wolfin muisti kyllä muutaman liikkeen ja niin edespäin. Hän kuitenkin toivoi hartaasti, että Lizbeth kyllästyisi nopeasti ja he voisivat astella takaisin baaritiskille, tai johonkin muualle istumaan.

Kun Liam sitten vihdoin ja viimein suostui, lähti Lizbeth innokkaasti vetämään tätä mukanaan tanssilattialle läpi ihmismassan. Urheilijan onneksi kappale oli kuitenkin hidas, joten sen mukana laahaamisen ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa.
Lizbeth ei tietystikään ajatellut sitä, että tanssiminen voisi olla Liamille ongelma, sillä uskoi, ettei tältä rytmitajua puuttunut. Hän uskoi vakaasti siihen että uimisessakin oli tietynlainen rytmi, jolla harpottiin eteenpäin vedessä ja jos sen kanssa sekoiltiin, voisi tulos olla kohtalokas kisan kannalta. Ja kun urheilija oli vielä hyvä siinä, hän ei vain pystynyt näkemään mitään ongelmaa tanssimisen kanssa.

Brunette löysi nopeasti hyvän paikan tanssilattialta ja seisahtui niille sijoilleen kääntäen huomionsa pitkään komistukseen hymyillen rohkaisevasti. Hän ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, että toinen oma-aloitteisesti aloittaisi tanssimisen hänen kanssaan, joten neito otti kiinni tämän käsistä ja asetti ne lanteilleen. Kun hän oli sitten täysin varma, etteivät toisen kädet varmastikaan karkaisi, kietaisi hän omat kätensä toisen niskan taa ja alkoi liikuttamaan ensin lanteitaan musiikin tahtiin, jonka jälkeen hän alkoi ottaa pieniä askelia pakottaen Liamin liikkumaan mukana.
Miksi ihmeessä toinen tuntui niin... niin... jäykältä? Aivan kuin hän olisi se joka veisi, eikä toisinpäin. Ei kai tanssiminen nyt niin vaikeaa ollut? Ja totta kai Liam osasi tanssia, kukapa ei osaisi?
"Onksh kaikki okhei?" tyttö kysyi sitten hetken päästä kun Liam ei tuntunut lämpenevän koko touhulle ollenkaan. Harmaat silmät katselivat toisen kasvoja kuin jotain etsiäkseen ja niin hän etsikin; hän halusi löytää syyn, minkä takia toinen ei vain rentoutunut.

Ei se ainakaan hänestä voinut johtua! ..... Vai voisiko...?
"Etkö sä halua tansshia mun kanssa?" oli seuraava kysymys, jonka cheerleader esitti ja kaupan päälle loihti loukkaantuneen ilmeen.
Mitä? Eikö Liam tosiaankaan halunnut tanssia hänen kanssaan? Niin sen täytyi olla. Ei tämä muuten tuollainen olisi. Silmät harhailivat hetken aikaa ympäri tanssilattiaa, kunnes niihin syttyi oivallus. Katse käännettiin rivakasti takaisin edessä seisovaan Liamiin ja suu mutristettiin vihaisesti kiinni.
Hän tiesi sen! Hän kertakaikkiaan tiesi sen! Liam ei halunnut tanssia hänen kanssaan vaan jonkun toisen kanssa. Voi hemmetti.
"Mikä musha on vikana? Eikö kukaan oshaa ottaa mua tosissaan?" hän parkaisi ja pari ihmistä kääntyi katsomaan heidän puoleensa.
Voi kyllä, tästä nousisi oikea kohu ja siitä hän pitäisi enemmän kuin huolen!
"Onks she blondi? Pitkä ja hoikka toisin ku minä? Ja shillä on ihan varmashti kauneuspilkkhu!"

