What's the rush?

// Tänne Rige & Ellie. Marinan style today.

Marina oli tottunut jo elämään kuurona, mutta silti tunneilla seuraaminen tuotti vaikeuksia, jos opettaja kirjoitti taululle ja puhui samaan aikaan. Valitettavasti suuta kun ei ollut selässä. Saatika Marinalla silmiä kaikkialla. Noh, ehkäpä hän voisi myöhemmin kysäistä Atkinsilta, missasiko mitään tähdellistä tämän selittäessä jotakin kohti taulua. Tai vaihtoehtoisesti joltain muulta, joka istui luokassa ja kuunteli jotakin. Ja jos muuta vaihtoehtoa ei ollut, voisihan hän kysäistä joltain nörtiltä apuja – nimenomaan siis apuja, ei kotitehtäviä. Marina ei mieluusti halunnut teettää kotitehtäviään muilla, mutta uskalsi kuitenkin kysäistä apuja nörteiltäkin, jos sattui tarvitsemaan. Tyttö oli kuitenkin tottunut hankkimaan tietoa myös omillaan ja uskaltautui hyvinkin kysymään opettajilta eri asioista tunnin jälkeen – vaikka osa näistä saikin hänen selkäpiinsä tipunlihalle. Vaan eipä sitä koskaan olisi oppinut elämässä selviämään jos ei osaisi kysyä mieltä kaihertavista asioista.

Kello ilmeisesti kilahti, sillä muut oppilaat alkoivat kiireen vilkkaa pakata laukkujaan ja siirtyä kohti ovea kuuntelematta kovinkaan tarkasti mitä oli luvassa läksyksi. Valitettavasti Atkins puhui jälleen jotakuinkin pöytäänsä kohden, joten huulilta lukeminen oli jokseenkin hankalaa. Siispä ei muuta kuin kysymään läksyt uudestaan – osa opettajista oli tottunut siihen, että luokassa istui toisinaan myös yksi kuuro ihminen, mutta osa taas ei aina muistanut tai huomannut puhua sen selvemmin. Marina nosti maantiedonkirjat käsiinsä ja painoi ne rintaansa vasten kulkiessaan kohti herra Atkinsin pöytää.
”Hei, anteeksi”, Marina tokaisi ja Atkins havahtui. ”En ihan täydellisesti saanut selvää mitkä alueet tuli läksyksi, voisitko vielä kertoa?”
”Läksynä oli lukea kappale kolmetoista ekologisesta maapallosta sekä kirjoittaa vähintään sivunmittainen essee ekologisesta asumisesta luvun sekä muiden lähteiden avulla”, Atkins toisti hymyillen. ”Palautus on ensi viikon tiistaina.”
”Okei, kiitos”, Marina kiitti kirjoitettuaan kaiken ylös ja väläytti Atkinsille hymyn.

Sen jälkeen tyttö suuntasi ulos luokasta ja kohti omaa lokeroaan, joka ei valitettavasti ollut lähelläkään maantiedon luokkaa, mutta kävelymatka ei sentään haitannut – eihän Marina sentään rampa ollut. Hän suuntasi siis kohti alakertaa ja lokeroaan, jotta saisi vaihdettua kirjansa toisiin ennen kuin seuraava tunti alkaisi. Psykologiantunnilta ei paranisi myöhästyä – tai no, tuskinpa siitä mitään konfliktia syntyisi, mutta Marina ei pitänyt myöhästelystä ja oli mieluusti itse paikalla aina sovittuun aikaan. Plus hänellä olisi vielä koulun jälkeen vuoro vanhainkodilla, joten hänen ei paranisi viivytellä mistään.

"God save the Queen. She ain't no human being. There is no futuren in England's dreamland..."

Hiljaiset laulunsanat karkasivat erään bruneten huulilta, jonka korvissa oli tavalliset nappikuulokkeet. Tytön ulkonäkö ei ollut kovin huomiotaherättävä; hänellä oli yllään keltainen tuubitoppi ja tummansiniset jalkoja myötäilevät farkut. Ja jaloissa hänellä oli hänen silmäteränsä, violetit converset. Jotka tosin olivat aika pahasti vuoden aikana päässeet kulumaan, mutta... Nääh, kyllähän näillä vielä toisenkin vuoden menisi! Converset olivat liian hintavia tälle irlantilaistytölle, eikä hänen voinut joka vuosi hakkia uusia converseja. Äiti oli välillä tiuskinut, että miksi tyttö ei voinut ostaa tavallisia tennareita, mutta äiti ei ymmärtänyt. Ei, äiti ei ymmärtänyt, mikä converseissa oli niin upeaa. Eikä tavis ollut vaivautunut selittämään sitä tälle tietämättömälle äidilleen, joka ei nykyään edes asunut kotona.

Eileen Von Hussle oli parhaillaan matkalla omalle lokerolleen, joka sijaitsi alakerrassa. Ei se tätä tavista haitannut, sillä hänen seuraava tuntinsa olisi alakerrassa. Hänellä olisi neiti Lorin uskonnon tunti, josta tulisi varmasti tälläkin kertaa aivan fiasko. Viime tunnilla opettajarukka oli aivan pihalla siitä, mitä aihetta he käsittelivät ja tietenkin luokan kovapäät alkoivat tietenkin neiti Loria tästä hyvästä härnänneet, kun neiti Lorin mielenkiinto oli sillä hetkellä ollut ulkona pihalla hyppiväsäs oravassa. Eileeniä oli käynyt neiti Lori sääliksi ja hän oli näyttänyt kirjastaan opettajalle, millä sivulla he parhaillaan olivat. Sentään lopputunnista he pääsivät oikeaan aiheeseen.
Ei Ellie kuitenkaan mikään hikipinko ollut. Hän ei vain tahtonut sitten kokeessa repuuttaa sitä asiaa, mikä oli tunnilla jäänyt kunnolla käsittelemättä. Eileen oli keskitason oppilas, kaseja ja seiskoja hän yleensä kokeista sai. Välillä hän sai myös yhdeksikköjä, kun oli jaksanut kunnolla kokeeseen lukea, mutta harvemmin näin kävi. Brunette oli sitä mieltä, että hän ei tulisi tekemään mitään suurilla numeroillaan, koska hän ei ajatellut hakea minnekään kovin kalliiseen yliopistoon lukion jälkeen. Kunhan hän jonnekin pääsisi lukiosta jatkamaan, niin se sopi Eileenille aivan hyvin.

Tyttö pääsi lokerikkonsa luokse ja lauloi edelleen lempibändinsä, Sex Pistolsin, God save the Queen -kappaletta. Hän ei aivan heti tajunnut, että hänen vieressään seisoi joku toinen tyttö. Vasta, kun Ellie oli aikeissa vaihtaa laukkuunsa kirjoja, hän huomasi toisen olemassaolon ja laski toisen kuulokkeensa alas korvaltaan.
"Oho, hups. Ei kai sua häirinny, kun lauloin?" Ellie kysyi hitusen nolona ja väänsi kasvoilleen epämääräistä virnettä. Hän oli aivan vapautuneesti laulanut, kun oli kuvitellut olevansa yksin. Näin siinä sitten kävi, kun ei tarpeeksi keskittynyt ulkomaailmaan.