Peili petollisuudesta

- vallu& connie -

“Panostakaa nyt vähän, saatanan idiootit! Meillä on peli ens kuussa ja siitä ei tule yhtään mitään, jos te ette edes yritä saada sukkaan!”, Terrence Wolff ärisi hyvin vakavasti hiiltyneenä. Eivätkö nämä tyypit osanneet yhtään mitään? Yleensä peli sujui kyllä, mutta nyt hänen lempipoikiinsa oli pitkälti kaikkiin iskenyt joku saatanan flunssapöpö ja ne eivät olleet harjoituksissa. Ja tämä ei luonnistunut ollenkaan, kun harkat olivat viimeisten tuntien jälkeen. kaikki olivat väsyneitä ja vailla innostusta. Ja Tex senkun räksytti kuin vihainen koira. Jos hän otti jotakin tosissaan, niin se jokin oli todellakin koripallo.
“Willis, yritä nyt helvetti edes vähän pelata yhteen muiden kanssa, äläkä omi sitä palloa. Tää on joukkuepeli, etkä sä todellakaan halua kaikkia niskaas vain siksi, että sä haluat kerrankin loistaa! Syötä Smithille, niin on edes jotain toivoa!”

Kyllä, Tex oli kehittynyt rähisemään, juoksemaan ja olemaan valppaana yhtaikaisesti, tässä lajissa oli hieman pakko. Varsinkin, kun sattui olemaan se kapteeni, jonka piti yrittää pitää koko apinalauma kasassa.
Rääkki olisi onneksi aivan pian ohi. Mitään edistystä vain ei tuntunut olevan. Ja se otti päähän ja raskaasti. Näiden harjoitusten jälkeen muutama ylinopeudella heitetty rinki voisi tehdä terää… Ja sitten ehkä hieman bisseä ja rentoutumista. Hän saisi kyllä helposti kasattua kotiinsa porukkaa juomaan, jos tahtoi. Ja pian siellä olisi bileet pystyssä. Puskaradio kun sattui toimimaan hyvin, jos sattui olemaan niinkin feimi kuin Terrence Wolff. Eipä sillä, että kovinkaan moni pojasta olisi tuon itsensä tähden piitannut, enemmän painoi pojan pankkitilinsaldo. Liikaa tosin vaadittu, että typerys olisi moisen itse ymmärtänyt.

“Jo nyt on saatana. Pari kierrosta kenttä ympäri ja venyttelyt, sit suihkuun ja vittuun mun silmistä”, Tex ärähti. hän ei tokikaan itse juossut, vaan kipaisi pallon itselleen. Hän veisi sen mennessään varastoon.

Katse katsomon suuntaan vei hymyn pojan huulille, ensimmäistä kertaa tämän tunnin aikana.

// neitin ulkoasu + kengät


Connien mielestä oli äärettömän hauskaa seurata mieluummin ranskanmaikan otsaryppyjen kohoilua kuin itse opetusta. Jo vartin jälkeen opetukseen ja madame Reedin kertomuksiin matkoistaan maailmalla kyllästynyt nuori nainen oli päättänytkin tunnin seuraamisen sijasta tekstailla kaikille mahdollisille kavereilleen, mukaanlukien niille jotka istuivat samassa luokassa tai jopa aivan lähistöllä. Salajuttelu kun hoidettiin tyylillä, ei millään ala-asteen ”lappu kiertoon” -meiningillä. Kun kello oli pirissyt neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen, oli suurin osa luokasta lähtemässä teilleen kuuntelematta edes läksyjä. Connie sen sijaan kuunteli vielä mokomat ja vasta sen jälkeen lähti valumaan ulos luokasta. Oven ulkopuolella odottelevat kaverit olivat odottaneet sen aikaa kyllä, muta porukka hajaantuikin yhtä nopeasti – toiset suuntasivat tunneille, toiset kotiin ja toiset minne sattuivatkin. Connie puolestaan suuntasi kohti koripallokenttää ja Texin seuraa. Toisina päivinä kiinnosti, toisina puolestaan ei. Mutta toisaalta siinä tilanteessa luultavasti oltiin osittain myös siksi että se näytti hyvältä ulospäin. Ja jossain määrin luultavasti myös siksi, että Connie välitti itse Texistäkin.