Helposti pystyisi erehtymään, että Liamilla olisi hyvä rytmitaju ja tanssiliikkeet hallussa, mutta surullinen tosiasia oli vallan toinen. Kyllähän taidot muuttuivat aina paremmaksi, parin paukun jälkeen, mutta nyt hän oli vähän liian selvä, että olisi suosiolla tälläiseen ryhtynyt. Mitä nyt ei Lizbeth Rodriguezin takia tekisi... Tuo ihana nainen sai hänen päänsä niin pyörryksiin, että jopa antautui niinkin typerän kuin tanssin pyörteisiin. Kumpa hän ei vain nöyryyttäisi itseään kovinkaan pahasti, tällä hetkellä kuitenkin sellainen fiilis kuin 'kumpa tämä olisi nopeasti ohitse'.
Lizbethille hän ei ollutkaan kertaakaan maininnut, erittäin surkeista veivaamis taidoistaan ja jos Liam olisi kyennyt ennustamaa tälläisen hetken koittavan, niin urheilija olisi kyllä kertonut siitä.

Lizbeth otti oitis ohjat käsiinsä ja vetäisi hänen kätensä omalle lantiolleen, kietoen sen jälkeen sirot kätensä Liamin niskan taakse. vahvat käsivarret kietoutuneena keijukaistyttösen ympärille, tummatukka alkoi myötäillä tämän liikkeitä mahdollisimman sulavasti. Keskittyminen oli lähinnä siinä, ettei hän talloisi kultansa varpaita. Viimeksi kun Wolflin tanssi hitaita taisi olla lukion limubileissä, tai sitten viimevuonna blue moon-baarissa, hän ei ollut aivan varma. Pitkä aika viime kerrasta kuitenkin.
Kireys tuntui laantuvan kappaleen edetessä ja Liam tunsi rentoutuvansa pikkuhiljaa, mutta valitettavasti Liz oli ehtinyt huomaamaan prinssinsä negatiivisyyden koko touhua kohtaan. Juuri näin mutistiin mielessä ja katse laskettiin alaspäin, kohti harmaisiin silmiin jotka jo silmäilivät hänen kasvojaan kysyvinä. ''Joo, ei tässä mitään erikoista.''

Urheilijalla ei ollut mitään aavistusta siitä kohtauksesta joka pian puhkeaisi Lizbethin epäilyksistä johtuen.

Täh? Miten niin hän ei muka halunnut tanssia Lizbethin kanssa? Se oli tyhmä väite, kulmat menivät hieman kurttuun ja hän oli jo väittämässä tälle vastaan, kun Lizin kasvoille puhkesi loukkaantunut ilme, se sai hänet nielaisemaan hiljakseen. Hei, hei... Ei tässä nyt mitään sellaista ollut, tämä ei liittynyt mitenkään Lizbethiin! ''Ei tässä siitä ole kyse, kyllä mä sun kanssa haluan tanssia, mutta..'' cheerleader kuitenkin keskeytti hänen puheensa ryhtymällä vainoharhaiseksi siitä, että Liam ei muka ottanut häntä tosissaan. Päätä pudistettiin vakavan näköisenä, tämä kiisti Lizzien väitteet moisista ja tunsi kun ihmiset alkoivat kiinnittää huomota heihin, sekä tähän farssiin jota käytiin parhaillaan läpi. Krmh, tätä olisi ehkä parempi puida jossain muualla kuin keskellä tohinaa, missä toisten asioista kiinnostuneet ihmiset katselivat heitä kuin saippuasarjan henkilöitä.

''Ei ole ketään blondia joka on 'pidempi ja hoikempi' kuin sinä......tai mitään kauneuspilkkua.''
Liam ryhtyi ohjastamaan tyttöä vähän syrjemmälle ja sopivaan paikkaan päästyään ryhtyi kertomaan, mistä kenkä ihan oikeasti puristi. ''Ei mulla nyt mitään toista muuta ole, tai mitään. En vaan osaa tanssia sitten pätkääkään, siinä syy.'' kerrottiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivon mukaan tämä uskoisi häntä, muttei sitä ikinä tiennyt. Liam katsoi ruskeilla silmillään edessään seisovaa brunettea katseella, joka vakuutteli asian olevan tosi. Sitten hän kysyi hieman kummastuneena mistä tämä oli sen blondi nainen-jutun repäissyt, ''Miksi sulle tuli sellainen mieleen?'' Oikeastaan Liamin teki mieli naurahtaa hiukan, muttei kokenut sitä tilanteeseen sopivaksi, jättäen sen näin välistä.

Lizbeth ei kuitenkaan tuntunut uskovan sanaakaan siitä, mitä Liam oli juuri sanonut. Hän tunsi itsensä vajaaksi, rumaksi, kamalaksi.. Voi, sitä voisi kuvailla niin monella sanalla, että aivot jo siinä ehtisivät räjähtää liiallisesta sanatulvasta.
Hänessä se vika oli. Ainahan se oli ollut, joten miksi muka ei nyt? Miksi tämä tekisi poikkeuksen? Kyllä se tietysti oli mahdollista, ettei Liam osannut tanssia, joka selitti ainakin pari asiaa, mutta ei kaikkea. Ehei, ei läheskään kaikkea.
Mutta nainen taisi vain olla niin päissään tällä hetkellä, sillä ei ollut edes kunnolla tajunnut sitä, että urheilija oli vetänyt heidät hieman sivummalle muista ihmisistä. Toki hän oli huomannut sen, että ihmiset eivät enää olleet niin kiinni toisissaan ja näin, mutta sen enempää ajattelua ei hän ollut jaksanut sille uhrata.
"Miksi ei tulisi?" esitti brunette vastakysymyksen väistääkseen sen, että tarvitsisi vastata toisen kysymykseen. Lizbethin kaltainen neito ei halunnut ikinä paljastaa, mistä oli tällaisia väitteitä keksinyt vaan halusi pitää ne täysin omana tietonaan. Jopa hän itse tiedosti, että jos sanoisi ne ääneen, kuulostaisi hän aivan hullulta ja valmiilta paketilta mielisairaalaan!

Tällä hetkellä cheerleaderin olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä, mutta hädin tuskin hän sai pidettyä suunsa kiinni. Hän yritti tiedostaa, millainen mieliala oli tällä hetkellä, mutta siitä ei oikein ottanut tolkkua; hän oli samaan aikaan vihainen, iloinen ja surullinen.
"Mä oon pahoillani, etthen oo kaunis", Lizbeth vain möläytti ja katsoi hyvin haastavasti toista silmiin, "Oon pahoillani, etten ole maailman varmoinh ihminen. Oon pahoillani, etthen ole täydellinen. Mä vihaan shua! Mä vihaan kaikkhia miehiä! Mikshette voi vaan jättää mua rauhaan?!"

... Hän oli sekaisin.. Hän oli AIVAN sekaisin. Tämän tiedostettuaan neito laittoi käden suunsa eteen ja katsoi sekaisena ympärilleen. Mikä häntä oikein vaivasi? Mistä ihmeestä hän oli vetänyt herneen nenäänsä? Ajatukset laukkasivat aivan hulluina hänen päässään suostumatta pysähtymään lainkaan joka sai hänet vain vielä enemmän hämmentyneeksi.
"M-mä..." brunette vain henkäisi, "taidan... mennäh nyt.." Ja sen sanottuaan hän katosi nopeasti ihmispaljouden sekaan.
Tuo oli ollut julmaa. Enemmän kuin julmaa. Ei hän oikeasti tuntenut noin, joten miksi sitten hän oli mennyt sanomaan sellaista? Voih, nyt Liam aivan varmasti vihaisi häntä.
Sen toteaminen sattui. Sattui niin kamalasti, että hän luuli jo sydämensä pysähtyvän. Hän puri raivokkaasti huultaan, jottei purskahtaisi itkuun ja käveli nopeaan tahtiin ulos baarista välittämättä siitä, tönikö ihmisiä vai ei. Se oli tällä hetkellä aivan yhdentekevää hänelle. Hänen oli vain päästävä pois ja mahdollisimman nopeasti.