Matka sujuikin pitkälti jonkun puheliaan nörtin seurassa, jolle Connie oli yrittänyt takoa mitä tarkoittaa sana ”häivy”. Vaan ei. Viimeistään kellon pirahtaessa jätkä tajusi luovuttaa ja katosi matkoihinsa. Kentänlaidalle päästyään Connie kapusi katsomoon istumaan, vaikka likastuneet penkit eivät ihan kiehtoneet. Tyttö yritti pyyhkäistä takkinsa hihalla istuinkohtaansa hieman, mutta eipä se siitä paljoa miksikään muuttunut. Texkään ei huomannut kuin vasta hieman myöhemmin Cornelian kavunneen katsomoon. Siellä ne pojat olivat täydessä vauhdissa pelaamassa. Okei, Tex ei ollut ainakaan kentällä parhaimmalla mahdollisella tuulella, tosin eipä se johtaminen koskaan ollut helppoa. Ilme tosin muuttui kun Tex vihdosta viimein huomasi Connien istuvan katsomossa ja tyttö rentoutui hitusen ja vastasi hymyyn hymyllä. Connie ei ollut sitä tervehtijätyyppiä, hymy tai nyökkäys yleensä riitti. Virallisesti tietenkin esittäydyttiin kädestäpäivää-otteella ja vakavammalla äänensävyllä. Koulussa mokoma ei onneksi ollut tarpeen.

Kun matsi oli loppussa, lähti Connie kapuamaan katsomosta alas – olisihan siinä voinut istua pitempäänkin, mutta penkit taidettiin pestä yhtä usein kuin huumehörhöjen kodit. Connie kävelikin Texiä vastaan kentän portinsuulle ja nojautui vilpoiseen tolppaan.

Texien mieliala kohosi huomattavasti katsomossa istuvan tytön huomaamisesta, mikä ei toki tarkoittanut että joukkueelle oltaisiin oltu yhtään sen mukavampaa. Pelaaminen itsessään olikin varmasti ainoa asia, jonka tämä poika oikeasti osasi. Ja liehittely… Yleensä hän kyllä tahtoessaan sai seuraa, mutta niinkään tuskin olisi tapahtunut mikäli hän ei olisi ollut koripalloilija ja saatanan varakas paska. No, Tex tiesi sen ja hyväksyi sen, hän oli liian tyhmä edes ajatellakseen mitä se tarkoitti. Pääasia oli se, että niitä naisia oli enemmän kuin joka sormelle erikseen.
Tyttö tuli katsomosta ja jäi nojailemaan tolppaan. Texie oli metsästänyt pallon kainaloonsa ja käveli rennoilla askelilla tyttöystävänsä luo hymyillen tavanomaista hymyä, joka ei ollut aivan se ‘teen mitä vain, mitä pyydän. Olenhan koirasi’ -hymy, joka yleensä suotiin vain ja ainoastaan täydelliselle Cherie Hayesille. Cornelia olisi toki ansainnut kaiken, mitä pojasta irtosi, mutta tyttö nyt vain ei ollut se blondi, joka useimmiten seikkaili siilipään fantasioissa. Helvetin hyvä lohdutuspalkinto kuitenkin, niin karulle kuin kuulosti. Sentään Tex tajusi olla sanomatta mitään sellaista ääneen, vaikka naisien käsittely olikin haastavaa kenelle tahansa.

“Hei, kulta”, poika tervehti suukottaen Connien huulia. Hän tiesi aivan hyvin tarvitsevansa suihkun ja vaatteiden vaihdon, mutta jostain syystä se ei tuntunut ehkä sittenkään niin kiireelliselle asialle. Ei sen silti sopinut vain antaa olla.
“Onko sulla tänään mitään sovittuna? Mä ajattelin, että voisin viedä sut syömään tai jotain”, poika ehdotteli. Oli ihan ajatellut? Hän? Joopa joo, oikeasti se oli ollut vain idea, joka oli hypännyt jostain nurkan takaa ehkä sekunnin aiemmin kuin se oli ääneen sanottu. Toki hän sen voisi toteuttaa, hän tykkäsi syytää rahojaan turhilta tuntuviin romanttisuuksiin ja muuhun lässynläähän, mutta kun sitä rahaa kerta oli, niin aina ei tarvinnut onnistaakaan. Silti, jopa Tex tiesi, että tyytyväinen nainen oli huomattavasti helpommin käsiteltävissä. Ja aina auliimpi…