Onneksi viileä, pirtsakka yöilma tuntui tuovan suurta helpotusta tähän taukoamattomalta tuntuvaan tuskaan. Hänen ystävänsä olivat kadonneet jonnekin, mutta ei hän välittänyt. Hän ei halunnut välittää enää yhtään mistään. Hän vain halusi pois.
Niinpä Lizbeth lähti kävelemään haparoivin askelin autiolla kadulla tietämättä lainkaan, minne oli matkalla. Ja yhden päätöksen nainen osasi tehdä; ei enää ikinä alkoholia hänelle, kiitos!

Brunette neito kyseli aivan typeriä, tietenkään ei tulisi mitään blondeja naikkosia, koska hänellä oli Liz! ''Koska mulla on sut. Enkä mä halua ketään toista.'' Tuo virkkoi vakavana. Mistä kummasta tyttö oli nuo oikein päähänsä saanut, sitä ei Liam pystynyt käsittämään. Alkoholilla oli varmasti iso osa asiaan, mutta kuitenkin.

Olo oli kovin hankala, kun hän katsoi Liziä joka näytti levottomalta, loukkaantuneelta ja vihaiselta, vaikkei hän ollutkaan tehnyt mitään sellaista joka oli tuollaisen reaktion aiheuttanut, tai ainakin uimari uskoi niin. Liamin ilmeet vaihtelivat tiuhaan kummastuneen, närkästyneen ja hämmentyneisyyden välillä eikä hän ollut uskoa sitä mitä cheerleader seuraavaksi suloisesta suustaan päästi.
Tämä räpäytti muutaman kerran silmiään ja pysytteli hiljaa puheryöpyn ajan. Harvinaista, mutta totta. Hän ei oikeastaan saanut sanottua mitään vasta sanottavaa, jolla olisi voinut keskeyttää toisen. Liam kohtasi perusilmeellä häntä haastavasti katsovat silmät ja puri hieman hampaitaan yhteen, eikä voinut olla enää hiljaa kuultuaan seuraavat sanat. ''Hei, en mä ole missään vaiheessa sanonut mitään, ettetkö olisi kaunis, tarpeeksi itsevarma tai täydellinen!'' Hups.. Hän oli korottanut ääntään ja katui sitä oitis. Liam rauhoitti itsensä sillä sekunnilla ja laski volyymit jälleen normaalille tasolle, ennen kuin jatkoi puhumista. ''Sä olet täydellinen juuri--'' vastalause kuitenkin keskeytyi nopeasti kun Lizbeth Rodriguez ilmoitti vihaavansa Liamia. Vaikka hän uskoikin, ettei tyttö sitä tosissaan tarkoittanut, niin silti moisen kuuleminen tuntui epämiellyttävältä.

Poika rykäisi vaivaantuneena, käsi kohosi olkapään yläpuolelle niskaa hieromaan. Hän koitti parhaansa mukaan pitää katseensa keskustelukumppanissaan, se kuitenkin lähti harhailemaan jonnekin sivummalle. Liam oli tässä vaiheessa unohtanut ryyppäävät kaverinsa täysin, eikä tällä hetkellä uhrannut näille ajatustakaan. Isot miehet, niin kyllä ne varmasti pärjää.
''Öm, minne sä menet?'' Liam ehti kysymään vain sen verran ja sitten Liz vain lähti pois ja katosi ihmismassan joukkoon. Nuorukainen olisi voinut vain jättää asian siihen ja palata takaisin baaritiskin ääreen, mutta koska hän oli jääräpäistä sorttia joka ei pitänyt asioiden kesken jättämisestä, niin Liam otti ja lähti nopsakkaasti rakkaansa perään.