Connie ei viitsinyt suoristautua Texiä varten, siinä oli ihan mukava nojailla. Tapansa mukaan Tex haiskahti pitkien treenien jälkeen, mutta ehkäpä se oli annettava anteeksi. Sitä paitsi, Connie olisi voinut raahautua Texin luo myöhemminkin jos olisi niin halunnut. Texin treenaamiseen oli ehtinyt tottua, vaikka Connie mainitsikin aina jossain välissä sanan ”suihku”. Tosin eipä siitä treenaamisesta olisi apua, jos hiki ei nousisi pintaan. Sen tiesi varmasti jokainen. Paitsi tietenkin ne jotka eivät olleet varmaan koskaan kuulleet sanaa ”liikunta”. Connie treenasi lähinnä satunnaisilla salikäynneillä, mutta pääosan liikunnasta hän sai baletista ja lenkkeilystä. Sitä paitsi hän katseli syömisiäänkin suhteellisen tarkkaan, joskaan ei kokenut kauheaa morkkista jos sattui lipsumaan johonkin suuntaan. Kunhan painoa ei kerääntynyt liikaa. Pitihän sitä nyt pitää itsensä hyvässä kunnossa.

”Hei”, Connie vastasi lyhyesti pienen hymyn kera. ”Inhoon kieltäytyä, mutta meillä on joku helvetin juhla illalla. Isän juttuja. Lennetään Washingtoniin jonnekin helvetin teekesteille.”
Cornelia ei aina innostunut isänsä hankkimista juhlista, joissa koko perheen piti edustaa. Senkin ajan tyttö vietti lähinnä tylsistyneenä tai piruuttaan flirttailemassa paikallaoleville hyvännäköisille jätkille, vaikka hänellä ei ollut mitään aikomustakaan jatkaa siitä eteenpäin. Tai no olisi voinut olla, jos hän ei seurustelisi Texin kanssa. Mutta seurustelipa kuitenkin. Se hieman rajoitti sitä hauskanpitopuolta. Mieluummin Connie olisi jäänyt kotiin ja lähtenyt vaikka pizzalle kuin napostelemaan yksityisjetillä Washingtoniin miettimään mitä hittoa hän oikeastaan laittoi suuhunsa.
”Aijoo, en varmaan pääse huomenna kouluunkaan, joten nähdäänkö joskus illalla?” Connie tiedusteli.
Tosiasia oli, ettei Connie ollut niin kiintynyt koulunkäyntiin, vaikka numerot pidettiinkin hyvinä. Ihan hyvinhän hän olisi ehtinyt kouluunkin aamulla, koska he lensivät takaisin juhlien jälkeen joskus yöllä. Connie ei vain halunnut. Oli mielenkiintoisempaa viettää aamupäivä shoppailemassa ilman järjettömiä tungoksia.

Muuta. Isän juttuja. Juhlat… Poissa silmistä, poissa mielestä, poissa jaloista. Ehkä Tex lähtisi itsekin juhlimaan ja saisi sitten nähdä miten kävisi… Oletettavasti mukaan tarttuisi joku puolituttu tai tyystin tuntematon gimma ja hän naisi koko pitkän yön ja nakkaisi huoran aamulla pihalle… Brilliant… Niin, paitsi että lakkasi se haaveilu ja ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, Connie oli yhä paikanpäällä.
“Auts, otan osaa”, Tex irvisti, vaikka mieli tekikin virnistää. Olisi hän mieluusti viettänyt aikaa tyttöystävänsä kanssa, mutta totta puhuttaen… Connie oli ehkä hieman liian tarkka ja jäykistyneen oloinen. Välillä Texiekin kaipasi menoa, joka oli liian villiä pumpulissa kasvaneille hienostotytöille. Tai ainakin niin kaikki saivat ymmärtää. Pitihän Terrence Wolffin olla vitunmoinen badass, vaikka se olikin melko kaukana totuudesta.
“No, koulun skippaamisella ei ole väliä… Huomenna sitten, mä lupaan järjestää jotain kivaa”, hymyilevä poika lausui. Toki, pakkohan se oli. Hyvitykseksi siitä, että hänelle kelpasi muukin liha kuin se korvamerkattu.

“Kiireellinenkin aikataulu? Musta tuntuu, että pukuhuone alkaa olla jo aika tyhjänä”, jätkä supatti virnuillen astuttuaan vielä lähemmäs Corneliaa. Käsi seikkaili tytön uumalla ja huulet painettiin kevyesti leukaperälle. “Suihkussa käyminen on tylsää yksin ja usko huviksesi, niin ne ei ole nuo laiskat paskiaiset, joista mä puhun… Ja huomisiltaan on vielä pitkä aika, mun ehtii tulla ikävä…”
Pohjanoteeraamista… Hän oli vonkaaja, todellakin oli. Ja sitäkin hän osasi olla älyttömän siirappisen tahmaisesti, jos täytyi mennä äärimmäisyyksiin.

Tosiaan, osanotot olivat paikallaan, vaikka tuskinpa Tex olisi mukaan lähtenyt vaikak Connie olisi saanut ottaa avecin mukaan – isukki kun ei yleensä halunnut lapsostensa heiloja tärkeisiin tilaisuuksiin. Ainoastaan lapsia oli tärkeää vilauttaa, että kaikki ne tärkeät tyypit tajusivat Gasparen olevan perhemiehiä – joka piti paikkansa silloin tällöin. Kyllähän isukki oli kotona aina kun kykeni, mutta valitettavasti työkeikat eripuolilla Yhdysvaltoja rajoittivat sitä idyllistä perhe-elämää. Vaikka eipä kukaan tainnut valittaa asiasta – lapsukaiset pärjäsivät hienosti äitinsäkin kanssa ja yksinkin kun tarve vaati. Marcolla oli tosin tapana saada porukan villeimmät ideat ja Connie puolestaan oli se järjen ääni – Anton oli jossakin siinä välissä. Tällä hetkellä ainakin perheen koti oli välttynyt pahemmilta vahingoilta, kun Marco oli vaihtanut biletyssuunnitelmansa toiseen osoitteeseen – eli yökerholle. Toki Conniekin nautti juhlimisesta, mutta idea bileiden pitämisessä omassa kodissa ei tuntunut kovin hyvältä. Mieluummin sitten vaikka joku niistä keskustan kämpistä tai klubeista, joissa Di Carlojen sisarukset viihtyivät toisinaan turhankin usein.
”Mmh”, Connie mutisi vastaukseksi. ”Kuulin, että Gia Waltersilla on jonkinsortin bileet kai huomenna, tahdot sä tsekata ne?”
Gia Walters, kakkosluokkalainen pentu. Sen kummemmin Connie ei tätä tuntenut, mutta oli kuullut, että luvassa oli isotkin bileet keskustan tuntumassa. Oli Connie tälle varmaan muutamaan kertaan jutellut, mutta tunnetustikin kaikki tulivat bileisiin jos vain kuulivat niistä – ja trust me, sana kiersi koulussa nopeasti.

Kiireellinen aikataulu... no jaa. Tuskin, mutta kaipa sitä jotakin rääsyjä piti pakata mukaan. Olihan siinä nyt muutama tunti aikaa ennenkuin piti lähteä kentälle. Connie itseasiassa nautti lentämisestä ja olisi voinut istua lentokoneessa senkin ajan kun muu perhe kaveerasi tuntemattomien kanssa ja kätteli ties kuinka monta ihmistä yhden illan aikana. Minkäs teit – useimmiten Gaspare halusi koko perheen mukaan tilaisuuksiin ja näyttäytyi suhteellisen harvoin yksinään. Toisinaan riitti vain, että vaimokulta oli paikalla, mutta lapsoset olivat tietenkin mukana oppimassa – isukkihan olisi kovasti halunnut jatkajan omille jalanjäljilleen, mutta ainoa urastaan päättämätön taisi olla Marco. Connie ei harkinnutkaan politiikkaa tai lakialaa ja Anton oli viimekatsomalta päättänyt hakea lääketieteelliseen. Marco oli vielä siis suostuteltavissa. Toisinaan Connie oli kiitollinen siitä, että isä oli harvemmin kotona – muutoin tämä olisi varmaan yrittänyt innostaa kaikkia hänen ystäviään politiikkaan.

Connie havahtui viimeistään siihen, kun Tex teki lähempää tuttavuutta ja suukotti hänen leukaperiään. Texin vonkumiseen oli toki totuttu, mutta se ei tarkoittanut sitä, että Connie olisi suostunut jokaisella kerralla. Koulun suihkut? Iy.
”Come on, Tex. Julkisella paikalla? Sitä paitsi, en voi lähteä kentälle tukka märkänä ja naama missä kuosissa sattuu”, Connie totesi ja suikkasi suukon Texille. ”Huomenna.”