Aivan ne jätkät! Voi perkele.
Puhelin kaivettiin taskusta, samalla kun hän koitti päästä luikertelemaan ulko-ovea kohti. Liam selasi kännykkänsä osoitekirjasta veljensä numeron, painoi vihreää luuria ja nosti puhelimen korvalleen, kuullakseen milloin tämä vastaisi, jos vastaisi ollenkaan.
Vähä ennen kuin hän pääsi sisäänkäynnistä ulos, niin Jasper vastasi kärttyisästi. ''Moro, mitä asiaa nyt on, mä olin just menossa suihkuun.'' Liam tuhahti tälle ja vastasi vasta ulos päästyään, ''Sitä, että sä saat hakee Thomaksen, Rileyn, Mattin ja Nikkien pois baarista. Mun piti olla kuski, mutta tuli just nyt kiireellinen este, etten voi. Joten pese likanen pääs sitte muulloin ja raahaa perseesi tänne Skye Loungeen, nyt heti.''

Ruskeat silmät kävivät läpi ympäristöä ja hän oli huomaavinaan Lizin näköisen henkilön kauempana, joten hän lähti hölkkäämään tätä kohti. ''Mitä helvettiä Liam? Et sitte voinu aikasemmin ilmottaa, tai mitään, häh?.....''
Hmm.. Voisikohan lyhyt varoitusaika vaikka johtua siitä, että se tuli yllätyksenä hänellekin?
''Jas, ootko sä vielä siellä, vai pyörryitkö tästä vastuun määrästä?'' Kuului tekonaurua ja Jasper vastasi hänelle yhtä vittumaiseen sävyyn, ''Heko heko, selvä sitte, mä lähen tulemaan, mutta älä luulekkaan, ettet jäisi palveluksen velkaa tästä.'' Liam hymisi näkemiset tälle ja sulki luurin, sujauttaen kännykän takaisin taskuun. Minne se nainen ehti jo karata? Hän kun oli lähtenyt melkein oitis tämän perään, ei hänen nyt kovin kaukana pitäisi olla. Harhailtuaan jokusen minuutin summamutikassa, hän huomasi taas samalta vaikuttavan henkilön, jonka perään oli lähtenyt juoksemaan. ''Lizbeth!'' huudettiin, Wolflin toivoi ettei olisi erehtynyt ja vihdoinkin saavutti tutun näköisen naishenkilön. Helpotuksekseen Liam huomasi, että kyllä se oli Liz.

''Hei, pysähdys nyt.'' Liam sanoi hengästyneesti, kun pääsi tämän kohdalle.

.... Okei, hän menisi kotiin. Ja kotiinhan pääsisi tätä kautta. Matka olisi ehkä vähän pitkä, mutta kyllä hän selviäisi. Hän ei tarvitsisi ketään eikä kenenkään apua siihen, kukapa nyt ei omaan kotiinsa osaisi mennä?
Brunetella ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, kuinka väärään suuntaan hän olikaan menossa. Tämä reitti ei johdattaisi häntä kotiin vaan pikemminkin Alaskaan tai Pohjoisnavalle, mutta eipä hän sitä tiedostanut. Katu vain näytti niin erehdyttävän tutulta, että kuka tahansa vähänkin päissään oleva voisi sekoittaa kaikki kadut keskenään pimeällä. Ne kun näyttivät niin samoilta. Tai ainakin Lizbethin mielestä, muttei hän antanut itsensä epäröidä ollenkaan. Kun hän kerta oli varma, että tätä tietä pääsisi kotiin niin sitähän pääsisi. Tämä olisi nyt tahtojen taistelu.
Joku huusi hänen peräänsä, mutta se ignoorattiin täysin. Hän oli matkalla kotiin, joten jättäkää jo rauhaan! Hänellä ei ollut kiinnostusta enää törmätä kehenkään tuttuun tai vähänkään tuttuun, oman ikäisten seura alkoi tältä yöltä jo riittää.

Juuri kun Lizbeth luuli päässeensä omaan rauhaansa, saapuikin Liam hänen rinnalleen ja kehotti häntä pysähtymään.
"Painu helvettiin", hän kuitenkin vain tivaisi tälle jatkaen kävelyään risteykseen- Risteykseen? Neito pysähtyi niille sijoilleen ja katsoi hieman hölmistyneenä ympärilleen. Mitä helvettiä? Missä vaiheessa hänen kotiin kulkureittiään oli muka ollut tällainen risteys? Pilailiko joku hänen kustannuksellaan? Oliko joku vain piruuttaan rakentanut sen tähän hänen ollessaan yli puoli vuotta pois kotoaan vain sen vuoksi, ettei hän enää osaisi kävellä takaisin kotiinsa baarista?
Tämä oli jo törkeää!

Ei siis auttanut muu, kuin vain päättää, kumpaan suuntaan hän lähtisi. Oikealle menevä tie näytti mukavemmalta, joten kun valot vaihtuivat vihreiksi jalankulkijoille, hän lähti kipittämään tien ylitse.
Samassa auto jarrutti railakkaasti ja neito käännähti sivulleen, astuen nopeasti taaemmas.
"Saatanan mulkku! Tää on suojatie ja jalankulkijoilla vihreä valo!" karjui cheerleader nenänsä eteen pysähtyneelle autolle ja nosti hameensa helmaa potkaisten korkokengällään auton puskuria niin kovaa kuin vain jalasta sillä hetkellä voimaa lähti.
"On se nyt jumalauta kun ei osata pysähtyä punaisissa valoissa", hän vielä tivaisi miehelle, joka avasi ikkunan ja huusi hänelle jotain, johon neito vastasi kauniisti: "Vedä käteen homo!" ja näytti kansainvälistä sormimerkkiä.

Autoilija jäi jotain huutamaan Lizbethin perään, mutta hän ei siihen reagoinut mitenkään vaan jatkoi keskeneräistä matkaansa, jonka kaikki nyt halusivat jostain syystä keskeyttää. Tämä oli aivan varmasti jonkinlainen salaliitto. Ensin Liam ja nyt vielä tuo autoilija, joka ei osannut ajaa liikennesääntöjen mukaisesti. Seuraavaksi tulisi aivan varmasti Buddha estämään häntä.

Näköpiiri alkoi sumentua koko ajan ja lopulta neito joutui pysähtymään hetkeksi ottamaan tukea viereisestä puusta hieroen varovaisesti silmiään, jotteivät meikit leviäisi katastrofaalisesti ja jotta hän näkisi hieman paremmin. Se ei kuitenkaan auttanut yhtikäs mitään.
Hän ei ikinä pääsisi kotiin. Korkokengät hiostivat ja hankasivat hänen jalkojaan sen minkä kerkesivät sen lisäksi, että niitä särki aivan suunnattomasti tämän päivän kävelyistä. Hänen täytyisi ottaa ne pois, ennen kuin ne hankaisivat jalat auki ja se jos mikä ei ollut mukavaan. Niinpä Lizbeth kumartui hitaasti ja otti kengät pois jalastaan huokaisten helpotuksesta.
Ah, kuinka hyvältä kylmä asfaltti tuntuikaan jalkapohjissa! Mikä autuus olikaan saada kengät pois jalasta. Tästä hän nauttisi hetken, ennen kuin jatkaisi matkaansa.

Vai että painu helvettiin, no sepä oli kivasti sanottu. Jos hän olisi sanonut noin Lizille niin siitä olisi varmasti tullut sanomista, hemmetti viekööt. Liam ärsyyntyi hiukan, hänhän oli vain koittanut estää tätä harhailemasta kännispäissään, mutta olkoot nyt sitten. ''Selvä selvä, mutta vasta sitten kun sä olet turvallisesti kotona nukkumassa, jookos?''

Neito ei kuitenkaan pysähtynyt vaan jatkoi sipsuttelua eteenpäin ignoraten hänet.

Hän oli jäänyt vain muutaman metrin jälkeen, mutta kun neito ryhtyi ylittämään suojatietä tämä jäi melkein auton alle ja siitäkös Liam pelästyi, liioittelematta hän hätkähti. Onneksi kuski onnistui painamaan jarruja ajoissa, eikä kenellekkään käynyt kuinkaan. Ei helvetti, mun on pakko saada Lizbeth nukkumaan ja sassiin, hänhän loukkaa itsensä.. poika ajatteli ja kiri tytön nopeasti kiinni. Olikohan tällä mitään hajua missä oli ja minne oli menossa?
''Hei, mitä jos sä tulisit mun luokse nukkumaan? Voin sitte aamulla heittää sut kotiin..'' nyt cheerleaderin vierelle päässyt tummatukka koitti maanitella humalaista prinsessaansa mukaan. Toivottavasti tämä nyt suostuisi tulemaan eikä ryhtyisi manaamaan häntä uudemman kerran helvettiin. Liam loihti pyytävän ilmeen kasvoilleen ja katsoi toista päin.

Sikäli mikäli hän saisi pikku humalikon suostumaan mukaansa, heidän pitäisi vielä kävellä takaisin baaria päin, sillä Liamin auto oli parkkeerattuna siellä.

Hän jäi seisomaan chreerleaderin viereen kun tämä otti puusta tukea, sitten lähtivät korkokengät jaloista. Se oli uimarin mielestä huono idea, mutta epäili saisiko suostuteltua Lizin laittamaan ne takaisin jalkoihinsa. Pitäisiköhän hänen maanitella vielä lisää vai ihan brutaalisti ottaa ohjat ja käskeä tätä autoon.
Huokaus pääsi miehenalun huulien läpi, oli tämäkin aikamoinen ilta. ''Liz, mennään mun autolle niin pääset nukkumaan.'' hänen äänensävynsä oli jo käskevämpi. Neiti Rodriguez kuitenkin nurisi vastaan eikä ollut kuuntelevinakaan mitä hän sanoi ja silloin Liamille riitti. Hän murahti tytölle vastaukseksi, että nyt mentiin ja seuraavaksi Liz oli päätynyt hänen syliinsä. Liam kantoi tyttöä sinne mihin puhe oli, tämä näky mahtoi olla aika huvittava tai sitten outo, mutta hän ei sitä tällä hetkellä miettinyt.

--lupa hittaukseen saatu ja pyydän anteeksti tökköä tekstiä, kello neljä, köhköh..

Ennen kuin Lizbeth ehti tajuta yhtään mitään, hän tunsikin jo jalkojensa irtoavan maasta käsivarsien kietouduttua ympärilleen ja matkaavansa takaisin baarin suuntaan. Nuori nainen katsoi kummastuneena hetken ajan sivulleen ja tajusi sitten siirtää katseensa kantajaansa, jonka äkkäsi hyvin äkkiä Liamiksi.
"Hei! Mitä helvettiä?!" brunette parahti järkytyksestä ja vihasta sekaisella äänellään. Mikä oikeutti Liamin tekemään tämän? Hän oli vain menossa kotiinsa. Oliko nykyään myös kotiin meneminen kiellettyä?
Lizbeth kiemurteli toisen sylissä ja yritti kaikin tavoin päästä irti tämän otteesta, mutta turhaan, Liamin ote oli aivan liian jämäkkä, eikä neiddolla yksinkertaisesti ollut läheskään niin paljon voimaa kuin tällä, joten tällainen pakoyritys ei onnistuisi.

Siniharmaat silmät kiertelivät hetken aikaa levottomina ympäriinsä, kuin apuavälinettä etsien, mutta mitään ei löytynyt. Tai no löytyi, mutta hänen kantajansa käveli HIEMAN liian kaukana niistä.
Millä ihmeellä hän pääsisi pois? Kieltämättä toisen sylissä oli mukavaa, turvallista olla, mutta Liam oli viemässä häntä aivan väärään suuntaan. Hän halusi mennä kotiin, eikä takaisin baariin.
Samassa Lizbeth muistikin käsissään olevat valkoiset korkokengät ja nappasi varovaisesti toisen paremmin otteeseensa, mahdollisimman huomaamattomasti ja pamautti sillä Liamia päähän. Ehkä tämä nyt tajuaisi päästää irti hänestä!
Karvaaksi pettymyksekseen neito kuitenkin joutui huomaamaan yrityksensä epäonnistuneen. Vaikka isku olikin sattunut Liamia, ei tämä näyttänyt siltä, että aikoisi päästää hänestä irti.
No, hyvä on, ei kai muut auta sitten..
"Päästä irti! Mä haluan kotiin! Sä viet mua ihan väärään suuntaan!" aloitti cheerleader huutamisensa ja rimpuilun toivoen sen auttavan hänet vapaaksi, mutta ei, ei sekään auttanut.

Lizbeth oli koko matkan rimpuillut ja huutanut ja pari kertaa lyönyt Liamia ties minne, mutta siltikään toinen ei ollut päästänyt hänestä irti. Mikä helvetti näitä miehiä vaivaa? Eikö sana kuulu? Vai eikö Liam enää ymmärtänyt hänen puhettaan? Oliko se niin vaikeaa tajuta, että hän halusi pois?
Sitten brunette huomasikin, että he olivat tulleet tutun auton luokse ja hän hiljeni. Kissamaiset silmät katselivat autoa epäuskoisina ja siirtyivät sitten katsomaan hyvin viattoman näköisesti Liamia.
"... Mä luulin, että-..." neito yritti perustella tekonsa, mutta keskeytti itsensä todeten, ettei se tässä vaiheessa enää mitää auttanut. Ja sitä paitsi, häntä väsytti... Väsytti niin kamalasti, että hän voisi sammua tähän paikkaan..
Ja vähitellen harmaat silmät painuivat kiinni.

//Thihi, kiitos pelistä ♥

Lizbeth laittoi hänelle vastaan, mutta urheilija koitti olla välittämättä siitä, huolimatta, että päähän sattui korkokengällä tehdyn iskun takia. (Liam oli varma, että aamulla hänen otsassaan olisi mukava mustelma).

Vastaamaan ei ehditty, sillä cheerleader neitokainen ehti nukahtaa hänen vahvoille käsivarsilleen. Heh, siihen sammahti, no..nukkukoot rauhassa. tuo mietti avatessaan autonsa oven, se oli muuten hieman hankalaa kun oli syli täynnä. Hän asetti mahdollisimman lempeästi ja väkivallattomasti tytön pelkääjän penkille istumaan. Onneksi tyttö ei herännyt siihen kun hän asetti turvavyön paikalleen ja laitti oven kiinni, pahus vieköön Liz oli sitten suloinen näky nukkuessaan.
Poika kiersi itse kuskin paikalle ja käynnisti menopelin, kytkin sekä jarru pohjaan, käsijarru pois. Taristettuaan, ettei ketään tule kylkeen hän painoi vilkkua ja lähti ajamaan pois baarin parkkipaikalta kotia kohti. Matka taittui hitaanoloisesti, vaikka kilometrimäärä hänen asunnolleen ei ollutkaan päätähuimaava, välillä vilkaistiin, että vieruspenkissä istuvalla olisi kaikki kunnossa.

Kotinsa sisälle päästyään Liam kantoi Lizbethin suoraan sänkyynsä nukkumaan. Kursailematta sen enempää hän riisui tytön mekon ja laitti sen tuolin karmille, mekon tilalle hän vaihtoi puhtaan paidan vaatekaapistaan. Se oli ehdottomasti liian iso pienikokoiselle Lizille, mutta kelpasi yöpaidasta. Myös rintaliivit (ne päällä olisi varmasti epämukavaa nukkua) tekivät seuraa mekolle, luonnollisesti korkokengätkin otettiin pois. Tämän tumban jälkeen Liam peitteli Lizin ja meni itse olohuoneen puolelle, matkan varrella hän pistäytyi kodinhoito huoneessa ja nappasi itselleen peiton, sohvalle päästyään tämä rojahti istumaan. Liam jätti päälleen ainoastaan t-paitansa sekä kalsarit ja kellahti sitten selälleen makaamaan.
''Tää oli aikamoinen ilta..'' mumisi itsekseen ja Hyde hyppäsi hänen vatsansa päälle, hetken aikaa tätä siliteltyään Liam vaipui uneen.

--The end~
mukaan tuli jos jonkinlaista jaarittelua, mutta ihan sama 8D kiitos pelistä♥